Malmin lentomelusta

[Raine Haikarainen 4]

Kuten tunnettua, Malmin kentän vastustajien yksi vahvimpia argumentteja on lentomelu. Mittausten mukaan melukuormitus on vähäinen, mutta siihen on helppo vedota.  Asun itse kentän naapurissa, enkä erityisemmin häiriinny pienkoneiden äänistä. MLY:n aktiivina olen kuitenkin herkkä aistimaan kritiikkiä ja toivon, että kentän meluhaitat jäisivät mahdollisimman pieniksi. Erääseen yksityiskohtaan toivoisinkin pilottien kiinnittävän erityistä huomiota.

 

Säätöpotkurilla varustettujen koneiden potkuriäänet ovat joskus melkoisen läpitunkevia, varsinkin eräiden kaksilapaisten. Tiedän toki, että käsikirjojen mukaan nousu tapahtuu maksimikierroksilla ja -tehoilla. Malmilla kuitenkin kiitotietä riittää. Tehoja/kierroksia voi annostella hieman säästeliäämmin, kun on päästy turvalliseen korkeuteen. En usko, että High RPM:ää tarvitse käyttää Degeriin tai Nokkaan asti. Samoin laskukierroksessa voi pienet lapakulmat säätää vasta finaalin loppuvaiheessa. Turha sitä myllyä on huudattaa koko myötätuuliosan. Usein jo parinsadan kierroksen pudotus merkitsee melutason dramaattista laskua.

 

Näitä mietiskelen, kun kauniissa kesäillassa olen taas muutaman kerran nauttinut vakiokierrospotkureiden laulusta..