Karjala takaisin

[Antti Laukkanen 15]

Sori Antti en tarkoittanut provosoida enempää kuin mitä otsikko tarkoittaa.

 

Isoisältä, (faijalta, minulta ja minun lapsilta) jäi sinne kaikki mitä sukumme aikoinaan omisti.  Ja myös se mitä oli aikoinaan omistettu sekä haaskattu.

 

Evakoille korvattiin se mikä heillle sililoisen käsityksen mukaan kuului. Ei varmasti ollut reilua! mutta asutustilalaki täytettiin viimeistä pykälää myöten.

 

Rajoja voidaan tietysti  muuttaa, mutta en pidä sitä vieläkään järkevänä toimintamallina.

 

Topi

 

He, eipä siinä sorin paikkaa! En minäkään oikein näe järkevänä mallina sitä rajojen siirtelyä, mutta toisen kautta mikäli maailma muuttuu ja siirtely tulee ajankohtaiseksi ja siitä voidaan keskustella, en kyllä ole asiaa ensimmäisenä vastustamassakaan. Nykysuomalainen ei oikein näe sitä faktaa, että Itä-Suomen luonnolliset yhteydet kulkivat itään ja luovutettujen alueiden kautta Pietariin. Bolshevikkien toimien johdosta ne yhteydet katkesivat osittain jo 1918, toisen kerran 1940 ja lopullisesti 1944. Tästä johtuen itärajan kunnilla on mennyt heikosti, koska vaikkapa Laatokan-Karjalan Suomeen jääneet osat eivät ole enää yhteydessä rannikolle. Niiltä jäi vesitie sekä paljolti myös rautatie pois. Samoin kaikkinainen vapaus kaupankäyntiin. Vuoksen teollisuusalueelle kävi vähän samalla tapaa. Riistettyjen alueiden teollisuus ja maanviljelys ovat tietty luku sinänsä. Neuvostoliittohan ei alueita riistänyt minkään Pietarin turvallisuuden tähden, vaan siksi, koska niillä oli edistyksellinen selluloosan tuotanto sekä modernit voimalaitokset kirnuamaan sähköä Pietarin alueen tarpeisiin. Selluloosan tarvehan oli suuri ruudin raaka-aineeksi kommunistista maailmanvalloitusta silmällä pitäen.

 

Itäraja on täynnä entisiä eläväisiä kyliä, joista tuli vihoviimeisiä peränurkkia. Parikkala kun on tuttu pitäjä, otan esimerkin sieltä. Ennen itärajan suurista kylistä menivät suorat yhteydet Sortavalaan, Lahdenpohjaan ja Kurkijoelle, joissa olivat Laatokan satamat ja meritie Pietariin ja toisaalta vaikka minne. Oli myös suora rautatieyhteys Karjalan radan kautta. Nykyään pilkotut kylät ovat hankalahkojen yhteyksien päässä vailla mitään luontaista yhteyttä. Kehitysmahdollisuudet vietiin lähes tyystin.

 

Torstenin kommenttiin mainittakoon, että ne alueet jotka suomalaisia kiinnostavat, ovat pääsääntöisesti joko pala käsittämättömän laajaa raja-aluetta tai sitten maa- tai metsätalousmaata, jota ei myöskään saa ostaa. Sitä paitsi hirveän harvaa suomalaista kiinnostaa ostaa omiaan takaisin etenkään kun omistusten pysyvyydelle ja myyjän oikeuksille ei ole minkäänlaisia takuita.

 

Mutta siis, pohjimmiltaan jonkinlainen kaikkia osapuolia hyödyttävä erityistalousalue voisi olla yksi tapa lähestyä asiaa. Vaan jos politiikka Venäjällä jatkaa kulkuaan otettuun suuntaan ja talous jatkaa laskuaan, naapurimme rojahtaa turvalleen toisen kerran. Vaikka Pietarissa, Moskovassa ja jokusessa muussa suuremmassa kaupungissa onkin rikkautta, kerskakulutusta, uuden rakentamista ja pröystäilyä yhdistettynä nationalismiin, 98% maasta on tilassa, jossa köyhyys lisääntyy, infra rappeutuu, kuolleisuus lisääntyy, syntyvyys pienenee jne. Vähäinenkin sisääntuleva raha sysätään egoiluun ja pullisteluun. Sillä ei voi olla muita kuin vuoden 1991 kaltaisia seuraamuksia. On vain vähemmän myytävää ja varastettavaa. Väkiluku 1/6 maailmaa kattavassa valtiossa on samaa luokkaa kuin Saksassa ja Iso-Britanniassa yhteensä. Aika älyttömän vähän siis suurvaltana esiintyväksi valtioksi. Niistäkin suurin osa vanhoja baabushkoja.

