Aufklärungskette (F) / Lappland

[Jukka Juutilainen 0]

Ver 2.0  :

 

Aufklärungskette (F)/ Lappland

 

Konrad ”Pohjolan Balbo” Knabe - Lapin lentotiedustelijat (1983) – Das Auge Dietls (1978)

 

[ attachment removed / expired ]

 

02.05.41 Oblt. Konrad Knabe komennetaan Weimar-Nohraan perustamaan Aufklärungskette (F)/Lappland (s.46). Osaston koneet: 3 x Do 17P-1, 1 x Ju 52/3m, 1 x Fw 58 Weihe ja 3 x Fi 156 Fieseler Storch (s.10).

 

***************************************************************************************

Lähtö pohjoiseen - Frau Schubring juoksi vahingossa Lt Schubringin koneen 1R+BH  potkuriin.

 

04.06.41 Weimar-Nohra 1R+AH Oblt. Konrad Knabe 04.06.41 Aalborg

04.06.41 Weimar-Nohra 1R+BH Lt. Helmut Schubring 04.06.41 Aalborg

04.06.41 Weimar-Nohra 1R+CH ? 04.06.41 Weimar-Nohra

 

04.06 Aalborgissa mekaanikko törmäsi tankkauksen jälkeen 1R+BH:lla  sirpalesuojaan (s.12).

05.06.41 Knabe & Schubring sotaoikeudessa Frau Schubringin kuolemasta. Syyte raukeaa vielä samana päivänä (s.11).

06.06.41 Knabe 1R+CH:lla Osloon ja Lt. Schubring lähti Saksaan hakemaan uutta konetta (s.12). Osloon tuli perille 06.06.41 1R+AH ja 1R+CH.

 

**************************************************************************************

 

08.06.41 Banak (“mailman takapuoli” ) Do 17P-1 (s.12 ja s.47).

 

08.06.41 1R+AH Oblt. Knabe ? Kowollik ? Huber

08.06.41 1R+CH

??.06.41 1R+DH Lt. Schubring (?) Ofw. Ernst Sorge Ofw. Kaiser

 

18.6.41 Rovaniemi Do 17P (s.49).

18.06.41 1R+AH Oblt. Knabe ? Kowollik ? Huber

18.06.41 1R+CH Lt. Schubring Ofw. Ernst Sorge Ofw. Kaiser

18.06.41 1R+DH Lt. Jakob Fw. Maxeiner

 

Rovaniemellä Aufklärungskette (F)/ Lappland oli aluksi alistettu  1.(H)/Aufkl.Gr. 32:lle, mutta varsin pian Knaben yksikkö oli itsenäinen ja  alistettiin operoimaan Norjan armeijan Suomen päämajan Luftwaffen yhteysupseerin alaisuudessa. Virassa toimi  Maj. Stein ( ”Ilmojen kuningas” – ”Lottien keisari” s.76)  06/41-01/42. Virka siirtyi myöhemmin Luftlotte 5:lle. Dietlin esikunnassa toimi silloin Knabelle tuttu kapteeni ja 1943 lähtien virkaa hoitikin itse Knabe (s.79).

 

19.06.41 Knabe tiedusteli ja kuvasi  1R+AH:lla reitin Kemijärvi-Salla-Kantalahti (SS-Nordille).  Schubring kuvasi 1R+DH:lla reitin suomalaiselle III AK:lle Kuusamosta itään (Kiestinki-Louhi). Kuvauslentoja vähän, jotta vastapuoli ei hermostuisi. 29.06.41 alkoi saksalais-suomalainen hyökkäys Lapin rintamalla.

 

***************************************************************************************

 

 

[Markku Kanninen 447]

Hienoa Jukka 

perusteellisesta paneutumisesta aiheeseen. Kiestinginveteraani-isäni kerkesi lukea tuon Knaben kirjan. Dornierit oli tuttuja jo sota-ajalta. Lainaus: "Suomalaiset eivät panostaneet tarpeeksi  Muurmannin rataan, Mannerheim pisti jarrut päälle ja saksalais-suomalainen hyökkäys tyrehtyi Litsassa, Vermassa ja Louhessa...."

Tuohon isävainaa olisi kyllä tuumannut että:  kyllä "rajaryssillä" oli myös tuohon etenemisen pysähtymiseen sanansa sanottavana. ( 88:sas rajavartiodivisioona ) ja kun sakemanninkin jalkaväen ja panssarien liikut loppui kun ryssänpuolella loppui kunnon tiet.

Markku 

[Markku Kanninen 447]

Morjesta sullekkin Jukka

Isäukko naureskeli aikanaan jutuissaan jotta nuo SS:n Berliiniläispojat olivat ennen rajanylitystä kehuskelleet suomalaisille, että tuosta mennään Murmanniradalle että heilahtaa ja jatketaan Leningradin piirittäjien avuksi. Suomalaisten ei tarvi muutakuin tulla perässä ja kerätä ja haudata  ryssän ruumiit...

70-luvulla työmaalla luettiin "Neuvostokarjala"lehteä (oli halpa: vain 5mk/vuosikerta). Eräässä lehdessä kerrottiin tuon sankarillisen Neuvostoarmeijan 88:nen rajavartiodivisioonan uroteoista torjuttaessa valapattoisen fasistiarmeijan tunkeutumista Suureen Isänmaahan...

Isä sanoi että nuo "rajaryssät" oli todella kovia sotilaita, olivathan he ammattilaisia.  

Markku    

[Martti Kujansuu 180]

Miksi Muurmannin radan katkaiseminen ei onnistunut?

[...]

Kannakselta olisi saatu vahvennuksia hyökkäykseen. Siis realistiset mahdollisuudet katkaista Muurmannin rata olisi ollut  myös puhtaasti suomalaisilla sotajoukoilla (Hyvönen s. 168).

 

Louhen valtaus ja Muurmannin radan katkaiseminen pohjoisessa oli täysin epärealistinen tilanne niitä neuvostojoukkoja vastaan jotka v. 1942 siirrettiin Kiestingin rintamalle. Suomalais-saksalaisten joukkojen huolto ei olisi kestänyt uusien rykmenttien siirtämistä alueelle ilman Kiestingin rautatien liittämistä Suomen rataverkkoon. Saksalaiset rakensivat junaradan Kuusamoon saakka, mutta matkaa rintamalle oli silti yli 100 km.

 

Kartasta II näkee millainen maaperä Kiestingin seudulla on. Ainoa järkevä hyökkäyssuunta on Tuoppajärven pohjoisrannalta junarataa pitkin kohti Louhea. Kaksi järveä katkaisee uran noin kymmenen kilometrin levyiseksi alueeksi jonne oli sijoitettu hyvin huollettavissa oleva kaartindivisioona. Hyökkäyksessä vaaditaan yleensä kolminkertainen ylivoima puolustavaan osapuoleen verrattuna.

 

Kartta I. Suomi ja Itä-Karjala. Maanmittauslaitoksen toimittama 1942. 1:2 000 000.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Kartta II. Kiestingin seutu. Google Maps.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Markku Kanninen 447]

Ja kuten kaikki sotahistoriasta muistamme tuo Murmannin rata oli Neukuille elintärkeä: Jos Suomalaiset/Saksalaiset olisivat sen saaneet jostakinkohdin vallattua, sen pitäminen olisi vaatinut verta, hikeä ja (leskien)kyyneleitä.

Markku 

[Martti Kujansuu 180]

19.06.41 Knabe tiedusteli ja kuvasi  1R+AH:lla reitin Kemijärvi-Salla-Kantalahti (SS-Nordille).  Schubring kuvasi 1R+DH:lla reitin suomalaiselle III AK:lle Kuusamosta itään (Kiestinki-Louhi). Kuvauslentoja vähän, jotta vastapuoli ei hermostuisi. 29.06.41 alkoi saksalais-suomalainen hyökkäys Lapin rintamalla.

