JIM Taistelulaiva

[Niko Korpela 3]

Hieman lisää muisteloita Ojusveneeltä 1990-luvulta,

 

Teimme pienimuotoista PR-reissua, reitillä Helsinki-Tukholma-Rostock, Tukholmaan asti kaikki sujuikin erittäin mainiosti, jossa järjestimme edustuslounaat paikallisille vieraillemme, mutta täällä kotimaan päässä, paikallisella varusvarastollamme, ei ollut antaa kuin 6 kpl valkoista kankaista lautasliinaa edustusruokapöytään, niitä käytettiin Tukholmasssa ja niiden pintaan jäivätkin erinäiset Ruotslaiset huulipunat, allekirjoittanut toimi silloin myös talousosaston esimiehenä ja tarkoituksena olikin matkalla ne pestä ja silittää taas käypäysiksi Saksan lounaspöytään, kuinka oljkan, Itämeren haltija näyti meille kasvonsa, samantyylinen keli jossa M/S Estonia upposikin, myllersimme alaspäin, jopa viralliselta taholta silloin  kyseltiin,voisimmeko ajaa Ruotsin rantarännin kautta, mutta lupa ei herunut, joten tällä matkalla siis tärkein tehtäväni olikin työni ohessa pitää huolta Mr. Rautavan Golfmailoista keulahytisssä.

 

No, Saksaan pääsimme, ja nämä liinat jäivät pesemättä, ei  muuta kuin seuraavaan lounaspöytään taittelemalle ne tosin päin, ja taas meni läpi kuin väärä raha....

 

 

Sitten, myöhemmin Rostockissa, saapumispäivänä oli normaalit aluksen Cocktai-juhlat, mutta seuraavana päivänä Helsingin Kaupungin edustustilaisuus, samanlainen Coctail-juhla, tämän tilaisuuden isäntä, n. 50-v Helsinkiläinen matkailua edustava virkamies, jo edellisenä iltana poistui hyvin aikaisessa vaiheessa melko juopuneena hotelliinsa, mutta saapuikin alukselle takaisin jo noin klo 1300 kun allekirjoittanut baaria laittoi pystyyn, se mikä tässä hymyilyttää, on herran pukeutuminen, harmaa puku, valkoiset sukat ja kitinväriset Pomarfinn-kengät, helvetinmoinen krapula, johon hän pyysi kossu-vissyn, no siinä niitä muutaman hänelle rakensinkin, niin kertoi tosiaan mukavan vitsin...

 

"Tiedätkös poika, kun 1930-luvulla Suomen Joutsen teki laivastovierailun Saksaan, eräs Aliupseeri, kuten sinä, ei koskaan ollut käynyt naisissa, ja pelkäsi sukupuolitautia, niin kaverit kertoivat, kun se huora avaa haaransa, purista sinne puolesta sitruunasta mehu, se tappaa bakteerit kaveri teki näin, ja mitä tekikään tämä huora?, nosti päänsä, katsoi jalkoväliinsa ja totesi, Aah, das ist kein Wienersnichthel..."

 

Tämän jälkeen mm. Helsingin kaupunkia esittelikin jo aivn muu henkilö

[Jukka Juutilainen 0]

Heh! Heh! Reipasta menoa! Hyvät muistelot Nikolta. 

 

Kylläpäs on mennyt touhuksi, kun tatskatkin pitää tehdä jo messissä. Siinä huomaa, että väki on reissannut jo tarpeeksi, kun illalla pitää vapaavahdissa jäädä laivalle tiputtelemaan... Tätä piirrettä mä ihmettelin aina wanhoissa parroissa, kunnes jossain välissä honasin sen syyn... Satama kuin satama. Sama meno joka paikassa. Välillä oli pakko irtaantua porukoista ja viettää pari tuntia paikallisessa kuppilassa kattomassa, kun isännät löivät korttia ja tv:stä tuli jalkapalloa, silloin erkani laivan maailmasta parhaiten... hetkeksi. Isolla laivalla (78m), tapahtuu samaan aikaan kaikenlaista. 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Ateenassa (Pireus) laivan kokkareille tulla tupsahti itse Ermei "Känninen" (kenraali evp.). Ermei nuhteli Hassea (päällikkö), jotta kuinka aluksen päälikkö voi tuoda näin juovuksissa olevan miehistön laivastovierailulle ja lupasi tehdä asiasta valituksen Suomeen. Hasse juotti meidän messissä sitten Ateenan suurlähetystön suomalaiset virkamiehet ja -naiset kunnon "seiliin" ja lähetystön väki lupasi tehdä positiivisen "vastakanteen" Suomeen hyvästä palvelusta ja meiningistä... Tuskin siinä Ermein valitus meni läpi, kun Hassesta tuli sitten myöhemmin amiraali ja merivoimien komentaja...

