Kadonneen Brewsterin metsästys

[Pekka Holopainen 98]

Luinpa tuossa juuri otsikon mukaisella nimellä varustetun Marja Lammen (hävittäjälentäjä Heimo Lammen tytär) ja Vladimir Prytkovin (joka vastasi koneen BW-372 nostamisesta) yhdessä kirjoittaman/toimittaman kirjan.

 

Toivottavasti se on nyt "lopullinen totuus" tässä kummallisia mutkia saaneessa tapahtumaketjussa. Paikoitellen kirja on kuin mikäkin trilleri ja ainakin se osoittaa sen, että roistoja on kaikkialla ja maksumiehiksi joutuvat yleensä viattomimmat ja rehellisimmät.

 

ISBN 978-952-492-071-1

 

Kannattaa lukea.

 

Pekka

 

[Topi Falkenberg 413]

 

Toivottavasti se on nyt "lopullinen totuus" tässä kummallisia mutkia saaneessa tapahtumaketjussa.

 

 

 

Totuus on tässäkin teoksessa kovasti tekijöidensä näköinen. Loppujen lopuksihan nämä kummalliset mutkat johtivat koneen sinne minne Heimo Lampi oli sen ajatellutkin kuuluvan.

 

T:topi

[Pekka Holopainen 98]

Totuus on tässäkin teoksessa kovasti tekijöidensä näköinen. Loppujen lopuksihan nämä kummalliset mutkat johtivat koneen sinne minne Heimo Lampi oli sen ajatellutkin kuuluvan.

...

 

Näinhän siinä kirjassakin todettiin ... ja tiedämme tapahtuneen, mutta minnehän mahtoivat siitä maksetut rahat päätyä?

 

[Juha Klemettinen 28]

Olen tämän todennut ennekin, mutta sanotaan nyt taas. Meidän pitäisi kuulla Brewsterin löytäneen tahon tarina aiheesta, silloin meillä olisi kokonaiskuva siitä mitä todella tapahtui. Nyt tiedämme vain toisen osapuolen todennäköisesti väritetyn version. Ja en ymmärrä koneesta noussutta kohua, Heimo Lampi halusi sen alunperin USA:han. Kone on nyt sen museon omistuksessa mihin sen pitikin mennä, ja suomalaisten kannalta tällä hetkellä parhaassa mahdollisessa paikassa. Lisäksi Keski-Suomen Ilmailumuseon johtaja on ilmaissut mielipiteensä koneen pysyvämmästäkin sijoittamisesta Suomeen.

Juha

[Pekka Holopainen 98]

Olen tämän todennut ennekin, mutta sanotaan nyt taas. Meidän pitäisi kuulla Brewsterin löytäneen tahon tarina aiheesta, silloin meillä olisi kokonaiskuva siitä mitä todella tapahtui. Nyt tiedämme vain toisen osapuolen todennäköisesti väritetyn

...

 

Jos kirjassa ei suoraan valehdella, koneen löysi Timo Nyman ja kaivoi ylös ryhmä, jonka "primus motor" oli venäläinen  Vladimir Prytkov, joka myös oli etsinyt konetta jo vuosikausia (osin omalla kustannuksellaan). Nyman itse neuvoi  Prytkoville ja hänen ryhmälleen koneen löytöpaikan. Prytkovin ryhmän rahoittajana toimi mm. amerikkalainen Marvin Kottman, jonka "edustajana" etsinnöissä ja nostossa esiintynyt Gary Villiard "veti välistä" ja järjesti niin, että nostettu kone Karjalan tasavallan korruptoituneiden johtomiesten, "mafian" ja joidenkin Venäjän oligarkiliikemiesten toimesta käytännössä varastettiin (jopa nostajien henkeä uhaten) ja myytiin suureen hintaan amerikkalaisille. Luonnollisesti Villiardin ja hänen liikekumppaniensa yritys oli myös hyötyjien joukossa. Kyse oli miljoonista dollareista. Etsijät ja nostajat itse eivät saaneet edes kulujaan peitetyiksi. Villiardin osuus rikoksessa paljastui nostajille vasta myöhemmin.

