Lentäjän käsiala

[Arne Wallen 72]

Tuli tuossa mieleen, mitenkä lentäjillä tuo koneen hanskaaminen, kun en tiedä, olen lentokoneita nähnnyt.Paljonko vaikuttaa onnettomuus, läheltä piti ym.juttuihin tuo ja onko olemassakaan heikosti toimivia lentäjiä.

Karsiiko koulutus, eli pelkästään hyviä ja huippuja löytyy.

Ajattelin vain kun autokyydissä olen ollut ja ihminen jolla ollut ajokortti kymmeniä vuosia, ajellut satojatuhansia ja kyydissä pelottaa, toiset taas parin vuoden ja pienehköllä kilometrimäärällä ajelee miellyttävästi, tasaiseisesti ja turvallisen tuntuisesti.

Siis autopuolella tuon huomaa selvästi, vanhempi bussikuski nykii ja repii, jarrutukset viimetipan lukkojarrutuksia, nuorempi ajelee jouhevasti, tietty myös päinvastoin.

Tällaista mietin tänään, alkusysäys tuli lähiaikojen onnettomuuksista ja luettuani taas kerran Heporaudan syöksypommittajan.Sieltä alkusivuilta löytyy minua miellyttävää ja mietittyttävää kerrontaa.

[Ilkka Toivanen 2]

Muutapa en osaa kommentoida kun mitä olen matkustajana työkseni lennellyt. Käsialoissa on mielestäni selviä eroja. Tämän on huomannut sekä lentäjäkohtaisissa eroissa, kun pilotit ovat tulleet naamoiltaan tutuksi, ja varsinkin kun Golden Air vaihtui tsekkiläiseen CCA:han näillä Lappeenrannan lennoilla. Vertaan tässä nyt tietenkin saman konetyypin (Saab 340) kesken.

[Tarmo Kallio 239]

Tuli tuossa mieleen, mitenkä lentäjillä tuo koneen hanskaaminen, kun en tiedä, olen lentokoneita nähnnyt.Paljonko vaikuttaa onnettomuus, läheltä piti ym.juttuihin tuo ja onko olemassakaan heikosti toimivia lentäjiä.

Karsiiko koulutus, eli pelkästään hyviä ja huippuja löytyy.

Ajattelin vain kun autokyydissä olen ollut ja ihminen jolla ollut ajokortti kymmeniä vuosia, ajellut satojatuhansia ja kyydissä pelottaa, toiset taas parin vuoden ja pienehköllä kilometrimäärällä ajelee miellyttävästi, tasaiseisesti ja turvallisen tuntuisesti.

Siis autopuolella tuon huomaa selvästi, vanhempi bussikuski nykii ja repii, jarrutukset viimetipan lukkojarrutuksia, nuorempi ajelee jouhevasti, tietty myös päinvastoin.

Tällaista mietin tänään, alkusysäys tuli lähiaikojen onnettomuuksista ja luettuani taas kerran Heporaudan syöksypommittajan.Sieltä alkusivuilta löytyy minua miellyttävää ja mietittyttävää kerrontaa.

 

Samoilla mielillä.  Lähdettiin 4.8.  Turusta Madonnan keikalle Tallinnaan.  Oli nuori ja fiksu bussikuski.  Ajoi pehmeästi. Ohitukset menivät hienosti.

 

Hesasta päin  Turkuun  5.8.  yöllä  piti  kurkkia ja (ajaa itse)   .  Meillä oli  vanhempi  autokuski .  Ihmettelin , miten korkea auto selviää  mutkista . Taisi kiusata !

 

[Jari K Turunen 2]

On niitä lentäjiä ja vähän parempia lentäjiä.

 

Olen ollut paljon eri lentäjien kyydissä ja huomannut saman asian kuin Arne eri autonkuljettajien kyydissä, välillä on pelottanut ihan oikeasti.

Kerran eräällä Etelä-Suomalaisella kentällä tuli eräs koneen omistaja multa kysymään, josko lähtisin hänen kanssaan lentokoneella reissuun Pohjois-Suomeen.

