Neuvostolentäjien arvioita suomalaislentäjistä

[Martti Kujansuu 180]

C.-F. Geust on käsitellyt tätä aihetta artikkelissaan "Talvi- ja jatkosodan lentäjävangit".

 

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste, T5973/9.

 

14. Divisioonan Esikunta

13.3.1943

[...]

Henkilötiedot.

1. Sinizin, Nikolai Aleksandrovitsh, luutn. vanhempi ohjaaja, ohjaajaopettaja.

2. 10.8.1919 Obl. Moskovskaja, Rajan Vinogradovskij, Zolotavan kylä.

3. Venäläinen, siviliammatti ohjaajaopettaja, koulusivistys 4 lk. keskikoulua, 3 lk. iltakoulua.

4. Tehnyt pakkolaskun Pälkäjärveltä 6 km länteen suolle ja hiihtänyt sieltä 4580 majoitusalueella, missä joutui suomalaisten vangiksi klo 23,30 maissa. Kone HC- rikkoontunut laskussa jonkin verran.

[...]

E. Mieliala

1. NL on vielä sv:n käsityksen mukaan kyllin voimakas jatkamaan kauankin sotaa. Siviiliväestön keskuudessa pitäisi olla normaalit olot. Tehdastyöläinen saa 800 gr. leipää päivässä. Sotaväsymystä ei ole havainnut.

2. Suomalaiset lentäjät hyvin koulutettuja, mutta koneet vanhentuneita ja huonoja. Paras on BW-leko. Sv. ei ole ollut ilmataistelussa suomalaisten kanssa, mutta kuullut kerrottavan heidän olevan parempia kuin saksalaiset. Saksalaiset ovat ylpeitä siitä, että heillä on hyvät lekot, mutta suomalaiset käyvät ilmataisteluun huolimatta koneiden huonommuudesta. Sv:n on eräs saks. MC-109 ampunut ilmataistelussa Poljarnajassa 17.11.41 alas. Venäläiset kutsuvat sellaisia saksalaisia, joilla on yli 30 ilmavoittoja nimellä "As" ja kunnioittavat heitä. Niiden kanssa on kuulema mielenkiintoista taistella.

[...]

23. Suomalaiset koneet ovat vanhentuneita ja huonoja, hävittäjistä BW-paras. Ohjaajat hyviä. Jos suomalaiset saisivat saksalaisten hävittäjiä käytettäväkseen, olisi heitä pelättävä. Suomalaisten ohjaajakoulutus parempi kuin saksalaisten ja venäläisten siitä syystä, koska kalusto on huonompaa, täytyy käyttäjän olla paremmin koulutettu. Sv. on tutustunut myöskin suomalaiseen ohjaajakoulutukseen.

[Carl-Fredrik Geust 845]

Artikkelista on kaksi versiota: Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa (27/2008) sekä Kansalliarkiston Sotavankitutkimusprojektin ns. raporttikirjassa "Sotavangit ja internoidut", missä artikkelini liitteinä on myös julkaistu lentäjävankien nimiluettelot. Tämä raporttikirja löytyy myuös kokonaisuudessaan netista: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/a/tiedostot/PDF/sotavangit%20ja%20internoidut_web.pdf

 

terveisin

C-F. Geust

[Guest rsuomi]

Muutama neuvostoliittolaislentäjien kommentti  löytyy kirjasta: "jatkosota puna-armeijan silmin" : isbn: 978-951-796-491-3 /Arem Drabkin; Bair Irincheev

[Martti Kujansuu 180]

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste. Tulo 5769/84.

 

Luutn. Lazarevitsh'in näkemys suomalaisista hävittäjälentäjistä. 3.Kaartin Häv.Le.R:n lentueen varapäällikkö. Lentotuntimäärä n. 980 t., sotalentojen lukumäärä n. 140. Vangittu Kannaksen Petäjärvellä 09.09.1943.

 

[...] Suomalaisia hävittäjälentäjiä pidetään etevinä ja sisukkaina ilmataistelijoina. He antautuvat taisteluun myös lukumääräisesti vahvempia venäläisiä muodostelmia vastaan, ja he hyökkäävät niin itsepintaisesti, että heistä on vaikeata päästä irtaantumaan. Heitä pidetään vaarallisina vastustajina varsinkin, jos heillä on käytettävänään joku saksalainen hävittäjä, Me-109 tai FW-190 (!).

