Kilometrikorvaus oman lentokoneen käytöstä?:)

[Mikko Klemola 2]

Onko kukaan hakenut verottajalta päätöstä mikä olisi kilometrikorvaus oman koneen käytöstä työmatkoihin? 

 

http://www.vero.fi/?article=7625&domain=VERO_MAIN&path=5,40,90&language=FIN

 

Löytyy kaikennäköistä mönkijää ja muuta vekotinta ja jopa vene, mutta missä on pienlentokone tai heko?

[Erkki Pulkkinen 0]

Onko kukaan hakenut verottajalta päätöstä mikä olisi kilometrikorvaus oman koneen käytöstä työmatkoihin? 

 

http://www.vero.fi/?article=7625&domain=VERO_MAIN&path=5,40,90&language=FIN

 

Löytyy kaikennäköistä mönkijää ja muuta vekotinta ja jopa vene, mutta missä on pienlentokone tai heko?

 

Älä kerro kenellekään että kuljet lentokoneella ja tee matkalasku autolle. Taksi- ym vastaavat kulut ei sovi silloin enää siihen matkalaskulle.

Tuskin verottajaa kiinnostaa sen enempää millä oikeasti kuljet sen matkan, sama käveletkö, autoilet tai lennät.

[Perttu Karivalo 1]

Tai jos vuokrakone, maksat kerholle tai vuokraajalle koneen käytön ja kuitti matkalaskuun - eli ihan sama mementkö vuokra-autolla vai vuokra-koneella, lopputulos sama - kuitti matkalaskuun.

[Sami Vaskuu 0]

Ei ihan tähän liittyen, mutta läheltä liippaa. Ajattelin, että olisi hienoa käydä esim. firman Oulun konttorilla itse lentäen lentokoneella, mutta joku on ollut hereillä; Firman matkustusohjesäännössä on sääntö joka kieltää työntekijän itse ohjaaman ilma-aluksen käytön työmatkoihin.

 

Mistähän tuollainenkin on voinut tulla, tuskin omalla koneella lentäviä kuitenkaan jonoksi asti isommassakaan firmassa on?

 

[Kimmo Wjuga 1]

Mä kattelin aikoinaan sitä vaihtoehtoa ja lentokoneelle oli viel jokunen vuos sitten ihan listahinnat kilsalle. Erikoista oli, et autolle oli jotain 0.38€/km ja lentokoneelle muistaakseni 0.17€km... about puolet auton vastaavasta =P Kai ne vielki jostain löytyy

[Tatu Koiranen 1 776]

Ei ihan tähän liittyen, mutta läheltä liippaa. Ajattelin, että olisi hienoa käydä esim. firman Oulun konttorilla itse lentäen lentokoneella, mutta joku on ollut hereillä; Firman matkustusohjesäännössä on sääntö joka kieltää työntekijän itse ohjaaman ilma-aluksen käytön työmatkoihin.

 

Mistähän tuollainenkin on voinut tulla, tuskin omalla koneella lentäviä kuitenkaan jonoksi asti isommassakaan firmassa on?

 

Jaa'a, ite oon nähny jokseenkin sanasta sanaan samanlaisen määräyksen kahdessa ihan eri firmassa, kai se jostain paketista on sitten prujattu teillekin.

[Erkki Pulkkinen 0]

Ei ihan tähän liittyen, mutta läheltä liippaa. Ajattelin, että olisi hienoa käydä esim. firman Oulun konttorilla itse lentäen lentokoneella, mutta joku on ollut hereillä; Firman matkustusohjesäännössä on sääntö joka kieltää työntekijän itse ohjaaman ilma-aluksen käytön työmatkoihin.

 

Mistähän tuollainenkin on voinut tulla, tuskin omalla koneella lentäviä kuitenkaan jonoksi asti isommassakaan firmassa on?

 

 

En kyllä tottelis tuommoista rajoitusta.

