Keskustelua vapaaehtoisesta lentopelastuksesta (OLI: Kuopion Lentäjien etsintäkone löysi kadoksissa olleen)

[Markku Koponen 61]

Vaikka olenkin pitkän linjan ilmailija ja vanha palo/SAR-lentäjä, niin minua kuitenkin hieman ihmetyttää tähän SAR-lentotoimintaan uhrattavat(tuhlattavat) rahat, suhteessa siihen , millaisia tuloksia SAR-lentotoiminta saavuttaa. Tehtäviä on vain muutamia ja etsittävien löytymiset harvassa, suhteessa siihen, miten paljon rahaa kuluu, verrattuna esim. meripelastusseuraan, jossa esim. tällä kaudella 26.6 mennessä autettu 671 henkilöä ja 273 alusta. Meripelastuksenn puolella on todella hyötyä tästä vapaaehtoistoiminnasta. Ilmailun SAR-puolella ei tehtävät/tulokset ole todellakaan kovin lukuisia, suhteessa siihen, miten paljon rahaa ko. toimintaan kuluu. Muutama etsintälento sillon tällön ja todella kallista.

Sitten vielä se nykyinen etsintälennon käytännön suoritus, jossa esim. henkilöetsinnässä  nykyään lennetään aivan liian korkealla, 500 ft:n korkeudella lennettäessä ei todellakaan löytymistodennäköisyys ole kovin suuri. En tiedä, miksi tämmöiseen touhuun ollaan menty, kun vertaa sitä, miten vielä 80-luvulla SAR.kursseilla ja käytännön etsinnöissä lennettin Cessna 172-koneilla sellaisilla menetelmillä, jotka oli julkaistu esim. lennonjohtajien Lentopelastuskäsikirjassa. Silloin etsintää lennettiin Cessnalla 200 jalkaa esteistä ja hitaalla nopeudella, n. 55-60 kts, ja laippa auki yksi pykälä, eli 10 astetta. Kun noita arvoja noudattaa henkilöetsinnässä, ja yhdensuuntaismenetelmä, niin löytymistodennäköisyys on aika hyvä. Ja niitä lennettiin esim. SAR.kursseilla Jämillä huonoissakin keleissä, noin 300 FT:n pilvikorkeuksissa ja 3 km:n näkyvyyksissä. Mutta etsintä oli kuitenkin tehokasta.

Olin SAR-kertauskurssilla noin vuonna 2002, jolloin jo lennettiin Cessnalla ko. tehtäviä 500 jalan korkeudessa ja aika kovalla ilmanopeudella. Siinä enää mitään löydy.

Nuo entiset menetelmät olivat paljon, paljon tehokkaammat. On ilmeisesti niin, että nykyajan kuskit ei osaa enää ajaa matalalla ja tehokkaasti tuota etsintää, ja rahat menee nykymenetelmillä ihan hukkaan.

[Mikko Maliniemi 5]

Nyt puhut kyllä Markku puhdasta potaskaa käytännössä jokaisessa pointissa, mitä tuossa tuot esille. 

[Tuomas Kuosmanen 51]

Nyt puhut kyllä Markku puhdasta potaskaa käytännössä jokaisessa pointissa, mitä tuossa tuot esille. 

 

Markun viesti oli mielestäni kyllä ihan asiallisesti kirjoitettu, joten voisitko hiukan perustella, semmoinen on täällä tapana

[Pekka Vanhanen 0]

Edellisen kerran SAR kertauskurssilla olin tähystäjänä ja löysin kyllä kaikki maalit. Eipä se niin vaikeaa ole. Liian matalalla tuo tähystäminen on itseasiassa vaikeampaa.

[Mikko Maliniemi 5]

Markun viesti oli mielestäni kyllä ihan asiallisesti kirjoitettu, joten voisitko hiukan perustella, semmoinen on täällä tapana

 

Oli parin sadan kilometrin ajo edessä, niin en ehtinyt ruveta runoilemaan. Ja vaikka viesti olikin varmaan asiallisesti kirjoitettu, asiaa siinä ei ollut. Tuollainen asioiden vääristäminen väärillä faktoilla ei oikeastaan edes ansaitsisi vastausta, mutta pistetään nyt sitten yleisön pyynnöstä omia mielipiteitä...

