Silloin kun miehet olivat vielä miehiä ja lentokoneet näyttivät lentokoneilta, yleisradioasemia käytettiin suunnistamiseen. ADF ja keskiaallothan sattuivat mukavasti osittain päällekkäin (ja sattuvat vieläkin - jossain päin maailmaa enemmän, jossain vieläkin enemmän.) Periaatteessa niitä voisi kai edelleenkin käyttää suunnistukseen, jos tarvis olisi - vai voisiko?   Mutta oikeastaan alkoi kiinnostaa yksi toinen, ihan hölmö juttu.   Kun asemaa koneessa haettiin, seurattiin tietysti viisarin värähtämistä. Ilmailuradiot pyrittiin varmasti tekemään mahdollisimman selektiivisiksi ja kaista suodatettiin kapeaksi. Mutta luuletteko - tai tiedättekö - mahtoivatko lentäjät koskaan kuunnella varsinaista radiolähetystä varmistuakseen siitä, että kyseessä todella oli tavoiteltu asema?   Tästä saattaisi jopa olla tarinaa jossain kirjassa, muistaako joku? - Äijät köröttelee Dakotalla Jyväskylästä Ouluun ja virittää toosaa Ylivieskan taajuudelle. Jori Malmsten laulaa ja lentäjät odottelevat kärsimättöminä kuuluttajan vakuutusta siitä, että Ylivieskasta lähetys tulee..   --- Jorma