No päätin lähteä mukaan, jo heti alkumatkasta huomasin että siinä vasemmalla jakkaralla sählättiin asioita.

No sitten kun oltiin päästy Keski-Suomeen niin huomasin sivusilmällä että vasemmalla jakkaralla oli navigointi vaikeuksia. Kysyin sitten että missä ollaan?

No vasemmalla jakkaralla istuva "pilotti" ähki siinä vähän aikaa ja totesi että "ööö....ööö...tuossa me äsken oltiin". Katsoin "pilotin" osoittamaa paikkaa ja sanoin "pilotille" että ei muuten oltu, ja osoitin kartasta paikan missä sillä hetkellä mentiin, ja siihen paikkaan ei tultu "pilotin"osoittamasta paikasta.

Vasemmalla jakkaralla alkoi hiki nousta päähän ja ärtymystä alkoi olla ilmassa, "pilotti" totesi että "kyllä mä tän osaan, älä mua neuvo".

Okei, "pilottihan" oli koneensa omistaja, varmasti paljon enempi lentäneempi kuin minä. Päätin pitää suuni kiinni.

No sitten eräällä Keski-Suomalaisella korpikentällä päätettiin pysähtyä tankille. Kynnyksellä oli helv..siis reilusti ylinopeutta ja koko baana meni siinä testatessa koneen laskutelineitä.

Annoin vinkin että tarkastuslistassa lukee nopeudet mitä käytetään lähestymisessä ja laskussa, "pilotti" totesi vain että "kyllä mä oman koneeni tunnen".

Lähes kaikilla kentillä jossa kävimme oli "pilotilla" vaikeuksia nopeuden ja koneen hallinnassa laskeutumisissa. Sanoin tälle "pilotille" että pari kertaus-koululentoa tekisi hyvää hänelle, se olikin sitten viimenen tikki. Käännyttiin kohti Etelä-Suomea. Loppumatkan kotiin sain navigoida ja hoitaa radioliikennettä oikealta jakkaralta, ei ehkä muuten oltaisi löydetty kotiin. Oli hiljaista kotimatkalla, iloinen puheensorina oli poissa.

 

On lentäjiä, ja parempia lentäjiä. Itse olen vain lentäjä, tai ehkä keskivertolentäjä

[Erkki Pulkkinen 0]

Omaan käsialaan kannattaa kiinnittää huomiota niin autolla kuin lentokoneella ajeltaessa.

Sitten on vielä se että sitä huonompikäsialaista tekee mieli auttaa ruman käsialan kanssa, se on vaikea homma joka vaatii psykologisia taitoja. Se on ehkä vähän herkkä alue varsinkin niille joilla tuon hyvän käsialan jo luulisi jo olevan.

Oma taito on toki ottaa vastaan hyvällä mielellä hyviä ohjeita.

[Olle Sälgmark 2]

Omaan käsialaan kannattaa kiinnittää huomiota niin autolla kuin lentokoneella ajeltaessa.

Sitten on vielä se että sitä huonompikäsialaista tekee mieli auttaa ruman käsialan kanssa, se on vaikea homma joka vaatii psykologisia taitoja. Se on ehkä vähän herkkä alue varsinkin niille joilla tuon hyvän käsialan jo luulisi jo olevan.

Oma taito on toki ottaa vastaan hyvällä mielellä hyviä ohjeita.

 

Hyvin sanottu.

 

Allekirjoittanut yrittänyt toimia kymmenisen vuotta sitten oikealta tuolilta "apuohjaajana"vähän lentäneiden/vähän matkalentoja tehneiden pilottien kanssa,muutama kerta riitti.Totesin että en ole pedagogi.

 

Vielä pari vuotta sitten piti tehdä kerhotarkkari eräälle jäsenelle koulun johtajan pyynöstä.Tein sen ja pelkäsin niin että meinas tulla vetelät housuun,siirsin tarkkarin opettajalle,ei lentänyt tämä uusi jäsen sekunttiakaan yksin,vaadittiin lisäkoulutusta ennen lento-oikeutta.....

 

Oli ensimmäinen ja viimeinen kerhotarkkari.

