Purjelentoteoriat Malmilla?

[Risto Niemi 0]

No mitäs se kerho tekee? En tiedä yhtään kerhoa, joka järjestäisi hyväntekeväisyyskursseja tappiolla  ???

Minä puolestani uskon tietäväni aika monia kerhoja, jotka näin tekevät. Joskus aiempina vuosina sellaisia oli vielä paljon enemmän.

 

Nykyään on jo hieman enemmän alettu hinnoitella kursseja vastaamaan edes suoria muuttuvia kuluja, mutta kiinteiden kulujen osalta, puhumattakaan pääomakulujen koroista ja kuoletuksista, näyttää edelleen olevan aika tavalla vajetta monessa kerhossa. Toisin sanoen kerhot "repivät" suuren osan oppilaiden kurssitukseen tarvittavavista rahavaroista aivan muualta kuin perimistään kurssimaksuista, ts. subventoivat koulutusta vähemmän tai enemmän tietoisesti.

 

Pitääkö subventiota sitten olla vai ei, kuinka paljon, jos pitää jne., ovat kussakin kerhossa huolellisesti harkittavia asioita, riippuen mm. siitä mitä mahdollisia "maksajavaiihtoehtoja" käytettävissä on (ilmaisia lounaitahan ei tunnetusti oikeasti ole olemassa).

 

Ainakaan jatkuva tappion tekeminen kerhoissa ei voi olla koko ilmailuharrastuksen etu., ei myöskään yksittäisen koulutettavan.

 

[Mika Koski 0]

Niin, ja kannattaa pitää mielessä että kerhojen koulutustoiminta on harrastus. Myös opettajille.

 

Piti nukkua muutama yö ennen kuin löysin rakentavan tavan kommentoida tätä. Opettaminen on harrastus ensimmäiset 5 oppilasta ja/tai se 1. kesä. Sen jälkeen se on hyväntekeväisyystyötä, jolla pidetään kerhoa pystyssä.

 

Vain ne kerhot, joilla on riittävästi opettajia ja oppilaita menestyvät. Se on matkan varrella tullut nähtyä, että kerhon alamäki alkaa siitä, kun koulutustoiminta alkaa yskimään oppilaiden ja/tai opettajien puuttuessa. Kohta alkaa tämän jälkeen alkaa hinaustoiminta yskimään ja sitten yskiikin jo koko kerho.  Nopeimmillaan tähän menee 2 kesää. Jossain vallinneet uskomukset siitä, että kisalentäjät pitäisi kerhoa pystyssä ja viesivät sitä eteenpäin eivät pidä paikkaansa, sillä heistä kertyy niin vähän hinauksia, että sillä ei vielä kerho "elä".

 

Purjelennonopettaminen on erittäin aliarvostettua mm. en tiedä yhdenkään kerhon tukevan opettajien omaa lentämistä ilmaisten yksipaikkaislentojen muodossa. Lisäksi jatkuvasti saa kuulla "suurten" kisa- ja matkalentäjien, jotka kisaavat II divisioonan kisoissa sijoista 13-22, suunsoittoa siitä, kun koulukone kiilaa hinausjonossa ja he eivät pääse ajoissa keliin ajamaan nippa nappa KC kolmiotaan.

 

Mika

 

* Hyväntekeväisyyttä on myös muukin kerhotoiminta, mutta opettajat taitavat laittaa eniten vapaa-aikaa ko. touhuun.

[Jaakko Kuusisto 3]

Opetustoimintaa täytyy "rakastaa", eli siitä pitää tykätä. Muulloin on parenpi olla taustalla.

Teoriaopetus on rankkaa puuhaa. Sitä ei voit ehdä "vasemmalla kädellä".

 

Puhtaat onnettomuustilastot kiittävät opetustyön onnistumisesta.

[Veli-Matti Karppinen 12]

Opetustoimintaa täytyy "rakastaa", eli siitä pitää tykätä.

