Karppaatko - eli onko ruokavaliosi vähähiilihydraattinen?

[Arttu Lahdenperä 52]

Näihin termeihin liittyen vielä... Kannattaa muistaa, että tämä "karppaaminen" tai mikä nyt liekään, ei ole synonyymi "Atkinsin dieetille". Toki Atkinskin on äärimmäinen muoto karppaamisessa, mutta nykyinen dieettini ei ole millään muodoin Atkins, jossa vetelisin pelkkää rasvaa ja proteiinia. Kyse on enemmänkin hiilihydraattien vähentämisestä, ei niiden leikkaamisesta.

 

Mutta tosiaan: n. 27 kiloa on hävinnyt n. kolmen vuoden aikana ilman, että olisin liikuntaa sortunut harrastamaan. Olo on kylläinen, eikä mitään terveydellisiä ongelmia ole ilmaantunut. Jotenkin en ymmärrä, miten tämä voisi olla epäterveellistä tai vaarallista. Voisiko joku vastustaja selittää ?

[Teemu Lindqvist 0]

Matias Pusa kirjoitti:

Onnistuuko esim 3-4 kertaa viikossa tunnin juoksulenkit karppaamisen aikana siten että energiatasot pysyy hyvänä ja oikeasti jaksaa?

Minä pyrin pitämään annoskoot fiksuina, mutta syön kyllä kaikkea enkä halua jättää pastaa, pottua, pitsoja, kebabia, sipsejä, karkkia yms pois ruokavaliostani.

 

Kylläpä noin paljon juoksua vois ainakin mulle olla aika hankalaa. Nauttisin hiilihydraattia hieman enemmän ennen lenkkiä. Pitkiä kävelyjä kyllä jaksaa. Sitten kun liikuntasuorituksena aikana tulee stoppi niin se tulee... Ei energiataso voi niin hyvänä pysyä kuin pottua ja pastaa syömällä - karrikoidusti sanoen.

 

Kebabia saa syödä paljonkin, kunhan ottaa vaikka salaatilla. Karkit on myrkkyä samoin sipsit. Pizzapohjia voi tehdä VHH tyyliin, saa nähdä koska pizzeriat alkavat tekemään tällaisia vaihtoehto pizzoja. Jos esim. kerran viikkoon sortuu ja syö pizzan niin ei tee mitään. Moni täällä kertoo vain jättäneensä potut, pastan ja jauhotuotteet pois ruokavaliostaan. Ei sen kummemasta ole kyse. En minäkään laske HH annoksia vaikka vastasin omaan kyselyyni, että alle 80 g päivässä. Tiedän suurinpiirtein, miten päivän ruokavalio koostuu HH:n osalta - joskus enemmän ja joskus vähemmän. Leivän olen vaihtanut "Karppiseen" ja oluen Koffin LITEen (on oikeesti raikas) - toki eilenkin join pullon Spitfire Alea nam!

 

Toi Atkinson on raja, sillon hyytyy kyllä.

 

LND

 

edit: menipä aivan persiilleen nuo lainaukset...

[Sami Virkkula 0]

Onko siinä nyt hlvetti mitään järkeä että syö niin vähän ettei pysty liikkumaan? Tyhmempikin tietää että tuolloin kroppa menee säästöliekille eikä se luovuta vararavintoa pois.

 

Syö terveellisesti ja kuluta se liikunnalla pois, tähän ei tarvi mitään vippaskonsteja.

 

[Hanna Räihä 6]

Mun pitäis vähentää varsinkin nopeiden hiilihydraattien käyttöä, ihan selkeästi.

 

Puhtaat aineet, voi ja kerma on kuuluneet jo kauan jääkaapin sisältöön punaisen maidon kanssa. Kevyttuotteet pakkaa olemaan niin täynnä lisäaineita ja sokeria ettei tosikaan.

 

Ongelma vaan on, ettei siitä sokerikoukusta niin  helpolla tahdo päästä irti. Leipää tosin syön aika vähän päivittäinja pyrin panostamaan nimenomaan lihaan ja kasviksiin, mutta tuleehan sitä vedettyä suklaata ja muuta herkkua ihan laittomasti.

 

Olen huomannut jopa ihan fyysisiä oireita... Jos kiskaisen hampurilaisaterian, sipsejä tai pizzaa tai muuta über-rasvaista hiilarimättöä, saan järkyttävät rytmihäiriöt. Tai vahvat sydämentykyttelyt kuitenkin. Tiedä sitten miksi niitä kuuluisi kutsua, mutta ikävältä ne tuntuvat.

 

Joskus olen ollut hyvin vähillä hiilareilla ja nekin pitkinä, hitaina hiilareina. Silloin vointi oli parempi, vatsa ei turvottanut eikä tuntunut sellaiseltä ähkyltä koko ajan. jaksaminenkin oli parempaa.

 

Mä en pidä sanasta karppaus. Mieluummin puhun vähähiilarisesta, mutta ei missään tpauksessa hiilarittomasta. Se, illaisia hiilihydraatteja syö, ratkaisee. Hedelmiä, raakaa porkkanaa, keitettyä punajuurta uunin kautta,  kesäkurpitsaa, kaalia, parsaa jne. Mutta ei juurikaan perunaa, maissia, riisiä, bataattia jne.  Viljoista ruista leipänä, mutta välttää vehnää ja sitä kautta pastaa, paitsi tummaa sitten jos on pakko. Muistaa vaan, että mikään äärilaita ei ole juuri koskaan hyvä ja että se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle...

 

niin että joo, pitäis taas...

[Marika Silvennoinen 0]

Näköjään muutama vähähiilihydraattisella ruokavaliolla oleva täältäkin löytyy. Oletteko saaneet yhdistettyä vhh:n ja liikunnan? Hyvin monet tuntemani karppaajat liikkuvat erittäin vähän, jolloin jaksamisongelmia suoritusten aikana eivät osaa kommentoida. Myös sen olen huomannut, että keskivertokarppaaja skarppaa jonkin aikaa, jonka jälkeen taas retkahtaa. Tämän jälkeen homma lähteekin taas alusta ja pysyvää painonpudotusta en ole lähipiirissäni vielä nähnyt.

 

Onnistuuko esim 3-4 kertaa viikossa tunnin juoksulenkit karppaamisen aikana siten että energiatasot pysyy hyvänä ja oikeasti jaksaa?

 

Minä pyrin pitämään annoskoot fiksuina, mutta syön kyllä kaikkea enkä halua jättää pastaa, pottua, pitsoja, kebabia, sipsejä, karkkia yms pois ruokavaliostani.

Tuttuni ainakin käy paljon salilla, lenkkeilee yms. ja karppaa. Kuulemma energisempi olo. Eli lienee mahdollista yhdistää urheilu ja karppaaminen.

[Hannu Örn 7]

Näihin termeihin liittyen vielä... Kannattaa muistaa, että tämä "karppaaminen" tai mikä nyt liekään, ei ole synonyymi "Atkinsin dieetille". Toki Atkinskin on äärimmäinen muoto karppaamisessa, mutta nykyinen dieettini ei ole millään muodoin Atkins, jossa vetelisin pelkkää rasvaa ja proteiinia. Kyse on enemmänkin hiilihydraattien vähentämisestä, ei niiden leikkaamisesta.

 

Kannattaa muistaa myös, ettei Atkinsin dieetilläkään porskuteta minimihiilareilla kuin alkuvaiheessa pari viikkoa, jonka jälkeen hiilareita lisätään maltillisesti. Mielikuva siitä, että Atkinsin dieetti tarkoittaa ikuista tiukkaa hiilarirajoitusta on pelkkä sitkeä myytti.