 

 

[Mikko Maliniemi 5]

Monesta lentäjästä näkee jo maassa, mikä kaveri on miehiään lentämässä. Jos jo koneen tarkistaminen on yhtä sähläystä, niin ei se siellä ilmassa ainakaan rauhallisempi toimissaan ole. Sellaisen kyytiin lähtemistä joutuu jo miettimään... Vastaavasti taas olen tänä kesänä ollut pari kertaa yhden nuoren, about vuoden itsenäisesti lentäneen "lentäjänalun" (tiimaa tosin on viimeisen vuoden ajalta enemmän, kuin monella 10-20:ssa vuodessa) kyydissä niin kannuspyörä- kuin monimoottorikoneellakin, ja en voinut kuin ihmetellä sitä käsialaa ja kaikkea muuta koneen operointiin liittyvää. Niin jouhevaa ja "organisoitua" oli kaikki toiminta. Aivan kuin kaveri olisi lentänyt aina. Tai no, tietty niinhän asia melkein onkin. Lentäjäsukua 

[Olle Sälgmark 2]

Tuli tuossa mieleen, mitenkä lentäjillä tuo koneen hanskaaminen, kun en tiedä, olen lentokoneita nähnnyt.Paljonko vaikuttaa onnettomuus, läheltä piti ym.juttuihin tuo ja onko olemassakaan heikosti toimivia lentäjiä.

Karsiiko koulutus, eli pelkästään hyviä ja huippuja löytyy.

 

 

Läntisestä naapurista käsin katseltuna.

 

Taitaa jokainen joka PPL koulutuksen on aloittanut ja sen haluaa suorittaa saada certifikaatin.

 

Samoin jokainen joka lentää joka toinen vuosi tarkastuslennon/tai tunnin opettajan kanssa saa jatkaa lentämistä,ketään ei hylätä.

 

Lähes kaikki onnettomuuksissa menehtyneet lentäjät olivat parhaita,vähintään parhaasta päästä.

 

"Huonot" lentäjät jatkavat lentämistä,eivät lennä koskaan huonolla/tuulisella ym kelillä,eivät ota riskejä,lentävät useimmiten kotikenttää ympäri tutuissa maisemissa.Ovatko sittenkään huonoja lentäjiä.....

 

Hyvät lentäjät tulevat kentälle myrskyn aikana,tekevät lentosuunnitelman ym valmistelut valmiiksi.Vähän ennen lähtöä toteavat että ompas huono keli,en lennä.

 

Hyvät lentäjät lähtevät myös lentämään huonoon keliin mutta kääntyvät takaisin,huonot jatkavat.

 

Voisi jatkaa loputtomiin.

[Olle Sälgmark 2]

Ehkä hyvä lentäjä on se joka ei koskaan alista itseään/yrittää ainakin, tilanteisiin joista ei selviä,ei yliarvio omia kykyjä.

 

Ei tarvitse koskään yläilmoissa toivoa että olisimpa maanpäällä ja joka maanpäällä toivoo olevansa ilmassa.

[Jussi Salminen 12]

"Monesta lentäjästä näkee jo maassa, mikä kaveri on miehiään lentämässä".

 

Erot ilmassa ovat kuitenkin huomattavia. Olen nähnyt pikkupojasta lähtien huikeita esityksiä eri asiayhteyksissä. Parhaissa esityksissä on aina ollut joku teema, tarkoitus. Yksityiskohtineen hienoja asiakokonaisuuksia. Isä-Ville oli taiteilija. Poika-Ville lensi agressiivisesti, hallitusti.  Molemmat ottivat lekon lento-ominaisuuksista ja itsestään sen oleellisen irti, kun halusivat näyttää jotakin. Koneen käsittely, käsiala on vakiintunut termi.  Asiantuntijalle se kertoo pilotista kaiken oleellisen. Kahta samanlaista käsialaa ei ole. Eikä lentäjääkään. Uskon, että selityksiä löytyy geenitasolta. On paljon asioita, joita ei opita.

 

Jussi Salminen

 

 

 

 

[Boris Grahn 0]

Kävin aikanaan pitkän keskustelun Eurosportin nyrkkeilykommentaattorin - Steve Holdsworthin - kanssa nyrkkeilyn ja tanssin yhtäläisyyksistä. Molemmissa vaaditaan silmää, rytmitajua, ajoitusta, joustavuutta jne.

 

Ehkäpä lentämisessäkin on jotakin samaa. Ilman tuon tyylisiä ominaisuuksia ei synny se sulavalta näyttävä liike. Kuten ei kaikista tule edes harjoittelemalla todella hyviä tanssijoita, ei kaikista myöskään saa jouhevaa lentäjää.

 

Oletteko muuten huomanneet, että jos neito näyttää taitavalta tanssiparketilla, hän todennäköisesti on sitä myös jossakin muussa mielenkiintoisessa yhteydessä. Miehiä en ole kokeillut, mutta monet naiset väittävät saman pätevän myös miehiin.

[Antti Laukkanen 15]

Monesta lentäjästä näkee jo maassa, mikä kaveri on miehiään lentämässä. Jos jo koneen tarkistaminen on yhtä sähläystä, niin ei se siellä ilmassa ainakaan rauhallisempi toimissaan ole.

 

Mää vähän väittäisin kyllä niinkin, että se ulkopuolinen tarkkailija ei välttämättä ymmärrä yhtään, mitä konetta maassa tarkastava henkilö tekee. Joidenkin toiminta voi näyttää sähläämiseltä ollen siitä huolimatta kovasti kattavaa ja asiantuntevaa. Sellaista pois turha hienostelu -tyylistä toimintaa. Toiset taas ovat tekevinään ulkopuolisen silmissä kovasti hienoa ja huolellista työtä ymmärtämättä loppupelissä kovinkaan paljon näkemästään. Toiset kun ovat oikeasti ilmailutekniikan ammattilaisia tai muuten kovasti valveutuneita harrastajia, vaikkapa rakentajia. Toisilla tekninen tietämys, taitamus, lahjakkuus ja näkemys ovat aika lailla vaatimatonta tasoa.

 

Väittäisin tuon vanhan väittämän olevan pitkälti urbaania legendaa, joskin tietysti oikein suurella kokemuksella ja näkemyksellä varustettu arvioitsija saattaa asian jollain tapaa toisin nähdäkin. Yleensähän nämä suurimmat arvioitsijat tulevat sitten neuvomaan asioita tavoilla, joissa ei ole päätä ei häntää ei suuntaa ei määrää.

 

Ja sitten on toki olemassa vielä se ryhmä, joiden tekninen osaaminen on tyyten vaatimatonta, mutta lentäjänlahjat aivan huippuluokkaa. Asiat vaativat aika lailla erilaisia asioita. Sitä paitsi kyllä se ruuvari tai muu tarvittava työkalu sinkoaa pitkin plattaa jokaiselta tarkastajalta ennemmin tai myöhemmin. Ei se silti ole välttämättä sähläämistä.

 

Yleisemmällä tasolla käsialoissa on valtavia eroja. Niihin vaikuttavat varmaankin pilotin perusominaisuudet, motoriset lahjat, hahmottamiskyky, koulutuksen taso, koulutuksen aloitusvaihe (=ikä), kokemus, viimeaikainen kokemus, lennettävä tyyppi + kaikki ne asiat, jotka on präntätty "Lentävä ihminen" -kirjaan.

 

-A-

[Arne Wallen 72]

Niin kaikkea tätä ja paljon muutakin ajattelin, olen oikeasti ollut lentokoneen kyydissäkin, jopa Stieglizin.

Lainaus Heporaudan kirjasta:Täysin kelvollisten autoilijoiden joukossa on sekä niitä, jotka samaistuvat autoonsa, sekä niitä, jotka ehkä osaavat ulkoa jokaisen nippelin, vivun ja kammion mutta joille auto silti pysyy pelkkänä mekaanisena liikkumisvälineenä.Tämän tapaista erottelua ei ilmavoimiin yrittäjien testeissä ollut edes pyritty ottamaan huomioon, mutta kumma kyllä, jälkimmäiset melkein säännöllisesti karsiutuivat pois siitä vajaan kymmenen prosentin joukosta, joka innokkaista vapaaehtoisista hyväksyttiin.

Lainaus loppui ja ajatukset jatkuvat, eli auton voit pysäköidä tien poskeen, toki lentokoneenkin kuten eräs Jaakko aikanaan Turkkuseen mennessä, nykivällä hosuvalla käsialalla ei ehkä aina kenttä riitäkkään.

Jostain on mieleeni jäännyt sanonta, hämmennä sitä keppiä hitaasti, ei heilu kone niin vallattomasti.

En kerro kuka näin sano.

[Jouni Laukkanen 54]

Monesta lentäjästä näkee jo maassa, mikä kaveri on miehiään lentämässä. Jos jo koneen tarkistaminen on yhtä sähläystä, niin ei se siellä ilmassa ainakaan rauhallisempi toimissaan ole. Sellaisen kyytiin lähtemistä joutuu jo miettimään... Vastaavasti taas olen tänä kesänä ollut pari kertaa yhden nuoren, about vuoden itsenäisesti lentäneen "lentäjänalun" (tiimaa tosin on viimeisen vuoden ajalta enemmän, kuin monella 10-20:ssa vuodessa) kyydissä niin kannuspyörä- kuin monimoottorikoneellakin, ja en voinut kuin ihmetellä sitä käsialaa ja kaikkea muuta koneen operointiin liittyvää. Niin jouhevaa ja "organisoitua" oli kaikki toiminta. Aivan kuin kaveri olisi lentänyt aina. Tai no, tietty niinhän asia melkein onkin. Lentäjäsukua 

 

Nii... ne tietää siinä suvussa, että lentäminen kannattaa aloittaa purtsikalla.

[Mikko Maliniemi 5]

Mää vähän väittäisin kyllä niinkin, että se ulkopuolinen tarkkailija ei välttämättä ymmärrä yhtään, mitä konetta maassa tarkastava henkilö tekee. Joidenkin toiminta voi näyttää sähläämiseltä ollen siitä huolimatta kovasti kattavaa ja asiantuntevaa. Sellaista pois turha hienostelu -tyylistä toimintaa. Toiset taas ovat tekevinään ulkopuolisen silmissä kovasti hienoa ja huolellista työtä ymmärtämättä loppupelissä kovinkaan paljon näkemästään. Toiset kun ovat oikeasti ilmailutekniikan ammattilaisia tai muuten kovasti valveutuneita harrastajia, vaikkapa rakentajia. Toisilla tekninen tietämys, taitamus, lahjakkuus ja näkemys ovat aika lailla vaatimatonta tasoa.

 

Saathan sinä väittää ihan mitä vaan, mutta seison omien havaintojeni takana. Tosin ehkä nyt ymmärsit sen säheltämisen hieman eri tavalla, kuin tarkoitin. Ja vaikka otin sen koneen tarkistamisen tässä vain esimerkiksi, ei se tarkoita, että kaverin muukaan toiminta missään asiassa olisi yhtään sen "organisoidumpaa". Toiset on toheloja jo syntyessään...

 

Toisena esimerkkinä otan yhden lentäjän, joka on oikeasti ylivilkas ja rehvakas olemukseltaan, tekee hän sitten mitä tahansa. Ja sen kyllä näkee myös hänen lentäessään. Tekee ihan järjettömiä ratkaisuja ja aiheuttanut useita vaaratilanteitakin toimillaan, kun tehdään ennen kuin ajatellaan, jos edes ajatellaan. Ja lentokäsiala (about kymmenen maasta nähdyn laskun/nousun ja muun toimintansa perusteella) on vähintäänkin samalla tavalla "ylivilkasta".

 

Väität mitä väität, niin tiedän tuon jälkimmäisen lisäksi pari muutakin sellaista lentäjää, joiden kyytiin en lähde ilman, että siinä hänen vieressä istuu toinen lentäjä. Noista esimerkeistä jälkimmäisen kyytiin en tosin lähtisi edes silloin 

 

EDIT: ja jotta ei menisi ihan yksipuoliseksi, niin tiedän toki myös yhden oman hienon koneen itse rakentaneen, jonka ulkoisesta olemuksesta melkein kuka tahansa tekisi ensialkuun johtopäätöksen, että kyytiin ei menisi, mutta mies kuulemma lentää konettaan hienosti.

[Jouni Laukkanen 54]

EDIT: ja jotta ei menisi ihan yksipuoliseksi, niin tiedän toki myös yhden oman hienon koneen itse rakentaneen, jonka ulkoisesta olemuksesta melkein kuka tahansa tekisi ensialkuun johtopäätöksen, että kyytiin ei menisi, mutta mies kuulemma lentää konettaan hienosti.

 

Heh heh, se hemmo on lapsista hieman pelottava, mutta kuten sanoit, sai oman koneen lentämään.

[Juha Lampi 267]

Heh heh, se hemmo on lapsista hieman pelottava, mutta kuten sanoit, sai oman koneen lentämään.

 

Hmmm, eihän vain puhuta näppäriä ankkalennokkejakin rakentaneesta veteraanista? 

[Jaakko Kuusisto 3]

Kokenut tarkastuslentäjä pystyy aika hyvin päättelemään kouluttajan nimen, koska käsiala ja asenne heijastuu koulutettavan suorituksista.

Jännä homma, mutta tosi

[Erkki Pulkkinen 0]

Kokenut tarkastuslentäjä pystyy aika hyvin päättelemään kouluttajan nimen, koska käsiala ja asenne heijastuu koulutettavan suorituksista.

Jännä homma, mutta tosi

 

Juuri näin on tosi

[Antti Laukkanen 15]

Saathan sinä väittää ihan mitä vaan

 

Niin saankin - ja olen vielä oikeassa! Kuten molempien viesteistä voi rivien välistä vähintäänkin lukea, poikkeuksia on aina suuntaan ja toiseen. Siksipä homman pointti onkin hahmottaa sellainen seikka, ettei alkuperäinen väittämä pidä paikkansa. Tietty niitä oikeita säheltäjiä ja onnettomuusmagneetteja on olemassa ja niin ees päin.

 

-A-

[Ari Simonen 28]

Juuri näin on tosi

Milläs eväillä peesailit Jaskan kommenttia? Nimeäsi en löytänyt tarkastuslentäjien listoilta...

[Erkki Pulkkinen 0]

Milläs eväillä peesailit Jaskan kommenttia? Nimeäsi en löytänyt tarkastuslentäjien listoilta...

 

No heh.

Ei tarvitse olla tarkastuslentäjä että voi huomata asioita. 

[Olle Sälgmark 2]

No heh.

Ei tarvitse olla tarkastuslentäjä että voi huomata asioita. 

 

Riittänee kun on tarkka lentäjä. 

[Boris Grahn 0]

VAIN tarkastuslentäjillä on kelpuutus tarkastella lentäjiä!

[Erkki Pulkkinen 0]

VAIN tarkastuslentäjillä on kelpuutus tarkastella lentäjiä!

 

Näin ne asiat pyörähtävät kun niistä aletaan jauhamaan. (toki huomasin virnistyksesi)

 

Alkuperäisessä viestissä luki: "Kokenut tarkastuslentäjä pystyy aika hyvin päättelemään kouluttajan nimen, koska käsiala ja asenne heijastuu koulutettavan suorituksista"

Siis kyse oli siitä että kun tarkastuslentäjä on kokenut niin se tarkoittaa sitä että se on suorittanut monta tarkastusta ja väkisinkin usean opettajan opettamia tapauksia.

Sen pohjalta oppinut tuntemaan eri opettajien aikaansaannokset ja sitten takaisin päin aikaansaannoksista päättelemään opettajan nimen.

 

Kyse ei ole mistään kelpuutuksista tai pätevyyksistä vaan pelkästään huomioinnista.

Jos en olisi kirjoittanut tätä, niin seuraavaksi joku olisi julistamassa että tähän "Lentäjän käsiala"-threadiin saa kirjoittaa vain tarkastuslentäjän kelpuutuksella.