...

 

Allekirjoitan tämän, tänäänkin oli kivaa: yksi kevättarkkari, yksi koululento ja kaksi tutustumiskurssilaista purtsikan etupenkillä.  Mutta jos tuosta ei pidä, niin raskaaksi se sitten käy...

 

Ja samoin Mika Koski osui mielestäni ytimeen, jos ei ole kentällä koulutustoimintaa, niin kyllä sieltä muukin hyytyy pois.

 

t: V-M

[Guest petikko]

Taitaa olla ns. referenssibusinesta tuo koulutustoiminta.

 

Eli hoitakaa hommanne niin että oppilaanne teitä kehuvat ja hankkivat uusia oppilaita.

 

Asia ei ilmeisesti tällä hetkellä taida noin olla?

[Ari Vaulo 21]

Tänään kävi kaksi peruskurssioppilasta ensimmäisillä kurssilennoilla. Sen lisäksi oli kahdeksan tuntia teoriaa rakenteista, mittareista ja käytöstä. Sää oli aamulla kentälle lähdettäessä sateinen, eikä ennustekaan ollut lupaava. Onneksi joskus ennusteet eivät pidä täysin paikkaansa.

 

Meillä OIK:ssa päätettiin tälle vuodelle tukeutua verkkoteorioihin, mutta toukokuun alussa oli tiedossa vasta kolme oppilasta. Näistä yksi ei ollutkaan osallistunut teorioihin, eikä kesätöiden vuoksi oikein olisi ehtinytkään lentokurssille. Toukokuun alun esittelykurssin seurauksena ilmaantui kaksi uutta kiinnostunutta oppilasta, joille päätettiin järjestää oma teoriaopetus tiiviinä kurssina. Vähän yli kahden viikon aikana käymme läpi teoriaopetuksen arki-iltaisin, sekä yhtenä lauantaina. Lauantai tosin muuttui tänään sunnuntaiksi, sekä jäljellä on vielä viisi teoriapäivää ja kolme oppiainetta.

 

Tämän hetkisten kokemusten valossa olemme kaavailleen ensi keväänä oman teoriakurssin järjestämistä tämän kevään mallin mukaisesti. Tiivis teoriajakso toukokuun alkupuolella, kalustoon ja laitteisiin liittyvät oppiaineet toteutetaan kenttäoloissa ja muut aineet tavanomaisesti luokassa. Ensi viikon jälkeen kuulostellaan oppilaiden kokemukset ja tarkennetaan seuraavaa toteutusta.

Tällä hetkellä kesän lentokurssille on tiedossa mahdollisesti kaikkiaan kuusi oppilasta.

 

Kerhon jatkuvuuden kannalta koulutustoiminta on tärkeällä sijalla. Se sisältää myös oman teoriakoulutuksen, koska verkko-opetuksen kautta saatava oppilasmäärä on vaikeasti ennustettavissa, eikä suunnitelmia voi laatia pelkästään sen varaan. Lisäksi omassa koulutuksessa uudet oppilaat/jäsenet pääsevät helpommin sisään kerhoyhteisöön. Teoriaopettajista tulee eräänlainen liityntäpinta ja siten joukkoon liittymisen kynnys muodostuu matalammaksi.

 

Mahdollisimman suuren joukon aktivoiminen kerhotoimintaan on ainoa vaihtoehto toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi.

 

--Ari

[Harri Heikkilä 16]

 

 

*sensuroitu kirjoittajan pyynnöstä*

 

--Ari

 

http://www.slu.fi/lum/numero_12_2008/liikuntapolitiikka/yhdistysten_verokohtelu_yhdenmuk/

 

Harri

[Jukka Siirilä 80]

Piti nukkua muutama yö ennen kuin löysin rakentavan tavan kommentoida tätä. Opettaminen on harrastus ensimmäiset 5 oppilasta ja/tai se 1. kesä. Sen jälkeen se on hyväntekeväisyystyötä, jolla pidetään kerhoa pystyssä.

