Geologisten ja radioteknisten mittausten historiaa

[Guest vaiskiii]

SIIRRETTY TÄNNE "YLEISELTÄ" PUOLELTA 6.5.2009 , jotta vars. valokuvauslennot säilyisivät omana ryhmänään.

 

Niin ja OH-ACN, jonka omistaa Maanmittauslaitos, lisäksi Ilmavoimat  ajelee kuvauslentoja LJ- ja PC-kalustolla. Itse olen lentänyt Sir-Airin ja Jetfliten palkkalistoilla Maanmittaushallituksen (sittemmin -laitoksen) ja parin yksityisen kartantekijän (Finnmap oli tunnetumpi ja isompi, Maa ja Vesi Oy taisi olla se pienempi) vuosina 1980 - 1999 ACN:n ja PNB:n (Turbo Commander ja Navajo) lisäksi OH-PNJ:llä (Aztec), OH-PNT:llä (Cheyenne) ja OH-CAT:llä (Citation II). Finnmapilla oli omaa kalustoakin, aikanaan OH-POA (Pilatus Porter), myöhemmin OH-PVA (Partenavia Victor) ja OH-MAP (Lockheed Lodestar), jota kuitenkin käytettiin enimmäkseen ulkomailla, vissiinkin Nigeriassa. Lisäksi Siimes Aviationin Navajoa OH-PNO tai PNP, en muista kumpaa, käytettiin ilmakuvauksiin. Samoin Finnmap käytti joskus Cessna 402B OH-CIF:ää.

Suomalaiset koneet ovat tehneet myös edellämainittujen kotimaisten, sekä muutamien ulkomaisten kartantekijöiden lukuun kuvauskeikkoja myös ulkomailla, ainakin Tansaniassa, Saudi Arabiassa, Omanissa, Arabiemiraateissa, Libyassa, Irakissa, Nepalissa, Meksikossa ja Georgiassa kuvattiin Sir-Airin ja Jetfliten kalustoilla. UT(t)Ilaiset ovat käyneet varmaan useammassakin paikassa ja ehkä kauempanakin.

Jonkun pitäisi kirjoittaa suomalaisen ilmakuvaustoiminnan historiikki, ehkä siitä selviäisi sekin, miksi kotimaan kuvaustoiminta on ollut näivettymään päin. Minua saa tulla haistattelemaan.

 

Edit: Lisätään vielä Egypti ja Liberia maihin, joissa Jetfliten koneilla on kartoituskuvauksia tehty.

Terve Juhalle pitemmästä aikaa !  Minulla on geologisten ja muiden radioteknisten mittauslentojen historia ollut työn alla vuosikausia, paha selkävamma tuppaa rajoittamaan.  Tunnen myös geologien  teknisissä ratkaisuissa mukana olleita ja oli tilaisuus tutustua mittauskoneisiin, ainakin OH-KOA ja OH-KOG.  Teimme Ylen ym laskuun maan sähköisen johtokyvyn mittauksia, DGPS- majakkamittauksia yms ehkä 500-600h - muista poikkeuksellisesti Arrowilla, ahtaat tilat, joten aina ylipainoa - jo yksimoottorinen merellä 100 m korkeudessa joskus puistatti jne.  Lare (L-K K) muistaakseni teki Partenavialla kuvauslentoja ja oli lähi-idässäkin, muistan konsultoineeni kanssaan mm Dopplerin tai Inertian käytöstä.  Seppo Mäkelä lensi jo muinoin Itämerellä jotain "merimittauksia" käyttäen Deccaa - kerkisin häntä haastattelemaankin...    terveisin Väiski

PS  Ylen mittauksiin oli 1973 tilattu OH-VKB mutta kun OH-KOA meni 5.2.73 mäkeen, VKB meni sinne ja tarjouduimme lentämään mittaukset Arrowilla OH-PJV, ja hyvin se meni...

