Lentohuolto Oy

[Guest erkkikorpela]

Tämä artikkeli kattaa Lentohuolto Oy:n ja sen seuraajien tarinan alkaen vuodesta 1950 ja yhtiön perustamiseen johtavista tapahtumista aina Finnaviationin muodostamiseen vuonna 1979 saakka. Teksti perustuu omiin tietoihini ja muistikuviini, internetistä löytämiini yksityiskohtiin sekä tässä ketjussa esiin tulleisiin tietoihin. Pyrin muokkaamaan ja täydentämään artikkelia sitä mukaa kun uutta ilmenee. Kaikkea ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tähän yhteenvetoon, joten lisää yksityiskohtia kannattaa etsiä ketjun muista viesteistä.

 

Aikajana

 

1950: Joukko silloisen Aero Oy:n lentämisestä innostuneita nuoria mekaanikkoja hankki Ruotsista vaurioituneen Cessna 140 -koneen. Kone saatiin lentokuntoon 1951 ja sai tunnuksen OH-CSA.

 

1951: Lentohuolto Oy perustetaan.

 

1951-54: Vilkasta konekauppaa ja lentotoimintaa kirjavalla kalustolla, mm. Avro Anson, Percival Proctor, de Havilland Dragon Rapide.

 

1955: Toimitusjohtajaksi varatuomari Roland Freund. Rahoitusta Suomen Vanutehdas Oy:ltä. Kalustoksi yhtenäistyy Cessna 195.

 

1955-64: Postilentoja (Ilta-Sanomat) ja ajoittaista reittilentoa, tilauslentoja, sairaankuljetuslentoja, malminetsintälentoja. Myös Aero vuokraa Lentohuollon koneita perämieskurssiensa käyttöön.

 

1961: Oma lentokoulu perustetaan. Pääopettajana Aimo Ahjolinna.

 

1965: Malminetsintää Grönlannissa.

 

1967: Wihuri-Yhtymä ostaa Lentohuollon osakekannan. Nimeksi vaihtuu Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto.

 

1969: Toimitusjohtajaksi ekonomi Raimo A. Kaunisto. Oma korjaamohalli Malmille.

 

1970: Liikelento-osasto (Finnwings) Vantaalle. Kalustossa mm. Falcon, joka on tosin saatu vuokralle oman koneen tuloa odoteltaessa.

 

1971: Ensimmäinen oma suihkukone OH-FFW (Falcon 20F). Säännöllinen rahtilentotoiminta alkaa Cessna 400 -sarjan koneilla (Kauhavalle).

 

1975: Nimeksi vaihtuu Wihuri Oy Lentohuolto.

 

1978: Lars Dahlberg korvaa Matti Siimeksen toimitusjohtajana. Neuvottelut Finnairin mukaantulosta alkavat.

 

1979: Yhteistyö Kuljetusliike P. Lumiahon kanssa loppuu vuodenvaihteessa ja Finnwings-nimen käytöstä tulee riita. Lokakuussa kalusto siirretään perustetulle Finnaviation-nimiselle yhtiölle, jossa mukana mm. entisen Nordairin omistajat ja myös Finnair. Lentohuollon tarina päättyy.

 

Alku

 

Joskus keväällä 1950 joukko silloisen Aeron lentämisestä innostuneita nuoria mekaanikkoja hankki Malmille omaa lentokoulutustaan varten Ruotsista vaurioituneen Cessna 140 -koneen. Nämä herrat olivat Lars Ullner, Aarne Karlsson, Viljo ja Eero Aaltio sekä Nils Nordberg. Kone saatiin lentokuntoon 1951 ja sai tunnuksen OH-CSA.

 

Jo vuonna 1951 perustettiin Lentohuolto Oy -niminen yritys. Ullner ja Karlsson jäivät pois Aerolta ja tekivät pitkän työuransa Lentohuollon piirissä. Aaltion veljekset sen sijaan jatkoivat Aerolla mutta toimivat vapaa-ajallaan myös Lentohuollossa. Nordberg tekee myöhemmin työuransa SAS:n palveluksessa.

 

50- ja 60-lukujen lentotoiminta

 

Lentohuollon toiminta vuoteen 1954 asti tapahtui lähinnä "omaksi iloksi". Kalusto oli kirjavaa, mm. Fairchild, Lockheed 12A Electra, Tiger Moth, de Havilland Rapide, Avro Anson, Percival Proctor... Lennettiin mm. hinkuyskälentoja: tuohon aikaan käytettiin hoitomenetelmänä potilaan viemistä lentokoneella ylös ohuempaan ilmaan, alipainekammioita kun ei ilmeisesti ollut käytettävissä. Mihin tämän hoitomuodon teho perustui, ja oliko se ylipäätään tehokas, sitä en tiedä.

 

Vuonna 1953 saatiin sopimus Ilta-Sanomien kuljettamisesta. Ilta-Sanomia lennettiin päivittäin kahdella koneella Turkuun, Poriin, Tampereelle, Parolaan ja Hollolaan. Lähdöt tapahtuivat Malmilta arkisin klo 14.30 aikoihin, ja "paluukuormana" tuotiin usein matkustajia. Näiltä sitten rahastettiin lipun hinta perillä Malmilla  Toimintaa jatkui vuoteen 1964 asti, jolloin mm. maantieverkoston kehittyminen söi pohjan lentokuljetuksilta.

 

Vuonna 1955 siirryttiin Cessna 195 -kalustoon Suomen Vanutehdas Oy:ltä saadun lisärahoituksen turvin. Ilmeisesti tässä vaiheessa tuli toimitusjohtajaksi varatuomari Roland Freund. Vuonna 1957 Cessna 195 -koneita oli jo neljä kappaletta, ja niiden lisäksi yksi Cessna 140.

 

Ambulanssilentoja lennettiin merkittävä määrä, esim. syksyn 1955 ja syksyn 1959 välillä, siis noin neljässä vuodessa, 121 lentoa ja 95000 kilometriä. Lennot suuntautuivat myös ulkomaille. Niinpä esimerkiksi vuonna 1958 käytiin Leipzigissa noutamassa onnettomuudessa loukkaantunut suomalainen kilpa-ajaja.

 

Kartoitus- ja malminetsintälentoja lennettiin 1955-64. Useina kesinä (1956-1966) harjoitettiin reittilentotoimintaa reitillä Helsinki-Vesivehmaa-Mikkeli. Myös tilauslentoja lennettiin, ulkomaita myöten, ja kaukaisin kohde oli peräti Nizzassa saakka. Aeron perämieskurssitkin käyttivät mittarilentokoulutukseen Lentohuollon koneita. Niinpä lentotunteja kertyikin syyskuun 1955 ja syyskuun 1956 välisenä aikana noin 3000.