 

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3456563 (III AKE:n SPK)

28.6. [...] 21.30. Saksal.tiedustelulentäjä lt.Knabe ilmoitti itse suorittamansa tiedustelun perusteella, että välillä Ohta-Pistojärvi varmuudella ei ole edes ajoneuvotietä.

[Jukka Juutilainen 0]

Juu... Tuosta Knaben lennosta löytyy maininta myös Pertti Tammisen Vienan tykit -kirjasta (s. 46): "...pari päivää ennen hyökkäyksen alkua ilmoitti saksalainen tiedustelulentäjä, ettei aluleella ollut ajoneuvontien pätkääkään. Ryhmä J:n päävoima suunnattiin kohti Sohjanaa."

[Jukka Juutilainen 0]

Oma kooste Lapin 1941-42 tapahtumista:

 

YLEISTILANNE LAPISSA JATKOSODAN ALUSSA

 

Kesäkuussa 1941 Lapissa oli 220 000 Saksan sotilasta (enemmän kuin alueen oma väkiluku). AOK Norwegen oli valmistautunut muutaman viikon salamasotaan Wehrmachtin, SS:n, tankkien ja Stukien avulla (Turtola s. 74-75).

 

Barbarossa-suunnitelman mukaan saksalaisten oli edettävä liittolaisineen Kuolan niemimaalle  ja linjalle Volga – Arkangeli. Talviolosuhteita ei kannattanut pelätä, koska sota olisi ohitse ja Neuvostoliitto kukistettu lumen laskeutuessa maahan (Turtola s. 49).

 

Suomalaisen III AK:n roolina oli vain varmistustehtävä Suomussalmi – Uhtua – Vienan Kemi linjalla. Painopistealue oli saksalaisen XXXVI AK:n lohkolla (Kemijärvi – Salla – Kantalahti), jossa oli tarkoitus hoitaa todelliset sotahommat. Saksalaisten pääjoukko kääntyisi Kantalahden valloittamisen jälkeen etelään ja yhtyisi Vienan Kemissä Siilasvuon III AK:n joukkoihin, josta jatkuisi Venäjän valloittaminen jne.(Turtola s.49-50 ja s. 56 ja Hyvönen s. 14).

 

AOK Norwegenin komentajan  Nikolaus von Falkenhorstin mukaan Suomen oli osallistuttava täysipainoisesti em. operaation (Silberfuchs-suunnitelma). Saksalaiset joutuivat kuitenkin vielä muokkaamaan useaan eri otteeseen näitä ylioptimistisia suunnitelmiaan. Helmi-maaliskuusa 1941 AOK Norwegenin esikuntapäällikkö vieraili Sallan suunnan maastossa. Buschenhagen neuvotteli Heinrichsin ja Airon kanssa. Päämajoitusmestari Airo sanoi suoraan, jotta Sallan maasto ei sovellu suuriin sotatoimiin, ja hän tuntee vain kaksi armeijaa ,jotka pystyvät siellä sotimaan pienemmässä mittakaavassa; Suomen ja Venäjän armeijat (Turtola s.50).

 

Suomen sodanjohtoa ei kiinnostanut sota pohjoisella rintamalla. Sallan suunnalla suomalaisilla oli tavoitteenaan valloittaa takaisin vain talvisodassa menetetyt alueet. Sallan rintaman taistelut eivät olleet elintärkeitä Suomelle, joten sinne ei haluttu sitoa joukkoja aikaa vieviin operaatioihin (Turtola s.50).

Mutta suomalaisten ”menohalut” virkistyivät toukokuussa 1941 (Turtola s. 54). Mannerheim suostui suomalaisten divisioonien ( 3. ja 6. Divisioona ) alistamiseen AOK Norwegenille ja suoraan ”Aatulle”. Omissa muistelmissaan Mannerheim toteaa, että ”Saksan päämajan antamien ohjeiden mukaisesti Lapin armeijan oli määrä valloittaa Murmanskin kaupunki ja katkaista Muurmannin rata” (Turtola s.55).