 

Voi sen toki hyväntekeväisyydeksikin tulkita. Rajanveto menee kuitenkin siinä, että kaupallinen koulutusorganisaatio pyörittää koulutusta palkattujen opettajien toimesta ja kerho harrastuspohjalta toimivien opettajien toimesta.

 

Purjelennonopettaminen on erittäin aliarvostettua mm. en tiedä yhdenkään kerhon tukevan opettajien omaa lentämistä ilmaisten yksipaikkaislentojen muodossa. Lisäksi jatkuvasti saa kuulla "suurten" kisa- ja matkalentäjien, jotka kisaavat II divisioonan kisoissa sijoista 13-22, suunsoittoa siitä, kun koulukone kiilaa hinausjonossa ja he eivät pääse ajoissa keliin ajamaan nippa nappa KC kolmiotaan.

 

Kerhot varmaan tukisivat yksipaikkaislentämistä jos se olisi verotuksellisesti mahdollista. Verottajan tulkinnan mukaan ilmaiset yksipaikkaislennot ovat ansiotuloa kyseiselle opettajalle ja niistä pitää maksaa vero. Tämä sama syy on ainakin joissakin kerhoissa lopettanut harrastustyötunteihin perustuneet alennukset kalustomaksuissa.

[Mika Koski 0]

Rajanveto menee kuitenkin siinä, että kaupallinen koulutusorganisaatio pyörittää koulutusta palkattujen opettajien toimesta ja kerho harrastuspohjalta toimivien opettajien toimesta.

 

Jaakko K. on ihan oikeassa, että hommasta täytyy tykätä tai sitten on parempi pysyä poissa. Mikään ei ole niin tylsää kuin leipääntynyt opettaja takapenkillä. Parhaimmillaan opettaminen on todella antoisaa ja sillä sitä jaksaa talvella teorioita luennoida ja kesällä lentää. Viime talvena tuli osallistuttua kahden kerhon teorioihin opettajana.

 

Pointtini on: vaikka purjelennonopettajille ei makseta palkaa, niin harrastamista opettaminen ei ole, sillä siinä on suuri juridinen ja moraalinen vastuu oppilaista. Se on erittäin vaativaa asiantuntijatyötä, jossa pitää osata sekä tietojen että taitojen opettamisen taito sekä varmistaa että lupakirjan saaneilla on oikeanlaista airmanshippiä (=asennetta) ja kykyä kehittyä lentäjiksi.

 

Ari Vaulo osui napakymppiin sanoessaan, että "mahdollisimman suuren joukon aktivoiminen kerhotoimintaan on ainoa vaihtoehto toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi." En voisi olla enemmän samaa mieltä.

 

Kerhot varmaan tukisivat yksipaikkaislentämistä jos se olisi verotuksellisesti mahdollista. Verottajan tulkinnan mukaan ilmaiset yksipaikkaislennot ovat ansiotuloa kyseiselle opettajalle ja niistä pitää maksaa vero.

 

Yksipaikkaislennot ovat osa opettajan ammattitaidon ylläpitoa ja kehittämistä. Jos työelämässä käy kouluttautumassa ja firma maksaa viulut (niinkuin lähes aina tekee), niin eihän siitäkään työntekijä maksa veroja. Sama on purjenlennonopettajien kanssa; pikkasen paha jakaa tyyppejä jos ei ole lentänyt aktiivisesti ko. konetyypillä.

 

Lisäksi voi ajatella asiaa niin, että jos on 3 viikkoa kesälomastaan peruskurssin opettaja, niin kyllä ne lentohalut on sillä neljännellä viikolla hiukan jo laantuneet, joten ei tässä puhuta mistään sellaisesta, että joku saisi aivan tolkuttoman hyödyn itselleen.