 

Tämä Villiard oli lisäksi varastanut mm. valokuvamateriaalia, esittänyt sitä omissa nimissään ja suoraan valehdellut asioiden kulusta mm. netissä näillä sivuilla: http://www.warbirdforum.com . Asioiden kulkua on sielläkin sittemmin hieman muutettu: http://www.warbirdforum.com/bw372.htm . Samoin Karjalan tasavallan viranomaiset ja heidän läheiset tahonsa ovat esittäneet suoranaisia valheita. He mm. kielsivät kokonaan Prytkovin osuuden koneen nostoon. Taustatieto taisi jäädä varmistamatta, sillä heidän väittämänsä viranomaisten toimesta tehty nosto tapahtui talvella. Kaikki kuitenkin näkevät maailmalle levinneistä kuvista ja videoista, että kyse ei voi olla talvesta.

 

Lopputulos oli se, mikä oli tarkoituskin, mutta ei mikään siinä välissä.

 

Kirjassa ei ole koneen löytäjän Nymanin suoraa haastatteluosuutta, mutta lukuisasti kuvia hänestä yhdessä muihin nostoon osallituneiden kanssa sekä yksityiskohtaisia kuvauksia Nymanin etsinnöistä ja koneen löytymisestä. Tuskin lampi tai Prytkov olisivat niitä saaneet ellei heidän ja Nymanin välillä olisi vallinnut yksimielisyys asioiden kulusta. Matkan varrella syntyi tosin paljon väärinkäsityksiä johtuen siitä, että Nyman ei puhunut muuta kuin Suomea ja Prytkov vain venäjää eikä molempia kieliä taitava Lampi ollut nostoretkellä mukana.

 

Myös koneen löytäjä Nyman käytti projektiin pääasiassa omia varojaan, eikä saanut niistä mitään korvausta. Rahat (miljoonat dollarit) koneesta menivät ilmeisesti venäläisille rikollisille ja ns. liikemiehille sekä Villiardin & Co:n firmoille. Korruptiopalkkioiden osuus summasta oli pieni (parisataa tuhatta dollaria). Lisäksi Venäjälle ja Karjalan autonomiselle tasavallalle maksettiin yhteensä 250000 dollaria (mihinkähän nekin lienevät lopulta päätyneet?). Tiedot on poimittu kirjasta.

 

Pekka

 

Edit: Me suomalaiset olemme pohjimmiltamme varsin hyväuskoisia. Johtunee siitä, että olemme saaneet jop pitkään elää turvallisessa pohjoismaisessa demokratiassa.

 

Maailman menoa alkaa ymmärtää vasta, kun heittäytyy lähes vainoharhaiseksi. Usein todellisuus on sitäkin hurjempi. Rahasta rahakkaat tekevät aivan mitä tahansa rikoksia.

 

Valitettavasti tämä "konnanpeli" on kyllä jo rantautumassa Suomeenkin.

 

[Antti Laukkanen 15]

Sinällään olisi kyllä aika vainoharhainen olo, jos jotain tuommoista olisi kehitteillä. Jos ajattelee jotakin lentokoneen löytämistä Venäjän Karjalasta tarkoituksena saada kone talteen, kuulostaa aivan toivottomalta suolta. Korruptio, rikollisuus, välistäveto ynnä muut vastaavat lajit ovat niin syvälle pesiytyitä venäläiseen yhteiskuntaan, ettei voisi olla yhtään varma minkään neuvottelutien toimimisesta. Salaakaan tuollaisia projekteja ei voi toteuttaa.

 

Nimimerkillä voishan tuolla olla tarkastettavia kohteita, mutta levätkööt rauhassa.

 

-A-

[Topi Falkenberg 413]

Myös koneen löytäjä Nyman käytti projektiin pääasiassa omia varojaan, eikä saanut niistä mitään korvausta.

