R.I.P:stä ja muista kontribuutioista (OLI: Kaksi kuollut lento-onnettomuudessa Kauhavalla)

[Jaakko Kuusisto 3]

Herätys Arttu ! Täällähän vaihtavat ajatuksia ilmailijat keskenään,tai ainakin niin pitäisi olla  Jos ilmailijalla tai hänen lähimmillään menee huonosti jossain päin valtakuntaa tai tellusta,silloin siihen voi osallistua myös toinen ilmailija ja kukin tietysti omalla tavallaan ja tyylillään! Ei kukaan alkaa tuntematonta "rippaamaan" jos ei ole jotain yhdistävää tekijää!

 

Kuten jo tuossa aikaisemminkin jo sanoin; me ilmailijat, ilmailunharrastajat ja fanit olemme  samaa porukkaa.

Jos jollekin tapahtuu huonosti, otamme kaikki siihen osaa 8)

[Guest arttula]

Ei kukaan alkaa tuntematonta "rippaamaan" jos ei ole jotain yhdistävää tekijää!

 

Herätys itse ! Tällä logiikalla kenestä tahansa voidaan löytää jokin yhdistävä tekijä.

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Kuten jo tuossa aikaisemminkin jo sanoin; me ilmailijat, ilmailunharrastajat ja fanit olemme  samaa porukkaa.

Jos jollekin tapahtuu huonosti, otamme kaikki siihen osaa 8)

 

samma på finska

[Mikko Maliniemi 5]

Eipä se tuo RIPittely ole minun mielestä yhtään sen häiritsevämpää, kuin muiden moralisointi vastaavasta aiheesta.

 

Olen toki samoilla linjoilla, että kun jossainpäin (länsi)maailmaa tippuu kone, niin onhan se hieman kummallista täällä pienellä suomalaisella keskustelupalstalla ruveta suomeksi jotain osanottoja luettelemaan sivukaupalla.

 

Mutta sitten taas vastaavasti en oikein ymmärrä, mitä se on keneltäkään pois, jos ja kun täällä niitä osanottoja tällaisten Kauhavan tapausten tiimoilla julkisesti esitetään. Kuten jo aiemminkin todettua, nämä meidän suomalaiset ilmailupiirit ovat niin pienet, että kun täällä onnettomuus tapahtuu ja joku kuolee, on lähes 100% varmaa, että joku/jotkut tältäkin palstalta ovat uhrin tunteneet. Enhän minäkään tuntenut kumpaakaan onnettomuudessa menehtynyttä, mutta tunnenpa vaikka kuinka monta sellaista, jotka menehtyneet tunsivat. Jotkut oikein hyvinkin. Esim. tässä tapauksessa ne osanotot jne. ovat täysin paikallaan, mikäli kirjoittajasta on itsestään niin tuntunut,  eikä todellakaan ole meidän muiden käyttäjien tehtävä sitä arvioida ja kritisoida, onko se jollekin toiselle käyttäjälle omituista tai itsensä esiintuomista...

 

 

[Guest arttula]

En ole ilmailija, joten en samaistu ko. porukkaan siten vissiin. Mutta tietääkseni eivät kaikki muutkaan RIPittelijät ole. On mielestäni eri asia, jos kuolleet henkilöt ovat tuttuja. Silloin on täysin kohteliasta esittää surunvalittelut vaikkapa täällä netissä, jos ei muuten kykene. Mutta täysin tuntemattomille ihmisille esitetyt surunvalittelut tuntuvat minusta lähinnä irvokkailta.

[Mikko Maliniemi 5]

En ole ilmailija, joten en samaistu ko. porukkaan siten vissiin. Mutta tietääkseni eivät kaikki muutkaan RIPittelijät ole. On mielestäni eri asia, jos kuolleet henkilöt ovat tuttuja. Silloin on täysin kohteliasta esittää surunvalittelut vaikkapa täällä netissä, jos ei muuten kykene. Mutta täysin tuntemattomille ihmisille esitetyt surunvalittelut tuntuvat minusta lähinnä irvokkailta.

 

Mutta kuka meistä on yhtään mikään tietämään, kuka tuntee kenet ja miten hyvin?

 

Tai sitten ymmärsin kirjoituksesi väärin, mutta siitä tulee kuva, että minun pitäisi tuntea vainaja, että voin esittää osanoton jollekulle?

 

Sitäpaitsi mielestäni osanotto ja surunvalittelut on kuitenkin mielestäni kaksi eri asiaa. Otan taas itseni ja Kauhavan tapauksen esimerkiksi. Tunnen useamman henkilön, jotka tunsivat surmansa saaneet. Mielestäni on kohteliasta esittää surmansa saaneet tunteneille osanotto, enkä näe siinä mitään irvokasta. Mitään surunvalitteluja enkä valitusvirsiä en kuitenkaan ala viljelemään, koska en tiedä, miltä näistä surmansa saaneet tunteneilta kenties tuntuu. No, nää on taas näitä näkemyseroja eikä näistä varmaan koskaan olla kaikki samaa mieltä. Ja tylsäähän se olisikin

[Juha Lampi 274]

...niin, minä kyllä esittäisin tuntemilleni henkilöille surunvalittelut mieluummin hieman suorempaan ja henkilökohtaisemmin kuin netin forumeilla. Työ- ja harrastusyhteisöissä ja tällaisilla keskustelualueilla surunvalittelut voidaan esittää niissä samoissa ympyröissä, missä muutenkin ollaan kontaktissa.

