Purjelentokurssille mutta pelottaa :/

[Jari Ahonen 0]

 

Joku asiaa tunteva voisi kertoa, mistä pahoinvointi aiheutuu. 

 

 

En ole asiantuntija, mutta eikös se lähinnä tasapainoelimistä johdu, eli siitä nesteestä joka kiertää jossain putkessa pään sisällä. Selitys ei nyt ollut kovin tieteellinen, mutta jotain tuollaista se muistaakseni on. Samasta syystä lennettäessä pilvessä ilman mittareita asennontaju menetetään. Tuntuu että kone kaartaa vasemmalle ja käännetään sauvaa oikealle. Todellisuudessa kone onkin jo kallistunut oikealle ja kohta maistuukin multa suussa.

[Tatu Koiranen 1 758]

Lopulta hän taisi kuitenkin hankkia opettajan paperitkin

 

Vaikka tiukassa nekin tuntuivat välillä olevan... =)

[Marika Silvennoinen 0]

En sitten ole ainoa joka menee kipsiin. Mä oon krooninen jännittäjä, hyvä kun uskalsin tännekkään kirjoittaa  .

 

Ei kai me nyt noin pelottavia olla? Ilmailupiireissä suhtaudutaan mun kokemuksen perusteella naisiin todella hyvin ja kannustavasti. Nyt toteuttamaan unelmaa rohkeasti!

[Ari Simonen 28]

 

Mutta sitten iskee kauhu: entäs jos en opi?

 

Muutaman ensimmäisen lennon jälkeen tuntemukset olivat juuri nuo, että jos nyt lopettaa ei tule kalliiksikaan...en opi ikinä laskeutumaan.Mutta siitäkin yli päästiin ja oppi meni perille ihan normaalissa ajassa. Nyt harrastus jatkunut jo parikymmentä vuotta.

[Jari Ahonen 0]

Ensimmäisen kerran kun sain ohjata hinauksessa Hinun perässä ajattelin että ei tästä tule mitään Opettaja antoi koneen mennä reippaaseen heiluriin, ja oikaisi sen sitten tyylikkäästi. Sitä sitten harjoiteltiin, ja kun tuli se "ahaa elämys", niin kyllä tuntui hyvältä Noinhan se pidetään Hinun perässä.

 

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta harjoittelemalla hyvän opettajan opastuksella tällainen tumpelokin oppi lentämään

[Laura Pulkkinen 0]

Ei kai me nyt noin pelottavia olla? Ilmailupiireissä suhtaudutaan mun kokemuksen perusteella naisiin todella hyvin ja kannustavasti. Nyt toteuttamaan unelmaa rohkeasti!

Hih, se on vaan tämä netti kun on pelottava paikka, kaikenmaailman höyrypäitä yleensä  . Olen ilokseni huomannut että tällä foorumilla asianlaita taitaa olla toisin. Olen tosi iloinen siitä että olette kaikki kirjoitelleet tähän kannustavia kommentteja  ja kertoneet omista kokemuksistanne. Hyvä tietää etten ole ainoa jota pelottaa.  Kyllä menen sinne kurssille, aika näyttää millaista se sitten tulee olemaan.

   Olen ymmärtänyt muiden purjelentäjien jutuista kun  ovat lajista kertoneet että homma on tosi sitouttavaa ja vie aina paljon aikaa koska hommat tehdään porukalla. Purjelento ei onnistu yksin. Tämä tietty on ihan hieno asia, yhteisöllisyys ja silleen. On tietysti ikävää jos ei pääse siihen kiinni niinkuin Peterille näyttää käyneen  .

 

[Mika Koski 0]

Lauralle ja muille yksi ilmainen vinkki.... Kun valitsette koulutuspaikkaa, niin ottakaa selvää kerhon puheenjohtajalta tai koulutuspäälliköltä seuraavat asiat:

 

1) Kuinka monta oppilasta koulutettiin viime kesänä valmiiksi (ts. saivat lupakirjan)?

 

2) Kauanko koulutus keskimäärin ensimmäisestä lennosta lupakirjatarkkariin (= kurssin päättävä lento) kestää?