Turtolan kommentit suurpoliittisista taustoista perustuvat pitkälti Kalle Korven väitöskirjaan ”Tavoitteena Muurmanni”. Myös Marskin, Halstin, Hyvösen, Nevakiven jne. kirjat, haastattelut ja tutkimukset ovat Turtolan käsitteiden takana.

 

AOK Norwegenin (von Falkenhorst – Rovaniemi) ryhmitys ja hyökkäyssuunnat kesäkuussa 1941

 

1. Vuoristo AK (Dietl) Petsamossa tavoitteenaan Murmansk

2. XXXVI AK (Feige) Kemijärvellä tavoitteenaan  Kantalahti

3. III AK (Siilasvuo)  Kuusamossa (Ryhmä J) ja Suomussalmella (Ryhmä F) tavoitteenaan Vienan Kemi

 

III AK ryhmitys ja hyökkäyssuunnat 24.06.1941

 

1. Ryhmä F (Fagernäs) Suomussalmella tavoitteenaan Vienan Kemi

2. Ryhmä J (Turtola) Kuusamossa tavoitteenaan Vienan Kemi

 

”Vuosisatainen vihollisemme Venäjä on jälleen ryhtynyt vihamielisiin tekoihin maatamme vastaan mm. pommittamalla Suomen aluetta ilmavoimillaan…Suomen armeija suorittaa suojaamistehtävänsä offensiivisesti” – Siilasvuon yleistilanne joukoilleen 24.06.1941 (Turtola s. 73).

Tässä vaiheessa myös joukot saivat tietää sen, että III AK oli alistettu välittömästi AOK Norwegenille. Armeijakunnan tehtävänä oli lyödä vahvoin voimin venäläiset rajajoukot ja edetä linjalle Uhtua – Kiestinki. Sen jälkeen joukkojen oli valmistauduttava jatkamaan hyökkäystä päävoimin Vienan Kemin suuntaan (s. 73). Hyvösen kirjan mukaan III AK alistettiin operatiivisesti AOK Norwegenille jo 15.06.1941 (Hyvönen s. 14).

III AK:n Ryhmä F:n tehtävänä oli hyökätä Uhtuan suunnassa  kohti Vienan Kemiä. Päätavoitteena oli siis Muurmannin rata Vienan Kemissä (Hyvönen s.14). Yleiskäskyn mukaan Ryhmä J:n tehtävänä oli hyökätä Kiimasjärven – Pistojärven suunnassa kohti Uhtuaa (ei Kiestinkiin!) ja ainoastaan korkeintaan pataljoonan vahvuisen osaston piti varmistaa vasen sivu ja ottaa haltuunsa Pääjärven ja Tuoppajärven välinen Sohjananjoen linja  (Turtola s. 73-74). Ryhmä J:n pääjoukkojen oli edettävä sitten Uhtuaan ja koukattava venäläisten selustaan ja autettava näin III AK:n pääjoukkoa eli Ryhmä F:ää päätavoitteen (Vienan Kemi) saavuttamisessa (Hyvönen s. 14).

 

Ryhmä J:n hyökkäyssuunnan muutos 11.07.1941

 

Saksalaisten lentotiedustelu (Knabe) oli selvittänyt maaston Pistojärven suunnassa; ei teitä Uhtualle. Tämän johdosta Ryhmä J:n tavoitetta muutettiin siten, että eteneminen tulisikin tapahtumaan suunnalla Sohjananjoki – Kiestinki – Louhi akselilla. Päätavoitteena oli Muurmannin rata Louhessa (Turtola s.90-91 ja Hyvönen s. 15). Turtola arvostelee kovasanaisesti (lento)tiedustelun puutetta teiden osalta hyökkäyssuunnissa (Turtola s. 74). Heinäkuu meni suomalaisilla hyökkäysuria raivatessa ja teitä tehdessä.

 

Saksalaisten lentotiedustelun (Knabe) tietojen perusteella Siilasvuo antoi käskyn 11.07.1941 Ryhmä J:lle, jotta uusi tavoite on Kiestinki ja sieltä on valmistauduttava jatkamaan Louheen (Hyvönen s. 15 & Tamminen s. 45-46).

 

Saksalaisten pääpainopisteessä  Sallassa SS-Div.Nord oli kärsinyt 50% tappiot jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Veli venäläinen oli kaivautunut puolustusasemiin Sallassa ja aiheutti sotaan kokemattomalle berliiniläisnuorisolle kovat tappiot (Knabe s. 61-64). Ryhmä J saavutti tavoitteen (Sohjananjoki) kolmen viikon määräajassa 21.07.41 (Tamminen s.56). Samalla Turtola sai kuulla, jotta Ryhmä J:n oli nyt edettävä ensimmäisenä osastona Muurmannin radalle Kiestingin kautta. Matkalle Louheen tulisi vahvistuksia Sallan rintamalla turpiin saaneesta SS-Div. Nordista (Tamminen s. 67).

 

Ryhmä F:n tavoite pysyi ennallaan ja samoin saksalaisten joukkojen tavoitteet Sallassa ja Petsamossa (Dietl). Näille osastoille ei annettu vahvistuksia (Tamminen s. 67).

 

Saksalaisten hyökkäys hyytyy (Knabe – Hölter)

 

Knabe perustaa näkemyksensä hyökkäyksen ”hyytymisestä” 20. vuoristoarmeijan viimeisen esikuntapäällikön (Hölter) kirjaan ”Armee in der Arktis”. Kenraaliluutnantti Hölterin mukaan Muurmannin rata ja Murmansk jäivät saavuttamatta , koska (Knabe s. 151-155):

 

1. Muurmannin rata antoi venäläisille joukoille strategisen mahdollisuuden nopeisiin torjuntaliikkeisiin ja joukkojen siirtoihin junilla

 

2. Puolustavilla venäläisillä joukoilla oli kotikenttäetu – saksalaisten joukkojen huolto kangerteli

 

3. Voimien puute. Hyökättiin kolmella samanvahvuisella osastolla kolmessa eri paikkassa (Petsamo, Salla ja Kiestinki). Sivulla s. 152 epäonnistuminen lykätään osaksi suomalaisten harteille. Saksalaiset olivat kuulemma saaneet suomalaisilta sellaisen käsityksen, jotta huoltokysymyksistä johtuen voitiin hyökätä vain kahden divisioonan voimin per hyökkäyslohko. Sitten Knabe päättä olla kuitenkin syyttämättä ketään, koska idän sotaretken alussa ei ollut asiasta parempaa tietoa….

 

4. Suomalaisten ja saksalaisten johtajien välillä ei löytynyt yksimielisyyttä tavoitteeseen pääsemisestä sen jälkeen, kun eteneminen oli pysähtynyt kaikilla lohkoilla marraskuussa 1941.

 

5. Mannerheim ei halunnut sitoa itseään enemmän poliittisesti tai sotilaallisesti.

 

6. Hyökkäys Stukien ja panssareiden tukemana oli saksalaisten ainoa tuntema taktiikka. Vienan korpi oli soista maastoa ilman teitä ja maasto ei mahdollistanut panssareiden tehokasta käyttöä. Stukien toimintasäde oli liian pieni.

 

Mannerheim vaati selvää pesäeroa Suomen ja Saksan sotavoimien välille Venäjän keväthyökkäysten jälkeen Louhen – Kiestingin suunnalla 20.04.42 – 25.05.42. Marski ei jatkaisi Arkangeliin ennen kuin Leningrad olisi kukistunut. Alkoi ”vahdin” vaihto pohjoisessa. Suomalaisten 6. Divisioona vaihtui saksalaisten 163. jalkaväkidivisioonaan Kantalahden rintamalla. Heinäkuun alussa 1942 Saksan XVIII vuoristoarmeija otti rintamavastuun Louhen lohkolla (Knabe s. 155).

 

Div J:n hyökkäyksen hyytyminen suomalaisten kirjojen mukaan

 

Reino Naavasalon kirjassa ”Jatkosodan Lääkintäupseeri” 6. Komppania päällikkö Haapiala avautuu Kiestingin motista Naavasalolle. Yleisesti haukutaan saksalaisia, koska he eivät ole pystyneet etenemään suomalaisten rinnalla, mutta Haapialan mielestä SS-Div.Nordin miehiltä ei puuttunut taistelutahtoa. Heille vain sattui hyökkäyskaista, joka oli miinoitettu, tiet tuhottu, sillat räjäytetty ja vastassa oli vahva vihollinen. Vahvennettu JR 53  eteni sen sijaan junarataa pitkin nopeasti ja erkani saksalaisista/muista suomalaisista. Vanjojen JR 758 koukkasi suon kautta ja pisti Turtolan joukot mottiin (Naavasalo s.90-93).

 

Huipulla tuulee  - ”Marskin menohalujen hyytyminen”

 

Hyvönen (tulenjohtajana Kiestingissä) pohtii kirjansa sivuilla 168 – 173 syitä suomalaisten joukkojen veren vuodatukseen Kiestingin lohkolla,  tappioden syitä ja suomalais-saksalaisen hyökkäyksen tyrehtymistä.

 

Liittolaissodankäynnin johtamisongelmat:

 

1. Mannerheimilla ei ollut käskyvaltaa suomalaisiin joukkoihin Kiestingin rintamalla. Siilasvuo oli AOK Norwegenin von Falkenhorstin alainen

2. Marski antoi kuitenkin Siilasvuolle ohjeita, jotka olivat joskus ristiriidassa von Falkenhorstin käskyjen kanssa. Siilasvuo tasapainoili ja palveli sanojensa mukaan ”kahta herraa”.

 

3. Johtamisongelmia omien (Turtola) ja saksalaisten (Demelhuber) kanssa. SS-Div. Nordin kenraalimajuri Demelhuber oli poliisiupseeri, jota oikea sotilasupseeri Siilasvuo ei arvostanut. Elokussa 41 Siilasvuo pidätti Demelhuberin SS-Div. Nordin johdosta ja otti Nordin johdon omiin käsiinsä. Demelhuber huoltoupseeriksi. Demelhuber valitti von Falkenhorstille ja  SS-johdolle Berliiniin. Von Falkenhorst pyysi nätisti Siilasvuota ottamaan poliisiupseeri D. takaisin riveihinsä tai muuten hän joutuu antamaan Kiestingin operaatiot kokonaan sotilasarvoltaan vanhimmalle upseerille. Vanhin upseeri oli asteikossa Demelhuber. Siilasvuo taipui ja 14.8.41 Ryhmä J nimettiin Div. J:ksi saksalaisilla SS-Div. Nordin vahvistuksilla Demelhuberin johtamana.

 

4. Siilasvuo ei voinut itsenäisesti päättää Turtolan joukkojen vetämisestä pois motista. Tarvittiin eversti Palojärven siunaus. Palojärvellä oli saksalainen sotilaskoulutus.

 

5. Siilasvuo keskeytti Kiestingissä marraskuussa alkaneen hyökkäyksen omalla päätöksellään ja Mannerheimin toivomuksesta. Keväällä 42  Siilasvuo uusi temppunsa keskeyttämällä Näätävaaran valtauksen. Siilasvuo veti suomalaiset pois ja antoi toivottoman tehtävän saksalaisille SS-joukoille. Saksalaiset saivat jälleen turpiinsa ja näin Siilasvuo oli oppinut liittolaissodankäynnin niksit.

 

Miksi Muurmannin radan katkaiseminen ei onnistunut?

 

1. Arkangelin reservi eli junalla Louheen saapunut 88. Divisioona (JR 426, 611 ja 758) onnistui torjumaan suomalais-saksalaisen hyökkäyksen etenemisen ja suojaamaan Muurmannin rautatien Louhen lohkolla yhdessä JR 242:n kanssa. Venäläiset antoivat suuren arvon tälle torjuntavoitolleen. 88. Divisioona  korotettiin Kiestingin taistelun jälkeen 23. Kaartin Divisioonaksi (63., 66. ja 68. Kaartinrykmentti) Hyvönen sivu 132 ja 187. Numerollinen suhde oli  kaksi suomalais-saksalaista divisioonaa yhtä venäläistä vastaan (Hyvönen s.188).