Jos kaveri saa ajaa koneellani kyseisen työmatkan ja itse istun vieressä niin mikä siitä tekee sallitumpaa. Tai jos olisin lennonopettaja ja oppilaani ohjaisi konetta niin tämäkin olisi sallittua.

[Peter Lord 191]

1980-luvun alussa, kun olin vielä toisen palveluksessa, sovin silloisen työnantajani talousjohtajan kanssa, että voin lentää työmatkat jos niin haluan, ja että saan laskuttaa maantiekilometrien mukaisen kilometrikorvauksen,  Sillä keinoin taisin saada parissa vuodessa ainakin 200 työnantajan maksamaa cheroke- ja Arrow-lentotuntia.

 

Nykyisessä toimessani lennän jatkuvasti joko omilla tai lainatuilla koneilla matkoja; viimeksi kävimme 3 hengen voimin viime viikolla Brommassa.  Enää ei ole tarvinnut naamioida matkoja automatkoiksi (Brommaan tulisi muuten AIKA monta autokilometriä), vaan veloitan ja saan lentokoneen kulut  "as is".  Eihän niissä ole mitään salattavaa tai hävettävää.  Ja vähänkin pidemmillä matkoillla oma kone on jopa kustannustehokkain tapa kulkea, varsinkin jos koneessa on useampi henkilö kyydissä.

 

Ja te, joita firman matkustusohjesääntö kieltää ohjaamasta omaa konetta: tehkää perusteltu poikkeuspyyntö riittävän korkealle organisaatiossanne. Pahinta, mitä voi tapahtua on, että ette saa poikkeuslupaa.  Mutta aivan yhtä hyvin voitte sen saadakin.  Ei kun verkot veteen.

 

Peter

[Kari Asikainen 0]

 

Ja te, joita firman matkustusohjesääntö kieltää ohjaamasta omaa konetta: tehkää perusteltu poikkeuspyyntö riittävän korkealle organisaatiossanne. Pahinta, mitä voi tapahtua on, että ette saa poikkeuslupaa.  Mutta aivan yhtä hyvin voitte sen saadakin.  Ei kun verkot veteen.

 

Peter

 

Tässähän on kyseessä kaksi eri asiaa - firmahan saa maksaa vaikka elefantilla tehdyt matkat ja ihan kaikkineen mukaanlukien kustannukset elefantin tuomisesta Suomeen - eri asia on milloin sen saa tehdä verottomasti verottajan mielestä. Kilometrikorvauksethan ovat vain maksimeja jotka yritys saa maksaa ilman että se katsotaan palkaksi.

[Guest Mustimaki]

Olen suuren suomalaisen firman (jätetään  nimi mainitsematta..) palveluksessa ja ammattimatkustaja jo yli 20 vuoden kokemuksella. Yleensä voisi sanoa, että isojen firmojen matkustussäännöt (matkustuskiellot) on kateustuskaa parhaimmillaan.

 

Oman kokemuksen mukaan pienkone esim vaihdollisella Ruotsin reissulla (Tukholma-jokin jatko Ruotsissa) on erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto, varsinkin kun huomioidaan 2-3 hengen työtunnit. Vaan selitä se pääkonttorille....

[Erkki Pulkkinen 0]

Ei taida firmoilla olla kuitenkaan oikeutta kieltää kulkemasta jollakin tietyllä menetelmällä.

[Tatu Koiranen 1 776]

Ei taida firmoilla olla kuitenkaan oikeutta kieltää kulkemasta jollakin tietyllä menetelmällä.

 

Paitti kun matkustaa työajalla... mitä sitä omaa aikaa sellaseen käyttämään

[Erkki Pulkkinen 0]

Paitti kun matkustaa työajalla... mitä sitä omaa aikaa sellaseen käyttämään

 

Jos tulis oikeusjuttu niin saattas työnantajan asettama rajoitus hylkääntyä perusteettomana.

[Tatu Koiranen 1 776]

Jos tulis oikeusjuttu niin saattas työnantajan asettama rajoitus hylkääntyä perusteettomana.