 

 

Timo Nyman on tehnyt suomalaisessa vedenalaishylkytukmimuksessa valtavan pitkän päivätyön. Ikävää, että hänen tekemänsä uurastus sotahistorian kartoituksessa päätyi näin ikävällä tavalla.

 

Se miksi Nyman edelleenkin vaikenee ei ole auennut minulle sen enempää kuin Juhallekaan. Syitä voi ainostaan arvailla, ehkä hänet on ostettu tai uhkailtu hiljaiseksi tai sitten kokemukset ovat olleet niin katkeria ettei hän pysty puhumaan niistä kenellekään.

 

Mikäköhän Heimo Lammen motiivi oli silloin aikoinaan, kun aloitti prosessin koneen etsimisestä Yhdysvaltojen laivastonmuseon kokoelmiin? Oliko hän pelkästään naivi vai halusiko hän ehkä hyötyä hankkesta rahallisesti? olisiko kysymyksessä ollut suomalaisnäkökulmaa laajempi näkemys siitä, että koneen oikea museointipaikka on Florida?

 

Toisaalta mikä mahtoi olla hänen tyttären ja vävyn motiivi tämän asian eteenpäin viemisessä? raha? "isän viimeisen tahdon" toteuttaminen? kunnianhimo? vai mikä? Kaikki muu tässä meni heidän kannaltaan pieleen paitsi se, että kone on nyt Heimo Lammen tarkoittaman instituution omistuksessa. Tarinalla oli siis happy end, ja etenkin nyt kun kone on Suomessa.

 

Tosin taidettiin tässäkin loppupelissäkin vähän härmäläistä vedätää, mielestäni jenkit saivat koneen entisöinnin melko edullisin ehdoin. Eri juttu on tietysti, jos kone joskus deponoidaan Tikkakoskelle.

 

T:topi

 

 

 

[Juha Lampi 274]

Haluamatta repiä tätä aihetta enempää auki, voin kertoa, että seurasin Brewsterin etsintähanketta vuodesta 1994. Sedälläni Heimolla ja Marjalla asiassa oli pohjimmiltaan vahva tunneperäinen ja ihanteellinen motiivi ja juuri se on ollut keskeinen syy, miksi asiasta edelleen kohistaan mm. tämän kirjan voimalla. Pelkään, että ihanteellisuuden keskellä heiltä saattoi jäädä ottamatta huomioon joitakin raadollisen maailman riskejä ennen kuin oli liian myöhäistä. Muistettakoon myös, että Heimo kuoli juuri koneen löytymisvuonna -98, joten tämäkin henkilökohtainen draama lisää asiaan tunteen paloa.

 

Muistan, kuinka etsijöiden ja nostajien epätieto vaihtui riemuksi ja sitten järkytykseksi. Nähtyäni silloin läheltä nämä tunteet, en ihmettele yhtään debatin jatkumista. En myöskään ihmettele sitä, jos jokunen keskeinen henkilö haluaa visusti pysytellä sivussa julkisuuden myllystä. Jopa minua, milteipä sivustakatsojaa, väsyttää joskus seurata kaikkea sanailua.

 

Niiden lisäksi, että kone on saanut vierailla meillä Suomessa kunniansa kentillä, että se on saatettu suomalaisin voimin juuri sille kuuluvaan museoasuun ja että se palautuu sille alunperin ajateltuun sijoituspaikkaan, toivon, että sen löytöhistoria kirjataan oikein ja hankkeeseen voimia, aikaa ja varoja sijoittaneet noteerataan asiaankuuluvasti.

[Pekka Holopainen 98]

...

Mikäköhän Heimo Lammen motiivi oli silloin aikoinaan, kun aloitti prosessin koneen etsimisestä Yhdysvaltojen laivastonmuseon kokoelmiin? Oliko hän pelkästään naivi vai halusiko hän ehkä hyötyä hankkesta rahallisesti? olisiko kysymyksessä ollut suomalaisnäkökulmaa laajempi näkemys siitä, että koneen oikea museointipaikka on Florida?

 

Toisaalta mikä mahtoi olla hänen tyttären ja vävyn motiivi tämän asian eteenpäin viemisessä? raha? "isän viimeisen tahdon" toteuttaminen? kunnianhimo? vai mikä? Kaikki muu tässä meni heidän kannaltaan pieleen paitsi se, että kone on nyt Heimo Lammen tarkoittaman instituution omistuksessa. Tarinalla oli siis happy end, ja etenkin nyt kun kone on Suomessa.

...

 

 

Oletko lukenut Heimo Lammen kirjoja? Niistä kyllä käy selville, että ei hän tätä asiaa ainakaan "dollarinkuvat silmissä" ajanut. Varmasti hänelle oli tärkeämpää tuoda esille niitä asioita joita suomalaiset hävittäjälentäjät maailmansodassa tekivät ja pelastaa jälkipolville se mitä pelastettavissa oli. Uskon että hänen tyttärensä toimi viimekädessä isänsä hengessä.

 

Pekka

 

[Topi Falkenberg 413]

Oletko lukenut Heimo Lammen kirjoja? Niistä kyllä käy selville, että ei hän tätä asiaa ainakaan "dollarinkuvat silmissä" ajanut. 

 

Olen mä lukenut yhden. Siinä ei tosin käsitelty tätä nostorevohkaa.

[Pekka Holopainen 98]

Olen mä lukenut yhden. Siinä ei tosin käsitelty tätä nostorevohkaa.

 

Heimo Lampi ei liene kirjoittanut riviäkään tästä BW-372:n nostosta - ainakaan kirjoihinsa. Niistä käy kuitenkin ilmi miksi hän haluaa suomalaisille hävittäjälentäjille sen arvostuksen, jonka he ansaitsevat.

 

Pekka

 

[O-P Pietila 1]

Tapaukseen sen paremmin puuttumatta, olisiko koneesta voinut vielä realistisella arviolla saada lentokuntoista. Esim. mittaristot, runko, moottori, yms. Tiedän, että paljon huonommassa kunnossa olevia mersuja yms. on laitettu lentokuntoon, mutta olisiko Suomessa riittänyt tähän rahoitus, osaaminen, jne.

[Juha Klemettinen 28]

Heimo Lampi halusi varmasti kaiken kunnioituksen suomalaisille lentäjille, jonka he myös ansaitsevat. Mutta ehkä mielenkiintoisin kysymys koko BW-tarinassa on juuri tämä lähtökohta: miksi Heimo Lampi halusi koneeen USA:han? Miksei Suomeen? Onko missään valotettu tätä ajatusta?

 

Mitä tulee taas koneen etsinnän toisen osapuolen hiljaa oloon, luulen, että asia on sopimuskysymys. Muutama vuosi sitten Suomen Ilmailumuseolla järjestettiin BW-luento, jossa pääpuhijana olivat juuri Marja lampi ja Vladimir Prytkov. Tilaisuuden loppu puolella yleisön joukossa istunut mies nousi ylös, esitteli itsensä ja "muistutti tehtyjen sopimuksen pitämisestä, ja seurauksista jos niitä rikotaan".

Juha

[Topi Falkenberg 413]

Tapaukseen sen paremmin puuttumatta, olisiko koneesta voinut vielä realistisella arviolla saada lentokuntoista. Esim. mittaristot, runko, moottori, yms. Tiedän, että paljon huonommassa kunnossa olevia mersuja yms. on laitettu lentokuntoon, mutta olisiko Suomessa riittänyt tähän rahoitus, osaaminen, jne.

 

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta eihän Suomesta löytynyt aikoinaan rahoitusta edes koneen nostamiseen. Lentokuntoon sen olisi tietysti saanut muutaman vuoden työllä ja +/- miljoonalla punnalla niin kuin minkä tahansa muunkin hylyn. Paljonko koneessa sitten olisi ollut alkuperäistä jäljellä on arvailujen varassa.

