lentelyä rajantakaisessa karjalassa?

[Aarno Isomäki 11]

onko kellään täällä mitään kokemusta aiheesta? mieli tekisi käydä tutustumassa luovutettuun karjalaan ilmastakäsin. mitä pitää ottaa huomioon, vai onko yleensäkään mahdollista? onko rajan tuollapuolella olemassa "vapaata ilmatilaa"? tietääkö joku hyviä yhteyksiä harrastajiin karjalassa? entä lentokentät? tietoja netissä? saako valokuvata? kyseessä olisi moottoroiduilla liitimillä toteutettavat lennot, joten lentokenttiä nyt ei välttämättä tarvitsisi, mutta kaikki asiaa valaiseva tieto on erittäin tervetullutta...

olen yrittänyt selvittää asiaa monien eri tahojen kautta, mutta asiantuntemusta tähän ei tunnu löytyvän. katsotaan löytyykö täältä.

[Heimo Paakkinen 4]

Mitään kokemusta tai muuta tietoa aiheesta ei ole kuin, että Sortavalan lähellä Helylässä on toimiva lentokenttä.

Suomalaisten ennen sotia tekemällä Mensuvaara/Ristilahden kentällä (Uukuniemi) olen käynyt autolla ajelemassa. Vaikka se on maatalouskäytössä heinällä, niin kyllä siellä voisi kentän kunnon puolesta operoida, ainakin moottoroidulla liitimellä, tilaa riittää. Alue on kyllä taas rajavyöhykettä, niin ettei sinne taida olla menemistä enää autollakaan.

[Guest helopilot1]

Vaikea kysymys, kyseisestä maasta kun on aika vaikea saada mitään luotettavaa faktaa oli sitten kyse mistä tahansa. Sen verran kuitenkin tiedän historiasta, että Neuvostoliiton aikaan ja kaiketi vielä senkin jälkeen VFR-lennot ulkolaisilla ilma-aluksilla olivat kokonaan kiellettyjä. Nykytilannetta en tiedä ja liekö tietävät itsekään. Jos tarpeeksi löytyy lompakosta rahaa ja sattuu maksamaan oikealle henkilölle niin luulen, että mikä tahansa järjestyy. Eiköhän aika paljon nykytilanteesta kerro se viimekesäinen ilmalaivaepisodi, jolle lupia ei vaan pitkän vatkaamisen jälkeen sittenkään herunut.

 

Mutta jos haluat ilmassa siellä käydä, niin rahaa sekin vähän ottaa, mutta järjestyy kyllä. Muistaakseni ainakin pari vuotta sitten petroskoissa toimi yksi heko-"firma"....

 

Mika

[Antti Laukkanen 15]

Kas, enpä huomannut tätä aihetta aiemmin, joten postaan vasta nyt. Aihepiiri on kiehtonut myös minua ja jonkinlaista muuta joukkoa, jonka perintömaat jäivät rajan taa, kun esi-isistä pyrittiin tekemään neuvostoperheen onnellisia jäseniä.

 

Asiaa on tutkittu enemmän ja vähemmän, mutta mitään aivan yksiselitteistä vastausta ei ole saatu. Lähtökohtaisesti Venäjällä ei tunneta käsitettä valvomaton ilmatila, joten poukkoilu alueilla ei ole helppoa. Aina pitäisi olla lennonjohto, joka on tietoinen asiasta eivätkä pienemmät pisteet välttämättä pamlaa kuin venättä. Lisäksi ymmärrykseni mukaan rajan itäpuolella on 25 km leveä suojavyöhyke, jolla ei periaatteessa saa lentää. Tämä on vähän kyseenalainen tieto, koska Helylässäkin se kenttä on ja sieltä on toimittu oikeasti. Nykykunnosta en mene takuuseen.

