Effoalla seilanneita

[Jukka Joutsijärvi 11]

Etsin tällä ilmoituksella mahdollisesti jopa samalla laivalla Effoalla seilanneita merimieskavereita.  Nyt ei siis ole kyse nykyajan lukion jälkeen merikapteeniksi lukeneista nöösipojista jotka eivät edes tiedä mikä on Liverpoolilainen vaijeripleissi tai miten pleissataan trossiin ööga vaan kunnon mertsuista jotka ovat oikeita seiloreita.  Ennen vanhaan menttin myllyn kautta laivan päälle töihin esim junkiksi ja pikuhilja ura eteni puolikkakksi ja matruusiksi ja kun praktiikkaa oli tarpeeksi jotkut lähtivät kouluun lukemaan perämieheksi jos päätä riitti.

 

Nykyään lukion käyneet nöösipojat menee merenkulkuopistoon lukemaan merikapteeneiksi 5 vuoden aikana vaikka heillä ei ole minkään sortin kokemusta seilaamisesta.  Mikäs helkutin försti se sellainen on joka ei osaa heittää kastliinaa tai ei ole koskaan elämässään pleissannut töijäystrossiin öögaa?? Kysyn vaan.

 

Oma meriitti:

 

Joo -78 menin junkiksi Hesperukseen siis vanha rouva OGJW rakennettu 60 luvun alussa Espanjassa ja siitä alkoi täkkärin urani Effoalla. Olin myyntiin asti siinä eli 1980 meni alta Kreikkaan muistaakseni.  Sitten seurasivat Patria(norskien rakentama), Atlanta ja Aurora AL korsteenimerkin säilyttäneet Etelä-Amerikan linjan engelsmannien rakentamat kahden/ kolmen välitäkin, 7 ruuman kahvihävittäjät joissa olin melkein 4 vuotta, Polaris(eka rollikkani), Pollux(Patrian sisarlaiva), Oihonna(raumalla 1983 rakennettu, siihen aikaan  moderni rollikka),sitten tulivat Effoan korealaiset Antares ja Star Atalaya jolla seilattiin Ruotsista Jenkkeihin oli timeseerattuna Star Shippingille eli norskeille.  Sitten päädyttiin taas takapakkia vanhoihin appelsiinilaivoihin eli Pallas ja Patria.

 

Effoan pikinokissa en koskaan palvellut vaan olin vallan noissa valkokylkisissä Välimeren ja Euroopan käysöissä ja Etelä-Amerikan hävittäjät joihin moni halusi mutta ei päässyt koskaan.  Ne samalla jäivät viimeisiksi suomalaiksiksi Etelä.Amerikan linjapaateiksi. Parhaat laivani ikänä koskaan ja paras linja  Brasilia lives forever.

 

Tuli vuosi 1988 ja syrjähyppy siirryin Effoalta Nesteelle kaasutankkeri Nestefoxiin joka oli Hesperuksen jälkeen juopoin laivani urani aikana.  No vaarallinen työ vaatii raskaat huvit kun kaasua kuskattiin.  Toinen syrjähyppyni oli Finnlinesin Finnfellow eli raitiovaunulinjalla Ukista Hargshamiin, olin silloin jo hyvässä kurssissa kohti maakravun elämää joten luonnollinen phmeä lasku.

 

Jukka

 

 

 

[Jari Ahonen 0]

Olen ollut Korkeasaaren lautalla... no, leikki leikkinä. Itseasiassa olin kesän -80 Kristina Brahella. Silloinen omistaja oli Fagerlines. Risteiltiin Saimaalla sekä Helsingistä Viipuriin, ja siihen erilaiset tilausristeilyt päälle.

 

Sinä kesänä tuli käytyä Viipurissa useammin kuin EU määrää. Olisimme risteilykauden jälkeen päässeet Siljalle tai Vikingille töihin, mutta muistaakseni vain pari jäi laivoille. Muut, minä mukaan lukien, siirryimme kuivalle maalle töihin. Kovin lyhyeksi jäi minun "urani" merellä, ja kovin lyhyitä olivat matkatkin sinuun verrattuna

[Arne Wallen 72]

Isäni oli ja -40 luvulla, jokunen kuvakin taitaa löytyä, et näitä kuitenkaan etsi?

Arska, kaverini oli samoihin aikoihin Jetillä ja sitten muillakin, esim. Saimaa Tank linesillä ym.ajelivat jenkkeihin ja silleen, höyrylaivaosakeyhtiöllä ei tietääkseni.

