Tero Tuominen

Smokey the Bear -pallo radiomastossa

19 viestiä aiheessa

Yhdysvaltain kansallispuistojen symbolin Smokey the Bearin muotoinen kuumailmapallo ajautui 200-metriseen radiomastoon Albuquerque Balloon Fiestan lennolla.

 

http://www.airliners.net/open.file/687585/L/

 

Pilotti ja kaksi matkustajaa (10- ja 14-vuotiaat!) kipusivat mastoa pitkin alas.

 

http://www.airliners.net/open.file/687584/L/

 

Ja kyseessähän oli siis tällainen ilma-alus.

 

http://www.airliners.net/open.file/688346/L/

 

Paikallista juttua:

 

http://kvoa.com/Global/story.asp?S=2414533&nav=HMO5RrhI

 

Aihe oli esillä myös Ilta-Sanomissa.

 

Tero

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Huomasin kuvat airliners netissä aiemmin. Mutta miten 10 ja 14v lapset on päästetty lentämään kuumailmapallolla ? :o::)

 

Mikäs ikäraja suomessa on kuumailmapallolentäjällä ?

 

Jani

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mutta miten 10 ja 14v lapset on päästetty lentämään kuumailmapallolla ? :o::)

 

Ei kait tuossa ikärajaa ole? Matkustajiahan ne ovat siinä missä muutkin... ::)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Eiköhän sylivauvakin saa olla matkustajana kuumailmapallossa. Tuossahan sanottiin, että mukana oli pilotti - jonka iästä tosin ei ollut mainintaa, mutta oletan olleen aikuinen.

 

Arttu

 

EDIT: Ärrrmmff... Että pitikin hetkeksi jäädä tuijottamaan StarTrekiä SubTV:ltä: myöhästyin 15 sekuntia :P

 

Huomasin kuvat airliners netissä aiemmin. Mutta miten 10 ja 14v lapset on päästetty lentämään kuumailmapallolla ? :o::)

 

Mikäs ikäraja suomessa on kuumailmapallolentäjällä ?

 

Jani

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No eihän tuo tikapuita kuljettava matka ollut matka eikä mikään, kun tuo nosturi odotti alhaalla ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

heps

 

ahaa luin tuon jutun väärin :P , ymmärsin että pilottina oli jompikumpi noista 10 tai 14 vuotiaista :-[ pitäisi kai puhdistaa silmälasit ;D

 

Tosin jenkeissä ei kait mikään ole mahdotonta.......

 

Jani

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No eihän tuo tikapuita kuljettava matka ollut matka eikä mikään, kun tuo nosturi odotti alhaalla ;D

Iltasanomien mukaan "pallon ohjaaja ja kaksi lapsimatkustajaa joutuivat kapuamaan turvaan 230 metrin korkuisesta radiomastosta.... Alhaalla laskeutujia odottivat pelastusjoukot, jotka ottivat kolmikon vastaan joitakin kymmeniä metrejä ennen maata. He pujottivat hätään joutuneille turvavaljaat ja auttoivat heidät nostoauton koriin"

 

No onneksi lapsilla oli kokenutta seuraa. Pilotti oli 69-vuotias...

(Mikäs ikäraja Suomessa on kuumailmapallolentäjillä ::) )

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Moi!

 

Aika kovia nuo nuoret sällit,itse todellista korkeanpaikankammoa potevana olisin varmaan kuollut sydänkohtaukseen tuolla mastossa enkä olisi voinut liikkua.Jännä homma muuten,eräs ystäväni kärsii myös ko. pelosta mutta ei pelännyt kuumailmapallon kyydissä!Johtuu kuulemma jostain kiintopiste hommasta tai jostain???

 

T:Harri

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jännä homma muuten,eräs ystäväni kärsii myös ko. pelosta mutta ei pelännyt kuumailmapallon kyydissä!Johtuu kuulemma jostain kiintopiste hommasta tai jostain???

 

Ymmärtääkseni korkean paikan kammo ainakin useimmilla lakkaa olemasta "voimassa" ;D jollain korkeudella. En tiedä mitään tiettyä korkeutta jossa tuo maaginen raja menisi, mutta kieltämättä tuntuu ihan järkevältä, että esimerkiksi hyppyrimäen tornissa pelkäävä ihminen ei välttämättä ole moksiskaan esim. lentokoneessa.

 

Muistaakseni eräs teleasentaja tästä minulle kerran puhuikin... Kuulemma tuollaiseen mastoon kiivetessä pahin vaihe on aika alussa, ja siellä ylhäällä ei homma tunnukaan enää missään (uskokoon ken tahtoo :o;D ). Tosin varmaan nämäkin jonkin verran henkilökohtaisia juttuja.

 

Ilmeisesti tuo johtuu juuri siitä, että tarpeeksi korkealla ihmisen luonnollinen käsitys korkeudesta aistien (esim. nakö) perusteella hämärtyy, vaikka korkeuden sinänsä tietäisikin. Tai jotain. ???

