Avokelanauhuria?

[Ilkka Toivanen 2]

Satun pitämään hallussani muutaman avokelanauhan 1960-luvun alkuvuosilta, ja olisi varsin mukava saada ne modernisoitua digitaaliseen muotoon. Nauhojen sisältö kun lienee jo lähes 50-vuoden ikäisenä varsin kulttuurihistoriallisestikin merkittävä, olkoonkin siellä vuonna 1963 kuolleen ukkini jorinoiden lisäksi mitä muuta tahansa  8)

 

Olisiko kenelläkään foorumilaisella toimivaa avokelanauhuria tai edes tietoa saada sellaista lainaan/vuokraan/toistettavaksi paikan päällä - ajattelin käyttää tallennukseen ihan normaalia sanelukonetta tai kännykkää, äänenlaadulla tuskin on paljon väliä, kunhan asia selvinnee. Kohtuulliset kustannusten korvausvaatimukset toki huomioidaan.

 

 

[Miika Asunta 2]

En omista kelanauharia, mutta vanhat nauhat hapertuvat pahasti ajan myötä, mutta ne voi pelastaa paistamalla uunissa. Tätä ei tietenkään kotikonstein pidä mennä tekemään. Menetelmät (lämpötila, aika) vaihtelevat nauhan materiaalin mukaan.

 

Mutta pistämällä hapertuneen nauhan nauhuriin, se on mennyttä.

 

http://music-technology.suite101.com/article.cfm/audio_tape_restoration_by_baking

 

http://www.tangible-technology.com/tape/baking1.html

 

Miika

 

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Sattuuko olemaan tiedossa nauhanopeus (yleisin oli 9,5 cm/sek mutta useissa nauhureissa oli myös valittavissa 4,75 tai jopa 19 cm/sek) ja mahdollisesti myös, oliko kyseessä neljännesraita mono/stereo vai puoliraita mono tai jopa puoliraita stereo (ammattilaiskäytössä yleisin)? Tai muistikuvaa siitä, millä vehkeellä on nauhoitettu? Lukeeko koteloissa asiasta mitään?

 

Jos saat käyttöön neljännesraitaa toistavan nauhurin, niin sillä saa kuulumaan molemmat, edellyttäen että nopeus on oikea...

 

Joillakin äänitysstudioilla on edelleen kelanauhureita käytössä, mutta vain puoliraitastereonauhureita ja jos kyseessä sattuu olemaan neljännesraitanauha niin niistä ei ole apua

 

Meikäläisellä oli kauan sitten Grundig TK24, neljännesraita @ 9,5 cm/s, joka katosi jo 30 vuotta sitten sille tielleen. Niitä on näköjään myynnissä netissä

-------------

 

Tuli toisaalta mieleen, että säilytystavasta riippuen nauhat kestävät yllättävän hyvin ja kauan. Masternauhojen säilyvyyden parantamiseksi oli sellainen ohje, että tiettyjen vuosien kuluttua nauhat piti kelata kelalta toiselle (alkupää vaihtuu silloin loppupääksi), millä vältettiin sitä harmillista efektiä, että signaalit siirtyivät nauhan kerroksista viereisiin kerroksiin jolloin tulee "haamukaikuja" sellaisiin paikkoihin äänitteessä, missä niitä ei pitäisi olla...

 

 

[Ilkka Toivanen 2]

Kiitoksia tähän astisista kommenteista, jäi sanomatta tuossa ensimmäisessä viestissä että olen yrittänyt kysellä kotikaupunkini eri instanssien avokelanauhureita mm. maakuntakirjastosta, mutta kaikki toteavat että nauhurit hävitettiin 1990-luvulla....

 

Kaiman kysymykseen vastaus: Nauhoissa ei ole merkintöjä, muuta kuin että jotkut näyttävät olevan kaksipuoleisia. Sellaisella harmaalla/vihreällä Grundigilla nuo lienevät nauhoitetun aikoinaan, monona varmaan. Ja itsekin tiedostan tuon läpikuulumisen ongelman, koska nauhoja ei ole todellakaan kelailtu todennäköisesti 30-40 vuoteen, mutta muuten säilytysolosuhteet ovat olleet ihanteelliset (omissa koteloissaan, paikallaan, pimeässä ja magneettikentistä kaukana). Että yrittää ainakin kannattaisi.