 

Ohjaajina noihin aikoihin toimivat ainakin Paavo Torkkola, Paavo Bollström ja Urho Uusimaa. Lisäksi oli (1957) kolme varaohjaajaa ja viisi mekaanikkoa.

 

Vuonna 1965 Lentohuolto osallistui malminetsintään Grönlannissa. Merkittävää kaupallista korjaamo ja huoltotoimintaa, neuvottelut Cessnan edustuksesta, myöhemmin Kingin (lentokoneradiot) ja Continentalin (mäntämoottorit) edustukset. Vilkasta konekauppaa 1964-67.

 

Wihurin mukaantulo

 

Vuonna 1967 silloinen Wihuri-Yhtymä osti yhtiön osakekannan ja uudeksi nimeksi tuli Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto (vuodesta 1975 Wihuri Oy Lentohuolto, sitten Wihuri Oy Finnwings). Kaupan myötä ja/tai sen jälkeen Lentohuolto sai uusia edustuksia: Beechcraft, Aviaexport, Agusta-Bell, Champion (sytytystulpat), ARC, Narco, EDO, sekä omaa tuotantoa olevat Finncraft-sukset ja moottorinlämmittimet.

 

Vuonna 1969 Malmille rakennettiin oma korjaamohalli, joka nykyisin tunnetaan Malmin kakkoshallina. Lentokonekorjaamon päällikkönä oli Lars Ullner. Toimitusjohtajaksi ekonomi Raimo A. Kaunisto.

 

Vuonna 1970 liikelento-osasto siirrettiin Vantaalle liikelentokeskukseen (vanhaan vuoden 1952 lentoasemarakennukseen, ns. "makaavaan pilvenpiirtäjään") ja se alkoi käyttää nimeä Finnwings. Malmilta operoitiin 30 koneella ja Vantaalta (silloisesta Helsingin maalaiskunnasta) 4 koneella.

 

Vuonna 1970 siirryttiin suihkukonekauteen Dassault-tehtaan vuokrakoneella ja 1971 saatiin oma Falcon 20F OH-FFW, joka kuitenkin tuhoutui jo seuraavana vuonna Kanadassa. Tilalle tuli OH-FFV.

 

Lentokonekauppa

 

Lentokoneiden kauppaa tehtiin siis vilkkaasti aivan alusta asti. Suomen ensimmäinen "oikea" businesskone, Aero Commander 500 OH-ACA, tuli maahan Lentohuollon lippulaivaksi aivan 60-luvun alussa. Jossain vaiheessa 60-luvun puolivälissä Lentohuolto sai Cessnan edustuksen. Vuodesta 1967 tai -68 kevääseen 1976 saakka sillä oli myös Beechcraft-edustus, joka tuolloin kuitenkin siirtyi Soffco Oy:lle.

 

Vuonna 1970 Lentohuolto oli omistajana lähes 40:ssä osamaksuostajille myydyssä Cessna- ja Beech-koneessa.

 

70-luvulla, kun Finnwingsin rahti- ja tilauslentotoiminta oli vilkasta, 2-moottori-Cessnoja myytiin myös ajatuksella, että omistaja voi jättää koneensa Finnwingsin operointiin. Näin ainakin Cessna 401 -koneet OH-CDT (omistaja Rauno Virtanen) ja OH-CHM (omistaja Jyrki Leppälä). Ilmavoimillekin tarjottiin Cessna 402B -koneita, joita heillä olikin jonkin aikaa kaksi kappaletta (CB-51 ja CB-52).

 

Lentokonekauppiaana toimi 70-luvulla ennen kaikkea Matias Viitanen, joka oli mm. vuonna 1973 Saloralle myydyn Gates Learjet 24D -koneen kauppojen takana. Myös Matti Mecklin myi lentokoneita ja yrityksen palveluita.

 

Finnwingsin rahti- ja tilauslentotoiminta

 

Aikana ennen tietoverkkoja perustuivat rahalaitosten tietojärjestelmät pitkälti paperisiin tai magneettinauhalle/disketille tallennettuihin dokumentteihin, joiden perusteella tehtiin yöaikaan Helsingissä keskustietokoneilla suuria eräajoja. Tätä varten pankit tarvitsivat nopean ja tehokkaan, sisäisen postin kaltaisen järjestelmän toimipisteiden ja "pääkallonpaikan" välille. Kuljetusalan yrittäjä Pentti Lumiaho oli hoksannut markkinaraon ja kehittänyt koko maan kattavan autokuljetusten verkoston, joka yhdisti Suomen syrjäisimmätkin pankkitoimipisteet ja jonka ajossa lienee ollut parhaimillaan lähes sata autoa - Kuljetusliike P. Lumiahon Peugeot 404 -farmarit olivat tuohon aikaan ilta- ja aamuöisille tielläliikkujille tuttu vastaantulija. Tärkeänä osana järjestelmää oli tämän ns. "pankkipostin" lentokuljetus Helsingin ja keskisen ja pohjoisen Suomen välillä.

 

Säännölliset rahtilennot Kauhavalle alkoivat syksyllä 1971. Kalustona olivat Cessna 400-sarjan koneet.

 

Lentokuljetuksia varten Lumiaholla oli joukko omia Cessna 402- ja 404-koneita, joita Lentohuolto operoi ja huolsi (OH-CDU, -CGA,-CFM, -CHI, -CHN...?). Operointi tapahtui Finnwings-merkin alla. Pankkipostikuljetukset lähtivät arkiaamuisin klo 3.40:n ja viiden välillä reiteillä Vaasa (FW901/2), Jyväskylä (FW931/2), Oulu-Kemi-Rovaniemi (FW921/2), sekä Kuopio-Joensuu (FW911/2). Jonkin verran vaihtelua oli vuosien mittaan, sillä myöhemmin Kuopioon lennettiin Jyväskylän kautta ja Joensuuhun suoraan. Maanantaiaamuisin ei ollut lähtöjä, vaan ne tapahtuivat jo sunnuntai-iltapäivällä. Paluu Helsinkiin ajoittui arki-iltoihin n. klo 21-23 välille. Kuormat olivat tyypillisesti n. 300-500, myöhemmin jopa 1000 kiloa ja sisälsivät myöhemmin pankkipostin lisäksi myös mm. valokuvalaboratorioiden lähetyksiä ja joskus muistaakseni myös verta.

