USAn laivaston ilmailumuseo Pensacolassa Floridassa

[Timo Partanen 210]

National Naval Aviation Museum, Pensacola Florida.

 

Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien museo sijaitsee Floridassa, Naval Air Station Pensacolan yhteydessä. Museossa on esillä 150 lentokonetta, vaikka museon kokoelmissa on kaikkiaan 700 lentokonetta. Useimmat museon koneista ovat siis esillä muissa museoissa.

 

Pensacola, joka kapunkina on syrjässä melkein kaikesta, on ensimmäisen laivaston ilmavoimien tukikohdan sijaintipaikka (Naval Air Station) ja siellä on koulutettu laivaston lentäjiä vuodesta 1914 alkaen. Museo avattiin yleisölle vuonna 1963.

 

Museossa on esillä useita todella mielenkiintoisia koneita, joista osa esiintyy seuraavissa kuvissa. Museossa on useita dioraamoja, joissa koneet on esitetty mahdollisimman autenttisessa ympäristössä, siis sellaisessa jossa ne sodan aikana olivat. Kun Euroopan sotiminen suuressa määrin jäi Armyn ja Army Air Corps:n harteille, jäi suurin vastuu Tyynen meren sodankäynnistä Navylle, mikä heijastuu myös museossa. Muistutettakoon vielä, että USAF perustettiin virallisesti vasta 1947.

 

Yksi museon useista Wildcateista on esillä museon ”vedenalaisessa” dioraamassa. Kone, niin kuin monet laivaston ilmavoimien koneiden raadot, on ongittu Lake Michigan järvestä, mikä saattaa ensin alkuun tuntua oudolta – miten ihmeessä laivaston lentokoneita voisi olla runsaasti sisäjärven pohjassa. Selitys on verrattain järkeenkäyvä; kun sodan aikana lentäjille piti antaa mahdollisuus harjoitella tukialukselle laskeutumista, oli merellä vaarana aina vihollisen sukellusveneet. Siksi lentotukialusten menettämisen riskiä ei haluttu ottaa, vaan muita aluksia konvertoitiin tukialuksiksi asentamalla niihin lentokansi. Nämä improvisoidut koulutus- tukialukset sijoitettiin Lake Michiganille, jossa ei vihollisen sukellusveneitä ollut, mutta jossa vesialue oli riittävän laaja todenmukaisen harjoitusympäristön luomiseksi. Lisäksi sääolosuhteet muistuttivat riittävästi avomerta. Niin, ja ne koneet joutuivat pohjaan koska kysymyksessä oli koulutus, ja useat yritykset eivät onnistuneet…

 

Wildcatteja museossa on kahden tehtaan linjoilta, eli Eastern Aircraft Division of General Motorsin ja Grummanin tehtailta. Koneet erottaa siitä, että GM:n koneiden merkintä on FM-2 ja Grummanin tuottamien F-4. Yhdysvalloissa sodan aikanahan koneiden lisenssivalmistus oli hyvin yleistä. Valmistuspaikkaa ilmentävä merkintä käy ilmi koneen tyyppimerkinnästä.

 

Museon kokoelmiin kuuluu myös F-14D( R) Tomcat, joka oli viimeinen (kuva alla)  operatiiviselta taistelutehtävältä palannut kone, joka laskeutui tukialukselle (USS Theodore Roosevelt, CVN-71)  8.2.2006. Kone kuului VF-31:een. Tällä viimeisellä purjehduksella  USS Theodore Rooseveltilla palvelleet  VF-31 ja VF-213  lensivät yhteensä 1163 yksittäistä tehtävää, joilla lentotunteja kertyi yhteensä 6876 ja pommeja yms pudotettiin yli neljä tonnia.

 

Museossa on myös kone, joka ei ole kuulunut laivaston kalustoon. Nimellä Curtis P-40 Warhawk, ja useilla muilla haukkanimillä tunnettua konetta museossa edustaa yksilö, joka on maalattu Kiinan ilmavoimien väreihin, vaikka yksilö Hawk 81A-3 c/n 14737 AK255, ex-RAF Tomahawk Mk IIb, ex-Soviet AF, " 7 " on oikeasti palvellut RAF:n lisäksi myös NL:n ilmavoimissa. Ties vaikka se olisi osallistunut ilmataisteluihin Suomen rintamalla. Tästä saattaa olla jollain parempaa tietoa.