[Juha Klemettinen 28]

Kannattaisiko kysellä kouluista? Vielä 1990-luvulla kielten opiskelu taisi pohajutua peruskouluissa pitkälti kelanauhureihin  Ainakin omassa koulussani kielten opettajat olivat todellisia sormivirtuooseja, mitä tuli kelanauhurin käyttöön. Ehkä jollain koululla olisi nurkkiin jäänyt pyörimään nauhuri?

Juha

[Ilkka Toivanen 2]

Kannattaisiko kysellä kouluista?

 

Sisaruksistani 4 on opettajia (eri kouluissa) joten selvitetty on - kaik män 1990-luvulla...

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Yleisin kelakoko, oliko se nyt 6 tuumaa vai ei, normaalipaksuisella nauhalla (paksuuksia oli useita) oli tavallisimmalla 9,5 cm/sek nopeudella melko tarkkaan tunnin mittainen paketti.

 

Puoliraitanauhurilla (mono) siihen mahtui siis 2 tuntia nauhoitusta (nauha käännettiin ympäri ja soitettiin toiseen suuntaan). Huomattavasti yleisempi kotikäytössä oli kuitenkin neljännesraitanauhuri, jolloin yhdelle kelalle mahtui siis 4 tuntia materiaalia.

 

Jos nauhoitus oli neljännesraitaa, niin puoliraitanauhurilla (joita oli kouluissa ja etenkin kielistudioissa) sellaisen nauhan kuuntelusta ei tule mitään, koska kaksi eri raitaa soivat silloin päällekkäin ja toinen niistä on "nurinpäin".

 

Tandbergit olivat sieltä paremmasta päästä ja niitä oli kielistudioissa ja hifiharrastajilla ja varmaan löytyy vieläkin...

 

Kunhan nyt löytäisit ylipäänsä jonkin nauhurin jostain jolla kokeilla. Philipsejä ja Grundigeja ja Telefunkeneita oli aikoinaan joka toisessa perheessä. Jos kuunneltaessa kuuluu kaksi ohjelmaa päällekkäin, silloin kyseessä on neljännesraitaäänite ja täytyy löytää vastaava nauhuri jostakin muualta...

[Juha Lampi 267]

Jos nauhoitus oli neljännesraitaa, niin puoliraitanauhurilla (joita oli kouluissa ja etenkin kielistudioissa) sellaisen nauhan kuuntelusta ei tule mitään, koska kaksi eri raitaa soivat silloin päällekkäin ja toinen niistä on "nurinpäin".

 

Jep ja tämä siis siksi, että toisin kuin c-kaseteissa, raidat oli "lomiteltu" jotta äänipäät saataisiin kauemmaksi toisistaan. Karkeasti periaatekuvaten siis:

 

---------

="L"=>

<="R"=

="R"=>

<="L"=

---------

 

Kun nauhurissa oli kolme nopeutta (4,75, 9,5 ja 19) sekä sound-on-sound-äänitys, oli mukava nauhoittaa  pikkuoravan, valaan ja ihmisen

välisiä paneelikeskusteluja

[Teemu Hallamaa 0]

Mistäpäin olet? Mulla olis studiolla kaksi nauhuria. 1/2" moniraituri ja 1/4" masternauhuri.

 

EDIT: Lappeenrannasta. Pitkä matka Turkuun...

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Mistäpäin olet? Mulla olis studiolla kaksi nauhuria. 1/2" moniraituri ja 1/4" masternauhuri.

 

EDIT: Lappeenrannasta. Pitkä matka Turkuun...

 

Ihan mielenkiinnosta, löytyykö masternauhurista 9,5 cm/sek nopeutta? Niissä on yleisimmin pelkästään 19 ja 38 (38 oli masternauhastandardi todella pitkään) eikä 9,5:ttä, joka taas käytännössä 60-luvun alun kotinauhureissa oli ainoa nopeus.

