"We always land in a crab."

[Guest juimo]

Mitä tarkoittaa jos laskeutuu aina "in a crab"? Entä minkälainen on "wing low" siviilityylinen laskeutuminen?

 

 

"31st May 2004 #1084

I would like to know, how much of a crosswind does it take for you to have to start putting in noticeable amounts of rudder and crab into your landings?

_________________

Spock

 

We always land in a crab. We dont do the "wing low" civilian style of landing. If the crosswind is too bad we just dont land there.

Hope this is what you were asking.

__________________

Haole

 

Captain Delphin Gantt

F-16 pilot

G2Interactive Inc."

 

Tässä linkki, missä em. keskustelu:

http://forums.frugalsworld.com/vbb/showthread.php?t=60152&page=22&pp=50

[Guest motojuzzi]

Eikös tuo crab tarkoita sivutuulilaskeutumista, jossa nokka osoittaa hieman tuulen suuntaan, mutta siivet ovat vaakatasossa.

 

"Wing low" metodi on puolestaan sivutuulilasku, jossa nokka osoittaa kiitotien suuntaan, mutta tuulen puoleinen siipi on matalammalla. Samalla annetaan vastakkaista poljinta, ettei kone ala kääntyä.

 

 

edit: Pari kuvaa vielä selventämään: (tehty todella nopiaan, sori vaan kuvien laatu)

 

Eli tässä tuo "crab"-tyyli. Tuo kulma on kyllä liioitellun iso. (kuvakulma suoraan ylhäältä)

[ Attachment removed / expired ]

 

Ja "wing low"-metodi. Taas liioitellun suuri kulma ja kuvakulma on koneen takaa.

[ Attachment removed / expired ]

 

[Antti Laukkanen 15]

Tässähän siis puhutaan sivutuulilaskuista. Eli tulevat aina tuulikorjauksella (crab) eivätkä korjaa siviilityyliin kallistamalla siiveikkeillä konetta tuuleen.

 

(Ja 14 sekuntia myöhässä... )

 

 

[Antti Laukkanen 15]

Täsmennetäänpä nyt vielä sen verran, että tuota wing low (weet chariot ) -tyyliä näkee kotomaassa käytettävän ehkäpä selkeimmin seuraamalla ylätasoisen ATR:n laskuja. Ne tulevat reippaalla sivutuulella usein oikein kunnolla kenollaan alas. Se on aika villin näköistä puuhaa, mutta tyystin turvallista. Henkilökohtaisella tasolla tuosta on ollut ehkäpä eniten hyötyä Grob G109-mopulla, jossa on pikkaisen vaatimaton sivuperäsinteho sekä A-mallissa myös se ongelma, että pedaalin lähestyessä pohjaa alkaa myös kyseisen pyörän pyöräjarru jarruttaa, jolloin se alkaa sivutuulikomponenttimaksimin rajamailla nousua tehdessä rajoittaa koneen kiihtymistä. Tällöin reipas kallistaminen tuuleen on huomattavasti nopeampi (lue vähemmän kiitotietä vaativa) tapa saada ritsa ilmaan. Huimissa oloissa sillä kykenee tekemään aivan halllittuja sivutuulilentoonlähtöjä (ja -laskuja) siivenkärki maata viistäen.

 

[Guest PAO]

Sotilasmallin sivutuulilaskusta (jos joku ei sitä vielä tiennyt) vielä sen verran, että kone tuodaan pintakosketukseen asti tuulikorjatussa asennossa, ja vasta pyörien osuessa maahan sen annetaan "oieta itsestään" kiitoradan suuntaan. En vain muista kirveelläkään tarkaa syytä miksi näin toimitaan...

 

Joku varmaan paikkaa joka muistaa, kiitos hänelle. 8)

[Guest juimo]

Hienoa Jussi! Kiitos! Mukava kysyä, kun vastaus tulee heti ja ammattitaidolla.

[Guest motojuzzi]

Sotilasmallin sivutuulilaskusta (jos joku ei sitä vielä tiennyt) vielä sen verran, että kone tuodaan pintakosketukseen asti tuulikorjatussa asennossa, ja vasta pyörien osuessa maahan sen annetaan "oieta itsestään" kiitoradan suuntaan. En vain muista kirveelläkään tarkaa syytä miksi näin toimitaan...

