IL: Humalainen lentäjä vaaransi operaation jatkosodassa (FK-109)

[Juha Klemettinen 28]

Tuore, viime viikolla ilmestynyt kirja paljastaa, että Ilmavoima menetti kokonaisen lentokoneen Karjalan korpeen, koska koneen pilotti oli humalassa sotalennolla ja ohjasi koneen puun latvoihin.

 

Samalla humalainen lentäjäluutnantti vaaransi 1944 kokonaisen salaisen kaukopartio-operaation menestyksekkään hoitamisen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102714648817_uu.shtml

[Arne Wallen 72]

Olikohan tuosta tai vastaavasta juttua Kemppisen kirjassa aikanaan, pitääkin lueskella tuop uudestaan tuossa huomenissa.

[Markku Kanninen 447]

Olikohan tuosta tai vastaavasta juttua Kemppisen kirjassa aikanaan, pitääkin lueskella tuop uudestaan tuossa huomenissa.

Jossakin on ollut juttua joka meni jotenkin näin: tähtärillä oli ollut täys työ pitää pilotti hereillä sotalennolla ja kun hänelle oli aamulla tähtäri kertoillut missä kunnossa oli keikka tullut tehtyä ei lentäjä muistanut mitään vaan oli tuumannut että "älä valehtele !"

Markku

[Jukka Juutilainen 0]

Olis nyt ottanut myös sille kuuluisalle "kolmannelle" jalalle, niin olis keikka mennyt hyvin... 

 

Tuohan ei nyt ole uutta juttua ollenkaan, notta SUOMALAISET sotilaslentäjät lensivät vähemmän selvinpäin sodassa... 

[Markku Kanninen 447]

Olis nyt ottanut myös sille kuuluisalle "kolmannelle" jalalle, niin olis keikka mennyt hyvin... 

Tuohan ei nyt ole uutta juttua ollenkaan, notta SUOMALAISET sotilaslentäjät lensivät vähemmän selvinpäin sodassa... 

Eiköhän ero ollut lähinnä juomien laadussa: siinämissä sakemanni nautti hienoa ranskalaista sota eiku ryöstösaaliskonjakkia joutui köyhempi tyytymään siihen leikattuun tai tikkuviinaan....

Markku 

 

[Mika Jääskeläinen 19]

Eiköhän ero ollut lähinnä juomien laadussa: siinämissä sakemanni nautti hienoa ranskalaista sota eiku ryöstösaaliskonjakkia joutui köyhempi tyytymään siihen leikattuun tai tikkuviinaan....

Markku 

 

 

Monikohan Iivana kävi länsikapitalistifasistin kimppuun votkalla huolellisesti voideltuna? Veikkaan että suurin osa. 

[Jukka Juutilainen 0]

Jo vain! Näinhän se pakkasi kaiketi menemään sotahommissa, vaikka niistä ei paljoa ole jälkeenpäin huudeltu. Joppe Karhusen kirjoista löytyy jotain asian tiimoilta... Eikös ne Morane-pilottien happisäiliötkin olleet välillä kovassa käytössä maassa. Sitten kun tuli hälytys, niin happi oli säiliöistä poissa.

 

Mitä tulee sakemanneihin, niin Konrad Knabe kirjoittaa eturintaman sotilaana varsin reippaasta alkoholin käytöstä myös sotalennoilla ja britit pyrähtivät välillä ilmaan Pubi-kierrosten jälkeen. Kerran kun lensi krapulassa, niin ei halunut lentää toista kertaa, oli tosin monen pilotin toteamus kostean illan jälkehen...

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,88104.0.html

 

[ attachment removed / expired ]

 

Englannin laivastossa kuului rommiryypyt päiväohjelmaan vielä pitkälti sotavuosien jälkeen... Jenkit käyttivät/käyttävät "Go on & Go off"-pillereitä sotalennoillaan mm. Irakissa. Eli lensivät virallisesti "aineissa". Asiaa sen kummemmin hyväksymättä, mutta onhan noita tarinoita ja esimerkkejä maailmalta ja Suomesta kyllä tarjolla liiankin paljon...

 

[Markku Kanninen 447]

Joo, Suomessakin ryhdistäydyttiin asian suhteen valitettavasti vasta Koivulahden jälkeen ja kun muistellaan erästä takavuosien tv-dokumenttia niin vaikutais ettei britit oo viisastuneet vieläkään...

Markku

[Jari Lindevall 0]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102714648817_uu.shtml

 

Kirjassa Operaatio Hokki, on mainittu tuo tapaus.

 

”saatuamme sovitut valomerkit alkoi pudotus. Lähestyimme kohdetta pohjoisesta. Valomerkkien kohdalla korkeusmittari osoitti 150 metriä. Tämä ei kuitenkaan vastannut todellista lentokorkeutta, vaan oli se jonkun verran pienempi. Heitin samalla kertaa luutn. Salon pudottamien tavaravarjojen kanssa yhden tähystämöön sijoitetuista laatikoista. Kone jatkoi lentoa samaan suuntaan ja ryhdyin varaamaan laatikkoa seuraavaan pudotukseen.