 

[Guest vaiskiii]

Suomalainen radioteknillinen kartoitus alkoi 1952-53, kun di Simo Laurila suoritti Englannista vuokratulla lainakalustolla (mm merenmittausalus "Nautilus”) Selkämerellä käynnistetyn ruotsalaisen Decca-ketjun koemittauksia. Olin jopa pienellä panoksella avustamassa Laurilan tehdessä aiheesta väitöskirjaa, jonka jälkeen hän siirtyi Hawaiille professoriksi mutta kävi vielä mm TKK:lla luennoimassa.  Jorman kanssa kirjoitimme Decca-aiheesta lehteen Ilmailu, toukokuu 1989.  Suomen Radiohistoriallisen Seuran julkaisuun olen kirjoittanut 55 artikkelia, paljon tämäntapaisia aiheitakin sivuten – ks http://www.radiohistoria.fi/jasenlehti.html

 

LISÄÄ 3.6.09 : Laurilan kirja Electronic Surveying & Navigation, John Wiley & Sons, 1976, 546 p, tuli vasta hankittua.

[Guest vaiskiii]

SIIRRETTY TÄNNE "YLEISELTÄ" PUOLELTA 6.5.2009  -  näitä kaikkia on editoitu ja tarkennettu jatkuvasti ...

 

Jonkinlainen pikayleiskuva alkaa tässäkin taas hahmottua.  Mihinkähän suomalaisten lentämistä valokuvauslennoista on kirjoitettu? Täällä ”vammalassa” olevasta arkistostani löytyi esim Ossin hienossa lehdessä SS tammi-helmi 1973 ollut Jäsken Ilmapiiri – tapahtumia ilmailun piirissä, 10. luku, jossa ilmakuvauksista ennen WWII. Kauhavan valokuvaus-au-kurssilla 1934 ollut mm kuuluisat Unto Boman-Parvilahti ja Matti Poutanen-Poutvaara.  Suomalaisiin kartoituslentoihin yleensä (radio, optinen ym) merkittävässä määrin osallistuneita pilotteja lienee muitakin kun Heikki, Juha ja L-K K * ?  Kuka muistaisi lisää...

 

Radioteknisestä kartoituksesta löytyy enemmän aineistoa.  Geologien mittauksia on dokumentoitu paljon (suomalaiset olivat uranuurtajia !) – jotain on mainittu niitä lentäneistäkin, Karonen, Tiainen, Paukola. Esim OH-KOG ** mittalaiteluettelo löytyy vuosilta 1973-2007 – onhan siinäkin ollut kiintopistekamerat.  Itseäni kiinnostaisi erityisesti käytetyt paikannuslaitteistot, geologit ja muutkin aloittivat paperikartoilla, sitten tulivat Doppler, (Inertia), GPS, DGPS (käyttivätkö muut kun geologit vars. "tähystäjää").

 

NAV-laitteiden, kuten ILS tarkistuslennoista löytyy enemmän dataa, vähemmän selostusta itse lentämisen kannalta, niitä lennettiin 1.7.1963 - kevät 1976 DC-3:lla OH-VKB. Sen jälkeen muilla, mm Tiihosen ym koneilla (olin Tiihosen itsensäkin mukana joskus mittaamassa ACC-releitä, NDB-majakoita ym Baronilla).  Ylen antennimittauksista tietäisi Jorma eniten, niitä lensi useakin kopteripilotti. 

 

  *  Ilmailussa muistan olleen artikkelin Laren kuvauslennoista, löytyykö keltään?  "Malmilennoista" Ilmailussa (11 tai 12.1987, Matti Haapavaara) ollut artikkeli täältäkin löytyy.

**  OH-KOG paikannus :  1973-75 = kiintopisteet (camera-fixpoints),  1976-92 = kiintopisteet (camera-fixpoints) + Doppler,  1993- = DGPS.

 

DGPS-note : Mielenkiintoista on, että kun (itse asiassa koko maailman) ensimmäiset käytännön MF-taajuiset DGPS-majakat (Porkkala ja Almagrundet) aloittivat vasta keväällä 1991, geologit olivat jo 1993 saaneet paikannusavuksi mittauskoneeseensa DGPS-värkit, jolloin "real time position fixing" helpottui - tähystäminen 30 metrissä ei välttämättä johtuen mm siitä, että ilmoittamattomia (luetteloimattomia) reippaastikin yli 30 metrisiä mastoja on Suomessa kymmenittäin (radioamatöörit ym)...