 

 

[Guest Igor]

Sinäänsä tietenkin mielenkiintoista, mutta kannattaa muistaa että sotavanki voi puhua myös sitä mitä hän olettaa häneltä haluttavan kuulla, joten ei noilla nyt niin merkittävää totuusarvoa ole.

[Martti Kujansuu 180]

Sinäänsä tietenkin mielenkiintoista, mutta kannattaa muistaa että sotavanki voi puhua myös sitä mitä hän olettaa häneltä haluttavan kuulla, joten ei noilla nyt niin merkittävää totuusarvoa ole.

 

Lazarevitshin muut tiedot (yksiköiden vahvuus j.n.e.) pitävät paikkaansa joten miksi hän olisi kertonut valetta paljon mitättömimmistä tiedoista?

[Topi Falkenberg 412]

Sinäänsä tietenkin mielenkiintoista, mutta kannattaa muistaa että sotavanki voi puhua myös sitä mitä hän olettaa häneltä haluttavan kuulla, joten ei noilla nyt niin merkittävää totuusarvoa ole.

 

Ei kai väite suomalaisten hyökkäyshalukkuudesta alivoimasta huolimatta kauhean väärä ole. Sotavangin puheet ovat kuin taistolaisen muistelot 70-luvusta, muistetaan se mitä kunnon kaaderin odotetaankin muistavan -ei niitäkään kukaan usko.

 

topi

[Juha Lampi 268]

Muistelenpa pariinkin otteeseen kuulleeni (enkä yksinomaan eräältä sukulaiseltani), kuinka venäläisylivoimatilanteet saatettiin suomalaispiireissä kokea siten, että "yhtäkkiä maaleja oli runsaasti joka puolella". Tilastonikkarit voivat ehkä vahvistaa, että tämä näkyi myös ilmavoittotilastoissa sodan loppupuolen suurtaisteluissa?

 

Ehkä olivatten niitä tilanteita, joihin sopi silloisen ltn Mikko Pasilan "hyökkäyskäsky": "Noniin, sekaan sitten!" (kuultu asianomaiselta kauan sitten yksissä hääjuhlissa )

[Markku Kanninen 447]

Ja Robert A. Wilnstonin "Kertomus koelentäjästä" kirjasta voimme lukea myös Ameriikkalaisen lentäjän näkemyksen erään suomalaisen häätäjäpilotin kyvyistä seuraavan lausunnon: "Neljänsadan tunnin ohjaajaksi XXXXn  lentotaito oli keskitasoa parempi, mutta kokenut taistelulentäjä olisi ampunut hänet alas tuossa tuokiossa" Elikkäs olikos nämä suomalaislentäjien saavutukset osoitus Ryssien kyvyttömyydestä vai mistä? Tulee mieleen se sodanjälkeinen tarina Suomalaisten keskustelusta Englantilaisten pilottien kanssa: Meikäläisten kehuskellessa jotta meillähän vähän niikuin jokamiehellä on noita ilmavoittoja muutama....Siihen Englantilaiset jotta: "Mutta kun mehän taisteltiinkin Saksalaisia vastaan...."

Markku

[Kari Lumppio 252]

Hei!

 

Tuo Lazarevitshin kommentti vaikeasta irtautumisesta saattaisi liittyä kevään -43 suuriin ilmataisteluihin itäisen Suomenlahden yllä. 3 GIAP oli Itämeren laivaston hävittäjäyksikkö. Brewsterin toiminta-aika täysillä tankeilla oli luokkaa 3 tuntia ja La-5:n alle tunnin (ellei ollut niitä harvalukuisia viidellä tankilla varustettuja koneita). Taisi olla Windin luennoissa tai Karhusen kirjoissa, että Brewsterillä jos pysyi hengissä tarpeeksi pitkään tuli venäläisillä "bingo-fuel" tilanne eteen aika pian. Siinä vaiheessa Brewsterit muuttuivat metsästettävistä metsästäjiksi.