 

2. Amerikkalaiset lähettivät Suomelle nootin lokakuussa 1941. Suomen vastauksessa luvattiin, jotta suomalaiset joukot eivät etenisi Arkangeliin ja Muurmannin rataa ei katkaistaisi suomalaisten toimesta.  Englanti lähetti oman noottinsa joulukuun alussa 1941. Englanti uhkasi aloittaa sodan Suomea vastaan, jos suomalaiset joukot jatkavat etenemistään Itä-Karjalassa. Suomalaiset joukot valtasivat itsenäisyyspäivänä Karhumäen, jonka kunniaksi Englanti julisti Suomelle sodan 06.12.41. Tosin neuvostoliittolaisten vaatimuksesta… (Pertti Tamminen – Vienan tykit s. 135).

 

3. Em. syistä johtuen suomalaiset eivät panostaneet tarpeeksi Muurmannin rataan, Mannerheim pisti jarrut päälle, ja kun saksalais-suomalainen hyökkäys tyrehtyi Litsassa, Vermassa ja Louhessa keväällä 1942, venäläisten Louhessa huhtikuun lopulla suorittaman suurhyökkäyksen jälkeen Mannerheim vaati pesäeroa saksalaisiin.

 

Marskin menohalut hyytyivät….No, ehkäpä Ryti oli myös varovainen Englannin sodanjulistuksen suhteen ja ei myöskään halunnut pilata ennestään hyviä suhteista Rooseveltin johtamaan Amerikkaan. Hyvönen heittää hyvän kysymyksen ilmaan, että miksi Marski ei antanut Muurmannin radan valloituskäskyä Rukajärven joukoille? Kannakselta olisi saatu vahvennuksia hyökkäykseen. Siis realistiset mahdollisuudet katkaista Muurmannin rata olisi ollut  myös puhtaasti suomalaisilla sotajoukoilla (Hyvönen s. 168).

 

Muurmannin radan katkaisun sijasta tyydyttiin pitkään asemasotavaiheeseen, jonka Kannaksen suurhyökkäys keskeytti ja tämän seurauksena Marskilla oli hyvä syy päästä eroon saksalaisista Suomessa ja saavuttaa torjuntavoitto venäläisistä. Näin ovelana miehenä Marski takasi Suomen itsenäisyyden ja pääsi eroon kahdesta hankalasta tapauksesta; Aatusta & Joosepista (JJ:n loppupähkäily) ;O).

 

 

 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Wikin kertomaa Muurmannin radasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Muurmannin_rata

[Jukka Juutilainen 0]

Pistetääs taas näytille kooste Kette Lapplandista samalla... 

 

Minulla ei ollut listaa kootessa käytössä Valtosen kirjaa Luftwaffen pohjoinen sivusta. Valtosen kirjasta löytyy kaikki oleellinen... eli turhaa työtä tein.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Juutilainen 0]

Vilautetaan taas myös noita Knabe-kokoelman kuvia "kaupan päälle". 

 

Kette Lapplandin Ju 88D 1R+EH starttaa Alakurtista (oikea yläkulma). Muut 88:t ovat KG 30:n koneita Banakissa (pl. yöhävittäjäpilotti lasin kanssa).

 

[ attachment removed / expired ]

 

Kette Lapplandin 500. sotalennon juhlintaa Alakurtissa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Muutama päivä myöhemmin juhlittiin Knaben 200. sotalentoa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Ainoa osaston D0 17P-kuva. LG 1:n Stukia Roviksella.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Puuristejä rautaristien sekaan.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Sain homattua myös pari Mäyräkoira-laivueen Me 110-kuvaa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Saattaa olla Weissenbergin laskema yksilö... 

 

[ attachment removed / expired ]

 

LG 1:n Stuka startissa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Tämänkin herran jäämistöä on ollut taas tarjolla.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Ju 88 -miesten hommia.

 

[ attachment removed / expired ]