 

 

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Sitten löytyy kaupallista palveluakin:

 

http://www.aanityspalvelu.com/

 

 

[Ilkka Toivanen 2]

Erääseen hinnastoon tutustuneena totesin, että kun ei tarvitse todellakaan hifi-tason ammattidigitointia, niin kaupallisten palveluiden käyttäminen on valitettavasti kohtalaisen "overkill"... ainakin on yritettävä ensin tätä kautta saada pulmaan ratkaisu.

[Juha Klemettinen 28]

Juttelin tuossa äsken radiotoimittajan kanssa, ja sivusimme muussa yhteydessä kelanauhureitakin. Oletko kysynyt Yleltä? Eikö Etelä-Karjalan radio pidä vieläkin majaansa linnoituksella? Olisiko sitä kautta löydettävissä apuja...

Juha

[Jari Vanhatupa 2]

Täällä Vaasassa oli "Omatori" kirppiksellä myynnissä useitakin vanhoja Grundigejä, varmaankin joidenkin koulujen tms. vanhoja koneita. Olivat erään "kestomyyjän" osastolla ja voivat olla siellä vieläkin, kunto on tietysti kysymysmerkki mutta ei kai ne koskaan hajoa. Minullakin on vintissä vanha "ISO" Sonyn 4-raitanauhuri. Kokeilin sitä viimeksi noin 6-vuotta sitten, toimi kyllä mutta "potikat" rohisi aika lailla ja se ruttasi ohuempia nauhoja.

Kyllähän noita vanhoja kelakoneita on ihmisillä varaston nurkissa vaikka kuinka paljon.

Parhaiten saisit varmasti nuo nauhat kopioitua jos ottaisit yhteyttä paikallisiin Rock-muusikoihin. Muusikkopiirissä kelakoneet olivat kotistudioiden ja treenikämppien vakoikalustoa aivan viime vuosiin saakka. Laitteet olivat laadukkaita ja varmasti vielä hyvässä iskussa nykyäänkin.

Toinen paikka jossa voi olla kelanauhureita vielä päivittäisessä käytössä ovat erilaiset "seurakunnat" he tekevät niillä radio-ohjelmia ym. Jos ei ole käytössä niin ovat todennäköisemmin "tallessa" kuin koulujen ja kirjastojen laitteet.

 

 

[Teemu Hallamaa 0]

Ihan mielenkiinnosta, löytyykö masternauhurista 9,5 cm/sek nopeutta? Niissä on yleisimmin pelkästään 19 ja 38 (38 oli masternauhastandardi todella pitkään) eikä 9,5:ttä, joka taas käytännössä 60-luvun alun kotinauhureissa oli ainoa nopeus.

 

 

 

En nyt muista, oli siinä ainakin portaaton säätö. Fostexin nauhuri se on. Tosin on jäänyt eläkkeelle siirryttyäni ensin ADATtiin ja sitten digitaaliseen tallennukseen. Uskon, että Lappeenrannan muusikkopiireistä löytyy varmasti nauhureita ja tekevät varmasti edullisesti. Toisella studiokaverillani täällä studiolla on sellainen 1/4" kotinauhuri. Suoraan sai mikit kiinni ja äänittää STEREONA nauhalle.

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Eikö niissä nauhakoteloissa ole osviittaa siitä, kuinka paljon ohjelmaa nauhakelalla on? Merkintöjä "raita 1,2,3,4"? Tai raita 1 ja 2? Koteloissa oli yleensä reilusti tilaa kirjoittamiseen...