 

Vaikka olenkin pitkän linjan ilmailija ja vanha palo/SAR-lentäjä, niin minua kuitenkin hieman ihmetyttää tähän SAR-lentotoimintaan uhrattavat(tuhlattavat) rahat, suhteessa siihen , millaisia tuloksia SAR-lentotoiminta saavuttaa. Tehtäviä on vain muutamia ja etsittävien löytymiset harvassa, suhteessa siihen, miten paljon rahaa kuluu, verrattuna esim. meripelastusseuraan, jossa esim. tällä kaudella 26.6 mennessä autettu 671 henkilöä ja 273 alusta. Meripelastuksenn puolella on todella hyötyä tästä vapaaehtoistoiminnasta. Ilmailun SAR-puolella ei tehtävät/tulokset ole todellakaan kovin lukuisia, suhteessa siihen, miten paljon rahaa ko. toimintaan kuluu. Muutama etsintälento sillon tällön ja todella kallista.

 

Mun mielestä on vähintäänkin omituista ylipäätään alkaa vertailemaan jotain todella pitkiä perinteitä omaavaa Meripelastusta ja käytännössä uutta (nykyisessä muodossaan) Lentopelastusta keskenään. Tehtävät ovat jo lähtökohtaisesti täysin erilaisia ja siksi myös vertailukelvottomia. Tuossa 671:ssä henkilössä ja 273:ssä aluksessa kun on mukana kaikki mahdolliset tehtävät moottorivaurioista kahvin loppumiseen. Etsintöjä jne. tuosta määrästä ei ole, kuin murto-osa. Lentokoneella etsintätoiminta on taas vastaavasti (palolentojen ohella) lähes ainoa toimintatapa, eikä sitä muuksi yritetä mieltääkkään, ainakaan vielä toistaiseksi.

 

Kustannuspuoleen en ota sinällään kantaa, koska ei ole mitään faktaa tarjolla. Mutta kyllähän totuus on, että se 200-300:n euron tuntihinta kerhopohjaisen etsintäkoneen/-miehistön käytöstä on halpa hinta, vertaa sitä mihin tahansa vastaavaan toimintaan. Koulutus toki maksaa, mutta ei se varmaan ole ilmaista muillakaan vastaavilla aloilla. Lisäksi lentotoiminnassa koneet ovat kerhojen omia, itse hankkimiaan. Kuitenkin olen kuullut, että mm. meripelastuksen alukset olisi monissa tapauksissa annettu meripelastusseuroille "ilmaiseksi".

 

Mitä tulee tuloksiin, niin kyllä jotain toiminnan "tulostasosta" kertoo jo esim. kuopiolaisten kolmen viimeisimmän keikan saldo. Kaksi löydettyä ja yhdelle keikalle ei ehditty paikan päälle, kun kohde oli jo löytynyt. Lentotunteja tuohon on kulunut max. n. kymmenkunta, jolloin hinnan voi edellisestä hintahaitarista jokainen laskea. Ei mun mielestä paha hinta kahdesta löydetystä... Vielä tähän osioon on pakko sanoa sen verran, että nykyisenlainen organisoitu kerhomuotoinen etsintätoiminta on vielä niin uusi asia, että esimerkiksi muut viranomaiset (poliisi pääasiassa) eivät osaa vielä käyttää saatavilla olevaa palvelua tehokkaasti. Liian usein hälyytys lentokoneelle tulee vasta vähän myöhemmin, kun tämä mahdollisuus ei ole vielä riittävän hyvin tiedossa. Homma menee kuitenkin koko ajan oikeaan suuntaan ja mitä enemmän onnistuneita tuloksia saadaan aikaiseksi, sitä paremmin viranomaiset oppivat palvelua käyttämään ---> tehtävät lisääntyvät --> onnistumiset kasvaa, ainakin määrällisesti. Palolentopuolella tämä homma jo toimii, niinkuin pitää. Ja säästyneet eurot käytettyihin on varmasti olleet hintansa väärti ja paljon enemmänkin. Ei sitä palolentotoimintaakaan enää pyöritettäisi ja kehitettäisi, mikäli siitä ei olisi ollut (korvaamatontakin) hyötyä...