 

Jaa, että työnantajalla ei ole lainkaan oikeutta kertoa, mitä työajalla tehdään ja mitä ei..? Varsinkin, kun työnantaja on vielä jonkinlaisessa vastuussa sen toimijan turvallisuudesta kun se työtehtävää (paikasta A paikkaan B siirtyminen) suorittaa.

[Pirkka Mattila 1]

Työnantaja vakuuttaa työntekijänsä kun hän lähtee kotiovelta ja palaa sinne (näin periaatteellisesti) jos (ja kun) vakuutus ei kata itse lentämistä, niin työnantajalla lienee aika vähän tehdävissä ellei halua vakuutusyhtiötä vaihtaa tai sitten mahdollisesti maksaa suurempia vakuutusmaksuja. Toisaalta kuka sitä vakuutusten takia lentää?

[Osmo Jalovaara 188]

Aloitin työmatkojen tekemisen itse lentäen 60-luvun puolivälissä aluksi VFR-plaaneilla. Aikataulujen pitäminen Suomen säissä oli joskus hankalaa. 1966 kävin IFR-kurssin Aeron Ilmailuopistossa, jonka jälkeen kesäpuolella vuotta ei enää ollut mitään ongelmia. Työnantajani muuten maksoi kurssin. Mainittakoon nyt vielä kaikkien iloksi neljän kuukauden kurssin hintakin, joka sisälsi 105 oppituntia, 24 h linktrainerillä ja 20 h Debonairilla. Kurssin hinta oli nimittäin kokonaiset 1500 mk - n. 3000 euroa nykyrahassa. Matkoista firma maksoi lentotuntien mukaan. Siihen aikaan kotimaanmatkoilla Mooneyn kustannus vastasi kahden lentolipun hintaa. Joskus Mooney tuli kallimmaksi, kun lensin yksin, joskus meni kahdella hengellä tasan, ja joskus kolmella hengellä se tuli halvemmaksi. Sen sijaan ulkomaanmatkoilla - kiitos IATAn kartellihinnoittelun -  riitti 1,5 henkeä kattamaan koneen kustannukset. Imagohyöty työnantajalle oli merkittävä siihen aikaan. Etenkin kun sain usein parkkeerata Mooneyn miltei Keski-Euroopasta tulleen reittikoneen viereiseen ruutuun siihen parakin eteen, ja pienen maahantulolenkin jälkeen päästiin vieraiden kanssa suoraan jatkamaan matkaa muualle Suomeen.

1970-luvun alussa olin Ulkoministeriön palveluksessa neljä vuotta Kaakkois-Aasiassa. Asuessani ajasta jälkimmäisen puoliskon Singaporessa sain UM:n kanssa aikaan sopimuksen, että voin veloittaa Singapore Flying Clubin koneilla tekemistäni matkoista normaalin lentolipun hinnan. Tein työmatkoja niin, että lensimme esimerkiksi Kuala Lumpuriin Singaporessa asuneen joensuulaisen Joel Ikosen kanssa. Hän vei koneen takaisin Singaporeen ja toi sen takaisin esim. kolmen päivän kuluttua, jolloin minä taas lensin paluulennon. Näin ei tarvinnut maksaa mitään seisontapäivistä.