[Esa Karanko 1 257]

Seilasin hurjassa nuoruudessani kipinänä monissa laivoissa kaikilla merillä. Titasin myös Effoan valkokylkisessä M/S Rheassa (OGYC) sekä Effoan, Svean ja Boren yhteivarustamo Siljan legendaarisessa M/S Fenniassa (OGRJ), joka oli loistonsa päivinä Itämeren suurin matkustajalaiva.

 

Olin univormupukuinen namu. Voi niitä aikoja ja neitoja.

 

   Esa   

[Jukka Joutsijärvi 11]

Seilasin hurjassa nuoruudessani kipinänä monissa laivoissa kaikilla merillä. Titasin myös Effoan valkokylkisessä M/S Rheassa (OGYC) sekä Effoan, Svean ja Boren yhteivarustamo Siljan legendaarisessa M/S Fenniassa (OGRJ), joka oli loistonsa päivinä Itämeren suurin matkustajalaiva.

 

Olin univormupukuinen namu. Voi niitä aikoja ja neitoja.

 

   Esa   

 

Moro Esa.

Joo Rhea oli Arielin ja Pallaksen sisarlaiva vaikka se oli juuri se joka oli raumalla rakennettu?  Kipinä oli hyvin tärkeä henkilö silloin aikoinaan hän laski palkat, jakoi laivaan tulleen postin ja piti ulkomaailmaan yhteyttä pitkillä merimatkoilla.  Kipinät olivat myös hyvin oivallisia ryyppykavereita...sorry Esa tämä oli pakkoa sanoa.

 

Jukka

[Juha Lampi 277]

Olen ollut Korkeasaaren lautalla... no, leikki leikkinä. Itseasiassa olin kesän -80 Kristina Brahella. Silloinen omistaja oli Fagerlines. Risteiltiin Saimaalla sekä Helsingistä Viipuriin, ja siihen erilaiset tilausristeilyt päälle.

 

Hmmm, ettei vain oltu samaan aikaan paatilla. Tosin olin vain kutsuvieraana rapuristeilyllä - nääs kun itse laivanvarustaja B.F:n  tytär oli duunissa samassa byroossa kanssani

 

EFFOA oli Aidolta ja Alkuperäiseltä nimeltään Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö SHO, eli på svenska FÅA, mistä sanaleikkimäisesti syntyi otsikon mukainen nimi. Oijoi, mitä legendaarisia aluksia firman lipun alla höyrysi. S/S Ariadne oli tietenkin oma lukunsa, mutta omakohtaisesti olen kokenut mm. yhden Wellamoista ja "toisen sukupolven ranskattaren" M/S Aallottaren - matkustajana nekin. M/S Finlandialla (nyk. Princess Maria) olen kyllä esiintynyt pari kertaa, mutta tunnustan, etten siitä muutu edes merikirpuksi...

 

Muistan muuten, kun Aallottaren myötä Ruåttinlaivojen vauhtivarat kasvoivat niin, että lähtöä Helsingistä voitiin siirtää iltakuuteen.

[Jari Ahonen 0]

Hmmm, ettei vain oltu samaan aikaan paatilla.

 

 

 

Muistan rapuristeilyt hyvin. Niitä tehtiin syksyllä ennen risteilykauden päättymistä Helsingistä paljon. Yleensä jäätiin ankkuriin johonkin sopivaan paikkaan, jotta matkustajat saivat rauhassa juhlia. Liikkeelle lähdettiin sitten aamuyöllä että oltiin aamupäivällä Helsingissä.

 

Valvoin monet yöt komentosillalla vahtimassa ettei tuuli ala raahata ankkuria... Herra Fagerlund oli rehti ja reilu mies. Minulla on hänestä vain positiivisia muistoja.

[Juha Lampi 277]

Herra Fagerlund oli rehti ja reilu mies. Minulla on hänestä vain positiivisia muistoja.

 

d'Accord!

[Jukka Joutsijärvi 11]

No teillä oli näisä lautoissa mukavaa..meillä Effoalla oli sellaisia kuuluisuuksia kun Mandoliini Mattson ja Gramofooni Karlsson ja Liekki Kustaa kaikki aitoja ahvenanmaalaisia Effoan Kippareita.  Tietenkään unohtamatta M/S Auroran legendaarista Gunnar Pässiä kaikkien kapteenien äitiä. Hän oli todella JUMALA TAIVAASSA JA KAPTEENI LAIVASSA!  Pisti mm raskaana olevan messilikan kiipeämään pelstusveneharjoituksissa naruleidareita pitkin alas pelastusveneeseen. 

Vanhan ajan kapteeni hän oli todella.  Oltiin kerran menossa menossa Bonikseen ja Rio De La Plata joen suulla oli silloin aikoinaan luotsilaiva josta otettiin luotsi kyytiin 8 tunnin matkalle Rio De La Plata jokea pitkin ylös Buenos Airesiin.  No Gunnar oli seilannut 30 vuotta Etelä_Amerikkaan ja osasi paikallisen murteen.  Olin sillo vanhdissa täkki kakkosen vahtia ajoin ja Gunnari otti luotsilaivaan yhteyttä ja huuteli aikansa Espanjan murteella kutsuen luotsilaivaa: "Rekaalaa pilot Rekalaa pilot una esta bargo finlandesa Aurora Aurora cambiou canal once" 

 

En osaa tietenkään kirjoittaa tätä oikein muuta kuin muistista mutta olin sillo käsiruorissa eli aina kun lähestyttiin luotsin ottopaikkaa pistettiin käsiruori päälle. Eli kuulin kaiken.  Gunnari huuteli aikansa espanjaksi luotsilaivaa ei mitään vastausta.

Lopulta täkkikakkonen hienovaraisesti pyysi jos hän saisi kutsua ja hän huuteli:# Rekalaa pilot this is Finland motor vessel Aurora Aurora in canal eleven" Ei mennyt sekuntiakaan kun tuli vastaus:" Oh Aurora this is Rekalaa pilot wellcome and stand by to take pilot on board."  He tunsivat Gunnar pässin 30 vuoden ajalta ja halusivat näyttää hänelle vissiin että ei siellä espanjan kieln taito ratkaissut.

 

Jukka

[Vesa Laine 0]

Olin Finska Ångfartyg Ab:lla myös jungmannina. Sain kuukauden vikaeerauksen Ms Oihonnaan eli siihen pikkuiseen pikinokkaan. Lähdin merille kotisatamasta eli Mäntyluodosta ja matka oli Ml- Lontoon Surrey docks. Takaisin tullessa poikettiin Antwerpeniin jonka merimieskirkolla olevaan vieraskirjaan kirjoitin tietenkin nimeni. Se tapahtui heinäkuussa 1969. Sitten pääsin Nesteen Purhaan joka oli silloin ihan uusi ja suuri tankkeri. Siellä puolikkaaksi ja sitten Enskeriin ja Enskeristä Kapteeni Antti j. Näsin mukana Mentiin Oslon Moss:n hakemaan uusi kaasulaiva nimeltään Nestegas. Nestegasilta jäin maihin Turussa laivan telakoinnin yhteydessä vuonna 1974.

Ollessani vuonna 2000 Antwerpenin kirkolla kolmisen viikkoa talkoissa katsoin vanhat vieraskirjat ja sieltähän se nimi löytyi. Silloisen kanttiiniemännän kanssa todettiin että noin pitkiä taukoja kirkossa käyntiin pitää välttää. Niinpä olenkin sittemmin muutaman kerran yöpynyt kirkon vierastiloissa muutaman yön kerrallaan.

Niin, ja mennessämämme Soritokkaan meidän täytyi springillä jarutella aina vauhti pois sulkuun. Poosu sanoi että se joka polttaa springin, pleissaa siihen uuden öögan. Yhden jouduin heti eka reissulla pleissaamaan ja poosu vahti vieressä että tuli oikein. Arvosana oli välttävä. Purhalla pleissattiin porukalla useinkin trosseja mutta ei taitaisi onnistua enää edes kastliinapallon teko.

Muistona on vieläkin kylpypyyhe Oihonnasta ja käytössä. Silloin oli pyyhkeetkin tehty oikeista aineista.

Olin sitten urani loppuun asti Rauman satamassa koneahtaajana ja Heinäkuussa 1999 menin vetomestarilla Roro-Oihonnaan ajoon ja kävin näyttämässä ekan vastakirjani ja merimieskirjani förstille  joka oli vallan ihastuksissaan ja toi mulle lastauksen päätteeksi Pullon Polignagia. Pullo on edelleen mulla ja avaamaton. Saattaa olla jo lasin makuista konjakkia.

Kaikenkaikkiaan EFFOA oli hyvä varustamo ja niin oli Nestekin.

Nykyisin seilaan Godbyshippinkin RoRoilla aina silloin tällöin Espanjaan ja takaisin mutta vain matkustajana. Ettei pärsse ihan kuivu.

[Jukka Joutsijärvi 11]

Mä olen säästäny kaikki vanhat vastakirjani aina vuodesta 1978 alkaen jottei totuus pääsisi unohtumaan.  MM mikä oli silloin junkin kuukausipalkka.  Jääköön kertomatta. Myös vanha tullauskirja on tallella.  Kiva huomata että muitakin vanhoja skönäreitä on jotka täällä lukee sivuja.  Joo ja tosta pleissamisesta se on taitolaji nykyään ei nykypolven merioppilaat sitä edes taida.

 

Jukka

[Juho Leppänen 0]

Mä olen säästäny kaikki vanhat vastakirjani aina vuodesta 1978 alkaen jottei totuus pääsisi unohtumaan.  MM mikä oli silloin junkin kuukausipalkka.  Jääköön kertomatta. Myös vanha tullauskirja on tallella.  Kiva huomata että muitakin vanhoja skönäreitä on jotka täällä lukee sivuja.  Joo ja tosta pleissamisesta se on taitolaji nykyään ei nykypolven merioppilaat sitä edes taida.

 

Jukka

Niinpä, ei nykyajan nuorista ole mihinkään. Silloin kun me hiihdettiin kouluun kesät ja talvet, paljasvarpain, oli elämä elämisen arvoista. Kehityskin menee väärään suuntaan, nuorena osasin kaikki, nykyajan nuoret eivät osaa mitään.

[Jaakko Rissanen 53]

Täytyy nyt heittää kehiin vähän nuoremmankin polven näkökulmaa. Ennen taivaiden aukeamista (tai siis sukeltamista luolan syvyyksiin hohtavaa näyttöä tuijottamaan) ehdin aloittaa opiskelut merikapteenilinjalla Raumalla. Ensimmäinen puoli vuotta kuluu täkkärin hommia opetellessa. Hieman teoriaa, mutta paljon käytäntöä sisältäen pleissaamiset, kastliinapallon väsäämiset, erilaiset kunnostustyöt yms. Toinen puoli vuotta sitten tehdään näitä tehtäviä käytännössä ja kyllä ainakin Helsinki-Tallinna -väliä hieroessa kastliinaa saa heittää ihan riittämiin.

 

Toisena vuonna alkaakin sitten perämiehen opinnot, mutta lomat menevät (niin halutessaan) seilatessa. Ennen perämiehen papereiden saamista pitää kuitenkin löytyä 365 meripäivää, eli eiköhän siinäkin jo jotain käytännön juttuja niistä "oikeista töistä" ole mukaan tarttunut.

[Esa Karanko 1 257]

Kipinät olivat myös hyvin oivallisia ryyppykavereita...sorry Esa tämä oli pakkoa sanoa.

 

Hahahaa. Kipinä oli oivallinen ryyppykaveri, koska hän ei ollut kenenkään esimies tai alainen. Kapteenit ja kipinät taas paransivat maailmaa keskenään.

 

Jaakko Rissasen tarinaan lisään,  että ennen muinoin merikouluun oli asiaa vasta kahden vuoden kansikokemuksen jälkeen. Käytännössä merikapteeninkirjan saaminen pakollisine kokemuksineen kesti kymmenisen vuotta. Siitä oli vielä pitkä matka ensimmäiseen päällikkyyteen.

 

Kun sähkötyksen loppu alkoi häämöttää, niin kokeneille radisteille tarjottiin Suomessa oikopolkua perämieskirjaan. Minä rupesin lennonjohtajaksi.

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,54620.msg624152.html#msg624152

[Jukka Joutsijärvi 11]

Hahahaa. Kipinä oli oivallinen ryyppykaveri, koska hän ei ollut kenenkään esimies tai alainen. Kapteenit ja kipinät taas paransivat maailmaa keskenään.

 

Jaakko Rissasen tarinaan lisään,  että ennen muinoin merikouluun oli asiaa vasta kahden vuoden kansikokemuksen jälkeen. Käytännössä merikapteeninkirjan saaminen pakollisine kokemuksineen kesti kymmenisen vuotta. Siitä oli vielä pitkä matka ensimmäiseen päällikkyyteen.

 

Kun sähkötyksen loppu alkoi häämöttää, niin kokeneille radisteille tarjottiin Suomessa oikopolkua perämieskirjaan. Minä rupesin lennonjohtajaksi.

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,54620.msg624152.html#msg624152

 

Nimenomaan. Piti seilata 2 vuotta täkkärinä siis minipraktiikkana ennenkuin oli asiaa edes hakea merenkulkopiston perämiehen opintolinjalle.  Varmaan Esa tarkoitti tätä merikoululla.  Eri asia oli sitten merimiesmmattikoulu jonka käytyään saattoi laittaa nimensa myllyn eli merimiestyönvälityksen listoille joko jungmannin listalle tai moottorioppilaan listalle.  Ja odotella eka jobia laivaan.

 

Kyllä nykyään lähtee työelämään perämiehiä joilla ei ole mitään KÄYTÄNNÖN kokemusta seilaamisesta puoli vuotta täkkärin hommien opettelua ei todellakaan ole mitään käytännön kokemusta.  Ennen todellakin SEILATTIIN täkillä minimissään se 2 vuotta ja ne olivat siis 24 kk laivan päällä lomia ei laskettu mukaan.  Arvokasta kokemusta täkkärinä, josta oli myöhemmin hyötyä perämiehen työssä.

Monet seilasivat pidempäänkin enenkuin lukivat perämiehiksi ja kippareiksi.  Eikä kyse todellakaan ollut mistään työharjoittelusta vaan työstä olit laivalla työsuhteessa varustámoon et missään merenkulkuopiston järjestämässä työharjoittelupaikassa.

 

Ja silloinkin kun perämiehen opinnot kestivät 2 vuotta lomat seilattiin täkkärinä ja tienattiin lisää rahaa.  Ja perämiehenä piti seilata muistaakseni minimissään 12 kuukautta siis laivan päällä oloaikaan ennenkuin saattoi hakea merikapteenin opintolinjalle.

 

Jukka

 

[Vesa Laine 0]

Mä olen säästäny kaikki vanhat vastakirjani aina vuodesta 1978 alkaen jottei totuus pääsisi unohtumaan.  MM mikä oli silloin junkin kuukausipalkka.  Jääköön kertomatta. Myös vanha tullauskirja on tallella.  Kiva huomata että muitakin vanhoja skönäreitä on jotka täällä lukee sivuja.  Joo ja tosta pleissamisesta se on taitolaji nykyään ei nykypolven merioppilaat sitä edes taida.

 

Jukka

Mullakin on kaikki kirjat tallella. Pitääkin oikein katsoa montako markkaa kuukaudessa junkki sai ekaseilauksellaan.

[Jaakko Rissanen 53]

Perämieheksi tarvitaan nykyisin 365 meripäivää. Eli 12 kuukautta. Tästä iso osa tulee työsuhteessa varustamoon, eikä palkattomasta harjoittelusta (joka tosin alun jälkeen tarkoittaa niiden samojen oikeiden hommien tekemistä ilman palkkaa). Monesti ensimmäisen kevään harjoittelupaikka on koulun järjestämä, josta sitten varustamot nappaavat hyvänoloiset kaverit suoraan työsuhteeseen koko kesäksi täkkärin hommiin. Seuraavana syksynä alkaa perämiesluokka, mutta lomat menevätkin sitten seilatessa täkkärinä. Tavallisesti perämiesharjoittelulta vaadittavat asiat tehdään sitten näiden hommien ohessa.

 

Vahtiperämiehenkirjan saamisen edellytyksenä on:

 

1) vähintään 18 vuoden ikä;

 

2) vahtiperämiehen koulutus; sekä

 

3) meripalvelua:

 

a) 12 kuukautta hyväksytyn harjoitteluohjelman mukaisesti kansainvälisen liikenteen aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500; tai

 

b) 36 kuukautta, joista vähintään 24 kuukautta sellaisen kansainvälisen liikenteen aluksen kansiosastossa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500.

 

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun meripalveluun tulee sisältyä vähintään kuusi kuukautta vahdinpitoon liittyviä kansipäällystön valvonnassa suoritettavia tehtäviä komentosillalla.

 

Kotimaanliikenteeseen rajoitetun vahtiperämiehenkirjan saamisen edellytyksenä ei ole meripalvelu kotimaanliikennettä laajemmassa liikenteessä.

 

 

Tällä hetkellä tie vahtiperämieheksi kestää kuitenkin monella paljon tuota minimiä pidempään, paikkoja ei yksinkertaisesti ole ottajiin nähden liikaa.

 

Käytännön kokemustahan saa vain tekemällä, enkä lähde väittelemään nykyisen mallin riittävyydestä suuntaan taikka toiseen. Toivottavasti koulut tuottavat laivoille kuitenkin kavereita, jotka osaavat tarvittaessa kuunnella niitä käytännön osaajia asioissa, joissa heidän oma tietotaitonsa ei riitä. Ei sitä konekiväärijoukkueen johtajankaan tarvitse olla loistava kk-ampuja.