 

Joku varmaan paikkaa joka muistaa, kiitos hänelle. 8)

Siis tuolla "wing low"-tyylillä lasku tosiaan tehdään yleensä loppuun asti vinossa, sillä useimmiten koneen laskuteline on niin vahva, että toisen puolen teline voi ottaa koko iskun vastaan. Tällöinhän kone luonnollisesti oikenee itsestään. Mutta eikös tuolla crab-tyylillä alas tultaessa kone potkaista polkimella aina suoraan juuri ennen kosketusta?

[Guest motojuzzi]

Hienoa Jussi! Kiitos! Mukava kysyä, kun vastaus tulee heti ja ammattitaidolla.

No problem. Ja tässä asiassa tuo ammattitaito rajoittuu FS:n omaan koulutusosioon, jossa tuo selitettiin todella hyvin.

[Jaakko Rissanen 53]

Mutta eikös tuolla crab-tyylillä alas tultaessa kone potkaista polkimella aina suoraan juuri ennen kosketusta?

Jep, liike jatkuu siis laskeutumissuuntaan (eli kiitotien) ja kone pitää potkaista suoraksi, että liike jatkuisi "vapaasti" tuohon oikeean, eli kiitotien suuntaan.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Löytyypä vielä sellainenkin termi kuin "crab and slip" landing, joka on yhdistelmä molemmista...että menisi vähän sekavammaksi

 

Olen jo tainnut kertoa, että jouduin kerran tekemään C-172:lla laskun suorassa 20 KTS sivutuulessa, mikä on max sivutuulikomponentti ko. koneella. Kyllä tuli tehtyä wing low-tyyppinen lasku ja käytettyä reilusti tehoa nokan pitämiseksi suorassa ja sileänä laskuun.

 

Telineet ja nokkapyörä plus jarrut siinä olivat vähän koetuksella kosketuksen jälkeen mutta vaurioita ei tullut.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Vähän vielä lisää:

Pelkkä crab (rapu) tyylinen lasku on sikäli vaarallinen, että potkaisu koneen oikaisemiseksi kiitotien suuntaiseksi täytyy osata tehdä juuri oikealla hetkellä, tai muuten mennään tuulen mukana kiitotiestä sivuun. Siksi wing low-tyyli on ilmeisesti turvallisempi tapa, koska ollaan koko ajan kiitotien keskilinjalla kiitotien suuntaisesti.

 

Lähes ainoa konetyyppi, jolla voidaan tulla rauhassa crab-tyylillä alas, taitaa olla B-52. Siinä vehkeessä kun on telineet, jotka voidaan kääntää kiitotien suuntaisiksi. Aikamoinen keksintö muuten?

[Jouni Laukkanen 55]

Siis tuolla "wing low"-tyylillä lasku tosiaan tehdään yleensä loppuun asti vinossa, sillä useimmiten koneen laskuteline on niin vahva, että toisen puolen teline voi ottaa koko iskun vastaan. Tällöinhän kone luonnollisesti oikenee itsestään. Mutta eikös tuolla crab-tyylillä alas tultaessa kone potkaista polkimella aina suoraan juuri ennen kosketusta?

 

Täytyy muistaa, että laskutelineelle ei tule läheskään koko massa; siipi nimittäin kantaa vielä tässä vaiheessa. Itse suosin tätä tapaa poikkeuksetta väkisinlentolaitteilla ja olen ainakin itse oppinut tekemään laskun siten, ettei telineelle tule iskua. Purtsikoilla ei jää oikein muuta mahdollisuutta kuin tuo crab-tyyli.

 

Nimimerkki "Total 999 tuntia 25 min ja 2779 laskua".

[Manu Skyttä 0]

Lähes ainoa konetyyppi, jolla voidaan tulla rauhassa crab-tyylillä alas, taitaa olla B-52. Siinä vehkeessä kun on telineet, jotka voidaan kääntää kiitotien suuntaisiksi. Aikamoinen keksintö muuten?

