Lentäjän uralle +30v?

[Antti Tempola 0]

Hei,

 

Olen jo useamman vuoden tehnyt "uraa" IT-alan tehtävissä. Pikkuhiljaa on alkanut tulemaan kuppi täyteen tätä touhua, kovin tuttua tällä alalla 

Löytyykö palstalta mahdollisesti kokemuksia liikennelentäjän opintojen aloittamisesta vähän kypsemmällä iällä? Itselläni tulee tämän vuoden lopussa 30 vuotta mittariin. Ollaanko tässä jo pahasti myöhässä? Jos sattuisi paperit saamaan, niin vieläkö yli 30-vuotiaita aloittelijoita otetaan lentöyhtiöiden palkkalistoille?

 

Kiitos vastauksista.

[Hannu Örn 7]

Aloitin juuri joulukuussa opinnot täytettyäni kuukautta aiemmin 30 vuotta. Mitenkään harvinaista ei ole vielä reilusti yli kolmekymppisenäkään lentäjäksi opiskelu. Tiettävästi kuitenkin jossain 35:n ikävuoden paikkeilla voi alkaa työllistyminen vaikeutua, jos kokemusta ei ole ehtinyt kartuttaa.

 

Nyt siis kannattaa ruveta tuumasta toimeen!  Olet vielä oikein mainiossa lentäjäoppilaan iässä, mutta tämä tilanne ei jatku ikuisesti.

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

joskus muistan finnairin uravalinnan ylärajaksi 28 vuotta

[Jukka Takamaa 0]

Voihan sitä perustaa vaikka oman lentofirman ja aloittaa liikennelentämisen 50 vuotiaana..laki tuskin sitä estää.

[Peter Lord 186]

Älä ihmeessä ainakaan enempää odota vaan lähde kurssille. Vielä on mahdollista päästä töihin, ainakin sen perusteella kuinka muut ovat ennen sinua työllistyneet.

 

Peter

[Antti Tempola 0]

Moi,

 

Kiitoksia kaikille vastauksista. Ehkäpä tätä tulee kyseltyä vielä siitä syystä, että hakee sitä viimeistä rohkaisua ja varmistusta itselleen  - tätäkin kautta

Hieman huolestuttaa tuo työllistyminen. Olen antanut itseni ymmärtää, että esim. SIO-laisia on tällä hetkellä aika paljon vailla työtä ja "vuosien" jono Finnairille... Itse kun olen vielä ajatellut tuota yksityistä puolta koulutuksessa, niin jopa laittaa mietityttämään 

 

[Tero Partanen 1]

Yksi tuttu alotti muistaakseni 37-38v ja nyt lentää 737:aa.

 

Tero

[Tuomo Seppälä 0]

Hieman huolestuttaa tuo työllistyminen. Olen antanut itseni ymmärtää, että esim. SIO-laisia on tällä hetkellä aika paljon vailla työtä ja "vuosien" jono Finnairille... Itse kun olen vielä ajatellut tuota yksityistä puolta koulutuksessa, niin jopa laittaa mietityttämään 

 

Pitää paikkaansa että jono suomalaisille operaattoreille on pitkä ja rekrytoinnit ainakin vähissä, poislukien Finncomm, jossa tosin sielläkin on paljon hakemuksia sisällä.

 

Mutta maailma on täynnä työpaikkoja! Ja lentäjän pahvi on siitä hyvä koulutus, että samalla pahvilla voi tehdä töitä periaatteessa missäpäin maailmaa tahansa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa ja Intiassa on huutava pula lentäjistä jo nyt, ja pula kasvaa edelleen. Sieltä pätevä kaveri saa varmasti töitä. Ja kyllä Euroopassakin on töitä tarjolla, joskin tällä hetkellä markkinoilla on jonkun verran kokeneita pilotteja, johtuen talouslaman aiheuttamista irtisanomisista. Mutta eiköhän tämä tilanne tästä taas käänny ja kohta podetaan työvoimapulaa myös Euroopassa.

 

Ja jos uskaltaa lähteä tai pystyy lähtemään hieman eksoottisempaan ympäristöön tekemään töitä, voi sieltä tulla takaisin vaikkapa 3-5 vuoden kuluttua, 3000 - 4000 tuntia vyön alla. Silloin mahdollisuudet Eurooppalaisilla työmarkkinoilla moninkertaistuvat eikä silloin noin 35 vuoden ikä ole mikään este, pikemminkin etu - kapteenin vakanssia ajatellen. Ja voihan sieltä jostain olla tulematta takaisin jos siltä tuntuu.

 

Kannattaa myös harkita modulaarista koulutusta, integroidun (esim. Patrian) sijaan. Hintalappu on jopa 50.000 euroa ohuempi. Tietysti SIO on hinnaltaan ylivertainen mutta sinne on myös vaikea päästä sisään.

 

-tuomo

[Mika Koski 0]

Pistetään vielä paremmaksi...