 

 

Sitten vielä se nykyinen etsintälennon käytännön suoritus, jossa esim. henkilöetsinnässä  nykyään lennetään aivan liian korkealla, 500 ft:n korkeudella lennettäessä ei todellakaan löytymistodennäköisyys ole kovin suuri. En tiedä, miksi tämmöiseen touhuun ollaan menty, kun vertaa sitä, miten vielä 80-luvulla SAR.kursseilla ja käytännön etsinnöissä lennettin Cessna 172-koneilla sellaisilla menetelmillä, jotka oli julkaistu esim. lennonjohtajien Lentopelastuskäsikirjassa. Silloin etsintää lennettiin Cessnalla 200 jalkaa esteistä ja hitaalla nopeudella, n. 55-60 kts, ja laippa auki yksi pykälä, eli 10 astetta. Kun noita arvoja noudattaa henkilöetsinnässä, ja yhdensuuntaismenetelmä, niin löytymistodennäköisyys on aika hyvä. Ja niitä lennettiin esim. SAR.kursseilla Jämillä huonoissakin keleissä, noin 300 FT:n pilvikorkeuksissa ja 3 km:n näkyvyyksissä. Mutta etsintä oli kuitenkin tehokasta.

Olin SAR-kertauskurssilla noin vuonna 2002, jolloin jo lennettiin Cessnalla ko. tehtäviä 500 jalan korkeudessa ja aika kovalla ilmanopeudella. Siinä enää mitään löydy.

 

Nuo entiset menetelmät olivat paljon, paljon tehokkaammat. On ilmeisesti niin, että nykyajan kuskit ei osaa enää ajaa matalalla ja tehokkaasti tuota etsintää, ja rahat menee nykymenetelmillä ihan hukkaan.

 

Tuossa tuli jo niin paljon puppua vailla minkäänlaista faktaa, että tyydyn sanomaan tuohon sen, että olisi siellä kursseilla kannattanut käydä tuon vuoden 2002 jälkeenkin, niin ei tarvitsisi esittää virheellistä tietoa jo ihan pelkästään menetelmistä ja niiden tehokkuudesta...

[Ari Simonen 28]

Ja niitä lennettiin esim. SAR.kursseilla Jämillä huonoissakin keleissä, noin 300 FT:n pilvikorkeuksissa ja 3 km:n näkyvyyksissä.

Jos noin oli ,niin on siinä ainakin rikottu lentosääntöjä ja turhaan vaarannettu etsijöiden turvallisuus.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Lentopelastuksen kustannuksista löytyy tietoa Suomen Lentopelastusseuran osalta vuosikirjasta 2007, löytyy sattumalta hyllystä.

 

Valtioneuvoston päätöksellä 31.1.08 RAY:n avustusta toimintaan vuodelle 2008 myönnettiin:

 

Toiminta-avustus   96000 €

Koulutus                40000 €

Valmiuspäivystäjä  80000 €

Tietojärjestelmä    30000 €

 

Yht                       246000 €

 

Talousarvio 2008 sisältää näiden varojen lisäksi omaa varainhankintaa 71500 €, jolloin toimintaan kaikenkaikkiaan ollut käytettävissä v. 2008 yhteensä 317500 €

 

Siitä sitten arvioimaan, onko tämä vähän vai paljon suhteessa toimintaan ja sen tarpeeseen?

 

 

[Antti Asikainen 1]

Olisiko tilastoa esimerkiksi kymmenen vuoden ajalta siitä, montako etsintälentoa on tehty ja moniko niistä on päättynyt tuloksekkaasti? Tieto auttaisi hahmottamaan toiminnan hyödyllisyyttä.

