Timo Partanen

Mustangeja, Mustangeja - yli 20 kuvaa

20 viestiä aiheessa

Syyskuussa 2007 järjestettiin Ohion Eddie Rickenbacker kentällä tapahtuma, jonka nimi Gathering of Mustangs and Legends. Tilaisuuteen oli etukäteen mainostettu saapuvan peräti sata P51:stä, kaikkia vielä lentäviä versioita. En laskenut Mustangeja, mutta aivan sataa ei varmaan oltu saatu kasaan. Varmasti ainakin yli viidenkymmenen koneyksilön rajan päästiin. Tilaisuuden huipentumana nähtiin peräti 20:n P51:n muodostelmalento. Ainutlaatuisia tarinoitaan kertoili suuri joukko vielä näissä maallisissa lentojoukoissa palvelevia sodanaikaisia hävittäjälentäjiä, mukana muutama ässäkin.

 

Itse kenttä kantaa Yhdsyvaltojen ensimmäisen maailmansodan hävittäjä-ässän Eddie Rickenbackerin nimeä.

 

Mustagien lisäksi ilmaan nousi myös toinen maailman lentävistä Avro Lancasterista (vaikka en ole tätä tietoa tarkastanutkaan), kaksi B17 lentävää linnoitusta, kaksi B25 Mitcheliä, kaksi P47 Thunderboltia ja yksi Airacobra. Sotakoneet esiintyivät myös eräänlaisessa taistelunäytöksessä, jossa kentälle kiitoradan varteen oli järjestetty pyrotekniikkaa, jota sitten pommikoneet lähestyivät pommiluukut avonaisina ja kävivät "pommittamassa" kenttää, jolloin  laukaistiin lisää pyrotekniikkaa. Hävittäjät kävivät "hyökkäämässä" pommittajien lomassa.  Muodostelmassa koneita ei sentään laitettu hyökkäämään, sen verran talonpoikaisjärkeä järjestäjillä oli

 

Niin kuin melkein kaikissa ilmailunäytöksissä, oli täälläkin esillä myös ilmavoimien taitolentoryhmä Thunderbirds, sekä Shellin logoilla koristeltu T6 ryhmä. Yksinäisen F16:n taitolentonumerosta ohessa kaartokuva.

 

Henkilökohtaisesti koin jälleennäkemisen riemua, kun näin ilmielävänä sen P51D:n jonka joskus vuosia siten rakensin Airfixin 1/24 sarjana, eli Ridge Runner III, ohessa siitäkin kuvia.  Ridge Runner III, niin kuin monet muutkin D-mallit, oli muutettu kaksipaikkaiseksi. Vaikka pääsy lentämään P51:llä olisikin todella mahtava kokemus, niin sulloutuminen takaohjaamoon oli sellaista akrobatiaa, että ei näillä mitoilla siitä voisi mitenkään kuvitella selviytyvänsä - niin tai sitten pitäsi vain jäädä sinne...

 

Tuo punapyrstöinen P51B/C kantaa Tuskagee Airmenien tunnusta, eli kokopunaista pyrstöä. Tuskagee Airmen oli se ensimmäinen värillisistä lentäjistä kokoonpantu osasto, jonka siirtämisesssä taistelutehtäviin presidentin rouvalla, Eleanor Rooseveltilla oli merkittävä osuus.

 

Kuvissa näkyy myös F22 Raptor, joka lensi Heritage Formationissa Mustangin, F15:n ja F16:n kanssa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Komiat warbird kuvat kelpaa aina, kiitos Timo.

 

Ja aivan erityisesti plussaa tietenkin Lancaster ja Airacobra P-63 Kingcobra kuvista. Noi tarttis ittekin jossain vaiheessa päästä livenä kuvaamaan.  :thmbup:

 

 

EDIT:  :-[

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, kiitos muistutuksesta. Kun kiireessä tekee, niin ei synny kuin suttua. Kyllähän se kuuluttajakin sen luonehti Kingcobraksi, mutta kun en sitä taas muistanut silloin kun laitoin kuvia tänne.