 

Mika

 

ps. Epäilen, että jokainen nappulaliigan joukkue pyörittää suurempaa liikevaihtoa kuin purjelentokerho, joten vähän hymyilyttää tuo verottajan pelko.

 

 

 

 

 

 

[Jukka Siirilä 80]

Jaakko K. on ihan oikeassa, että hommasta täytyy tykätä tai sitten on parempi pysyä poissa. Mikään ei ole niin tylsää kuin leipääntynyt opettaja takapenkillä. Parhaimmillaan opettaminen on todella antoisaa ja sillä sitä jaksaa talvella teorioita luennoida ja kesällä lentää. Viime talvena tuli osallistuttua kahden kerhon teorioihin opettajana.

 

Totta. Kyllä toi opettaminen on kutsumushomma.

 

Pointtini on: vaikka purjelennonopettajille ei makseta palkaa, niin harrastamista opettaminen ei ole, sillä siinä on suuri juridinen ja moraalinen vastuu oppilaista. Se on erittäin vaativaa asiantuntijatyötä, jossa pitää osata sekä tietojen että taitojen opettamisen taito sekä varmistaa että lupakirjan saaneilla on oikeanlaista airmanshippiä (=asennetta) ja kykyä kehittyä lentäjiksi.

 

Miten asian sitten haluaakin tulkita. Kuitenkaan et tee sitä päätyöksesi eikä se edes ole työtä koska sinulla ei ole työsuhdetta. Teet sitä "vapaa-ajallasi" ja se on nimenomaan harrastamista. Se, että harrastukseen liittyy iso vastuu ei muuta tätä asiaa mitenkään. Asiantuntijatyökin voi olla harrastamista.

 

Ari Vaulo osui napakymppiin sanoessaan, että "mahdollisimman suuren joukon aktivoiminen kerhotoimintaan on ainoa vaihtoehto toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi." En voisi olla enemmän samaa mieltä.

 

Kyllä. Lentokerhoja vaivaa nyt jo aikamoinen ukkoontuminen. Lisää vain porukkaa mukaan. Tässä on aika suuri merkitys nuorisotyöllä ja lennokkikerhoilla joita pitäisi saada lentokerhojen yhteyteen enemmän. Mikä muu motivoisi lennokkipoikaa tai -tyttöä enemmän kuin joskus kyyti purjekoneella tai edes se että voi joskus olla mukana vaikka pesemässä koneita. (tai jotain muuta sopivaa)

 

Yksipaikkaislennot ovat osa opettajan ammattitaidon ylläpitoa ja kehittämistä. Jos työelämässä käy kouluttautumassa ja firma maksaa viulut (niinkuin lähes aina tekee), niin eihän siitäkään työntekijä maksa veroja. Sama on purjenlennonopettajien kanssa; pikkasen paha jakaa tyyppejä jos ei ole lentänyt aktiivisesti ko. konetyypillä.

 

Voihan asian näinkin ajatella ja voisi jopa mennä verottajalta läpikin. Minä kyllä kannatan opettajille jonkinlaista korvausta työstään. Ilmaiset lennot olisivat varmasti hyvä tapa palkita tuota ansiokasta työtä.

 

ps. Epäilen, että jokainen nappulaliigan joukkue pyörittää suurempaa liikevaihtoa kuin purjelentokerho, joten vähän hymyilyttää tuo verottajan pelko.

 

Niinpä. Koirahommissa on usein jaettu talkootöistä ilmaisia startteja kisoihin. Ei vain jaeta enää kun verottajan mielestä 5 EUR tai 10 EUR 20 tunnin (tai joskus jopa enemmästäkin) työstä on ihan liian suuri korvaus ja veroja pitäisi maksaa.

[Mika Koski 0]

Miten asian sitten haluaakin tulkita. Kuitenkaan et tee sitä päätyöksesi eikä se edes ole työtä koska sinulla ei ole työsuhdetta. Teet sitä "vapaa-ajallasi" ja se on nimenomaan harrastamista. Se, että harrastukseen liittyy iso vastuu ei muuta tätä asiaa mitenkään. Asiantuntijatyökin voi olla harrastamista.