[Hannu Örn 7]

Näköjään muutama vähähiilihydraattisella ruokavaliolla oleva täältäkin löytyy. Oletteko saaneet yhdistettyä vhh:n ja liikunnan? Hyvin monet tuntemani karppaajat liikkuvat erittäin vähän, jolloin jaksamisongelmia suoritusten aikana eivät osaa kommentoida.

 

Tein pari vuotta sitten ihmiskokeen itselläni. Olin jo pitkään elellyt tyytyväisenä VHH:lla, mutta karsin ne vähätkin hiilarit aivan minimiin noin viikon ajaksi. Viikon päätteeksi fillaroin mökille 130 km:n matkan. Oli oli koko matkan ajan mielettömän hyvä, en ole oikeastaan koskaan jaksanut samaa reissua yhtä hyvin.

 

Toki minun fillarointini on melko leppoisaa menoa, tuohon matkaan vierähti taukoineen muistaakseni vajaa 9 tuntia aikaa. Tehokkaampi liikunta kilpaurheilusta puhumattakaan on sitten varmaan asia ihan erikseen.

 

Karppausta aloitellessa olo on monilla voimaton muutaman viikon ajan, kun elimistön on opeteltava pois glukoosiriippuvuudesta ja totuttava polttamaan tehokkaasti ketoaineita ja rasvaa. Sopeutumisvaiheen jälkeen liikuntakin sujuu aivan mainiosti, jopa hyvin tiukallakin hiilarirajoituksella (jota en siis välttämättä suosittele pitkäaikaiseen käyttöön).

[Tatu Koiranen 1 644]

Onko siinä nyt hlvetti mitään järkeä että syö niin vähän ettei pysty liikkumaan? Tyhmempikin tietää että tuolloin kroppa menee säästöliekille eikä se luovuta vararavintoa pois.

 

Syö terveellisesti ja kuluta se liikunnalla pois, tähän ei tarvi mitään vippaskonsteja.

 

No millä se kroppa sitten pysyy elossa?

 

Siis mihin perustuu se väite, että jos ihminen kuluttaa normaalisti 3000 kcal/vrk, niin siinä vaiheessa kun ravinnon määrää ratkaisevasti vähennetään, ihminen tuleekin toimeen 1500 kcal/vrk ja paino ei putoa, koska tuokin energiamäärä riittää kaikkeen? Kysyn myös, miksi oma ruumiinpainoni on noudattanut melko tarkasti sellaista teoriaa, joka kertoo painonpudotuksen määrän huomioiden kulutuksen, energiansaannin (ruokailun) ja rasvan sisältämän energiamäärän painoyksikköä kohden? Tämä toimii sekä 500 että 1500 kcal vrk vajeella. Yksi heikkous tuossa laskentamallissa kuitenkin on, paino on pudonnut vähän liian nopeasti huomioiden sen, että lihasmassa on kasvanut. Puhutaan kuitenkin muutaman prosenttiyksikön epätarkkuuksista.

[Tatu Koiranen 1 644]

Näköjään muutama vähähiilihydraattisella ruokavaliolla oleva täältäkin löytyy. Oletteko saaneet yhdistettyä vhh:n ja liikunnan? Hyvin monet tuntemani karppaajat liikkuvat erittäin vähän, jolloin jaksamisongelmia suoritusten aikana eivät osaa kommentoida. Myös sen olen huomannut, että keskivertokarppaaja skarppaa jonkin aikaa, jonka jälkeen taas retkahtaa. Tämän jälkeen homma lähteekin taas alusta ja pysyvää painonpudotusta en ole lähipiirissäni vielä nähnyt.

 

Onnistuuko esim 3-4 kertaa viikossa tunnin juoksulenkit karppaamisen aikana siten että energiatasot pysyy hyvänä ja oikeasti jaksaa?

