Ilo takaisin harrasteilmailuun!

[Mika Koski 0]

Uusimmassa 1/2011 Ilmailussa ehdotettiin hauskuuden palauttamista ilmailuun alkavan vuoden teemaksi. Hyvä teema, mutta mikä sitten on vienyt ilon pois ilmailusta?

 

Alla oma listani ilmailuiloani vähentävistä asioista. Laittakaa te muutkin asioita, jotka hiertävät teitä. Jos haluatte säilyttää anonymiteettinne, voitte laittaa viestit myös minulle yv:llä, jolloin julkaisen ne ilman tunnistetietoja. Laittakaa oheen myös tietoa mitä lajia harrastatte, oletteko lajin aloittelijoita vai konkareita, niin voimme yhdessä pohtia miten korjata ongelmia ja myös kerätä hyviä ideoita muiden käytettäväksi.

 

Mika, purjelennonopettaja, oma kone (joskin pääsääntöisesti kouluttaa)

 

- Ajoittainen epätietoisuus hinausten saatavuudesta. Erityisesti tämä koskee ei-kotikenttääni.

- Pilvilentotarkastuslentäjien vähyys, pilvilennon koulutusmahdollisuuksien vähyys (lento-osa).

- Lennonopettaja kolleegoiden vähyys ==> joutuu sitoutumaan oppilaisiin koko lentokaudeksi

- Heitteille jätetyt oppilaat, joiden opettaja feidannut ilman, että kukaan ottanut koulutuksesta vastuun

 

T. Mika

 

ps. Tajusin itsekin, että eihän tämä murheissa piehtaroitin ratkaise mitään. Laitetaan myös ne asiat, jotka lisäävät ilmailuiloa.

 

+ Hyvät kaverit.

+ Oman 8 v pojan innostus ilmailuun.

+ Hienot lentokokemukset.

+ Oppilaiden edistyminen koulutuksessa.

[Erkki Tanhua 8]

Ilon saa takaisin muuttamalla itseään ja huomioimalla toiset. Jos joltain on ilmailun riemu päässyt loppumaan tahi happanemaan, niin ohessa linkki pakastealtaalle, mistä löytyy ehtaa ilmailuilon kantasolua.

http://www.youtube.com/results?search_query=%C3%84%C3%A4nekoski+ppg&aq=f

 

[Timo Hyvönen 208]

lueskelin kans Mönksän jutun ja mietin vähän jo silloin. Iloa harrasteilmailusta vie varmasti kerhoaktivistien vähäinen määrä: aktiivit kuormittuvat kovasti ja "muut" lentäjät joutuvat jonottamaan ja odottamaan jne. Tämä osuu ainakin koneiden huoltoihin, tarkkareihin (ai että rasitti kun lensin neljästi Hyvinkäälle lentämään purtsikkakevättarkkaria ennen kuin keli/kone/opettaja-yhdistelmä osui kohdalleen), kerhotilaisuuksiin jne.  Kerhotoiminnassahan pitää tietenkin hyväksyä se kokonaisresurssien jakaminen kaikkien kerholaisten kesken.

 

Aikaa siis pitäisi varata, jos harraste on itselleen tärkeä. Kysymyshän on pitkälti asenteesta ja viitsimisestä, varmasti kerhoissa löytyy tekemistä kaikille halukkaille. Olen itse kolmen kerhon jäsen (HyIK, MILK, KuIK) ja yllättäen tuntuu helpoimmalta olla kerhoaktiivi tuossa kauimmaisessa, kun voin tehdä kerhotyötä etänä (www.kuik.fi, Fly-In-järjestelyt).

 

Malmilta lentäessä iloa vie kuppilan katoaminen. Missäs nyt näet & kuulet niitä kokeneempia kavereita, kun kerhollakaan ei ole yhtäaikaa koskaan ketään. Kuppilassa sentään oli ainakin myyjä jos ei muita. Sinänsähän tuo Hell-low-lupaus Ilmailussa kuulosti hyvältä, että hinnat & speksit muutenkin tuntuivat olevan pahimpia pelkoja parempia.