 

Ei tehdä tästä ikiliikkujaa, mutta käytämme sanoja "harrastus" ja "harrastaminen" eri tavalla. Karsastan edelleen sinun tapaasi liittää lennonopettaminen ja harrastaminen yhteen. Väitän edelleen, että lennonopettaminen, vapaaehtoinen meripelastus, Vapepa, VPK -toiminta jne. eivät ole harrastuksia silloin, kun ollaan tositoimissa, koska vastuu muista ja omista tekemisistä on sen verran suuri. Harrastus on jotain sellaista, jota voi tehdä silloin, kun huvittaa tai vähän sillä tavalla kuin huvittaa. Esim. purjelento on harrastus, mutta lennonopettaminen taas palkatonta työtä, jonka varassa pyörii aika monen kerhon talous ja tulevaisuus.

 

 

Mika

[Kari Asikainen 0]

Ei tässä mitään ongelmaa ole - harrastaminen on harrastamista. Se tarkoittaa sitä että sinulla ei ole velvoitetta saapua kentälle jos ei huvita, eikä koulutettava voi moista vaatiakaan. Ei se lennonopettaminen mitään rakettitiedettä ole. Vastuullista kyllä, vaatii ammattitaitoa ja koulutustakin mutta ei kuitenkaan mitään salatiedettä. Sukelluskouluttaja tai kamppailulajien opettaja voisi sanoa ihan samaa - kummassakin voi tunaroinnilla pahimmillaan tappaa ihmisen ja homma vaatii kouluttautumista.

 

Silti näitä kaikkia tehdään harrastusvoimin - ja myös kaupallisesti. Purjelennossa on käsittääkseni Räyskälässä palkattu hinauslentäjä. Suomen Laskuvarjokerho on jo useamman vuoden pitänyt ympäri vuoden palkattua työntekijää. Ei ole siis mikään ongelma hoitaa hommaa "pykälien mukaan" jos siihen on resurssit ja näin halutaan tehdä. Semmoinen "puoli-harrastaminen" josta saa ilmaisia lentotunteja tai mitä tahansa on vähän kummallista. Minä ainakin arvostan opeani siksi että häntä kiinnostaa opettaa ja maksan kyllä kahveet kuppilassa mutta toisaalta en syyttäisi opettajaa joka toimii harrastepohjalta ja sanoo että nyt ei juuri kiinnosta.

 

Sensijaan yhdistyksellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus antaa kannustuspalkintoja tyyliin lupaavin nuorisoilmailija tai ahkerin huoltaja voisivat ilman huolta saada vaikkapa niitä ilmaisia lentoja. Ei kuitenkaan niin että hommaan on taulukot ja se on automaattista. Ja käsittääkseni näin voidaankin *käytännössä* tehdä - ei verottajaa voisi vähempää kiinnostaa.

[Jukka Siirilä 80]

Sensijaan yhdistyksellä pitäisi mielestäni olla mahdollisuus antaa kannustuspalkintoja tyyliin lupaavin nuorisoilmailija tai ahkerin huoltaja voisivat ilman huolta saada vaikkapa niitä ilmaisia lentoja. Ei kuitenkaan niin että hommaan on taulukot ja se on automaattista. Ja käsittääkseni näin voidaankin *käytännössä* tehdä - ei verottajaa voisi vähempää kiinnostaa.

 

Palkintoja on mahdollista antaa, se ei verottajaa kiinnosta. Se, mikä verottajaa kiinnostaa on jonkun taulukon mukaan annetut etuudet. Esimerkiksi juuri harrastetunteihin perustuvat lentomaksujen alennukset tai ilmaiset lennot.