Tätä tehdessäni kuului äkkiä puun latvan rapinaa rungossa ja hetkistä myöhemmin toisen. Totesin ympärilleni silmäiltyäni koneen »vajonneen» yli 50 metriä ja että nopeutemme oli pieni. Sitten tarttui koneemme vasemman puoleisista tasoistaan lujasti puuhun ja kone kääntyi huomattavasti vasemmalle ja tasot katkesivat. Klo 23.10 tulimme syöksyssä suohon, johon kone jäi 80° kulmaan ja käännyttyään lentosuunnasta 180°.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

[Raimo Heikkinen 2 474]

Iltalehden otsikko on täyttä potaskaa, samoin alaotsakkeen "Arviokyky petti" jälkeinen teksti aivan kuvottavaa. Mistä on peräisin tieto, että ohjaaja olisi ollut humalassa? Todisteet esille. Sitä paitsi kirjoituksessa mainittu "humalainen luutnantti" ei vaarantanut Operaatio Hokkia vaan sitä johtanut kapteeni ja Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen joutui kesken kaiken sairastelun vuoksi samalla koneella onnettomuuslentäjien kanssa palaamaan koti-Suomeen. Luulisi tietokirjailijan ja rikoskomisaarion perehtyneen paremmin kirjoittamaansa aineistoon.

 

Käytössäni on FK-109 onnettomuuden tutkintapöytäkirja, FK-109 lentopäiväkirja, Lassi Saressalon Päämajan kaukopartiot jatkosodassa, WSOY 1987.

 

Ohjaajaluutnantti Salo aloitti Tiedustelulentolaivue 16:sta 1.7.1944. Onnettomuuteen päättyneeseen lentotehtävään kuului aluksi siirtyminen toiselle lentokentälle: 17.8.1944 kello 20:10-20:40. Matkalento Onttola-Wärtsilä. TLe.Lv.16 kom. v.s. kapteeni Sompin Onttolassa antamalla suullisella määräyksellä muonituslennon pudotuskorkeudeksi annettiin 75 metriä. Ohjaaja kertoi: Saatuani lentotehtävän kapt. Kahlalta (nyt ilmeisesti Wärtsilässä, RHe), lähdimme ylik Kosken kanssa FK-109:n luo. Koneeseen oli asennettu tavaravarjot ja muut tavarat. Koekäytin moottorin ja kokeilin pommilaukaisimet, etteivät tavaravarjot päässeet liian aikaisin putoamaan. Säädin lisäksi tarkkuuskorkeusmittarin nollaan. Startti ja lento Wärtsilästä kohteelle kello 22:15-23:05 "Muonituslento (kone tuhoutui)". Ohjaaja: Lento sujui normaalisti Säämäjärvelle, josta löysimme Kuutisjärvelle. Korkeus oli 1200 m. Kiersimme liu´ussa järveä n. 300 m:ssä oikaisin koneen ja rupesin lähestymään nuotioita. Tällöin pudotin korkeuden 100 metriin, jonka jälkeen en enää katsonut korkeusmittaria. Sää oli täysin pilvistä, joten horisontti ei näkynyt (alleviivattu punakynällä), lisäksi pakoputken tuli haittasi näkyväisyyttä eteenpäin. Kun nuotiot olivat hävinneet tason alle, pudotin tavaravarjot. Samassa tunsin nykäyksen ja kone kallistui vasemmalle. Yritin estää sitä, mutta samassa kone iski maahan ja kadotin tajuntani. Seuranneista tapahtumista ei minulla ole mitään selvää mielikuvaa. Muistan ainoastaan kulkeneemme metsissä. Viimeisen 20 pv:n tapahtumat muistan hieman paremmin. Odotimme meitä hakemaan tulevaa konetta ja kun se tuli, lähdimme sillä Rissalaan, josta meidät tuotiin sairaalaan Kuopioon.

 

Tähystäjän, ylik Kosken lausuntoa on alkuun siteerattu tarkasti (ks. ketjun aloitus ts. Klemettisen lainaus IL:stä), mutta jätetty loppu kokonaan pois. Jatkan siitä: "N. 3 minuuttia oli luutn. Salo tajuttomana ja n. 5 minuutin kuluttua olin itse vapautunut koneen romujen puristuksesta. Luutn. Salo pyysi apua päästäkseen irti koneesta, mutta siihen en pystynyt kovan verenvuodon ja polvimurtuman takia. Kehoitin häntä odottamaan vähän aikaa, jotta kaukopartiomme ennättää apuun. Saavuttuaan otti partio meidät hoiviinsa. Kone vaurioitui moottorista tähystämöön aika hajalle. Aamuhämärissä se naamioitiin. Tähystäjälaskuvarjo käytettiiin sidetarpeisiin. 18.8. klo 6,00 lähti partio liikkeelle pohjoista kohti ja minut kannettiin paareilla mukana. 6 km. päässä yövyttiin ja tiedusteltiin 2 km. päässä oleva laskukelpoinen järvi, josta sitten kone meidät noutikin 20.8. klo 21,20 ja toi Rissalaan, josta matka edelleen jatkui autolla Kuopion Lääninsairaalaan".