 

Yksi suuri iloa vievä on eri lajien harrastajien välinen ilkeily. Samassa ilmassa tässä lennetään, kukin omalla tavallaan. Kritiikin tullessa mieleen auttaisi varmaan, jos asiaan tutustuisi oikeasti ennen kuin laukoo luuloja totuuksina. Tämä on onneksi enemmän näiden nettipalstojen ongelma, kyllä luonnossa tuntuu pystyvän keskustelemaan kaikkien lentäjien kanssa. Ratkaisuna tähän voisi olla esim. tämän palstan lakkauttaminen, eiks jeh?!

 

Mikakin listasi noita plussia niin listataan nyt niitäkin:

 

- se tunne kun renkaat irtoavat maasta

- purtsikkakevättarkkarilla on aina se sama, mieletön fiilis kun hinauksen jälkeen tulee se suhina

- variometrin piipitys 5+ m/s kohottaa endorfiinimäärää 500%

- uudet kentät, uudet maisemat joihin voi tietenkin tutustua parhaiten jollain moottorilaitteella

- kuppilatiima, kertomukset, kokemukset, hallilla notkuminen (kun vain olisi tarpeeksi aikaa tähän)

 

Taidankin varata iltapäiväksi koneen, jos sellainen sattuisi olemaan vapaana

 

t .Timo

[Antti Laukkanen 15]

Ilon vähenemisessä on rutkasti mukana yhdessä tekemisen väheneminen ja kerhotoiminnan hiipuminen. Kerhoissa toiminta keskittyy usein pienelle joukolle ja rivijäsenet ovat pihalla kuin lumiukot siitä, mitä siellä ytimessä vuodesta toiseen väkisin roikkuvat puuhailevat. Toiminta näivettyy eikä rivijäsenelle jää välttämättä mitään tapaa osallistua muuhun kuin omaehtoiseen lentämiseen ja muuhun toiminnan rahoittamiseen, vaikka halujakin olisi. Talkoohenkeä ei enää juurikaan ole ja Kim Petterssonin V8 Magazinen pääkirjoituksessa kolmisenkymmentä vuotta sitten lanseeraamat "rahalla örsältäjät" hoitavat homman. EDIT: Eli olen siis Timon kanssa monella tapaa myös täysin eri mieltä. Joskin nämä asiat riippuvat kerhosta. Taidan olla tällä haavaa viiden ilmailukerhon jäsen ja olen ollut parin muunkin.

 

Yllä mainittua ei toki pidä tulkita ainoana vallitsevana tilana, vaan ilon vähentäjänä. Paljon sitä riemua on edelleen jäljelläkin.

 

Ilmailun määräyspolitiikka on myös eräs intoa laimentava tekijä. Olisi ihan riemullista, jos päästäisiin vielä sellaiseen tilaan, jossa ilmailija voisi yhdestä paikasta löytää tarvitsemansa säädökset, jotka olisivat yksiselitteisiä ja muutenkin selkeitä. Eikä olisi tarvetta tietää komission asetusten ehdotusten lainvoimaisuudesta yhtään mitään. Säännöksissä ei pääosin ole suurta pahaa, mutta se, miten vaikea niitä on lukea ilman kohtuutonta perehtymistä siihen, mitä tulee lukea mistäkin ja mistä sen mistäkin löytää, on persiestä.

 

Lisänä tulevat tietysti yhäti kohoavat hinnat, viherpiiperrys, ihmisten tauoton valittaminen kaikesta kivasta, ja asioiden vaikeus vaikkapa kelpuutusten hankkimisessa. En ole kohta 12-vuotisesta miettimisestäni huolimatta keksinyt vieläkään, miksi esim. mittarilentokelpuutuksen hankkiminen on nykypäivänä a) tolkuttoman vaikeaa b) tolkuttoman työlästä c) tolkuttoman hintaista. Ennen JAR-määäräyksiä se oli vielä kohtuullista.