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muistaakseni eräs teleasentaja tästä minulle kerran puhuikin... Kuulemma tuollaiseen mastoon kiivetessä pahin vaihe on aika alussa, ja siellä ylhäällä ei homma tunnukaan enää missään (uskokoon ken tahtoo :o;D ). Tosin varmaan nämäkin jonkin verran henkilökohtaisia juttuja.

 

Pahin vaihe on se kun noustaan puun latvojen yläpuolelle. Näin ainakin minulla oli. Tosin ei sekään parin kerran jälkeen tuntunut enää miltään.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä on mahtanut olla nuorilla matkustajilla olla orpo olo. Tuollainen korista kiipeily ei taatusti ole mitään hauskaa puuhaa.

 

Ainakaan itse en sanottavasti pidä korkeista paikoista ja voisin epäillä, että tuollaisessa paikassa suorastaan ahdistuisin. Äyk.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olen kuullut jostakin 20-25m olevan se raja, jonka jälkeen pelon pitäisi hävitä suurimmalla osalla ihmisistä. Tosin asuessani 6. kerroksessa, kaverini kertoi, että hänellä meni polvet alta, kun kurkkasi parvekkeen reunan yli. ;D (Itse olen istunut parvekkeen reunalla, en suosittele!) :P

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olen kuullut jostakin 20-25m olevan se raja, jonka jälkeen pelon pitäisi hävitä suurimmalla osalla ihmisistä. Tosin asuessani 6. kerroksessa, kaverini kertoi, että hänellä meni polvet alta, kun kurkkasi parvekkeen reunan yli. ;D (Itse olen istunut parvekkeen reunalla, en suosittele!) :P

 

Vain istunu? minulla taas naapuri kävi kylässä parvekkeen kautta, ulkokautta toiselta parvekkeelta toiselle.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Olen kuullut jostakin 20-25m olevan se raja, jonka jälkeen pelon pitäisi hävitä suurimmalla osalla ihmisistä.

 

Itse olen taas kuullut että pelko kasvaa 20 metriin asti ja pysyy sen jälkeen sillä tasolla. Tämä pitää ainakin paikkansa omalla kohdalla mutta kai tämäkin on yksilöllistä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Vain istunu? minulla taas naapuri kävi kylässä parvekkeen kautta, ulkokautta toiselta parvekkeelta toiselle.

 

Hulluja on monenlaisia. Eräs vuorikiipeilijä yritti (kevyessä hiprakassa) kiivetä kolmanteen kerrokseen, käsi lipsahti ja kuoli, kun tuli pää edellä asfalttiin :(

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Korkean paikan kammoa kärsin itsekin ja jos olen oman talon katolla esim 6 metrin korkeudessa huippaa aivan vietävästi. Pahin oli WTC:n katolla New Yorkissa v.2000. Silloin tuntui että on pakko päästä takaisin alas. Tosin sisällä pilvenpiirtäjässä ei tuntunut miltään :P

 

Korkean paikan kammoni ei myöskään "aktivoidu" lentokoneessa. On tuo 200 metriä ollut varmaan aika kova kiivetä. Itsekkin olisin luultavasti varmaan tuolla saanut sydärin :P eipä pahimmin kyllä kuumailmapallo lentokaan innosta.

 

Jani

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Koska korkean paikan kammo on vaistomainen reaktio, niin sitä voi lieventää (rankan) psykiatrisen (laitos)hoidon avulla ;D Kesällä tuli töllöstä ohjelma, jossa käsiteltiin aihetta, ja siellä oli mies, joka pelkäsi jopa kiivetä rappusia. Psykiatri sitten antoi tehtäväksi kiivetä joka päivä rappusia pitkin erään rakennuksen torniin parin kuukauden ajan. Mies ei kyllä täysin parantunut, mutta pääsi monta kerrosta korkeammalle, kuin aiemmin. Jossain lemmikkiohjelmassa oli koira, joka pelkäsi korkeita paikkoja, mutta koki ihmeparantumisen alle tunnissa, kun laitettiin koiran omistaja avonaisen parvekkeen reunalle kutsumaan koiraa luokseen. On se eläimellä helpompaa, kun ei kykene kuvittelemaan, mitä kaikkea pahaa sille voisi tapahtua siellä parvekkeen reunalla.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

 

Aika kovia nuo nuoret sällit,itse todellista korkeanpaikankammoa potevana olisin varmaan kuollut sydänkohtaukseen tuolla mastossa enkä olisi voinut liikkua.

 

T:Harri

 

 

 

Kai tuollainen tilanne on sellanen pakko että sitä tekee jotain mitä ei normaalisti ajattelisikaan tekevänsä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ellei noilla pikkukundeilla ollut korkeanpaikan kammoa, niin nehän olivat siellä mastossa kuin kotonaan! ;)

 

Kymmenvuotiaat pikkupojathan kiipeävät tunnetusti mihin vain. Oma vastaavan ikäiseni istuskeli viime viikonloppuna omenapuun oksanhaarassa kuin nojatuolissa. Kieltämättä itsekin taisin tuossa iässä viettää puussa melkoisen osan elämästäni.

 

Jaana

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään