USA NL ilmataistelut WW II lopussa

[Timo Partanen 204]

Luin kesälomalla Erich Hartmannin muistelmateoksen. Hän kertoo muutamaan otteeseen sodan viime hetkillä Tsekin taivaalla tapahtuneista tilanteista, joissa USA:n ja NL:n ilmavoimat olivat tastelleet toisiaan vastaan (tai oikeammin USA:n puolelta kyseessä oli Army Air corps). Hartmann oli vetäynyt taistelukontaktista huomatessaan vastassaan olevan ylivoiman kasvaneen merkittävästi Mustangien saavuttua paikalle. Tällöin hän esittäää ko ilmavoimien koneiden alkaneen tasitella toisiaan vastaan. Hartmann arvelee kyseessä olleen joko erehdys, tai sen olleen osoitus liittolaisten toisaan kohtaan tuntemasta syvästä epäluulosta.

 

Tietääkö kukaan, onko näitä taisteluita käyty enemmänkin, ja onko niitä jotenkin dokumentoitu. Asiahan on sinänsä liittoutuneiden kannalta hyvinkin nolo.

 

Timo

 

PS: Kirja on muuten todella kiehtova, suosittelen lämpimästi! Tässä tarkempaa tietoa kirjasta: Toliver, Raymond F. & Constable, Trevor J.: Erich Hartmann. (The blond knight of Germany: A biography of Erich Hartmann, 1986.) Suomennos: Petri Kortesuo. Helsinki: Koala-kustannus, 2003. ISBN 952-5186-46-6.

[Juha Lampi 266]

(tai oikeammin USA:n puolelta kyseessä oli Army Air corps).

 

Army Air Forces?

 

Kyllähän noita tunnistusvirheitä sattui (suoraan sukulaisiltakin kuultua), mutta enpä muista aiemmin kuulleeni, että isommassa mittakaavassa olisi ollut "blue-on-blue"-tapauksia. Olisihan kiinnostava lukea lisää...

[Timo Partanen 204]

Epätäsmällisyydelle ei ole muuta selitystä kuin laiskuus. En muistanut tuota välivaihetta (enkä jaksanut tarkistaa!!!), eli Army Air Forces- vaihetta alkaen 1941 ennnen varsinaisen oman aselajistatuksen myöntämistä vuonna 1947.

 

Timo

[Jonatan Hilska 12]

Netissä mainitaan että neuvostoliiton ässäpilotti Ivan Kozhedub ampui alas Berliinin ilmatilassa La-7-koneellaan kaksi amerikkalaista P-51 hävittäjää.

 

"Kozhedub made 330 sorties, 120 combat aircraft shot down 62 enemy aircraft (does not include 2 American P-51 shot down in the spring of 1945, who first attacked him)"

http://persona.rin.ru/eng/view/f/0/30596/kozhedub-ivan-nikitovich

 

http://www.ww2incolor.com/forum/archive/index.php/t-5151.html

 

Tuossa pari linkkiä joissa asia on mainittu. Kerran katsoin jonkun dokumentin, jossa haastateltiin toista alas ammuttua Mustang lentäjää. Hän kertoi että he olivat olleet ensimmäisillä lennoilla olleita keltanokkia ja luulleensa La-7:aa Fw-190:ksi, ampuneet sitä molemmat ja yhtäkkiä kone olikin kiepsahtanut heidän selustaansa ja pudottanut molemmat nopeassa tahdissa.

[Mika Hissa 8]

Tietääkö kukaan, onko näitä taisteluita käyty enemmänkin, ja onko niitä jotenkin dokumentoitu. Asiahan on sinänsä liittoutuneiden kannalta hyvinkin nolo.

 

Yksi pahimmista välikohtauksista sattui 18.3.1945 Küstrinin (nyk. Kostrzyn) kaupungin liepeillä, jossa amerikkalaisen 359th FG:n Mustangit ampuivat alas 9 venäläishävittäjää. Tapaus on dokumentoitu 359th FG:n historiikissa (359th Fighter Group, ISBN 978-1841764405), ja myös Anthony Beevor kertoo siitä teoksessaan Berliini 1945.

[Jukka Juutilainen 0]

Hmmm... Tsekkasin Kozhedubin "Palvelen synnyinmaata"-kirjan nopiasti läpi. Ei mainintoja yhteenotosta jenkkien kanssa. Hans D. Seidlin "Stalin Eagles"-tiiliskivessä ei ole mainintoja Kozhedubin pudottamista Mustangeista. Hugh Morganin "Soviet Aces of World War 2" (Osprey #15)-kirjassa ei ole myöskään mainintoja yhteenotoista USAAF:n kanssa.

 

Toisaalta Seidlin kirjassa todetaan, että Kozhedub itse mainitsee epäviralliseksi tuloksekseen 100 ilmavoittoa. "Illukin" puhui televiisiossa muuten 128 epävirallisesta pudotuksestaan... Kozhedubin mukaan ilmavoitot kirjattiin kavereille tai niitä ei varmistettu hänelle henkilökohtaisesti.

 

Seidlin kirjan liitteenä on USAAF:n (82nd FG: 95th FS, 96th FS & 97th FS) valokopiot  7.11.1944 tapahtuneesta neukkujen ja jenkkien yhteenotosta. Neuvostoliiton sankari A.I. Koldunov oli suojaustehtävässä Yak-kalustolla, kun USAAF:n 15. ilma-armeijan P-38:t hyökkäsivät neuvostoliittolaisen kolonnan kimppuun Jugoslaviassa. Koldunov hyökkäsi "hyökkääjiä" vastaan. Molemmat osapuolet saivat siipeensä. USAAF:n raportin mukaan menetykset olivat kolme P-38:a, joista yksi it:lle ja kaksi Yakeille. P-38-pilotit ilmoittivat ampuneensa alas kaksi Yak-hävittäjää (Lt. Katschake & Lt. Blumer), kaksi tod.näköistä pudotusta (Lt. Blurosk & Lt. Urton) sekä lisäksi yhden Yak-hävittäjän todettiin vaurioituneen (Lt. Urton).

 

Raportissa todetaan, että P-38-osasto joutui "väärälle puolelle" suunnistusvirheen takia. Liki sata ajoneuvoa tuhottiin tai vaurioitettiin. Oikea kohde (tie) oli 45 mailin/10 min lentomatkan päässä. Raportissa pahoitellaan tapahtunutta ja todetaan, että 15. ilma-armeija on operoinut alueella 18. elokuuta lähtien, ja tänä aikana natseja on kuritettu 621 lentokoneen menetyksellä, 306 vaurioitettua konetta jne. 15. ilma-armeija on lentänyt kaikkiaan 37 pommituslentoa neukkujen rajalinjan läheisyydessä Jugoslaviassa ja Unkarissa. Kaikkilla em. operaatiolla on tuettu suoraan puna-armeijaa ja marsalkka Titon joukkoja Jugoslaviassa ja Unkarissa.

 

Lopuksi todetaan, että paska juttu, joita vain sattuu sotahommissa. Tarkan pohdiskelun jälkeen on tultu siihen tulokseen, että maajoukkojen ja ilmavoimien viestiyhteyksien pitäisi toimia paremmin jatkossa, mutta nopeasti muuttuvien rintamalinjojen takia näihin ikäviin asioihin ei voida aina ajoissa puuttua... Valokopioita tapahtuneessa on kirjassa kaikkiaan 14 sivua. Kaikki on kirjattu ylös viimeistä tuhottua kuormuria myöten. 

 

 

[Jukka Juutilainen 0]

Seidlin kirjan Koldunov Alexander Ivanovich osio kertoo lisää tapauksesta...

 

USAAF:n 82. hävittäjärykmentin 60 lentokonetta hyökkäsi eversti C.T. Edwinsonin johdolla, ja suunnistusvirheen takia, kenraali G.P. Kotovin joukkoja vastaan. Kotov oli matkalla Belgradiin. VVS:n 17. ilma-armeijan kenraali V.A. Sudets antoi 659 IAP:lle "vapaat kädet suojata omia joukkoja" (...gave free reign to the alert flights...). Lightningit kääntyivät saapuvia Yak-hävittäjiä vastaan ja pudottivat heti yhden Yakin. Samaan aikaan Koldunovin Yakit yrittivät liittyä jenkkien muodostelmaan (siis eri osasto/JJ huomautus), mutta huomasitvatkin jenkkien vihamieliset lähentely-yritykset, jonka seurauksena taivaalla oli täysi ilmasota käynnissä. Venäläiset vetäytyivät haavojaan nuollen. Neljä P-38:a oli pudotettu. Koldunov raportoi kolmesta P-38 pudotuksestaan. USAAF myönsi kolmen P-38:n tuhoutuneen (yksi it:lle) ja viiden muun P-38:n vaurioituneen. Venäläiset luutnantit Krivonogikh ja Shipulin ammuttiin alas ja he kuolivat. Kolmas venäläinen luutnantti pelastautui laskuvarjolla (Zhestovskij). Venäläisten asiakirjat ovat pysyneet salaisina vielä 50 vuotta tapahtuman jälkeen (siis kirjan kirjoittamisen aikoihin asti, lieekö nyt arkistot jo avautuneet...). Jenkkien raportit tästä tapauksesta ovat Seidlin kirjan liitteenä. Ai, niin! Kenraali Kotov kuoli jenkkien ilmaiskussa, ja jos oikein ymmärsin Lontoon murretta, niin Koldunov lensi jenkkien johtokoneen siivellle ammuttuaan kolme Lightningiä... hieromaan tulitaukoa käsimerkeillä. Voipi tosin olla, että ymmärsin tuon kohdan väärin, mutta rauhaa hierrottiin tapahtuman jälkeen.

 

A.I Koldunov lensi 358 sotalentoa ja saavutti 46 ilmavoittoa. Liittoutuneiden kahdeksas pudotustilastoissa siis. Mielenkiintoinen heppu. Joutui virka-asemansa puolesta kirjoittelun kohteeksi vuonna 1983, kun Su-15 tiputti Etelä-Korean Boeing 747:n 1.9.1983 Sahalinin yllä; 269 ihmistä kuoli.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_Airin_lento_7

 

Koldunov jäi eläkkeelle kaksi päivää sen jälkeen, kun Mathias Rust laskeutui Punaiselle torille 28.5.1987 Cessnallaan, jonka JJ muuten näki, kun oli ammuttamassa Upinniemen ampumaradalla alokkaita ykkösradalla (150m). Upinniemen varuskunta oli silloin lentokieltoaluetta ja ihmettelin wanhana purjelentäjänä matalalla lentävää Cessnaa ykkösradan päällä. Luodit vain vinkuivat maalitauluihin, eikä yksikään kimmoke edes osunut Cessnaan. Kun tultiin ampumaradalta, niin HS oli noutamassa Öbiksen sukeltajia, koska epäiltiin pienkoneen tippuneen Sipoon saaristoon (öljyläikkä meressä & kadonnut Cessna). Mathias oli sillä hetkellä varmaan jo rajavartioiden pippaloissa ja Koldunov löysäsi kravattiaan Moskovassa... 

[Timo Partanen 204]

Arvasinhan minä, että näistä taisteluista löytyy tietoa foorumilta!! Hämmästyttävän yleisiä nämä US/NL taistelut tuntuvat olleen. Ehkä juuri siinä saumassa suurin epoäluotamus asustikin.

 

Kun Identiication-frind-or-foe laitetta alettiin kehittää, niin syynä olivat varmaan osittain nämä virheelliset taistelukosketukset. Toisaalta, vihollisen vihollinen ei automaattisesti suinkaan ole ystävä...

 

Timo