 

Lueksin iltasella hassunhauskan anekdootin ajalta, jolloin Neuvostoliitto oli hajoamassa. Erinäiset tahot oli laitettu tutkimaan juurikin tällaisia erityistalousalueita, tullivapaita vyöhykkeitä yms. Viipurin kaupunginjohtaja oli innosta soikeana esitelmöinyt suomalaiselle asiantuntijalle, kuinka hänen kaupungistaan tulee hieno ja suuri kansainvälinen kaupan keskittymä, jossa ulkomaalaiset käyvät sovussa kauppaa ja kaikilla on niin hienoa. Suomalaiskaiffari oli tuumannut, että siis ihan kuin ennen sotia. Viipurin ukko oli kääntänyt selkänsä ja lähteny menee. Vaan eipä tullut Viipurista hienoa kansainvälisen kaupan keskittymää. Sattumoisin näin pätkän vanhaa elokuvaa Viipurista takaisinvaltauksen jälkeen. Se näytti silloin eloisammalta ja vilkkaammalta kaupungilta kuin juuri mikään suomalainen kaupunki nykyään. Ei muuten näytä enää.

 

-A-

[Pekka Holopainen 98]

Nykyinen itäraja sovittiin rauhansopimuksessa, jossa toisena osapuolena oli Neuvostoliitto. Tämä Karjala-kysymys olisi pitänyt ottaa esille ja hoitaa silloin, kun Neuvostoliitto hajosi. Silloinhan käsittääkseni Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset legaalisesti myös raukesivat. Nyt se taitaa olla liian myöhäistä (kun "Neuvostoliitto" on tullut takaisin - uudessa muodossa tosin).

 

Ei ollut 90-luvun vaiheen suomalaisista johtajista siihen. Nykyään on enemmän tai vähemmän muotia puhua Kekkosesta pahaa. Osa siitä pitääkin paikkansa, mutta ei kaikki. Olen jokseenkin varma, että jos Kekkonen olisi elänyt ja vaikuttanut kymmenkunta vuotta myöhemmin, hän olisi hankkinut Karjalan takaisin Suomelle. Yrittihän hän sitä jo "telaketjuneuvostoliittolaistenkin" kanssa, tosin huonolla menestyksellä (vaikka huhutaan, että Hrutsevin kanssa oli ihan tipalla).

 

Pekka

 

[Kalle Rantanen 64]

Nykyinen itäraja sovittiin rauhansopimuksessa, jossa toisena osapuolena oli Neuvostoliitto. Tämä Karjala-kysymys olisi pitänyt ottaa esille ja hoitaa silloin, kun Neuvostoliitto hajosi. Silloinhan käsittääkseni Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset legaalisesti myös raukesivat.

 

Eivät sopimukset mihinkään rauenneet vaan käytännössä Venäjä "peri" ne. En tiedä miten valtion hajoaminen lainopillisesti tarkalleen menee tai onko sitä edes sen kummemmin määritelty, mutta noin asia käytännössä toimi. Venäjä otti maksettavakseen myös Neuvostoliiton velat Suomelle.

[Antti Laukkanen 15]

Eivät sopimukset mihinkään rauenneet vaan käytännössä Venäjä "peri" ne. En tiedä miten valtion hajoaminen lainopillisesti tarkalleen menee tai onko sitä edes sen kummemmin määritelty, mutta noin asia käytännössä toimi. Venäjä otti maksettavakseen myös Neuvostoliiton velat Suomelle.

 

Tavallaan olet tietysti oikeassa, mutta Venäjä ei kuitenkaan "perinyt" esim. Viroa, Latviaa eikä Liettuaa, vaan ne irtautuivat Venäjästä heti, kun tilaisuus koitti. Suomi katsoi asiakseen tulkita Pariisin rauhansopimuksta yksipuolisesti uudelleen muutamissa muissa asioissa. Venäjä ei oikein katso myöskään olevansa vastuussa NL:n pahoista teoista, vaikka toisaalta Stalin-myyttiä pyritäänkin taas glorifioimaan. Ehkä syy on sama kuin se, miksi tsaarinaikaiset nurkkaan heitetyt riistäjät ja porvarit alkoivat jälleen Stalinin kuoltua kelvata esimerkeiksi nostattamaan patriotismia historian suurina sotapäälliköinä: Kansalta loppuu usko järjestelmään, mutta yltiöisänmaallisuudella ja aiheettomalla omakehulla on aina sijansa.

 

Neuvostoliitosta puheen ollen lakeihin ja sopimuksiin vetoaminen on muutenkin turhaa puuhaa, koska ne eivät ole milloinkaan velvoittaneet kuin toista, yleensä huonommassa asemassa olevaa osapuolta. NL:n perustulaissa oli myös taattu yksilönvapaus, uskonnonvapaus, vapaus asettua haluamaansa asuinpaikkaan, ja jopa polittiinen vapaus. Jokainen, joka ei ole kasvanut punalasit silmillään, tiennee mikä oli näiden vapauksien merkitys todellisuudessa.

 

Edelleen Venäjällä on 21 tasavaltaa, otka ovat nimellisesti itsehallinnollisia yksiköitä, joilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa. Tasavaltojen on tarkoitus edustaa tietyn etnisen vähemmistön kotimaata ja niillä on oikeus käyttää omaa virallista kieltään Venäjän rinnalla. Liittovaltion hallitus hoitaa ulkopolitiikan. Jokainen, joka ei ole kasvanut punalasit silmillään, tiennee mikä on näiden oikeuksien merkitys todellisuudessa.