 

Onnistuu jotenkuten. Palautuminen voi olla vähän hitaampaa kuin normaalisti, ja tunnin suoritusta voi joutua vähän lyhentämään tai hidastamaan jos siihen on aiemmin tottunut (riippuen ihan siitä, miten "tiukka" se lenkki aiemmin on ollut). Kaikista eniten tuo tuntuu vaikuttavan kestävyyteen kovilla tehoilla (>tunnin raskas liikunta) ja maksimivoimaan. Salilla huomaa, että voimat raudan nostamiseen loppuvat melkein kuin seinään reilun tunnin jälkeen (anaerobiset suoritukset), mutta senkin jälkeen voi pyöräillä ongelmitta tunnin pari, vaikka olisi siis jalkatreeniä tehnyt. Esimerkiksi pyöräily sujuu ongelmitta pidempiäkin aikoja jollain 22-25 km/h vauhdilla. Tyypillisissä voimailuliikkeissä maksimi nousee 10...15 % lähes välittömästi kun hiilareita ryhtyy syömään.

 

Jos vetää överiksi liikunnan ja vielä alimitoittaa ruuan ja energiataso pääsee romahtamaan, palautumisessa kestää, jopa lähes viikon verran voi olla suhteellisen voimaton olo (ja käytännössäkin lihakset ovat voimattomia).

[Hannu Örn 7]

No millä se kroppa sitten pysyy elossa?

 

Siis mihin perustuu se väite, että jos ihminen kuluttaa normaalisti 3000 kcal/vrk, niin siinä vaiheessa kun ravinnon määrää ratkaisevasti vähennetään, ihminen tuleekin toimeen 1500 kcal/vrk ja paino ei putoa, koska tuokin energiamäärä riittää kaikkeen?

 

Ihmiselimistö on ihmeellinen konstruktio. Tunnetusti ihmisiä on pysynyt elossa esim. keskitysleireillä tai muuten vain uskomattoman vähällä syömisellä pitkiäkin aikoja. Energiankulutus ei ole kiveen kirjoitettu vakio, vaan elimistö säätelee sitä tarpeen mukaan.

 

Tämän vuoksi laihduttaminen (etenkin vähärasvaisella linjalla, joka ei tue laihtumiselle edullista hormonitasapainoa) on monille niin vaikeaa. Syömisen vähentämistä seuraa kulutuksen vähentyminen, jolloin toivottua painonpudotusta ei tapahdukaan.

 

Tämä on myös se perussyy, miksi perinteinen kaloriteoria ("syö sen verran kuin kulutat niin et liho") on ihan täyttä huuhaata. Kaloriteoriassa oletetaan virheellisesti, että elimistön energiankulutus ei riipu syödyn ravinnon määrästä tai laadusta.

[Tatu Koiranen 1 644]

Ihmiselimistö on ihmeellinen konstruktio. Tunnetusti ihmisiä on pysynyt elossa esim. keskitysleireillä tai muuten vain uskomattoman vähällä syömisellä pitkiäkin aikoja. Energiankulutus ei ole kiveen kirjoitettu vakio, vaan elimistö säätelee sitä tarpeen mukaan.

 

Tiedän kyllä, että säätelee. Jos kulutus on arviolta n. 4000 kcal/vrk ja ruokailut 2500 kcal/vrk, niin lämmöntuotto vähenee. On vähän kylmä sisälläkin, ainakin varpaista. Keskitysleirillä oleskeluun liittyy kuitenkin myös varsin suuri poikkeaminen myös normaaleista toimista, jotka ovat aiemmin kuluttaneet sitä energiaa. Myös laihtuminen ja lihasmassan katoaminen vähentää energiankulutusta. Tilanne ei ole vertailukelpoinen, paitsi jollekin työttömälle sohvaperunalle, jonka päivittäinen liikunta on sängyn, jääkaapin, tietokoneen ja telkkarin välimaastossa.

 

Niin, ja jos juo alkoholia, elimistö kuluttaa energiaa enemmän ja ruumiinlämpö nousee ja verenkierto vilkastuu..

[Sami Virkkula 0]

No millä se kroppa sitten pysyy elossa?

 

Siis mihin perustuu se väite, että jos ihminen kuluttaa normaalisti 3000 kcal/vrk, niin siinä vaiheessa kun ravinnon määrää ratkaisevasti vähennetään, ihminen tuleekin toimeen 1500 kcal/vrk ja paino ei putoa, koska tuokin energiamäärä riittää kaikkeen? Kysyn myös, miksi oma ruumiinpainoni on noudattanut melko tarkasti sellaista teoriaa, joka kertoo painonpudotuksen määrän huomioiden kulutuksen, energiansaannin (ruokailun) ja rasvan sisältämän energiamäärän painoyksikköä kohden? Tämä toimii sekä 500 että 1500 kcal vrk vajeella. Yksi heikkous tuossa laskentamallissa kuitenkin on, paino on pudonnut vähän liian nopeasti huomioiden sen, että lihasmassa on kasvanut. Puhutaan kuitenkin muutaman prosenttiyksikön epätarkkuuksista.

 

Kun puutostila on ollut tarpeeksi kauan niin kroppa alkaa rajoittamaan energiaa vieviä toimintoja esim. väsymys kasvaa.

 

Jos makaat sohvalla 24/7 ja liikut autolla joka paikkaan niin ihan varmasti 3000kcal/vrk on liikaa, kuten sanoin liikunnan ja kulutuksen täytyy olla balanssissa teki sitten mitä tahansa.

 

Tässä hyvä esimerkki miten käy kun jatkaa syömistä ja lopettaa liikunnan.

 

Tämä on myös se perussyy, miksi perinteinen kaloriteoria ("syö sen verran kuin kulutat niin et liho") on ihan täyttä huuhaata. Kaloriteoriassa oletetaan virheellisesti, että elimistön energiankulutus ei riipu syödyn ravinnon määrästä tai laadusta.

 

Ei tietenkään riipu.

[Tumi Hämäläinen 716]

Olut ja muut alkoholituotteet ei kuulu mun ruokavalioon joten sitä ongelmaa ei ole.

 

Olutta on muuten ihan holitontakin, mitä itse käytän sangen kohtuullisin määrin. 

[Marko Pajunen 36]

Itsellä toimii parhaiten ruokavalio, missä vältetään huonolaatuisia hiilareita eli suositaan täysjyvätuotteita (täysjyväviljaa, -pastaa -riisiä yms) ja syödään tarpeeksi proteiinia. Rasvoista suosin kylmäpuristettua rypsiöljyä, jota käytän aika reippaasti.

Kun on täysjyvän makuun päässyt, niin hötöt ei oikein enää maistukaan.

 

Kun syö tarpeeksi usein ja oikeaa tavaraa, niin verensokeri ei pääse laskemaan liikaa eikä tule ahmittua turhaan. Jädeä ja tummaa suklaata pitää saada välillä, mutta vähintään 70-volttinen suklaa onkin terveysruokaa

 

 

[Juha Lampi 266]

Olutta on muuten ihan holitontakin, mitä itse käytän sangen kohtuullisin määrin. 

 

...joista esim. Krombacher on maultaan ihan oivallista. Tosin vältän oluita puriinisyistä

 

Kiinnostava seurata näitä Ravitsemusmaailman Uusia Suuria Totuuksia, joita pullahtelee säännöllisesti. Muistan mm. Happo-Emäs-Tasapainon, Elävän-Ravinnon, Hiivan-Tärkeyden...

 

Yhteistä niille on tuntunut olevan se, että kokonaisuutta tarkastellaan tarpeeksi pienellä luupilla, ettei metsästä nähtäisi kerrallaan paria puuta enempää. Noh, ei siinä mitään, jos ei erehdy ottamaan muoti-ilmiöitä liian tosissaan niin, että terveys tärvääntyy. Odotellaan tässä tyynesti muutama vuosi tai vuosikymmen ja selkiinnytään sitten näkemään, mikä osa ilmiöstä on terveellistä ja mikä ei. Tärkeintä on malttaa odottaa muotihurmoksen ohimenoa.

 

Muuan haastateltu karppaaja sanoi pistämättömästi: "Kyllä kehoni kertoo minulle, mikä on hyväksi ja mikä ei!" Niinpä, tämän pettämättömän kehoviestinnän ansiosta ihmiselle ei voi syntyä ravintoaineiden väärinkäyttöön liittyviä sairauksia, kuten anoreksiaa, bulimiaa, alkoholismia, kihtiä, metabolista oireyhtymää jne... 

 

Eikös karppaus muuten pitäisi paremminkin nimetä antikarppaukseksi?

[Tatu Koiranen 1 644]

Niin tuota joo... kuten kaikkia muitakin tapoja elää ja toimia, tätäkin vaivaa sellanen suuri hännystelijöiden joukko. Ihan järjettömän suuri osa suomalaisista ilmoittaa "karppaavansa". Käytännössä tarkoittavat sillä, että aiemman kahden kakkupalan sijaan syövät tänään vain yhden palan kermakakkua ja että vehnäjauho on vaihdettu johonkin muuhun jauhoon. Tai sitten eivät tee edes tätä, vaan puhuvat vaan. Isolta osin tämän joukon takia tästäkin on tehty se "uusi suuri totuus", koska hommassa on selkeästi jonkinasteinen markkinarako. Onneksi itse aloitin jo ennen tätä yleistä huuhaata...

 

Niiden ihmisten, jotka oikeasti noudattavat ilmoittamaansa ruokavaliota, on paljon pienempi. Iso osa siitä porukasta taitaa myös toimia ilman, että ns. paskamedia hirveästi pääsee rummutuksellaan niihin omiin valintoihin edes vaikuttamaan.

 

Ruokavalion suurin ongelma on se, että normaalin ruuan syöminen normaaleissa tilanteissa ei ole mahdollista. Suurin osa ravintoloiden tarjoamista "vhh-aterioista" on aivan liian korkeahiilihydraattisia, tai sitten niistä saatava energiamäärä on täysin riittämätön esimerkiksi lounaaksi, jos elämä sisältää muutakin kuin TV:n, autolla ajamisen ja toimistossa vitsien iskemisen (=työnteon). Ongelmia tulee myös, jos tilapäisesti on siirryttävä normaaliin ruokaan, hiilareista tulee kova väsymys joka kestää muutaman päivän ja nesteitä ei juuri poistu, kun keho turpoaa. Paino nousee itselläni n. 5 kg kahdessa vuorokaudessa. Vastaavasti, kun hiilareista luovutaan, neste haluaa poistua kehosta eli kusella on käytävä, melkein kokoajan on jano ja joillekin iskee samassa yhteydessä ummetus. Paino putoaa 4-5 päivässä takaisin lähtöpainoon.

[Sami Virkkula 0]

Karppaus on trendikästä kuten vuosi pari sitten oli Zumba, ensi vuonna tulee taas uudet trendit kuten vaatemuodissakin.

 

Äsken pizzaa odotellessa "luin" viime viikkoista iltapas... siis pulua jossa oli isolla otsikolla kerrottu naisesta joka oli karppauksella laihduttanut 70kg. Kun jutun luki niin todellisuudessa hän oli pistänyt koko elämäntavat remonttiin eli ruokavaliokuntoon ja joka päivä pyörällä töihin. Hyötyliikunnan lisäksi oli kuntonyrkkeilyä yms. liikuntaa jota hän ei aikaisemmin ollut tehnyt ollenkaan.

[Arttu Lahdenperä 52]

Karppaus on trendikästä kuten vuosi pari sitten oli Zumba, ensi vuonna tulee taas uudet trendit kuten vaatemuodissakin.

 

Äsken pizzaa odotellessa "luin" viime viikkoista iltapas... siis pulua jossa oli isolla otsikolla kerrottu naisesta joka oli karppauksella laihduttanut 70kg. Kun jutun luki niin todellisuudessa hän oli pistänyt koko elämäntavat remonttiin eli ruokavaliokuntoon ja joka päivä pyörällä töihin. Hyötyliikunnan lisäksi oli kuntonyrkkeilyä yms. liikuntaa jota hän ei aikaisemmin ollut tehnyt ollenkaan.

 

Noh, kuten tuolla aiemmin olen jo maininnut, oma painoni on pudonnut tuon 27 kg ilman muuta elämäntapamuutosta. Makaan edelleen sohvalla, ja menen raitiovaunulla töihin huimaavat 2 km. Ainut muutos muutaman vuoden takaiseen elämään on noiden hiilihydraattien minimoiminen ruokavaliossani. Nautitun energian määrä on silti suunnilleen samalla tasolla, sillä pidän edelleen rasvaisesta ruoasta, ja syömäni annokset sen suhteen ovat jopa kasvaneet korvaamaan perunan/riisin/makaronin kohtaa lautasella. "Karppauksen" ansiota tai ei, mutta tuntuu toimivan. Ketoosissa en ole, kun muutaman kerran olen asian tsekannut.

 

Ei, enkä ole aloittanut myöskään Zumbaamista.

[Juha Lahtonen 5]

En varsinaisesti karppaa, mutta karppauskeskustelun myötä olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mitä syön. Perunaa, pastaa ja riisiä lautaselta löytyy aniharvoin. Leipäpaketin kyljen tekstit tulee luettua tarkemmin. Olutta tulee juotua hieman silloin tällöin. Varsinkin kanansiipien kanssa 

 

Painoa on tänäsyksynä pudonnut pois muutama kilo, mikä ei todellakaan ole pahitteeksi.

 

-Juha

 

EDIT: Unohtu mainita, että ei se zumba ole maailmasta kadonnut, vaikka siitä ei enää kaikissa lehdissä kirjoitetakaan. Tytär käy 3 kertaa viikossa zumbassa.

[Tarmo Lindroos 0]

Päivän Fingerpori osuu kuin nenä päähän tähän keskusteluun. 

http://www.hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

[Tarmo Kallio 239]

Miksi pitäisi ylipäätään laihduttaa ? Miesten kuuluukin olla jotain noin hiukannaukin alle satakiloisia. Se on miesten normaalipaino  8).

[Mikko Maliniemi 5]

Miesten kuuluukin olla jotain noin hiukannaukin alle satakiloisia. Se on miesten normaalipaino  8).

 

Ja vatut. Ei enää ikinä...

[Hanna Räihä 6]

Miksi pitäisi ylipäätään laihduttaa ? Miesten kuuluukin olla jotain noin hiukannaukin alle satakiloisia. Se on miesten normaalipaino  8).

 

jos ny vaikka ihan aluks jo pelkästään terveydellisistä syistä. Vyötärön ympärys kun on jo kriittisen rajan yli ja se taas tarkoittaa kohonnutta riskiä useammankin sairauden kanssa.

[Juha Lahtonen 5]

Miksi pitäisi ylipäätään laihduttaa ? Miesten kuuluukin olla jotain noin hiukannaukin alle satakiloisia. Se on miesten normaalipaino  8).

Ajattele asiaa hieman vaimon kantilta. Haluaisitko itse juuttua 100 kiloisen järkäleen alle  

 

Kyllä minulle tuo maaginen raja on ehdottomasti liikaa. Tavoite on alle 90.

 

-Juha

[Jukka Siirilä 80]

Ajattele asiaa hieman vaimon kantilta. Haluaisitko itse juuttua 100 kiloisen järkäleen alle  

 

Eipä siellä alla yleensä kauaa tarvitse olla