[Mikko Maliniemi 5]

Olisiko tilastoa esimerkiksi kymmenen vuoden ajalta siitä, montako etsintälentoa on tehty ja moniko niistä on päättynyt tuloksekkaasti? Tieto auttaisi hahmottamaan toiminnan hyödyllisyyttä.

 

Varmaan jotain tilastoja jostain saattaa löytyä, mutta mistä, lienee toinen asia. Toimintaa nykymuodossaan ei ole kuitenkaan harjoitettu käsittääkseni vielä kymmentä vuotta. Ja homma elää koko ajan, mutta ehkä se siitä jossain vaiheessa johonkin vakiintuu...

 

Muutenkin vähän ihmettelen, että mikä varsinainen mittari se onnistumisprosentti oikein lopulta on? Nämä etsinnät ovat kuitenkin aina monen tahon yhteisprojekteja. Etsinnöissä on aina mukana poliisia, Vapepan maajoukkoja, Meri-/Järvipelastusta, lentopelastusta jne... Siinä vaiheessa, kun sitten etsitään sitä kadonnutta, on mielestäni yksi hailee, kuka sen kohteen löytää, kunhan löytää mahdollisimman nopeasti. Mutta jos mietitään, niin se, heitetään nyt 300€ tunnissa, minkä koneen käyttö maksaa, on varmasti täysin vertailukelpoinen muidenkin tahojen kulujen kanssa. Ja jos vuodessa noihin etsintäkoneiden varsinaiseen etsintätoimintaan menee ehkä enimmillään joitakin kymmeniä tuhansia maanlaajuisesti, ja koneiden ansiosta saadaan edes muutama henki pelastettua tai kadonnut löydettyä, hinta on ainakin omasta mielestäni silloin pieni...

[Juha Lampi 270]

...ja mielestäni lentopelastustoiminnalla on muutenkin yleishyödyllistä valmiuskoulutuksellista merkitystä.

[Antti Asikainen 1]

Muutenkin vähän ihmettelen, että mikä varsinainen mittari se onnistumisprosentti oikein lopulta on?

 

Ei kai muuten mikään, mutta kun rahat on aina jollain tavalla jaettava, niin toki ne kannattaisi jakaa sillä tavoin, että menestyksellinen toiminta olisi mahdollisimman kustannustehokasta. Eikä tämä ole kannanotto lentoetsintää vastaan.

[Olle Sälgmark 2]

Lentopelastuksen kustannuksista löytyy tietoa Suomen Lentopelastusseuran osalta vuosikirjasta 2007, löytyy sattumalta hyllystä.

 

Valtioneuvoston päätöksellä 31.1.08 RAY:n avustusta toimintaan vuodelle 2008 myönnettiin:

 

Toiminta-avustus   96000 €

Koulutus                40000 €

Valmiuspäivystäjä  80000 €

Tietojärjestelmä    30000 €

 

Yht                       246000 €

 

Talousarvio 2008 sisältää näiden varojen lisäksi omaa varainhankintaa 71500 €, jolloin toimintaan kaikenkaikkiaan ollut käytettävissä v. 2008 yhteensä 317500 €

 

Siitä sitten arvioimaan, onko tämä vähän vai paljon suhteessa toimintaan ja sen tarpeeseen?

 

 

 

Peanuts tää summa kun tietää mihin se menee.

 

Siis henk.kohtainen mielipide.

[Guest Kiwipilot]

Jos noin oli ,niin on siinä ainakin rikottu lentosääntöjä ja turhaan vaarannettu etsijöiden turvallisuus.

 

Juuri näin. Itse en todellakaan tulisi suostumaan moiseen puupäätouhuun (300'). Aika pirun edesvastuutonta veivata tuolla korkeudella kolmen kilsan näkyvyydellä (liioittelua?). Mitäs jos kone sanoo poks? Etsijöistä tulisi hyvin nopeasti etsittäviä, toki ilman kiirettä...

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Suomen Lentopelastusseuralla on myös nettisivut, joilta oikeasta yläkulmasta kohdasta "arkisto" löytyy listausta lennetyistä tehtävistä:

 

http://www.lentopelastus.fi/

[Olle Sälgmark 2]

Juuri näin. Itse en todellakaan tulisi suostumaan moiseen puupäätouhuun (300'). Aika pirun edesvastuutonta veivata tuolla korkeudella kolmen kilsan näkyvyydellä (liioittelua?). Mitäs jos kone sanoo poks? Etsijöistä tulisi hyvin nopeasti etsittäviä, toki ilman kiirettä...

 

Eikö nää etsijä lentäjät saa koulutuksen tähän matalalentoon?

 

Asiaa kyselin jo kauan sitten,en toki saanna vastausta.

 

EDIT/  http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,72369.msg823451.html#msg823451

[Juha Lampi 270]

Juuri näin. Itse en todellakaan tulisi suostumaan moiseen puupäätouhuun (300'). Aika pirun edesvastuutonta veivata tuolla korkeudella kolmen kilsan näkyvyydellä (liioittelua?). Mitäs jos kone sanoo poks? Etsijöistä tulisi hyvin nopeasti etsittäviä, toki ilman kiirettä...

 

Taitaa valitettavasti olla OTK:N raporteissakin tarinaa kovin matalalla operoiduista SAR-lentelyistä 

[Ari Kataja 1]

Eikö nää etsijä lentäjät saa koulutuksen tähän matalalentoon?

 

 

Mitä apuja lisäkoulutus antaa, jos lapa seisoo ja korkua on metsän päällä 300'?   

[Jouni Laukkanen 55]

Taitaa valitettavasti olla OTK:N raporteissakin tarinaa kovin matalalla operoiduista SAR-lentelyistä 

 

Kyseessä oli kuitenkin palolento, jossa kuski keskittyi muuhun kuin itse lentämiseen ja syy oli mielestäni koneen hallinnan menetys ilmassa.

 

En tiedä, onko 500 jalan korkeudessa lentävä merkittävästi paremmassa asemassa kuin 300 jalan korkeudessa lentävä, jos se pata sanoo poks. Molemmissa tapauksissa ja tehtäväksi pakkolasku, todennäköisesti metsään ja oikein tehtynä kaikki kävelevät koneesta ulos havuja ravistellen. Matalalentämiseen on tullut aika merkittäviä riskejä kun nykyisin on noita GSM-mastoja vähän liiankin kanssa.

 

Alle 3 km näkyvyydessä lentäminen on todella epämiellyttävää ja varsinkin jos pilvet putoavat alle 500 jalan, ei juuri ole marginaaleja sään suhteen.

[Olle Sälgmark 2]

Mitä apuja lisäkoulutus antaa, jos lapa seisoo ja korkua on metsän päällä 300'?   

 

Uskallan olla eri mieltä.

 

Koulutuksesta on aina apua.

 

Se lapa voi seisoo milloin vain,meren yllä oli korkeus sitten mikä tahansa,vuoristossa milloin vaan,yölennon aikana milloin vaan,on top lennon aikana..........jne.

Silti lennetään.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Jos nyt lennellään 300 jalassa hidaslentoa @ 55 knots C-172:lla, kuten tuolla oli aikaisemmin mainittu, niin ollaan oletettavasti täyteen tankatulla/lastatulla koneella niin lähellä sakkausta, että jos tulee moottorihäiriö, niin siinä ei ehdi tehdä juuri mitään, vaikkei hidaslento sinänsä vaikeata olisikaan. Vaan kun sitä joutuu tekemään yhtäjaksoisesti tunti- ja kilometrikaupalla ja kaartamaan välillä, niin kyllä jää marginaalit vähiin.

 

Vuosikirjassa puhutaan 70 knotsin nopeudesta nykyisin. Kun ollaan korkeammalla, niin maisematkin vilisevät ohi hitaammin kuin 300 jalassa. Tarvitaan tarkkasilmäisiä, kokeneita havaitsijoita, tottakai, mutta kyllä sieltä korkeammaltakin näkee kun siihen tottuu. Puskasta pienkoneeseen vedetty kokematon tarkkailijahan ei edes kaupunginosaa tunnista, jos sen vie vaikka Helsingin päälle. On kokeiltu  

[Olle Sälgmark 2]

 

Alle 3 km näkyvyydessä lentäminen on todella epämiellyttävää ja varsinkin jos pilvet putoavat alle 500 jalan, ei juuri ole marginaaleja sään suhteen.

 

Joo,ei ole herkkua.Toki aivan normaali tapa,SVFR esmees Brommaan,näkyvyys 1,5 km

 

Homman järkevyydestä voi tietenkin keskustella......

[Harri Heikkilä 16]

Minä olen kerhojen SAR- ja palolentotouhuja seurannut huolestuneena siitä syystä, että ainakin puheiden tasolla (enhän minä oikeasti tiedä mitä siellä tapahtuu kun en ole toiminnassa mukana) tuntuu harjoitettava lentotoiminta melko vaativalta monessakin mielessä. Kuitenkin sekä kokemusvaatimukset, että tehtäviin annettava koulutus ovat varsin kevyttä tasoa. Vaikkakin se koulutus varmaan sinänsä ihan laadukasta. Itse jonkin verran harrasteilmailukenttään tutustuneena en oikein pysty huolestumatta ajattelemaan keskimääräistä SAR/palolentäjää suorittamassa mainittuun puuhaan kuuluvaa vaativansorttista lentotehtävää.

 

Jo pelkästään PPL-koulutuksen tietynlainen keveys, systemaattisemman ja laajemman jatkokoulutuksen tyypillinen puute ja usein vielä pieni tai jopa lähes mitätön viimeaikainen kokemus eivät mielestäni anna välttämättä kovinkaan hyviä eväitä toiminnalle.

 

Harri

[Guest Kiwipilot]

Eikö nää etsijä lentäjät saa koulutuksen tähän matalalentoon?

 

Asiaa kyselin jo kauan sitten,en toki saanna vastausta.

 

EDIT/  http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,72369.msg823451.html#msg823451

 

Kolme vkoa takaperin reenattiin Mikkelin lähistöllä SAR-hommia ja alin korkeus taisi olla 800' agl. Omalla kohdalla low flying -harjoittelu on tehty lähinnä sään huononemista silmällä pitäen => eli kun on pakko lentää matalalla ja hiljaa. Viime kädessähän pilotti päättää myös SAR-lennolla mennäänkö vai en. Itse en todellakaan lähtisi (etsintä)keikalle jos vis olisi 3 km ja alin pilvikorkeus vaikkapa 300'-400' agl. Ne on erimiehet jotka lentokoneella sitä mummoa em. kelissä etsivät.

[Olle Sälgmark 2]

Kolme vkoa takaperin reenattiin Mikkelin lähistöllä SAR-hommia ja alin korkeus taisi olla 800' agl. Omalla kohdalla low flying -harjoittelu on tehty lähinnä sään huononemista silmällä pitäen => eli kun on pakko lentää matalalla ja hiljaa. Viime kädessähän pilotti päättää myös SAR-lennolla mennäänkö vai en. Itse en todellakaan lähtisi (etsintä)keikalle jos vis olisi 3 km ja alin pilvikorkeus vaikkapa 300'-400' agl.

 

Kuinka pitkä/laaja on tämä koulutus tarkemmin?Onko mitään pohjavaatimuksia että piäsee joukkoon?

 

Edit/ Täällä koulutetaa 150 jalassa lentämistä,ei toki 55kt.

[Guest Kiwipilot]

Kuinka pitkä/laaja on tämä koulutus tarkemmin?Onko mitään pohjavaatimuksia että piäsee joukkoon?

 

Edit/ Täällä koulutetaa 150 jalassa lentämistä,ei toki 55kt.

 

SAR-lentämiseen vaaditaan 150 tunnin kokonaislentoaika, itse SAR-lentäminen on aika perussettiä, toki korkeus, suunta ja vauhti on pidettävä melko tarkasti. Omat NZ:n aikaiset low flying -harjoitukset vedettiin 300'agl sekä ppl- että cpl-tasolla.