[Matti Huoviala 83]

Ei tässä mitään ongelmaa ole - harrastaminen on harrastamista. Se tarkoittaa sitä että sinulla ei ole velvoitetta saapua kentälle jos ei huvita, eikä koulutettava voi moista vaatiakaan.

 

Itse asiassa tuo on aika usein ongelma. Oppilaan näkökulmasta opettajan paikalle saapuminen päivittäisen viitseliäisyyden varassa ei tuo niitä suuria joukkoja lajin pariin. Lähinnä siksi, että sillä tavalla ei voi markkinoida lajia ja toiseksi ei luvattua koulutusta oikein voi jättää sen varaan, että koulutetaan silloin kun viitsitään.

 

Opettaminen edellyttää sitoutumista ja sitoo opettajan aikaa melko paljon. Ilmailussa sitä aikaa palaa erityisen paljon. Toki opettaminen antaa hyviäkin kokemuksia joita katson omalta osaltani itseni kelvolliseksi korostamaan. Mutta silti opettaminen harrastamisena on aika kaukana siitä, itä lentokoulutus on. Luokittelisin sen vapaaehtoistyöksi. Siihen sisältyy sellaisia vastuita ja velvollisuuksia, että harrasteesta ei enää oikein voi puhua.

 

Vapaaehtoistyön tekijä usein itse kokee saavansa jotain iloa ja hyötyä tekemästään työstä. Tuo hyöty saattaa olla esimerkiksi lisäkoulutusta oman osaamisen kehittämiseksi, vapaaehtoistyön tekemisen edellytysten paranemista (esim. lentohaalari työvaatteeksi) tai jotain muuta.

Vapaaehtoistyön tekijät eivät välttämäti ole valmiita itse kustantamaan työn tekemisestä aiheutuvia kuluja. Heitä voi vaikka ruokkia vapaaehtoistyötä tehdessään ja esimerkiksi matkakuluja voidaan korvata (tietyin edellytyksin). Tuleeko tästä työsuhde, on toinen asia.

 

-M-

[Kari Asikainen 0]

Itse asiassa tuo on aika usein ongelma. Oppilaan näkökulmasta opettajan paikalle saapuminen päivittäisen viitseliäisyyden varassa ei tuo niitä suuria joukkoja lajin pariin. Lähinnä siksi, että sillä tavalla ei voi markkinoida lajia ja toiseksi ei luvattua koulutusta oikein voi jättää sen varaan, että koulutetaan silloin kun viitsitään.

 

Ei tietenkään. Kuitenkin se ope voi sanoa että "ensi lauantaina en viitsi kun olen mökillä ja maanantaina on illalla firman kekkerit" - kaupallisesti toimittaessa oppilas taas voisi suuremmalla auktoriteetilla sanoa että se lauantai kyllä oli minulle vähän niinkuin ajateltuna lentämiseen joten jos miettisit tulisitko lauantaina tai saisitko varamiestä. Olen toiminut aikanaan laskuvarjopuolella jonkun verran ja nyt on hieman kokemusta purjelentopuolesta - laskuvarjoharrastuksessa tuo välillä olikin jo ongelma mutta lähinnä siksi että oppilaat odottivat yritysmäistä palvelua. Ja laskuvarjopuolella debattia on paljon ollutkin siitä pitäisikö itseasiassa koulutus hoitaakin näin koska kysyntää on. Omat vähäiset purjelentokokemukseni sensijaan taas ovat erilaisia koska opettaja on meillä koko ajan sama ja hän varaa koulukoneen joten aikataulut sovitaan niin että sitä aikaa on, kentälle ei vaan voi kävellä.

 

Opettaminen edellyttää sitoutumista ja sitoo opettajan aikaa melko paljon. Ilmailussa sitä aikaa palaa erityisen paljon. Toki opettaminen antaa hyviäkin kokemuksia joita katson omalta osaltani itseni kelvolliseksi korostamaan. Mutta silti opettaminen harrastamisena on aika kaukana siitä, itä lentokoulutus on. Luokittelisin sen vapaaehtoistyöksi. Siihen sisältyy sellaisia vastuita ja velvollisuuksia, että harrasteesta ei enää oikein voi puhua.