 

Päämajan kaukopartiot kirja: "Huoltotäydennystä 17.8. partiolle tuonut Fokker-kone yritti pudottaa torpedot mahdollisimman matalalta, mutta koneen toinen taso osui puihin ja kone putosi. Partio sai kuitenkin tavaransa ja otti lievästi loukkaantuneet ohjaajan ja tähystäjän mukaansa. Kesken matkaa partion 53/2 johtaja kapteeni Ilmari Honkanen sairastui ja hänet noudettiin pois loukkaantuneiden lentäjien ja parin partiomiehen kanssa He 115 -koneella 20.8".

 

FK-109 onnettomuutta koskevat lausunnot. Tutkijalautakuntaan kuuluivat puheenjohtajana kapt K. Linnamaa, jäseninä luutn T. Riekki ja sot.mest E. Eve.

Säätiedot 17.8.44 Wärtsilä kello 22,00. Tuuli 0 Beauf., pilvisyys 5/10, pilvilaji St CU, pilvien korkeus 1000-1500m, ilmanpaine -, lämpötila maanpinnalla -, kuulakkuus 10-20 km., Sade. Alapilvet St CU 3/10, kokopilvisyys 5/10.

 

Ohjaajan lentokokemus 262 tuntia. Lähimmän esimiehen lausunto, laivueen komentaja majuri H. Pursiainen: Luutn Salo on taipumuksiltaan heikohko ohjaaja. Rikkonut kesän aikana kaksi IT-konetta (lasku epäonnistunut). Ylikers Koski on luotettava ja kokenut lentosähköttäjä.

 

Lautakunta. Onnettomuuden syynä on ollut: Ohjaaja on erehtynyt lentokorkeuden arvioimisessa. Tästä johtui koneen törmääminen puihin. Tämänlaatuisen onnettomuuden uusiutumisen estämiseksi ehdotetaan, että huoltolentoja suorittamaan määrätään kokeneimpia ohjaajia.

 

Ilmavoimien Esikunta. Päätös. Lausunnot. Seeve: Kun mies palaa takaisin palvelukseen (on SotaS:ssa), on suoritettava tarkastus, jossa otetaan erikoisesti huomioon hänen yönäkökykynsä.

Ilmavoimien komentaja J.F. Lundqvist, 19.10.1944: "Valtion vahinko".

[Jari Lindevall 0]

Otteita Operaatio Hokki kirjasta;

 

"......kapteeni Mikael Sompin. Tämä välitti käskyn edelleen laivueen kolmannen lentueen päällikölle, kapteeni Paavo Kahlalle. Mannerheim-ristin ritari Kahla puolestaan käski tehtävään 21-vuotiaan lentäjäluutnantti Erkki Salon.

On epäselvää, miksi Kahla käski lentotehtävään juuri Salon ja kuinka käsky annettiin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin piti. Käsky tavoitti Salon illalla yhdeksän ja kymmenen välillä, kun tämä oli illanvietossa ja naisseurassa. Kun nuori ohjaajaluutnantti saapui kentän laidalle, hänen vakituinen tähystäjänsä kieltäytyi lähtemästä lennolle: luutnantti Salo pyrki koneeseen silminnähden juovuksissa ja lentohaalareiden sijasta palveluspuvussa, suoraan juhlimasta tulleena.

Tähystäjä toimi oikein, mutta kiireiseksi arvellussa tilanteessa ei ollut aikaa hankkia uutta ohjaajaa tai sitten asiaa ei haluttu ilmoittaa esimiehille. Partion kannalta täydennystä olisi toki voitu lykätä tunneilla tai päivälläkin, mutta Värtsilän kentällä tiedettiin vain, että partio tarvitsi täydennyksensä mahdollisimman pian. Niinpä kokenut lentosähköttäjä, ylikersantti Reino Koski, ilmoittautui vapaaehtoiseksi tähystäjäksi lennolle. Lentomatka oli lyhyt, vain puolisentoistasataa kilometriä suuntaansa, ja siitä arveltiin selvittävän juopuneellakin ohjaajalla.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

 

””Niilo Aaltio teki lentäjille paareja ranteenvahvuisista puista, mutta työ kävi tuskastuttavan hitaasti. Kirves oli tylsynyt niin pahoin, ettei se tahtonut purra tuoreeseen puuhun. Aaltio ei

voinut olla huomaamatta kannolla istuneen lentäjäluutnantin tilaa:

Salo oli aivan selvästi juovuksissa. Toki – kun tekee lentokoneella sellaisen kuperkeikan, syöksyy maahan ja lyö päätään – sitä on varmasti määrätyllä lailla sekaisin sellaisenkin jälkeen… Mutta ei tämä nyt ollut sitä, sen erotti aivan selvästi. Hän oli melko humalassa ja haisikin alkoholille.