 

Daytonissa on muuten USAF:n museossa koko Kingcobran moottori-vetolaitteisto-tykki-kombinaatio näytteillä ja pitänee sen kuvat laittaa joskus myöhemmin näytille. Siellä on myös Mustangin eka proto sekä Twin-Mustangi, ja mulla siitä pari kuvaa. Laitan perusteellisen reportaasin siitäkin museosta kun tässä kerkeän.

 

Timo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, kiitos muistutuksesta. Kun kiireessä tekee, niin ei synny kuin suttua. Kyllähän se kuuluttajakin sen luonehti Kingcobraksi, mutta kun en sitä taas muistanut silloin kun laitoin kuvia tänne.

 

Daytonissa on muuten USAF:n museossa koko Kingcobran moottori-vetolaitteisto-tykki-kombinaatio näytteillä ja pitänee sen kuvat laittaa joskus myöhemmin näytille. Siellä on myös Mustangin eka proto sekä Twin-Mustangi, ja mulla siitä pari kuvaa. Laitan perusteellisen reportaasin siitäkin museosta kun tässä kerkeän.

 

Timo

 

No minähän kattoin tuon huolimattomasti kans ja nielin syötin koukkuineen mutta onneksi muistutettiin.....  :-[

 

Kincobran vehkeet ilman muuta kiinnostaa, tähän mennessä ei ole tullut nähtyäkään kuin ne Airacobran vastaavat. K-SIM on pitänyt Airacobran Allison V-1710E moottoria esillä jo jonkun vuoden ( huom. puuttuva alennusvaihteisto )

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuskin koskaan, kingkobraa ei taidettu käyttää suomen rintamalla juurikaan, lähinnä kaukoidässä, joitakin saksassa ja ehkä puolan ilmatilassa

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tähän topikkiin piti jo pari päivää sitten vastata. Hitto.

Hienoa tavaraa, todella loistavaa ja etenkin tuo moottori kuva on mun mieleen.  8)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuskin koskaan, kingkobraa ei taidettu käyttää suomen rintamalla juurikaan, lähinnä kaukoidässä, joitakin saksassa ja ehkä puolan ilmatilassa

 

Tästä on vähän epäselvää tietoa liikkeellä. Virallisesti ei olis pitäny olla Neuvostoliiton länsirintamalla yhtään mutta vihjaillaan että ainakin saksalaisten kanssa olisi nahissut muutamia laivueita jotka oli paperilla P-39 mutta käytännössä P-63. Aivan sata varmaa tietoa asiasta ei kuitenkaan taida olla. Suomen rintamalla ei ymmärtääkseni yhtään Kingcobraa olisi raportoitu.... mutta syystä että niitä ei ole ollut, vai että niitä ei ole tunnistettu...??

 

 

 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tässä kuvat Airacobran Allison V-1710-85 moottorista, vaihteistosta ja Aeroproducts potkurista, jota käytettiin  P-39Q Airacobrassa, eikä siis Kingcobrassa, kuten uhosin aikaisemmin. Kuvassa lisäksi A-36 Apache/Invader, joka tunnettiin myös A-tyypin Mustangina. Tämän A-typin tunnistaa eiryisesti kuvassa näkyvistä ilmajarruista, joilla koneesta siis tehtiin syöksypomnmittaja.

 

Mustang on muuten mainio esimerkki kansainvälisestä yhteisriippuvuudesta. Vasta kun Allison moottori korvattiin Merlinillä, saatiin koneisiin lisäpolttoainesäilöiillä riittävä range että koneet voivat saattaa pommittajia Berliiniin asti. On tavallaan koomista, että vasta Allison moottoreiden korvaaminen  brittiläisillä RR Merlineillä (myöhemmin lisensssivalmisteltuilla) Merlineillä koneesta saatiin sen todellinen suorityskyky kuoriutumaan esille.  Tässä suorituskykymuutoksessa tietysti remmiahtamisemn olemiksella suhteressa turboahtamiseen on oleellinen merkitys.