 

Muutenhan ilmailu on iloista ja ihanaa

 

Antti; GPL, MGPL, PPL(A), SEP, Cessna SET, NF, FI MGPL*, laskuvarjohyppylentäjä, oma kone, 20 vuotta, tuhatkunta tuntia

[Olli Hänninen 14]

Huonoja asioita ovat:

100LL:n hinnan nousu ja sen huonontunut saatavuus

Ilmailuviranomaisen byrokratia ja EASAN lisääntynyt määräysvalta

Ilmailun harrastajien väheneminen

 

Hyviä asioita:

Samanhenkiset kaverit kerhoissa

Lentämällä saa ajatukset pois muusta

 

[Ari Simonen 28]

No, onhan se mukavaa jos pääsee välillä räimäisemään kunnolla!

[Marko Einamo 0]

Jokainen päivä/käynti kentällä on iloni. Vaikka aina ei hinattavia ilmaantunutkaan ja sää muodosti haasteita!

 

Mutta jos ei ole hinattavia tai toimivaa konetta niin aina on ilmailuaiheista keskusteluseuraa paikalla. 

 

[Hanna Räihä 6]

sitä otettais ilo takaisin harrasteilmailuun mikäli ilmailulääkäri (ja luoja) suo... mikäli ei, niin sitten iloitaan vaan niistä hetkistä kentän reunalla... :/

[Janne Kuutti 4]

sitä otettais ilo takaisin harrasteilmailuun mikäli ilmailulääkäri (ja luoja) suo... mikäli ei, niin sitten iloitaan vaan niistä hetkistä kentän reunalla... :/

 

Tulevaisuus tuo toivottavasti lisää mahdollisuuksia takaisin taivaalle EASAn tulevaisuudessa mahdollisesti muuttuvat medikaalivaatimukset ja Saksassa käytössä oleva kevyempi ultraluokka, jossa ei tarvitse medikaalia tulevat nyt ekaksi mieleen. Tietysti tuo kevyempi ultraluokka pitäisi saada ensiksi Suomessa käyttöön. Ja triket tietty, niillä lentäessä ei tainnut tarvita medikaalia? 

[Olli Luoma 79]

Tervehdys!

Lopetetaan sen märehtiminen, kuinka vaikeaa tämä nykyään on.

Meillä on todellisuudessa paljon paremmat mahdollisuudet harrastaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla. 

Meidän ei tarvitse itse rakentaa lentokoneitamme (jos emme sitä halua), menetelmät turvalliselle harrastamiselle on olemassa, kerhoilla on huippukalusto, rahaa kuluu tietysti enemmän kuin ennen, mutta on meillä sitä aika paljon enemmän käytettävissä kuin aikaisemmilla sukupolvilla . Historia- lehdessä todetaan, että vuonna 1975 kahden palkansaajan keskivertoperhe saattoi käyttää noin kahden kuukauden ansiot vuodessa muuhun kuin välttämättömään kulutukseen, 2000 luvulla sama perhe voi päättää vapaasti seitsemän kuukauden tulojen käytöstä. 

:thmbup: :thmbup: :thmbup:

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

[Hanna Räihä 6]

BUUULLLLSSHIIIT!

 

no okei, mä en ookaan keskivertoperhe... 

Hmm... tarvinnee hankkia itselle keskivertoperhe, jonka jälkeen voi törsätä 7 kuukauden tienistit taivaan tuuliin - kirjaimellisesti 

 

sitäpaitsi, harrastukset on väärät, jos kaikki rahat ei mene...

[Kari J. Ansamaa 0]

Tervehdys!

Lopetetaan sen märehtiminen, kuinka vaikeaa tämä nykyään on.

Meillä on todellisuudessa paljon paremmat mahdollisuudet harrastaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla. 

Meidän ei tarvitse itse rakentaa lentokoneitamme (jos emme sitä halua), menetelmät turvalliselle harrastamiselle on olemassa, kerhoilla on huippukalusto, rahaa kuluu tietysti enemmän kuin ennen, mutta on meillä sitä aika paljon enemmän käytettävissä kuin aikaisemmilla sukupolvilla . Historia- lehdessä todetaan, että vuonna 1975 kahden palkansaajan keskivertoperhe saattoi käyttää noin kahden kuukauden ansiot vuodessa muuhun kuin välttämättömään kulutukseen, 2000 luvulla sama perhe voi päättää vapaasti seitsemän kuukauden tulojen käytöstä. 

:thmbup: :thmbup: :thmbup:

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

 

Höpö höpö

 

http://www.mynewsdesk.com/fi/view/pressrelease/veronmaksajan-taksvaerkkipaeivaeae-vietetaeaen-10-6-422689

[Olle Sälgmark 2]

 

sitäpaitsi, harrastukset on väärät, jos kaikki rahat ei mene...

 

Naulankantaan. 

 

Lisäisin että hyviin harrastuksiin kannattaa ottaa lainaakin. 

[Sami V J Hämäläinen 0]

Kyllä parasta on sellainen leirityyppinen ilmailu. Jos käy vaikka Räyskälässä niin, että samana iltana pitäsi olla jo kotona, hommasta menee pian maku. Mahdollisimman kiireetön lentäminen on kivaa. Kiirettä on elämässä tarpeeksi muutenkin. On se vaan kivaa rauhassa laittaa lentopäivän jälkeen pesty kone halliin, mennä vaikka oluselle ja sitten saunaan lentämään vähän lisää. Ja huomenna päivä on uus. Myös 2-paikkaisella lentäminen on aivan mainiota. On aika hieno juttu antaa elämys jollekin muulle.

 

Kerhotoiminnan vähyys omalla kohdallani ja kerhotilojen puute parinkin kerhoni kohdalla tekee hallaa harrastukselle ja kerholle. Aika ei tunnu riittävän mihinkään. On kyllä harrastuksiakin liikaa, jo yksistään ilmailulajeja. Oli se helppoa koululaisena kun oli kunnon kesälomat...

 

Nostan hattua lennonopettajille. Itse en ole moiseen ryhtynyt, mutta opetan sentään teorioita, jossa ajallinen panostus on huomattavasti pienempi.

 

T. Sami, lennokkihemmo, purjelentäjä, moottorilentäjä, UPL harkinnassa, isä, perhe kasassa, naimisissa ilmailun kanssa myös työn puolesta.

[Kari J. Ansamaa 0]

Niin joo, nautinnostahan tässä oli puhe; after ski ja -fly on hienoja juttuja, vaikka ilmailupiireissä monotansseihin verrattavat tapahtumat saattaisi olla aika homoeroottissävyisiä laskuvarjoporukkaa lukuunottamatta..

 

Hyvät fiilikset on tulleet jo vuosia, jos pystyy auttamaan muita harrastajia tekemällä hommasta mahdollista esim, koneitten huoltojen ja kerhon varainhankinnan avulla sekä kisa-avustajana. Myös kentän kunnossapito tms on ollut henkireikä pois tavallisista hommista. Myös oman lentolaitteen suunnittelu alle 70 kg luokkaan aiheuttaa välillä jopa onnistumisen iloa, jota ei tarvitse liiton tai pölöhölän puoltaa tai myöntää

[Jari J Sivula 1]

Miinusta:

 

Vesi jään päällä. Lentsikka jäätyy kiinni kenttäänsä eikä lähde lentoon ja kengätkin tahtovat kastua.

Talvilentäjien vähyys Keski-Suomessa.

 

 

Plussaa:

 

Jokainen hetki selvästi erossa maapallosta.

Hyvät kaverit.

Rakentavat kommentit.

