Merkillisiä koneita ja niiden tekijöitä

[Timo Partanen 208]

Vaikka ilmailussa usein muistetaankin pääosin vain sellaiset määrätietoiset yksilöt, joiden usko omaan ideaansa on merkittävästi edistänyt ilmailun kehitystä, niin silti ilmailun historiasta löytyy suuri joukko erilaisia jääräpäisiä yksilöitä, joiden itsepäisyys on lopulta auttanut luomaan jotain, jolla ei sitten lopulta ole ollut niin suurta merkitystä, tai jonka merkitys on havaittu vasta myöhemmin. Voidaan varmaan perutellusti sanoa, että sattuma, hyvä onni, tai miksi sitä nyt itse kukin haluaa nimittääkin, on ollut se tekijä, joka on erottanut ilmialun historian galleriaan päässeet niistä, joiden työ on unohtunut. Varmaan William Boeing (Wilhelm Böing alunperin) olisi jäänyt sahanomistajan pojaksi ilman mitään roolia ilmailussa ilman merkittävää itsepäisyyttä, ja tietysti sattumaa. P51 Mustangin historia on varmaan kaikille tuttu, ja vaikka koneen menestystarinaan liittyykin suuri määrä onnellisia sattumia, niin ilman henkilökohtaista uskoa omaan asiaan koko hanke oliis jäänyt toteutumatta.

 

Vastaavanlaisilla edellytyksillä varustettuja kuitenkin nupulleen jääneitä menestystarinoita on ilmailun historia tulvillaan. Aina tarvitaan joku tulisieluinen yksilö, joka välittämättä omista panostuksistaan on valmis viemään ideansa hankkeeksi. Ajattelin tässä aloittaa keskustelun ilmailun saavutuksista ja henkilöistä niiden takana. Koska suurista menestystarinoista on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, niin ajattelin ottaa esille vähemmän tunnettuja hankkeita – niitä jotka ovat tavalla tai toisella epäonnistuneet tai muuten jääneet unohduksiin.

 

Langley Aerodrome

 

Ensimmäisenä voisi mainita professori Langleyn, jolla oli unelma lentämisestä ilmaa raskaammalla moottoroidulla koneella, ja jossa hänellä oli hyvät edellytykset menestyä. Valitettavasti hänen työnsä on jäänyt Wrightin veljesten saavutusten varjoon, ja vaikka hän vakavasti yritti lentää koneellaan vain kaksi kuukautta Wrightin veljeksiä ennen, niin hänen työtään ei juuri kukaan muista. Langley oli rakentanut onnistuneesti lentäviä mallikoneita, ja näiden onnistuneiden kokeiden perusteella hän ajatteli voivansa suurentaa laitteita olettaen samalla, että mittasuhteiden, aerodynamiikan tai ohjausjärjestelmän osalta muutoksilla ei olisi merkitystä. Langeley keskittyi pääosin voimalaitteen kehittämiseen ja sai siitä merkittävän 52,4 hv tehon, niin ei se kuitenkaan olut riittävää koneen ilmaosapitämiseen. Hänen yrityksensä lokakuulta 1903 päättyi Potomac-jokeen, vain 2 kk ennen Wrightin veljesten onnistunutta lentoa Kitty Hawkissa. Kuvan kone on Dullesin kentän Uddvar Hazyssä oleva kopio, alkuperäiselle kävi huonosti.

 

La Cucaracha

 

Ranskalainen Henri Mignet suunnitteli HM.14 Pou du Ciel-koneen (taivaan  kirpun) vuonna 1933. Hänen ajatuksensa oli rakentaa yksinkertainen lentokone, jonka amatöörit voisivat rakentaa ja jopa oppia itse lentämään sillä. Tehdäkseen koneesta mahdollisimman turvallisen, Mignet suunnitteli koneeseen kaksi pääsiipeä. Kone saavutti jonkin verran suosiota 30-luvun alussa, mutta useat onnettomuudet 1930 luvun puolivälissä mustasivat koneen maineen.

 

1935 konetta yritettiin tuoda USA:n markkinoille, jossa Crosley Radio Corporationin omistaja Powell Crosley, Junior satsasi koneen markkinointiin. Useat onnettomuudet kuitenkin päättivät tämänkin yrityksen, ja koneen taru sittemmin hiipui. Kone on nähtävissä Dullesin kentän Uddvar Hazy museossa.