 

T:topi

[Juha Lampi 274]

Heimo Lampi halusi varmasti kaiken kunnioituksen suomalaisille lentäjille, jonka he myös ansaitsevat. Mutta ehkä mielenkiintoisin kysymys koko BW-tarinassa on juuri tämä lähtökohta: miksi Heimo Lampi halusi koneeen USA:han? Miksei Suomeen? Onko missään valotettu tätä ajatusta?

 

Mitä tulee taas koneen etsinnän toisen osapuolen hiljaa oloon, luulen, että asia on sopimuskysymys. Muutama vuosi sitten Suomen Ilmailumuseolla järjestettiin BW-luento, jossa pääpuhijana olivat juuri Marja lampi ja Vladimir Prytkov. Tilaisuuden loppu puolella yleisön joukossa istunut mies nousi ylös, esitteli itsensä ja "muistutti tehtyjen sopimuksen pitämisestä, ja seurauksista jos niitä rikotaan".

Juha

 

Heimo olisi toki mielellään nähnyt koneen saavan kotisijan Suomessa. Koska lähtöedellytyksenä kuitenkin oli amerikkalaisen sponsorirahan saanti (Marvin Kottmanin panostus), oli ymmärrettävää, että Atlantin takainen sijoituspaikka voitti tunnekisan.

 

(Takarivin miehen puheenvuoro BW-tilaisuudessa oli monella tavoin kuvaava - enemmän, kuin hän ehkä tarkoittikaan )

 

Heimon kirjoista on yleisellä tasolla syvällisesti hahmotettavissa hänen kaipuunsa pohdiskella inhimillisiä asioita, oikeutta ja kohtuutta sekä vastuunkantoa. Kuvaava on mm. kirja, jossa hän on koonnut sotalentäjän kokemuksia "draamadokumentiksi". Siinä tarkkojen nippelifaktojen sijaan keskitytään keksittyjen henkilönimien kautta tunnelmiin. Vastaavan dramatisoinnin hän toteutti 80-luvulla Yleisradiossa 4-kanavaisena kuunnelmana (kahden stereolähetyksen synkronointi kahdella radiokanavalla) - aikaa ennen dolby surroundia

[Topi Falkenberg 413]

Heimo olisi toki mielellään nähnyt koneen saavan kotisijan Suomessa. Koska lähtöedellytyksenä kuitenkin oli amerikkalaisen sponsorirahan saanti (Marvin Kottmanin panostus), oli ymmärrettävää, että Atlantin takainen sijoituspaikka voitti tunnekisan.

 

 

En tiedä oliko Heimo ennen amerikkalaiseen sponsorirahaan yhtymistä kertaakaan yhteydessä suomalaisiin ilmailumuseoihin rahoituksen järjestämisen suhteen, muistatko mitään tästä? Entä tiedätkö kuinka paljon Pekuri ja Heimo tekivät etsinnän suhteen yhteistyötä ennen Kottmannin mukaantuloa?

 

T:topi

[Juha Lampi 274]

Valitettavasti muistoni alkuvaiheista ennen vuotta -94 ovat kovin hajanaiset. Hankehan taisi alkaa jo 1992(?), jolloin Vic Sargon (ex. sotalentäjä Veikko Sarakontu) ja hänen koulukaverinsa Antti Eisalo, jonka naapuri Heimo oli, pyörittelivät ideaa. Olisiko tosiaan juuri Vic tiennyt kertoa Pensacolan museon kiinnostuksesta koneen löytämiseen ja sitä kautta rahoittajan järjestymiseen?

 

Aivan ensimmäisiä kertoja taisin jutella Heimon kanssa hankkeesta, kun lähisukumme syksyllä -93 teki yhteisen bussimatkan vanhalle sukutalolle Sortavalaan. Toisen kerran muistan Ilmailuliiton juhlavuodesta -94, kun Heimo taivasteli hankkeen kuormittavuutta. Olimme tehneet Hemi-sedälle BW-354- t-paidan ja hän innostui ajatuksesta lahjoittaa vastaavanlainen sponssaajalle 

 

Alussa tuloksetta etsittiin Suomenlahdesta Jorma Liljan BW-388:aa, kunnes fokus vaihtui BW-372:n löytämiseen. Käsitykseni on, ettei yhteistyötä Pekurin kanssa juurikaan ollut, mutta voin olla täysin väärässä. Muutenkaan minulla ei ole mitään salattua tietoa, mitä ei paremmin löytyisi Mammu-serkulta

[Topi Falkenberg 413]

Käsitykseni on, ettei yhteistyötä Pekurin kanssa juurikaan ollut, mutta voin olla täysin väärässä.

 

Olet luultavasti oikeassa tämän asian suhteen. Mielestäni Pekurin toive 90-luvun alussa oli saada kone suomalaiseen omistukseen.

 

T:topi

[Jukka Takamaa 0]

On se kyllä surkeeta, ettei noita koneita ( mersuja ja curtiksia jne ) tajuttu muutamaa laittaa koipalloihin kun niitä oli vielä pilvin pimein mm. Kauhavan kentän laidalla 50 -luvulla ( oliko vielä 60 -luvulla ? ).

[Tommi Kaukonen 5]

On se kyllä surkeeta, ettei noita koneita ( mersuja ja curtiksia jne ) tajuttu muutamaa laittaa koipalloihin kun niitä oli vielä pilvin pimein mm. Kauhavan kentän laidalla 50 -luvulla ( oliko vielä 60 -luvulla ? ).

 

Rauhansopimuksen mukaan ylimäärät piti hävittää, ja ilmeisesti niin tehtiin - ainakin osittain.

[Martti Kujansuu 180]

Rauhansopimuksen mukaan ylimäärät piti hävittää,

 

Koneita ei tarvinnut hävittää vaan poistaa käytöstä.

 

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020

 

III OSA.

Maavoimia, sotalaivastoa ja ilmavoimia koskevat määräykset.

13 artikla.

Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen. Edelläolevan mukaisesti Suomi ei ole oikeutettu pitämään suurempia aseellisia voimia kuin:

[...]

c) ilmavoimat, mukaanlukien laivaston ilmavoimat ja reservilentokoneet, joiden kokonaisvahvuus on 60 lentokonetta ja 3,000 miestä. Suomi älköön pitäkö tai hankkiko lentokoneita, jotka ovat suunnitellut ensisijassa pommituskoneiksi sisäpuolisin pomminkuljetuslaittein.

[Pentti Salo 0]

Kyllähän se romutus ja yritys myydä jotain (hurricaneja ruotsiin ym.) tapahtui jo 40-luvulla. Kauhavalla olleet yksittäiset koneet, jotka eivät enää suihkukonekaudella olleet "sotakoneita", vaan romua, eivät olleet rauhansopimuksen tarkoittamia sotakoneita. Niiden romuttamiset tapahtuivat pääosin 60-luvulla, ennenkuin museointi tuli aikalaisten mieleen.

Hieman asiasta tietävänä, silloisten jäljellä olevien mersujen curttiksien ja petljakovien osia päätyi mm. maatalouskäyttöön. Petljakovin ( PE-211) laskutelinevarsi esimerkiksi, on edelleen eräässä laitteessa käytössä. Eli huutokaupalla myytiin ja kirveelläkin pilkottiin. Valitettavasti allekirjoittanut ajeli silloin kolmipyöräisellä- ja en tarkoita HD trikeä.

Pena

[Ville Pitkänen 0]

Puolueettomalta sivustakatsojalta muutama kommentti:

 

Ymmärtääkseni Timo Nyman oli osaltaan auttamassa kirjaprojektissa ja kirjan esipuhehan on hänen kirjoittamansa.