Kun Honkanen havaitsi lentäjän kunnon, hän suuttui partiomiesten mukaan »vallan pirusti». Partionjohtajaa ei voine reaktiostaan syyttää: päällimmäisenä oli huoli oman partion paljastumisesta. Lisäksi koko tehtävä oli suunniteltava uudelleen, sillä seuraavaksi oli järjestettävä pahasti loukkaantuneen ylikersantti Kosken nopea evakuointi. Salo lähtisi luonnollisesti samalla lennolla takaisin. Honkanen puri hammasta puhutellessaan Saloa:

Jos täältä ylipäänsä selvitään hengissä, sinun lentosi on lennetty. Ja siitä voit lähteä, että sotilasarvo menee – se on aivan varma!

Sen pidemmälti asiaa ei kuitenkaan ollut aikaa puida. Onneksi partio oli juuri levännyt, sillä nyt olisi edessä pitkä urakka.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

 

”Takaa-ajajien eksyttäminen olisi edellyttänyt harhauttavia ketunlenkkejä, mutta nyt niitä ei voinut ajatellakaan. Kuormaa oli liikaa: ylimääräinen matka kuluttaisi partiota paljon enemmän kuin vihollista. Vauhti ja tarvittaessa tulivoima saisivat ratkaista pelin. Partio oli yhä varsin vahva ja hyvin aseistettu, eikä vihollinen uskaltautuisi aivan pienellä joukolla tulitaisteluun, vaikka saavuttaisikin partion. Matka jatkui puolijuoksua, ja luutnantti Salo hölkkäsi joukon keskivaiheilla. Humala haihtui pikkuhiljaa, ja tilalle laskeutuivat krapula ja häpeä. Koneen menettäminen lentovirheen vuoksi vihollisen selustaan, tähystäjän telominen ja putoaminen humalassa takaa-ajetun kaukopartion keskelle on yksittäisen lentäjän sotilasmokana ainutlaatuinen.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

[Raimo Heikkinen 2 474]

Hepposilla perusteilla on kirjailija mustamaalannut Erkki Salon, jos juovuksissa olemisesta ainoana todisteena on sotaveteraani Niilo Aaltion "musta-tuntui". Kaitpa kirjailija oli varmistanut, että Salo oli siirtynyt "hiljaisten miesten laivueeseen" ennen kirjansa ilmestymistä. Itselläni on tiedossa pari veteraanin muisteloa, missä kirjailija on "imenyt" kaiken veteraanin kertoman faktana, oivaltamatta (tai välittämättä siitä), että veteraanin intressissä on pyrkimys korostaa omaa tärkeyttään tehtävän onnistuneessa suorituksessa.

 

Muutama kysymys on kirjailijalle mielessäni. Kuka oli se "vakituinen tähystäjä" joka kieltäytyi lähtemästä Salon mukaan muonituslennolle? Onko muita Niilo Aaltion lisäksi, jotka ovat kertoneet kirjailijalle Salon humalatilasta? Kirjan mukaan Honkasen hammasta purren antama uhkaus Erkki Salolle "Jos täältä ylipäänsä selvitään hengissä, sinun lentosi on lennetty. Ja siitä voit lähteä, että sotilasarvo menee - se on aivan varma!" Kuka tämän on kertonut kirjailijalle?

 

Tutkintapöytäkirja kertoo aivan muuta, kuten edellisestä kirjoituksestani voi lukea.

 

Jari Lindevall, esitän sinulle seuraavan kysymyksen kun varmasti viimeksi olet lukenut kirjan Päämajan kaukopartiot jatkosodassa (itselläni sen lukemisesta on vierähtänyt yli kymmenen vuotta): Löytyykö kirjassa yhtään mainintaa Erkki Salon humalatilasta? Pitäisi kyllä olla, sillä se on perusteellisen hyvin tehty dokumentti kaukopartiomiesten matkoista linjojen taakse. Ja kirjan tekijät ovat hyvin perehtyneitä omaan aiheeseen, sillä he ovat laskuvarjojääkäreitä!

 

 

[Arne Wallen 72]

Puuttumatta varsinaisesti tähän tapauksen olen liiankin monta kertaa kuullut mukana olleitten kertomuksia juopuneena maalla, merellä ja ilmassa olleista.Ennen sotia, sodan aikaan ja vielä ainakin -60 luvulla.Virallisia raportteja tehtiin ja jätettiin tekemättä tilanteen mukaan.Silloinen kaverihenki oli niin kova ettemme ehkä jälkeläiset aina usko.Kemppinen taisi olla vielä voimissaan kun kirja kirjoitettiin, en tiedä onko enään tänä päivänä kukaan FK-lentueesta.

[Jari Lindevall 0]

Hepposilla perusteilla on kirjailija mustamaalannut Erkki Salon, jos juovuksissa olemisesta ainoana todisteena on sotaveteraani Niilo Aaltion "musta-tuntui". Kaitpa kirjailija oli varmistanut, että Salo oli siirtynyt "hiljaisten miesten laivueeseen" ennen kirjansa ilmestymistä. Itselläni on tiedossa pari veteraanin muisteloa, missä kirjailija on "imenyt" kaiken veteraanin kertoman faktana, oivaltamatta (tai välittämättä siitä), että veteraanin intressissä on pyrkimys korostaa omaa tärkeyttään tehtävän onnistuneessa suorituksessa.