 

Olen tästä samaa mieltä, itsekin laskuvarjohyppyä muutaman vuoden kouluttaneena. Aikaa palaa ja vastuuta on, sekä moraalista että ihan juridistakin. Mutta ei kannata nostaa itseään siinä asiassa millekään jalustalle koska kuten mainitsin on muitakin aloja joissa käsitellään samoja asioita. Onko esikouluikäisten lasten uimavalvoja seurassaan töissä vai harrastamassa? Entä festarilla oleva SPR:n porukka? On toki ihan tervettä keskustella koulutuksen mielekkyydestä eri tavoin ja yksi tapa lähes kaikissa lajeissa on puhtaasti kaupallinen koulutus. Kuten sanoit kulukorvauksin voidaan hoitaa jo aika monta kulua joita tästä opettamisesta aiheutuu, laillisesti. Mutta aina harrastaessa sitä omaa pussia koetellaan ja ilmailussa kerhomuodossa se kohdistuu paljon opettajiin, kuitenkin lähinnä ajan muodossa. Toisaalta se mahdollistaa kerhomuotoisen ilmailun, vaihtoehtohan tälle olisi kaupallinen muoto jossa kaikki opetus maksaa ja toisaalta myös koneiden vuokrat ja hinaukset / hypyt / jäsenmaksut yms. ovat sitten markkinatasoa. Kyse onkin mielestäni nimenomaan siitä halutaanko tätä kerhomuotoista toimintaa jatkaa. Minä haluan, mutta ymmärrän että vastakkaisiakin mielipiteitä on...

[Mika Koski 0]

Ei tässä mitään ongelmaa ole - harrastaminen on harrastamista. Se tarkoittaa sitä että sinulla ei ole velvoitetta saapua kentälle jos ei huvita, eikä koulutettava voi moista vaatiakaan.

 

Miksei kaikki oppilaat ole tuollaisia? Voisimme harrastaa yhdessä. Tosin opettajalla vain olisi lupakirja ja oppilaalle tuolla tyylillä sitä ei ikinä saataisikaan, mutta mitä väliä, koska harrastaminen on harrastamista. Juotaisiin kahvia niin kauan kuin maha kestäisi.

 

No, vähän aikaisemmin mainitsin, että kun koulutustoiminta yskii, niin kohta yskii koko kerho. Tuo sinun ehdottamasi menetelmä on jo sitä koulutustoiminnan yskimistä.

 

 

 

[Olli Hänninen 14]

Jos harrastukset määritellään olevan asioita joita voi tehdä silloin kun huvittaa tai miten huvittaa, niin kuin edellä oli mainittu, niin silloin Ilmailu ei ole harrastus koska et voi tehdä asioita ilmailussa milloin tai miten huvittaa sillä jos teet niin, vaarantuu oma sekä muiden turvallisuus.

[Kari Asikainen 0]

Miksei kaikki oppilaat ole tuollaisia? Voisimme harrastaa yhdessä. Tosin opettajalla vain olisi lupakirja ja oppilaalle tuolla tyylillä sitä ei ikinä saataisikaan, mutta mitä väliä, koska harrastaminen on harrastamista. Juotaisiin kahvia niin kauan kuin maha kestäisi.

 

No, vähän aikaisemmin mainitsin, että kun koulutustoiminta yskii, niin kohta yskii koko kerho. Tuo sinun ehdottamasi menetelmä on jo sitä koulutustoiminnan yskimistä.