 

Eräässä huhti-toukokuun taistelussa 1943 venäläinen taistelukertomus kertoo loppuvaiheessa taisteluun liittyneen saksalaisten Focke-Wulf 190 -osaston. Teoriassa mahdollista (7./JG 26 Hatsinan suunnalta), mutta toisaalta Joppe Karhunen kertoo samassa taistelussa kutsuneensa hajaantuneen lentueensa kokoon (muistaakseni Tollin) majakan luo ja liittyi tällä osastolla takaisin taisteluun. Ilmeisesti juuri sellaisessa vaiheessa, jossa venäläisiltä alkoi polttoaine jäädä niukaksi. Venäläiset pyrkivät lieventämään irtautumistilannetta syöttämällä taisteluun lisää yksiköitä/osastoja ja siten syntyivät nämä suuret hullunmyllyt.

 

Lazarevitsh taisi myös lausahtaa, että "suomalaisia vastaan ei sodita" tai jotain sinne päin? Tarkoittaen ilmeisestikin sitä, että taistelukosketuksia suomalaisten kanssa oli vähän eikä niitä ehdoin tahdoin haettu. Suomalaisten lentämät sotasaaliiksi saadut Pe-2 oli kuitenkin määrätty ehdottomasti alasammuttaviksi.

 

Itselleni on syntynyt venäläisistä lentäjistä ja heidän koulutuksestaan mielikuva, että ohjaustekniikka ja koneen tekniikka oli heillä paremmin hallussa kuin suomalaisilla. Toisaalta ampumataidossa ja -tekniikassa oli toivomisen varaa (mm. Pokryshkin ei mainitse kirjassaan ampumakoulutuksesta sanaakaan!?). Lisäksi suomalaisille koulutettiin ja korostettiin yksittäistaistelua ja sen taktiikkaa enemmän? Venäläisillä muodostelman (alkaen parista) koossa pysyminen oli korostetun tärkeää. Eli yksi suomalainen vastasi ilmataistelussa useampaa venäläistä, heh?

 

Kari

 

 

 

 

[Martti Kujansuu 180]

Asiaan liittyen. Aunuksen Ryhmän Esikunnan tilannetiedoitus N:o 139 (19.5.1942).

http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?kuid=4466001

 

[...] Taktiikasta kertoo eräs vangiksi saatu Hurricane-ohjaaja mm. seuraavia mielenkiintoisia tietoja: Sekehen suunnalla olevien hävittäjien toiminta ulottuu n. 150 km:n etäisyydelle tukikohdasta. Hyvällä lentosäällä suoritetaan partiointia 2.000 m:n korkeudessa. Ilmataistelun aikana osallistuu it. taisteluun vain siinä tapauksessa, että omia koneita on vähän ja nekin ovat syrjemmässä. Muussa tapauksessa ei it. avaa tulta lainkaan.

Meikäläisten ilmatorjunnasta mainitsee sama lentäjä raskaimman it.tykistön olevan vaarallisimman. It.tuleen jouduttua on käsketty alinomaan muuttamaan lentosuuntaa ja -korkeutta. Jos lennolla on useimpia koneita, on osan hyökättävä it.aseita vastaan, muiden jatkaessa annettua tehtävää. [...]

[Martti Kujansuu 180]

KA, 17.DE, SPK 6225. Lihavointi on minun. Ensimmäinen pudotus viittaa MT-437:een, toinen MT-438:een. "Nuskia" viittaa ilmeisesti Nuijamaahan.

 

"Vihollistilanneilmoitus 29.6.44 klo 17.00

[...]

Klo 11.15. Saatu tieto kaupungin lohkolta: On raskasta työtä kun saa tapella ylivoimaisia suomalaisia lentovoimia vastaan. Ollut kaksi ilmataistelua. Toinen klo 9.31 Nuskian yläpuolella, jolloin suomalainen kone malli 1-9 pudotettu. Toinen klo 11.17, jolloin samaten ammuttu alas 1-9 mallinen suomalainen kone. Taistelu 3 km Juustilasta länteen. Samalla ovat suomalaiset pudottaneet 1 venäläisen koneen".