 

Edit DGPS : Esim. 2004 oli paikannuskäytössä Ashtech GG-24, 24 channel GPS+GLONASS receiver, Accuracy 7 m/16 m (50%/95%). Real time DGPS if differential signal is available. Tarkentava DGPS signaali RDS (Radio Data System), jonka saa paikallisesta FM yleisradioasemasta tai oma "base station" mittausalueella. Muita vaihtoehtojahan ovat yllämainitut MKH:n MF-asemat, kaupalliset palvelut satelliittilinkin tms kautta jne.

 

Vanhempi GPS/DGPS note :

Chepick, A., Baranov, V., Kurimo, M. & Multala, J. 1998. Joint calibration of airborne geophysical instruments in test areas in Finland and Russia. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 144. 19 sivua, 6 kuvaa, 17 taulukkoa ja liite.

 

North West Regional Geological Center, Petersburg Geophysical Expedition, State Enterprise (PGE) ja Geologian tutkimuskeskus (GTK) suorittivat vuosina 1990–1991 aerogeofysikaalisia kalibrointimittauksia venäläisillä ja suomalaisilla mittalaitteilla sekä Suomessa että Venäjällä, Laatokan pohjoispuolella sijaitsevilla testialueilla. Tutkimus keskittyi sekä gammasäteilyn mittauslaitteistojen kalibrointien että magnetometrien kompensointien vertailuun.

 

PGE käyttää lentomittauksiinsa sekä MI-8 helikopteria että Antonov-2 lentokonetta. Navigoinnin apuvälineenä on ollut RSDN-3, kiinteisiin radiolähettimiin perustuva systeemi *. Vuodesta 1993 alkaen on paikannuksessa käytetty Trimble TNL-1000 GPS vastaanotinta.**  GTK on käyttänyt lentomittauksissaan aina kiinteäsiipistä lentokonetta. Vuodesta 1980 lähtien mittauslaitteet ovat olleet asennettuina kanadalaiseen Twin Otter potkuriturbiinikoneeseen. Navigointi on perustunut ilmakuvakarttoihin sekä itse kehitettyyn navigointiyksikköön, jonka perustana on doppler-laskin. Vuodesta 1992 alkaen navigointi ja lennon jälkeinen paikantaminen on tapahtunut GPS vastaanottimien avulla.

 

* RSDN-3 on nk ”Chayka”, muistuttaa suuresti Loran-C järjestelmää : http://en.wikipedia.org/wiki/CHAYKA. 

** Kun toinen GPS on koneessa, toinen maassa mitattavalla alueella, saadaan muodostettua tarkennettu DGPS (< 10 m).

[ attachment removed / expired ]

 

[Guest vaiskiii]

Tämä Antin (ilmakuvauspuolella) mainitseman koneen (OH-PJX) sisarkone lensi paljon mittauksia. Tässä näkyy erikoisuus: VTT:ltä lainattu WWII-ajan 444 MHz radioaltimetri.

[ attachment removed / expired ]

Tarkoituksenani on yrittää kirjoittaa lisää ao radioteknisten (ja ehkä geologisten) mittausten historiaa ja ruinaan myös täältä mahdollisesti löytyvää kontribuutiota. Valitettavasti en Heinolasta tässä kunnossa pitkälle pääse esim haastattelemaan Juhaa tai muita.  Vanhat ao artikkelit ym otan mielihyvin vastaan.  Asuukohan Heinolassa muita vanhoja pilotteja kun Raimo Komi (= puh.luettelossa)?

 

[Guest vaiskiii]

Tavallaan valokuvauskartoitus on oma ryhmänsä, geologiset mittaukset omansa ja muut radiotekniset mittaukset omansa. Valoaallot sinällään kyllä ovat tutkijalle samoja sähkömagneettisia aaltoja kuin radioaallotkin ... etenevät suunnilleen samalla nopeudella mutta aivan eri taajuuksilla...

 

OH-VKU * oli aloittanut geologiset mittaukset 150 metrissä 1951 (aeromagnetics) ja 1953 (AEM). Ketkä mahtoivat silloin lentää niitä?

