Auttaisitko vähäosaisia vapaaehtoisesti, jos valtion sosiaaliturvaa ei olisi?

[Antti Asikainen 1]

Oikeastaan tämä nykyinen "hyvinvointi yhteiskunta" malli ei edes ole tasa arvoinen kun tavallisia ihmisä rasitetaan tulonsiiroilla sellaisten hyväksi jotka omalla toiminnallaa osittain jopa toimivat yhteiskuntaa vastaan.

 

Eiköhän noiden ihmisten määrä kokonaisuudessa ole hyvin marginaalinen. Suurimman kakun taitavat niellä terveydenhuolto ja koulutus. Maatalouteenkiin menee jonkin verran.

 

Sitä voi jokainen pohtia, millaiset eväät itsellä olisi toimia, jos sattuisi esimerkiksi saamaan vammaisen lapsen, jonka hoidosta ja hoitokuluista joutuisi itse vastaamaan. Enkä tiedä, olisiko maksullinen koulutuskaan Suomen kokoiselle maalle etu. 

[Pekka Holopainen 98]

...

Oikeastaan tämä nykyinen "hyvinvointi yhteiskunta" malli ei edes ole tasa arvoinen kun tavallisia ihmisä rasitetaan tulonsiiroilla sellaisten hyväksi jotka omalla toiminnallaa osittain jopa toimivat yhteiskuntaa vastaan.

...

 

Olen yllätyksekseni tuosta sama mieltä. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" ei ole enää oikeastaan hyvinvointiyhteiskunta sanan täydessä merkityksessä. Se ei ole myöskään ollut tasa-arvoinen enää pariinkymmeneen vuoteen, sillä sen kustannukset kerätään kokonaisuudessaan keskituloisilta ja köyhiltä. Keskiuloiset maksavat suuren (suurimman) osan tuloistaan erilaisina veroina ja köyhät taas saavat maksaa omasta "selkänahastaan", kun sosiaalisisia turvaverkkoja ajetaan alas.

 

Vikana on se, että rikkaat - siis todella rikkaat eivät maksa enää veroja tasa-arvoisessa suhteessa muihin verrattuna. Pääomatulovero on vain 28% miljoonatuloistakin! ja jo minulla se on paljon enemmän lähellä mediaanituloa olevasta palkkatulostani. Minä ja me muut tavan tallaajat maksamme itsemme kipeiksi alati kohoavia kunnallisveroja. Nuo miljönääriporhot eivät maksa niitä senttikään.

 

Myös köyhät pääsevät maksamaan rutkasti veroa, vaikka tuloja ei olisi toimeentulotukea enempää. Suomessa on Euroopan korkeimpiin kuuluva arvonlisäverotus (al-veroa korotettiin juuri 23%:iin) ja muita veroluonteisia maksuja, jotka sattuvat myös köyhiin, jne.

 

Ravintoloiden al-vero aleni 13%:iin (hallitus antaa toisell kädellä ja toisella ottaa pois), mutta kuinka monella meistä tavallisista on varaa useinkaan syödä ravintoloissa? Ruuan al-veron alennuskin pilattiin sillä, että se tiedotettiin kauppojen tietoon jo vuosia etukäteen. Ne ehtivät sillä aikaa nostaa elintarvikkeiden hintoja reilusti veroa vastaavalla määrällä. "Veroetu" meni siis niille käytännössä lyhentymättömänä ja köyhimmät kärsivät - syödä kun on pakko, vaikka ei olisi varaakaan.

 

Pekka

 

[Pekka Holopainen 98]

 

...

ja hoitokuluista joutuisi itse vastaamaan. Enkä tiedä, olisiko maksullinen koulutuskaan Suomen kokoiselle maalle etu. 

 

No, se ei todellaakaan ole etu minkäänkokoiselle maalla.

 

Ainoa etu siitäkin tulee rikkaille, joiden ei silloin tarvitse maksaa niin paljon veroja.

 

Koulutuksen maksullisuus lopettaa hyvin pian "säätykierron" eli se takaa rikkaiden lapsille hyvän tulevaisuuden, mutta estää köyhien lapsilta kunnon koulutuksen. Näin se on myös erittäin suurta kansantaloudellista tuhlausta. Maailmalla näistä järjestelmistä on esimerkkejä eivätkä ne näytä hyviltä.

 

Siitä huolimatta Suomessakin ollaan Kokoomuksen johdolla pikkuhiljaa yksityistämässä koulutusta pohjalta huipulle. Yliopistot juuri yksityistettiin (käytännössä) ja eipä mennyt montakaan kuukautta, kun väkeä aletaan ajamaan pihalle ja ehdottelemaan lukukausimaksuja. Ihmettelen vain sitä miksi yliopistoväki ei käytännössä pannut lainkaan hanttiin vaan uskoi suoranaisia valheita. Oltiinko sitä niin porvaria, niin porvaria...?

 

Pekka

 

[Joona Väisänen 537]

... .blah blah blah... Pääomatulovero on vain 28% miljoonatuloistakin ... blah blah blah...

[Juha Lampi 274]

Syvää rintaääntä saa todellisen kokemuksen kautta.

 

Tässä viime vuoden aikana olemme käytännössä päässeet toteamaan, miltä sosiaaliresurssien vaihtaminen veroaleen maistuu. Eteläsuomalainen matalista kunnallisveroistaan kuulu kunta vaikuttaa olevan hätää kärsimässä vanhustenhuollon kanssa. Tai ehkei sittenkään, sillä onneksi vanhuksia voidaan junailla naapurikunnan puolelle odottamaan vanhainkotipaikkaa, onneksi vanhus voi myydä omaisuutensa kustantaakseen siellä yksityisen hoidon 6,8 vuodeksi ja onneksi hänellä riittää avuliaita sukulaisia avustajiksi. Onneksi myös naapurikunnan apuvälinelainaamolla on suurpiirteisyyttä tulla hätiin. Sittenhän mainittu asuinpaikkakunta voikin iloisesti ilmoittaa maistraattiin, että eihän tuo enää olekaan meidän kuntalaisemme ja päänsärkymme!

 

Mainittakoon, että alkuperäisen kunnan sosiaali- ja hoitopuolen henkilöt sinänsä toimivat kiitettävän ammattitaitoisesti ja yhteistyöhakuisesti! Mutta kun ei oo, niin ei oo...

 

Vapaaehtoisen sosiaaliharrastuksen toimivuuteen uskoville suosittelen lämpimästi käytännön kenttätyötä parisen vuotta. Ehkäpä sen jälkeen heidän puheilleen voidaan antaa asianmukaista painoarvoa.