Lentolupakirja Kaliforniassa

[Tatu Koiranen 1 726]

Uusia JAR-lupakirjoja on vaan vaikea saada ensi keväällä...

[Kate Alhola 0]

Vaikka lupasin olla kirjoittamatta enää yhtään kirjoitusta tänne niin vastaan nyt tähän ... taidan silti kaivaa verta nenästäni kirjoittamalla USA:n koulutuksesta, se kun on joillekkin kuin punainen vaate härälle...

 

Jotta USA:ssa voi suorittaa lentokoulutusta täytyy olla TSA:n AFSP lupa ( https://www.flightschoolcandidates.gov/afsp2/?acct_type=c&section=WN ), käytännössä Suomalaiselle sen saaminen ei ole mikään ongelma mutta se on pakollinen. Lisäksi täytyy käydä otattamassa sormenjäljet oikein paremman päälle, siis paljon tarkemmalla systeemillä kuin mitä passitarkastuksen yhteydessä on. San Franciscon alueella tällainen TSA:n sormenjälkitoimisto on San Franciscon international kenttällä. Sinne pitää varata aika etukäteen ja sitten pääsee sormenjälkijonoon mm. lentäkenttätyöntekijöiden joukkoon.

 

USA:ssa konevuokrat ovat reilusti halvempia kuin Suomessa mutta opettajien korvaukset kovempia. Opettajat laskuttavat käytännössä työajasta eli taksa pyörii päivää sanomisesta akaen, ei lentotunnin pohjalta.

Kokonaishinta ei taida edes FAA-PPL:lle tulla Suomea halvemmaksi, esimerkiksi Palo Alton WVFC:n hinta-arvio $10500 http://www.wvfc.org/learn.html . En tiedä mitä lupakirjan lentäminen vaikkapa MIK:issa nykyään maksaa mutta aika samoissa luulisi olevan. Osittain USA:n hintaa selittää se että vaikka mitä väitetään niin käytännössä FAA-koulutus on vaativampaa kuin Suomessa. Esimerkiksi tuossa WVFC:n laskelmassa on 55 tuntia opettajan kanssa ja 15 tuntia yksinlentoa eli hyvin harva selviää minimeillä. Syitä tähän on useita, yksi on se että ilmatilat ovet huomattavasti moninmutkaisempia, Suomessa "vaikein" on Helsinki-Vantaan TMA:n alla oleva Malmi kun vaikka Bay arealla on sitten kenttiä vierivieressä ja ilmatiloja päällekkäin. Samoin radioliikenne on erittäin vilkasta. USA:ssa tarkastuslento ainakin tuntui huomattavasti pelottavammalta ja vaativammalta kuin Suomessa, USA:ssa kun tarkastuslentäjä on muodollisesti FAA:n virkamies jonka täytyy pikkutarkasti seurata että kaikki vaatimukset täytetään, Suomessa meno tuntui paljon rennommalta. Tosin vertaan nyt tässä Malmin ja SF-Bayn tilannetta, täällä lentäminen nyt vain on niin rauhallista. Oma vertailupohja on UPL Pirkkalassa, PPL malmilla ja IR Palo Altossa.

 

Hyvänä puolena voi sanoa että kun SF-Bay alueella on lupakirjan lentänyt niin mailmassa on enää harva paikka jossa ei tolla pohjalla selviäisi, vaativampia ja ruuhkautuneempia ilmatiloja saa hakea. Kun olen lentänyt USA:n halki molempiin suuntiin ja attlannin yli niin ainoaankaan vastaavaan en ole törmännyt. Oskosh AirVenturen aikana oli aika lähellä mutta ilmatilat yksinkertaisempia. Kuullemma Los Angelesin alue on myös vaativa ja ehkä Keskieuroopan suurkaupunkien ilmatilat.

 

FAA PPL:n saa muutetuksi JAR-PPL:ksi suorittamalla yhden kokeen ja tarkkarin. Käytännössä voi toki olla hyvä ennen tarkkaria käydä harjoituslento tai pari Suomalaisen opettajan kanssa kun systeemeissä on eroavuuksia. ( JAR-FCL 1.015, liite 2)

 

USA:ssa mittarikelpparin ( IR) Voi suorittaa ihan samalla tavalla kuin PPL:n, täällä EASA-Landiassa taas IR on kiven alla, eli harrastelentäjille tarjonta on lähes olematonta tai ainakin todella kallista koska IR koulutusta voi antaa vain JAR-FTO joita Suomessa taitaa olle kolme ja ne taas ovat keskittyneet ATPL-koulutukseen. JAR-FCL 1.015, liite 1 mukaan IR:n voisi validoida suorittamalla muutama tentti mutta käytännössä huhujen kuulemma on vaadittu muuntamista jossa on vaadittu luokkaa n.15 tuntia lentokoulutusta FTO:ssa ja tarkarin, ja siellä FTO:aa ne tunnit maksavat sitten moninkertaisesti USA:n tai Suomalaisten kerhojen tunteihin verrattuna eikä ne tentitkään kuulemma ole helppoja.