 

Joku varmaan osaa laittaa hyvän linkin 747-laskeutumisiin Hong Kongissa. Tullaan sitä muillakin koneilla tyylikkäästi "rapukulmalla" alas asti...

 

Type Certification Data Sheetissä taisi olla ko. koneen telineelle jopa ihan erityisvaatimuksia, koska ulompi siipimoottori ei kestä kovin suurta kallistusta laskussa.

 

Samoin purjekoneilla käytetään käytännössä pelkästään tuulikorjauskulmaa ilman kallistusta. Tai eipä ole ainakaan tullut mieleen kokeilla samaa tyyliä kuin mitä tulee moottorikoneilla harrastettua. Tämäkin ilmeisistä syistä...

[Jouni Laukkanen 55]

Vähän vielä lisää:

Pelkkä crab (rapu) tyylinen lasku on sikäli vaarallinen, että potkaisu koneen oikaisemiseksi kiitotien suuntaiseksi täytyy osata tehdä juuri oikealla hetkellä, tai muuten mennään tuulen mukana kiitotiestä sivuun. Siksi wing low-tyyli on ilmeisesti turvallisempi tapa, koska ollaan koko ajan kiitotien keskilinjalla kiitotien suuntaisesti.

 

Lähes ainoa konetyyppi, jolla voidaan tulla rauhassa crab-tyylillä alas, taitaa olla B-52. Siinä vehkeessä kun on telineet, jotka voidaan kääntää kiitotien suuntaisiksi. Aikamoinen keksintö muuten?

 

Alan joissakin oppikirjoissa sanotaan, että crab on turvallisempi kun siinä ei ole kone sivuluisussa. Jeeeez... eipä tästä sivuluisusta ole ollut ainakaan itselleni ongelmaa.

 

Edesmenneessä C195:ssa, OH-CSE:ssä oli sivutuulilaskuteline. Se oli aika villin näköinen.

 

Edit: yleensäkin... loppuosan on tarkoitus olla se lennon osa, jossa lentokone lentää stabiilisti laskuasussaan ja se minun mielestäni pitäisi rauhoittaa kaikilta ylimääräisiltä kommervenkeiltä. (Hyppy- ja hinauslennot on sitten asia erikseen.) Varmimmin sen laskunkin saa onnistumaan kun loppuosa on huolellisesti lennetty.

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Niin, onhan niitä 747-laskuja nähty...telineet on varmaan vahvistettu, mutta kääntyvät telineet ne eivät taida olla, vai kuinka?

Ja purtsikoissa taitaa olla vain 1 pyörä, eikö? Paitsi mopuissa, jotka taas ovat ihan toinen juttu...

Ja kukin käyttäköön sitä sivutuulilaskutapaa minkä parhaiten osaa, mutta tosikovassa sivutuulessa tulee kyllä paha paikka eteen tyylillä kuin tyylillä.

 

Riga Internationalilla kun ei ollut kuin yksi baana ja sivutuuli suoraan sivusta 20 KTS, niin ei ollut valinnan varaa. Lasku kumpaan suuntaan tahansa ja edelleen sivutuuli 20 KTS. Onneksi C-172 on ylätaso ja sitä pystyi kallistamaan niin paljon että lasku oli mahdollinen. Jollain pikkuPiperillä tilanne olisi voinut olla toinen.

[Guest fishu]

747:llä pysty muistaakseni tulemaan aina 45 astetta sivuttain menosuuntaan nähden laskuun?

Jotai tommosta kuiteski mutumuistista muistellen.

[Nils Rostedt 13]

.... Henkilökohtaisella tasolla tuosta on ollut ehkäpä eniten hyötyä Grob G109-mopulla, jossa on pikkaisen vaatimaton sivuperäsinteho sekä A-mallissa myös se ongelma, että pedaalin lähestyessä pohjaa alkaa myös kyseisen pyörän pyöräjarru jarruttaa, jolloin se alkaa sivutuulikomponenttimaksimin rajamailla nousua tehdessä rajoittaa koneen kiihtymistä. Tällöin reipas kallistaminen tuuleen on huomattavasti nopeampi (lue vähemmän kiitotietä vaativa) tapa saada ritsa ilmaan. Huimissa oloissa sillä kykenee tekemään aivan halllittuja sivutuulilentoonlähtöjä (ja -laskuja) siivenkärki maata viistäen.

 

Olen antanut itselleni kertoa, että pääsyy miksi Grob 109:ssä harrastetaan tuota lentoonlähtötyyliä, on että siivekejarrutus auttaa kääntämään nokkaa poispäin tuulesta. Tiedä häntä. Noh, tuo kyllä mielestäni vaati että pilotilla on hyvä tuntuma koneeseen. Itse olen huomannut että pidemmän Grob-lentotauon jälkeen on hyvä harjoitella hyvällä kelillä ennen kuin alkaa kokeilla sivutuulirajojaan, sen verran tarkka lennettävä se konetyyppi on.

 

/ Nils

[Ilkka Mäkelä 1 216]

747:llä pysty muistaakseni tulemaan aina 45 astetta sivuttain menosuuntaan nähden laskuun?

Jotai tommosta kuiteski mutumuistista muistellen.

No joo, löytyihän se: kiinalainen laskeutui Kai Tak´iin jottei menettäisi kasvojaan...Taitaa Kai Tak olla nykyisin suljettu eikä 747:ää ole sellaisia 45 asteen kulmia varten suunniteltu...

 

http://www.vision.net.au/~neill/45degree.htm

 

 

[Nils Rostedt 13]

No joo, löytyihän se: kiinalainen laskeutui Kai Tak´iin jottei menettäisi kasvojaan...Taitaa Kai Tak olla nykyisin suljettu eikä 747:ää ole sellaisia 45 asteen kulmia varten suunniteltu...

 

http://www.vision.net.au/~neill/45degree.htm

 

 

Heh 8) vaikuttava kuva mutta eiköhän siinä teleobjektiivin vaikutus ole hieman hämäävä, eli eipä kuitenkaan taida olla lähelläkään 45 astetta, mielestäni

 

Perusteluna, vertailu rullaavaan B737:een joka oletettavasti rullaa kiitotien keskiviivan suuntaisesti.

 

Toiseksi, jos se 747 todella tulee 45 asteen kulmassa ja oletamme sen nopeudeksi 200 km/h (55 m/s), kiitotien leveydeksi 60 m ja alastulo keskiviivalla, koneen pitäisi ehtiä tekemään 45 asteen kaarto maassa alle sekunnissa jotta se ei joutuisi kiitotieltä ulos. Noh, ehkä se luisuu sivuttain kumia polttaen sen muutaman sekunnin ajan että kapu ehtii sitä kääntämään, mistä minä tiedän 8).

 

Kolmanneksi, jos 45 astetta pitäisi paikkansa, ilmanopeus olisi edelleen 200 km/h ja lentosuunta kuitenkin kiitotien suuntainen, tämä tarkoittaisi trigonometrian mukaan 141 km/h eli 76 solmun (38 m/s) sivutuulta. Eipä siellä merellä näytä läheskään sellaista myräkkää olevan.

 

Jokatapauksessa, mielenkiintoinen aivojumppa näin lauantai-illan ratoksi

[Anssi Lisko 0]

Vähän vielä lisää:

Pelkkä crab (rapu) tyylinen lasku on sikäli vaarallinen, että potkaisu koneen oikaisemiseksi kiitotien suuntaiseksi täytyy osata tehdä juuri oikealla hetkellä, tai muuten mennään tuulen mukana kiitotiestä sivuun. Siksi wing low-tyyli on ilmeisesti turvallisempi tapa, koska ollaan koko ajan kiitotien keskilinjalla kiitotien suuntaisesti.

 

Eikös massan jatkuvuus kuitenkin takaa aika hyvin sen, että jos kone on menossa radan suuntaisesti, niin kosketuksessa ei juuri ole väliä että mihin suuntaan se koneen nokka näyttää...?

 

Ainakaan FS5.1:ssä ei kauhean hyvin tuota oltu mallinnettu, sillä kone lähti kosketuksen jälkeen välittömästi siihen suuntaan mihin nokka näytti. Oikeastihan kone menee siihen suuntaan mihin koneen sen hetkinen track on, ja nokka kääntyy sitten sen mukana kohti menosuuntaa.

