Seppo Iiskola

korkeusmittari 1000-10 000 ft

35 viestiä aiheessa

Ollut vähän epäselvyyttä kun Ultraan on vaihdettu 10 000 ft mittari 1000 ft tilalle.Muutamat pilotit jopa vierastavat konetta lentäessään

Malmin ympyröissä sen epätarkan tulkinnan vuoksi.Siellä kun on melko tarkkaan määritelty lentokorkeudet.Niissäkin on usein ollut jopa

350-450 ft heittoja, joka asettaa jo pienen kokemuksen omaavan pilotin koville.Mitenkäs muissa kerhoissa kalusto on.Vieläkö siellä on

käytössä näitä suuremman lukeman mittareita.Ko. 10 000 ft mittari kuuluu kuulemma tehtaan vakiovarusteisiin.Kuitenkin aikanaan ne on

vaihdettu helpommin tulkittaviin kaksiviisarisiin ja nyt taas menty vanhoihin.Mikään määräyshän ei varmaan velvoita käyttämään"helppoa"

mittaria.Koneen omistaja joka vuokraa konetta kerholaisille ei suostu vaihtamaan asiallista mittaria takaisin.Mikä neuvoksi.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kysy koneen/laitteen hankkijalta (siis teidän kerhossa), miksi hyväksyi moisen mittarin. Kyllä oikea kauppias myy sitä mitä pyydät.

 

Varmaan perussyy, miksi se on vakiovaruste, on että 10000 ft mittari on noin 0,3 kg kevyempi ja muutamana kympin (noin 44 e) halvempi. Ja jos asiakas ei osaa vaatia, kate jää paremmaksi.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Juu, onneksi on variometri... ;)

 

Olen lentänyt sekä "kymppitonnisilla" että "tonnisilla" mittareilla ja toki jälkimmäinen on näpsäkämpi vaikka teoriassa yksiviisarinen on nopeampi tulkita. Jos koneessa on ollut ilmailugepsi, on voinut hieman tehdä vertailevaa tutkimusta tuosta tarkkuuspuolesta. Samaten tulee QNH:ta ruuvatessaan vilkaisseeksi, mihin viisari asettuu eli onko mittari kuinka hyvin "kalibrissa". Näiltä ultrien mittareilta kun ei vaadita ihan yhtä kovia kuin tyyppihyväksyttyjen, vaikka se voimassaoleva koelappu onkin kansiosta löydyttävä.

 

Sattuukos kukaan muistamaan ilmatilan loukkaantumistapauksia, joissa nimenomaan korkeusmittarin tyyppi on mainittu vaikuttavaksi tekijäksi? Viallisista ja väärin asetetuista löytynee, mutta tyyppisidonnainen tapaus koottuine selityksineen olisi kiinnostava plarata.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Sattuukos kukaan muistamaan ilmatilan loukkaantumistapauksia, joissa nimenomaan korkeusmittarin tyyppi on mainittu vaikuttavaksi tekijäksi? Viallisista ja väärin asetetuista löytynee, mutta tyyppisidonnainen tapaus koottuine selityksineen olisi kiinnostava plarata.

 

Virallisesti raportoituja en tiedä, mutta muistan yhden (vanhentuneen) tapauksen jossa yksi kaveri lensi Malmilta tyyppilentoa radiottomalla yksipaikkaisella experimentalilla (FlyBaby), tietty tornin kiinni ollessa, kun ei ollut sitä radiota. Näytti alueelta tullessaan lentävän laskukierrosta aika korkeella ja kysyin hepulta laskun jälkeen "millä korkeudella lensit, tornin kiinniollessa on aina korkeusrajoitus", vastaus "tasan 600". Vilkaisin ohjaamoon ja mittari oli saman näköinen yksiviisarinen ja taulussa luki "m". Oli siis tullut 600m, eli 2000ft. Ei siis ihan yhtä paha, mutta EFHK VOR33 menetelmä menee Malmin päällä alempana!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

... Näiltä ultrien mittareilta kun ei vaadita ihan yhtä kovia kuin tyyppihyväksyttyjen, vaikka se voimassaoleva koelappu onkin kansiosta löydyttävä.