 

N. 40 v atk-alalla uraa tekevä mies on miettinyt, jos siirtyisi osa-aika lennonopettajaksi atk-hommien ohessa. 15 vuoden kokemus purjelennon opettamisesta ja ura jatkuu aktiivisena. Minkälaiset työmarkkinat kotimaassa on tällaisilla ei-liikennelentäjäksi-tähtäävällä opettajalla ts. onko edes teoriassa mahdollisuus saada CPL + FI -koulutukseen laitettuja rahoja takaisin vai pitääkö lähteä liikkeelle ihan tää-on-mun-elämäntapa -meiningillä?

 

Pääsiskö johonkin oppisopimuksella tai ruoka/bensa palkalla?

 

Mika

[Jaakko Kuusisto 3]

Pistetään vielä paremmaksi...

 

N. 40 v atk-alalla uraa tekevä mies on miettinyt, jos siirtyisi osa-aika lennonopettajaksi atk-hommien ohessa. 15 vuoden kokemus purjelennon opettamisesta ja ura jatkuu aktiivisena. Minkälaiset työmarkkinat kotimaassa on tällaisilla ei-liikennelentäjäksi-tähtäävällä opettajalla ts. onko edes teoriassa mahdollisuus saada CPL + FI -koulutukseen laitettuja rahoja takaisin vai pitääkö lähteä liikkeelle ihan tää-on-mun-elämäntapa -meiningillä?

 

Pääsiskö johonkin oppisopimuksella tai ruoka/bensa palkalla?

 

Mika

Kannattaa satsata, suomessa on kova pula opettajista Siihen lisäksi tarkkarikelppari, niin sulla ei ole vapaa-ajan pulmia

[Janne Pöykiö 0]

Kannattaa satsata, suomessa on kova pula opettajista Siihen lisäksi tarkkarikelppari, niin sulla ei ole vapaa-ajan pulmia

 

Ko. pahvit taskussa varmaankin saa opettaa ja lentää joo, mutta Mikan kysymys lienee tuolla taloudellisella puolella. Eli saako panostettuja rahoja koskaan takaisin vai onko opettaminen / tarkkareiden lentäminen elämäntapa juttua vai saako ko. hommalla leivänpäälle muutakin kuin ylähuulen??     Menetetystä vapaa-ajasta pitäisi käsittääkseni saada  palkkaa kun töistä puhutaan. Mitä lento-opettajille siis maksetaan kerhopuolelta aina kaupallisiin päätoimisiin jamppoihin. Jos kummastakin päästä löytyy faktaa niin se varmasti helpottaisi kannattavuuden miettimistä.   

 

 

 

 

[Harri Heikkilä 16]

Pistetään vielä paremmaksi...

 

N. 40 v atk-alalla uraa tekevä mies on miettinyt, jos siirtyisi osa-aika lennonopettajaksi atk-hommien ohessa. 15 vuoden kokemus purjelennon opettamisesta ja ura jatkuu aktiivisena. Minkälaiset työmarkkinat kotimaassa on tällaisilla ei-liikennelentäjäksi-tähtäävällä opettajalla ts. onko edes teoriassa mahdollisuus saada CPL + FI -koulutukseen laitettuja rahoja takaisin vai pitääkö lähteä liikkeelle ihan tää-on-mun-elämäntapa -meiningillä?

 

Pääsiskö johonkin oppisopimuksella tai ruoka/bensa palkalla?

 

Mika

 

Aiheeseen osittain liittyen kommentoin, että kotimaisen ilmailutoimialan kannalta olisi varmastikin suotuisaa mikäli meille syntyisi ihan oikea lennonopettajien ammattiryhmä. Saattaa päteä Eurooppaan laajemminkin. Lennonopettajan ammatti kun on erityisesti kotimaisessa ilmailussa ollut selkeästi "läpikulkupositio" työuralla viime vuosina ja tämä näyttäisi aiheuttavan koulutusorganisaatioille jonkin verran laatu- yms. ongelmia. Toisaalta kun 2-3 vuotta kestävän nopeatempoisen ammattilentäjäkoulutuksen, höystettynä opekurssilla, läpikäynyt ja juuri uransa alussa oleva ammattilentäjä opintojen päätteeksi ryhtyy kouluttamaan seuraavia ammattilentäjiä ollaan tilanteessa, jossa odotusarvoisesti ammattiin tähtäävään koulutukseen liittyvä sosialisaatio ja ammattiin kypsyminen jää vaillinaiseksi ilman jonkin asteista, usein "senioriteetin" mukanaan tuoman hiljaisen tiedon läsnäoloa.

 

Mitä taas tulee muilla aloilla hankittuun työkokemukseen ja koulutukseen ja sen hyödynnettävyyteen ilmailualalla, niin ainakin omat kokemukseni ovat varsin positiivisia. Jo mainittu lentäjäkoulutuksen ajallinen tiiviys ja keskittyminen tiukasti vain lentäjäntaitojen hankkimiseen tuottaa varsin yksipuolista osaamista. Vaikka kredentialismi onkin noussut jo melkein kirosanaksi yleisemmin kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa arvostelevien kirjoituksissa tuntuu, että ainakin ilmailualalla saatettaisiin hyötyä hieman laajemmasta ammattilentäjäkoulutuksesta. Siitä kuka sen lystin sitten maksaisi voidaan kuitenkin varmaan keskustella joskus toiste...

 

Harri

 

PS. Kiinnostava analogia maanpäälliseen maailmaan voisi löytyä esim. vastikään uudistuneesta liikenneopettajan koulutuksesta.

 

[Olavi Lehtinen 0]

Hei Harri et al,

 

 

Lennonopettajan ammatti kun on erityisesti kotimaisessa ilmailussa ollut selkeästi "läpikulkupositio" työuralla viime vuosina ja tämä näyttäisi aiheuttavan koulutusorganisaatioille jonkin verran laatu- yms. ongelmia.

 

Tästä syy - seuraussuhteesta ei liene mututuntumaa vahvempaa näyttöä?

 

Toisaalta kun 2-3 vuotta kestävän nopeatempoisen ammattilentäjäkoulutuksen, höystettynä opekurssilla, läpikäynyt ja juuri uransa alussa oleva ammattilentäjä opintojen päätteeksi ryhtyy kouluttamaan seuraavia ammattilentäjiä ollaan tilanteessa, jossa odotusarvoisesti ammattiin tähtäävään koulutukseen liittyvä sosialisaatio ja ammattiin kypsyminen jää vaillinaiseksi ilman jonkin asteista, usein "senioriteetin" mukanaan tuoman hiljaisen tiedon läsnäoloa.

 

Olet varmasti oikeassa siinä, että kokemattomien uusien opettajien tueksi tarvitaan kokeneita opettajia. Ymmärtääkseni näitä kokeneita kavereitakin on kyllä Suomessa jonkin verran löytynyt (esimerkiksi ilmavoimataustaisia). Lisäksi näkisin tärkeäksi ilmailun ammattilaisten sivutoimisen lentokoulutukseen osallistumisen mahdollistamisen, jotta saataisiin kokemusta ja näkemystä laajasti mukaan koulutukseen.

 

Jo mainittu lentäjäkoulutuksen ajallinen tiiviys ja keskittyminen tiukasti vain lentäjäntaitojen hankkimiseen tuottaa varsin yksipuolista osaamista.

 

Totta tämäkin, mutta myös alalla tarvittavat tiedot ja taidot löytyvät melko kapeasta sektorista. Laajempaa (akateemista?) osaamista vaativiin tehtäviin valittavilla henkilöillä on usein myös muuta koulutustaustaa ilmailualan koulutuksen lisäksi. Lisäkoulutusta järjestetään myös alan sisällä.

 

Hyvää sydäntalvea,

 

t. Ole

 

[Juha-Matti Keränen 3]

Totta. Mutta opettamastaan alueesta kannattanee tietää jotain ennen kuin alkaa jakaa viisautta eteenpäin?

[Harri Heikkilä 16]

Kiitos Ole & sitä samaa!

 

Hei Harri et al,

 

Tästä syy - seuraussuhteesta ei liene mututuntumaa vahvempaa näyttöä?

 

Jäin kiinni. Tässä kohtaa voi kai enää esittää spekulatiivisen ajatuksen siitä, että johtuen ainakin osaksi alan ylitiivistetystä ja niukasta peruskoulutuksesta lentokoulutusorganisaatioilla saattaisi olla toisinaan haasteita saada aikaiseksi niin luotettavasti toimivia johtamis- tai laatujärjestelmiä, että ne voisivat ylipäätään varmistua mainitsemasi syy-seuraussuhteen puuttumisesta. Mutta koska tällainen tuskin on mahdollista näin tarkasti viranomaisvalvotulla alalla niin olen varmastikin väärässä.  8)

 

Olet varmasti oikeassa siinä, että kokemattomien uusien opettajien tueksi tarvitaan kokeneita opettajia. Ymmärtääkseni näitä kokeneita kavereitakin on kyllä Suomessa jonkin verran löytynyt (esimerkiksi ilmavoimataustaisia). Lisäksi näkisin tärkeäksi ilmailun ammattilaisten sivutoimisen lentokoulutukseen osallistumisen mahdollistamisen, jotta saataisiin kokemusta ja näkemystä laajasti mukaan koulutukseen.

 

Et varmastikaan tarkoittanut asiaa näin, mutta tuo lauseesi ilmailun ammattilaisista tuollaisenaan saattaa johtaa äkkinäisen lukijan mielessä aivan väärään tulkintaan "palkkaa saavan" lennonopettajien roolista ja statuksesta alalla. Toki ne lennonopettajan työtä tekevätkin ovat ilmailun ammattilaisia. Mutta se nyt sinänsä on sivuseikka. On varmasti tärkeää saada koulutukseen mukaan laajasti näkemystä ja kokemusta, mutta toisaalta hieman mietityttää ratkeaako sekään asia aivan noin makrotasolla. Jos painotetaan vahvasti kouluttajien runsasta "substanssikokemusta/osaamista", mutta kouluttajien kasvatustieteellinen koulutus/osaaminen jää FI-kurssiin ja sen "oppimisprosessi"-osion* varaan, niin tilanne on taas vähintäänkin ajatuksia herättävä.  (*kesto 2.00 h kts. AMC-FCL 1.340, kahteen tuntiin mahtuu kuitenkin suhteellisen isoja otsikoita liuta. Huomaa erityisesti tuo viimeinen: Motivaatio, Havaintokyky ja ymmärtäminen, Muisti ja sen käyttö, Tottumukset ja niiden siirtyminen, Oppimisen esteet, Oppimista edistävät tekijät, Oppimismenetelmät, Oppimisnopeus).

 

Totta tämäkin, mutta myös alalla tarvittavat tiedot ja taidot löytyvät melko kapeasta sektorista.

 

Onko tämän tueksi mutua vahvempaa näyttöä? Useat työtehtävät ovat toki luonteeltaan sellaisia että tehtävässä vaaditut "välittömät" taidot ja osaaminen ovat kapealta alalta. Kuitenkin näiden taitojen hyödyntäminen esim. osana organisaatiota, projektia tai muuta kokonaisuutta edellyttää yleensä laajempaa osaamista ja ymmärrystä myös kunkin yksilön tasolla. Tai ainakin se tehostaa toimintaa. Ei liene pelkästään sattumaa tai demarin salajuoni, että Java-kodariksi päätyvä korkeakoulu- tai yliopistotasoista tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva saa suhteellisen laajan taustoituksen taidoilleen. Enemmin humanismin suuntaan kallellaan olevat taitavat jopa ajatella, että esim. korkeakouluopintojen parissa vietettävät 4-7 vuotta saattavat tehdä yksilöstä kypsemmän ja valmiimman työelämän tarpeisiin.

 

Harri

 

 

[Harri Kontturi 17]

Kiitos Ole & sitä samaa!

 

Jäin kiinni. Tässä kohtaa voi kai enää esittää spekulatiivisen ajatuksen siitä, että johtuen ainakin osaksi alan ylitiivistetystä ja niukasta peruskoulutuksesta lentokoulutusorganisaatioilla saattaisi olla toisinaan haasteita saada aikaiseksi niin luotettavasti toimivia johtamis- tai laatujärjestelmiä, että ne voisivat ylipäätään varmistua mainitsemasi syy-seuraussuhteen puuttumisesta. Mutta koska tällainen tuskin on mahdollista näin tarkasti viranomaisvalvotulla alalla niin olen varmastikin väärässä.  8)

 

Et varmastikaan tarkoittanut asiaa näin, mutta tuo lauseesi ilmailun ammattilaisista tuollaisenaan saattaa johtaa äkkinäisen lukijan mielessä aivan väärään tulkintaan "palkkaa saavan" lennonopettajien roolista ja statuksesta alalla. Toki ne lennonopettajan työtä tekevätkin ovat ilmailun ammattilaisia. Mutta se nyt sinänsä on sivuseikka. On varmasti tärkeää saada koulutukseen mukaan laajasti näkemystä ja kokemusta, mutta toisaalta hieman mietityttää ratkeaako sekään asia aivan noin makrotasolla. Jos painotetaan vahvasti kouluttajien runsasta "substanssikokemusta/osaamista", mutta kouluttajien kasvatustieteellinen koulutus/osaaminen jää FI-kurssiin ja sen "oppimisprosessi"-osion* varaan, niin tilanne on taas vähintäänkin ajatuksia herättävä.  (*kesto 2.00 h kts. AMC-FCL 1.340, kahteen tuntiin mahtuu kuitenkin suhteellisen isoja otsikoita liuta. Huomaa erityisesti tuo viimeinen: Motivaatio, Havaintokyky ja ymmärtäminen, Muisti ja sen käyttö, Tottumukset ja niiden siirtyminen, Oppimisen esteet, Oppimista edistävät tekijät, Oppimismenetelmät, Oppimisnopeus).

 

Onko tämän tueksi mutua vahvempaa näyttöä? Useat työtehtävät ovat toki luonteeltaan sellaisia että tehtävässä vaaditut "välittömät" taidot ja osaaminen ovat kapealta alalta. Kuitenkin näiden taitojen hyödyntäminen esim. osana organisaatiota, projektia tai muuta kokonaisuutta edellyttää yleensä laajempaa osaamista ja ymmärrystä myös kunkin yksilön tasolla. Tai ainakin se tehostaa toimintaa. Ei liene pelkästään sattumaa tai demarin salajuoni, että Java-kodariksi päätyvä korkeakoulu- tai yliopistotasoista tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva saa suhteellisen laajan taustoituksen taidoilleen. Enemmin humanismin suuntaan kallellaan olevat taitavat jopa ajatella, että esim. korkeakouluopintojen parissa vietettävät 4-7 vuotta saattavat tehdä yksilöstä kypsemmän ja valmiimman työelämän tarpeisiin.

 

Harri

 

 

 

Tästä on kohta saksittava Lennonopettajaksi -säie erilleen, mutta otanpa vielä tähän pohdintaan kantaa.

 

Suomessa tosiaan tuo ammattikunta lennonopettajista on aika näkymätön. Kotiseuduillani niitä on yksi ja lähiympäristöstä löytyy vain kourallinen. Tällä tavoin tietysti töitä riittää siten, että tulee vaaditut minimitunnit täyteen, mutta toisaalta joskus oppilaat joutuvat "kilpailemaan" lentotunneista. Toisaalta opettajan sairastuminen tai muu estyminen tekee ihan totaalisen stopin joidenkin kohdalla. Itselläni lienee käynyt tuuria, kun ei ollut opettaja kovemmin sairaana tai muuten estynyt ja sain lenneltyä lupakirjani melko siihen tahtiin, kuin itse halusin.

 

Opettajan hommaa on pappeuden rinnalla pidetty perinteisesti yhtenä eniten "kutsumusammattina" ja opettajaluonteinen ihminen joka on vielä lentämisestä kiinnostunut siinä määrin, että hankkisi kaupallisen lupakirjan ja opettajakelpparit, lienee aika harvinainen. Varsinkin, kun siitä lennonopettajan pallilta on melko helppo suorittaa monimoottori-, mittari- ja liikennelentäjän kurssit. Tästä käykin sitten tie helposti sinne perämiehen tai kipparin paikalle, jossa lienee tarjolla parempi palkka kuin opettajana ollessa.

Kuulun itse tuohon sakkiin, joka on opettajahenkinen ja nyt on PPL lennelty. Mielenkiintoa olisi käydä opettajakurssi tulevaisuudessa, mutta meininki on hoitaa ensin nämä normaaliin kouluun pätevöittävät opettajaopinnot ensin alta pois. Vähän mietityttää tuo samainen asia kuin Kosken Mikaa, että onko sitten tuohon koulutukseen (CPL + FI) satsattu raha saatavissa takaisin ja millähän aikataululla. Toisaalta pankithan on rahaa täynnä, joten ainahan sitä sieltä löytyy, jos vaan vakuudet jostain saa.

 

 

Harri tältä toisaalta

[Tero Haikara 0]

Tai käyt vuoden Afganistanissa rauhaa turvaamassa ja rahat riittää vaikka mihin pahviin?! 

[Mika Koski 0]

Hei kaikki ja kiitos kiinnostavista kommenteista!

 

Itselläni ei ole kyse rahasta siinä mielessä, että CPL + FI -pahvien hankinnan rahoitus olisi erityisen ongelmallista. Ei kyse ole myöskään siitä, että tuolla hommalla pitäisi niin hirveästi tienata; tämän pikkuporvarillisen elämänmuotoni olen jatkossakin ajatellut rahoittaa atk -alan hommilla, joista (täyspäiväisenä) tienaa jotain FinnComin ja Finnairin kapteenin välistä. Minulla kyse on lähinnä siitä, että olen tähän asti maksanut siitä, että olen päässyt opettamaan purjelentoa. Bensat, safkat, ansionmenetykset jne. on maksettu omasta pussista, kuten myös suurelta osin koulutussimulaattorin rakentaminen. PPL -lentämisessä on kyseessä niin isot investoinnit, että tämä samarialaisuus ei oikein enää siihen saakka taivu. Pitäisi saada aikaan jonkinlainen "bondi" koulutusorganisaation kanssa, jotta viitsisi laittaa rahaa kymmeniätuhansia sivutoimeen.

 

Olen myös samaa mieltä muutamien kanssa, että meillä pitäisi olla ammattimaisia lennonopettajia, sillä muutamat tapaukset osoittavat, että suihkariliikennelentäjä ei kaikesta huolimatta välttämättä hallitse pienkonelentämistä tai konetyyppiä kaikissa oloissa. Pahin esimerkki tästä lienee Taipalsaaren onnettomuus.

 

Jos painotetaan vahvasti kouluttajien runsasta "substanssikokemusta/osaamista", mutta kouluttajien kasvatustieteellinen koulutus/osaaminen jää FI-kurssiin ja sen "oppimisprosessi"-osion* varaan, niin tilanne on taas vähintäänkin ajatuksia herättävä.  (*kesto 2.00 h kts. AMC-FCL 1.340, kahteen tuntiin mahtuu kuitenkin suhteellisen isoja otsikoita liuta. Huomaa erityisesti tuo viimeinen: Motivaatio, Havaintokyky ja ymmärtäminen, Muisti ja sen käyttö, Tottumukset ja niiden siirtyminen, Oppimisen esteet, Oppimista edistävät tekijät, Oppimismenetelmät, Oppimisnopeus).

 

Tämä on hurjaa luettavaa, sillä v. 1994 purjelennon opekurssilla perehdyttiin opettamiseen, oppimiseen ja ihmisen kykyihin ensin yhden viikonlopun ajan liikennepsykologian dosentin avulla ja myöhemmin vielä itse kurssilla lisää. Pidettiin useampi näyteoppitunti ja lennettiin opettajian ja toisten kandidaattien kanssa opetusharjoituslentoja. Ja sitten harrastaopettajien pätevyys aika ajoin kyseenalaistetaan???

 

Ei liene pelkästään sattumaa tai demarin salajuoni, että Java-kodariksi päätyvä korkeakoulu- tai yliopistotasoista tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva saa suhteellisen laajan taustoituksen taidoilleen.

 

Vähän OT, mutta sanonpa kuitenkin. Usein täällä kuin myös työelämässä huomaa, että akateeminen koulutus antaa paremmat edellytykset asioiden analysointiin kuin muut koulutusmuodot. Ei-akateeminen koulutus usein johtaa siihen, että asianomainen osaa tehdä jotain, mutta soveltaminen ja syvempi ymmärtäminen jäävät puutteellisiksi. Ei nähdä ns. metsää puilta tai puita metsässä. Ihan kuinka vain.

 

Mika

[Olavi Lehtinen 0]

Et varmastikaan tarkoittanut asiaa näin, mutta tuo lauseesi ilmailun ammattilaisista tuollaisenaan saattaa johtaa äkkinäisen lukijan mielessä aivan väärään tulkintaan "palkkaa saavan" lennonopettajien roolista ja statuksesta alalla.

 

Jep, taisit ymmärtää kuitenkin, että tarkoitin muiden ilmailuammattien kuin lennonopettajien panosta koulutuksessa (mekaanikot, lennonjohtajat ja liikennelentäjät tulevat ensimmäisenä mieleen).

 

Merkittävä osa alan koulutuksesta on työnantajan järjestämää koulutusta. Koulusta valmistuttuaan lentäjällä on perustaidot, joita yhtiöissä sitten täydennetään ja kehitetään työssäoppimisen ja lisäkoulutuksen kautta.

 

Olen samaa mieltä kanssasi, että nykymuotoisessa opettajakoulutuksessa pedagogisten valmiuksien muodostuminen jää opettajan omalle vastuulle. Tietääkseni ilmavoimissa opettajakurssi on varsin laaja. Ehkä siellä voisi olla myös siviilipuolelle hyvä benchmarkkauksen paikka.

 

t. Ole

[Tero Haikara 0]

Vakavammin Mika. Mielenkiintoinen aihe!!

 

Tämä koskettaa "kaikkea" seuratoimintaa suomessa joka on hyvinkin vahvasti "talkoohenkistä"? Itse olen muissa seurakuvioissa ollut kouluttajana ja nyt lento-oppilaana havainnut ihan samaa, eli sitä että opelta vaaditaan erittäin runsasta "talkoohenkeä" ja ne vähäisetkin roposet jäävät kerholle.

 

Tosiasia on kuitenkin se, että ihmiset muuttuu ja tulevaisuudessa "asiakkaat" (uudet kerholaiset) vaativat enemmän "ammattimaisuutta" koko organisaatiolta. Kuinka se missäkin lentokerhossa toteutetaan jääköön minulta lausumatta, kun en lentokerhotoimintaa ja niiden perinteitä vielä niin hyvin tunne.

 

Urheilupuolella kouluttajien ammattitaitoa lisätään mm. erinäisin stipendi menetelmin. Kyllähän se toki sielläkin on sitä, että pitkälti maksat omasta harrastuksesta (=opettamisesta).. Hyvä jos pääsee sellaiseen tilanteeseen jossa oma harrastus on "ilmaista"?!

[Jyrki Vähätalo 1]

Hyvää Uutta Vuotta Kabulista!

 

Tästä on jo aiemminkin puhuttu, mutta lienee paikallaan kertoa omista kokemuksista, koska menin opiskelemaan ammattilentäjäksi siten, että samassa kuussa täytin 36 vuotta ja valmistuttuani olin 37 vuotta. Ollessani haastatteluissa minulle hyvin avoimesti kerrottiin, että työnsaanti ei tule olemaan helppoa tuossa iässä. Toki sitä kovasti ihmettelin, koska en mielestäni ollut vanha ollenkaan ja pohjalla oli ylempi korkeakoulututkinto ja lähes 20 vuotta työelämässä sekä kolmen kielen hallinta.

 

Opiskelumotivaatio oli varmasti kohdallaan, koska oli aiempia opintoja takana ja tiesi, miten opiskella sekä piti pystyä hyvään tulokseen. Myös lentokurssin hyvä yhteishenki auttoi meitä kaikkia selviämään. Suoritimme kaikki opintomme vajaassa 18 kuukaudessa ja meillä oli silti hieman aikaa jopa tehdä työtä, kuten ajaa kuorma-autoa jne. Välillä huvitti itseä, kun teki näitä opiskelutöitä, että tämänkö takia istuin 6 vuotta yliopistossa, mutta kaikki työt kehittävät ihmistä ja auttavat ymmärtämään muita.