 

TBM / TBF  Avenger on kone, jollaisessa Yhdysvaltain entinen presidentti George HW Bush (siis isäpappa Bush) ammuttiin alas Tyynellä merellä. Kertomusten mukaan Bush rantautui japanilaisten hallussa olleeseen saareen, ja japanilaiset yrittivät etsiä alas ammuttua lentäjää siinä kuitenkaan onnistumatta. Bushin miehistön kohtalosta ei minulla ole tietoja. Koneen tyyppimerkinnöissä sen valmistaja ilmenee siitä, käytetäänkö TBM vai TBF merkintää. TBF merkitsee, että koneen on valmistanut Grumman ja TBM, että koneen valmistaja on Eastern Aircraft Division of General Motors.

 

Museon ravintola myös erittäin mielenkiintoinen. Sinne on kerätty memorabiliaa runsaasti. Siellä on erilaisia yksiköiden messeissä olleita tunnuksia, kypäriä ja muuta kalustoa. Erityisesti kypärävalikoima on erittäin runsas. Liitin tähän kuvan katkaistusta venäläisestä sukellusveneestä, joka aika hyvin kuvaa lentäjien viholliskuvaa.

 

Yleiskuvassa esiintyy useita laivaston ilmavoimien konetyyppejä, jotka olen yrittänyt yksilöidä oheisiin kuvateksteihin.

 

Museo on tullut kuuluisaksi Suomessa lainakoneiden kategoriaan kuuluvan, nyt Tikkakoskella kyläilemässä olevan Brewster Buffalon vuoksi. Brewster oli yksi konetyypeistä, joka kuului museon kokoelmiin, mutta ei ollut esillä. Kävimme vaimoni kanssa keväällä 2008 kiittämässä museon johtoa koneen lainaamisesta Suomeen. Käynti museossa tapahtui juuri sopivasti Suomen ilmavoimien 90-vuotispäivän alla, ja näissä juhlallisuuksissahan Brewster oli tähtiesiintyjä. Vaikka tällaiseen hankkeeseen on määrätietoisella panostuksella osallistunut melkoinen määrä ihmisiä, niin olihan meilläkin rooli koneen saamisessa Suomeen, mm amiraali Giambastianin ja hänen Pentagonin esikuntansa vakuuttamisessa koneen Suomeen saamisen tärkeydestä.

 

Museo kotisivut löytyvät oheisesta osoitteesta: http://www.navalaviationmuseum.org/home.aspx

 

Timo

 

Blue Angels F/A 18 A Hornet

[ attachment removed ]

 

Blue Angels Skyhawkit muodossa

[ attachment removed ]

 

F4D-1 Skyray ja F11F-1 Tiger, F3H-2M Demon, FJ-2 Fury, F-8 (F8U) Crusader

[ attachment removed ]

 

Wildcat Cuadalcanalilla

[ attachment removed ]

 

General Motors TBM Avenger ja Corsair

[ attachment removed ]

 

Grumman F4F-3 Wildcat

[ attachment removed ]

 

Grumman F14-D Tomcat, viimeinen taistelutehtävissä ollut Tomcat

[ attachment removed ]

 

P40 kiinalaisissa tunnuksissa

[ attachment removed ]

 

Corsair II

[ attachment removed ]

 

memorabiiliaa

[ attachment removed ]

 

Catalinan sisäkuva, huom syvyyspommit

[ attachment removed ]

 

Remember Pearl

[ attachment removed ]

 

 

Dauntless, Midwayn taistelun veteraani

[ attachment removed ]

 

Duantless huollossa

[ attachment removed ]

 

Dauntless huollossa, II

[ attachment removed ]

 

Viholliskuvaa

[ attachment removed ]

 

[Henri Juhantila 0]

Tyylikkäitä kuvia ja vielä tyylikkäämpiä koneita. 

[Pekka Raninen 0]

Kiitos tarinasta ja hienoista kuvista! 

 

PR

[Jukka Juutilainen 0]

Erittäin hyvä sanallinen johdanto itse aiheeseen. Kiitoksia myös kuvista.

 

Törmäsin noihin eri tehtaiden tyyppimerkintöihin aikoinaan, kun eräs leski lahjoitti miehensä jäämistön kokoelmiini. Tietty pientä korvausta vastaan. Merijalkaväen pilotti S.P.

Erickson oli merkannut lentopäiväkirjoihinsa Corsaireilla suoritetut koulutuslennot näin:

 

[ attachment removed ]

 

FG/FG-1, F4U/F4U-1 ja F3A/F3A-1. F3A oli Brewsterin valmistama Corsair, F4U Voughtin ja FG Goodyearin: http://en.wikipedia.org/wiki/Vought_F4U_Corsair

 

[ attachment removed ]

 

Eriksonin jäämistöä  : http://www.saunalahti.fi/cabpilot/aph5vfa1.htm

[Timo Partanen 210]

Kiitokset vaan kiitoksista, ne aina lämmittää!!

 

Olisi mukavaa tietää, milloin ja miksi koneiden tyyppimerkinnöissä siirryttiin pois valmistajan mukaisista merkinnöistä. Vielä P51 Mustangeissa valmistaja näkyi esim siten, että B ja C mallit tulivat eri pajoista. Miten asia mahtaa kehittyneen sen jälkeen, ja onko tässä jotain eroa Navyn ja Armyn (siis silloin, ja USAF sittemmin) välillä. Sodan aika saattaisi olla yksi selityksen lähden, koska silloin koneiden tarve oli ihan eri tasolla ja kaikkea tuotantokapasiteettia piti hyödyntää täysimääräisesti. Siksi koneita tehtiin useammassa paikassa ja ohjaavana tekijänä lienee ollut Pentagon. Nykyisinhän koneet ovat jonkun valmistajan projekteja ehdotelmista / prototyypistä alkaen ja siten varmasti valmistajalla on enemmän sananvaltaa siihen kuka mitäkin konetta valmistaa ja missä. Lisenssivalmistus on tietysti sitten vähän eri asia, varsinkin jos ja kun se tehdään eri maassa kuin mistä kone on alunperin kotoisin.

 

Timo

[Esa Kaihlanen 97]

Olisi mukavaa tietää, milloin ja miksi koneiden tyyppimerkinnöissä siirryttiin pois valmistajan mukaisista merkinnöistä.

 

Syyskuussa 1962 siirryttiin nykyiseen merkintätapaan. Muutos oli yksi silloisen puolustusministeri Robert S. McNamaran tavoista yhtenäistää ja standardisoida eri aselajien kesken vallinneita käytäntöjä.

[Lähde:  Peter Kilduff: Douglas A-4 Skyhawk, s.50]

 

Ja todellakin, kiitos mielenkiintoisista kuvista  .

 

-Esa

[Johanna Amnelin 0]

Hienoja kuvia

 

Tyhmä kysyy; miksi tuolla Corsairille on tuollainen iso suu ammollaan 

[Juha Lampi 282]

Sieltä vissiin ahmitaan mahdollisimman häiriötöntä ilmaa suihkumoottoriin ja nenän sisällä on  AN/APQ-116-tutka muotoilemassa hymyä 

[Guest Eki L.]

Näyttää tuo P-40 olevan maalattu amer. vapaaehtoisten "Flying Tigers" -yksikön väreihin...sikäläisille sotilasilmailun historian harrastajillehan kaikki tuohon yksikköön liittyvä on "elämää suurempaa"...

 

t. eki 

[Orvo Välilä 3]

Näyttää tuo P-40 olevan maalattu amer. vapaaehtoisten "Flying Tigers" -yksikön väreihin...sikäläisille sotilasilmailun historian harrastajillehan kaikki tuohon yksikköön liittyvä on "elämää suurempaa"...

 

t. eki 

 

Tuo on muuten totta niin tuskallisissa määrin että P-40 koneita jotka olisi maalattu muihin väreihin on suorastaan hankala löytää.

 

Timo, kiitos taas kerran erinomaisesta museoraportista. Johdanto oli, kuten JJ jo sanoikin, vähintäänkin erinomainen. Vain yksi on joukosta poissa..... Ei siellä sattunut näkymään Vought F7U Cutlassia? Olen antanut itselleni kertoa että F7U-3 BuNo 129655 olisi juurikin Pensacolassa ( en tiedä onko näytteillä vai restauroinnissa vai missä ). Kiinnostus koneeseen heräsi sikäli että luin tuossa taannoin artikkelin koneen "mielenkiintoisista" lento- ja sakkausominaisuuksista, sekä vähintäänkin tyrmistyttävästä onnettomuushistoriasta. Noin neljännes koneista menetettiin, ja kaikki aivan normaalissa laivue- ja koulutustoiminnassa.....

 

http://www.2blowhards.com/Vought%20F7U%20Cutlass.jpg[/img]

 

EDIT: Tavuvihreitä vähemmäksi

 

[Esa Kaihlanen 97]

Vain yksi on joukosta poissa..... Ei siellä sattunut näkymään Vought F7U Cutlassia? Olen antanut itselleni kertoa että F7U-3 BuNo 129655 olisi juurikin Pensacolassa

 

On se siellä ainakin ollut:

http://www.airliners.net/photo/USA---Navy/Vought-F7U-3M-Cutlass/1385075/L/

 

-Esa

[Orvo Välilä 3]

On se siellä ainakin ollut:

http://www.airliners.net/photo/USA---Navy/Vought-F7U-3M-Cutlass/1385075/L/

 

-Esa

 

Juu kun kattelin että tässä kuvassa se näyttäisi olevan FJ-2 Furyn vieressä tai ainakin tolpan toisella puolen.

 

Noh, odotellaan josko se Timo raottaa arkistojaan vielä lisää 8)

 

 

Edit: Linkki kuntoon / IP

[Timo Partanen 210]

Vaikka kuinka yrittää ravistaa, niin aina ei vaan tipu. Eipä siis löytynyt Cutlassia omen kuvien joukosta, joten jouduin turvautumaan tuohon kuvaan museon omilta sivuilta. Museon yksilö on eläköitynyt kunnioitettavien 414 lentotunnin jälkeen. Päätellen tuosta Orvon jutusta, niin tämä konetyyppi ilmeisesti oli lentäjille vieläkin vaarallisempi kuin Starfighter, jota kutsuttiin leskentekijäksi.

 

Tämä vastaaminen kesti vähän aikaa, kun vaikka kokouksessa Brysselissä joskus saattaa onnettomien puheenvuorojen aikana satunnaisesti jäädä aikaa FF:n selaamiselle, niin viesteihin vastaaminen on stten ihan eri juttu...

 

Timo 

 

 

F7U-3M Cutlass, courtesy of National Naval Aviation Museum

[ attachment removed ]

 

[Orvo Välilä 3]

Vaikka kuinka yrittää ravistaa, niin aina ei vaan tipu. Eipä siis löytynyt Cutlassia omen kuvien joukosta, joten jouduin turvautumaan tuohon kuvaan museon omilta sivuilta. Museon yksilö on eläköitynyt kunnioitettavien 414 lentotunnin jälkeen. Päätellen tuosta Orvon jutusta, niin tämä konetyyppi ilmeisesti oli lentäjille vieläkin vaarallisempi kuin Starfighter, jota kutsuttiin leskentekijäksi.

 

Tämä vastaaminen kesti vähän aikaa, kun vaikka kokouksessa Brysselissä joskus saattaa onnettomien puheenvuorojen aikana satunnaisesti jäädä aikaa FF:n selaamiselle, niin viesteihin vastaaminen on stten ihan eri juttu...

 

Timo 

 

 

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta  8)

 

Tuo Cutlass jäi tosiaan mieleen lueskellessani taannoin vanhaa FlyPastia jossa haastateltiin eläkkeellä olevia laivastolentäjiä. Suurimmat ongelmat artikkelissa mainittiin olivat huono teho / painosuhde, josta lempinimi "Gutless Cutlass", heikohko nokkateline joka oli normaalia korkeampi sekä sakkaus, josta toivuttaessa ei missään tapauksessa saanut työntää sauvaa eteen. Jos tämän erehtyi tekemään oli seurauksena lattakierre joka ei oiennut. Oikea tapa oikaista Cutlass sakkauksesta tarinan mukaan oli keskittää ohjaimet ja antaa koneen "ravistella" itsensä irti sakkauksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

[Timo Partanen 210]

Tuo koneen asento todellakin on aika erikoinen. Nokkatelineen runsaalla pituudella voisi kuvitella tavoiteltavan suurempaa kohtauskulmaa lähdössä, mutta  selvästi tuo myös tekee rakenteen mekaanisesti alttiimmaksi. Joissain koneissahan ylipitkillä telineillä tavoitellaan suurempaa tilaa hyötykuormalle koneen alla, mutta tässä yhteydessä siitä ei varmaan ole kysymys, kun nuo päätelineet kuitenkin ovat jotakuinkin "normaalipituiset". Toinen pitkällä noikkatelineellä koneen nousuun vaikuttava seikka on tietysti kiertomomenttivaikutus koneen poikittaisakselin ympäri. Jos kerran koneen teho-painosuhde on onneton, niin ehkä  tämän tyyppisillä vippaskonsteilla pyrittiin parantamaan koneen käyttäytymistä kapaulttilähdössä kuormattuna ja siten kompensoimaan puuttuvaa konetehoa. Oliko, Orvo siinä viittaamassasi jutussa syvempää analyysia siitä, miksi koneesta tuli sellainen kuin siitä tuli. Jossain puhuttiin siitä, että Voughtilla, osittain Corsairin menestyksen vauhdittamana etsittiin erikoisia ratkaisuja ja sitä kautta uutta kaupallista menestystä. Ilmeisesti Cutlassilla ei tähän tavoitteeseen ihan päästy.

 

Kuinkahan monta konetta piti menettää, ennen kuin opittiin tuo koneen "itseravistelu".

 

Lentämisen vaikeuksia liittyi muuten myös Voughtin Corsairin, jonka lempinimi oli hose nose, eli letkunokka koska  ohjaamo oli moottorin ja suuren polttoainesäiliön takan, eli hyvin kaukana nokasta, jolloin näkyvyys eteenpäin laskussa oli huono. Tukialukselle laskeutumisproseduurin kuulkemma kehittiväty brittiläiset lentäjät. Kone tuotiin loivassa vasemmalle suuntautuvassa kaarrossa tukialuksen kynnykselle, koska siten koko ajan alus pysyi pilootin näkyvissä. Oikaisu tapahtui vasta ihan aluksen lähellä, kun pilootti näki "lihapullan".

 

Timo

[Orvo Välilä 3]

Tuo koneen asento todellakin on aika erikoinen. Nokkatelineen runsaalla pituudella voisi kuvitella tavoiteltavan suurempaa kohtauskulmaa lähdössä, mutta  selvästi tuo myös tekee rakenteen mekaanisesti alttiimmaksi. Joissain koneissahan ylipitkillä telineillä tavoitellaan suurempaa tilaa hyötykuormalle koneen alla, mutta tässä yhteydessä siitä ei varmaan ole kysymys, kun nuo päätelineet kuitenkin ovat jotakuinkin "normaalipituiset". Toinen pitkällä noikkatelineellä koneen nousuun vaikuttava seikka on tietysti kiertomomenttivaikutus koneen poikittaisakselin ympäri. Jos kerran koneen teho-painosuhde on onneton, niin ehkä  tämän tyyppisillä vippaskonsteilla pyrittiin parantamaan koneen käyttäytymistä kapaulttilähdössä kuormattuna ja siten kompensoimaan puuttuvaa konetehoa. Oliko, Orvo siinä viittaamassasi jutussa syvempää analyysia siitä, miksi koneesta tuli sellainen kuin siitä tuli. Jossain puhuttiin siitä, että Voughtilla, osittain Corsairin menestyksen vauhdittamana etsittiin erikoisia ratkaisuja ja sitä kautta uutta kaupallista menestystä. Ilmeisesti Cutlassilla ei tähän tavoitteeseen ihan päästy.

 

Kuinkahan monta konetta piti menettää, ennen kuin opittiin tuo koneen "itseravistelu".

 

Lentämisen vaikeuksia liittyi muuten myös Voughtin Corsairin, jonka lempinimi oli hose nose, eli letkunokka koska  ohjaamo oli moottorin ja suuren polttoainesäiliön takan, eli hyvin kaukana nokasta, jolloin näkyvyys eteenpäin laskussa oli huono. Tukialukselle laskeutumisproseduurin kuulkemma kehittiväty brittiläiset lentäjät. Kone tuotiin loivassa vasemmalle suuntautuvassa kaarrossa tukialuksen kynnykselle, koska siten koko ajan alus pysyi pilootin näkyvissä. Oikaisu tapahtui vasta ihan aluksen lähellä, kun pilootti näki "lihapullan".

 

Timo

 

Kylläpä sillä korkealla nokkatelineellä ymmärtääkseni haettiin tuota kohtauskulmaa juurikin. Samasta syystä koneen ohjaamo on epätavallisen edessä, että edes jonkinlainen näkyvyys etusektoriin säilyisi. Koneessahan ei ollut minkäänlaisia laippoja, vaan hitaan nopeuden nostoa pyrittiin tekemään puoliautomaatiisilla solakoilla jotka olivat koko siiven johtoreunan mittaiset.

 

Juuri tuohon aikaanhan erilaiset "lentävä siipi" variaatiot olivat kovasti muodissa, ja Voughtilla haluttiin soveltaa uudenlaisia aerodynamiikan teorioita käytäntöön. Samaten huhuttiin Aradolta kopioiduista ideoista, jotka tosin Vought jyrkästi on aina kieltänyt.

 

Lopputuloksena oli joka tapauksessa hyvin erilainen ja eri tavalla käyttäytyvä lentokone, joka varsinkin tukialuskäyttöön soveltui melko huonosti. Mainitun artikkelin mukaan laivuelentäjiltä kielletiin kokonaan kaikenlainen sakkauskokeilu, ja koelentäjistäkin vain muutama harva ja valittu oli siihen kelpuutettu. Koneen kaikki prototyypithän tuhoutuivat ennemin tai myöhemmin joko sakkauksen tai moottorihäiriön takia.

 

Vaikka -3 versio olikin jo huomattavasti parannettu, Cutlassin laivuekäyttö ei kestänyt kuin kolmisen vuotta, eli käytännössä koneesta luovuttiin jokseenkin heti kun perinteisempi F8U oli saatavilla.  Olletikaan suurempaa ikävää ei jäänyt lentäjille tai edes muulle laivuemiehistölle.

ehkä se parhaiten dokumentoitu Cutlass onnettomuus USS Hancockilla liian pienillä tehoilla ja hitaasti suoritetun lähestymisen seurauksena. Kansimiehellä todella hengenlähtö lähellä. Onni onnettomuudessa oli että tykkiasema jonne kone päätyi, oli juuri ennen rysäystä tyhjennetty ja siellä ei ollut ketään......

 

 

 

 

[Joni Sironen 8]

Tässä olisi vielä edellisten lisäksi yksi kuva Cutlassista ao. museossa.

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

Koneen esittelytaulu.

[ attachment removed / expired ]

 

ja nyt kun vauhtiiin päästiin laitetaan muutama muukin

Kuvat on otettu syksyllä 2009.

 

 

Näkymää sisääntuloaulasta. Etualalla Wildcat.

Seinällä Douglas D-558-1 Skystreak joka teki 20. elokuuta 1947 silloisen nopeusennätyksen 650,796 mph

[ attachment removed / expired ]

 

 

F8F Bearcat

[ attachment removed / expired ]

 

 

F4F Wildcat

[ attachment removed / expired ]

 

 

Kawanishi  N1K2-J "George"

[ attachment removed / expired ]

 

 

PBY Catalina kaksin kappalein.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Samat toiselta puolelta.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Ensimmäisen maailmansodan näyttelyä. Etualalla Fokker D.VII

[ attachment removed / expired ]

 

 

Grumman FF-1.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Naval Aircraft Factory N3N.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Grumman J2F Duck

[ attachment removed / expired ]

 

 

A-1 Skyraider (tarkempi tyyppimerkki AD-7, R-3350-26WB moottorilla)

[ attachment removed / expired ]

Toisen Skyraiderin rikki ammuttu potkurin lapa. Konetta oli suolattu enemmänkin ilmapuolustuksen toimesta Vietnamiin suuntautuneella tiedustelulennolta.

Potkurin tila selvisi vasta koneen palattua USS Coral Sealle.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Laivaston K-47 ilmalaivan kondoli.

[ attachment removed / expired ]

 

 

F9F-6 Cougar.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Pysäytyskoukun uusioelämää.

[ attachment removed / expired ]

 

 

TV-2/ T-33 Shooting Star.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Saman konetyypin aseistettu nokka.

[ attachment removed / expired ]

 

 

McDonnell F2H Banshee.

[ attachment removed / expired ]

 

 

McDonnell F2H-2P "Photo Banshee"n nokka kameratarvikkeineen.

[ attachment removed / expired ]

 

 

McDonnell F3H Demon

[ attachment removed / expired ]

 

 

Sarjakuvista karannut Sikorsky H04S / HRS

[ attachment removed / expired ]

 

 

AV-8 Harrier.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Avaruusosasto, Skylab 2:n komentomoduuli.

[ attachment removed / expired ]

 

 

1000 Trap Club seinätaulu.

[ attachment removed / expired ]

 

Erinomainen museo, kannattaa ehdottomasti ottaa vierailukohteeksi mikäli siellä päin liikuskelee.

Itse jätin Elviksen moikkaamisen mahdolliseen seuraavaan matkaan ja suuntasinkin tuonne.

 

Kävin katsomaasa myös pari IMAX elokuvaa museon teatterissa.

Valitettavasti Fighter Pilot: Operation Red Flag olikin näytelty elokuva.

Hienoja otoksia, mutta jäi vähän propagandan maku ???

 

Museon platalla oli varsin suuri kavalkadi koneita näytillä. Niitä pääsi katselemaan kiertoajelun puitteissa.

 

 

 

[Orvo Välilä 3]

T

ja nyt kun vauhtiiin päästiin laitetaan muutama muukin

Kuvat on otettu syksyllä 2009.

 

 

No ja hyvät vauhdithan sieltä lähtikin 

 

Kiitos lisäkuvista Joni! Tuosta F7U kuvasta näkyy  aika mukavasti tuon  koneen erikoinen aeromystiikka.

Ajoituskin sattui sopivasti, löysin tuoss viikonvaihteessa mainitsemani FlyPast lehden uudelleen ja skannailin mielenkiintoisen valokuvan -50 luvulta. Kuvan ovat signeeranneet Burt Shephherd, Don Shelton, Floyd Nugent sekä viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä tuleva astronautti Wally Schirra!.

 

Liekö sitten niin että menestyksekkäällä F7U pilotilla täytyi olla "Right Stuff" 

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

Copyright Flypast

[Timo Partanen 210]

Todella tyylikkäitä kuvia, Joni!!! Kiitokset!!

 

Enpä muista tuota Skyraiderin puhki ammuttua potkurinlapaa, mtta konehan maineensa mukaisesti kesti lähes mitä tahansa. Jos tuollaisella potkurilla lennetään kone takaisin tukikohtaan tai tukialukselle, niin on ihme jos miehistöllä on palattuaan enää yhtään paikkaa hampaissa...

 

Otin sen Catalinan sisäkuvan tuosta alemmasta Catalinasta siten, että kun se oli takaa auki, niin kameraa vinossa pitäen siitä sai kallellan olevasta koneesta suoralta näyttävän kuvan.

 

Timo

[Sami V J Hämäläinen 0]

Kiitos, monipuolinen kiinnostava setti ja hyvälaatuisia kuvia. Voi kun sotakoneet maalattaisiin nykyäänkin noin värikkäästi  Tonne tarvii päästä joskus.

 

Sami

[Janne Saarijärvi 0]

Loistava johdanto ja mielenkiintoiset kuvat. Tuo vaan jäi vähän vaivaamaan:

pommeja yms pudotettiin yli neljä tonnia.

 

Kovin montaa pommia ei tuohon mahdu, liekö jonkun dekadin virhe?

 

Janne

[Timo Partanen 210]

Niinpä, jos ajatellaan vaikka 200 kg pommia,niin neljään tonniin niitä ei mene kuin kaksikymmentä. Mietin tuon määrän vähäisyyttä itsekin sitä kirjoitaessani, mutta kun tuohon viimeiseeen tehtävään tuntui sisältyvän tiedustelua ja valokuvausta, niin ehkä se pommien määrä oliis ollut suurempi jollain muulla tomintamoodilla. Wikipedia kertoo tekstin seuraavasti " During their final deployment with the USS Theodore Roosevelt (CVN-71), VF-31 and VF-213 collectively completed 1,163 combat sorties totaling 6,876 flight hours, and dropped 9,500 lb (4,300 kg) of ordnance during reconnaissance, surveillance, and close air support missions in support of Operation Iraqi Freedom.[46]"

 

Tietysti tavallaan se oleellinen kysymys on, mikä on wikipedian luotettavuus lähteenä. Varmaankin luotettavuudessa on eroja riippuen sitä, mistä asiasta on kysymys. Vaikka faktojen tarkastamiseen pitäisi paneutua aina perusteellisesti, niin koko wikipedian idea tulee ehkä parhaiten hyödyksi tällaisissa asioissa, joissa detaljeista on tietoa hyvin laajalti (siis tässä tapauksessa iso joukko operaatioon osallistuneita), joten asiat ovat helpsti tarkistettavissa. Ilmialuväki tuntuu olevan erityisen aktiivista detailien osalta, mikä titysti parantaa lähteen luotetavuutta. Toisaalta huonosti varmistetun tiedon kirjoittamiseta jää kiinni välittömästi...

 

Koko Tomcatin tarina löytyy osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Grumman_F-14_Tomcat

 

Timo

[Joni Sironen 8]

Edellisistä kuvistani sen verran, että suuri osa on otettu ISO 800 asetuksella monopodin päässä olevalla Canon Eos 40D:llä.

 

Vieraillessani museolla kävi niin mukava yhteensattuma, että seuraavana päivänä Blue Angels harjoitteli kauden päätös lentonäytöstään joka pidettiin Pensacolassa.

Niinpä suuntasin vielä seuraavana aamuna muutaman sadan muun katselijan kanssa Pensacolan museolle. Ohessa muutama otos:

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

Entinen Fat Albert Hercules C-130G ja myyntitoimintaa

[ attachment removed / expired ]

 

 

Koneen JATO ( /RATO ) apuraketit.

[ attachment removed / expired ]

 

 

Saman koneen ruumaa.

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[Timo Partanen 210]

Tuo Blue Angelsien esitys on todella parasta, mitä taitolentorintamalla on saatavissa. Ryhmä tunnetaan erityisesti todella tiiviistä timattimuodostaan. Muistan jostain lukeneeni, että koneen siiven kärjestä olisi minimissään kahden jalan, eli siis noin 60 cm etäisyys vieressä etenevään koneeseen. Siinä täytyy todella luottaa kaveriin, varsinkin jos toisella puolella on kone samalla etäisyydellä.

 

Tässä pari kuvaa Blue Angelsien esityksestä 17.5.2008 lentonäytöksestä Andrews AFB:stä, Joint Forces Open House, joka siis järjestetään vuosittain. Esityksessä taitolentoryhmä vaihtelee, joka toinen vuosi Blue Angels ja vastaavasti vuorovuosina Thundebirds.

 

En kovasta etsinnästä huolimatta löytänyt kuvaa Herculecsen rakettilähdöstä, mutta voin vakuuttaa, että se on varsin vakuuttava esitys. Kone nousee huomattavasrti suuremmassa kulmassa kuin  normaalisti. Tuo rusettikuva on saatu aikaan moottorilla ja suuntaamalla kamera summittaisesti siihen pisteeseen taivaalla, missä koneiden voisi olettaa kohtaavan. Sattuman satoa siis, mutta silti mielstäni kiva kuva. Hercules teki silmukan heti lähdön jälkeen, ja siitäkuva ohessa, vaikka tästs ei silmukasta ole enää juuri muuta kuin muisto jäljellä.

 

Timo

 

Blue Angels tiivis muodostelmatimatti

[ attachment removed / expired ]

 

Hornetrusetti

[ attachment removed / expired ]

 

Hercules taitolennossa

[ attachment removed / expired ]