 

Asiassa pääsisi eteenpäin, kun veisi yhden nauhan johonkin sellaiseen musiikkistudioon kuunneltavaksi, jossa on vielä masternauhuri. Jos toistetaan vain masternauhurin left-kanavaa niin jos silloin kuuluu kaksi ohjelmaa päällekkäin niin kyseessä on neljännesraitaäänite ja täytyy löytää sellainen mankka. Vaikkei masternauhurissa olisi 9,5 cm nopeutta niin sen erottaa silti helposti, kuuluuko 2 ohjelmaa päällekkäin

 

YLEssä oli aikoinaan Telefunkenin professional kelanauhureita kasapäin, koska radio-ohjelmia tehtiin ja pyöritettiin nauhoilta, joita leikeltiin kasaan, mutta nykyisin kelamankkoja on ehkä enää vain Pasilassa, jossa vanhoja nauhoitteita siirrettiin digitaaliseen muotoon jo 15 vuotta sitten urakalla

 

Oon joskus kauan sitten näperrellyt mm. seuraavien 1/4 inch-nauhurien parissa: Nagra, Revox, Studer, Uher, Telefunken, TEAC, AKAI, Bang & Olufsen, Tandberg, Ampeg, 3M, Philips, Grundig ja järeämmistä sitten vielä 2 tuuman Otari, Studer, Lyrec, Soundcraft ja 3M. Niistä ajoista kun masternauhoilla oli Dolby A on tosin aikaa semmoiset 25 vuotta....

 

No, toivottavasti löytyy sopiva peli. Vaikka kirppikseltä tai netistä ostamalla, jossei muuten. Hyvällä tuurilla laitteen saa myytyä eteenpäin.

[Ilkka Toivanen 2]

Kiitos vaan taas vinkeistä ja kommenteista. Nauhoissa (5 kpl) ei ole merkintöjä yhtä lukuunottamatta, jossa on toisella puolella "I" ja toisella puolella "II". Ohjelmasisällöstä maininta hautajaisista ja ristiäisistä yhdellä nauhalla. Puheitten mukaan pitävät sisällään tosiaan myös tarinoita menneistä ajoista aina toissa vuosisadalta asti.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Hyvin muistuu mieleen Grundigin muovinen kotelo. Se myös viittaisi siihen, että nauhurikin on ollut Grundig, mutta varmaa se ei ole.

 

Kuten sanottu, kiikuta yksi nauhoista jonnekin kokeiltavaksi, niin siitä pääsee eteenpäin.

[Heikki Voima 10]

Minulla on kaapissa neliraitainen Tandberg vuosimallia 1973. Toimii muistaakseni kolmella nopeudella, joten sen pitäisi käydä.

 

Toimivuudesta ei sitten ole mitään takeita. Tosin viimeksi kun sitä on käytetty niin toimi, mutta kun tietää miten paljon mekaniikassa on hihnoja ja rullia, niin aika todennäköistä on että se sanoo riks ja raks kun yrittää laittaa käyntiin.

 

Kivahan tuo olisi joskus taas ottaa käyttöön. Vanhoilla nauhoilla on ihan hiton hyvää musiikkia.

[Ilkka Toivanen 2]

Ja Heikille suurkiitos mahdollisuudesta purkaa historian siipien havinaa. Ukkini jutut vuodelta 1957 ovat aika ainutlaatuisia jo ihan kulttuurihistoriallisessa merkityksessäkin. Äänenlaatu on ihan kelvollinen, puheesta saa selvää, vaikka melko kapea puheäänen kaista tuossa yli 50 vuoden takaisessa nauhoitteessa on. Ylikuulumista tai muita pahempia ongelmia en ole vielä tavannut!

 

Pelastussessio on tässä meneillään:

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jos joku vielä suosittelee hyvää nauhoitusohjelmaa (share- tai freeware) kohinanpoistoineen ja pienine säätömahdollisuuksineen , niin voisi kelvata. Netistä löytämäni softat eivät hirveästi ole vakuuttaneet, tosin paljon en ole asialle aikaa uhrannutkaan.

 

 

[Esa Kaihlanen 97]

Jos joku vielä suosittelee hyvää nauhoitusohjelmaa (share- tai freeware) kohinanpoistoineen ja pienine säätömahdollisuuksineen , niin voisi kelvata. Netistä löytämäni softat eivät hirveästi ole vakuuttaneet, tosin paljon en ole asialle aikaa uhrannutkaan.

