Pelottavia/vaarallisia/opettavaisia omia lentokokemuksia

[O-P Pietila 1]

Neljä kappaletta omalta PPL-ajalta.

 

1. Degeristä sisään lennettäessä tuli nopeampi Twin yläpuolelta ilman lupaa yli ja ohi vauhdilla.

2. Emäsalon päällä idästä tullut Patrian Bravo tuli tosi läheltä ohi lentäessään Malmille.

3. Koneen veto laskussa hyllylle mihin en heti tajunnut tehdä korjausta tehon lisäyksellä (opettaja lisäsi tehon)

4. Pilotin puolen (OH-COX) ovi aukesi nousussa Malmin 18:lta. Opettaja komensi keskittymään lentämiseen jonka jälkeen ovi vedettiin kiinni ylempänä. Jatkossa ovi vedettiin kiinni voimalla ja kiinni pysyikin.

 

Sitten kuumottavia pari kertaa olivat myös sään nopea muuttuminen koululennolle lähdettyä vaikka sää olikin lähtiessä tarkistettu.

Tuli kiire takaisin kentälle, kun lumisaderintama lähestyi vauhdilla kenttää. Lähtiessä täysin aurinkoinen ja kaunis ilma, kentälle laskeutumisen jälkeen iski kova

lumipyry ja näkyvyys muuttui erittäin huonoksi.

[Nils Rostedt 13]

Pari omaa kokemusta.

 

1. Matkalento mopulla pilvisellä säällä. Alapuolellakin alkoi näkyä ensin pikku pilvitupsuja jotka nopeasti kasvoivat kokoa. Päätin kääntyä takaisin. Koneessa oli itä-mallinen hyrräkompassi, jossa kaksi nuppia. Kun yritin asettaa uuden lentosuunnan, vedinkin hyrrän lukituksen päälle. Siinä meni ensisijainen suuntatieto. Mukana oli kyllä GPS, mutta se oli auto- ja venekäyttöön tarkoitettu eikä toiminut yli 160 km/h nopeudella (tämä oli noin vuonna 1999). Jäi vain huono magneettikompassi, jota en ollut tarvinnut juuri koskaan aikaisemmin käyttää yhtä koulu- ja tarkastuslentoa lukuunottamatta. Hetki siinä vierähti ennen kuin sain varmuuden siitä että uusi suunta oli oikea, poispäin pahenevasta kelistä.

Opetus: Kun sää heikkenee, varaudu ajoissa takaisinkaartoon ja varmista että uusi suunta takaisinpäin löytyy maastohavaintojen perusteella ilman kompassin apua. Nyt huomioni oli ohjaamon sisällä väärällä hetkellä. Lentokokemusta oli tuossa vaiheessa vajaat 100 tuntia, joka on tunnetusti se vaarallinen vaihe jolloin tuore pilotti kuvittelee jo osaavansa kaiken.  ???

 

2. Perusosan loppuvaiheilla Malmin kiitotielle 27. Sain selvityksen vuorolla kolme. Kun tähystin ja yritin löytää kahta edeltävää, Bravo (ilmeisesti joka oli vuorolla kaksi) ohitti tosi läheltä alta ja sivulta ja kaartoi saman tien loppuosalle. Yllätys oli melkoinen.

 

Kaiken kaikkiaan sään muuttuminen lentokelvottomaksi sekä yhteentörmäys-läheltäpititilanteet ovat jääneet mieleen.

[Matti Huoviala 84]

....Kannattaa varoa ja jos ovi kuitenkin aukeaa, niin muistakaa ihmeessä lentää konetta ja välittää vähemmän siitä ovesta. Koneen voi tuoda laskuun ihan hyvin vaikka ovi olisi auki.

 

-M-

 

Katselin muuta juttua ja löysin tälläisen:

http://nycaviation.com/2011/02/video-phoenix-plane-crash-caught-on-tape/

[Ari Simonen 28]

Nostetaan ketjua että kansa voi avautua...

[Kari Kangasluoma 0]

1) Olin hinauksessa Juniorilla, kun jossain sadan metrin korkeudessa kuului kova paukahdus. Samassa hinauskone alkoi omituisesti nousemaan yläviistoon - katsoin purtsikan siipeen, ja totesin jarrun olevan selällään. Työnsin jarrut kiinni, mutta ne avautuivat uudestaan - kirosin, ja ilmoitin ongelmasta lautturille. Pidin jarrut loppulennon ajan käsin lukittuina, ja tulin laskuun. Kaikki toimivat kuitenkin normaalisti - jarrun kireyttä tosin säädettiin myöhemmin.

 

2) Taas Junnussa, ja hinauksessa hieman alle sadassa metrissä tulee kova termiikkipuuska. Kone vavahtaa, jolloin paine vatsan päältä katosi?? Meni muutama sekunti, ennenkuin tajusin vöiden avautuneen. Mietin sekunnin murto-osan - ilmoitus lautturille, ja irti. Myötätuulilasku meinasi mennä pitkäksi kovan tuulen takia. Jännitti kovasti, koska oli ensimmäinen "pakkotilanne". Olin ilmeisesti lukinnut vyöt huolimattomasti, jolloin "lusikka" oli päässyt luistamaan pois kolostaan.

 

3) Ja taas Junnussa. Finaalin lopussa ajan niin kovaan laskevaan, että käteni irtoaa sauvasta ja lyön itseäni nyrkillä otsaan  Tapaus lähinnä nauratti, mutta oli siinä katastrofin aineksiakin..