Palattuani Suomeen 70-luvun puolivälissä lensin varsin pian monimoottorikelpuutuksen Twin Comanchella ja vuotta myöhemmin tyypit Navajolla. Sattumalta työtehtäväni seitsemän seuraavan vuoden aikana veivät minut asiantuntijaryhmineni jatkuvasti Keski- ja myös silloiseen Itä-Eurooppaan. Neljän- viiden hengen lipunhinta riitti hyvin kattamaan "wet leasatun" Navajon kustannukset t.s. co-pilotti mukana. Matkan kokonaiskustannuksissa säästimme kuitenkin säännönmukaisesti useimmiten yhden työpäivän ja yhden yöpymisen, mikä oli jo kustannuksenakin merkittävä ja ammattimatkustajien kannalta erittäin tervetullut. Co-pilotti hoiti koneen kääntämisen, maksut, muodollisuudet, tankkaukset, cateringin, säät ja lentosuunnitelmat, jolloin kone oli aina heti lähtövalmis, kun tulimme kentälle. Lisäksi hänen läsnäolonsa antoi turvallisuuden tunteen matkustajille, jos kuolisin infarktiin, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Toisaalta kävimme Ilmailuopistolla varsin perusteellisen kaksoisohjaajakoulutuksen ja käytimme varsin tiukasti opetettuja ohjaamomenetelmiä toiminnassamme. Näinä vuosina työmatkalentämiseni oli jo vähintäänkin puoliammatillista, mitä sen pitääkin olla. Suurimman osan ajasta lensin ansiolentäjän lupakirjalla. Vaarallisinta on silloin tällöin vaihtelun vuoksi tehty keikka. Matkat hoidettiin muodollisesti tilauslentoina, jolloin matkustajilla oli niiden mukainen vakuutussuoja. Pisimmät matkat teimme Turkkiin, lentoaika suuntaansa 10,5 - 11 h.

Näin jälkeenpäin muistellen muistikuvat ovat tietenkin positiivisia, vaikka mukaan mahtui tiukkojakin paikkoja. En ole varma, haluaisinko enää näillä vuosilla ottaa kantaakseni kaikkea sitä vastuuta, mikä koneen päällikölle lankeaa. Silloin nuorempana, kun oli hyväkuntoinen optimisti ja jaksoi valvoa ym, asia ei juurikaan vaivannut. Eräs positiivisimpia kokemuksia oli ilmailun ammattilaisten eleetön professionaalisuus, minkä saattoi tuntea lähes käsinkosketeltavana esimerkiksi radioliikenteessä, missä ei turhia jaaritella. Vastaavaa toivoisi joskus muuhunkin työelämään. Kukaan työnantaja ei koskaan pyrkinyt rajoittamaan työmatkojeni tekemistä itse lentäen. Sen sijaan oli kyllä joitakin henkilöitä, jotka välttelivät mukaan lähtöä. Mutta niinpä he välttelivät muidenkin vastuiden ja riskien ottamista toimissaan. Missään tapauksessa en antaisi pois näitä kokemuksia ja rauhallisia öitä talvisella taivaalla Itämeren päällä, jolloin saattoi moottorien käydessä tasaisesti, ruotsalaisen naislennonjohtajan äänen katkaistessa radiohiljaisuuden silloin tällöin, reflektoida kaikenlaista ja antaa mielen tyhjentyä työasioista.

Todettakoon vielä lopuksi, että verottajan kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia.

[Peter Lord 191]

Tässähän on kyseessä kaksi eri asiaa - firmahan saa maksaa vaikka elefantilla tehdyt matkat ja ihan kaikkineen mukaanlukien kustannukset elefantin tuomisesta Suomeen - eri asia on milloin sen saa tehdä verottomasti verottajan mielestä. Kilometrikorvauksethan ovat vain maksimeja jotka yritys saa maksaa ilman että se katsotaan palkaksi.

 

Verottaja verottaa tuloja.

 

Jos te vuokraatte lentokoneen ja lennätte sillä työmatkoja ja laskutatte työnantajalta enintään sen maksun jonka lentokoneen omistaja laskutti teiltä, (ja mahd. erikseen maksettavat laskeutumismaksut)  ei synny tuloa. Ei mene veroa.

 

Jos te omistatte oman lentokoneen ja laskutatte sillä tehtyjä työmatkoja, pitäkää kirjaa koneen kaikista kuluista.  Laskekaa vuositasolla kiinteät ja muuttuvat kulut yhteen, lisätkää kuluksi vielä laskennallinen koneen poisto eli arvonalennus, esim 20 % edellisen vuoden jälkeen jääneestä arvosta  ja jakakaa sitten tämä kulusumma koneen ko. vuoden lentotunneilla.  Nyt tiedätte tuntikustannuksen.  Jos olette saaneet työnantajalta korvausta lentokoneen käytöstä yli omakustannushinnan, on syntynyt tuloa. Syntyy veroa,  Muuten ei.

 

Ei tämä todellakaan mitään rakettitiedettä ole.

 

Peter

[Erkki Pulkkinen 0]

Verottaja verottaa tuloja.

 

Jos te vuokraatte lentokoneen ja lennätte sillä työmatkoja ja laskutatte työnantajalta enintään sen maksun jonka lentokoneen omistaja laskutti teiltä, (ja mahd. erikseen maksettavat laskeutumismaksut)  ei synny tuloa. Ei mene veroa.

 

Jos te omistatte oman lentokoneen ja laskutatte sillä tehtyjä työmatkoja, pitäkää kirjaa koneen kaikista kuluista.  Laskekaa vuositasolla kiinteät ja muuttuvat kulut yhteen, lisätkää kuluksi vielä laskennallinen koneen poisto eli arvonalennus, esim 20 % edellisen vuoden jälkeen jääneestä arvosta  ja jakakaa sitten tämä kulusumma koneen ko. vuoden lentotunneilla.  Nyt tiedätte tuntikustannuksen.  Jos olette saaneet työnantajalta korvausta lentokoneen käytöstä yli omakustannushinnan, on syntynyt tuloa. Syntyy veroa,  Muuten ei.

 

Ei tämä todellakaan mitään rakettitiedettä ole.

 

Peter

 

 

No miten se verottaja laskee sen jos ostan vasta katsastetun vanhan corollan 300 eurolla ja ajan sillä kilometrikorvauksia 15000 kilometriä, joka tekee 6750 euroa, bensiinit maksavat 1200 euroa ja käyttömaksu 150 euroa, öljyä, renkaita, varaosia tai muitakaan ei mene, ajan sillä vuoden ja lahjoitan sen sitten romulaan, siten poistot kokonaispoistona 300 euroa.

Näinhän tuosta kertyi tuloa yhteensä 5100 euroa. Jos ajaisin saman jollain kalliilla kotterolla, joka kuluttaisi 25l/100km eli 4687 euroa, jäisi ennen muita kuluja tulosta 2063 euroa ja siihen huolto, käyttömaksu, poistot, jne, niin ollaan takuulla tappiolla niinkuin verottaja asian on alunperin laskenutkin.

Epäilemättä tämän ongelman vuoksi on kilometrille säädetty hinta, joka sisältää kaikki.

 

No miten tulkitaan jos minulla olisi vaikka joku uuden karhea hieno g1000-turbo-rg tuon vanhan piipperin prutkun sijasta, kulut olisivat kalliimmalla taatusti moninkertaiset verrattuna köyhällistön piipperiin.

 

Eikö olisi selkeintä olla puhumatta kenellekään ajoneuvon merkistä, mallista tai tyypistä ja laskuttaa vain kilometrihinta normaalia maantiereittiä pitkin.

Esimerkiksi jos käyn Oulusta Tampereella työmatkalla, niin olen lähtenyt kotoa, käynyt sovitussa kohteessa ja palannut kotiin, mitä se kenellekään kuuluu vaikka olisin ratsastanut sen matkan Asikaisen Elefanttivuokraus Oy:stä vuokraamallani paloruiskulla.

 

Sitten jos tilanne onkin niin päin että firmani omistaa sen lentokoneen ja käytän sitä myös omiin lentoihin niin tilanne on huomattavasti mutkikkaampi. Joka lento dokumentoidaan, lasketaan lentotunteja, huoltolaskuja, bensalaskuja, poistoja, jne... saadaan jokin hinta ja maksat sitten rahalla omat lentosi jokaista minuuttia myöten.

[Karoliina Salminen 0]

Ei ihan tähän liittyen, mutta läheltä liippaa. Ajattelin, että olisi hienoa käydä esim. firman Oulun konttorilla itse lentäen lentokoneella, mutta joku on ollut hereillä; Firman matkustusohjesäännössä on sääntö joka kieltää työntekijän itse ohjaaman ilma-aluksen käytön työmatkoihin.

 

Mistähän tuollainenkin on voinut tulla, tuskin omalla koneella lentäviä kuitenkaan jonoksi asti isommassakaan firmassa on?

 

 

Kannattaa tietenkin äänekkäästi valittaa asiasta. Kun tarpeeksi monta valittaa järjettömästä ohjesäännöstä, sille tulee ehkä muutospaineita.

Isossa firmassa luulisi olevan useampia joita asia jollakin tavalla koskettaa.

 

On firmoja joissa tuo on sallittua ja toisia joissa se on kiellettyä. Tiedän jokusia jotka vakituisesti ajavat omalla

lentokoneella työmatkoja, he ovat ilmeisesti töissä sellaisessa firmassa jossa ohjesääntö on järkevä. Etenkin USA:ssa

tuo on jopa yleistä ja joillakin lentokoneen hankinnan yksi motiiveista. Siellä lentokone on matkustusväline eikä

pelkkä urheiluväline.

 

 

[Karoliina Salminen 0]

No miten tulkitaan jos minulla olisi vaikka joku uuden karhea hieno g1000-turbo-rg tuon vanhan piipperin prutkun sijasta, kulut olisivat kalliimmalla taatusti moninkertaiset verrattuna köyhällistön piipperiin.

 

Mitenkähän G1000 verrattuna höyrymittareihin olisi kustannuksiltaan moninkertainen? Vai onko niin EASA-part M:ssä säädetty että omistaja

ei itse saa päivittää G1000:n tietokantaa vaan siihen tarvitaan joku Part-145 huolto-organisaatio vai onko kyseessä kuvitelma siitä

että "Garminin omistaminen on tähtitieteellisen kallista"? Meillä on hieman nyt vaan vähän päinvastaisia kokemuksia asiasta...

Epäilen että uusi Piper on huoltokuluiltaan identtinen vanhojen kanssa, koska tänäkin vuonna valmistettu malli on yhä kuitenkin

monta kymmentä vuotta vanha design eikä esim. G1000 tee siitä hirveän poikkeavaa ratkaisua joka minun käsittääkseni olisi huoltokuluihin merkittävästi

vaikuttava. Turbomoottori ja RG voi tietenkin lisätä huoltokuluja, mutta näitä on ollut jo kymmeniä vuosia sitten saman valmistajan samanlaisissa koneissa,

joten ikä ei ole siinä se kriteeri. Vanhaa teknisesti melko samanlaista konetta täytyy huoltaa kuitenkin yhtä hyvin kuin uutta ja

ikä ei tee huoltolistan taskeista skipattavia ja lentokerhon vanhan kaluston kuluja seurailleena voin sanoa että en näe niissä mitään eroa

uuden koneen kuluihin nähden. Vanhassa pikemminkin on useammin jotain rempallaan mistä tulee sitten odottamattomia uudistuskuluja.

 

Itse olisin tyytyväinen jos saisin auton kilometrikorvauksen tai vastaavan matkan halvimman lentolipun hinnan oman lentokoneen käytölle

riippumatta kattaako se kokonaan lentokoneen lentokulut vai ei. Sehän olisi lähinnä oma vika jos kone olisi epätaloudellinen käyttää eikä

sitä voisi pistää firman maksettavaksi. Samalla tavallahan autoissa joku voi ajaa isolla SUV:lla joka kuluttaa enemmän bensaa kuin kilometrikorvaus

kattaa eikä sitäkään käsittääkseni erikseen korvata (eikä pidäkään korvata, jos haluaa kuluttaa vähemmän, voi ostaa taloudellisemman auton).

 

[Kimmo Huoviala 1]

Olisiko lentolaitteen hankintahinnalla jotain merkitystä?

[Karoliina Salminen 0]

Olisiko lentolaitteen hankintahinnalla jotain merkitystä?

 

Mielestäni ei. Lentokone kuitenkin on yleiskäyttöisempi kuin pelkkiin työmatkoihin,

joten sen ostohinnalla ei ole korvauksissa oikeudenmukaista merkitystä. Lisäksi lentokoneen erilaiset

omistuskuviot (esim. kimppakone tai kerhokone) eivät tue korvaussumman kerryttämistä

koneen ostohinnan suhteen.

 

Samaten ei Hummer H1:n omistaja saa parempaa kilometrikorvausta kuin joku toinen 80-luvun toyotalla.

 

[Mikko Palosvirta 0]

 

Samaten ei Hummer H1:n omistaja saa parempaa kilometrikorvausta kuin joku toinen 80-luvun toyotalla.

 

 

Muistaakseni km-korvaus voidaan korottaa, jos voidaan osoittaa ettei km-korvaus kata kuluja. Muistanko oikein?

[Ilkka Pietilä 0]

Verottajan hyväksymät auton kilometrikorvaukset ovat maksimeja (käytännössä myös minimejä) ilman eri perusteluja. 

Jos verottajalle pystyy osoittamaan, että jollakin autolla ajaminen maksaa 5 EURoa /km ja työnantaja suostuu maksamaan sen, niin asia on OK.  Kannattaa kuitenkin varautua asian todistamiseen Hallinto-oikeudessa. 

Lentokoneen kohdalla asia on muuten sama, mutta maksimi kilometrihintaa ei ole määrätty. 

 

Eli tässä on kaksi eri asiaa ihmeteltävänä:

1. Mitä työnantaja suostuu maksamaan.

2. Hyväksyykö verottaja työnantajan maksaman korvauksen verovapaana korvauksena.

 

Työnantajalla on valta päättää miten se korvaa työntekijälle aiheutuneet matkakulut ja miten työntekijä saa matkustaa työajalla.  aamen. 

Verottajan on pakko hyväksyä todellinen kuitin mukainen ja työnantajan korvaama matkakulu. 

 

Jos vuokraat auton VAIN työmatkaa varten, vaikka se maksaisi 20 EURoa/km ja työnantaja hyväksyy ja maksaa sen, niin verottajan on pakko hyväksyä se.   

 

Esim. allekirjoittaneen nykyinen työnantaja korvaa työmatkakulut tervettä järkeä käyttäen.  Jos oma/kerhon lentokone on edullisin kulkuväline, niin työnantaja maksaa lentokoneen vuokran (kerhon tai omistajan laskun mukaan jasenyyteen tai käyttösopimukseen perustuen).  Jotta verottajan kanssa pysyy väleissä, niin vuokran määrässä täytyy olla tolkku mukana.  Jos esim. 1-moottori-VFR-koneesta maksetaan 150EUR/h, niin on vaikea väittää, että hinta olisi yli käyvän arvon.  Sen sijaan joku 500 EUR/h saattaa johtaa sinne em. hallinto-oikeuteen. 

 

Muistelen, että edellisen-edellisen-edellisen... työnantajani matkustusmääräyksissä sanottiin,että samalla kaupallisella reittilennolla sai olla enintään 2 yhtiön työntekijää mukana.  Jos 3 henkilöä meni samoille messuille, niin ainakin yhden piti mennä eri lennolla. Tästä on yli 20v aikaa, mutta uskallan epäillä, että siellä ei itse lennettyjä lentomatkoja olisi edes sallittu, saati sitten korvattu. 

 

 

 

[Peter Lord 191]

 

No miten se verottaja laskee sen jos ostan vasta katsastetun vanhan corollan 300 eurolla ja ajan ....

 

Tasan yhdellä tavalla. 

http://www.vero.fi/?article=7625&domain=VERO_MAIN&path=5,40,90&language=FIN

 

Peter