 

P-39Q Airacobrassa käytetty Allison V-1710-85 moottori, vaihteisto ja tykki sekä Aeroproducts potkuri. Daytonin USAF museo

 

[ attachment removed / expired ]

 

A-36 Apache / Invader, eli Mustangin esiversio. Huom ilmajarrut. Daytonin USAF museo

 

[ attachment removed / expired ]

 

Twin Mustang Daytonin USAF museossa

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tästä on vähän epäselvää tietoa liikkeellä. Virallisesti ei olis pitäny olla Neuvostoliiton länsirintamalla yhtään mutta vihjaillaan että ainakin saksalaisten kanssa olisi nahissut muutamia laivueita jotka oli paperilla P-39 mutta käytännössä P-63. Aivan sata varmaa tietoa asiasta ei kuitenkaan taida olla. Suomen rintamalla ei ymmärtääkseni yhtään Kingcobraa olisi raportoitu.... mutta syystä että niitä ei ole ollut, vai että niitä ei ole tunnistettu...??

 

Neuvostoliitto sai ensimmäiset P-63 Kingcobransa vasta kesäkuussa 1944. Kaikkiaan 2421 Kingcobraa toimitettiin Alaskan ja Siperian kautta puna-ilmavoimille. Suomi-Neuvostoliitto maaotteluun ne eivät kerinneet. Rintamalaivueista ei ole kaiketi edes valokuvia Kingcobrista, koska niitä ei yksinkertaisesti toimitettu laivueisiin ennen natsi-Saksan luhistumista. Pokryshkinin 9 GIAD sai toukokuun alussa 1945 36 P-63:sta, mutta sota Saksaa vastaan päättyi jo muutaman päivän kuluttua. 5 GIAD sai myös toukokuussa 1945 Kingcobria, mutta koneet jäivät parkkiin sodan päättymiseen asti. Sotimisen jälkeen oli aikaa kouluttautua uuteen konetyyppiin (Kingcobra). Rintamalaivueiden punapilotit olivat täystyöllistettyjä P-39 Airacobriensa kanssa, joten keväällä 1945 oli vähän aikaa perehtyä uuteen konetyyppiin.

 

Toki PVO:n hävittäjälaivueissa oli aloitettu tyyppikoulutus jo aikaisemmin, mutta yksiköt siirrettiin Kauko-Itään ja uuteen "rähinään". Sota Japania vastaan odotti. VVS oli aloittanut kaluston ja joukkojen siirrot jo keväällä 1945. Esimerkiksi 17 IAP jätti P-39 Airacobransa länteen ja pilotit siirtyivät junilla Kauko-Itään, jossa odotti uudenkarheat Kingcobrat. Sotaan lähdettiin koulutuksen jälkeen elokuussa 1945. 888 IAP vaihtoi vasta elokuussa 1945 I-16-kalustonsa Kingcobriin! 888 IAP olikin viimeinen neukkujen Rata-laivue "in action".

 

Operaatio August Storm käynnisti Neuvostoliiton hyökkäyksen Japania vastaan 9.8.1945. 6 IAP-TOF vaihtoi myös Ratansa Kingcobriin näihin aikoihin. Ilmeisesti Jaappanin sodassa tuli vasta ensimmäiset ilmavoitot Kingcobrilla...

 

Lähde: Opsrey Aircraft of the Aces 74 - Soviet Lend-Lease Fighter Aces of World War 2 - George Mellinger - sivut 82-83.

 

PS on muuten aika liuta ässiä kirjan lopussa. Pistettiinkö Suomen rintamalle vain (Vienan) sutta ja sekundaa, koska eipä taida olla kuin pari neukkupilottia, jotka saivat ässän tittelin suomalaisia vastaan... saksalaisia vastaan oli satoja ässiä (venäläisiä)  ;)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olisin Jukan kannalla näissä, eli tuskin ehtivät kunkut suomea vastaan missään vaiheessa eli ei tarvinnu suomalaiset arpoa ampuivatko aira vai kingejä.

Puolasta oli jokunen käsittääkseni löytyny samaten saksasta, ehkä CFG voisi tarkemmin kertoa?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tässä suorituskykymuutoksessa tietysti remmiahtamisemn olemiksella suhteressa turboahtamiseen on oleellinen merkitys.