 

-A-

[Kalle Rantanen 64]

Tavallaan olet tietysti oikeassa, mutta Venäjä ei kuitenkaan "perinyt" esim. Viroa, Latviaa eikä Liettuaa, vaan ne irtautuivat Venäjästä heti, kun tilaisuus koitti. Suomi katsoi asiakseen tulkita Pariisin rauhansopimuksta yksipuolisesti uudelleen muutamissa muissa asioissa.

 

Harkitsin mainitsevani alkuperäisessä viestissä, että Neuvostoliiton sopimukset siirtyivät Venäjälle "soveltuvin osin". Käytännössä siis sellaiset, joista luopumiseen ei ollut suurempaa painetta kenenkään suunnalta. NL:n/Venäjän heikkoutta oli tietenkin hyvä tilaisuus hyödyntää. Esimerkiksi Pariisin rauhansopimuksen uudelleentulkinta tuskin kiinnosti juuri ketään kun suurin osa sen rajoituksista oli muuttunut merkityksettömiksi jo aiemmin.

Mitään erimielisyyttähän tässä ei ilmeisesti ole. Halusin vain korostaa sitä, etteivät Neuvostoliiton tekemät sopimukset suinkaan mitätöityneet automaattisesti eikä Karjalan palauttaminen olisi siten ollut juridisesti sen perustellumpaa kuin nytkään.

 

Neuvostoliitosta puheen ollen lakeihin ja sopimuksiin vetoaminen on muutenkin turhaa puuhaa, koska ne eivät ole milloinkaan velvoittaneet kuin toista, yleensä huonommassa asemassa olevaa osapuolta.

 

Sama pätee tietenkin kansainvälisessä politiikassa yleisemminkin. Maasta riippuu kuinka paljon.

[Antti Laukkanen 15]

Mitään erimielisyyttähän tässä ei ilmeisesti ole. Halusin vain korostaa sitä, etteivät Neuvostoliiton tekemät sopimukset suinkaan mitätöityneet automaattisesti eikä Karjalan palauttaminen olisi siten ollut juridisesti sen perustellumpaa kuin nytkään.

 

Juu, ei ole pohjimmiltaan erimielisyyttä. Intouduin taas tapojeni mukaan lainaamaan tekstiä ja suoltamaan sitten kaikkea aihetta sivuavaa ylenpalttiset määrät 

 

Piti kuitenkin kirjoittamani tuohon edelliseen tasavalta-osioon, että samat oikeudet olivat jo NL:ssa ja samoin sosialistisilla neuvostotasavalloilla oli perustuslain suoma oikeus erota halutessaan Neuvostoliitosta. Käytäntö oli tietysti täysin toinen ja siksi mm. Baltian maat itsenäistyivät vasta NL:n kuolinkamppailun myötä. Liittyähän ne eivät olisi ikinä halunneetkaan, jos kysymyksen asettelu olisi ollut rehellisellä pohjalla. Tässä valossa voi tietysti miettiä sitä Karjalan palautusasiaakin toiselta kannalta. Huhu tietysti kertoo Suomelle suorastaan tarjotun tätä mahdollisuutta itäisen naapurimme toimesta, mutta presidentti Koivisto olisi tämän asian omista näkökannoistaan toisin päättänyt. Tiedä sitten saadaanko tähänkään asiaan koskaan lopullista selvyyttä. Toivossa on hyvä elää.

 

-A-

[Topi Falkenberg 413]

Huhu tietysti kertoo Suomelle suorastaan tarjotun tätä mahdollisuutta itäisen naapurimme toimesta, mutta presidentti Koivisto olisi tämän asian omista näkökannoistaan toisin päättänyt. Tiedä sitten saadaanko tähänkään asiaan koskaan lopullista selvyyttä. Toivossa on hyvä elää.

 

-A-

 

Tämän huhun puolesta en panisi kopeekkaakaan likoon. Venäläisiin valtiomiestaitoihin ei kuulu oman elintilan tietoinen kaventaminen, ei edes neuvostoliiton kuolinkorahtelujen aikana. Baltian maissa tilanne oli tyystin toinen kuin alkuperäisväestöstä tyhjennetyssä Karjalassa. Jos karjalalaiset olisivat joutuneet jäämään kotikonnuilleen, ja heidän olisi myös annettu pysyä siellä, niin vaatimukset Viipurissa olisivat olleet 90-luvun taitteessa luultavasti saman suuntaiset kuin Baltian pääkaupungeissakin oli. En myöskään paljon perusta huhutuista Kekkosen ja Rutsevin karjalan vaihto-/palautushankkeista. Kaikki tällainen toiminta olisi ollut anteeksiantamaton loukkaus Puna-armeijan sotilaskunniaa kohtaan. Menihän Rutsevi sitten kyllä vaihtoon, mutta Kekkosen touhuilla ei ollut tämän asian kanssa mitään tekemistä.

 

Topi