Kuka mahtoi lentää kokeita kopterilla Agusta Bell 47J OH-HIC? (1964) ja kuka Aero Commanderia OH-ACA ja Pilatus Porteria OH-POB (1966) ja kuka testejä koneella Cessna 195 OH-CSE (1959)?  Tuossa mainittuja VLF-kokeita käsivarressa, Sikorsky 55B OH-HSA (1978) lensi täällä aiemmin olleen jutun mukaan Raimo Kunttu, http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,57829.0.html?  Noista kaikista koneista löytyy arkistossani kuvia.  Alla pieni lainaus geologien kirjoituksista :

 

-- Airborne geophysical mapping in Finland started in 1951 with aeromagnetics, and in 1954, airborne electromagnetic (AEM) measurements were started. Finally in 1956 a gamma-ray scintillometer was added to the survey equipment. In an international perspective, that was reportedly the first operational survey aircraft carrying simultaneously all three geophysical instruments. This “three-in-one” approach has been maintained in GTK airborne work since then (Hautaniemi et al. 2005, this volume).

The surveys were undertaken at a flight elevation of 150 m, with a line spacing of 400 m and an average survey flight speed of 260 km/h. A two-engine Lockheed Lodestar aircraft was used for most of the first survey programme (Fig. 2). Fieldwork for this “high-elevation” airborne survey programme was suspended for lack of a helicopter with a bigger payload than the Bell 47J then available. In 1966 tests were run with the same equipment as a vertical coplanar coil system fitted to Aero Commander 500 and Pilatus Porter aircraft.

Several attempts have been made to adopt the popular VLF (very low frequency) technique as an airborne version. In 1972 experimental measurements were performed with the airborne VLF method. Use was made of the primary field of a transmitter station in the Omega navigation chain in Norway. Both magnetic and electric field components were recorded in the measurements, but the instrumentation and the results were more of a test nature. In 1978 airborne VLF measurements were performed over an area of 1,530 km2 in NW Lapland with a commercial VLF receiver fitted in a Sikorsky 55B helicopter and by using the GBR (Rugby, England) transmitter station. The most recent attempt to employ airborne VLF resistivity technique took place in the mid-1980s, when a detector of both magnetic and electric field components was designed and flown (Poikonen 1985). The addition of a VLF resistivity mapping technique to the set of operational AEM methods would permit higher resistivity values to be measured and would thus be useful for geological mapping and engineering applications. Hence the purpose of the research project was to extend the AEM survey method into a truly wide-band EM resistivity mapping tool. Although a significant effort was made to develop the system, the problems with electric-field calibration and the decrease in the availability of good primary-field signals were reasons why the VLF device had to be excluded from standard measurements.

More details about the history of airborne geophysics in Finland can be found in Puranen et al. (1968), Ketola et al. (1971), Peltoniemi (1982), Ketola (1986), and Poikonen et al. (1998). Reviews of the developments in airborne geophysics in international perspective are presented by Hood and Ward (1969), Boyd (1970), Becker (1979), Bristow (1979), Hood et al. (1979), Grasty (1979), Reeves et al. (1997), Holladay & Lo (1997), and Fountain (1998).

 

* Veljekset Karhumäki Oy osti Lodestarin (OH-VKU) 4.5.1953. Se lensi aerogeofysikaalisia lentoja kaikkiaan 20 kesäkautena yht. n 6500 h, viimeksi touko-kesäkuussa 1972 merialueillamme.  Ennen sitä oli (aeromagnetics) mittauskäytössä Airspeed A.S.10 Oxford, OH-VKR (tuhoutui syksyllä 1952) ja OH-VKT.

 

-- OH-KOA kerkisi lentää mittauksia vain loppukesän 1972. Mittalaitteet siirrettiin sen tuhouduttua kolmoseen OH-VKB, joka lensi uudenmallisia mittauslentoja 30 metrissä kesäkuusta 1973 alkaen 9.10.1979 saakka. DC-3:n korvanneen uuden Twin Otterin (Mk.300) OH-KOG laiteasennukset valmistuivat 31.3.1980.  Molemmilla jälkimmäisillä lensi paljon mm Pertti J. Halinen.