 

Kiitos kuvista Timo, museokuvat kelpaa aina  :thmbup:

 

Tuosta ahtamisesta....sen kummemmin pilkkuilematta: kumpikaan noista moottoreistahan ei ollut turboahdettu Mustangissa ollessaan. Rolls-Roycen mekaaniset ahtimet toki pesivät Allisonin yksi vaiheiset ja -vaihteiset mennen tullen

 

rolls-royce-merlin-supercharger-cutaway.jpg

 

Turboahtimet kuitenkin tavallaan liittyy asiaan koska XP-39 prototyypissä sellainen oli. Tuotantoon kuitenkin meni aivan tavallinen Allison V-1710 yksivaiheisella mekaanisella ahtimella. Ilmeisesti GE:n ahtimet oli enemmän tai vähemmän "kortilla" ja rakennetta haluttiin muutenkin yksinkertaistaa.

 

3971958282_20516e7b61_b.jpg

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ilmailukirjallisuudessa esiintyy paljon puolittaisia tietoja, joihin on helppo tarttua, ja syyllistyn tähän jatkuvasti itsekin. Terve lähdekritiikki ja triangulointi ovat kuitenkin aina paikallaan. Silti kuitenkin aina törmää siihen, että itsekään ei muista tarkastaa kaikkea. Joka tapauksessa, Mustangilla oli merkittävä rooli toisen maailmansodan vaiheissa, niin kansainvälisen teollisen yhteistoiminnan kautta, kuin sodankäyntioperaatioidenkin kautta. Lisäksi ihmiset pitävät legendoista ja tällä koneella on todellisesti ollut kontribuoitavaa siihen. Olen tähän koonnut aspekteja tästä ahtamiskysymyksestä ja sitä oleellisesti selittävästä Mustangin kehityshistoriasta vähän laajemmalti.

 

Kun Saksa oli hyökännyt Puolaan 1.9.1939, julisti Englanti (käytän tässä tätä epätäsmällistä termiä tarkoituksellisesti sen yleisymmärrettävyyden vuoksi) sodan Saksalle aiemmin antamiensa poliittisten lupausten perusteella. Euroopan mantereella käydyt sotatoimet käytännössä loppuivat, tai pitäisikö sano keskeytyivät sitten englantilaisten ja ranskalaisten sotilaiden evakuointiin Dunkerquesta, jota seurasi aselepo ja Ranskan antautuminen 22.6.1940. Churchillin sanoja lainaten seuraavana loogisena vaiheena odotettiin, ett ”taistelua Ranskasta seuraisi taistelu Englannista”. Tämä oikeaan osunut poliittinen tilannearviointi konkretisoitui kesän ja syksyn 1940 aikana, kun Saksan ilmavoimat kohdistivat massiivisen taistelutoimet Englantiin ja erityisesti sen suurimpiin kaupunkeihin.

 

Melko pian taistelutoimien alettua syksyllä 1939 Englannin hallitus perusti Yhdysvaltoihin ostokomission, jonka tehtävänä erilaisten kehitystehtävien ohella oli hankkia RAF:lle Amerikkalainen hävittäjä jo silloin selkeästi nähtävillä olevaa Saksan ilma-aseen uhkaa vastaan. Tuona aikana ei ollut käytettävissä monia vaihtoehtoja, vaan käytännössä ainoa hävittäjävaihtoehto olisi ollut Curtis P40. Koska konetyypin tuotantolinjat olivat täynnä olemassa olevien tilausten vuoksi, tämän vaihtoehdon toteutuminen ei vaikuttanut todennäköiseltä.   