[Ari Simonen 28]

Vintturistartissa Astirilla heti alkunousussa irtosi ohjaussauvan "tuppi" ja jäi käteen. Tunne oli kuin sauva olisi irronnut..pari kolme sekuntia mentiin ohjaamatta kunnes tajusi tilanteen ja käsi uudelleen paljaalle putkelle. Radioyhteys meni samalla kun tangentti oli siinä sauvan päässä.

[Juha Lampi 275]

Nostetaan ketjua että kansa voi avautua...

 

Jes, kulttuuriteko!

 

(eio sattunu mitään, mutta hyvä muistaa tämäkin ketju...)

[Mika Koski 0]

Jo aiemmin kirjoittamanii tarina.

 

Mika

 

Purjelennonopettajani uran tiukin paikka sattui erään kuuman, mutta sateisen päivän iltana. Olimme lähdössä koululennolle tarkoituksena ajaa laskukierroksia. ASK-21:sen siipi oli kauttaaltaan pienten, lähes mikroskooppisten, vesipisaroiden peittämä. Ilmankosteus 100%  Ajattelimme, että pisarat lähtevät vierimään ja kasaantuvat isommiksi pisaroiksi ja lopulta siipi on lähes kuiva, kunhan vain saadaan hinausyhdistelmä liikkeelle. Näin oli ennenkin käynyt sateen jälkeen.

 

Hinaus meni ihan tavanomaisissa merkeissä ja myötätuuliosalla irroitimme 200 metrin korkeudessa laskupaikan kohdalla. Tämä jälkeen totesin, että kone vajoaa 5 m/s variometrit tapissa ja siipi on edelleen kokonaisuudessa pienten vesipisaroiden peittämä. Pisarat eivät olleet kasautuneet ja vierineet pois.

 

Aloin itse ohjaamaan ja ryhdyin lyhentämään laskukierrosta. Kone vajosi edellen ihan tolkuttomasti, mutta ei tärissyt tai antanut muutakaan osasakkauksen merkkiä ja oli koko ajan ohjattavissa. Ehdin tehdä yhden 180 ast kaarron, jonka säde oli 300 m ja jonka aikana menetimme 200 m korkeutta ja tämän jälkeen loppuvedon ja kohtuullisen laskun. Otin lentojarrut auki vasta laskukiidossa, jotta laskukiito lyhenisi.

[Akseli Keränen 13]

Miten Mika noi korkeudet meni 200metrin irroituksen jälkeen?

[Kari Kangasluoma 0]

Vuoden 2010 kesällä erään ilmailunäytöksen loputtua (Etelä-Suomessa) alkoi kotiinsa palaavia koneita ohittamaan Pudiksen lentokenttää. Suurin osa ilmoitti radiolla aikeistansa - mutta eräs, ilmeisesti ulkomaalainen kone (Pilatus PC-12 tms..), lensi suurella nopeudella kentän poikki laskukierroskorkeudessa, jossa oli purjekone juuri myötätuuliosalla. Marginaalia koneitten väliin ei jäänyt paljoakaan. Pilatus katosi yhtä nopeasti kuin se ilmestyikin 

 

Tästä tehtiin virallinen ilmoitus..

[Mika Koski 0]

Miten Mika noi korkeudet meni 200metrin irroituksen jälkeen?

 

Tuossa selventävä kuva. 200 m korkeutta meni yhdellä kaarrolla suljetuin jarruin. Vaikka ASK-21 on turvallinen koulukone ja sen siipiprofiili ei ole erityisen herkkä lialle ja kosteudelle, niin tuollaisissa oloissa siiven suorituskyky heikkenee dramaattisesti.

 

[ attachment removed / expired ]

 

Mika

[Tommi Kaukonen 5]

Yksisormikitaristina hallitsen vain vasemmanpuoleisen termiikkikaarron. Kesällä treenasin oikeaa kaartoa, ja opiskelin kuulan käyttöä. Normalisti seuraan vaan lankaa. Termiikki oli kapea ja puuskainen, tiukasti piti kaartaa ja pienellä nopeudella. Hmm... lanka seuraa sauvaa, kuula pakenee jalkaa, vai miten se nyt menikään... Äkkiä oikea siipi katosi! Nopea katse kabiinista, olihan se paikallaan. Mitään ei ehtinyt tehdä, kone oikesi itsestään, ennenkuin edes tajusin mistä oli kysymys. Lyhyt ja terävä oli kauhun hetki.  Korkeutta oli 700m, mutta nytpä tiedän omakohtaisesti, miksi matalissa kannattaa lentää puhtaasti ja kaukana sakkausnopeudesta, mikä myös kasvaa kaarron jyrkkyyden myötä.

 

Toinen juttu tältä kesältä: lentelin purtsikalla kauniina hellepäivänä kylän päällä korkealla, äkkiä tuntui karmea palaneen katku: sekoitus öljyä, kumia, muovia tervaa, ties mitä. Onko kone tulessa? Moottorikin on ollut sisäävedettynä jo pari tuntia... Rauhoitin itseni,  tuohan on ilmiselvä ratapihan tuoksu, termiikki nousee varmaan sieltä. Eihän siinä kylässä mitään ratapihaa ole, pari päivää myöhemmin ilmoitettiin, että Venäjän metsapalojen hajut saattavat levitä myös Suomeen.