 

-- R Seppäsen mukaan Aero Commander 500 (OH-ACA) teki GTK:n malminetsintälentoja vuosina 1961-63, lentäjänä ltm Paavo Torkkola ("Malmi-kirja, 2008, s 248). Torkkola lienee lentänyt myös Cessna 195, OH-CSE koneella mainittuja geologisia mittaustestejä?.

 

LISÄYS 3.6.09 : Myös Olli Riekki oli matrikkelin (Ilmojen halki, 1974) mukaan lentänyt malminetsintälentoja Lentohuolto Oyssa.

-- Cessna Caravan (OH-USI) tuli mukaan geologisiin mittauksprojekteihin v 1997 - ensimmäinen koelento vasta huhtikuussa 1999.

[Markku Kanninen 447]

Tämäkin kuuluu enempi tänne:

Tässä Kultakuokan kuva aktiiviaikanaan

[ attachment removed / expired ]

Markku

[Markku Kanninen 447]

-- OH-KOA kerkisi lentää mittauksia vain loppukesän 1972. Mittalaitteet siirrettiin sen tuhouduttua kolmoseen OH-VKB, joka lensi uudenmallisia mittauslentoja 30 metrissä kesäkuusta 1973 alkaen 9.10.1979 saakka. DC-3:n korvanneen uuden Twin Otterin (Mk.300) OH-KOG laiteasennukset valmistuivat 31.3.1980.

Väiskin ansiokkaiden tietojen jatkoksi pannaanpa kuvia OH-VKB:tä Kajaanissa kesällä 1976

skannsin nekaliuskoista kaikki joten...

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

Ja vielä OH-KOG Oulussa elokuussa 1980

 

 

[ attachment removed / expired ]

Markku

[Guest 55-HO]

Tervehdys !

 

Tämän kaltaista, massiivisen näköistä koneeseen liitettävää laitetta tuskin Suomessa käytettiin ?

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Risto

 

Ps. Malmihan oli jo löydetty 

 

[Guest vaiskiii]

Mistähän päin maailmaa tuo kuva on kotoisin?  EDIT (18.5.09) : Cessna 195 OH-CSE koneessa oli alla näkyvä varustus.

Tällainen kuva oli myös sivulla:  http://www.flightforum.fi/discussion/index.php?FFSESS=17kgv90r4kuurs2nm4qab3it07&topic=70631.275

[ attachment removed / expired ]

 

[Guest 55-HO]

Mistähän päin maailmaa tuo kuva on kotoisin? 

 

Kuvan kaappasin vuoden -68 Tiedon Portaat kirjan ilmailu-osiosta, kuva on liitetty sivulle ilman laitteeseen liittyvää asiayhteyttä.

 

Tuolla =>  http://www.dhc-2.com/Blog_Archives_02-042008.html  sivulla kyseistä on taannoin pohdittu (sivun ala-osassa).

 

Kuvaus paikka todennäköisesti Alaska:ssa ?

 

Risto

[Guest vaiskiii]

OH-VKU, joka aloitteli geomagneettiset mittaukset 1954 - kukahan sitä silloin lensi - Kake Aaprohan oli Kuljetuslentolaivueen päällikkönä 1961 saakka.  Alla on AEM-anturi (Airborne Electromagnetic measurements), rungon sivussa pitkä viisto (inclined AEM transmitter) ja pyrstössä (Flux-gate total field magnetometer).

Kesällä 1959 tuollaista samannäköistä sylinteriä roikutettiin koekäytössä C-195 koneen OH-CSE alla ja sen anturin teki ystäväni Simo Lehtinen, jolle yritän soitella ihan lähiaikoina.  Mielenkiintoista on myös paneelissa näkyvät Deccometrit, kuinkahan paljon Deccaa käytettiin, Suomenlahden Decca-ketjuhan aloitti vasta 1971.  Onkohan koneessa ollut Bendixin ADF:t, nokan alla näkyy kaksi pommin näköistä looppisuojusta, paneelikuvassa saattaa näkyä ADF fq-valinta veivit - vai olisivatkohan nuo veivit trimmejä...?

[ attachment removed / expired ]

[ attachment removed / expired ]

[Guest vaiskiii]

Merentutkimuslennot Suomessa lienee aloitettu 60-luvun puolivälissä ja niitä jatkettiin 70-luvun lopulle, jolloin esim. jäätietoja alettiin vähitellen saada satelliiteista otetuista kuvista.  Ilmailu. toukokuu 1989  Decca-artikkeliimme haastattelin puhelimitse mm Seppo Mäkelää, joka oli merentutkimuslentoja tehnyt sekä Jussi Maristoa, joka oli Deccaa muutoin paljon käyttänyt.  Seppo ei Deccometrien tuijottamisesta erityisemmin ollut pitänyt....

Onko tietoa ketkähän muut olivat merentutkimuslentoja tehneet - Paavo Torkkola luultavasti ainakin - ja millähän koneella?

Suomalaisten Gulf of Finland chain (6E) aloitti vasta 1971. Ruotsalaisten North Baltic chain (4B) 10.1957, muutkin ruotsalaisten ketjut olivat toiminnassa jo 60-luvulla, ks esim.  http://jproc.ca/hyperbolic/decca_chains.html.  Siihen aikaan ei avomerellä oikein muita paikannussysteemeitä Deccan lisäksi matalalla ollut käytössäkään.

Ruotsalainen Decca-historia : Lars Malmqvist, Deccatiden i Sverige 1947-2000, När radionavigering började i vårt land, Sjöfartsverkets Repro & Tryck, 2000, 32 s.

 

[Seppo Pietikainen 0]

Merentutkimuslennot Suomessa lienee aloitettu 60-luvun puolivälissä ja niitä jatkettiin 70-luvun lopulle, jolloin esim. jäätietoja alettiin vähitellen saada satelliiteista otetuista kuvista.  Ilmailu. toukokuu 1989  Decca-artikkeliimme haastattelin puhelimitse mm Seppo Mäkelää, joka oli merentutkimuslentoja tehnyt sekä Jussi Maristoa, joka oli Deccaa muutoin paljon käyttänyt.  Seppo ei Deccometrien tuijottamisesta erityisemmin ollut pitänyt....

Onko tietoa ketkähän muut olivat merentutkimuslentoja tehneet - Paavo Torkkola luultavasti ainakin - ja millähän koneella?

Suomalaisten Gulf of Finland chain (6E) aloitti vasta 1971. Ruotsalaisten North Baltic chain (4B) 10.1957, muutkin ruotsalaisten ketjut olivat toiminnassa jo 60-luvulla, ks esim.  http://jproc.ca/hyperbolic/decca_chains.html.  Siihen aikaan ei avomerellä oikein muita paikannussysteemeitä Deccan lisäksi matalalla ollut käytössäkään.

Ruotsalainen Decca-historia : Lars Malmqvist, Deccatiden i Sverige 1947-2000, När radionavigering började i vårt land, Sjöfartsverkets Repro & Tryck, 2000, 32 s.

 

 

Hieman OT, mutta pistetään kuitenkin...

 

Olin vv. 1973-1981 Merentutkimuslaitoksen palveluksessa, ja eräs ensimmäisistä työtehtävistäni oli laatia ohjelma, jolla saatiin juuri R/V Arandalle hankitun Decca-navigaattorin Decca-koordinaatit muunnettua maantieteellisiksi koordinaateiksi mittauslaitepoijujen löytämiseksi mereltä, sen sijaan, että koetettaisi etsiä niitä suurimittakaavaisilta, painetuilta Decca-karttoilta. Muistaakseni saatiin kohtuullisen hyviä

tuloksia, ilmastollisista olosuhteista ja kellonajoista riippuen. 

 

Ei tietenkään päästy lähellekään GPS-tarkkuutta, mutta riittävä tarkkuus laitteiden löytämiseksi saatiin tarpeeksi monien kiikareiden avustuksella ja sääolosuhteiden suosiollisella myötävaikutuksella. Hämärän muistikuvani mukaan "CEP" paikannuksessa oli hieman alle meripenikulman luokkaa keskisellä Selkämerellä, jossa verkko taisi olla tiheimmillään ja ."isokronien" muodostamien parabolilen väliset kulmat parhaimmillaan (keskimäärin n. 60 astetta eri lähetteiden välillä)..

