Kokemuksia DC-9-50 simulennosta

[Antti Mäkelä 2]

Pääsin ajamaan pari lentoa viime torstaina Hesarin juttua varten. Tässä muutama ajatus kokemuksesta. Parit kommentit menee hiukan överiksi, mutta toivottavasti ne korostavat sopivasti niitä kohtia, joita yleisilmailijan kannattaa erikseen miettiä saadakseen paljon irti keikasta.

 

Minun pohjakokemus on pelkästään pikkukoneista, hiukan yölentoa ja purjelennon pilvilentoa. Pelkällä visuaalilla pärjää simulla, mutta joissakin kohdissa asentomittarilennosta on apua, samoin radionavigoinnin perusteet auttavat kentän löytämisessä. Toki vieruskaverina oleva liikennelentäjä auttaa/on ohjaimissa sen mitä tarvitaan. Etukäteen kannattaa kerrata tarvittavat mittarit: keinohorisontti, HSI, nopeusmittari, RMI.

 

Ohjausopin perusteet on tarpeen, minusta kone on erityisesti lähestymisessä varsin tarkka ajettava. Halusin ajaa mahdollisimman paljon käsin, ilman autopilottia. Autopilotti on tässäkin tyypissä lentäjää parempi kuski, matkalento-osuudella voi hiukan antaa aikaa itselleen kytkemällä AP:n ja katsomalla niitä "lillukanvarsia", joita siellä sitten riittääkin. Minulla on paha tapa olla kiinnostunut kaikenmaailman peräsinhydrauliikan käsikäyttöhanttaakeista, mutta sillä tavalla lentämisen hallinta lähtee kyllä noviiseilta pois käsistä. Koneessa on paljon jatkuvuutta ja ysi on aika liukas kiihtymään. Pienessäkin liu'ussa saa vetää tehot kiinni, muuten punaraja tulee nopeusmittarissa vastaan. Lähestymisessä konetta voi verrata valtavaan löysään lahnaan, joten nyt ymmärrän miksi ysi-kuskit vatkaavat rattia joka suuntaan ihan skarppina noissa youtuben videoissa.

 

Lentokokemus on hyvin hyvin aito, aivan kuin lähtisi oikeasti yöllä lentämään Vantaan rwy 22:lta. Lähestymisessä hiukan hymyilytti kun laippoja ottaessa roikkui vöissä ja tehoja työntäessä turbaani vihelsi jossain kaukana takana.  Ehkä näistä jäi sen aidoin maku, yhdistettynä siihen praktiikkaan jota nuo ammattilentäjät tuovat sessioon. Kun pyysin ottamaan telineet ylös, kapteeni Nurminen tarrasi salamana telinevipuun, paukautti sen vauhdilla ylös ja huudahti jämäkästi: "Gear up selected!" siinä tuli oikea linjaliikennefiilinki päälle. Tätä konetta ajetaan kaavamaisesti ja keskittyneesti, asia voi tulla uutena joillekin harrasteilmailijoille.

 

Kone vaatii trimmauksen. Se on ehkä toiseksi tärkein asia huomioitavaksi ohjaimien jälkeen. Kolmantena nopeusmittarin kyttääminen ja neljäntenä tehojen käyttö. Sitten muita mittareita katse kiertäen.

 

Ohjaamiseen pätee ihan ne ohjausopin perusoppitunnin jutut, katse eteenpäin horisonttiin ja penkki oikeisiin säätöihin, auttaa paljon. Minulla oli tuore ohjaintunto aamuisesta Rallilennosta Malmille, huom! oli myös slatsit, kuten ysissä 

 

[ attachment removed ]

 

Valot kannattaa säätää sopiviksi, niihin löytyy paljon variaatioita. Storm lighting on minusta liian kirkas, jotta visuaalin näkee hyvin.

 

[ attachment removed ]

 

Museolta tulee etukäteen hyvät luettavat, niihin kannattaa paneutua etukäteen. Mielikuvaharjoitteluna nopeudet jne.

 

[ attachment removed ]