 

 

Jari (sellaisesta keskivertoperheestä, ei tosin voi tuhlata 7kk tuloja..) PPL, SEP(SEA),430h, oma pikku himmeli.

[Mika Koski 0]

Laitetaan vielä pari ilon aihetta:

 

+ SUIO:n parantunut koulutustarjonta

+ EFLA toiminnan kehittyminen

+ Simupiireissä hyvä pössis; apua saatu Vaasasta, Porista ja Malmilta

 

 

[Matti Huoviala 84]

Suorituskykyisellä kaksipaikkaisella purjekoneella lentäminen niin että on kummatkin tuolit varrattuna on kivaa. Vaikka menisi peltoon.

Tai vaikka lentäisi vain paikallislentoa valkoisen tolpan ympärillä.

-M-

[Antti Laukkanen 15]

Niin, onhan noita ilon aiheitakin toki rutkasti. Annoin näemmä tuollaisen pessimistissävytteisen "mikä on pielessä" -listan.

 

Kuten kommenteista voi päätellä, ilmailu tarjoaa elämyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Jotakin aivan ainutlaatuista. Kun homma toimii, kaikki on aivan upeaa. Muistan ikuisesti erään linnunmaitokelissä kesäiltana yksin lentämäni merenranta-ajelun, joka päättyi yhtä aikaiseen laskuun auringon kanssa. Se oli jopa mahdollista toistaa seuraavana iltana, mutta magia oli täydellinen vain ensimmäisellä kerralla. Usein elämyksiä tarjoaa kuitenkin juuri mahdollisuus jakaa harrastusta muiden kanssa. Esimerkkejä on paljon, mutta ehkä hienoimpia on se, kun oppilas viimein tekee sen täydellisyyttä hipovan laskun ja molemmilla on fiilis katossa. Hyppylentohommissa alun opettelun ja säätämisen jälkeen on tullut iso liuta hienoja onnistumisen kokemuksia, ja se riemu, kun koneellinen hyppääjiä kiittää hienon auringonlaskuhypyn mahdollistaneesta hyvästä linjasta silmät loistaen on myös aika upea fiilis (Vaikka on myönnettävä vastavuoroisesti, että päin helevettiä vedetystä linjasta tulee myös aika masentava olotila). Purjelentäjänä olen aika kokematon ja siitäkin kokemuksesta vissiin isompi osa on Grobilla lapa seis kuin oikeilla pursilla, mutta se fiilis ja ne Timon mainitsemat suhinat ovat silti jotain aivan mahtavaa. Sen vuoksi jotenkin haluankin keskittyä siihen vasta, kun aikaa on kylliksi. Hienoa illuusiota ei tee mieli rikkoa kiireellä ja häsläämisellä.

 

Ilmailuelämyksistä parhaisiin kuuluu tietysti hyvä ja samanhenkinen seura, jota ilman kaikki puurtaminen tuntuu tylsältä. Siksi oikeastaan itkenkin tuossa aiemmassa kommentissani kerho- ja talkoohengen yleistä hiipumista, vaikka hyviäkin esimerkkejä on olemassa paljon. Kentällä on kiva viettää aikaa, jos siellä ei tarvitse olla yksin. Parhaita ilmailukokemuksia on myös päiväsiesta kotikentän kalliolla kosken kohinaa kuunnellen kauniina kesäpäivänä kun kärpäsen surina sekoittuu unen rajamailla Tuulian papatukseen. Torkahduksesta havahduttaa kenties äkillinen miete siitä, onko jostain kuuluva vaimea suhina naapurikentän purjekone vai onko se saaatana sittenkin kyy!

 

-A-

[Hanna Räihä 6]

näitä kun on tässä lukenut, niin ei voi todeta kuin että TULIS NYT JO KESÄ!!! Pääsis sinne kentän reunalle notkumaan kaverien kanssa, vaikka ei sitten ees ite pääsiskään lentämään (medikaaliasia vähän hakusessa tällä hetkellä, tai selvittelytilassa, sanotaan niin). Jo pelkästään se kentällä pyöriminen, avustajan, toimitsijana, kahvinkeittäjänä... kivaa yhdessä tekemistä.

 

Ja sitten jos sattuu onnistumaan liftaus kaverin kyytiin, niin onhan se upeaa. Paras hetki purjekoneen kyydissä on ollut se hetki silmukassa tai muussa, jolloin on muutaman sekunnin täysin hiljaista. Se on upeaa se...

[Olli Luoma 79]

Horman Janne aikoinaan kertoi jonkun kertoneen (taisi olla Janne itse) että lentäminen on kuin rakkaus, se valtaa mielen. Näin se vaan on! Kun vaan muistelee itse steppailua kotona hyvällä säällä kun ei ollut joko kalustoa tai avustajia saatavilla. Kyllä se on aikalailla samanlainen tunne kun ensirakkauden kokiessa.

 

Tuosta Hannan viime kommentista ja Huovialan Matin kommentin innoittamana jälleen laittaisin ajatusta harrastamisesta ilman lupakirjaa. Tällä en tarkoita mitään Sanginjoen meinikiä, vaan kaksipaikkaislentämistä. Eikö meille voitaisi rakentaa harrastuskulttuuri, jossa ei edes ajateltaisi lupakirjaa, vaan kaverin kanssa lentämistä. Se olisi yksi harrastuksen muoto ja jos lupakirjan joskus haluaisi, niin mikä ettei. Pursipuolella tämä olisi varsin helppoa tehokaksikoiden lisääntyessä.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L 

[Hanna Räihä 6]

olisko se sitten sellasta siipeilyä

 

no joo, onhan sitä toisinaan kaverin kyytiin mahdollisuus päästä, mutta saako siitä kaverille korvata? No ei saa jos halutaan tulkita tiukasti pykäliä ansiolentotoiminnasta.

 

Ja mites tämä varmistusohjaajan kanssa lentäminen. Jos nyt vanhentuneen lentolupakirjan uusiminen kaatuu syystä tai toisesta medikaalehin, niin saakos sitä sitten luvan lentää esim varmistusohjaajan kanssa?

 

mutta iloista puuhaa se joka tapauksessa on. Ilmassa ja kentällä.

[Jari J Sivula 1]

TULIS NYT JO KESÄ!!!

 

 

Ei kesä ole välttämätön, vaikka mukava onkin. Kunhan lumi olisi kuivaa. Aurinkoisena pakkaspäivänä lentsikka menee, kuin kiskoilla, paitsi vähän tasaisemmin ja suksien kanssa lentokenttiä on vähintäänkin tarpeeksi. Lentäminen talvella on aivan yhtä mukavaa, kuin kesälläkin.

[Olli Luoma 79]

Se ei olisi siipeilyä, vaan oikeaa harrastamista!

Nyt ei pidä ajatella mitään nyklyisiä määräyksiä tässä kohdassa. Meidän pitäisi lähestyä asiaa ajattelematta nykyisiä systeemejä.

Kerhossa maksetaan korvaukset kaluston käytöstä kuten kerhotoiminnassa tehdään. Lento ei ole koululento, kun ei siellä mitään kouluteta vaan nautitaan harrastamisesta. Virallisen tiiman merkkaa lupakirjallinen lentäjä, harrastaja voi merkata oman tiimansa miten itse haluaa. Ei ole kyyditettävää, vaan on kaksi harrastajaa.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

[Tatu Koiranen 1 758]

no joo, onhan sitä toisinaan kaverin kyytiin mahdollisuus päästä, mutta saako siitä kaverille korvata? No ei saa jos halutaan tulkita tiukasti pykäliä ansiolentotoiminnasta.

 

Kuluihin osallistuminen (määrittelemättömällä suhteella) ja palkkion maksaminen on kaksi eri asiaa.