 

Olin tietoinen Merentutkimuslaitoksen Jääpalvelun tekemistä jäälennoista, mutta valitettavasti minulla ei ole tarkempaa muistikuvaa siitä,

millä kalustolla ao. lentoja suoritettiin. Jääpalvelu oli oma Merentutkimuslaitoksen yksikkönsä, jolla oli yhteydet fysikaalisen merentutkimuksen osastoon ainoastaan jäämallien kehittämisen muodossa, ja toimimme aivan eri osoitteessa Helsingissä.

 

 

 

[Guest vaiskiii]

Merentutkimuslaitoksen ilmeisen laajoista aineistoista lainasin luvatta tähän katkelmia – jos vaikka heruisi lisäinfoa jostain :  (Sepolle on vastattu privaatisti kiitollisuudella - eikä ollut lainkaan OT...)

 

Merentutkimuslaitos sai 1930 käyttöönsä oman radio-aseman, joka toimi myös tietojenvälittäjänä jäänmurtajien ja merenkulkuhallituksen välillä.  Lentotiedustelua oli harjoitettu jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta toiminta oli ollut jäähänjuuttuneiden alusten paikannusta.  Ensimmäinen pelkästään jäähavainnointia varten tehty lentotiedustelu tehtiin Suomessa 10.3.1920. Lento suoritettiin Suomenlahdella. Lennolle pääsi havaitsijaksi talassologi Granqvist.  Lentotiedustelut 1920-luvulla olivat harvinaisia ja niitä tehtiin lähes ainoastaan ankarina talvina jäihin juuttuneiden alusten paikannukseksi ja elintarvikkeiden toimittamiseksi niille ... 1930-luvulla ja sodan aikana niitä tehtiin enemmän

 

Fil.tri Erkki Palosuo  (joka toimi sodan aikana lentäjänä (kadettikoulu 1937-39, 1959 majuri) ja oli 6.7.1940 suorittanut myös kans.väl. sähköttäjän tutkinnon)  hoiti jääosaston johtajan tehtäviä ensin vs ja 1954 vakinaistettiin. Samalla jääosaston assistentiksi kutsuttiin fil.maist. Sulo Uusitalo ja radiosähköttäjän virkaa vuodesta 1933 hoitanut Erkki Koivisto asetettiin lakkautuspalkalle.

 

Merentutkimuslaitos sai talvella 1963/64 luvan vuokrata Henry Nielsen Oy:n kaksimoottorisia lentokoneita. Ohjaajana näillä lennoilla toimi usein lentämisestä innostunut toimitusjohtaja Berndt Aminoff * ja tähystäjänä toimi talassologi Erkki Palosuo. Lennot suunnattiin tavallisesti Helsingistä Suomenlahtea pitkin Ahvenanmerelle ja sieltä suoraan Merenkurkun kautta Perämeren pohjoisosiin. Polttoainetäydennys oli tavallisesti Oulussa. Paluulennolla etelään päin tultaessa selvitettiin Suomen rannikon edustan jäätilanne. Kun vuonna 1969 koneeseen saatiin asennettua Yhdysvalloista hankittu infrapunamittari, saatiin samalla rekisteröityä pintaveden lämpötila pitkin lennettyä reittiä. Näitä meriveden pintalämpötilan mittauslentoja suoritetaan yhä tänäänkin.

 

* Aminoff menehtyi, kun Piper Navajo, OH-PNP syttyi lähestymisvaiheessa Joensuussa tuleen 21.4.1983. (yo Nielsenin kone oli mikä..?)

Edit : Täältä löytyikin hiukan Henry Nielsen Oy/Ab:n historiaa : http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,77277.0.html  --  kun sen mukaan 1968 tuli Mooneyn tilalle ensimmäinen 2-moottorikone, Cessna 310N OH-CNA, olisiko 1963/64 ollut käytössä laina 2-moottorinen?

 

Edit : Mistä saisi tällaisen :  Palosuo, E. 1952: Lentokone jäätiedustelujen suorituksessa. - Suomen Sotilasaikakausilehti No 1: 20-27.