 

Heimo Lampi halusi varmasti kaiken kunnioituksen suomalaisille lentäjille, jonka he myös ansaitsevat. Mutta ehkä mielenkiintoisin kysymys koko BW-tarinassa on juuri tämä lähtökohta: miksi Heimo Lampi halusi koneeen USA:han? Miksei Suomeen? Onko missään valotettu tätä ajatusta?

 

Lainaus kirjasta s.31: "Isälläni [Heimo Lammella] oli jo 1980-luvulla haaveena löytää Brewster Venäjältä. Hän oli esittänyt asiaa Karjalan Lennoston killan kanssa Suomen opetusministeriölle, joka kuitenkin oli torpedoinut hankkeen."

 

Mitä tulee taas koneen etsinnän toisen osapuolen hiljaa oloon, luulen, että asia on sopimuskysymys. Muutama vuosi sitten Suomen Ilmailumuseolla järjestettiin BW-luento, jossa pääpuhijana olivat juuri Marja lampi ja Vladimir Prytkov. Tilaisuuden loppu puolella yleisön joukossa istunut mies nousi ylös, esitteli itsensä ja "muistutti tehtyjen sopimuksen pitämisestä, ja seurauksista jos niitä rikotaan".

 

Kyseessä oleva mies oli juristi Tero Erme, joka mainitaan kirjassa useamman kerran. Kirjan mukaan Erme on mm. toiminut Villiardin asiamiehenä. Näin Ermeen tilaisuudessa ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä, tuli kaksi tapaamista samalla kertaa!) kertaa ja juttelin hänen kanssaan tilaisuuden jälkeen. Juttutuokio vahvisti hänen hetkeä aikaisemmin itse omalla puheenvuorollaan luomaansa ensivaikutelmaa.

 

Ville

[Guest berrypond]

 

Isäni Heimo Lammen siunaustilaisuus oli samanaikaisesti kun Timo Nyman sukelsi ensimmäisen kerran koneen hylylle 17.6.1998 aamupäivällä. Oikeudenmukaisena ihmisenä isäni ei olisi voinut hyväksyä sitä, että valtavan vaivan nähneet ja hänen pyynnöstään mukaan tulleet etsijät eivät ole saaneet minkäänlaista julkista kiitosta saati korvausta tekemästään työstä.

 

Kun konetta etsitään, ei voida tietää, löytyykö sitä koskaan. Suomalaisten ilmailuharrastajien käytös koneen löytymisen jälkeen lievästi sanottuna ihmetytti. Kukaan ei kysynyt niiden ihmisten oikeuksien perään, jotka henkensä uhalla, palkatta ja omia kesälomiaan käyttäen vuosikausia etsivät konetta ja nostivat sen.

 

Terveisiä Isolta Kolejärveltä, olin siellä viime sunnuntaina. Hankkikaa viisumi, jonottakaa tulli, ajakaa n. 800 km Voldtozeron kylään, sieltä kymmenisen kilometriä kuoppaista tietä eteenpäin , kääntykää vasemmalle ja ajakaa jeepillä tai vastaavlla 8 kilometriä vielä kuoppaisempaa tietä, sitten kävelkää n. kilomeri niin olette järvellä.

 

Kuvitelkaa, että olette vieneet sinne kaikki koneen nostoon tarvittavat satojen kilojen painoiset tavarat ja nostaneet koneen työskennellen 8-asteisessa mutavedessä pari viikkoa. En nyt puutu muihin yksityiskohtiin, mutta vakuutan, että kivalta ei tuntunut saada Ilmavoimien komentaja Heikki Lyytisen tervehdystä, että emme ole tervetulleita ilmavoimien 90-vuotisjuhlaan, jossa juhlittiin juuri Suomeen tuotua Brewsteria.  Luulen, että kiltti isäni olisi tässä vaiheessa tarttunut aseeseen...

 

Marja Lampi

[Tommi Kaukonen 5]

Off-topic: Tällainen juttu löytyy - luotettavana pitämästäni lehdestä:

 

http://suomenkuvalehti.fi/s/files/vanhat/library/attachments/brewster.pdf