 

North American Aviation (NAA) toimitti Englantiin Harvardeja, ja ostokomission ja NAA:n keskusteluissa nousi esille ajatus, että NAA voisi valmistaa lisenssillä Curtisin P40 hävittäjäkoneita. Tähän NAA:n  johtaja Kindelberger kuitenkin teki ostokomissiolle vastaehdotuksen, että NAA voisi kehittää ja valmistaa Englannille kokonaan uuden paremman hävittäjätyypin siinä ajassa, joka kuluisi P40 tuotantolinjan pystyttämiseen. Britit määrittivät koneen aseistuksen, moottoriksi Allison V-1710, koneelle maksimihinnan sekä sen, että ensimmäinen kone olisi oltava valmiina tammikuussa 1941. Aikataulu oli siis erittäin tiukka kokonaan uuden hävittäjän kehittämiseksi. Brittien hankintakomissio käynnisti siten hankkeen prototyypin valmistamiseksi maaliskuussa 1940. Tässä kirjallisuus on siten jonkin verran epätarkkaa, koska lähteissä kerrotaan  varsinaisen ensimmäisten koneiden (320 kpl) tilauksen allekirjoituspäiväksi huhtikuu 1940. Todennäköisempää on, että varsinainen tilaus ensimmäisen sarjan toimittamisesta olisi tehty vasta prototyypin koelento-ohjelman valmistuttua keväällä 1941. Tästä en ole kuitenkaan nähnyt vahvistusta.   

 

Tähän aikaan USA oli vielä virallisesti puolueeton sodassa. Silti maaliskuussa 1940 USA:n kongressissa annettiin Lend-Lease laki, joka salli presidentti Rooseveltille oikeuden kohdistaa avustustoimenpiteitä haluamilleen tahoille. Tämä koski erityisesti Englantia, jolle USA alkoi toimittaa avustustarvikkeita sekä sotilaallista materiaalia.

Huolimatta uuden hävittäjäkoneen kehitysprojektin aikataulun tiukkuudesta, suunnittelussa lähdettiin soveltamaan kahta uutta konseptia. Projektin lähtökohdaksi otettiin NACA:n kehittämä laminaarinen siipi, jonka avulla saavutettaisiin korkeampi nopeus alhaisemman vastuksen johdosta. Toinen uusi konsepti oli ajatus hyödyntää nestejäähdytetyn moottorin jäähdyttäjän läpi virranneen ilman lämpöä eräänlaisena työntövoiman tuottajana. Tälläkin konseptilla voitaisiin niin ikään edesauttaa korkeamman nopeuden saavuttamista. Curtis oli koettanut saada tällaista konseptia toimimaan, mutta ei ollut pystynyt ratkaisemaan kaikkia siihen liittyviä haasteita.   

 

Armeijan ilmavoimat, Army Air Corps (AAC) olisi voinut estää hankkeen toteutumisen vetoamalla kansakunnan etuun, joten NAA neuvotteli heidän kanssaan järjestelyn, jossa RAF saisi koneensa ja AAC kaksi yksilöä kokeilukäyttöön.

 

Prototyypin valmistuessa elokuussa 1940 muste tilauspapereissa oli tuskin kuivunut, koska vain 117 päivää tilauksen allekirjoituksesta oli kulunut. Kone lensi ensilentonsa lokakuun 26 päivänä.

 

Alun perin koneessa oli Allison V-1710 moottori, joka puolestaan oli varustettu yksivaiheisella mekaanisella ahtimella. Tällä konfiguraatiolla saavutettiin erinomainen suorituskyky, mutta FL150 yläpuolella suorituskyky kuitenkin aleni merkittävästi. Koska turboahtimen asentaminen moottoriin ei ollut mahdollista, joutui Allison turvautumaan tähän ahtamisvaihtoehtoon.

 

Koneen testitulokset on nähtävissä tästä linkistä:

http://www.wwiiaircraftperformance.org/mustang/mustang-I.html

 

Varsinaisiin sotatoimiin USA joutui Pearl Harborin hyökkäyksen yhteydessä 7.12.1941, jonka seurauksena Roosevelt pyysi kongressia julistamaan sodan Japanille, Italialle ja Saksalle, mitä seurasi Saksan sodanjulistus 11.12.1941. Tämä noudatti akselivaltojen aiemmin tekemää sopimusta.

 

Ensimmäiset tuotantokoneet toimitettiin RAF.lle ja ensimmäinen taistelukosketus tapahtui toukokuussa 1942. Vaikka koneen suoritusarvot olivat erinomaisia verrattuna muihin sen aikaisiin ensi linjan hävittäjiin, pidettiin koneen käyttöarvoa rajallisena johtuen suoritusarvojen laskusta FL150 yläpuolella.