 

Lumiahon operoinnin ohessa Finnwings lensi myös tavallista ns. valtion postia ainakin reitillä Helsinki-Oulu-Helsinki (FW965/6). Tämä ns. "Oulun terävä" lienee vielä monilla sitä lentäneillä muistissa: lähtö Helsingistä noin klo 23.30, Ouluun vaihtamaan kuorma ja tankkaamaan, ja heti takaisin. Perillä Helsingissä joskus aamukolmen aikoihin. Ilma-aikaa kolmisen tuntia, kalustona yleensä Cessna 401 tai 402, yhden ohjaajan miehitys eikä autopilottikaan aina pelannut - ihan joka koneessa sellaista ei edes ollut. Väsyneitä miehiä näkyi niin ohjaamoissa kuin maaorganisaatiossakin. "Oulun terävän" lisäksi lennettiin valtion postia muistaakseni myös Rovaniemelle. Tämän lennon aikataulua en muista mutta se kävi Helsingissä vain "kääntymässä" joskus puolen yön aikoihin. Reittinumero oli FW967/8. Postireiteillä käytettiin pääasiassa Lentohuollon omia tai "sidosryhmien" koneita, kuten OH-CDS, -CHM (Cessna 401-koneita), -CIG, -CHW (Cessna 404 -koneita). Finnaviationin aikana postia lennettiinkin sitten jo Bandeirantella.

 

Luonnollisesti Finnwingsillä oli myös liikelentotoimintaa. 70-luvulla kaksimoottorinen mäntäkone oli vielä aivan kurantti peli taksilentokäytössä. Operoinnissa ollutta kalustoa pyrittiin tietysti hyödyntämään ja myös maakuntakentillä päivän seisoville rahtikoneille saatiin joskus myytyä businesskeikkaa. Finnwingsin toimitilat sijaitsivat Helsinki-Vantaan silloisessa Business Flight Centerissä, vanhassa lentoasemarakennuksessa, ns. "makaavassa pilvenpiirtäjässä". Syksyllä 1976 saatiin rahtiplatalle ns. "rättihalli", jonne rahtilentotoiminta siirtyi. Tilapäisluvalla pystytetylle hallille kävi niinkuin tilapäiselle tahtoo usein käydä: se meinasi jäädä pysyväksi. Rättihalli purettiin lopullisesti vasta Finnairin rahtiterminaalin laajennuksen aikoihin joskus 1990-luvulla.

 

Vuonna 1971 Finnwings sai uuden lippulaivan, Dassault Falcon 20F -koneen OH-FFW. Sen elinkaari jäi  kuitenkin lyhyeksi sillä jo 1972 kone tuhoutui Kanadassa kun molemmat moottorit sammuivat imaistuaan jäätä. Kone teki pakkolaskun pellolle ja vaurioitui korjauskelvottomaksi. Tilalle tuli kuitenkin samantyyppinen OH-FFV.

 

Vuonna 1977 tapahtui onnettomuus, jossa Finnwingsin tilauslennolla ollut Cessna 402B OH-CFM sai nousussa moottorihäiriön ja syöksyi ilmeisestikin ohjaajan virheellisen toiminnan myötä metsään Helsinki-Vantaan pohjoispuolella. Kaikki kolme koneessa ollutta saivat surmansa.

 

Lentotoiminnan johtajana toimi ainakin Matti Siimes ja myöhemmin (tämän siirryttyä toimitusjohtajaksi) Esko Siimes. Tilauslentoja myi Juhani (Jussi) Missonen. Monet 70-luvun öisessä rahtilentosirkuksessa toimineet pilotit ovat sittemmin tehneet pitkän ilmailu-uran eri tahoilla.

 

Lentokoulutus ja vuokraus

 

Lentohuolto aloitti  keväällä 1961 valmistelut oman lentokoulun perustamiseksi, joka johtikin toimiluvan saamiseen ja toiminnan aloittamiseen saman vuoden syksyllä. Tosin Lentohuolto oli jo vuodesta 1955 lähtien antanut mittarilentokoulutusta omalle henkilöstölleen ja vuokrannut kalustoaan Aeron perämieskurssien käyttöön.

 

Koulutuksessa satsattiin ilmeisestikin laatuun, sillä teoriatuntien määrä pakollisissa aineissa oli 66, kun viranomaisen minimivaatimus oli vain 36 tuntia. Lisäksi annettiin 29 tuntia radio-, radiosuunnistus- ja mittarilennon alkeiskoultusta, vaikka näitä ei pakollisina vaadittu ollenkaan.

 

Kalustona vuonna 1963 oli kolme Cessna 140- ja yksi Cessna 150 -kone. Myös Cessna 195- ja Aero Commander 500 -koneita saatettiin käyttää edistyneempien oppilaiden koulutukseen, mutta tämä oli harvinaista. Vastaavana opettajana toimi Aimo Ahjolinna, jonka apuna oli kaksi vakinaista lennonopettajaa ja kahdeksan teoriakouluttajaa. Lähes kaikki olivat tavalla tai toisella Lentohuollon omaa väkeä.

 

Koulutus oli kurssimuotoista ja uudet kurssit alkoivat n. 2-3 kuukauden välein. Lentokoulutuksen liiketaloudellisesta kannattavuudesta toimitusjohtaja Freund totesi, ettei se itsenäisenä bisneksenä olisi mitenkään mahdollista, mutta muun toiminnan ohessa menetteli.

 

Lentokoulutus ja lentokoneiden vuokraus oli Malmilla vilkasta aina vuoden 1973 ns. ensimmäiseen öljykriisiin saakka, josta se ei kai koskaan ihan entiselleen toipunut. Lentohuollon Cessna 150- ja 172-koneita oli Malmin platalla pitkä rivi (monien sivuvakaajassa oli teipattuna Wihurin merenneitologo jota joskus tuttavallisesti "Rakeliksikin" kutsuttiin). Niitä vuokrattiin kahvilan portaiden alapäässä, nykyisen Tullin paikalla olleesta Lentohuollon ns. "briefingistä", jossa toimi asiakaspalvelu ja myös puhelinvaihde (numeronkin muistan vielä: 377022). Muutenkin Lentohuollon johto ja hallinto toimivat Malmin "pyöreällä"; tekniikalla oli omat tilat, ja liikelennot hoidettiin siis Vantaalta.

 

Koulutuspäällikkönä oli 60-luvulla ilmavoimista eläkkeelle jäänyt kuuluisa sotalentäjä Lauri Pekuri. Opettajina oli ainakin legendaarinen ilmasirkusmies Raimo Aulio, Aimo Ahjolinna, Erkki Kiianlinna, "Suomen moottorilennon siviilisarjan mestari v. 1966 ja kansainvälisen napapiirin lentorallin voittaja" Harri Erpilä, "purjelennon maailmanmestari v. 1966" Matias Viitanen sekä Seppo Mäkelä, eräs legenda jo eläessään hänkin, joka näistä mainituista jäi lopulta ainoana Lentohuollon palvelukseen koulutuksen hiivuttua 70-luvun puoliväliin mennessä.. 70-luvulla lanseerattiin mullistava, audiovisuaalinen Cessna Pilot Center (CPC) -koulutusjärjestelmä. Enää ei lento-oppilaan tarvinnut istua luennoilla, vaan teoriatunnit koostuivat äänellä varustetusta diaesityksestä, jota oppilas saattoi seurata vaikka ilman opettajan läsnäoloa. Lisäksi oli itseopiskeluun tarkoitettua oheismateriaalia ja harjoitustehtäviä, ja kaikki tämä suomen kielellä.

 

Wihurin Ammattioppilaitoksen lentäjäkoulutus

 

Oman maininnan ansaitsee Wihurin Ammattioppilaitoksen lentokoulutus. Tämä ei siis ollut suoranaisesti Lentohuollon toimintaa, mutta luonnollisesti se oli läheisesti siinä mukana: koneet ja ainakin osa opettajistakin tulivat Lentohuollosta. Wihurin Ammattioppilaitos järjesti kolmenmoisia kursseja: ansiolentäjän peruskursseja, lennonopettajakursseja ja ansiolentäjän jatkokursseja, joista jälkimmäinen oli käytännössä monimoottori-IFR-kurssi. Kaikkiaan kursseja järjestettiin ehkä neljä tai viisi kutakin lajia, jokaisella tusinan verran oppilaita. Ammattikasvatushallitus maksoi valtaosan kurssista, oppilaan vastattavaksi jäi suhteellisen pieni osuus.

 

Lennonopettajana Wihurin Ammattioppilaitoksella toimi ainakin Harri Roschier.

 

Tekniikka

 

Lentohuollon teknillinen osasto toimi aluksi Malmin vanhassa hallissa, jossa sillä oli myös moottorikorjaamo mäntämoottoreiden peruskorjausta varten. Vuonna 1969 teknillinen osasto sai oman korjaamohallin (Malmin 2-halli), mutta moottoreiden peruskorjausta siellä ei enää, kaiketi kannattamattomana, tehty. Sen sijaan huollettiin Cessna-kalustoa laidasta laitaan, peruskorjattiin potkureita ja moottoreiden apulaitteita jne. Oli myös oma radio- ja mittarikorjaamo. Tilat olivat uudet, siistit ja valoisat. Lentohuollon aika omassa Malmin korjaamossaan edustaa (ainakin omasta mielestäni) alansa kaikkien aikojen huippua Suomessa. Saman katon alta oli saatavilla monipuolista ja ammattimaista palvelua.

 

Lentohuollon tekniikka ei ollut ainoastaan huoltopalvelujen tarjoaja, vaan harjoitti aikoinaan myös omaa suunnittelua ja valmistusta. Hydraulisia pyöräsuksia markkinoitiin nimellä Finncraft. 70-luvun alkupuoliskolla kehitettiin ja otettiin tuotantoon myös lentokoneisiin tarkoitetut, verkkovirralla toimivat moottoreiden esilämmityslaitteet, joita ideoimassa oli korjaamon tarkastaja, sittemmin onnettomuustutkijana tutuksi tullut Esko Lähteenmäki.

 

Operoinnissaan oleville Cessna 400-sarjan koneille Lentohuolto kehitti ns. erikoistarkastus- eli ET-huolto-ohjelman. Tuohon aikaan suomalaiset ilmailumääräykset vaativat tekemään kaikille lentokoneille ns. perushuollon, joka oli laaja ja kallis toimenpide. Perushuollon jakso oli tyypillisesti 1000-2000 tuntia. Se edusti merkittävää tekijää huoltokustannuksissa ja aiheutti myös hankalia, pitkiä huoltoseisokkeja. Lentohuollon ET-ohjelmassa perushuolto oli atomisoitu erikoistarkastuksiin, joita tehtiin normaalin huoltotoiminnan ohella. Näin konetta ei tarvinnut koskaan perushuoltaa, mutta mitalilla oli kääntöpuolensa: ET-järjestelmä sitoi koneiden omistaja-asiakkaat (kuten Kuljetusliike P. Lumiahon) tehokkaasti Lentohuolto/Finnwingsiin. RV-Aviationin Rauno Virtanen, joka 70-luvulla omisti jonkin aikaa OH-CDT:n, kuvaili järjestelyä myöhemmin pirullisen nerokkaaksi: kone oli valjastettu Finnwingsin operointiin ja lensikin paljon, mutta kaiken, mitä se lentämällä tienasi, korjaamo laskutti huoltojen kautta takaisin. (Näin siis Rauskin mukaan.)

 

Tekniikan pomona lienee ollut alusta loppuun Lars Ullner. Toinenkin Lentohuollon perustajajäsen, Aarne Karlsson, toimi korjaamolla mm. huoltoneuvojan tehtävissä. Moottorikorjaamon esimiehenä ja myöhemmin tarkastuspäällikkönä toimi Pentti Mäkinen. Entisiä lentohuoltolaisia on yhä mm. Finnairin ja Ilmailuhallinnon palveluksessa.

 

Itsenäisen Lentohuollon loppu: osaksi Finnair-konsernia

 

Monialakonserni Wihuri, johon Lentohuollon lisäksi kuului sellaisia yrityksiä kuin autonkoritehdas Wiima, Autola, Witraktor, Wipak, tukkukauppa Aarnio ym., joutui 70-luvun lopulla taloudellisesti ahtaalle ja ryhtyi karsimaan liiketoimintansa rönsyjä. Jo talvella 1978-79 olivat neuvottelut Finnairin kanssa Wihurin lentotoiminnan tulevaisuudesta pitkällä. Wihuri Oy Finnwingsin toimitusjohtajaksi oli tässä vaiheessa tullut Finnairin Ilmailuopiston entinen johtaja Lars Dahlberg.

 

Lentohuolto/Finnwingsin pitkäaikainen toimitusjohtaja ennen Dahlbergia oli Matti Siimes, joka jätti yhtiön syksyllä 1978 perustaakseen oman Siimes Aviation -nimisen yrityksen, joka toimi myös nimellä Liikelentotilauskeskus. Uuteen firmaan siirtyi myös Jussi Missonen. Siimes Aviation vei mennessään Lumiahon koneiden operoinnin. Finnwings-nimestä, johon Kuljetusliike P. Lumiaho oli hankkinut oikeudet, käytiin kitkerä riita jonka Wihuri Oy hävisi. Lumiahon koneiden huollot pysyivät kuitenkin edelleen Wihurilla.