 

Valmistuimme hyvään aikaan juuri vuosikymmenen alussa, jolloin monet yhtiöt ottivat suoraan töihin ja juuri kukaan ei ajatellut ulkomaita. Minä menin puolestani takaisin vanhaan työhöni ja jatkoin työnhakua, mutta melko nopeasti tuo osoittautui vaikeaksi ja muistan hyvin, kuinka en voinut ymmärtää, miten 15 vuotta nuoremmat menevät töihin ilman työkokemusta tai yleensä ilman kokemusta mistään? Yhtä nopeasti huomasin, että se on vain tosiasia, joka on hyväksyttävä ja oli siis alettava tekemään töitä enemmän kuin muut. Ei tainnut olla tuo resepti ihan minun keksimäni!

 

Onneksi sentään opettajakoulutus ja -kokemus vei melko nopeasti jo opiskeluaikana ensin lentoteoriaopettajan tehtäviin ja sitten myös jatkeeksi lennonopettajakurssille. Olin jo opettanut, valmentanut tai kouluttanut siihen mennessä epävirallisesti yli 20 vuotta ja virallisestikin 17 vuotta, joten opettaminen ja siihen liittyvät asiat olivat jo selkäytimessä. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna ehdottomasti paras anti lennonopettajaksi ryhtymisessä oli alan toimijoihin tutustuminen ja verkostoituminen ja sen myötä sitten kaikki tähän astiset työpaikatkin ovat tulleet eteeni.

 

Oikeastaan kaikki lähti kuitenkin ensimmäisestä työpaikasta, eli Malmin kolmannen kerroksen BF-lennosta, johon yhtiön perustaja Mark Baker otti minut lentämään "sight seeing" - ja polttarilentoja melko pian saatuani ansiolentäjän lupakirjan, erityisen hyödyllistä tämä oli myös siksi, että kurssimme oli modulaari, eli sain tehdä töitä jo opiskeluajalla, mikä nykyisin integroidulla kurssilla ei onnistu ennen valmistumista. Lennot saattavat tuntua yksinkertaisilta: "20 minuuttia nokka ulos ja sisään", mutta vasta jälkeenpäin ymmärsin kuitenkin, että olinhan heti vastuussa 1-3 matkustajasta ja edelleen verkostoituminen ja ihmisiin tutustuminen sekä mikä tärkeintä: jatkuva lentäminen tekivät tuosta ajasta BF-lennossa korvaamattoman arvokkaan!

Mutta toki tavoitteena oli muutakin kuin Cessnalla lentäminen ja jälkeenpäin miettien joskus oikein ihmettelee, miten sitten kaikki kuitenkin muuttui hyvinkin nopeasti ja usein on miettinyt miksi pääsi eteenpäin uralla. Ensiksi tietenkin elämä oli jo opettanut, että mikään ei tule helposti tai ilmaiseksi tai edes halvalla. Lisänä oma persoonallisuus ja jääkiekon opettama periksiantamattomuus kaikkein surkeimpanakin päivänä vei eteenpäin, unohtamatta tietenkin niitä korvaamattoman arvokkaita ystäviä, jotka zemppasivat eteenpäin.

 

Lunta tuli tupaan useamman vuoden ajan, kunnes vasta viisi vuotta valmistumisen jälkeen sain työpaikan liikenneluokan lentokoneesta ja sain sen työpaikan, koska puhuin ruotsia. Kaikki näytti jo menevän hienosti eteenpäin kunnes yhtiön omistaja kuoli ja taas oltiin ilman töitä ja kolmen kuukauden palkat maksamatta. Mutta sen edellä mainitun verkostoitumisen myötä joku luotti ja ei mennyt kauan kun lensin läpilaskuja MD80 - suihkarilla. Puoli vuotta meni ja taas firma lopetti hommat osalta talveksi. Sitten koitti se "ihmeiden päivä" jollaista ei ikinä olisi uskonut tapahtuvan: 15 minuutin sisällä sain 2 puhelua, joista ensimmäinen antoi minulle työpaikan 767:sta ja hetkeä myöhemmin sain pyynnön tulla lentämään A320-konetta. No, otin toki sen ensimmäisen ja puhelusta kuuden päivän sisällä istuin tyyppikurssilla. Ja jälleen kerran tuo verkostoituminen, ihmisiin tutustuminen, parhaansa tekeminen ja periksiantamattomuus lopulta johtivat taas työnsaantiin, mutta kokemus on osoittanut, että kovin vahvoilla jäillä ei liikuta, koska yhtiöitä tulee ja menee. Onneksi olen saanut koko ajan lentää, joko opettajana tai perämiehenä tai molempia. Ja lentäminen on se, mikä pitää sinut tässä hommassa, vaikka aika moni muu asia välillä tuntuu suomalaisittain järjettömältä.

 

Nykyhetki: Istun Kabulissa kuumeisena 6 tuhannen jalan korkeudessa erittäin epäpuhtaassa ilmassa ja yritän saada ihmisiä ymmärtämään, että en pysty lentämään ja että ehkä minut olisi paras viedä merenpinnantasolle Dubaihin jotta paraneminen olisi hieman helpompaa. No, tästä varmasti selvitään, mutta tämänkin palstan aloittaja on saanut minut miettimään ratkaisuani, jossa hyppäsin varmasta eläkevirasta epävarmaan tulevaisuuteen. Tarkka yhteenveto hyvistä ja huonoista puolista tulee sitten 20 vuoden päästä, mutta miten olisi välitilinpäätös?