 

Toisesta RAF:n tilauserästä erinäisten järjestelyiden perusteella toimitettiin 150 kpl AAC:lle, joka kutsui konetta P51 Apacheksi, mutta muutti pian nimen englantilaisten antaman nimen mukaiseksi, eli Mustangiksi.

 

Allisonin uuden kehitysversion mukanaan tuomasta tehon lisäyksestä huolimatta suorituskyky korkealla lennettäessä jäi epätyydyttäväksi. Samassa yhteydessä, eli vuoden 1942 alkupuolella, koneesta tehtiin syöksypommitusversio, osittain siksi että hävittäjien tuotannolle oli oma kiintiö, ja syöksypommittajien tilauskiintiössä oli edelleen tilaa. Tässä konversiossa koneeseen asennettiin ilmajarrut ja muutettiin siipien rakennetta siten, että kummassakin siivessä voitiin kantaa 500 paunan pommi.

 

Huhtikuussa 1942, Rols-Roycen koelentäjän, Ronnie Harkerin testattua konetta, nousi esille ajatus koneen Allison moottorin korvaamisesta RR Merlin (Packard V-1650) moottorilla. Moottorissa oli kaksivaiheinen mekaaninen ahdin joka kohentaisi koneen suorituskykyä erityisesti korkealla lennettäessä. Ajatus pantiin toimeen ja siten viisi A-tyypin konetta konvertoitiin Merlinelle. Koneeseen tehtiin moottorin kiinnitysten vaatimat muutokset ja siihen asennettiin Spitfire IX:n potkuri. Muutoin A-tyypin design pidettiin samana. Konversion tulokset olivat odotusten mukaisia, eli saavutettu maksiminopeus FL220:lla oli 433 mph (697 km/h) ja saavutettu lakikorkeus FL406. Kaksi konvertoitua yksilöä luovutettiin myös Yhdysvaltojen 8:lle ilmavoimille kokeiltavaksi. Kun moottorin muutoksen aiheuttama suorituskykyparannus oli niin merkittävä, niin kone melko pitkälti suunniteltiin uudelleen uutta moottoria varten. Tässä yhteydessä mm kaksivaiheisen mekaanisen ahtimen välijäähdyttimelle tehtiin tilaa, ja koko konehuone suunniteltiin uudelleen uuden painavamman moottorin lähtökohdista.   

 

Tällainen uudelleen suunniteltu XP51B prototyyppi lensi ensimmäisen lentonsa marraskuussa 1942, eli noin puolen vuoden kuluttua. Heti oli ilmeistä, että käyttökelpoista lakikorkeutta voitiin korjata 10.000 jalalla ja huippunopeutta 50 mph FL300:lla. Varsinainen tuotanto alkoi alkuvuonna 1943, jolloin B-mallia tuotettiin Inglewoodissa Kaliforniassa, ja C-mallia kokonaan uudessa tehtaassa Dallasissa, Teksasissa. Kahdella 75 gallonan pudotettavalla lisäpolttoainesäiliöllä saavutettava toimintasäde oli 750 mailia mikä myöhemmin kasvoi vielä 880 mailiin kun ohjaajan taakse asennettiin lisätankki. Tällä toimintasäteellä, ja lakikorkeudella varustettu hävittäjä mahdollisti pommikoneiden saattamisen aina Berliiniin asti ja takaisin, mikä laski merkittävästi pommikoneiden tappiolukuja ja mahdollisti sittemmin systemaattiset pommitukset Saksan ydinalueille, sekä päivällä, että yöllä. Legenda oli syntynyt!

 

Tässä linkki P51B koelentoraporttiin http://www.wwiiaircraftperformance.org/mustang/p51b-12093.html

 

Timo

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ilmailukirjallisuudessa esiintyy paljon puolittaisia tietoja, joihin on helppo tarttua, ja syyllistyn tähän jatkuvasti itsekin. Terve lähdekritiikki ja triangulointi ovat kuitenkin aina paikallaan. Silti kuitenkin aina törmää siihen, että itsekään ei muista tarkastaa kaikkea. Joka tapauksessa, Mustangilla oli merkittävä rooli toisen maailmansodan vaiheissa, niin kansainvälisen teollisen yhteistoiminnan kautta, kuin sodankäyntioperaatioidenkin kautta. Lisäksi ihmiset pitävät legendoista ja tällä koneella on todellisesti ollut kontribuoitavaa siihen. Olen tähän koonnut aspekteja tästä ahtamiskysymyksestä ja sitä oleellisesti selittävästä Mustangin kehityshistoriasta vähän laajemmalti.

 

Tästä olemme ehdottomasti yhtä mieltä ja tarkoitus ei tokikaan ollut kritisoida sen suuremmin, lähinnä jatkaa keskustelua  ;)

Tarkoitus ilmeisen onnistui koska saimme tähän kattavan tiivisteen Mustang historiaa, kiitos siitä.

 

Huhtikuussa 1942, Rols-Roycen koelentäjän, Ronnie Harkerin testattua konetta, nousi esille ajatus koneen Allison moottorin korvaamisesta RR Merlin (Packard V-1650) moottorilla. Moottorissa oli kaksivaiheinen mekaaninen ahdin joka kohentaisi koneen suorituskykyä erityisesti korkealla lennettäessä. Ajatus pantiin toimeen ja siten viisi A-tyypin konetta konvertoitiin Merlinelle. Koneeseen tehtiin moottorin kiinnitysten vaatimat muutokset ja siihen asennettiin Spitfire IX:n potkuri. Muutoin A-tyypin design pidettiin samana. Konversion tulokset olivat odotusten mukaisia, eli saavutettu maksiminopeus FL220:lla oli 433 mph (697 km/h) ja saavutettu lakikorkeus FL406. Kaksi konvertoitua yksilöä luovutettiin myös Yhdysvaltojen 8:lle ilmavoimille kokeiltavaksi. Kun moottorin muutoksen aiheuttama suorituskykyparannus oli niin merkittävä, niin kone melko pitkälti suunniteltiin uudelleen uutta moottoria varten. Tässä yhteydessä mm kaksivaiheisen mekaanisen ahtimen välijäähdyttimelle tehtiin tilaa, ja koko konehuone suunniteltiin uudelleen uuden painavamman moottorin lähtökohdista.   

 

Tuosta konvertoitujen prototyyppien määrästä on myöskin kahdenlaista tietoa, toiset lähteet puhuvat neljästä, toiset viidestä koneesta. Ilmeisesti kuitenkin ensimmäinen lentänyt konvertoitu oli AL975/G. Tuo ensimmäisten Merlin Mustangien rakentelu tehtiin aika salassa ja pienillä resursseilla, ja niinpä esimerkiksi Mustangin hieno "ejektori" jäähdyttäjä jätettiin ensi alkuun kokonaan käyttämättä ja tilalle kötöstettiin väliaikainen ( mielestäni ) hieman Fairey Barracudan tai Fireflyn jäähdyttäjältä näyttävä viritys ja kuten mainittua, Spit IX ( Dowty Rotol? ) potkuri.

 

P-51BC_02.jpg

 

Lisää tarinaa aiheesta mm. tuolla: http://www.crazyhorseap.be/Mustangs/History/P-51BC/P-51BC_01.htm

 

AM208 kuva Kev Darlingin kirjasta "Combat Legend P-51 Mustang". Copyright NAA Archive

 

[ attachment removed ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Todella mielenkiintoisia kuvia noista koneista, joiden potentiaalista vasta alettiin muodostaa käsitystä.  Sinänsä hämmästyttävää, miten hyvin kuvia näyttää löytyvän jopa "for your eyes only" tyyppisistä aikansa suurista salaisuuksista.

 

Laitan tähän vielä pari kuvaa viime viikkoiselta käväisytläni Udvar Hazy keskuksessa. Tuo Merlinin puukehikko on kuulemma alkuperäinen, joten moottori lienee varaosa, jota ei ole koskaan asennettu lentävään koneeseen, mutta tämä on vain omaa speekelaatiota.

 

Udvar Hazyssa ei ollut kovin paljon uusia koneita, eikä ilmeisesti ole odotettavissakaan vastaisuudessa mitään uutta. Totesivat "low hanging fruitit" jo poimituiksi, kun Gerber facility on suljettu ja uusi restaurointilaitos valmistuu ensi keväänä, aletaan siellä kunnostaa uusia koneita. Kaikki liki valmiit koneet on jo tuotu esille ja lähes valmiita ei ole muita kuin tuo He 219 Uhu. Se saatanee kokonaisena esille parin vuoden sisälä. Aichin kunnostamiseen meni kulemma 7 vuotta, kun käytetävssä ei ollut mitään piirustuksia, varaosia tai huoltokirjallisuutta!!

 

 

Allison V-1710-33 (Udvar Hazy museo)

 

[ attachment removed ]

 

Allison V-1710-33 (Udvar Hazy museo)

 

[ attachment removed ]

 

Packard Merlin V-1650-7  (Udvar Hazy museo)

 

[ attachment removed ]

 

Packard Merlin V-1650-7  (Udvar Hazy museo)

 

[ attachment removed ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Unhotin, että piti laittaa vielä tämä kuva Udvar Hazyssa olevasta C-tyypin Mustangista, joka on muutettu raaseriksi.

 

Tuossa näkyy taustalla myös Boeing 707:n prototyyppi, jolla tehtiin se kuuluisa Barrrell Roll Lake Washingtonin päällä ja päästiin samalla ilmailuhistoriaan

 

Timo

 

[ attachment removed ]

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Todella mielenkiintoisia kuvia noista koneista, joiden potentiaalista vasta alettiin muodostaa käsitystä.  Sinänsä hämmästyttävää, miten hyvin kuvia näyttää löytyvän jopa "for your eyes only" tyyppisistä aikansa suurista salaisuuksista.

 

 

 

Salaisuuksiahan ne oli kovasti siihen aikaan juu, ja esmes tuo /G tuossa proton tunnuksessa edellä viittaa siihen että kone oli maassaollessa aina aseistetussa vartiossa.

 

Tuossa Allisonin kuvassa näkyy hyvin miten planeetta-alennusvaihteen takia potkurinakseli on samalla linjalla kampiakselin kanssa, toisin kuin "tavallisessa" alennusvaihteessa ( esmes Merlin ). Allisonhan joutui tuosta sittemmin luopumaan systeemin osoittauduttua kestämättömäksi tehojen noustessa myöhemmissä kehitysversioissa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tällainen video löytyi sattumalta. Siinä Dr Ken Wagner lentää omaa Mustangiaan Lady Alice ja antaa lopuksi haastattelun kuvaajalle. Tämän HD-videon lento-osuus on kuvattu takaistuimelta. Haastatelussa keskustellaan mm siitä, millaisia ongelmia koneella nousuun ja laskuun liittyy. En muista kuulleeni aiemmin, että kone pyrkii laskeutumisen jälkeen "pois kiitoradalta" eli, jos päästät irti niin se mene omaan suuntaansa, ja et tiedä minne.

 

Sinänsä hauskaa, että ortopedinä omaisuutensa hankinut kaveri osti Mustangin ja hankki siihen kelpuutuksen. Nykyisin hän sanoo lentävänsä koneella joka viikonloppu, eli noin 70 tuntia vuodessa.

 

enjoy...

 

http://www.youtube.com/watch?v=Wd5cg77mA48

 

Timo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tässä linkki kolmen videon sarjaan, jossa Fantasy of Flightin Kermit Weeks lentää C-tyypin Mustangilla. Systeemi linkittää ne kaksi seuraavaa videota sitten itsekseen. Kone on yksipaikkainen, niin kuin sen kuuluukin olla. Video on  kuvattu otsakameralla ja Kermit selittää toimenpiteensä siihen asti, kunnes käynnistää Merlinin. Sen jälkeen hän osoittaa mittareita kertoakseen mikä on tärkeää seurattavaa. Näkyvyys eteen on todella huono, ihan niin kuin  kaikissa kannuspyöräkoneissa. Tässä tavallaan johdantokurssi Mustangin tyyppeihin...

 

 

Timo

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla