Yö -ja pimeäkuvaus

[Pekka Hovi 0]

Terve.

Millä aukon arvoilla ja valotusajalla olette saaneet tarkkoja, tärähtämättömiä kuvia laskeutuvista/nousevista koneista pimeällä ja kaikenlisäksi ilman jalustaa?

Vai onko tuo aivan turha toivo edes saada oikein valottunutta ja tärähtämätöntä kuvaa niinkin nopeasti liikkuvasta kohteesta pimeässä?

 

- Pekka

[Jussi Seppälä 1]

Vastataan nyt vähän jotain sinne päin..

 

Täysin pimeällä on turha lähteä yrittämään lasku-/nousukuvia ilman valovoimaista vakaajaobjektiivia ja korkeita ISO-arvoja sietävää runkoa. Esim. Vantaan finaaleissa voi yrittää f2.8 aukolla, ISO-arvolla 3200-6400 ja jos hyvin käy, suljinajaksi saattaa saada 1/15 - 1/60 s tai jopa nopemman. Suurin osa kuvista tulee silti olemaan huttua. Hämärällä riittää vähempikin, mutta puhe oli pimeäkuvista.

 

Paikallaan olevan kohteen kuvaaminen jalustalta onkin sitten helpompaa. ISO-arvo pieneksi, esim. ISO 100-200, aukko esim. f8 - f10 ja aukon esivalintaohjelmalla annat kameran arvioida suljinajan. Ajat voivat olla sekunnista vaikka puoleen minuuttiin. Muista käyttää lankalaukaisinta tai ajastusta, ettei napin painaminen tärisytä kameraa.

 

Ensihätään kannattaa asentaa Firefoxiin esim. FxIF-exif-plugini, ja alkaa katsella foorumikuvien ja esim. jetphotos.netin kuvista exif-tietoja. Tutkimalla kuvien ISO-arvoja, aukkoja ja suljinaikoja pääsee hyvin alkuun ja saa käsitystä asiasta.

 

Huom. Kaikissa kuvissa ei aina ole exiffejä tallessa. Monissa kuitenkin.

 

[Pekka Hovi 0]

Okei No, täytyy toistaiseksi tyytyä ihan vaan päivällä otettuihin spotteihin ulkomailla, kun en jaksa raahata jalustaa mukanani

Ja riippuuhan se kaikenlisäki vielä haluaako kuvaan syvyysterävyyttä, kun ilmeisesti tuppaa isolla aukolla pienentymään helposti jos esim. lennonjohto torni osuu taustalle ja on kaukana

[Johanna Amnelin 0]

Minäkin olen tätä kysymystä pohtinut, onneksi löytyi hyvä vastaus täältä 

[Kai Krause 0]

Vastataan nyt vähän jotain sinne päin..

 

Täysin pimeällä on turha lähteä yrittämään lasku-/nousukuvia ilman valovoimaista vakaajaobjektiivia ja korkeita ISO-arvoja sietävää runkoa. Esim. Vantaan finaaleissa voi yrittää f2.8 aukolla, ISO-arvolla 3200-6400 ja jos hyvin käy, suljinajaksi saattaa saada 1/15 - 1/60 s tai jopa nopemman. Suurin osa kuvista tulee silti olemaan huttua. Hämärällä riittää vähempikin, mutta puhe oli pimeäkuvista.

 

Paikallaan olevan kohteen kuvaaminen jalustalta onkin sitten helpompaa. ISO-arvo pieneksi, esim. ISO 100-200, aukko esim. f8 - f10 ja aukon esivalintaohjelmalla annat kameran arvioida suljinajan. Ajat voivat olla sekunnista vaikka puoleen minuuttiin. Muista käyttää lankalaukaisinta tai ajastusta, ettei napin painaminen tärisytä kameraa.

 

Ensihätään kannattaa asentaa Firefoxiin esim. FxIF-exif-plugini, ja alkaa katsella foorumikuvien ja esim. jetphotos.netin kuvista exif-tietoja. Tutkimalla kuvien ISO-arvoja, aukkoja ja suljinaikoja pääsee hyvin alkuun ja saa käsitystä asiasta.

 

Huom. Kaikissa kuvissa ei aina ole exiffejä tallessa. Monissa kuitenkin.

