Mitallit ja niiden arvo

[Ari Viitajylhä 36]

Tässä olisi pappa vainaan muutama mitalli ja poika on kiinnostunut niiden rahallisesta arvosta. Olen yrittänyt selittää että sillä rahalla ei ole mitään arvoa vaan mitä ne mitallit kertoo sen aikaisista tapahtumista.

Olettaisin että näillä voisi jonkun kympin saada/kappale. Tietenkään ei ole myytävänä mutta itseänikin kiinnostaa minkä arvoisia ne mahtaa olla.

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Juutilainen 0]

Vasemmalta oikealle:

 

1. 2. luokan vapaudenmitali (VM 2)

 

2. talvisodan muistomitali miekoin ja soljella (Suomussalmi)

 

3. jatkosodan muistomitali

 

4. Kainuun risti (talvisodan muistoristejä)

 

5. Nauhaton rautaristi 2.lka + tammenlehvä miekoin (?) sen yllä.

 

Arvokkain lienee tuo Kainuun risti. Yleensä alkuperäiset talvisodan ja jatkosodan muistoristit voivat nousta 200 euron molemmin puolin.

 

Tässä yksi hintarvio (sieltä löytyy myös muut mitalit ja ristit):

 

http://www.finnmedals.net/Kainuun-risti (260 e)

 

Muut pyörinevät muutamassa kympissä. Huuto.netistä löytyy myös em. mitaleja ja ristejä kaupan. Pappa olisi oikeutettu kantamaan myös jatkosodan muistoristejä kaksin kappalein. Lapin sodan ristiäkin soljella 1944-45, jos niihin rähinöihin vielä osallistui. Talvisodan muistoristit tulivat myyntiin sota-aikana ja jatkosodan muistoristit käsittäkseni 50-luvun lopussa, jonka takia moni ei niitä enää hankkinut...

 

Infoa: http://www.oulunnumismaatikot.fi/muistoristit.htm

[Ari Viitajylhä 36]

Kiitos tiedosta.

[Ville Gröndahl 8]

Rautaristi vaikuttaa olevan yksiosainen ja kopio. Aito on kolmesta osasta kasattu konstruktio. Nykyisen olemuksen perusteella tinaa tai jotain muuta seosta. Magneetti tuskin ottaa kiinni.

 

Tammenlehvä miekoin on ainakin 100 prosenttisesti kopio. Oikeassa ritariristissä se olisi hopeaa asianmukaisin valmistajaleimoin.

 

Kultainen versio oli olemassa, mutta siinä oli upotettuna briljanttihiotut timantit ja niitä valmistettiin kaksi kappaletta (myöntökirjayksilö ja sen kopio) jotka molemmat oli annettu Hans-Ulrich Rudelille. Kopio oli tarkoitettu kenttäkäyttöön.

 

Suomalaisista en osaa sanoa mitään, kun olen erikoistunut ainoastaan saksalaisten keräilyyn.

 

 

[Ari Viitajylhä 36]

Neljä ensimmäistä on papan mutta tuosta rautarististä ei ole hajuakaan, on kopio.

[Esa Jansson 1]

Tässä olisi tulossa myyntiin yksi kohtalaisen kallis kunniamerkki:

 

http://www.talouselama.fi/uutiset/article600273.ece

 

Tosin epäilevät sitä väärennökseksi:

 

http://www.talouselama.fi/uutiset/article600693.ece?s=l&wtm=talouselama/-28032011

 

 

 

 

[Ville Gröndahl 8]

Tässä olisi tulossa myyntiin yksi kohtalaisen kallis kunniamerkki:

 

http://www.talouselama.fi/uutiset/article600273.ece

 

Tosin epäilevät sitä väärennökseksi:

 

http://www.talouselama.fi/uutiset/article600693.ece?s=l&wtm=talouselama/-28032011

 

 

Tuli mieleeni, kuten ylhäällä mainitsin saksalaisiin liittyen, että olisiko kyseessä kenties haltijakopio? Tehtiinkö sellaisia suomessa ja onko sellaisia käytetty?

 

Koska saksalaisilla oli hyvin yleistä, varsinkin vielä 1. maailman sodan aikana, että esim. keisarin myöntämästä kunniamerkistä saaja teetätti asianmukaisella kultaseällä kopion kenttäkäyttöön. Esim. Pour le Meriten eli Blau-Maxin saajat käyttivät rintamalla kopiomerkkiä joka kuitenkin oli laadullisesti ja yksityiskohdiltaan täysin identtinen ja usein vielä alkuperäisen valmistajan, esim. Godet & Sohn valmistama. Näin siksi, koska saksassa ritarikunnan sääntö velvoitti esim PlM:n saajia kantamaan sitä aina ja esim. Rommelikaan ei raaskinut kuluttaa myöntökirja yksilöä kentällä pilalle naarmuuntumaan ja vääntymään.

 

Mutta kuten aikaisemmin jo totesin, suomalaisten merkkien taustat eivät ole minulle yhtä tuttuja. Käsittääkseni merkit ovat Tillanderin  valmistamia, niin heillä luulisi olevan käsitys mahdollisista kopioista ja niiden käytöistä  -jos yksilö on leimattu asianmukaisesti...

 

Selvät väärennökset ovat sitten asia erikseen.

[Esa Jansson 1]

Ettei vaan olisi varastettu ritarin hautakivestä?

 

[Ari Viitajylhä 36]

Ettei vaan olisi varastettu ritarin hautakivestä?

 

Tuskin. Olen kuullut huhuja että olisi jonkun saksalaisen sotilaan kanssa vaihtanut sen ruokaan ja tupakkaan, olisiko näitä kopioristejä ollut sitten saksalaisilla mukana "kaupankäyntiä" varten.

Suomalaiset on kyllä aitoja. Noita vapaudenmitaleita on kuulemma toinenkin mutta on nyt teillä tietämättömillä jonka on kuulemma saanut haavoittumisesta sodan lopussa, rannaatti räjähtänyt vieressä ja sirpaleita pitkin kylkeä.

Tuon urheudesta saadun mitalin historiasta tiedän sen että verran on "pienen" käsirysyn jälkeen ottanut venäläisen vangin, siinä oli kuulemma käyty pieni neuvostoliitto/suomi painimaaottelu.

Pienenä poikana yritin kyllä aina kysellä sen ajan tapahtumista mutta eipä niihin asioihin paljon vastauksia saanut, joskus mutta harvoin kyllä ja "pienessä" sahti pöhinässä. 

[Mikko Maliniemi 5]

Tuskin. Olen kuullut huhuja ........

 

Esa taisi nyt puhua kuitenkin tuosta huutokaupattavasta Mannerheim-rististä 

[Ari Viitajylhä 36]

Esa taisi nyt puhua kuitenkin tuosta huutokaupattavasta Mannerheim-rististä 

Ok, pieni väärinkäsitys. 

[Esa Jansson 1]

 

Jep, tarkoitin tuota huutokaupattavaa ristiä.

 

Nyt on risti vedetty myynnistä, asiantuntija todennut, että ei ole aito.

 

Aika mieletöntä, jos olisi kaupattu kymmenillä tuhansilla euroilla ja myöhemmin ostajalle olisi ilmennyt, että iski kätensä skeidaan.

 

[Ville Gröndahl 8]

Jep, tarkoitin tuota huutokaupattavaa ristiä.

 

Nyt on risti vedetty myynnistä, asiantuntija todennut, että ei ole aito.

 

Aika mieletöntä, jos olisi kaupattu kymmenillä tuhansilla euroilla ja myöhemmin ostajalle olisi ilmennyt, että iski kätensä skeidaan.

 

 

Arkipäivää saksalaisissa. Mielenkiintoista havaita saman ilmiön siirtyneen suomalaisiin kunniamerkkeihin.

 

Saksalaisissa esim. huippuväärennöksistä tekee sekin hankalaa, että laadukkaat kalliit kopiot tehdään toisinaan jopa alkuperäisiä muotteja käyttäen ja toisinaan alkuperäiset valmistajat itse valmistavat kopioita kun markkinoilla riittää kysyntää. Kaava menee siten, että esim. rautaristin ritariristin peruskopio maksaa muutaman kympin, kunnollinen aitoa vastaava muutaman satasen ja aito 7000 eurosta ylöspäin (tällöin saaja rivimies ja myöntökirja ei mukana mutta aitous varmistettu eli myyjä esim.  saaja tai hänen suku ja myöntökirja näytetty vaikka pitäisivät sen itsellään.) Tarpeeksi hienolla nimellä, historialla ja myöntökirjalla varustettu voi maksaa jopa 65 000 euroa kuten kerran eräässä Holmaston huutokaupassa Helsingissä joitain vuosia sitten.

 

Joten kun puhutaan suurista rahoista, on väärentäminen ja heikommin aiheeseen perehtyneen hyväuskoisen ostajan huijaaminen houkuttelevaa.

[Topi Falkenberg 413]

Arkipäivää saksalaisissa. Mielenkiintoista havaita saman ilmiön siirtyneen suomalaisiin kunniamerkkeihin.

 

Saksalaisissa esim. huippuväärennöksistä tekee sekin hankalaa, että laadukkaat kalliit kopiot tehdään toisinaan jopa alkuperäisiä muotteja käyttäen ja toisinaan alkuperäiset valmistajat itse valmistavat kopioita kun markkinoilla riittää kysyntää. Kaava menee siten, että esim. rautaristin ritariristin peruskopio maksaa muutaman kympin, kunnollinen aitoa vastaava muutaman satasen ja aito 7000 eurosta ylöspäin (tällöin saaja rivimies ja myöntökirja ei mukana mutta aitous varmistettu eli myyjä esim.  saaja tai hänen suku ja myöntökirja näytetty vaikka pitäisivät sen itsellään.) Tarpeeksi hienolla nimellä, historialla ja myöntökirjalla varustettu voi maksaa jopa 65 000 euroa kuten kerran eräässä Holmaston huutokaupassa Helsingissä joitain vuosia sitten.

 

Joten kun puhutaan suurista rahoista, on väärentäminen ja heikommin aiheeseen perehtyneen hyväuskoisen ostajan huijaaminen houkuttelevaa.

 

Eiköhän tämä ole ollut jo pitkään arkipäivää suomalaisissakin merkeissä. Kun velj. Sundqvistien liike aikoinaan lopetettiin, niin jäämistön mukana meni käsittääkseni lyöntimuotit sekä reilusti valmiiksi lyötyjä kunniamerkkiaihioita. Suojeluskunnan hihamerkkejä sai Hietsuntorilta jo 90-luvulla, kangaslaatu ja lanka olivat kuitenkin keinokuitua mikä paljasti helposti väärennöksen. Osaa hihamerkeistä oli yritetty vanhentaa aitouden takaamiseksi.

 

topi

[Ari Viitajylhä 36]

Löysin sitten tällaisen sytkärin laatikon pohjalta. Huom automaatti.

Olisiko jollain tietoa kyseisestä vempeleestä. Mitä tarkoittaa patentti numero 3 sytkärin kyljessä ?

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Olle Sälgmark 2]

Löysin sitten tällaisen sytkärin laatikon pohjalta. Huom automaatti.

Olisiko jollain tietoa kyseisestä vempeleestä. Mitä tarkoittaa patentti numero 3 sytkärin kyljessä ?

 

 

 

Jäähyläisen pyynnöstä tietoa tässä. 

 

http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&_trksid=p4340.l2557&clk_rvr_id=231932596763&item=380324264428&nma=true&pt=LH_DefaultDomain_0&rt=nc&si=tEf8p8qqrS5FR6Pr70HvijYX8Bo%3D

[Juho Leppänen 0]

Löytyisköhän tämmöisen alkuperästä tietoa, koko vähän reilumpi kuin kahden euron kolikolla:

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Arne Wallen 72]

Retuperään tuon jotenkin liittäisin.

[Juho Leppänen 0]

Retuperään tuon jotenkin liittäisin.

Siis tämä vai :http://www.rwbk.fi/html/index.html  ?

 

En ainakaan heti sulata.

[Arne Wallen 72]

Jooei, siis onhan tuo jonkun Wapaapalokunnan tunnus.Wanhemmanpuoleinen, voi tietyssti tuo W myös tarkoittaa paikkakuntaa, loput sitten palokunta.Kirjoitettiinkohan Waasa, Warkaus tai Wiipuri aikanaan nuin?

[Juho Leppänen 0]

Jooei, siis onhan tuo jonkun Wapaapalokunnan tunnus.Wanhemmanpuoleinen, voi tietyssti tuo W myös tarkoittaa paikkakuntaa, loput sitten palokunta.Kirjoitettiinkohan Waasa, Warkaus tai Wiipuri aikanaan nuin?

Kaivettu pellosta Ikaalisissa...

[Heikki Pullinen 135]

Tätä ei voine mitalliksi sanoa mutta lienee paras ketju. Mikähän tämä on ? Halkaisija n. 25 mm.

 

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Heikki

 

[Markku Kanninen 447]

Shellin huoltoasemilla joskus aikojen alussa, noin setkytluvun alkupuolella päätellen siitä että viimeinen raha oli kuulennosta eli 1969, jaettiin "keräilyrahoja" olikosenytniin että kun tankkas sai kylkiäienä moisen. Jaossa oli oikein pahvinen "keräilykansio" johon lätkät sai asetella oikeille paikoilleen. 

[ attachment removed / expired ]

Takapuolella oli sitten "rahaan" liittyvää asiatietoa:

[ attachment removed / expired ]

Vähän epätarkka yksityiskohta:

[ attachment removed / expired ]

Itse ostin tuon jostakin keräilytäpahtumasta joku vuosi sitten, ei ollut silloin hinnankirossa...

Markku

 

[Heikki Pullinen 135]

Ok. Kiitos tiedosta . Meillä on tämä ainokainen.

 

 

Heikki

[Ville Gröndahl 8]

Kuten keskustelun ensimmäisellä sivulla jo puhuttiin kopioista, haluan näin mielenkiinnosta jakaa teille muille pari varsin törkeää esimerkkiä:

 

Pour le Merite, nk. "Blau-Max", on todennäköisesti maailman kuuluisin kunniamerkki. Se on myös yksi maailman kopioiduimpia merkkejä. Viime aikoina olen törmännyt harrastajana pariin tosi törkeään ostajan kusetukseen - voi luoja paratkoon niitä hölmöjä, joilla on liikaa rahaa, mutta liian vähän tuntemusta siitä mitä ostavat.

 

Tapaus 1: Myyjä kauppaa mielestään hienoa käyttäjäkopiota. Hinta pyynti on yli 5000 dollaria.

 

http://www.derrittmeister.com/orders1.htm

 

On totta, että merkeistä käyttäjät teettivät kopioita, koska keisarin myöntämää yksilöä ei haluttu kuluttaa piloille ja sääntö velvoitti käyttämää merkkiä aina kun oli uniformussa. Mutta mutta... Tällöin käyttäjäkopio valmistettiin siellä mistä alkuperäisetkin tulivat. Näitä yrityksiä silloin aikanaan (1914-1945) oli J. Godet & Söhne, Wagner ja Röthe. Heidän tyyliin merkki ei sovi. Lisäksi on väitteitä parista firmasta, jotka kenties olisivat tehneet merkkejä, mutta niitä ei ole virallisesti käsittääkseni vahvistettu paikkaansa pitäviksi...

 

Myynnissä oleva yksilö omaa kaksi hyvää tunnusmerkkiä: kirjaimet u ja r sanassa Pour on kirjoitettu yhteen ja kotkilla ei ole jalkoja. Näin ollen vihkiytynyt harrastaja tunnistaa merkin Steinhauer & Lück nimisen edelleen toiminnassa olevan firman valmistamaksi.

 

Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen tarinaan: Sodan jälkeen 50-luvulla (1956) Länsi-Saksassa säädettiin lait, jotka kielsivät hakaristin käytön julkisella paikalla. Veteraaneja varten haluttiin kuitenkin mahdollistaa esim. rautaristin ritariristien käyttö, joten Steinhauer & Lück valtuutettiin valmistamaan rautaristejä, joissa hakaristi oli korvattu tammenlehvällä. Näitä sitten halukkaat veteraanit pystyivät hankkimaan jotta kunniamerkkien kanto julkisesti olisi ollut mahdollista.

 

Samassa yhteydessä valtion taholta todettiin, että moni oli hukannut keisarillisen Pour le Meritensä, tai se oli varastettu tai myyty hengissä pysymiseksi sodan viimeisinä päivinä. Näillekin halukkaille haluttiin tarjota mahdollisuus saada arvokas merkkinsä uusiksi joten S&L sai luvan tehdä niitäkin. Koska jokaisella valmistajalla oli ollut omat pienet tyylilliset erot merkin näössä, teki S&L:kin merkkejä omilla erikoisuuksillaan: yhteenkirjoitetuilla ur-kirjaimilla ja kotkilla, joiden jalat olivat puutteelliset.

 

Merkkejä tehtiin x määrä 50-luvun lopulla ja kun kysyntää ei myöntöoikeutetuilta tullut riittävästi, antoi S&L lopulta 60-luvulla jäljellä olleet kappaleensa yleiseen jakoon antiikki liikkeille jne. Näin siis virallisesti. Huhut kuitenkin kertovat, että S&L olisi lyönyt merkkejä vielä vuoteen 1983 asti. Ja itseasiassa vähän aikaa sitten laitoin heille tiedustelun, että tekevätkö niitä edelleen vähin äänin - muotit kun ovat varmasti tallella...

 

Koska valmistaja ei ole keisarinvallan aikainen alkuperäinen valmistaja ja lisäksi he jakoivat merkkejä maailmalle muutenkin kuin todellisten saajien kautta, on merkin arvostus niin ja näin... Hinta jossain 1000 euron molemmin puolin ja tällöin oltava kyllä jo priimakuntoinen. Heikommassa hapessa olevia nähnyt toisinaan about 300 euron haarukassa (emalivaurioita, kulunut kultaus jne.)

 

Joten yli 5000 dollaria on kyllä aivan liikaa…

 

Tapaus 2: Nyt kun olette oppineet hieman perusteita merkin yksityiskohdista, niin olette varmaan samaa mieltä, että tapauksen 2. röyhkeä n. 15 000 dollarin merkki ei tosiaankaan ole Göringin, koska hän oli jo ollut tuhkattuna vuosikymmenen siinä vaiheessa kun tämä merkki tehtiin joten puheet siitä, että se olisi lisäksi otettu Obersalzbergissä sodan viimeisinä päivinä vangitun Göringin asetakista ovat ihan höpö-höpö-juttuja…

 

http://www.snyderstreasures.com/pages/medals.htm

 

Joko amerikkalaiset myyjät eivät oikeasti osaa asiaansa tai sit vain rehellisesti kusettavat ja luottavat että jutut menevät läpi tarpeeksi sinisilmäiselle ja hyväuskoiselle hölmölle ostajakandidaatille…

 

Ohessa linkki myös vertailun vuoksi aitoon aikalaiseensa (1. maailmansota) ihan vaan jo niiden kotkan jalkojen vuoksi:

 

http://www.medalnet.net/Godet_Pour_le_Merite.htm

 

Toivottavasti löpinöistäni oli iloja ja kiinostusta jollekin kaltaiselleni hörhölle…