 

Nyt en oikein ymmärrä.

Mikä lienee se logiikka jolla ultrien sallittaisiin huseerata epätarkalla korkeusmittarilla samassa ilmatilassa, jopa valvotussa sellaisessa, jossa oikeilta lentokoneilta vaaditaan suurempi tarkkuus korkeuden mittauksessa ?

Selittäkää, please.

 

Peter

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ratkaisu on sana "tarkkuuskorkeusmittari", joka löytyy tietyistä paikoista kotimaisen viranomaisen säännöksistä.

Älä kysy miksi samassa ilmatilassa on koneita, joissa on "korkeusmittari" ja "tarkkuuskorkeusmittari"...

 

EDIT: Muuten helikoptereilla VFR lennoilla riittää samanlainen "epätarkkus"korkeusmittari, kunhan eivät lennä valvotussa ilmatilassa (pl. lähialue...)...???

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Niin, kaipa niiden tarvitsee olla yhtä tarkkoja määräysten vaatimissa rajoissa, mutta mukanatuleva pykäläpaperipino ja hintalappu lienevät vähäisemmät...vai?

Onko noita kymppitonnin mittareita käytössä myös OH-"pelkkäkirjainyhdistelmä"-vehkeissä? Arin kertoman mukaan ainakin OH-Xnn-kalustossa olisi jotain semmoista.

 

("kymppitonni" ei tässä viittaa hintalappuun, suorituskerhoon tai visailuohjelmaan)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla
Niin, kaipa niiden tarvitsee olla yhtä tarkkoja määräysten vaatimissa rajoissa, mutta mukanatuleva pykäläpaperipino ja hintalappu lienevät vähäisemmät...vai?

 

Se moottorilentokoneita jo tavan VFR-lennoilla koskeva vaatimus on määräyksessä OPS M2-1, jonka kohdassa 6.2 vaaditaan seuraavanlainen tarkkuuskorkeusmittari:

 

- asetusasteikko hPa -jaotuksella

- korkeusasteikon oltava varustettu jalkajaotuksella ja osoituksen ollessa kellotyyppinen on yhden kierroksen vastattava 1000 jalan korkeudenmuutosta

 

Sattuukos kukaan muistamaan ilmatilan loukkaantumistapauksia, joissa nimenomaan korkeusmittarin tyyppi on mainittu vaikuttavaksi tekijäksi?

 

Ilmatilaa loukataan jo yksin Suomessa luokkaa 50-70 kertaa vuodessa, siis noin kerran viikossa. Varmasti mukana on tapauksia, jossa koneessa on käyttötarkoitukseen soveltumaton/huonosti soveltuva korkeusmittari.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Toinen yleisesti ongelmia aiheuttava mittarityyppi in ns. pienet 57mm asennusreikään mahtuvat mittarit. Niissä on usein etenkin purjekonekäytössä melkoisia kitkoja tarkastusjakson loppupuolella ja mittarit saattavat helposti heittää satoja metrejä. Jalkoina siitä tulee enemmän.

 

Oma kokemukseni tuollaisista yhden viisarin ultra-jalkakorkeusmittarista ovat vain negatiivisia.

Jos tärkeässä lennonvalvontamittarissa on sekä 1000, 5000 ja 10000 jalan näyttöasteikkoja, siis yhden viisarin konfiguraatiossa on tälläisiä erilaisia tullut vastaan eri koneissa, on sekaannukset ja lukemisesta johtuvat inhimilliset virheet enemmän kuin todennäköisiä. Lisätään siihen vielä näissä mittareissa yleinen 57mm koko ja soppa onkin jo aika valmis. Noitahan ne tuntuvat suosivan ultrien tehdasasennuksena kun nen ovat FORM 1-mittareita halvempia. Noihin siis ei anneta formia.