 

Audacityä ovat monet kehuneet, en tiedä oletko jo sitä kokeillut.

http://audacity.sourceforge.net/

 

-Esa

[Tarmo Lindroos 0]

Audacityä ovat monet kehuneet, en tiedä oletko jo sitä kokeillut.

http://audacity.sourceforge.net/

 

-Esa

 

Audacity ohjelmaa minäkin suosittelen jos ohjelman pitää olla ilmainen.

Ohjelmasta löytyy vaikka minkälaisia työkaluja äänenkäsittelyyn ja meidän pienellä ei kaupallisella yhteisöradioasemalla tuota ohjelmaa käytetään paljon ohjelmien editoimiseen.

[Juha Lampi 267]

Digitoin joitakin vuosia sitten äidinäitini matkamuistelot, jotka oli aikoinaan tallennettu c-kasetille suoraan reissulta hänen vanhaan kotitaloonsa (Lammin taloon) Sammatissa. Diskantit olivat tietenkin alkujaankin "tylpästä" nauhoituksesta tummuneet ja monissa kohtauksissa oli häiritsevää matalataajuista kuminaa - erityisesti automatkalla tallennetuissa.

 

Taajuuskorjailuilla ja jyrkillä bassoleikkauksilla puheesta tuli huomattavasti ymmärrettävämpää. Konsonanttien merkitys on erityisen tärkeä. Stuurmamma myös kuulosti vähän Aku Ankalta, joten huomasin, että pieni hidastus+säveltason lasku teki jutusta luontevampaa. Hifin sijasta editointi tähtäsi nimenoman ymmärrettävyyteen.

 

Oli turvallista kokeilla, kun piti alkuperäisen digitallenteen jemmassa ja koski vain kopioon. Tosin näitä editointeja voinee joillakin ohjelmin tehdä myös siten, että alkuperäistiedostoon ei varsinaisesti kosketa lainkaan.

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Sopiva nauhuri on näköjään löytynyt. Nauhanopeus näkyy olleen 4,75. Sitä käytettiin nimenomaan puheen nauhoittamisessa, samalle kelalle mahtui tuplasti tavaraa, mutta etenkin korkeiden äänien toisto huononi ja nauhakohinan määräkin taisi kasvaa. Tosiaan jollain ohjelmalla jos onnistuu poistamaan sopivan kapean taajuuskaistan kohinaa, niin selkeys paranee kummasti.

 

 

 

[Pekka Raninen 0]

Oon joskus kauan sitten näperrellyt mm. seuraavien 1/4 inch-nauhurien parissa: Nagra, Revox, Studer, Uher, Telefunken, TEAC, AKAI, Bang & Olufsen, Tandberg, Ampeg, 3M, Philips, Grundig ja järeämmistä sitten vielä 2 tuuman Otari, Studer, Lyrec, Soundcraft ja 3M. Niistä ajoista kun masternauhoilla oli Dolby A on tosin aikaa semmoiset 25 vuotta....

 

Oho, täällähän on sukulaissieluja.    Aloitin itse äänitarkkailu/äänitys/tuotanto/editointihommat hieman ennen 80-luvun puoltaväliä kun ruvettiin valmistelemaan ensimmäisten kaupallisten paikallisradioiden tuloa. Silloin ja sitten myöhemmin tuli vastaan reportterimallin Nagraa ja Uheria, isommista varttituumaisista Revoxia ja Studeria. Tosin eniten käytin Otarin mankkoja, joista myös pidin eniten, olivat jotenkin vahvan tuntuisia mekaanisesti ja kävivät käteen hyvin.

 

2-tuumaisista oli pitkään työkaluna 16-raitainen Soundcraft. Muuten sama peli kuin 24-raitainen, mutta parempi dynamiikka ja vähemmän läpikuulumista - of course. Meillä ei missään muistaakseni 1/4-tuumaisissa ollut kohinanpoistoja, sen sijaan noissa isommissa raitakoneissa oli ulkoisesti kytkettynä dbx:n valmisteet ja hyvin toimi.

 

PR