 

Nykysysteemissä FAA-PPL+IR kirjalla voi lentää Euroopassa N-rekisteröidyllä koneella ilman mitään toimenpiteitä. Teknisesti ottaen pilotilla siis voi olla laillista mittarikokemusta vaikka satoja tai tuhansia tunteja mutta kun koneen kylkeen maalataan toinen kirjain, pitää mennä koulun penkille.

 

Nythän tämä systeemi on katkolla keväällä 2014 kun EASA päätti kieltää ulkomaisilla lupakirjoilla lentämisen. Amerikkalaiset eivät tästä ole kovinkaan iloisia vaan ovat ottaneet tämän vähän kuin protektionistisena kauppasotana. EASA:n päätöksessä on tosin se takaportti että bilateraalisella sopimuksella voidaan muuta sopia. Nykyisinhän JAA-lupakrjan on voinut muuttaa FAA-kirjaksi täyttämällä hakemuksen ja  käymällä FAA:n paikallistoimistossa hakemassa lupakirjan. Voi hyvin olla että Amerikkalaiset kieltävät JAA-kirjojen validoinnin jos EASA ei vastavuoroisesti tarjoa heille vastaavaa etua eli siis painostavat EASA:n tuohon bilateraaliseen sopimukseen mutta mistään ei voi olla varma kun kyseessä on kansainvälinen kauppapolitiikka ja byrokratia. Pahimmassa tapauksessa sitä joutuu muutakamsi tunniksi koulun penkille.

[Jukka Ihalainen 0]

hyvä Kate hienosta ja asiantuntevasta tekstistäsi 

kuitenkin kohta pierut; kuusisto ja tähtinen aktivoituvat ja jotenkin savat em. asiat väärään valoon.

 

Onneksi ihmisruumis vanhenee väistämättä ja wanhat väistyvät ennenpitkää pois kehityksen tieltä. enää about 20v ja saadaan olla rauhassa mielipiteidemme kanssa

[Lauri Repokari 0]

Vaikka lupasin olla kirjoittamatta enää yhtään kirjoitusta tänne niin vastaan nyt tähän ... taidan silti kaivaa verta nenästäni kirjoittamalla USA:n koulutuksesta, se kun on joillekkin kuin punainen vaate härälle...

 

Kun kerran aloitin tämän ketjun niin lienee syytä kertoa hieman motiiveistani:

Ikää on tarpeeksi : Lähes 50

Haave: Päästä lentämään (anteeksi kaikki) mutta muutakin kuin UL.

Toteutus: EHKÄ, JUURI ja JUURI nyt olisi siihen varaa.

Realiteetit: kolmen lapsen isä ei voi aloittaa asenteella että "kunhan lennän niin joskus sitten osaan". Näin olisin tehnyt 20+v sitten mutta silloin loppui rahat - onneksi.

Tavoitetaso: hyvä ja turvallinen pilotti, joka vie ja tuo koneen erilaisissa olosuhteissa perille.

Realiteetit: kun on lentämisessä "turpauuno" niin tarvitaan hyvät kouluttajat ja paljon lentotunteja.

 

Ratkaisu: mene sinne missä on haastavaa.

Personal special requirement: taildragger.

Opi paljon: Vuoristo,  yli kymmenen kenttää pienellä alueella, vaativa radioliikenne,  valtameri, aavikkoa, lunta, järviä ja hemmetin paljon lentoliikennettä.

 

Tähän kun lisätään se että minulle lentäminen maksaa Californiassa/h excl. Tax:

/// USD61 Taylorcraft

/// USD75 Savage Cub

/// USD90 Citabria

/// USD95 C-170

/// USD95 C-172/IFR

/// USD125 C-172RG/IFR  

 

/// Instructors USD45-60

 

Päättelyni lopputuloksena on että parempi lentää FAA/PPL 75h tunneilla Californiassa hintaan 6000Eur kuin tehdä se Suomessa 45h lentotunneilla hintaan 12,500 Eur. Varmasti tästä on eriäviäkin mielipiteitä.

Varoitus: tämä laskelma ei sisällä majoitus, autonvuokraus, elämiskustannuksia. Jätin Kaifornialaiseen tapaan myös verot pois em. hinnoista. Lentolippu SFO:lle maksaa noin 750Eur, Autonvuokraus perillä noin USD35-80/day ja motellit lähes sata Dollaria / yö.

 

Juuri naureskelimme kollegojen kanssa, että Scandinaviasta kannattaisi  alkaa järjestämään lentoleirejä/matkoja Californiaan - vitsi.

 

Kun lentämisestä on kyse niin Eur 6000 sinne tai tänne ei ole varmasti kenellekään se viimeinen kysymys - mutta onhan tuo oppimisympäristö aivan omaa luokkaansa. Minulle puntarissa painavat omat taloudelliset resurssit, opetuksen taso, haasteet, sovelutuvuus Suomeen ja kaikki muu asiaan liittyvä. Tästä sitten pitää rakentaa itselle sopiva toimintamalli.

 

Tottakai viisumi ym. immgration asiat ovat tosi tärkeitä, kuten mainitsin aiemmin niin niihin tulee suhtautua pilkuntarkasti - SIIS TOSI VAKAVASTI.

[Lauri Repokari 0]

Uusia JAR-lupakirjoja on vaan vaikea saada ensi keväällä...

 

Onko tästä nyt semmoista tietoa jossa on päivämäärät, uudet vaatimukset ja siirtymäajat. Mä en löytänyt, mutta myönnän olevani ilmailun noviisi.

[Lauri Repokari 0]

Vaikka lupasin olla kirjoittamatta enää yhtään kirjoitusta tänne niin vastaan nyt tähän ... taidan silti kaivaa verta nenästäni kirjoittamalla USA:n koulutuksesta, se kun on joillekkin kuin punainen vaate härälle...

 

Pakko vastata tähän Katen hienoon kirjoitukseen

Vaikken ole vielä PPL:ää saanut niin pari asiaa olen ymmärtänyt: SF-Bay alueella on niin pirusti liikennettä että kun oppiminen alkaa heti alusta niin hyvin pian huomaa suhtautuvansa moniin monimutkaisiin toimintoihin "business as usual" otteella. Tämä, tottakai, johtuu harjoituksen määrästä.

Muistelin juuri että mitä tapahtui alkupään lentotunnilla: minä hoidin koko radioliikenteen ja Instructr korjasi virheet, sekä selitti että mikä on ajattelu/toimintamallissa väärin/kehitettävää. Silloin oli kaksi paralellia kiitorataa käytössä ja koko ajan koneita laskussa sekä nousussa. Kutsuisin tätä Kick-Startiksi radioliikenteen ja liikenteen seuraamiseen oppimiseen. Kuitenkin lentämään oppiminen on tottakai pääasia ja pääkehityskohde.

 

Kun opin laskeutumaan aloimme x-wind harjoittelun toden teolla. Hommaaa jatkettiin kunnes taildragger istui kenttään kuin sen pitääkin - tiukka radioliikenne - koko ajan useita koneita laskussa/nousussa - keskity oppimiseen/suorittamiseen...   aivan mahtavaa.

 

Minä olen tyytyväinen. En tiedä Suomalaisesta opetuksesta mitään, mutta olen tyytyväinen.

 

 

[Tero Partanen 1]

Yksi asia, jota Kaliforniassa ei välttämättä saa lento-opetuksen aikana kokea samalla tavalla on suomalaiset sääolosuhteet.

 

Koneita, kenttiä, ruuhkaa ja RTF:ää on varmasti paljon, mutta jos aiot harrastaa Suomessa, niin ehkä ainakin tämä meidän melko pohjoinen sijainti antaa oman mausteen myös VFR-lentämiselle. Voi olla, että se ympäristö, jossa asiat opettelee jättää varsinkin uudelle pilotille vahvan jäljen monista asioista. Joten Suomessa käyty koulutus ei ole pelkästään "vajavaisempi" ja kalliimpi, vaikka täällä nyt muiden asioiden osalta onkin määrätyllä tavalla keveämpää. Ja toki myös toisinpäin, eli varmasti siellä jenkeissä oppii jotain muuta vastaavasti paremmin.

 

Tero

[Seppo Koivisto 202]

Kävin pari vuotta sitten Keskilännessä lentämässä muutaman tunnin koulua kannuspyöräkoneella. Kerhoissa, pienissä kouluissa ja suurissa kouluissa hintataso tuntui olevan suunnilleen sama. Hintaerot tulivat lähinnä opettajan kokemuksesta ja kaluston kokemattomuudesta. Suuri ero koneen hintaan tuli vakuutuksista, mikäli niistä ei sanottu mitään, koneessa ei yleensä ollut kaskovakuutusta. Vaikka koulun vakuutukset on kunnossa, voi silti joutua maksumieheksi. http://www.eaa.org/insurance/articles/2010-02-04_insurance.asp

 

Koneen vuokra alkaa pyöriä moottorin käynnistämisestä, joten joka lento kestää muutaman minuutin enemmän kuin Suomessa. Ainakin kyseisessa koulussa läpilaskut kannuspyöräkoneella oli kielletty, eikä niitä tehty pikku-Cessnallakaan vähääkään pienemmällä kentällä, vaan aina rullattiin lähtöpaikalle. Kun vielä laskukierroskorkeus on suurempi, 800-1000 jalkaa, tulee laskuja koulutuksessa varsin verkkaiseen tahtiin. Keskilännessä tosin "korpikenttiä" löytyy uskomaton määrä ja ongelmat radioliikenteessäkin johtuvat lähinnä siitä, että kymmenellä vierekkäisellä kentällä on sama taajuus.