 

Suurin ongelma asiassa on se, että Moskova päättää luvista. Riistetty Karjalahan kuuluu (kun jätetään Suomenlahden saaret ja Sallan-Petsamon alue pois laskuista) kahdelle hallinnolle, eli eteläpuoli Leningradin oblastille ja pohjoinen Karjalan tasavallalle. Äänislinnassa asioista ei kuitenkaan voida päättää mitään. Raja menee Hiitolassa ja näkyy käytännössä mm. siten, että eteläpuolella paikkakuntien nimet on sosialisoitu neuvostotyyliin ja nimetty uudelleen lähinnä kommunistisen puolueen ja puna-armeijan kyseenalaisten saavutusten mukaan vaikkapa toukokuunensimmäiseläksi ja puna-armeijalaksi... Pohjoisosassa suomalaiset nimet on säilytetty.

 

Tyhmempi kuvittelisi tässä vaiheessa olevan helpompi lentää sinne Karjalan tasavallan alueelle, niinkuin ehkä onkin. Pioneerityötä asiassa on suorittanut lähinnä Hasse Wallas, joka suoritti luokkaa 1994 ilmakuvauksia alueilla. Alustana oli tosin Sortavalasta operoinut venäläinen AN-2. Senkin touhun Moskova kielsi käytännössä alkuunsa, mutta ihan hyvää materiaalia Hasse sai jopa kirjaksi asti.

 

Käytännön ongelmia aiheuttaa myös sellainen seikka, että mikäli haluaa lentää kohteeseen Venäjälle, täytyy koneessa olla venäläinen navigaattori, jolle maksetaan majoitukset, matkat ykkösluokassa sekä päivärahat. Ihan äkkiseltään kallista lystiä... Tästä on kuitenkin se helpotus, että mikäli kentälle on kansainvälistä liikennettä, ei navigaattoria tarvita. Täten esimerkiksi se Äänislinna sopii kohteeksi. Se tosin on kuulunut näennäisesti Suomeen vain 1941-44, kun Suur-Suomea pyrittiin tekemään. Eikä kuulunut virallisesti silloinkaan. Ainoa pointti siinä on vain se, että sinne voisi lentää käytännössä ylittämällä rajan Sortavan seutuvilla, jolloin voisi lentää ainakin reittiä Laatokan-Karjalan pohjoisosissa sekä Raja-Karjalan (Salmi, Suojärvi, Suistamo etc.) yli kohti Äänistä. Kameran esilläolo koneessa kielletään muuten Venäjän AIP:ssä yksiselitteisesti.

 

Surullisena esimerkkinä kerron taas tarinan parin vuoden takaa. Finnairin lentokerhossa pyrittiin järjestämään matka kahden koneen delegaatiolla Petroskoihin (eli sinne Äänislinnaan). Koneet olivat samaa kokoluokkaa, kutakuinkin samoin varusteltuja (joskin toinen IFR-katsastettu, toinen ei) sekä lentotoiminnan piti olla identtistä. Toinen koneista sai luvan, toinen ei. Tiedusteltaessa syytä moiseen peruttiin toinenkin - no comments... Tätä on byrokratia maassa, joka havittelee viisumivapautta EU:n kanssa.

 

Petrozavodskissa on ystävällinen lennonjohtaja,joka mieluusti haluaisi vieraita kentälleen, mutta Kreml tekee homman vaikeaksi. Onpa ollut huhuja paikallisen mafian vaatimista poistumismaksuistakin (luokkaa 1000 USD/kone), joten varovainen saa olla.

 

Mikäli ken tietää jotakin uutta asian tiimoilta, kuulen myös siitä mielelläni. Täytyy vain muistaa asioiden olevan taipuvaisia muuttumaan ilman ennakkoilmoitusta sangen nopeasti, kuten kävi mm. kotiseutujuhliaan viime kesänä viettäneelle seurueelle, joka huonoa tuuriaan onnistui valitsemaan päiväksi Venäjän itsenäisyyspäivän. Pitivät sitä kaiketi imperialististen kapitalistien yrityksenä pilkata onnelan vapautta...?

 

Hauskaa viikonloppua!

[Guest Jomppe]

Moro

 

Hirveästi konkreettista apua en pysty tarjoamaan mutta pari huomiota Lappeenrannassa oleilun ajoilta.

 

Viime talvena jonkunsortin freelancer ilmailutoimittaja muistaakseni Hollannista otti lentoasemalle yhteyttä, kun suunnittelivat lentoreissua Baltian ja Pietarin kautta Suomeen. En osannut silloinkaan muuta neuvoa antaa kuin, että jonkinmoinen ilmailukontakti pitäisi rajan takana olla asioita hoitamassa. Kaveri jatkoi selvittämistä ja otti taas n. kuukauden jälkeen yhteyttä ja kyseli minkälaiset junayhteydet Suomesta on Pietariin.

 

Lappeessa olon aikana ainoat VFR-koneet jotka rajan yli lensivät oli pari kopteria jotka oli myyty Venäjälle. Näiden lentämisen taisi aina hoitaa sama kaveri(oisko ollu britti?). Luvat oli hommattu etukäteen, mutta se ei taannut ilmeisesti kuitenkaan homman helppoa sujumista kun itse lento piti suorittaa.

 

Harmittaa vain kun en kysellyt mihin lehteen mahdollinen lentorallijuttu on kirjoitettu, olisi varmasti mielenkiistoista luettavaa.

 

JTo

[Antti Laukkanen 15]

Viime kesänä maassamme vierailleen Club Fournier Internationalinhan oli alunperin tarkoitus lentää juuri Pietariin - ymmärtääkseni ainakin jo toista kertaa. Homma ei onnistunut, tai olisi ainakin ollut liian epävarmaa tai turvatonta.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

90-luvulla sinne Pietariin joku kyllä lensi C-172:lla VFR:ssä Tallinnan kautta (Aeroflotin?) reittipisteitä pitkin itäänpäin, mutta kun Pietarissa rokottivat laskeutumis-ym. maksuja C-172:sta yli 2500 Mk, en sinne itse lähtenyt yrittämään. Ja toki laskeutumislupaa piti anoa faxilla monta päivää etukäteen.

 

Petroskoihin oli muutama 2-moottoritaksikeikka ja joku kävi siellä C-172:llakin. Taisi olla NDB-lähestyminen mikä oli talvella vähän hankalaa, kelit kehnot kuin Suomessa ja 1NDB-lähestyminen ei niitä tarkimpia ole.

 

Ja Ivalo-Murmansk-yhteys oli myös mahdollinen. Tosin yhdellä lennolla pilotit mokasivat kun olivat lukevinaan Jeppesenistä, että miehistö ei viisumia tarvitse.. No, ei tarvitse kun/jos kone lähtee Murmanskista heti takaisin Suomen suuntaan. Ongelma oli vain se, että asiakkaat viipyivät Murmanskissa 2 päivää. Piloteille jäi siis 2 vaihtoehtoa: Joko poistua takaisin Ivalon puolelle odottamaan ja palata takaisin oikeaan aikaan hakemaan asiakkaat, tai sitten istua Murmanskissa putkassa ne 2 päivää. Valitsivat Ivaloon palaamisen, mistä tuli pirusti lisää kuluja ja saivat toki pyyhkeitä yhtiöltä, kun keikka meni persiilleen...

[Antti Laukkanen 15]

Joo, minäkin tunnen hahmoja, jotka ovat käyneet Äänisjärven rantamilla mittarissa Senecalla tms. härvelillä ihan hupina - mielenkiintoisia kuviakin olen nähnyt. VFR-touhut lienevät aika harvinaista herkkua. Itse lentämisessä ei sinällään pitäisi olla ongelmaa, jos luvat saa. Väyläthän kulkevat kyllä niinkuin pitääkin, mutta mikäli haluaisi hiukan poiketa reitiltä ja käydä vilkaisemassa niitä perintömaitaan, ongelmat alkavat viimeistään siinä kohtaa. Toki, jos joku hallitsee venättä jopa ilmailuradiofraseologian tasolla, saattaa homma käydä olennaisesti helpommaksi? Minä en. Sortavalassa on kuulemma joka tapauksessa lennonjohto, mutta takeita englanninkielen käyttämisen mahdollisuudesta ei ole.