 

 

No en minä niin tyhmä ole miltä kuulostan Tottahan minä ymmärrän että ei tuollainen kerho kauaa toimi jos ihan miten sattuu mentäisiin. Siksi onkin se keskitie - opettajan ei tarvitse hirttäytyä mihinkään "työvuoroihin" vaan voidaan sopia asioista. Usein sekä opettajan, oppilaan että kerhon etu on että koulutustoiminta ei yski ja siksi kaikki ovat innokkaita homman niin hoitamaan. Mutta varsinaisia velvollisuuksia osapuolilla ei ole toisiaan kohtaan - jos kerho päättää (toki jäsenistönsä toimesta) että myydään koulukone ja keskitytään oppilastoiminnan osalta vaikkapa keilaukseen ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista. Kaupallisessa koulutuksessa on erilaiset vastuut sen suhteen millaista palvelua on lupa vaatia.

 

En siis ehdota että asioita hoidettaisiin vaan kuppilassa kahvia juomalla vaan että tiedostettaisiin ero harrastamisella ja työllä. Toisessa on lain mukaankin velvollisuus toimia työnjohdon alaisena ja sovittujen työaikojen mukaan, toisessa taas ei.

[Kari Asikainen 0]

Jos harrastukset määritellään olevan asioita joita voi tehdä silloin kun huvittaa tai miten huvittaa, niin kuin edellä oli mainittu, niin silloin Ilmailu ei ole harrastus koska et voi tehdä asioita ilmailussa milloin tai miten huvittaa sillä jos teet niin, vaarantuu oma sekä muiden turvallisuus.

 

Pistät nyt sanoja suuhuni. En ole koskaan näin sanonut. Olen vain sanonut että kenelläkään ei yhdistysmuotoisessa harrastamisessa ole velvollisuuksia toisia kohtaan (siis harrastaa sitä toimintaa, toiminnassa mukana olemalla toki niitä velvollisuuksia voi hyvin tullakin).

 

[Olli Hänninen 14]

Pistät nyt sanoja suuhuni. En ole koskaan näin sanonut. Olen vain sanonut että kenelläkään ei yhdistysmuotoisessa harrastamisessa ole velvollisuuksia toisia kohtaan (siis harrastaa sitä toimintaa, toiminnassa mukana olemalla toki niitä velvollisuuksia voi hyvin tullakin).

 

Enhän väittänytkään niin että sinä olisit sanonut  ???, en sanonut nimiä enkä viitannut mihinkään. Jos koulutusta on mainostettu ja tarjottu oppilaalle, niin kyllä silloin kerhon opettajilla on joskus jopa velvollisuus olla paikalla kouluttamassa eikä laistaa paikalla olosta tyyliin: "en pääse menen mökille". Koulutusvuorot voi sopia tietenkin opettajien kesken. Ei minkään kerhon koulutustoiminta toimi pitkään jos opettajalla on aina jotain muuta menoa. Silloin kun koulutusta on luvattu tarjota niin sitä tarjotaan, eihän tietenkään aina kukaan pääse paikalle harrastustoiminnassa mutta silloin voi tosiaan sopia opettajien kesken vuorot kuka kouluttaa edellyttäen tietysti että opettajia on enemmän kuin yksi. Jonkinlainen etukäteen sovittu lukujärjestys toimii tässäkin, jos oppilaita on monta, silloin voi etukäteen suunnitella lento/teoriatunnit niin että kaikille sopii.

[Jaakko Kuusisto 3]

Noissa muutamissa puheenvuoroissa paistaa vastaajan  vaikeus puhua s e l k o k i e l i s e s t i.

 

Opettajan tulee puhua lyhyesti ja selkokielisesti = puhua mitä tarkoittaa ja tarkoittaa mitä puhuu.

 

Muutamat vastaukset , täällä, pyörivät pyörivät pikkuympyrää tai "hannunvaakunaa"  ja eksytään aiheesta.

Sanoin tuota ja tarkoitin tuota, enkä sanonut tuota. 

 

Täsmällinen artikulointi on hyvän pedakoomikon lahja oppilaalleen.