 

Koneen tilaajalla/käyttäjällä on tässä jonkin verran sananvaltaa ja koneeseensa saa mittarikaupasta ihan asiallisenkin kellon. Formilla tai ilman.

Lentokoulutuksessa pitäisin noita yhden viisarin hökötyksiä jopa vaarallisena.

 

-M-

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kamalalta kuulostaa sekä näyttää tuommoinen 10000 ft -mittari. En ole ikuna moisella lentänyt, mutta oudolta vähän tuntuisi. Jos formiton mittari kelpaa, niitä saa ameriikasta 130 taalasta ylöspäin, joten hinnan ei pitäisi muodostua kovin suureksi ongelmaksi. Sinälläänhän tietysti tuommoisessa peruspoutahaukkailussa formittomalla pärjää ihan kelvosti. Samapa se nyt loppupelissä on, näyttääkö mittari valvomattomassa muutaman kymmentä jalkaa pieleen.  Touhu kun kuitenkin pelaa ihan visuaalireferenssillä. Korkeusrajoitetuilla alueillakin mahtunee toleranssiin.

 

-A-

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jees ja on tosiaan tullut nähdyksi (kuten Mattikin joidenkin mittarityyppien osalta totesi), että jakson loppupuolella voi "tonninenkin mittari" haahuilla. Siksi olenkin ottanut tavaksi vertailla QNH-asetusta ja kentän tiedossaolevaa korkeusasemaa noin niinkuin haarukointimielessä.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Siksi olenkin ottanut tavaksi vertailla QNH-asetusta ja kentän tiedossaolevaa korkeusasemaa noin niinkuin haarukointimielessä.

 

Juuri noin pitääkin tehdä.

Lisäksi sellainen juttu, että vaikka olisi formiton mittari niin sillä pitää olla aneroidikoe voimassa jolloin se ei periaatteessa heitä sallittua enempää.

 

-M-

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Jees ja on tosiaan tullut nähdyksi (kuten Mattikin joidenkin mittarityyppien osalta totesi), että jakson loppupuolella voi "tonninenkin mittari" haahuilla. Siksi olenkin ottanut tavaksi vertailla QNH-asetusta ja kentän tiedossaolevaa korkeusasemaa noin niinkuin haarukointimielessä.

 

Ja, jos kyseessä on tyyppihyväksytty värkki (vaikka purjelentokone tai moottorilentokone), niin lähtökohtaisesti sen korkeusmittarilla ei ole mitään tarkastusjaksoa/aneroidikokeen jaksoa/toimintakokeen jaksoa, ellei valmistaja ole tälläistä vaatinut tai ellei sellaista ole erikseen huolto-ohjelmaan päätetty kirjoittaa. Mittari on tällöin on condition -periaatteella koneessa, eli käytettävissä niin pitkään kuin se toimii oikein. Vastaavasti taas, jos mittari haahuilee merkittävästi, se on lentokelvoton vaikka aneroidikoe olisi tehty edellisenä päivänä.

 

Hyväksyttävä toiminta edellyttää tarkkaa näyttämää. Aneroidikokeesta (AIR M11-7:n mukaan tehdystä) tulee hylsy, jos mittari ylittää FAR 43 Appendix E Table I:ssä mainitut arvot yli 50 %.

 

                                 Table I
------------------------------------------------------------------------
                                                   Equivalent
                                                  Press (inHg)   Tolerance (+/- ft)
Altitude                                      
------------------------------------------------------------------------
_1,000........................................      31.018           20
0.............................................      29.921           20
500...........................................      29.385           20
1,000.........................................      28.856           20
1,500.........................................      28.335           25
2,000.........................................      27.821           30
3,000.........................................      26.817           30
4,000.........................................      25.842           35
6,000.........................................      23.978           40
8,000.........................................      22.225           60
10,000........................................      20.577           80
12,000........................................      19.029           90
14,000........................................      17.577          100
......
......

 

Mielenkiintoista on sitten, miten tuollaisesta kymppitonnin ihmeestä tulkitaan virheen suuruus..