 

Nykyäänhän isoilla koneilla ei tosiaan kehoteta edes crabia korjaamaan polkaisemalla. Kallistusta vain vähän tuulen puolelle ja kyllä se siitä kosketuksessa oikenee.

[Guest Petri]

Itse ainakin, kuten paljonkin tehdään, pidetään crabi tuuleen loppuvetoon asti ja siitä polkaistaan kone suoraksi pedaalilla samalla kun kallistan siipeä tuulen suuntaan. Sotilaskoneilla tuo poikittain laskeutuminen onnistuu mutta matkustajakoneet huutavat kyllä hoosiannaa jos sieltä poikittain radalle tullaan. Tällä tyylillä on tuotu mm. Piper Arrow 30kts sivutuulella varsin nätisti baanalle. (vaikka vähän jännäkakkaa työnsikin).

 

PS. Ainakin jenkkilässä harjoiteltiin todella paljon siipi kallistettuna laskua (side slip), joka testattiin myös tarkastuslennoilla.

[Guest Shpongle]

Sotilaskoneilla tuo poikittain laskeutuminen onnistuu mutta matkustajakoneet huutavat kyllä hoosiannaa jos sieltä poikittain radalle tullaan.

 

Nojaa, esim B744 teline on suunniteltu niin, että kestää tulla alas 45 asteen crabilla radalle..

 

sekä:

It is not necessary to eliminate the crosswind crab angle prior to touchdown on wet or icy runways.

Allowing the airplane to touchdown without removing the 'crab angle' will reduce drift towards the

downwind side of the runway.

 

edit: typo tms..

[Ari Katajamäki 0]

Kyllä pienkoneella on syytä olla nokka kohti menosuuntaa pyörien koskettaessa kiitorataa. Lähtee kyllä melko voimakkaasti siihen suuntaan johon nokka osoittaa, jos näin ei ole.

Itse teen sivutuulifinaalit tuolla yhdistelmätyylillä. Ensin nokka sopivasti tuulen puolella, että finaalilinja säilyy. Reilusti ennen loppuvetoa rupean painamaan jalkaa sen verran, että nokka osoittaa kohti rataa ja samalla vastasiivekettä oikean sivuluisukulman saamiseksi. Tuolla systeemillä ei tarvitse painaa sivuperäsintä koko finaalin ajan jalka väsyksissä ja toisaalta saa finaalista rauhallisen, ei mitään äkkinäisiä muutoksia tyyliin polkaistaan kone suoraan juuri ennen kosketusta.

Varmaan harjoittelemalla tuo polkaisutyylikin onnistuisi ihan yhtä hyvin kuin sivuluisutyylikin. Äkkiseltään kuulostaa kyllä siltä, että muutaman kerran löytäisi itsensä kiitoradan sivusta

 

a

[Tuomas Kuosmanen 51]

Aika usein se tuuli on huomattavasti heikompi ihan sinä kentän pinnassa, jos kentän reunoilla on metsää ym korkeampaa maastoa, eli ei siinä korjauskulmaa suoraksi potkaistaessa kauheasti välttämättä enää sivusuunnassa liikutakaan. Ja toki kapealla baanalla parikin metriä voi alkaa jo hirvittämään.

 

Tietty isolla koneella koko härveli on paljon korkeammalla ja tuulikin varmaan vaikuttaa siten enemmän.

 

//Tuomas

 

[Pontus Hedlund 0]

Niinkuin tuossa jo aiemmin on tullut esiin, opetetaan ilmavoimissa sivutuulilaskujen tekeminen tuulikorjauskulmaa pitäen loppuun asti, niin Vinkalla kuin isommillakin peleillä. Tässä taitaa se juju piileä siinä, että koneissa on vapaasti kääntyvä nokkapyörä. Homma tosiaan toimii, kone ei lähde ulos kiitotieltä välittömästi kosketuksen jälkeen, vaan kääntyy nätisti nokka kulkusuuntaan päin (= kiitotien suuntaisesti vaikkei nokkapyörä olisikaan vielä maassa) ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Anssin mainitsema massan jatkuvuus toimii.