[Guest arttula]

Heh... Nyt, kun luin omaa tekstiäni uudestaan, niin niinhän siellä lukee, että muka vainaja(t) pitäisi tuntea. Simultaanikapasiteettini on aika huonoa näköjään. Tarkoitin siis, että jos tuntee vainajan omaiset, niin silloin. Erityisesti, jos tietää, että vainajan omaiset/ystävät lukevat samaa palstaa.

[Jaakko Männistö 268]

...niin, minä kyllä esittäisin tuntemilleni henkilöille surunvalittelut mieluummin hieman suorempaan ja henkilökohtaisemmin kuin netin forumeilla. Työ- ja harrastusyhteisöissä ja tällaisilla keskustelualueilla surunvalittelut voidaan esittää niissä samoissa ympyröissä, missä muutenkin ollaan kontaktissa.

Kerronpa vaan kaikille teille,että,siis,koska näiltä ikäviltä tragerioilta-onnettomuuksilta, emme ilmeisesti voi jatkossakaan kokonaan välttyä,näin ollen näitä joita kuita ärsyttäviä surunvalitteluja/osanottoja, tulee enemmistö foorumilaisista esittämään jatkossakin näillä palstoilla ja tulee se olemaan ihan OK,mielestäni   Näissä puitteissa tapa on varsin kätevä,koska kättelykontakti ei suinkaan aina ole osoittautunut edes mahdolliseksi!

[Guest arttula]

En epäilekään, etteikö noita jatkossakin tulisi. Mutta toivottavasti ei niitä tarvitse joka kerta lukea 3:n sivun verran. Varsinkaan Uutis -ketjussa.

[Jorma Silo 0]

 

"R.I.P" on hieno ilmaisu, vaikkakin lainaus amerikkalaisesta hautakivestä.

 

Lyhennettä on kyllä hakattu hautakiviin jo paljon ennen Kolumbusta -  se vain sattuu sopivasti myös englannin kieleen: "Requiescat In Pace" - levätköön rauhassa.

[Peter Lord 191]

Täsmennän aiemmin lausumaani.

 

Minulle on aivan sama, esitetäänkö täällä surunvalitteluita (omaisille) vai ei. 

 

 

Kuitenkin "R.I.P" on lähtökohtaisesti sellainen toivotus, joka on tavattu esittää vainajalle/henkilölle, jonka toivottaja itse tunsi tämän vielä eläessä. Sillä ei siis välitetä osanoton ilmaisua omaisille. 

En tiedä millaisen elämänkatsomuksen ja uskomusjärjestelmän itse kukin omistaa, mutta en usko näiden vainajien tätä foorumia seuraavan.

 

Minun pointtini oli siinä, että jos ja kun joku haluaa esittää surunvalittelunsa omaisille niin suomen kielessä löytynee meidän kulttuurillemme enemmän ominaisia kielikuvia ja ilmaisuja kuin tämä jo surullisen kuuluisaksi käynyt "R.I.P" (jota en ole vielä kertakaan nähnyt käytettävän suomalaisissa nekrologeissa; katsokaapas vaikka HS:n tai oman pitäjänne sanomalehden kirjoituksia).

 

Nähtävästi kollektiiviset osanottokirjoitukset ovat omiaan lisäämään yhteisöllisyyttä ja silloin ne palvelevat yhtä lailla kirjoittajaa kuin lukijaakin.

Mutta koetetaan säilyttää hyvä maku ja tyylitaju.

 

Peter

[Pekka Raninen 0]

Mutta koetetaan säilyttää hyvä maku ja tyylitaju.

Peter

 

Juuri näin.

 

Ja toimii varmaan myös molemmin päin? Toisin sanoen, jos jotkut kirjoittajat täällä nettipalstalla pitävät ylenmääräistä jenkkityylistä ripittelyä esim. aavistuksen ulkokultaisena (ja ehkä jopa elämästä vieraantuneena tms.), niin tuskin heidän nyt tarvitsee sentään oikopäätä marssia lääkäriin, vaikka täällä sitä näköjään ollaankin melko nopeasti valmiita suosittelemaan.

 

Eiköhän ne rehellisimmät, syvällisimmät ja tunteikkaimmat osanotot kuitenkin esitetä henkilökohtaisesti ja omaisille - niitä ei netissä paljon repostella, eivätkä ne yleensä kuulu muutenkaan juuri muualle kuin asianosaisten tietoisuuteen.

 

Pieteetti kunniaan, mutta homma balanssiin.

 

PR

 

 

[Mikko Maliniemi 5]

Muille foorumilaisille sanon nyt suoraan, että älkää antako jyrätä itseänne muiden rivijäsenten taholta.

 

Vaan näinpä tässä taisi taas käydä. 

[Guest rsuomi]

Tietenkin voisi kysellä etukäteen voorumilaisilta onko näin tai näin hyvä...

 

Perustetaan kyselyketju.

 

Olle sanoi mielestäni hyvin.

 

Jos mun omainen kuolee, tai (jos )

minä   kuolen omaiset suree (jos suree..siis minua)

En minäkään laita RIP:peja kaikille, kuolleille ja minä vierastan koko R.I.P sanontaa, siitä jotenkin paistaa läpi.. no joo olen toivottovasti väärässä, mutta tällä palstalla juuri kerrottiin, että yksi sodan aikaisista lentäjistä on kuollut. Olen tavannut, ja kunnioitan sitä mitä hän on tehnyt itsenäisyytemme eteen, niinkuin kunnioitan kaikkia veteraaneja. Samoin Sami kirjoitti hienosti. Kyllä minua kourasee, jos joku täältä palstalta, kuolee, vaikkakkaan ei olla nähty, mutta, keskusteluissa on tultu tutuiksi. Minusta se on täysin hyväksyttävää, totta helvetissä...Tää on aika absurdia...

 

yst. terv. risto

 

 

[Guest rsuomi]

Eihkä ei kuulu aiheeseen, mutta täytyy sanoa..

 

Olin Tyksissä, sydänosaston huoneessa. Siellä oli vanha mies, joka oli ihan väärässä paikassa, mutta jostain syystä, oli laitettu meidän huoneeseen. Näin heti, että tuo mies tekee kuolemaa.

 

Yöllä uneksi sota-ajan asiota ja piehtaroi vuoteessa, niin, että hänen jalkansa meni sängyn "pinnojen" väliin. Ei saanut jalkaansa sieltä pois. Soitin hoitajan, nuori hoitsu, kiskoi jalan pinnojen välistä ja antoi ukaasit, ettet "laita jalkoja enää sinne"

 

Ihan kun tuo mies olisi jotain ymmärtänyt!!!

 

Taas yöllä muutaman tunnin kuluttua sama juttu. Kutsuin taas hoitajan, tempasi jalan sängyn pinnojen välistä ja luki samat madonluvut, vaikka henkilö oli ihan muissa maailmoissa.

 

Nuori hoitsu oli vihanen, sekä tuolle ukolle, että mulle.

 

Taas sama, juttu, soitin hoitajan. Nyt oli vuoro vaihtunut ja tuli vanhempi hoitaja.

 

Kyseli, miksi soitin "kelloa", kerroin, että, kun tuon vanhan miehen jalka menee tuonne sängyn pinnojen väliin...

 

Hän vaihtoi heti toisen sängyn, jossa oli kiinteät "laidat", ja jutteli tosi mukavasti tuon vanhan veteraanin kanssa. Ammattitoitoinen hoitaja.

 

Kukaan ei käynyt tuon miehen luona, mutta tämä vanhempi hoitaja jutteli ja piti kädestä kiinii, kunnes hän kuoli.

 

Kyllä kuolema, kaikesta luonnollisuudesta ja  karuudesta huolimatta on sellainen tapahtuma (sanotaan mitä sanotaan), että siinä pitäisi olla joku läsnä, niinkuin oli tuo vanhempi sairaanhoitaja. Oli hienoa katsoa hänen ammattitaitoaan, vaikka varmasti, ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kuoleva ihminen,...

 

terv. risto

[Arne Wallen 72]

Mielenkiintoinen juttu muutoin tuo kädestä pitäminen, vaikka ihminen terveydeltään on jo hyvin kaukana, tuo kädestä pitäminen, en tiedä miksi on tärkeä, voi pieni hauras ihminen pitää tosi kovaa kiinni, useasti tuon havainnut.

Mitä taas tulee siihen että en voisi määrätä jonkun hoitoon, näin virtuaalisesti, perustelen sillä jotta tunteet kun katoo jonnekkin kauas, siis tietoisesti työnnät tunteet sivuun ammatin tai muun syyn takia.

Kauanko voit olettaa että mieli pysyy kunnossa?Toki voi itsestään siltä tuntua että kaikki ok.Totta ihmisissäkin on eroja.

Ehkä meidän kaikkien  joskus pitäisi miettiä sitä huollon paikkaa.

Tuosta RIP ei siis Kirby, olen ollut havaitsevinani että on enemmänkin nuorten juttu, elävät tuossa ensimmäisessä kotimaisessa, toinen L.R. lepää rauhassa ja kolmannella V.F vila i frid ei juurikaan ole käyttöä näin

tietokoneella, harvemmin myös muissa kadunvarsi ym. muisteloissa.

Jokainen tavallaan, jos siltä tuntuu, miksei?