[Jukka Juutilainen 0]

Grönlundin Jussi vainaa oli myös talousmies. Jussi oli värvätty. Tästä syystä Grönan kavaijissa oli talousmiehen tähti ja ylikersantin jämien päällä palvelusvuosista kertovat viivat. Jenkeissä kokkareilla Gröna sesisoi päällikön vieressä, kun väkeä alkoi lappamaan sissään peräkannelle. Päälliköllä oli suorat jämät ja upseerin merkkinä Suomessa on leijona. No, jenkeissä upseerin merkkinä on tähti... Jenkkiupseerit kättelivät ja onnittelivat illan aluksi Grönaa päällikönä... 

 

Kommodori Koivisto ihmetteli aikoinaan (Ateenassa?) sotilasmestari Suomisen upeata kunniamerkkiripaa. Nauhoja oli suomalaisittain paljon ja vieläpä kahdessa kerroksessa. Kommodorilla taisi olla vain kaksi merkkiä sotilasmestarin seitsemää vastaan. "Mistäs Suominen on saanut kaikki nuo kunniamerkit?"-kysyi Koivisto. Savolainen "Suaminen" myhäili, nousi varpailleen ja totesi hilijoo: "Mie on vuan jakanut rätei ja lumpui muailmalla...". Ja nauroi päälle. Suominen kuului pitkään suomalaisen YK-joukon hälymiehiin, jotka lähtivät nopiasti muailmalle laittamaan paikkoja kuntoon pääjoukkoa varten. Hälytyksiä tuli näköjään sitten useita tämän sinibaretin kohdalle...

[Niko Korpela 3]

Alkaa menemään jo OT, mutta vielä yksi tarina, kuinka Raumalta pääsee nopeasti ja kätevästi Öbbnäsiin...

 

Eräänä lokakuisena iltana, olimme lähdössä Raumalta siirtämään takaisin kotiin, erästä huollossa ollutta ohjusvenettä, ilma oli tyypillinen tuohon aikaan, pimeää, vesisadetta ja mukava tuuli siiihen lisäksi. Tämän tapahtuman näin ollessasi jälleen kerran "Vintillä" notkumassa...

 

Alunperin oli ilmoitettu, että matkaika on 10 h, mutta siirrolla päällikkönä ollut Mr Gostowski halusi päästä kotiin hieman nopeammin, ja totesi vahtipäällikkönä olleelle Mr Rautavalle, (joka oli juuri vasta vahtipäällikkyytensä saanut), että matka-aikamme lyhenee kuuteen tuntiin, jos ajamme salaisia väyliä pitkin. Telakka-ajaksihan alukselta oli poistettu salaiset kartat, ja Mr Rautava totesi, että emmehän voi ajaa salaisia ja vielä pimeässä ilman karttoja? Gosse otti lyijykynän rintataskustaan, piirsi julkiseen karttaan muutamat viivat ja totesi, siinä ovat nämä rännit joita pitkin ajetaan. Sen jälkeen tyypilliseen tapaansa, kääntyi puoleeni, taputteli tyhjiä rintataskujaan ja kysyi, "Hei, ei sulla olis yhtä?, ostan sulle askin takaisin, kun päästään satamaan"

 

Siinä sitten päällikön kanssa pössyteltiin viestisillalla, ja sisään tultuaan Gosse huikkasi Rautavalle, no, niin poika, onhan reitti selvä?, minä lähden nyt alas messiin puoleksi tunniksi kahville, katso muuten että nopeus ei hetkellisestikään laske alle 30 solmua...

 

Melko haipakkaa sieltä tultiin kotiin, mutta täytyy sanoa että hieman kylmäsi, kun siinäkin kyydissä tuli oltua jossa PP avasi muutaman metrin ohjusveneen pohjaa, koska väylä oli siirtynyt n. 4 metriä.

 

Elävästi muistan sen vauriontorjuntahälytyksen, kun Chieffi kuulutti että tämä ei sitten ole harjoitus...

 

 

[Niko Korpela 3]

Vielä kerta kiellon päälle...

 

Välillä ohjusveneillä harrastettiin jonkinlaista kilpa-ajoa varsinkin Mr Harjunpään toimiessa päällikkönä.

 

Olimme kerran kauniina kesäaamuna lähdössä Helsingistä ulos, kun takaa kiihdytteli rinnalle Tallinnaan matkaava kantosiipialus, nostellen nopeuttaan, meidät ohittaakseen.

 

Tämä kuitenkin suivaannutti ym. päällikköä sen verran, että totesi " Porvoo ei tuota hitaampi kyllä ole...?"  siitä kahvat eteen ja perään, rinnalle päästiin, mutta tutkalla tuon kantosiipialuksen vauhti vain nousi edelleen n. 50 solmuun, Porvoon pystyessä 38.7 solmua. Siinä vaiheessa sillalle kiipesi sen aikainen Chieffi, nopeista autoista, ja humorististisista piirroksistaan tuttu, Mr Majanen, ihmettelemään mitä täällä oikein tehdään, päällikkö kertoi, että hävisimme tämän kisan, siinä vaiheessa Mr Chief Engineer otti suikkansa, heitti sen nurkkaan ja huusi, eikö tällä tosiaan kovempaa pääse. Se oli ainut kerta kun näin konepäällikön jostakin hermostuvan.

 

 

Tosin muutaman mailin jälkeen tämä kantosiipialus hiljensi yllättäen nopeutensa, ja korsteenista pölähti musta pilvi ilmoille, sen jälkeen tämä ns. pikalaiva nilkuttelikin hieman hitaampaa vauhtia Tallinnaan.

 

Eli kilvanajo voi olla joskus kallista...?

[Niko Korpela 3]

Ateenassa (Pireus) laivan kokkareille tulla tupsahti itse Ermei "Känninen" (kenraali evp.). Ermei nuhteli Hassea (päällikkö), jotta kuinka aluksen päälikkö voi tuoda näin juovuksissa olevan miehistön laivastovierailulle ja lupasi tehdä asiasta valituksen Suomeen. Hasse juotti meidän messissä sitten Ateenan suurlähetystön suomalaiset virkamiehet ja -naiset kunnon "seiliin" ja lähetystön väki lupasi tehdä positiivisen "vastakanteen" Suomeen hyvästä palvelusta ja meiningistä... Tuskin siinä Ermein valitus meni läpi, kun Hassesta tuli sitten myöhemmin amiraali ja merivoimien komentaja...

 

Tuosta muistuikin mieleeni kerran ollessamme kahden ohjusveneen kanssa harjoituksissa Pohjanlahdella, kiinnitimme yöksi senaikaiseen Suomen pienimpään kaupunkiin, Kristiinankaupunkiin.

 

Ko. kylässä oli siihen aikaan vain yksi anniskeluravintola kaupunginhotellin yhteydessä. Siellä aikamme porukalla istuskeltuamme, paikan hovimestari tuli ilmoittamaan paikan sulkemisesta kesken illan.

 

Ihmettelimme suunnattomasti syytä asiaan, johon meille kerrottiin, että herrat ovat juoneet hotellin alkoholit viimeistä pisaraa myöten loppuun, ja enää ei ole mistä anniskella.

 

Asiaan saattoi vaikuttaa hyvinkin esim. erään senaikaisen Kone-1:n tapa tilata kerralla koko seurueelle 50 Minttu-Fernet annosta...

 

Jonka jälkeen jonkun piti pistää paremmaksi...

[Niko Korpela 3]

Isolla laivalla (78m), tapahtuu samaan aikaan kaikenlaista. 

 

Pienemmäläkin aluksella (48m) sattuu kaikenlaista...

 

Elimme sitä aikaa, kun ensimmäiset ladyt saapuivat aluksille, ja minulla oli vielä siihen aikaan oma 1-hengen hytti, joita ei ollut myöskään muilla kuin päälliköllä ja konepäälliköllä.

 

Olimme lähestymässä erästä vierassatamaa, jo aikaisemmin viikolla aluksella oli huomattu hieman pientä jännitystä erään varusmieskokin ja Rva kokelaan välillä...

 

No, noheva kokkimme tuli luokseni, ja kysi kantapäät yhteen lyöden, "Herra ylikersantti, saanko puhutella?" itsekin hämmästyin moisesta, ensimmäisen kerran kokkipojastakin löytyi sotilaallisuutta.

 

Vähän kierrellen ja kaarrellen kysyi, lähdenkö illaksi ja yöksi pois alukselta, kuten olinkin tekemässä, kokkipoika kysyi voisiko hän harrastaa hieman lähempää tuttavuutta Rouva kokelaan kanssa illalla hytissäni?

 

Olin kuin puulla päähän lyöty kysymyksestä, mutta syy oli mielestäni sen verran hyvä, että totesin jos aamulla sieltä löytyy punkka puhtailla lakanoilla tehtynä, ja paikat siivottuna, niin silvuplee...

 

Aamulla hytti olikin viimeisen päälle siisti, Rouva kokelas yhtä hymyä, mutta suurinta hämmästystä aiheutti kuitenkin se, että kuinka aluksella vahdissa ollut kokki on voinut yön aikana "kävellä Piikkilankaan" kun ei aluksella isoja moskiittojakaan ollut, ilmeisesti kyseessä oli ollut vain se kuuluisa "Kuristajalakana" joka kietoutunut yöllä kaulaan?

[Niko Korpela 3]

Vielä näitä tapahtumia, aluksella oli kerran tavallaan outoja eläimiä...

 

Olimme lähdössä edustamaan Kotkaan meripäiville, kun aluksen I-konemestari, tuttavallisesti vain Matti, joka oli R-luokalta ohjusveneelle siirtynyt, saapui alukselle mainiten, että hän oli juuri 5 viikkoa kesälomalla, eikä ollut yhtään selvää päivää viettänyt, no Kotkaan saavuttuamme, pientä parantelua oli asiaan havaittavissa.

 

Eräänä iltapäivänä mestarimme meni päiväunille, pyytäen II-konemestaria herättelemään päivällisaikaan, näin hän tekikin, mutta käytyään I-mestarin hieman miehekkäälle tuoksuvan hytin ovella, II-mestari saapui messiin ja pyytäen tulla katsomaan esimiestään.

 

Siellähän ykkösmestari makasi selällään liikkumatta, peukalonpäänkokoiset hikikarpalot silmäluomien päällä, saatiinhan herra hereille, ja saapuessaan messiin, hieman hiukset sekaisin, solmiotaan suoristaen, totesi vain pojat, että ette usko mitä unissaan olikaan nähnyt...

 

Kuulemma sellaisia eläimiä, joita ei aivan tavallisesta lasten eläinkirjasta löydykkään...

 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Asiaa! Semmosta reipasta merimieselämää... myös ohjareilla. Ärrillä kuulin Luostariselta, notta Puuhiksen försti (Nortti) oli pistänyt nuorena luutnanttina Röytän pomppimaan kivillä kahtena kesänä peräkkäin, kun ihmettelin, että miksi Röyttä kulkee "kylkimyyryä" suoralla väylällä ja tuulettomatta kelillä. No, "Ärrillä" taisivat löytää kaikki "tuntemattomat" kivet... Karhuvaaraa myöten. Kahden karikon miehiä tunsin ainakin kolme. "Nortti" (R-lka), Andersson (Mursu) ja "Vaurio" Vuorio (Porkkala). Aika velikultia! Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

[Jukka Juutilainen 0]

Kokin kosto

 

Toi jatkuvista menkoista kärsinyt 1994 vkön päällikkö (R-lka) sai kokea "juustoisen" kokin koston...

 

Tapasin tutun miehen siviilissä ja siinä muisteltiin wanhoja aikoja. Puhe siirtyi vartsareihin ja erääseen kapteeniluutnanttiin. Kaptl "M-danger" oli tapansa mukaan ilmeisesti kiusannut ja tylyttänyt aluksen kokkeja. Erään pitkän harjoituksen aikana kaptl tilasi messistä merikahvit itselleen ja minulle. Kahvi tarjoiltiin silloin SA-Int-peltimukeista. Vahtipäällikkö halusi kahviinsa maitoa ja minä harjoittelijana tilasin kahvin mustana as usual. Pian kokki ilmestyikin sillalle ja tarjoili meille merikahvit raikkaassa meri-ilmassa. Kaptl otti ensimmäiset hörpyt, katse hakeutui mukiin ja merikahvi maiskui suussa. Pienen purkusttellun ja makutauon jälkeen kaptl otti toisen hörpyn ja oli ilmeestä päätellen tyytyväinen kahvinsa laatuun...

 

Kokki kertoi takapenkillä lisää "M-dangerin" kahvin mausteista. Hän otti kaptl:n peltimukin, avasi housun napit ja pyöräytti levanderinsa pitkin poikin peltimukin reunoja. Parin viikon "juustot" tulivat mausteeksi merikahviin... Piti tietty varmistaa kokilta, jotta olihan se oikea peltimuki...? Kyllä se oli se maidollinen muki. 

 

Aluksen kokkien kanssa kannattaa pysyä hyvissä väleissä, tiedä mitä paskaa sinne sylkevät, jos ei lomia irtoa tms. 

 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Suomalainen viinapää

 

Recifessä tuli yhtenä iltana suomalainen perhe kylään aluksen Tu-messiin. Vanhemmalla pariskunnalla oli mukanaan Brasiliassa syntyneet tyttärensä ja heidän brasilialaiset aviomiehensä. Vanhukset olivat muuttaneet Brasiliaan jo 50-luvun alussa. Molemmat tyttäret eivät olleet koskaan käyneet Suomessa, mutta puhuivat sujuvaa suomea.

 

Aluksen messissä ilta eteni rattoisasti. Yksi tyttäristä (se vanhempi) alkoi viihtymään muita paremmin. Vanhempi väki poistui alukselta jo hyvissä ajoin. Samoin nuorempi tyttäristä. Vanhempaa tytärtä ei meinattu saada edes pikku vihjauksilla ulos aluksesta... Naisen brasilialainen aviomies poistui lopuksi alukselta ilman vaimoaan. Nainen halusi jatkaa jutustelua suomenkielellä meidän kanssa. Juopumustila alkoi olla jo perinteisen suomalainen räkäposkella-tila.

 

Loppujen lopuksi nainen piti kantaa aluksesta ulos. Aviomies odotteli sataman porttien takana. Kaijalla oli myös brasilialainen sotilaspoliisiosasto. Nainen vapautettiin kaijalla, sillä seuraksella, että hän pyrki nousemaan laakonkia pitkin taas alukseen. Vahtivuorossa olleina estimme aikeen. Brasilialainen sotilaspoliisi lähestyi naista. Nainen kumautti kädellä poliisia. Muuta ei tarvittu. Maijan takaovi avautui ja nainen lensi niska-perse-otteella autoon. Auto lähti renkaat ulvoen ja aviomies jäi pyöränsä kanssa portin ulkopuolelle...

 

Näköjään toi suomalainen viinapää on periytyvä tapaus... Ikävä kyllä kävi naista ja tulevaa kohtaloa brasilialaisessa putkassa. C'est la vie

[Arne Wallen 72]

Asiaa! Semmosta reipasta merimieselämää... myös ohjareilla. Ärrillä kuulin Luostariselta, notta Puuhiksen försti (Nortti) oli pistänyt nuorena luutnanttina Röytän pomppimaan kivillä kahtena kesänä peräkkäin, kun ihmettelin, että miksi Röyttä kulkee "kylkimyyryä" suoralla väylällä ja tuulettomatta kelillä. No, "Ärrillä" taisivat löytää kaikki "tuntemattomat" kivet... Karhuvaaraa myöten. Kahden karikon miehiä tunsin ainakin kolme. "Nortti" (R-lka), Andersson (Mursu) ja "Vaurio" Vuorio (Porkkala). Aika velikultia! Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

 

 

Tuli ohimennen mieleen, Vikingiltä löytyi perämies,Sten-Olle, Isabellan potkurin lavat ovat betoniin valettu Maarianhaminassa Alandia yhtiön edustalla.Ei ollu halpa lipsahdus.

[Jukka Juutilainen 0]

No, nyt selvisi "Arrowströmmin" rooli sarjassa. 

 

Mieshän on nykyään Korkeakouluosaston johtaja. Korkeakouluosaston johtaja (MeriSk 51) luki käskyn aluksen päällikön ylentämisestä komentajaksi. Aluksen päälikkö (MeriSK 59) luki sitten prenikan myöntämisen "Ilelle" (Korkeakouluosaston johtaja). Näinhän se aina meni. 

 

Von Weissenberg on aikamoisessa uraputkessa. 

 

Noi sotilasansiomitalien myöntämisen perusteet upseereille ihmetyttivät aina... niin  nytkin, mutta toivottavasti hän oli sen oikeasti ansainnut, eikä vain evp. isänsä ansiosta... 

[Niko Korpela 3]

Noi sotilasansiomitalien myöntämisen perusteet upseereille ihmetyttivät aina... niin  nytkin, mutta toivottavasti hän oli sen oikeasti ansainnut, eikä vain evp. isänsä ansiosta... 

 

Tuo pitää paikkansa, itsekin aikanaan Ohjusveneellä ihmettelin, kun nuorehko Yliluutnatti försti poikanen sellaisen itselleen pokkasi, ja käsittääkseni hänelläkään näitä meriittejä suuremmin ollut, paitsi isänsä, joka Ilmavoimissa insinööri-upseerin vakanssilla päivätyönsä oli tehnyt...

 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Poutasen Pekka (MeriSk 55) on näköjään hypännyt isoihin saappaisin...

 

Meillä oli MeriSK:n merenkulun pääopettajana "Partasen "Rippe". Täsä Rippe & kadetti "Kuhis".

 

[ attachment removed / expired ]

 

Kyllä aika moni noista officeeresita kalpenee "Ripen" uran varjoon...

 

[ attachment removed / expired ]

 

Oli se suoritus saada Rippe, Keku ja Puuhiksen kolme merenkulku-upseeria mahtumaan samaan taksiin Jamaikan Kingstonissa vuonna 1988... kuljettajan lisäksi, kun taksi oli sentään wanha Hilman.  

 

[ attachment removed / expired ]

 

Konematruusi Kekarainen heilutteli meisseliään h-baarin tanssilavalla.  

 

Ripen ja Topin (kone) kanssa oltiin ostamassa myös keinuhevosta Topin tyttärelle Edinburgissa vuonna 1990. Kyllä Rippe oli ulkoiselta olemukseltaan ja rehtiydeltään kippareiden kippari. Täytyypä nostaa malja merten kuninkaalle.  

[Jukka Juutilainen 0]

Heh! Tuli tuossa juuri mieleen, kun kattelin tuon Taistelulaivan netistä ja selailin illan ratoksi 1994 Upseerimatrikkelia. Jännä juttu, kun lähes joka sivulla on tutun näköinen naama... joko omilta kursseilta, kouluttajan naama tai wanha esimies.

 

Nuolivirta oli minun aikaan komppanian päällikkö ja myöhemmin koulutustoimiston päälikkö. Opin tuntemaan hänet "kivilaivoista" ja esikunnan miehenä. Upseerimatrikkeli kertoo, jotta "Ile" oli ollut myös Vartsareissa. Förstinä, aluksen päälikkönä ja myöhemmin Viirikön päälikkönä (1985-90).

 

Poutasen Pekan kiville ajon jälkeen, Pekka joutui komppanian pääliköksi... Jätkät (kouluttajat) olivat lähteneet sotkuun kesken sotaharjoituksen. Itse en ollut joukossa... Kaerkinen kylläkin... No Ile meni sitten soittamaan Pekalle, jotta kouluttajat ovat teidän komppaniasta sotkussa kesken sotaharjoituksen. Pekka haukkui meidät. Vitutti, koska en ollut osallisena em. juttuun. Soitin Ilelle, notta väitätkö, jotta olin mukana sotkussa... ."Kenties..."-vastasi mulkku ääni. Sanoin eriävän mielipiteeni ja iskin luurin korvaan. Pekka P. tuli kohta toimistoon, jotta ei kaptl:lle saa iskeä luuria korvaan. Siviilissä saisit tuosta kenkää... 

 

Semmoosta oli se "toimistosotiminen" käytännössä. 

 

No, Ilehän oli loppujen lopuksi ihan hyvä jätkä, mutta ensikosketus oli veemäinen...

[Jukka Juutilainen 0]

Joo... noista upseerien toistensa ylentämisestä ja mitalien jaosta tuli mieleen eräs miinaviirikön kaptl. Jätkä veti Laivasto AUK:n kurssin kiitettävästi (eli teetätti meillä hommat) ja sai siitä hyvästä sotilasansiomitalin. Itse sain vain lämmintä kättä hyvin vedetystä merenkulkulinjan laivastoaukista.

 

Niko taisi vetää sen kurssin taloushommat läpi... 

[Markku Vierelä 0]

Joo... noista upseerien toistensa ylentämisestä ja mitalien jaosta tuli mieleen eräs miinaviirikön kaptl. Jätkä veti Laivasto AUK:n kurssin kiitettävästi (eli teetätti meillä hommat) ja sai siitä hyvästä sotilasansiomitalin. Itse sain vain lämmintä kättä hyvin vedetystä merenkulkulinjan laivastoaukista.

 

Niko taisi vetää sen kurssin taloushommat läpi... 

 

Eikös se niin mene harmaissa/sinisissä, että delegoi hommia toiselle niin paljon kuin pystyt.

Joten natsat meni, oikeaan osoitteeseen.

[Niko Korpela 3]

Niko taisi vetää sen kurssin taloushommat läpi... 

 

Näinhän sitä taisi tulla tehtyä...

 

En mie edes jälkeenpäin valita, mutta kyrsiihän tuo 

 

Ja tuo Försti joka sai tuon Sotilasansiomitalin, oli muuten Mr Kotilainen, joka omasta halustaan Förstin uran jälkeen halusikin tai määrättiin KuljVkö päälliköksi, anyway, toivottavasti Laulaisen Eikka oli vielä hälle Vääpelinä, siinä oli kyllä mies paikallaan ja laittoi nämä Kaaderipojat varmaan ruotuun...

[Jukka Juutilainen 0]

Kotilanenkin sai...?

 

Minä kyllä tarkoitin erästä toista, mutta samaan "sarjaan" näkövät upseerismiehet menevän. 

[Niko Korpela 3]

Kotilanenkin sai...?

 

Sai kyllä...

[Jukka Juutilainen 0]

No, minä sain myös... toista juttua. Ei kirvele enää...

 

Ausseilla on hjyviä videoita.  :

[Guest 55-HO]

Minäkin olisin saanut, muttaku .....http://www.youtube.com/watch?v=HtL99ZMFtXs velvoitti

[Jukka Juutilainen 0]

Scheisse! Tässä on jo Butakovia:

 

Risto voi kyllä pitää luukkupöksynsä tiukasti napitettuna ylös asti ja pysyä saattajan ahterissa... peltilautaselta ateriansa nauttien.