 

Lentohuollon kalusto siirrettiin 23.10.1979 Finnaviation -nimiselle yritykselle, joka oli erotettu Wihuri Oy:stä lentotoiminnan hoitamista varten ja johon Finnair tuli osakkaaksi 10 % osuudella. Yhtiön tarkoitus oli myös ryhtyä hoitamaan Finnairin ostamien Fokker F.27 –koneiden liikennöintiä. Toimitusjohtajaksi tuli Dahlberg. Tähän loppui Lentohuollon tarina itsenäisenä ilmailualan yrityksenä, joskin Finnaviationin ja Finnairin sisällä "vanhan" Lentohuollon kulttuuri vaikutti vielä pitkälle 80-, 90- ja 2000-luvullekin ("itsenäisellä ilmailualan yrityksellä" viittaan tässä siihen, että vaikka Lentohuolto/Finnwings olikin pitkään osa Wihuri-konsernia, se ei ollut sidoksissa muihin ilmailualan yrityksiin).

 

Mukana Finnaviationin muodostamisessa oli myös liikelentoyhtiö Nordair, jonka omistajina oli valtionyhtiöitä kuten Rauma-Repola, Wärtsilä jne. ja kalustona mm. Falcon 20 OH-FFA ja Turbo Commander OH-ACH.

 

 

Viimeisimmät muutokset: Aikajana, jäsentelyä, stilisointia, paljon uutta dataa.

[Guest erkkikorpela]

Tervehdys foorumilaisille ja anteeksi, että kirjoitan heti ensimmäiset viestini näin takaperoisessa järjestyksessä eli esittelen itseni vasta nyt: olen reilut 30 vuotta ilmailualalla, lähinnä suomalaisessa yleis- ja businessilmailussa, ja erityisesti sen huoltotoiminnassa toiminut sekatyömies. FlightForumia olen seurannut jo useampia vuosia ja jotkut tänne aktiivisestikin kirjoittelevat tunnistanevat minut kyllä. Olen malttanut olla itse sekaantumatta keskusteluun, aina tähän saakka.

 

Kun ikää tulee lisää, ihminen alkaa kiinnostua historiasta, niin omastaan kuin muidenkin. Nykyisenä internet-aikakautena historiaa tallentuu ihan itsestäänkin, mutta ei tarvitse mennä kuin pari, kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin niin huomataan, että lähteitä onkin jo vaikeampi löytää. Moni juttu on talletettuna vain sen kokeneiden ihmisten muistoissa, ja kun ihmiset poistuvat tästä maailmasta, katoaa heidän mukanaan lopullisesti paljon historiallista tietoa. Se on sääli.

 

Olen itse aloittanut urani ilmailualalla Lentohuolto Oy:ssä 1.6.1976, siis ennen kuin ehkä valtaosa foorumilaisista oli vielä syntynyt. Kun äskettäin, sattuneesta syystä, aloin muistella että "mitenkäs se nyt menikään", huomasin, ettei Lentohuollonkaan historiaa ole ainakaan nettiin juuri tallennettu. Sen epäkohdan haluaisin nyt korjata. Olinhan siellä minäkin!

 

Laatimani alustus perustuu lähinnä omiin muistikuviini. Siksi se, kuten näkyy, painottuu tekniikkaan, Finnwingsiin ja 70-lukuun. Toivoisin tähän säikeeseen keskusteluja ja kommentteja, joiden avulla voisimme yhdessä laajentaa ja tarkentaa Lentohuollon tarinaa. Tarkoitukseni on muokata, täydentää, päivittää ja muutenkin ylläpitää ja kehittää tuota ylläolevaa avausviestiä sitä mukaa, kun uutta tietoa tulee esiin. Toiveissani on siis eräänlainen Wikipedia-tyyppinen artikkeli Lentohuollosta, joka on merkittävä osa suomalaisen yleisilmailun historiaa ja josta varmasti monella muullakin kuin minulla on paljon muisteltavaa ja kerrottavaa.

 

Tästä se lähtee.

[Markku Kanninen 447]

Tervetuloa joukkoon !

Koska uutena et ehkä ole näitä täällä jo jonkunkerran olleita kuvia ole nähnyt, pannaan kertauksen vuoksi Lentohuollon kalustoa Malmilla:

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

Kuvat ottanut Raimo Sallanko joskus 50-60 lukujen vaihteesta

Markku

[Guest wonderboy82]

Eilen kun isän kanssa käveltiin malmilla bongasi hän ACA:n ja kävi sitä taputtelemassa, vanha työjuhta jolla hän on lentänyt postia ja laskenut kerran seutulaan ambulanssien ja paloautojen saattueessa. Oli kuulemma nousussa pyöräkuilut täytyneet loskalla eikä automatiikka tiennyt onko pyörät sisässä vai alla, onneksi olivat alla ja lasku oli ihan normaali. 

[Jouni Laukkanen 47]

No olipas hienoa kun jaoit kirjoituksesi meidän kaikkien luettavaksi. Lupaan kaivaa kaikki talteen ottamani Lentohuoltoa ja sen seuraajia käsitelleet artikkelit tähän viitteiksi, ynnä kuvia firman koneista, niin paljon kuin niitä löytyy. Toivottavasti muutkin kuin Markku tulevat talkoisiin.

 

Taitaa minulla olla jossakin jopa aloitettu lista kaikista koneista. Kisaan sen lahja ehdin lentokentältä kotiin.

[Guest erkkikorpela]

Oho, muutama tunti kulunut ja jo yli 300 lukukertaa ja monta vastausta!

 

Tervetuloa joukkoon !

Koska uutena et ehkä ole näitä täällä jo jonkunkerran olleita kuvia ole nähnyt, pannaan kertauksen vuoksi Lentohuollon kalustoa Malmilla:

 

Kiitoksia! Onko tietoa, kuka könyää CSE:n siivellä?

 

Eilen kun isän kanssa käveltiin malmilla bongasi hän ACA:n ja kävi sitä taputtelemassa, vanha työjuhta jolla hän on lentänyt postia ja laskenut kerran seutulaan ambulanssien ja paloautojen saattueessa.

 

Vanha työjuhta, todellakin! Oliko puhetta, mihin aikoihin tuo on tapahtunut? ACA:han oli pitkään RV-Aviationin ja sen jälkeen West-Avinin omistuksessa, ja tuona aikana olen itsekin sen kanssa tullut tutuksi.

 

No olipas hienoa kun jaoit kirjoituksesi meidän kaikkien luettavaksi. Lupaan kaivaa kaikki talteen ottamani Lentohuoltoa ja sen seuraajia käsitelleet artikkelit tähän viitteiksi, ynnä kuvia firman koneista, niin paljon kuin niitä löytyy. Toivottavasti muutkin kuin Markku tulevat talkoisiin.

 

Taitaa minulla olla jossakin jopa aloitettu lista kaikista koneista. Kisaan sen lahja ehdin lentokentältä kotiin.

 

Hienoa, arvasin, että tietoa rupeaa tältä porukalta löytymään, ja valmiutta sen jakamiseen myös! Kuten sanottu, oma tietämykseni keskittyy muutamiin 70-luvun vuosiin, ja varsinkin yhtiön alkutaival 50-luvulla on minulle jokseenkin hämärän peitossa. Sen ajan muistavia ei taida enää kovin montaa joukossa olla. Mutta katsotaan, mitä hippuja vaskoolin pohjalle kertyy!

 

[Arne Wallen 72]

Terve

Nordbergin muistan, oliko tuolla vai jonkun muun huoltomiehenä Pätsi niminen kaveri?

Tiedätkö onko vielä papinkirjoissa, oli pohjoisista.

[Guest ilra11]

Terve Eki! Noista rahtareista ainakin mulle tulee mieleen lisäksi ainakin-COH(C404) ja -CIM(C402c).Koulutuksesta sen verran,että olihan myöskin paljon puhuttu Wihurin Ammattioppilaitos josta valmistuin jatkokurssilta (monimoottori IFR) -76. Varmaan Eki monena yönä rättihalilla tavattiin. Ilpo

[Guest erkkikorpela]

Terve

Nordbergin muistan, oliko tuolla vai jonkun muun huoltomiehenä Pätsi niminen kaveri?

Tiedätkö onko vielä papinkirjoissa, oli pohjoisista.

 

Nordbergia minulla ei koskaan ole ollut kunnia tuntea. Sen sijaan vielä 1975 oli korjaamolla töissä vanha herra nimeltä Reino Pätsi. Luullakseni hän jäi noihin aikoihin eläkkeelle. Poikansa Juhani (Jussi) Pätsi työskenteli nuorena teekkarina teknillisessä toimistossa ja siirtyi sittemmin Rajavartiolaitokselle, jossa käsittääkseni vaikuttaa edelleen. Onko sinulla tietoa, oliko vanha Pätsi mukana alusta alkaen?

 

Terve Eki! Noista rahtareista ainakin mulle tulee mieleen lisäksi ainakin-COH(C404) ja -CIM(C402c).Koulutuksesta sen verran,että olihan myöskin paljon puhuttu Wihurin Ammattioppilaitos josta valmistuin jatkokurssilta (monimoottori IFR) -76. Varmaan Eki monena yönä rättihalilla tavattiin. Ilpo

 

No terve mieheen Ilpo - long time no see! Tulihan sitä rättihallilla toisenkin kerran kohdattua, ja vielä enemmän sitten jo Siimes Aviationin aikaan Lumiahon hallilla. OH-CIM ja OH-COH ajoittuvat mielestäni myös noihin jo Lentohuollon jälkeisiin vuosiin.

 

Tuo Wihurin Ammattioppilaitoksen koulutus taitaisi olla luku sinänsä. Monen lentäjänura on tainnut sen kautta kulkea. Sinä taisit olla sitä porukkaa, joka lensi CHM:lla ja jota koulutti mm. Huovisen Topi?

 

[Arne Wallen 72]

Nordbergia minulla ei koskaan ole ollut kunnia tuntea. Sen sijaan vielä 1975 oli korjaamolla töissä vanha herra nimeltä Reino Pätsi. Luullakseni hän jäi noihin aikoihin eläkkeelle. Poikansa Juhani (Jussi) Pätsi työskenteli nuorena teekkarina teknillisessä toimistossa ja siirtyi sittemmin Rajavartiolaitokselle, jossa käsittääkseni vaikuttaa edelleen. Onko sinulla tietoa, oliko vanha Pätsi mukana alusta alkaen?

 

No terve mieheen Ilpo - long time no see! Tulihan sitä rättihallilla toisenkin kerran kohdattua, ja vielä enemmän sitten jo Siimes Aviationin aikaan Lumiahon hallilla. OH-CIM ja OH-COH ajoittuvat mielestäni myös noihin jo Lentohuollon jälkeisiin vuosiin.

 

Tuo Wihurin Ammattioppilaitoksen koulutus taitaisi olla luku sinänsä. Monen lentäjänura on tainnut sen kautta kulkea. Sinä taisit olla sitä porukkaa, joka lensi CHM:lla ja jota koulutti mm. Huovisen Topi?

 

 

Muistaakseni Pätsi oli jo Malmilla -60 luvulla, tai oli varmuudella, en vain muista kenen hommissa.Tuolloin ammattimiehet tekivät töitä siellä sun täällä.

Päivällä jollekkin, iltasella sitten muille.

Osaaminen oli kuitenkin näillä huipputasoa, sen ajan koneet vaativat sormituntumaa ja näillähän oli.

[Guest ilra11]

No terve mieheen Ilpo - long time no see! Tulihan sitä rättihallilla toisenkin kerran kohdattua, ja vielä enemmän sitten jo Siimes Aviationin aikaan Lumiahon hallilla. OH-CIM ja OH-COH ajoittuvat mielestäni myös noihin jo Lentohuollon jälkeisiin vuosiin.

 

Tuo Wihurin Ammattioppilaitoksen koulutus taitaisi olla luku sinänsä. Monen lentäjänura on tainnut sen kautta kulkea. Sinä taisit olla sitä porukkaa, joka lensi CHM:lla ja jota koulutti mm. Huovisen Topi?

 

 

Terveppä terve

Taidatpa olla oikeassa -CIM:n ja -COH:n suhteen. Olin myöhemmällä kursillla Kuokkasen Leksa ja Emu (Erpilä Harri) opettajina. Ilpo

 

 

Edit: Lainaus kuntoon / IP

[Juha Ritaranta 930]

Terveppä terve

Olin myöhemmällä kursillla Kuokkasen Leksa ja Emu (Erpilä Harri) opettajina. Ilpo

 

Samaa kurssia Ilpon kanssa. Koulukoneina oli yksimoottori-IFR-vaiheessa Bonanza OH-BDD ja monimoottoriosuudessa ainakin OH-CGW, CFM ja CDS, keskimmäinen 402B ja kaksi muuta 401B:tä.

[Guest erkkikorpela]

Tuo Ammattioppilaitoksen osuus on ilman muuta kiinnostava sivujuonne Lentohuolto-historiikissa. Osaatteko, Ilpo ja Juha, kertoa enemmän? Paljonko kursseja järjestettiin ja milloin? Kuka niitä rahoitti ja miksi - siis olivatko oppilaat itse maksumiehinä vai oliko kyseessä jonkinlainen oppisopimustyyppinen viritys taattuine työpaikkoineen ja palvelussitoumuksineen? Siellä lentäjänoppinsa saaneiden nimiäkin olisi mukava listata, vaikka joitakin tiedän itsekin - siis teidän kahden lisäksi!

[Juha Ritaranta 930]

Tuo Ammattioppilaitoksen osuus on ilman muuta kiinnostava sivujuonne Lentohuolto-historiikissa. Osaatteko, Ilpo ja Juha, kertoa enemmän? Paljonko kursseja järjestettiin ja milloin? Kuka niitä rahoitti ja miksi - siis olivatko oppilaat itse maksumiehinä vai oliko kyseessä jonkinlainen oppisopimustyyppinen viritys taattuine työpaikkoineen ja palvelussitoumuksineen? Siellä lentäjänoppinsa saaneiden nimiäkin olisi mukava listata, vaikka joitakin tiedän itsekin - siis teidän kahden lisäksi!

 

Ihan ulkomuistista: Wihurin Ammattioppilaitos järjesti kolmenmoisia kursseja: Ansiolentäjän peruskursseja, lennonopettajakursseja ja ansiolentäjän jatkokursseja, joista jälkimmäinen siis oli käytännössä monimoottori-IFR-kurssi. Muistaakseni meidän kurssimme talvella 1975 -76 oli toiseksi viimeinen ansiolentäjän jatkokurssi, olisikohan niitä järjestetty neljä tai viisi kaikkiaan, jokaisella tusinan verran oppilaita. Noita muita kursseja järjestettiin varmaankin saman verran. Ammattikasvatushallitus maksoi valtaosan kurssista, itseltä meni melkoisen pieni osuus kokonaisuudesta, olisko ollut jatkokurssista kertaluokkaa 10000 markkaa, johon hintaan sai kymmenkunta tuntia Bonanzalla ja vissiin parikymmentä tuntia 400-sarjan Cessnoilla, sekä täydentäviä lentoja 150:llä (yömatkalentoja jne sen verran että lain vaatimat tuli täyteen) tarpeen mukaan. Koulutukseen kuului mm reittikoululento, jonka Ilpo ja minä yhdessä Emun ja Leksan kera lennettiin Bromman ja Malmön kautta Hampuriin, ja takaisin Kastrupin ja Arlandan kautta Malmille, koneena OH-CDS.

Taattuja työpaikkoja vlitettavasti ei ollut, mutta monet aloittivat lentäjänuransa juuri Lumiahon rahteja kuljettaen Lentohuollon, eli Finnwingsin koneilla. Minä olin poikkeus, kun aloittelin Tampereella. Nimiä olisi mukava kerätä, nyt just ei ole aikaa, mutta osallistun keruuseen mielelläni paremmalla ajalla.

 

PS Eki, eiks Sir-Airin historiikkikin pitäisi kasata? Sielläkin oli aika jännää...

[Boris Grahn 0]

Viitasen Matiaksen lisäksi taisi Mecklinin "Mekukin" myydä jokusen koneen - ainakin mulle.

 

Wihuri tuli tunnetuksi todellisena monialayrityksenä ja usein firmojen nimetkin kertoivat paljon alasta, kuten vaikkapa Witraktor ja Wipak. Ilmankos eivät ikinä innostuneet tuttibisneksestä.

[Guest erkkikorpela]

Taattuja työpaikkoja vlitettavasti ei ollut, mutta monet aloittivat lentäjänuransa juuri Lumiahon rahteja kuljettaen Lentohuollon, eli Finnwingsin koneilla. Minä olin poikkeus, kun aloittelin Tampereella. Nimiä olisi mukava kerätä, nyt just ei ole aikaa, mutta osallistun keruuseen mielelläni paremmalla ajalla

 

Noin minäkin muistelen. Sellaisia nimiä kuin (jo mainittu) Kuokkanen, Johansson, Ilano, Reilamo ja Sydänmaa tulee mieleen noista silloin nuorista rahtilentäjistä. Mutta olivatko kaikki Ammattioppilaitoksen käyneitä, siitä en ole varma.

 

PS Eki, eiks Sir-Airin historiikkikin pitäisi kasata? Sielläkin oli aika jännää...

 

Osasin odottaa tätä.    Itse asiassa, sitä kautta tämä ajatus minulle tulikin. Jos tämä Lentohuolto-juttu osoittautuu hyväksi, lupaan nostaa seuraavaksi Sir-Air-kissan pöydälle.

 

Edit: Päivitin aloitusviestiin pieniä netistä löytämiäni lisäyksiä ja tarkennuksia sekä tässä ketjussa tähän mennessä esiin tulleita uusia juttuja. Kiitos tähän mennessä osallistuneille ja jatketaan tästä edelleen!

[Guest wonderboy82]

Ei isä muistanut tarkkaan minä vuonna tuo ACA:n pakkolasku oli, joskus lentohuollon aikoihin eli varmaan kuuskytluvulla?? Lentopäiväkirjoistahan se tarkka päiväkin selviäisi. Noi 195:set (niitähän oli vissiin kaksi?) ja 140:nenkin oli kuulemma tuttuja vekottimia joilla on paljon lentänyt.

[Tumi Hämäläinen 716]

Kisaan sen lahja ehdin lentokentältä kotiin.

 

Jouni, elä ota enää. Lentonäytös on jo ohi. 

[Juha Ritaranta 930]

Juuri ennen nukkumaan menoa tuli mieleen, että silloin 70-luvun puolessa välissä Lentohuollossa (Wihurilla) oli töissä edellä mainitun legendaarisen piippumiehen Seppo Mäkelän lisäksi sotalentäjät Paavo Torkkola ja Lauri Pekuri. Jälkimmäinen oli muistaakseni minun aikanani (75-76) firman koulutuspällikkö, Torkkola oli lentänyt ainakin OH-ACA:lla malminetsintä- ym lentoja ja vissiin toimi edelleen lennonopettajana. Raimo Aulio, myös legenda jo eläessään, oli myöskin Lentohuollon palveluksessa vielä tuolloin. Lisäksi sotapiloteista Kyösti Karhila noina vuosina lensi Wihurin Falconia OH-FFV, oli nuorelle miehelle (minulle siis) melkoinen kokemus törmätä tähä hävittäjä-ässään silloisessa Business Flight Centerissä (makaavassa pilvenpiirtäjässä)  Helsinki-Vantaalla. Myöhemmin minulla oli ilo ja varsinkin kunnia lentää Kössin kanssa Citationia Jetflitessa. Ei tarvinne kertoa kumpi oli perämies?

 

Mielenkiinotoinen aihe, jatkakaa Ilpo ja kumppanit, joilla saattaa olla parempi ja vähemmän valikoiva muisti kuin minulla...

[Guest erkkikorpela]

Juuri ennen nukkumaan menoa tuli mieleen, että silloin 70-luvun puolessa välissä Lentohuollossa (Wihurilla) oli töissä edellä mainitun legendaarisen piippumiehen Seppo Mäkelän lisäksi sotalentäjät Paavo Torkkola ja Lauri Pekuri. Jälkimmäinen oli muistaakseni minun aikanani (75-76) firman koulutuspällikkö, Torkkola oli lentänyt ainakin OH-ACA:lla malminetsintä- ym lentoja ja vissiin toimi edelleen lennonopettajana. Raimo Aulio, myös legenda jo eläessään, oli myöskin Lentohuollon palveluksessa vielä tuolloin. Lisäksi sotapiloteista Kyösti Karhila noina vuosina lensi Wihurin Falconia OH-FFV, oli nuorelle miehelle (minulle siis) melkoinen kokemus törmätä tähä hävittäjä-ässään silloisessa Business Flight Centerissä (makaavassa pilvenpiirtäjässä)  Helsinki-Vantaalla

 

Pitääpä kommentoida vielä ennenkuin käyn itsekin yöpuulle. Olin Lentohuollon korjaamolla työharjoittelussa syksyllä 1975 ja tykästyin paikkaan heti. Toivoin pääseväni sinne töihin kouluni päätettyäni, kuten sitten kävikin keväällä 1976. Kuitenkin tällä välin oli Lentohuollossa vähennetty väkeä oikein raskaammalla kädellä. Olisiko niin, että Torkkola, Pekuri ja Aulio olisivat lähteneet siinä rytäkässä? Ainakaan enää 1977, kun lensin A2:sen, ei talossa mielestäni ollut muita lennonopettajia kuin Mäkelän Seppo piippuineen ja lippalakkeineen. Eikä hänelläkään ollut ketään muita oppilaita, joten sain nauttia suorastaan VIP-statuksesta!

 

Täytynee etsiä myös nuo Falconien OH-FFW ja -FFV vaiheet, niistä löytynee dataa tältäkin foorumilta.

[Jouni Laukkanen 47]

Jouni, elä ota enää. Lentonäytös on jo ohi. 

 

Siinä piti lukea "Lisään jahka ehdin kotiin..." Olin tuossa vaiheessa lentänyt C206:n Jämiltä Pirkkalaan ja naputtelin viestin kännykälläni samalla kun vartoilin Malmin näytökseen lähtevää SatLston HN-konetta pitkän putken kanssa. Ennustavan tekstinsyötön kanssa pitäis olla tarkempi.

[Jukka Nisula 2 235]

Tässä pari mainosta Ilmailu-lehdestä, numerot ovat 7 ja 8, ja vuosi on 1966. Houkutteleva tarjous tuo 15 markalla lentämään! Lisäksi vanhempi kuva Vaasan kentältä 1958, Lentohuollon OH-CSD Henry Laaksosen albumista.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jukka

[Boris Grahn 0]

Noita 15 mk:n tarjouksia riitti vielä 70-luvun puolellekin. Kävin minäkin Mäkelän Sepon vieressä kerran sellaista kokeilemassa.

[Jouni Laukkanen 47]

Tähän listaa 50-70 -luvun Ilmailuista löytyneistä artikkeleista. Lista ei ole kattava. Osa tekstistä on leipätekstistä lainattua ja hieman kryptistä siinä mielessä, mutta asiantuntijalle kertonee jotakin siitä huolimatta. Ensimmäisenä on annettu lehden numero ja sen alla sivunumero.

 

1/57

18 Lentohuollon Cessna-lentue

 

11/59

53 Lentohuollon ambulanssitoimintaa

 

5/63

9 Lentohuolto Oy:n lentokoulu

 

8/70

19 Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto keväällä Sabreliner, sen jälkeen 2 Falconia (LN- ja F- rekistereissä)

Finnwings jatkaa potkurikonekalustolla

 

10/70

16 Lentotaksioperaattori - Finnwings

 

1/73

28 Lentohuollon tarkastaja Esko Lähteenmäki ja moottorinlämmitin

31 Matti Mecklin Lentohuollon insinööri

 

4/73

10 Lasse Pekuri Lentohuollon koulutuspäällikkö

13 Kouluttajia:

Wihurin Ammattioppilaitos: Harri Roschier

Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuolto: Lauri Pekuri, Seppo A. Mäkelä, Raimo Aulio, Erkki Kiianlinna, Frey Nordström

 

9/73

29 Salora hankki Learjetin C421:n tilalle. Lentäjät: Pertti Sihvonen, Kalevi Nordman (Kunnalistekniikka), Veikko Tähtinen (Hämeen Lsto kom., evl). Tyyppikursseilla olivat myös Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuollon myyntipäällikkö Matias Viitanen ja Finnwingsin lentotoiminnan johtaja Matti Siimes

 

2/77

6 Keväällä 1976 Beechin edustus siirtyi Wihuri Oy Lentohuollolta Soffcolle.

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Tulipa käytyä tuo Opettajakurssi Wihurin Ammattioppilaitoksessa. Kesti 10 kuukautta, lähes kokopäiväisesti.

Kurssikavereina oli mulla mm: Raimo Ahti, Toivo Huovinen, Erkki Viljanen, Reijo Koivunen ( lisään, kun muistelen muitten nimiä)

Opettajina; Esko Lähteenmäki, Wäiski Virtanen ja kouluttajaguru Ilppo Klemetti ( sama lisäyslupaus kuin yllä)

Lennonopettajina mm. Erpilän Harri

 

Ystävystyimme Klemetin Ilppon kanssa niin, että koulutimme kimpassa CPC-opettakelppareita lähes 15 vuotta.

 

jk. kivaa Erkki, että teet tuon, jää jotain konkreettista jälkipolville