 

 

Hyvää:

 

+ Millä tahansa lentokoneella lentäminen, työkseen tai harrastukseen, on se hetki, milloin tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Siksi kannattaa pyrkiä lentämään mahdollisimman paljon!

+ Jokaisella lentokoneella lennetty jokainen minuutti vie sinua askeleen kohti suurempaa kokemusta ja alan ymmärtämistä

+ Vapaa-aikaa on aikaisempaan työhön verrattuna huomattavasti enemmän, omalta kohdaltani vain valitettavan väärissä paikoissa

+ Samassa yhtiössä ja varsinkin samaa konetta lentävien työtovereiden tuki on lähes poikkeuksetta erinomaista. (Kipparini on kantanut minulle ruokaa viimepäivät huoneeseen!)

+ Olen nähnyt paikkoja, miten en koskaan olisi tullut muuten näkemään (tosin paikkoja, jota en edes olisi halunnut nähdä)

+ Verotuslakiemme pykälät ovat mahdollistaneet verottomat ulkomaan tulot

+ Toimiminen kentillä ja olosuhteissa, jotka ovat vieraita Suomalaiselle ja siksi niiden ymmärtäminen ja osaaminen edesauttaa ammattitaidon kehittymistä

+ Sama kuin edellä, mutta kulttuurin tuntemus ja ymmärtäminen eri maissa (auttaa nostamaan kotimaamme arvostuksen tähtiin!)

 

 

Huonoa:

 

+ Ei eläketuloja, joten et voi jäädä eläkkeelle. Eläke täytyy kerätä jotenkin muuten.

+ Et ole Suomessa riittävän usein tai jos olet niin väärään aikaan ainakin perheen mielestä

+ Huoli kodista, läheisistä ja sosiaalisen verkoston katoamisesta kotimaassa (Kummeli-jutut ei uppoa yhtään Britille vaikka meillä Hardwick onkin)

+ Teet työtä saadaksesi maksettua asunnon, jossa et voi asua kuin viikon kuusta ja siihen viikkoon voit varata ekat 2 päivää riitelyyn puolisosi kanssa, koska kiintiö on saatava täyteen

+ Hyvin todennäköisesti et ole kotona joulua tai muita juhlapäiviä

+ Ilman ID-lippuja maksat keskimäärin 1000 euroa kuussa kotimatkoista, joita et voi vähentää, koska ulkomaan tuloista ei peritä verojakaan, kun on yli 183 vrk poissa

+ Jos suunnittelet lomaa perheen kanssa, se todennäköisemmin peruuntuu, koska suomalaiset ovat vähemmistö ja muut menevät edelle

 

 

Elämme ilmailussa aikaa, jossa hyvin merkit viittavat alan kohenemiseen ja matkustuksen ja lentämisen lisääntymiseen. Myös lentokonevalmistajien tilauskirjat kertovat samaa myönteistä tulevaisuutta. Niistä syistä ja myös optimistisesta maailmankatsomuksesta johtuen olen edelleen sitä mieltä, että kun jaksaa tehdä parhaansa, sietää epäonnistumisia ja oppia niistä sekä sietää

epämukavia olosuhteita ja kasvaa niissä ihmisenä, edestä löytyy parempi tulevaisuus sekä lentäjänä että ihmisenä. Kaikkien uran vaihtoa miettivien kannattaa laittaa plussat ja miinukset omalta kohdalta yhteen ja arvioida tilanne. Tosiasia on kuitenkin se, että aina voi palata vanhaan. Pääasia, ettei vanhana tarvitse katua, miksi en yrittänyt!

 

 

[Jussi Seppälä 1]

Loistavaa Jyrki! Arvokas esimerkki ja kunnioitettava tarina. Paranemisia!

[Antti Tempola 0]

Kiitos Jyrki hienosta viestistä. Siinä(kin) oli taas ajattelemisen aihetta kerrakseen.

Kohta täytyy alkaa tekemään päätöksiä täälläkin päässä...

 

 

[Juho Leppänen 0]

Anna palaa vaan jos kerran mieles tekkee! Jos et nyt lähde, voit katua sitä myöhemmin rankasti. Sulla on aina ammatti johon palata, jos jostain syystä ei "siivet kannakkaan". 

[Guest Disco3]

 

Heräsin hieman myöhään tälle topicille, mutta allekirjoittanut aloitti Finncommin Ab Initiossa helmikuun alussa ja ikää on 31v. Samasta AB:sta löytyy myös minua pari vuotta vanhempi heppu, joten ei tuo 30 mikään "raja" missään tapauksessa ole  Toki nyt tilanne liikenneilmailussa on hieman erilainen verrattuna muutaman vuoden taaksepäin, jolloin kaikki työllistyivät melko nopeasti. Mutta omalla kohdalla(perhe+lapsia) oikeastaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin AB = Finncommin rekryn kärkeen. Tae työllistymisestä on aika tärkeä tällä iällä, varsinkin tämän hintaluokan koulussa.