 

 

Vakaaja ei välttämättä auta paljoakaan, koska lentävä kone liikkuu melko pitkän matkan käytettävissä olevilla suljinajoilla ja epäterävyyttä syntyy siitä, että kone pyörähtää filmitasoon nähden, jolloin kuva on aina terävä vain yhdestä pisteestä, esim. siiven tyven kohdalta jolloin perä/keula/siivenkärjet liikkuvat kuvaustasoon nähden erilailla ja tulevat siksi aina jonkin verran epäteräviksi. Valovoima on kaikki kaikessa ja kannattaa katella optiikoita, joiden valovoima alkaa ykkösellä. Kokokennon kamerat on omiaan pimeessä. Valotusajat menee helposti 1/20 s luokkaan, mutta homman juju on ottaa kuvia todella paljon ja nopeana sarjana ja toivoa, että edes yksi kelvollinen mahtuu kuvapaljouden joukkoon.

 

Kai

[Jussi Seppälä 1]

Kai kirjoittaa aivan totta. Kuitenkin olettaisin, että varsin harva harrastaja omistaa objektiiveja, joiden valovoima alkaa ykkösellä. Ehkä 50/1.8:n tai 85/1.8:n, mutta kuitenkin heikommin lentokonekuvaukseen soveltuvia objektiiveja. Sen sijaan 70-200/2.8 löytyy jo useammalta.

 

Joka tapauksessa pimeässä käsivaralta kuvattaessa pitkät sarjat ovat käytännössä ainoa mahdollisuus saada edes yksi kohtuullisen terävä ruutu. Jos haluaa paremman onnistumisprosentin, kannattaa tyytyä kuvaamaan jalustalta paikallaan olevia kohteita. Jälkimmäisessä on myös se etu, että kuvia kärsii näyttää myös foorumikokoa isompana.

[Kauko Lehtinen 0]

Vähintään puoliksi OT:nä kommentti edelliseen viestiin:

Onhan niitä linssejä, joiden valovoima alkaa nollalla, kuten http://www.rajalacamera.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=product-55 Tosin hinta on järkyttävä ja aukkovalikoima on suppea: 0,95:stä 2,8:aan, joten syvyysterävyysalue on lyhyt ja niin ollen soveltuvuus lentokonekuvaukseen ei lie kovin hyvä.

 

[Mikko Kallas 0]

Tosin hinta on järkyttävä ja aukkovalikoima on suppea: 0,95:stä 2,8:aan, joten syvyysterävyysalue on lyhyt ja niin ollen soveltuvuus lentokonekuvaukseen ei lie kovin hyvä.

 

Pienin aukko on 16 (puolen aukon välein), joten nyt sulta meni tuokin tekosyy... ei kun kaupoille.

http://en.leica-camera.com/assets/file/download.php?filename=file_3877.pdf

 

MikkO

[Jussi Lempiäinen 10]

Kai kirjoittaa aivan totta. Kuitenkin olettaisin, että varsin harva harrastaja omistaa objektiiveja, joiden valovoima alkaa ykkösellä. Ehkä 50/1.8:n tai 85/1.8:n, mutta kuitenkin heikommin lentokonekuvaukseen soveltuvia objektiiveja. Sen sijaan 70-200/2.8 löytyy jo useammalta.

 

Joka tapauksessa pimeässä käsivaralta kuvattaessa pitkät sarjat ovat käytännössä ainoa mahdollisuus saada edes yksi kohtuullisen terävä ruutu. Jos haluaa paremman onnistumisprosentin, kannattaa tyytyä kuvaamaan jalustalta paikallaan olevia kohteita. Jälkimmäisessä on myös se etu, että kuvia kärsii näyttää myös foorumikokoa isompana.

 

Kuvaan laskeutuvia/nousevia käsivaralta DX ja FX -rungoilla, pimeään aikaan ISO 800-1250, pääsääntöisesti nykyään 70/80-200mm/ f 2,8 putkilla.

Valotusajaksi nykyään suoraan 1/8 tai 1/15 (kelistä/heijastuva valo) ja 2-3 kuvan painallus, kuvan nopea arvio, pikasäätö, uusi 2-3 kuvan painallus, arvio, mahdollinen säätö ja sarja ja yleensä sitten ollaan jo takasektorissa. Kuvauksessa arvioin koko ajan kokemuksen mukaan mistä kohtaa valotan eli mittauspiste muuttuu sivukulmankin muuttuessa huomioiden. Tärkein osatekijä on kohteen seuraaminen, valotusta voit muutella, mutta jos motoriikka ja silmä ei "pysy koneen perässä", pitää tuota osatekijää yksinkertaisesti vain treenailla.

Turussa kentän aidalla +300mm on liian pitkä, jollet sitten ota tiiviimpiä otoksia koneesta.

 

Kohteen seuraamisen suhteen on ihan sama juttu kesälläkin kun paukutat 1/10-1/60 nopeuksilla, jotta "potkurit pyörivät".