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ja, jos kyseessä on tyyppihyväksytty värkki (vaikka purjelentokone tai moottorilentokone), niin lähtökohtaisesti sen korkeusmittarilla ei ole mitään tarkastusjaksoa/aneroidikokeen jaksoa/toimintakokeen jaksoa, ellei valmistaja ole tälläistä vaatinut tai ellei sellaista ole erikseen huolto-ohjelmaan päätetty kirjoittaa.

 

Ilman joko valmistajan tai ilmailuviranomaisen antamaa hyväksyntää ei asia kuitenkaan käsittääkseni ole noin, koska AIR M11-7, 12.11.2002 toteaa asiasta ko. ilmailumääräyksessä seuraavaa:

 

"2.2 VFR-lentotoiminnassa käytettävät

ilma-alukset

2.2.1 Peruskorjaus on tehtävä mittarin tai laitteen

kunnon sitä edellyttäessä.

2.2.2 Aneroidikoe on tehtävä enintään viiden vuoden

välein."

 

Risto Niemi

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Ilman joko valmistajan tai ilmailuviranomaisen antamaa hyväksyntää ei asia kuitenkaan käsittääkseni ole noin, koska AIR M11-7, 12.11.2002 toteaa asiasta ko. ilmailumääräyksessä seuraavaa:

 

Risto Niemi

 

Kumpiko onkaan päällimmäisenä pakassa? Komission ns. huoltoasetus EY 2042/2003 myöhempine muutoksineen vai suomalaisen virkamiehen keksimä raina? (Lue: AIR -sarjan määräykset eivät käytännössä koske tyyppihyväksyttyjä koneita, poikkeuksena kuitenkin ns. liite2:n tyyppihyväksytyt koneet (nämä vanhat tai muuten kovin poikkeukselliset ilma-alukset), joita ne koskevat yhä.). Samalla kertaa kuin tästä viranomaispakkoon perustuvasta aneroidikokeesta päästiin eroon, päästiin myös eroon mm. viranomaisen vaatimasta 5 vuoden punnitusjaksosta. Se, ettei pakkoa ole, ei tietenkään tarkoita, etteikö jotain kannattaisi tehdä joskus - ja kuten tuli jo sanottua, koneen valmistajalla voi myös olla vaatimuksia tarkastusten suhteen, joita on noudatettava.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kumpiko onkaan päällimmäisenä pakassa? Komission ns. huoltoasetus EY 2042/2003 myöhempine muutoksineen vai suomalaisen virkamiehen keksimä raina? (Lue: AIR -sarjan määräykset eivät käytännössä koske tyyppihyväksyttyjä koneita, poikkeuksena kuitenkin ns. liite2:n tyyppihyväksytyt koneet (nämä vanhat tai muuten kovin poikkeukselliset ilma-alukset), joita ne koskevat yhä.). Samalla kertaa kuin tästä viranomaispakkoon perustuvasta aneroidikokeesta päästiin eroon, päästiin myös eroon mm. viranomaisen vaatimasta 5 vuoden punnitusjaksosta. Se, ettei pakkoa ole, ei tietenkään tarkoita, etteikö jotain kannattaisi tehdä joskus - ja kuten tuli jo sanottua, koneen valmistajalla voi myös olla vaatimuksia tarkastusten suhteen, joita on noudatettava.

 

Valaise mua vielä hieman lisää. Komissiohan ei sinänsä ole se ao. viranomainen vaan ilmailuviranomaisena tietysti Komission ja EU:n asettamana EASA. Mistä asiakirjasta tuo tieto löytyy, sieltä voi hyvinkin löytyä muutakin suomalaisen viranomaisen asettamaa vaatimusten karsintaa, joten voisi olla ihan käyttökelpiosta tietoa saatavissa enemmänkin.

Nimimerkillä: karsittakoon kaikki tarpeeton turha tietenkään tarkoituksenmukaisesta tinkimättä tietenkin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään