Matkakertomus Boforsin ase- ja ammustehtaille 12.-24.3.1932

[Martti Kujansuu 180]

Kansallisarkisto. Koulutuststo/IlmavE:n arkisto, Ea 2. Matkakertomukset A-M.

 

[...]

20.3.32. Matka Tukholma - Bofors, jonne saavuimme n. klo 20,00.

21.3.32. Aamupäivällä klo 10,00 tapahtui Boforsin uuden 40 m/m ilt.tykin esittely. Tykin ominaisuuksista mainittakoon sen painoon nähden suhteellisen herkkä suunnattavuus (paino laveitteineen n. 1700 kg., tykki oli vesijäähdytyksellä tvarustettu) ja ammuksen alkunopeus, joka on 900 m/sek. Tykki toimii automaattisesti, mutta vaatii 2 miestä syttämään patruunia, jotka ovat 4 patruunan siteissä. Tykki esittää kuva 1.

 

Esittelyn jälkeen suoritettiin ammuntoja oheellisen ohjelman (liite 4) mukaan. Ammuntojen johdosta mainittakoon seuraavaa:

 

Koe № 1. Tarkoituksena oli osoittaa tykin automaattinen toiminta, jota varten oli määrätty ammuttavaksi 200 laukausta. Tykki ei kuitenkaan toiminut häiriöittä vaan oli pisin yhtäjaksoinen laukaussarja 37 laukausta. Häiriöiden ilmoitettiin johtuneen siitä, että tykin syöttökoneisto löi patruunan liian voimakkaasti patruunapesään aiheuttaen sen, että jotkut patruunain hylsyt ponnahtivat jonkun verran takaisin patruunapesästä estäen lukon sulkeutumisen. Osittain vaikeutti tykin toimintaa jäähdytysveden liiallinen kuumeneminen. Tykin tulinopeuden laskettiin olevan n. 80-85 lauk./min.

 

Koe № 2. Kokeen tarkoitus oli todeta 20 m/m räjähtävän ammuksen vaikutus lentokonemoottoriin. Laukaus suunnattiin suoraan edestä moottorin yläosaan (s.o. sylinterien kohdalle). Moottori oli vesijäähdytyksellinen rivimoottori, tyyppiä Bentz). Laukaus vioitti jäähdytysvesimanttelia, aiheuttamatta mitään merkillepantavaa tuhoa. Vaurio oli kuitenkin riittävä moottorin pysähdyttämiseen.

 

Koe № 3. Tarkoitus sama kuin edellä. (eli siis vertailu 20 m/m ja 40 m/m ammuksen vaikutus välillä). Laukaus suunnattiin myös samoin kuin koe № 2:ssa. Laukauksen tuloksena oli ensimäisen sylinterin täydellinen rikkoutuminen.

 

Koe № 4 ja 5. Ammuttiin 4 m/m pahvilevyyn, jonka takana, 1 m. etäisyydellä oli 1, 2 ja 3 m/m teräslevyt, kuten ohjelmassa oleva piirros osoittaa. Kumpikin ammus (20 m/m ja 40 m/m) räjähti pahviin osuessaan ja osa 20 m/m ammuksen sirpaleista kykeni läpäisemään 1 ja 2 m/m teräslevyt, kun taas osa 40 m/m ammuksen sirpaleista lävisti myös 3 m/m teräslevyn.

 

Koe № 6. Kokeen tarkoitus oli todeta 20 m/m räjähtävän ammuksen teho Junkersin kokometallitasoon. Ammus teki sisäänmenopuolelle n. 4 - 5 cm. reijän (kuva 2) räjähtäen tasopeitteiden välissä ja aikaansai ulosmenopuolelle vain ammuksen sirpaleiden aiheuttamia pieniä, vähäpätöisiä reikiä. Ammuksen aikaansaama vaurio ei ole riittävä lennon suorituksen estämiseen.

 

Koe № 7. Kokeen tarkoitus sama kuin edellä, mutta 40 m/m:n räjähtävällä ammuksella. Ammuksen aiheuttama sisäänmenoreikä n. 25 cm. (kuva 2) ja ulostuloaukko n. 75 x 100 cm. (kuva № 3). Ammus vioitti pahasti m.m. kolmea pitkittäistukiputkea ja 6 side kiskoa. Ammuksen aiheuttaman vaurion suhteen väitti Junkers-tehtaiden edustaja, kapt. F u c h s, että näinkin paljon vahingoittuneella Junkers-tasolla olisi lennetty. Vahingoittunut taso esitettiin meille seuraavana päivänä paikattuna (m.m. tason pitkittäistukiputket oli jatkettu ja sidekiskot uusittu) osoittaen metallitason korjausmahdollisuudet kenttäoloissa.

 

Kokeita № 6 ja 7 vastaavat kokeet tehtiin myös puu-kangasrakenteisen tason suhteen (kuva 4). Kokeet osoittivat metallitasojen ehdottomasti suuremman kestävyyden, sekä että 40 m/m räjähtävä ammus on teholtaan riittävä puu-kangasrakenteisen koneen täydelliseen tuhoon ja että 20 m/m räjähtävän ammuksen osuma puu-kangasrakenteiseen tasoon aiheuttaa ainakin lentokoneen pakkolaskun sikäli kun osuma ei ole aivan tason takareunassa.

 

Kokeiden № 8 ja 9 tarkoituksena oli valojuovapatruunien valojuovan näkyväisyyden toteaminen. Ammunta suoritettiin ohjelman mukaan 2600 metrin etäisyydelle ja näkyivät valojuovat koko matkan. Vielä ammuttiin 20 m/m ja 40 m/m räjähtävillä ammuksilla lentokoneen runkoon suoraan sivultapäin. Tulokset osoittivat, että 40 m/m ammuksen osuma puu-faneerirakenteiseen koneeseen on riittävä tässäkin tapauksessa tuhoamaan koneen. Sitävastoin on kyseenalaista riittääkö 20 m/m ammuksen osuma estämään koneen lentoa ellei osuma ole johnkin rungon päätukisaloissa.

 

Tämän lisäksi ammuntoja 7,9 m/m Madsen kk:llä lentokoneen eri kohtiin. Elleivät luodit osuneet erikoisen arkoihin kohtiin, eivät niiden aiheuttamat vauriot olisi esteenä lennon jatkamiselle. Mainittakoon kuitenkin, että 7,9 m/m ammuksen osuma esim. moottorin elintärkeisiin osiin (esim. sytytysjohtoihin, magneettoon, bents.putkeen j.n.e.) riittää kyllä pysäyttämään moottoriin, joka seikka kokeissakin tuli todetuksi.

 

Helsingissä 6 p:nä syyskuuta, 1932.

4 liitettä (7 lehteä)

Majuri G. H. V. Behr

Majuri G. Warén

Ins.kapteeni B.(?) Periäinen

 

Kuva 1.

 

 

Kuva 2.

 

 

Kuva 3.

 

 

Kuva № 4.

 

 

Kuva 5. Phönix C.I?

 

[Arne Wallen 72]

Kiitokset Martti, nyt otaksun tietäväni mistä kuvat kirjassa Ilmapuolustus sanoin ja kuvin vuodelta 1937, sivut 171 ja 177 ovat.