 

3) Montako opettajaa ja tarkastulentäjää koulutusluvassa on?

 

Edellisiin kysymyksiin EI ole oikeaa vastausta, koska tapoja järjestää koulutus on niin monta ja kerhojen koot ja toimintatavat vaihtelevat, mutta on aiheellista esittää "miksi" -tyyppisiä jatkokysymyksiä ja vaatia koulutusorganisaatiota sitoutumaan lentokoulutukseen, mikäli herää epäilys.

 

Jos vastaus kohtaan "1" on yli 10 oppilasta koulutettu ko. lentopaikalla valmiiksi, niin tällöin voidaan sanoa, että koulutus on aktiivista. Huomatkaa, että myös jos kahdesta aloittaneesta on molemmat koulutettu lupakirjaan, niin koulutusorganisaation toimintakyky on riittävä. Sen sijaan jos kolmesta aloittaneesta vain yksi on saatu valmiiksi, niin herätköön epäilys. Tärkeintä on varmistaa se, että kerho/opettaja johtaa koulutustoimintaa ja varmistaa, että oppilaalle on varattu resurssit (kone, opettaja, hinauspalvelu). Edellämainituista huolehtiminen on yksiselitteisesti koulutusorganisaation vastuulla (ainakin moraalisesti).

 

Jos vastaus kohtaa "2" on 2 kesää, niin etsikää toinen kouluttaja. Kaikki oppilaita ei kouluteta yhdessä kesässä, jos oppilaan työ yms. kiireet sen estävät, mutta koulutus on oltava kurssimuotoista, joten sille pitää olla kurssiohjelma ja ainakin tavoitteellisen aloitus- ja lopetuspäivämäärät. Jos kouluttaja ei pysty sitoutumaan näihin, niin silloin saattaa käydä niinkuin tuossa edellä Peter mainitsi. Lisämainintana sen verran, että koulutustoiminnan tulee olla SE kaikkein tärkein asia ilmailukerhossa, muuten "pohja" alkaa rapautumaan ja kohta ei ole muutakaan toimintaa.

 

Vastaus kohtaan "3" voi olla mitä vaan, kunhan molempia löytyy ja ko. kurssille on nimetty molemmat. Lisäksi ei tule hyväksyä sitä, että kouluttaja nimeää liian monta opettajaa. Jos oppilaalle "X" nimetään 17 kouluttajaa, niin on varmaa, että yksikään näistä ei ole sitoutunut. Yksi nimetty opettaja ja muutama varalle on hyvä määrä.

 

t. Mika

 

[Matti Huoviala 84]

Pienenä tarkennuksena se, että tarkastuslentäjät eivät ole lentokoulun henkilöitä. Muuten kyllä tulevan kouluttajan resursseista kannattaa saada selvyys.

-M-

[Hanna Räihä 6]

Laura, mukaan vaan! Itse en lennä kunneivät migreenin takia myöntäneet medikaalia, mutta kentällä voi tehdä kaikkea muutakin. Taitolento ja sen tuomarointi on vienyt mut mukanaan enkä hetkeäkään kadu vaan päin vastoin, ja naisena on otettu erittäin hyvin vastaan niihin piireihin. Töitä mä joudun tekemään tuon tuomaroinnin oppimisen kanssa varsin paljon juurikin kunnen itse lennä, mutta siihenkin on ratkaisunsa.

 

Niin, ja mua huimaa about kynnykselläkin muttei koneessa. Ei vaikka on vedetty G-vitamiinia oikein reilustikin taitolentokoneessa tai lennetty pitkää matkaa  - kesällä ja talvella. Isossa ja pienessä koneessa. Mutta oothan säkin ollut kyytiläisenä, etkös joo? Miltä se tuntui?

[Mika Koski 0]

Pienenä tarkennuksena se, että tarkastuslentäjät eivät ole lentokoulun henkilöitä. Muuten kyllä tulevan kouluttajan resursseista kannattaa saada selvyys.

-M-

 

Toinen ilmainen vinkki kurssilaisille... jos se tarkastuslentäjä on Matti Huoviala, niin te ootte kusessa.

 

 

No, ei vaiskaan. Vitsi, vitsi, vitsi... Matti on mukava, asiallinen ja lähes ainoa ammattipurjelentäjä Suomessa.

[Jari J Sivula 1]

Koskaan ei ole liian vanha lentämään. Itseä harmittaa, kun lupakirja (PPL) tuli hankittua vasta iällä 50+ ja pursikirja on vielä kesken. Lentäminen ei ole vaikeaa, mutta sen opettelemiseen menee loppu ikä.

[Petteri Reponen 0]

Toinen ilmainen vinkki kurssilaisille... jos se tarkastuslentäjä on Matti Huoviala, niin te ootte kusessa.

 

 

No, ei vaiskaan. Vitsi, vitsi, vitsi... Matti on mukava, asiallinen ja lähes ainoa ammattipurjelentäjä Suomessa.

MUTTA jos opettaja on Matti H. ennuste oppimiselle on erittäin hyvä.

[Matti Huoviala 84]

Toinen ilmainen vinkki kurssilaisille... jos se tarkastuslentäjä on Matti Huoviala, niin te ootte kusessa.

 

... lähes ainoa ammattipurjelentäjä Suomessa.

 

Nyt kyllä Mika jakaa titteleitä ihan omasta pussista. Ei silti, kiva niin, onhan Joulu!

 

Matti, keskimmäinen nimeni on Uusinta, Huoviala

[Laura Pulkkinen 0]

Mutta oothan säkin ollut kyytiläisenä, etkös joo? Miltä se tuntui?

 

Joo, silloin on ollut puikoissa aina joku asiansa osaava! Vähän vaikea mieltää että itse hallitsisi mitään lentävää laitetta   

Mietin tuossa taannoin että pääsisi aika äkkiä pomppukammosta eroon jos menisi taitolentokoneen kyytiin vähän pyöritettäväksi  .

En ole koskaan voinut pahoin/oksentanut missään lentävässä laitteessa, mutta silmitön pakokauhu iskee välittömästi pienessäkin turbulenssissa.

[Kari Kangasluoma 0]

Tiedän tunteen! Viime kesänä kun lentelin paljon Kutosella, ajoin muutaman kerran terävään ja repaleiseen nostoon. Ryskytystä kesti hetken ja sen jälkeen ajoin voimakkaasti laskevan reunan läpi. Silloin meinas tulla äitiä ikävä  Hetken kun lensi suoraan ja rauhoitti mielensä - olin valmis uusintaotteluun samaisen noston kanssa  Ei muuta kuin kaarto takaisin..

 

Mulla oli / on suuriakin ongelmia tottua noihin teräviin termiikin reunoihin. Ne saattavat joskus potkaista oikein kunnolla tuollaista kevyttä puukonetta, kuten mainitsemani Ka-6 on. Usko pois - niihin tottuu, ja jossain vaiheessa niitä oikein alkaa jo odottamaankin  Tosin henkilökohtaisesti joudun totuttelemaan niihin jokaisen kesän alussa, kun lentämiseen on tullut pitkä tauko talven vuoksi.

 

Raskailla koulukoneilla, kuten esimerkiksi Puchacz, on lentäminen termiikissä paaaaljon rauhallisempaa. Sitä eivät pikkunostot rieputtele, kuten kevyitä yksipaikkaisia. Pidän itse suuresti lentää Puchaczilla aina silloin tällöin 

 

Ai niin - suosittelen lämpimästi muutamien taitolentoliikkeiden kokeilemista purtsikalla - minulle niistä oli iso apu. Oppii tietämään koneen rajat, sekä oikaisemaan omituisistakin lentotiloista 

[Hanna Räihä 6]

Joo, silloin on ollut puikoissa aina joku asiansa osaava! Vähän vaikea mieltää että itse hallitsisi mitään lentävää laitetta   

Mietin tuossa taannoin että pääsisi aika äkkiä pomppukammosta eroon jos menisi taitolentokoneen kyytiin vähän pyöritettäväksi  .

En ole koskaan voinut pahoin/oksentanut missään lentävässä laitteessa, mutta silmitön pakokauhu iskee välittömästi pienessäkin turbulenssissa.

 

Oo huoleti, mäkin opin sen homman, tosin mottikoneella jo 17-kesäisenä kurssilaisena. Joten todiste on, kaikki voivat oppia ja kaiken voi oppia. 

 

Hyvä opettaja ei päästä yksin lentämään jossei osaa. Opettaja osaa arvioida oppilaan kyvyt ennen ensimmäistä yksinlentoa ja siihen asti on opettajana mukana ja aina valmiina tarttumaan ohjaimiin. Eikä se itseasiassa mitään mahdottoman vaikeaa oo, oothan sä oppinut polkupyörälläkin ajamaan ja autolla. Teoriapuoli oli itelle haasteellisempaa aikanaan kuin itse koneen ohjaaminen, mutta toinen tukee toista oppimisessa ja siitä se lähtee. Ei sua taivaalle itse yksin päästetä jos et sitä osaa. 

[Laura Pulkkinen 0]

Oukei, oukei, uskotaan  . Enköhän mä hengissä selviä. Tietoa tulevasta purjeteorioista on kuulemma tulossa pian, odottelen malttamattomana. Ja lupaan etten jänistä!

 

[Juha Haapajärvi 0]

Moi!

 

Juu ei teorioista ainakaan kannata vielä jänistää. Just kävin tenttimässä jo toiset, eli jos sais moottorin purkkarin keulaan tässä talven aikana

 

-Juha

[Laura Pulkkinen 0]

Tuli mieleen miten tuo SUIO:n verkon kautta tapahtuva teoriakurssi käytännössä toimii? Onko joku suorittanut sen?

Nettisivulla mainitaan:

"Kurssilla opiskellaan pääsääntöisesti verkkoalustan oppimisympäristössä..."

Onko jotain interaktiivista vai mitä?

[Juha Haapajärvi 0]

Hep!

 

Eli mulla on takana sekä purkkariteoriat (2009), että MOPU-teoriat (nyt) verkkoversiona.

Hyviä puolia:

- Saa ite määrätä aikataulun ja tehä kotona

 

 

Huonona:

- Loppujen lopuksi aika pintapuoleinen, esim. usean tunnin teoriaa vastaa vain pari sivua webbitekstiä

- Jos ei ole aikasempaa tietoa lentämisestä voi asiat mennä ohi

- Monet asiat selkiää oikeesti vasta sitten lento-osalla.

 

Mutta jos on yhtään taustaa lentämiseen - siis kentänreunatiimaa+ pari tuttua jotka voi aina selventää mitä jutut käytännössä meinaa, ni kyllä niillä pärjää.

 

-Juha

 

edit: typot

[Juha Haapajärvi 0]

Onko jotain interaktiivista vai mitä?

 

Valitettavan vähän interaktiivisuutta. Lähinnä luettavaksi tekstiä, ja sitten kysymyksiä.

 

 

-J

[Hanna Räihä 6]

ja sitten ne kaverit keneltä voi kysyä...

 

Niin mä ainakin tein kun PPL teorioita tuossa uudelleen yritin lueskella, Luultavasti ajoin osan tutuista hulluuden partaalle kaikken QNH/QFE/ym. lyhenteiden kanssa. Mutta niin nekin vaan voi oppia

[Juha Haapajärvi 0]

Mutta jos on yhtään taustaa lentämiseen - siis kentänreunatiimaa+ pari tuttua jotka voi aina selventää mitä jutut käytännössä meinaa, ni kyllä niillä pärjää.

 

Paitsi ettei se tentti menny kerrallla läpi

 

[Heikki Pullinen 135]

Yleispätevä ohje.

Opettele keskittymään siihen mitä kulloinkin teet.

 

Heikki

[Samuli Sorvakko 1]

Yleispätevä ohje.

Opettele keskittymään siihen mitä kulloinkin teet.

 

Ja ymmärtämään miksi. Näillä pääsee jo pitkälle

 

/Samuli