 

Waterman Aerobile

 

Myös Waldo Watermanillä oli ajatus tuoda lentäminen kaikkien saataville, ja siksi hän suunnitteli halvan, yksinkertaisen lentokoneen, joka olisi helposti rakennettavissa, halpa rakentaa ja helppo lentää. Pyrstöttömässä Aerobilessä käytettiin paljon standardiosia autoista, siinä oli nopeasti irrotettava ylätaso, sekä moottori ja voimansiirtojärjestelmä joka käytti potkuria ilmassa ja veti takapyöriä maassa ajettaessa. Laite sai FAA:n luokituksen experimental-luokassa, mutta ei koskaan saavuttanut kaupallista menestystä.

 

Curtis J-1 Robin Ole Miss

 

Tietynlaista hulluutta edustaa Keyn veljesten hanke 30-luvun alusta. Vuonna 1935 suorittivat veljekset Fred ja Algene Key suorittivat tällä Curtis Robin-koneella ensimmäisen välilaskuttoman maailman ympärilennon. He olivat yrittäneet tätä aiemmin jo kaksi kertaa, mutta kolmas, toden sanova kerta toteutui kun he lähtivät liikkeelle Meridianista, Mississippistä, kesäkuun 4. He laskeutuivat samaan paikkaan heinäkuun 1 lennettyään 653 tuntia, 34 minuuttia, eli 27 päivää. Lennon aikana he saivat polttoainetta ja muita tarvikkeita yhteensä 432 kertaa toisesta Curtis Robin lentokoneesta. Ennätyksen muuten vakio, mutta siihen oli asennettu kuvassa näkyvä trapetsi, josta moottoria voitiin huoltaa ja öljytä lennon aikana, lisäpolttoainesäilö sekä luukku koneen kattoon ruokatarvikkeiden vastaanottamista varten. Tässä esitetty kone on nähtävillä Smithsonian Institutionin museossa Washington DC:ssä.

 

Airphibian

 

Robert Edison Fulton Jr.oli suunnitellut ampumasimulaattoreita laivastolle, ja matkustanut siten useita kertoja NYC:n aj Washingtonin välillä. Tätä noin 400 km matkaa tehdessään hän oli päätynyt ajatukseen, että ehkä tällaiselle lentokone-auto-yhdistelmälaitteelle voisi olla kysyntää.  Hön siis jakoi saman ajatukset Watermanin ja Mignetin kanssa halvasta jokamiehen koneesta, jolla kaikki voisivat osallistua ilmailuun.

 

Fulton Airphibian FA-3-101 oli ensimmäinen CAA:n hyväksynnän saanut lentokone – auto yhdistelmä. Kone sai tämän hyväksynnän vuonna 1950. Sillä voitiin lentää kentälle, irrottaa siivet, pyrstö ja potkuri, ja jatkaa matkaa sitten autona tietä pitkin. Vaikka konseptia voidaankin pitää teknisestä näkökulmasta verrattain onnistuneena, niin siitä ei koskaan tullut kaupallista menestystä Kone oli kaksipaikkainen ja suunnittelufilosofiasta johtuen verrattain painava, mikä johti maltilliseen suorituskykyyn ilmassa, ja toisaalta ilmassa toiminnan kannalta suunniteltuna, ei se autona voinut olla kovin tarkoituksenmukainen. Koneen nopeus ilmassa oli 160 km tunnissa, ja tiellä noin 90 km/h. Pelkällä katsomisella voisi päätellä, että laite on ollut todella hirveä ajettava tiellä, ja ei sen käyttäytyminen ilmassakaan ole voinut olla mairittelevaa. Kuvan yksilö on Dullesin kentän Uddvar Hazy museossa ja se on restauroitu vuonna 1998.

 

Enjoy!!

 

Timo

 

Langley aerodrome

[ attachment removed / expired ]

 

La Cucaracha

[ attachment removed / expired ]

 

Waterman Aerobile

[ attachment removed / expired ]

 

Curtis Robin "Ole Miss"

[ attachment removed / expired ]

 

Ilmatankkaus 30-luvulta

[ attachment removed / expired ]

 

Airphibian

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Juutilainen 0]

Loistava tarina ja hienot kuvat "hurjista" lentolaitteista. 

 

Jenkkien ilmalaivoissahan oli myös "telakoituna" lentokoneita, joilla voitiin suorittaa etsintöjä ja tiedustelua laajemmaltakin alueelta.

[Timo Partanen 208]

Aivan oikein, ja kiitokset kiitoksista! Joissain näkemissäni kuvissa on esiintynyt juuri näitä ilamalaivatelakointiin tarkoitettuja koneita. Niissä on ilmeisesti sellainen suurehko koukku ylätason yläpuolella, josta kone on ripustettu ilmalaivan sisään. Samaa koukkua käytettiin sitten koneen vangitsemiseen ja poimimiseen takaisin "tukialuksensa" kyytiin.

 

Mielenkiintoinen konsepti on myös se, että japanilaiset rakensivat sukeltavan lentokoneiden tukialuksen, joka siis on sukellusvene varuatettuna tornin takana sijaitsevalla hangaarilla. Se kätki sisälleen muistaakseni kolme kompaktia kellukekonetta, joissa kellukkeet ja siivet oli irrotettu kuljetuksen ajaksi ja jotka votiiin helposti koota lentokuntoon. Näillä oli tarkoitus pommittaa (ilmeisesti itsemurhamissiona) Yhdysvaltojen länisrannikkoa. Näitä ei ilmeisesti koskaan käytetty tositoimissa.

 

Timo   

[Raine Haikarainen 4]

Kiitokset Timolle mielenkiintoisesta aiheesta, hyvistä kuvista ja teksteistä. Teemaan liittyen tuli mieleen Jyrki Siukosen taidehistorian alaan littyvä vaitöskirja "Uplifted Spirits, Earthbound Machines" (http://elektra.helsinki.fi/siukonen.html).

 

Siukonen on tutkinut niitä vuosisadan alun lentolaitteita, jotka kylläkin olivat  esteettisesti ja konstruktiivisesti vaikuttavan näköisiä, mutta jakoivat yhden ongelma: yksikään ei pystynyt nousemaan ilmaan. Suunnittelijoita oli ohjannut enemmän mielikuvat, unelmat ja estetiikka, kuin käytännön lentoinsinööritaito.

 

Kirja pitää sisällään kuvia uskomattomista lentolaitteista, jotka - ymmärrettävistä syistä - eivät  päätyneet koskaan ilmailumuseoiden kokoelmiin.

[Pekka Märsy 0]

Tuo ilmalaivaan kiinnittyvä kone oli US NAVY:n Curtissilta tilaama pieni laivastohävittäjä F9C "Sparrowhawk".  Aiheesta löytyy esim. Naval Historical Centerista juttua ja hyviä kuvasarjoja.

Naval Historical Center

http://www.history.navy.mil/photos/ac-usn22/f-types/f9c.htm

 

Wikipedia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Curtiss_F9C_Sparrowhawk

[Markku Kanninen 447]

II maailmansodan jälkeen yritettiin myös raskaasta B-36 pommikoneesta viritellä "emäalus":

Tässä McDonnell XF-85 Goblin konetta yritetään ripustaa B-29:n mahan alle vaihtelevalla menestyksellä.

Markku

[Raine Haikarainen 4]

Ennätyksen muuten vakio, mutta siihen oli asennettu kuvassa näkyvä trapetsi, josta moottoria voitiin huoltaa ja öljytä lennon aikana,

 

Varmasti aika jänskää ja tuulista vaihtaa myllyyn tulpat tai säätää venttiilit lennon aikana..

[Timo Partanen 208]

Raine,

 

varsinkin kun ottaa huomioon, että lento kesti 27 päivää!!! Sama porukka ilman suihkua melkein kuukauden, ilman autopiloottia (ilmeisesti) samassa pienessä ohjaamossa koko tuon ajan. Voisi kuvitella, että kenellä tahansa järjen valo himmenee oleelliseti tuollaisen rasituksen aikana. En tiedä, onko asiasta kirjoitettu kirjoja jotka saattaisivat tuoda lisävalaistusta siihen miten lentäjät kestivät tuon rasituksen. Olisi joka tapauksessa mielenkiintoista tietää miten pilotit hantteerasivat tilanteen. Välitankkauksia oli paljon, joten niden rytmi saattoi auttaa asiassa.

 

Timo

[Timo Partanen 208]

Markku,

 

mielenkiintoinen viedoapätkä. Ei olisi ollut mukavaa olla tuossa goblinissa yrittämässä telakointia...

 

Timo

[Orvo Välilä 3]

Mielenkiintoinen konsepti on myös se, että japanilaiset rakensivat sukeltavan lentokoneiden tukialuksen, joka siis on sukellusvene varuatettuna tornin takana sijaitsevalla hangaarilla. Se kätki sisälleen muistaakseni kolme kompaktia kellukekonetta, joissa kellukkeet ja siivet oli irrotettu kuljetuksen ajaksi ja jotka votiiin helposti koota lentokuntoon. Näillä oli tarkoitus pommittaa (ilmeisesti itsemurhamissiona) Yhdysvaltojen länisrannikkoa. Näitä ei ilmeisesti koskaan käytetty tositoimissa.

 

Timo   

 

Eikös tämänsuuntaisia ambitioita ollut muillakin mailla? Ainakin ranskalainen Surcouf  tulee ensimmäisenä mieleen.

 

II maailmansodan jälkeen yritettiin myös raskaasta B-36 pommikoneesta viritellä "emäalus":

Tässä McDonnell XF-85 Goblin konetta yritetään ripustaa B-29:n mahan alle vaihtelevalla menestyksellä.

Markku

 

Strategic Air and Space Museum:in kokoelmissa on tallessa tämä toinen Goblin jota ei laskettu mahalleen aavikolle vaan onnistui kytkeytymään menestyksekkäästi trapetsiin kokeissa.

 

Photo copyright Cory Hansen

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Timo Partanen 208]

En ollut tietoinen tuosta ranskalasiesta hankkesta, mutta saman tyyppistä peruskonseptia silläkin haettiin, vaikka tosin omilla mausteilla. Japanilaisten hankkeesta löytyy tietoa täsyä linkistä  http://en.wikipedia.org/wiki/I-400_class_submarine. Muistin muuten oikein sen sukellusveneen varustukseen kuuluneiden Seiraneitten lukumäärän, eli niitä oli kolme. Alla kuva tiettävästi maailman ainoasta säilyneestä Seiranista.

 

Tuo Orvon lähettämässä kuvassa esiintyvä goblin edustaa kyllä sen näköstä tekniikkaa, missä ainkaan minä en haluaisi matkustaa...

 

 

Aichi M6A1 Seiran

[ attachment removed / expired ]

 

Timo

 

[Markku Kanninen 447]

B-36:n tukialuskokeiluja jatkettiin myös "oikeilla lentokoneilla" eli F-84:n eri versioilla:

http://www.air-and-space.com/ficon.htm

Markku

[Jukka Juutilainen 0]

Tänään tuli muuten tellusta dokumentti Jenkkien ilma-alusten lentokoneista

 

No, Amerikan hemmoille vinkiksi, jotta käykää toki Pariisin ilmailumuseossa.... sieltä löytyy lisää outoja lentolaiteita. 

 

Copys JJ You Know. 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Yksi asia, mikä pitää todeta, niin on tuo Timon jouheva tarinointi. Tarinoitasi on hauska lukea. Se on vain niin sujuvaa. 

[Markku Kanninen 447]

Joka ei tähän hätään Ranskaan matkusta niin tuolta löytyy eri maiden kaikenmoisia projekteja:

http://xplanes.free.fr/

Markku

[Jukka Juutilainen 0]

Englannistakin löytyy...

 

http://www.rafmuseum.org.uk/cosford/

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jännä juttu, kun "filmi" ei yleensä ole riittänyt näihin ainulaatuisiin härveleihin... on pitänyt aina kuvata ne tunnetuimmat yksilöt. Täytyy parantaa tavat jatkossa. 

[Raine Haikarainen 4]

Tuo Orvon lähettämässä kuvassa esiintyvä goblin edustaa kyllä sen näköstä tekniikkaa, missä ainkaan minä en haluaisi matkustaa...

 

Samat tuntemukset..

Kun katsoo kuvia  Goblinista, hämmästyttää lentolaitteen pieni koko. Kuitenkin kanamunaan oli mahdutettu Westinghousen J34. Pilotilla on varmasti ollut melko miehekäs olo, kun on istunut hajareisin turbojetin päällä. Siinä on varmasti hiljaa toivonut, ettei ahtimen siipi vain lähde omille teilleen.

 

http://www.aviastar.org/air/usa/mcdonnell_goblin.php

[Timo Partanen 208]

Kiva jos kelpaa!!! On mukava kirjoittaa asioista jotka itseä kiinnostavat. Jos niillä vielä tavoittaa yleisöä, niin sehän vasta palkitsee.

 

Noita merkillisiä koneita tuntuu löytyvän joka paikasta, ja niitä tulee aina kuvattua museoissa käydessä. Kuvia ei vaan ihan helposti tule postanneeksi, ne kun ovat niin mainstreamin ulkopuolella.

 

Timo

[Orvo Välilä 3]

B-36:n tukialuskokeiluja jatkettiin myös "oikeilla lentokoneilla" eli F-84:n eri versioilla:

http://www.air-and-space.com/ficon.htm

Markku

 

Ja jos mahdollista, vielakin kummallisemmilla kokeiluilla

 

http://www.air-and-space.com/tomtom.htm  8)

 

Mukavaa etta JJ:kin liittyi ketjuun ja raotti "kummallisten" kuvien arkkuaan 

[Timo Partanen 208]

Muutamassa noista Orvon postaamissa kuvissa on B36, jossa ei ole niitä siiven kärjessä normaalisti olevia suihkuturbiineita. Onko ne B36:t siis siis jotain aikaiisia versioita, vai mistä on kyse???

 

Timo

[Orvo Välilä 3]

Muutamassa noista Orvon postaamissa kuvissa on B36, jossa ei ole niitä siiven kärjessä normaalisti olevia suihkuturbiineita. Onko ne B36:t siis siis jotain aikaiisia versioita, vai mistä on kyse???

 

Timo

 

Lienee juuri nain, vaikka en nopealla mulgaisulla heti huomannutkaan moisia. B-36:ssa oli  D mallista lahtien nuo J-47 "apumoottorit". Tai siis tottahan ne vanhemmatkin jossain vaiheessa paivitettiin uuteen standardiin. Itse asiassa jokseenkin jokainen rakennettu B-36 taidettiin rakentaa ainakin kertaalleen uusiksi, parhaat vissiin kolme-nelja kertaa  8)

 

 

 

[Tuomas Ritari 0]

Itse asiassa jokseenkin jokainen rakennettu B-36 taidettiin rakentaa ainakin kertaalleen uusiksi, parhaat vissiin kolme-nelja kertaa  8)

 

Tapahtuiko kehitystä niin nopeasti, vai liittyykö tuo wikipediassa mainittuun yleiseen epäluotettavuuteen?

[Jukka Nisula 2 265]

Sopiiko tähän B-36-tarinoinnin väliin pieni ihmetys samalta aikakaudelta?

 

Tällainen lentovempain nimittäin tuli eteen vanhasta kirjasta vuodelta 1953. Löysin sen kerran antikvariaatista ja kirjan nimi on Tekniikan ihmeet atomiaikakaudella, II osa. Toimittanut Edgar B. Schieldrop. Kirjan kuvat ja artikkelit ovat suurelta osin Yhdysvalloista, joten hyvin todennäköisesti tämäkin lentolaite on Amerikan mantereelta. Onko kellään tarkempia tietoja koneesta, rakentajasta ja mahdollisista lennoista?

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jukka

 

[Jukka Paakkolanvaara 5]

 

Tällainen lentovempain nimittäin tuli eteen vanhasta kirjasta vuodelta 1953...

 

 

Kyseessä lienee Custer CCW-2. Lisätietoja löytyy myös hakusanoilla "Custer Channel Wing".

 

-Jukka

[Hannu Tiitu 26]

Tänään tuli muuten tellusta dokumentti Jenkkien ilma-alusten lentokoneista

 

Yle Areena: Lentävä lentotukialus

 

[Orvo Välilä 3]

Sopiiko tähän B-36-tarinoinnin väliin pieni ihmetys samalta aikakaudelta?

 

 

Ilman muuta sopii mutta jatketaan pikkasen vielä 

 

Tapahtuiko kehitystä niin nopeasti, vai liittyykö tuo wikipediassa mainittuun yleiseen epäluotettavuuteen?

 

Sekä että. Ensimmäinen -A sarja toimitettiin ilman minkäänlaista aseistusta pelkästään koulutuskäyttöön. Nämä ja seurannut -B sarja konvertoitiin myöhemmin RB-36 tiedustelukoneiksi. Samaten sarjan loppupäässä tehty "featherweight" konversio jossa mm. kaikki tykkitornit taka-ampumoa lukuun ottamatta purettiin pois tehtiin ymmärtääkseni vanhoista rungoista, toisin kuten esim Wiki väittää.