 

Pitkissä sarjoissa on se huono puoli, että valotus menee sitten persiilleen kaikkien kuvien osalta ja printtiä ajatellen ei koneella korjaaminen saakkaan kuvasta irti samaa informaatiota kuin jos kuva olisi suht oikein valotettu jo kuvaa otettaessa. Lyhyemmillä ehdit korjata valotusta ja saat yleensä joka painalluksesta 1-2 ok kuvaa.

Tuntuu olevan vallalla, että kuvat tehdään vasta koneella, eivätkä saata myöskään olla välttämättä printtikokoa.

Tapa tökkii ainakin tällaiselle kinariajan kasvatille, kun kuvan piti kestää myös se isomman "fyysisen" kuvan teko.

Se koko/rajaus f-forumiin on sinällään kai ok, jos kuvaa vain tänne, mutta ei käy jos printtiä tehdään ja saako siitä sitä onnistumisen hyvää fiilistä?

Oman kehityksen kannalta kuvaajana parasta on jokaisen pyrkiä siihen, että kuvat ovat "printinkestäviä".

Jos putken pituus ei riitä, ota jalat allesi ja etsi uusi paikka/mene lähemmäs, tulee parempaa jälkeä... (vanha peruskikka toimii myös miestenhuoneissa :laugh:).

 

 

 

[Jussi Seppälä 1]

Tuntuu olevan vallalla, että kuvat tehdään vasta koneella, eivätkä saata myöskään olla välttämättä printtikokoa.

Tapa tökkii ainakin tällaiselle kinariajan kasvatille, kun kuvan piti kestää myös se isomman "fyysisen" kuvan teko.

Se koko/rajaus f-forumiin on sinällään kai ok, jos kuvaa vain tänne, mutta ei käy jos printtiä tehdään ja saako siitä sitä onnistumisen hyvää fiilistä?

 

 

Kyllä ja ei. Tietenkin tavoitteena on, että kuva on otettuna mahdollisimman hyvä. Ei käsittelylläkään ihmeitä tee, eikä suttukuvaa käsittelyllä muuksi muuta.

 

Olen totta puhuen kateellinen teille filmiaikaan kuvaamaan opetelleille. Siinä jos missä on taito kehittynyt. Digiaikana kaiken on saanut vähän turhan helposti, eikä hyvien kuvien saaminen välttämättä edellytä mitään sen kummempaa osaamista. Asialla on molemmat puolensa; on toki hienoa että kuka tahansa voi tallentaa muistoja hyvien kuvien muodossa. Olen samaa mieltä siitäkin, että opettelun ja työn kautta saavutetuilla onnistumisilla on enemmän arvoa ja ne tuottavat enemmän mielihyvää.

 

En itse juurikaan harrasta printtejä, mutta poistan kaikki vähänkin epäonnistuneet kuvat koneelta yleensä heti. Vaikka jokin kuva saattaisikin mennä foorumikoossa, en tykkää säilyttää pehmeitä tai muuten huonoja kuvia kuin erikoistapauksessa. Näitä ovat lähinnä sellaiset tilanteet, joista ei yksinkertaisesti ole hyvää kuvaa tai jos kohde on muuten vain erityisen harvinainen. 

[Kai Krause 0]

 

Pitkissä sarjoissa on se huono puoli, että valotus menee sitten persiilleen kaikkien kuvien osalta

 

Toisaalta valaistus ei välttämättä vaihtele kovin paljon jos ollaan täysin pimeässa ja ulkoisten valolähteiden vaikutus ei ole kovin suuri. Tekniikoita on tietysti monia, mutta melko hyvään tulokseen pääsee säätämällä valotus kokeilemalla ja kokemuksen pohjalta manuaalisesti ja ottaa koko sarja samalla valotuksella. Itse käytän oikeastaan aina em. menetelmää ja kuvaan koko sarjan siten.

 

Kai

[Kauko Lehtinen 0]

Pienin aukko on 16 (puolen aukon välein), joten nyt sulta meni tuokin tekosyy... ei kun kaupoille.

http://en.leica-camera.com/assets/file/download.php?filename=file_3877.pdf

 

MikkO

 

Nonniimpäs olikin. Olisi pitänyt katsoa valmistajan sivuja eikä luottaa toiseen huonohkoon kuvaan ja hatariin muistikuviin. Hyvä muistutus siitä, että aina kannattaa tukeutua alkuperäislähteisiin. Alkoi kiinnostaa tuon käytettävyys noin muuten. Olen katsellut sillä otettuja kuvia ja niiden yhteydessä muistaisin kuvaajan maininneen, että on usein joutunut käyttämään valovoimaa vähentävää ND-harmaasuodinta. Käyhän se tietysti niinkin.

 

Vaikka verukkeet pettivät jätän kumminkin sen kauppaan  ???

 

Kake