 

Muutama kysymys on kirjailijalle mielessäni. Kuka oli se "vakituinen tähystäjä" joka kieltäytyi lähtemästä Salon mukaan muonituslennolle? Onko muita Niilo Aaltion lisäksi, jotka ovat kertoneet kirjailijalle Salon humalatilasta? Kirjan mukaan Honkasen hammasta purren antama uhkaus Erkki Salolle "Jos täältä ylipäänsä selvitään hengissä, sinun lentosi on lennetty. Ja siitä voit lähteä, että sotilasarvo menee - se on aivan varma!" Kuka tämän on kertonut kirjailijalle?

 

Tutkintapöytäkirja kertoo aivan muuta, kuten edellisestä kirjoituksestani voi lukea.

 

Jari Lindevall, esitän sinulle seuraavan kysymyksen kun varmasti viimeksi olet lukenut kirjan Päämajan kaukopartiot jatkosodassa (itselläni sen lukemisesta on vierähtänyt yli kymmenen vuotta): Löytyykö kirjassa yhtään mainintaa Erkki Salon humalatilasta? Pitäisi kyllä olla, sillä se on perusteellisen hyvin tehty dokumentti kaukopartiomiesten matkoista linjojen taakse. Ja kirjan tekijät ovat hyvin perehtyneitä omaan aiheeseen, sillä he ovat laskuvarjojääkäreitä!

 

 

 

Terve! Raimo.

 

Luin molemmat kirjat ja eroavaisuuksia samoista retkistä löytyy. Operaatio Hokissa hyvin tuotu esiin tuo kertomusten ristiriitaisuus,siitä löytyy viisi erillaista näkemystä samalla kaukopartio reissulla olleilta partiomieheltä:

 

”VETERAANIEN KERTOMUKSISTA

Viisi edellä esitettyä kertomusta aselepolinjan ylittämisestä eroavat toisistaan huomattavasti. Ne eivät sulje täydellisesti toisiaan pois, mutta yhtäkään niistä ei pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi. Kertomusten kirjo osoittaa, kuinka tärkeää on dokumentoida tapahtumat tuoreeltaan. Partio Hokki oli jatkosodan ainoita Päämajan kaukopartioita, josta ei laadittu partiokertomusta. Sellaisen laatiminen olisi tehnyt muun arvailun tarpeettomaksi: vienyt pohjaa niiltä, jotka haluavat muistaa asioita väärin – ja ollut muistin tukena niille, jotka haluavat muistaa ne oikein.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

[Jari Lindevall 0]

Itse lukitsisin Arnen näkemyksen tässä asiassa.

[Jaakko Männistö 264]

Kautta maailmansivun on edesmenneitä suurmiehiä sekä isänmaan puolustajia yritetty mustata keinolla jos toisella ja useimmiten helpon rahan toivossa= myynninedistäminen Löytyy homo-Mannerheimia,juoppo/häntä-heikki Kekkosta,löytyy rapakkoon sotkettua,häväistyä Tuntematonta sotilasta ja vaikka mitä! Huu-haa juttuja suurin osa.Ehkä siellä seassa jokunen pieni totuuden siemenkin saattaa piileksiä.En lukitsisi totuutena kumpaakaan noista näkemyksistä,en Raimon eikä Jarin!

[Raimo Heikkinen 2 474]

En hyväksy maailmansivun enkä Suomenkaan mittaisia yleisellä tasolla olevia toteamuksia, koska asiakirjoja on juuri tästä puheena olevasta Erkki Salon tapauksesta käytössä.

[Jari Lindevall 0]

En hyväksy maailmansivun enkä Suomenkaan mittaisia yleisellä tasolla olevia toteamuksia, koska asiakirjoja on juuri tästä puheena olevasta Erkki Salon tapauksesta käytössä.

 

No, hyvä.

Asiahan saa uutta valaistusta jos laitat nuo asiakirjat tähän näkösälle, sillä lisätieto on hyvästä.

 

Ps. Tuolla ko. tapahtumalla taitaa olla enää yksi silminäkijä elossa, ainakin kirjan kirjoittajan mukaan.

 

Kiitos ja kumarrus jo etukäteen.

[Raimo Heikkinen 2 474]

Annetaan valaistusta Fokker C.X. -lentokoneen (FK-109) lentopäiväkirjan sivulta.

 

Luutnantti Erkki Salo lensi koneensa Onttolasta Wärtsilään, laskeutuen Wärtsilään 17.8.1944 kello 20:40. Muonituslennolle lähtö tapahtui kello 22:15, joten hänellä oli 1 tunti 35 minuuttia aikaa Wärtsilän lentotukikohdassa juoda viinaa, käydä naisissa, ottaa kapteenien Sompin ja Kahlan tehtäväannot vastaan ja tehdä tarvittavat lentoonlähtö tarkastukset koneella. Kaikkea hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, sillä lentohaalarit jäi pukematta, kuten Iltalehti kertoi.

 

Onhan se ymmärrettävää, että "vakituinen tähystäjä" kieltäytyy humalaisen kanssa lähtemästä lennolle, mutta onneksi löytyi kuitenkin uskalias varamies, ylikersantti Reino Koski! Koskella on takanaan rankka kokemus kun hänen FK-koneensa (FK-91) ammuttiin alas 13.7.1941. Kone syttyi ilmassa palamaan, jonka seurauksena ohjaaja menehtyi parin päivän kuluttua saamiinsa palovammoihin, mutta kk.-ampuja Koski selviytyi, tosin pahoin palaneena. Hänelle sitten sopi vakinaisen tähystäjän sijasta lähteä humalaisen lentäjän matkaan vihollislinjojen taakse annettua tehtävää hoitamaan.

 

Jos Iltalehteä on uskominen, näinhän tässä on täytynyt käydä.

[Arne Wallen 72]

Tulee tuosta mieleen, onhan tuo juominen voinnut tapahtua myös Onttolassa, tässähän on myös se mahdollisuus että Aaltio leimataan nyt valehtelijaksi ja omanpesän likaajaksi.

[Jari Lindevall 0]

Jäin kaipaamaan vielä lisää "asiakirjoja" , lentäjä luutnantin puolesta.

 

Tämän hetkisen materiaalin perusteella Operaatio Hokin materiaalia pidän uskottavampana.

[Raimo Heikkinen 2 474]

Otteita Operaatio Hokki kirjasta;

 

"......kapteeni Mikael Sompin. Tämä välitti käskyn edelleen laivueen kolmannen lentueen päällikölle, kapteeni Paavo Kahlalle. Mannerheim-ristin ritari Kahla puolestaan käski tehtävään 21-vuotiaan lentäjäluutnantti Erkki Salon.

On epäselvää, miksi Kahla käski lentotehtävään juuri Salon ja kuinka käsky annettiin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin piti. Käsky tavoitti Salon illalla yhdeksän ja kymmenen välillä, kun tämä oli illanvietossa ja naisseurassa. Kun nuori ohjaajaluutnantti saapui kentän laidalle, hänen vakituinen tähystäjänsä kieltäytyi lähtemästä lennolle: luutnantti Salo pyrki koneeseen silminnähden juovuksissa ja lentohaalareiden sijasta palveluspuvussa, suoraan juhlimasta tulleena.

Tähystäjä toimi oikein, mutta kiireiseksi arvellussa tilanteessa ei ollut aikaa hankkia uutta ohjaajaa tai sitten asiaa ei haluttu ilmoittaa esimiehille. Partion kannalta täydennystä olisi toki voitu lykätä tunneilla tai päivälläkin, mutta Värtsilän kentällä tiedettiin vain, että partio tarvitsi täydennyksensä mahdollisimman pian. Niinpä kokenut lentosähköttäjä, ylikersantti Reino Koski, ilmoittautui vapaaehtoiseksi tähystäjäksi lennolle. Lentomatka oli lyhyt, vain puolisentoistasataa kilometriä suuntaansa, ja siitä arveltiin selvittävän juopuneellakin ohjaajalla.”

 

Katkelma teoksesta: Mikko Porvali. ”Operaatio Hokki”. iBooks. https://itun.es/fi/DXAOJ.l

 

"Käsky tavoitti Salon illalla yhdeksän ja kymmenen välillä", kun tämä oli illanvietossa ja naisseurassa". Lentopäiväkirjan mukaan Salo oli tuolloin Wärtsilässä.

[Jari Lindevall 0]

Tämä löytyi ;

 

Ilmavoimien Esikunta. Hankintaosasto. Lentokoneasiat. Poistettuja lentokoneita. T 19424/132.

 

Tutkintapöytäkirja, laadittu lentokone FK-109:n lento-onnettomuudesta.

 

A. Tutkijalautakunnan merkinnät:

 

Tutkijalautakunta, johon kuului puheenjohtajana kapt. K. Linnamaa sekä jäseninä luutn. T. Riekki ja sot.mest. E. Eve ryhtyi tutkimaan onnettomuutta TLe.Lv.16:n komentajan määräyksestä 3.10.1944.

 

1. §. Onnettomuusaika ja -paikka

 

Elokuun 17 p:nä v. 1944 klo 23,05 Säämäjärvellä Kuutisjärven luoteispäässä.

 

2. §. Lentokone

 

Tyyppi: FK. N:o 109. Käyttö: Tiedustelukone. Koko lentoaika 523 t. 30 min. Valmistusvuosi 1938. Lentoaika viime peruskorjauksen jälkeen 197 t. 50 min. Koneen kuntoisuus ennen onnettomuutta: Kunnossa.

 

Kone tarkastettu viimeksi 5 p:nä elokuuta 1944. Tarkastuksen suorittanut lekomek. Koiranen ja lekomek. Lehtonen.

 

3. §. Moottori

 

Tyyppi: Pegasus XII. N:o 18160. Teho 920 hv. Koko käyntiaika 251 t. 05 min. Valmistusvuosi 194-. Käyntiaika viime peruskorjauksen jälkeen - t. - min. Moottorin kuntoisuus ennen onnettomuutta: Kunnossa.

 

4. §. Säätiedot

 

Klo 22,00, Värtsilän havaintoasemalla tuulen suunta -, voima 0 Beauf, pilvisyys 5/10, pilvilaji St CU, pilvien korkeus 1000-1500 m, ilmanpaine - mm. Lämpötila maanpinnalla - C°. Kuulakkuus 10-20 km. Sade. Alapilvet St CU 3/10, kokopilvisyys 5/10.

 

5. §. Ohjaaja

 

Luutnantti Erkki Salo, syntynyt Helsingissä 22.4.1923. Koko lentoaika ohjaajana 262 t., tähystäjänä - t. Lentoaika ohjaajana 6:n viime kk:n aikana 24 t. Palvelus Ilm. V:ssa 4.6.41 - 28.2.43 Le.SK:ssa, 1.3 - 28.7.43 TLe.Lv.35:ssä; 29.7.43 - 30.6.44 TLe.Lv.12:ssa; 1.7.44 alkaen TLe.Lv.16:ssa.

 

Ohjaajakoulu Ilm.UK 13. Lentomerkki ohjaajalle 26.7.43.

Miten vahingoittunut: Sai lievän aivotärähdyksen.

 

6. §. Tähystäjä

 

Ylikersantti Reino Aulis Johannes Koski. Syntynyt -:ssa 8.7. 1916. Koko lentoaika tähystäjänä 312 t., ohjaajana -t. Palvelus Ilm. V:ssa lentosähköttäjänä.

 

Miten vahingoittunut: Ruhjevamma polvessa.

 

[...]

 

8. §. Lentotehtävä

 

Lentomääräys N:o -, tehtävä suullinen. Määräyksen antaja TLe.Lv.16:n kom.v.s. kapt. M. Somppi. Suulliset määräykset ennen lähtöä: Pudotus 75 m. korkeudelta.

 

9. §. Tutkijalautakunnan havainnot

 

Kone jäi vihollisen puolelle.

 

[...]

 

14. §. Lähimmän esimiehen lausunto

 

Luutn. Salo on taipumuksiltaan heikohko ohjaaja. Rikkonut kesän aikana kaksi IT-konetta (lasku epäonnistunut). Ylikers. Koski on luotettava ja kokenut lentosähköttäjä.

 

Laivueen komentaja: Heikki Pursiainen. Majuri.

 

15. §. Lautakunta selvittää onnettomuuden syyt seuraavasti

 

Onnettomuuden syynä on ollut: Ohjaaja on erehtynyt lentokorkeuden arvioimisessa. Tästä johtui koneen törmääminen puihin. Tämänlaatuisen onnettomuuden uusiutumisen estämiseksi ehdotetaan, että huoltolentoja suorittamaan määrätään kokeneimpia ohjaajia.

 

8515:ssa, 3.10.1944.

Kapteeni K. Linnamaa.

Luutnantti T. Riekki

Sot.mest. E. Eve.

 

B. Joukko-osaston päällikön lausunto ja päätös

 

[...]

 

Onko lentomääräys ollut suhteessa ohjaajan koulutukseen? On.

 

[...]

 

8530:ssa 10.10.1944

Le.R 3:n Komentaja Eversti G. Magnusson

 

 

 

Liite № 1.

 

Koneen ohjaaja luutn. E. S a l o  kertoi:

 

Saatuani lentotehtävän kapt. Kahlalta, lähdimme ylik. Kosken kanssa FK-109:n luo. Koneeseen oli asennettu tavaravarjot ja muut tavarat. Koekäytin moottorin ja kokeilin pommilaukaisimet, etteivät tavaravarjot päässeet liian aikaisin putoamaan. Säädin lisäksi tarkkuuskorkeusmittarin nollaan.

 

Sen jälkeen starttasimme. Lento sujui normaalisesti Säämäjärvelle, josta löysimme Kuutisjärvelle. Korkeus oli 1200 m. Kiersimme liu'ussa järveä. N. 300:ssa oikaisin koneen ja rupesin lähestymään nuotioita. Tällöin pudotin korkeuden 100 metriin, jonka jälkeen en enää katsonut korkeusmittaria. Sää oli täysin pilvistä, joten horisontti ei näkynyt, lisäksi pakoputken tuli haittasi näkyväisyyttä eteenpäin. Kun nuotiot olivat hävinneet tason alle, pudotin tavaravarjot. Samassa tunsin nykäyksen ja kone kallistui vasemmalle. Yritin estää sitä, mutta samssa kone iski maahan ja kadotin tajuntani.

 

Seuranneista tapahtumista ei minulla ole mitään selvää mielikuvaa. Muistan ainoastaan kulkeneemme metsissä. Viimeisen 20 pv:n tapahtumista muistan hieman paremmin. Odotimme meitä hakemaan tulevaa konetta ja kun se tuli, lähdimme sillä Rissalaan, josta meidät tuotiin sairaalaan Kuopioon.

 

Luutn. Erkki Salo

Luettu ja hyväksytty.

 

 

 

Liite № 2.

 

Koneen tähystäjä ylikers. A. K o s k i  kertoi.

 

Starttasimme Värtsilän lentokentältä 17.8.44 klo 22,10 luutn. Salon kanssa huoltolernolle. Saavuimme suorinta tietä kohteelle, joka oli Kuutisjärven luoteispäässä. Sää kohteella oli pilvinen ja sentähden pimeys haittasi. Ehdotin senvuoksi luutn. Salolle, että suoritetaan pudotus tavallista pudotuskorkeutta korkeammalta. Saetuamme sovitut valomerkit alkoi pudotus. Lähestyimme kohdetta pohjoisesta. Valomerkkien kohdalla osoitti korkeusmittari 150 metriä. Tämä ei kuitenkaan vastannut todellista lentokorkeutta, vaan oli se jonkunverran pienempi. Heitin samalla kertaa luutn. Salon pudottamien tavaravarjojen kanssa yhden tähystämöön sijoitetuista laatikoista. Kone jatkoi lentoa samaan suuntaan ja ryhdyin varaamaan laatikkoa seuraavaan pudotukseen. Tätä tehdessäni kuului äkkiä puun latvan rapinaa rungossa ja hetkistä myöhemmin toisen. Totesin ympärilleni silmäiltyäni koneen "vajonneen" yli 50 metriä ja että nopeutemme oli pieni. Sitten tarttui koneemme vasemman puoleisista tasoistaan lujasti puuhun ja kone kääntyi huomattavasti vasemmalle ja tasot katkesivat. Klo 23,10 tulimme syöksyssä suohon, johon kone jäi 80° kulmaan ja käännyttyään lentosuunnasta 180°.

 

N, 3 min, oli luutn. Salo tajuttomana ja n. 5 min, kuluttua olin itse vapautunut koneen romujen puristuksesta. Luutn. Salo pyysi apua päästäkseen irti koneesta, mutta siihen en pystynyt kovan verenvuodon ja polvimurtuman takia. Kehoitin häntä odottamaan vähän aikaa, jotta kaukopartiomme ennättää apuun. Saavuttuaan otti partio meidät hoiviinsa.

 

Kone vaurioitui moottorista tähystämöön aika hajalle. Aamuhämärissä se naamioitiin. Tähystäjälaskuvarjo käytettiin sidotarpeieiin. 18.8. klo 6,00 lähti partio liikkeelle pohjoista kohti ja minut kannettiin paareilla mukana. 6 km päässä yövyttiin ja tiedusteltiin 2 km päässä oleva laskukelpoinen järvi, josta sitten kone meidät noutikin 20.8. klo 21,20 ja toi Rissalaan, josta matka edelleen jatkui autolla Kuopion Lääninsairaalaan.

 

Ylikers. Aulis Koski.

Luettu ja hyväksytty.

[Jari Lindevall 0]

SA-kuva-arkisto:

 

    http://sa-kuva.fi/static/67/34/16734_r500.jpg

[Raimo Heikkinen 2 474]

Nämä tutkintopöytäkirjan tiedothan löytyvät ketjun 1. sivulta, sinne minä asiaan vaikuttavat oleelliset tiedot kirjoitin.

 

Erkki Salo ehti ennen kohtalokasta lentoa olla tehtäväannossa esimiehiinsä kapteeni Somppiin ja kapteeni Kahlaan sekä tietysti tähystäjäänsä Reino Koskeen ynnä muihin lennonvalmisteluun osallistuviin henkilöihin, jotka mm. olivat muonatorpeedoita asentamassa pommiripustimiin. Kenenkään heistä ei kerrota kannelleen juoposta lentäjästä. Onnettomuuden jälkeen kohtasi ohjaaja vielä kapteeni Honkasen, joka kirjoittajan mukaan uhkasi humalaista Erkki Saloa vaikka millä. Hänkään ei tehnyt mitään ilmoitusta kirjassa väitetystä "humalaisesta lentäjästä", vaikkapa Tiedustelulentolaivue 16:sta tai suoraan  ilmavoimien esikuntaan.

 

Ilmavoimien esikunnan lopullinen PÄÄTÖS FK-109:n onnettomuustutkinnalle on päivätty 19.10.1944, joten aikaa olisi ollut edellä mainituilla herroilla ilmoittaa lentäjän humalatilasta esimerkiksi suoraan ilmavoimien esikuntaan.

 

Esikunnassa työskennellyt upseeri (mahd. esittelijä) Seeve kirjoitti omana mielipiteenään: "Kun mies palaa takaisin palvelukseen (on sotaS:ssa), on suoritettava tarkastus, jossa otetaan erikoisesti huomioon hänen yönäkökykynsä". Ilmavoimien komentaja Lundqvistin päätös: "Valtion vahinko".

 

Ei Erkki Salon onnettomuudesta saama vamma ollut ihan pieni kun hän vielä lokakuussakin oli potilaana sairaalassa. Koska Salo oli saanut päävamman onnettomuudessa, saattoi hänen käytöksessään ollakin sekavuutta "humalaisia piirteitä", jotka saattoivat hämätä esim. partioon kuulunutta sotamies Niilo Aaltiota? Ja ihmisen muistiin ei ole luottaminen!

 

Jatkuuko tämä keskustelu vielä, vai oliko se tässä? HOKIn kirjoittajaa olisi tietysti hyvä kuulla, hän on avainasemassa.