Kokemuksia hätäkeskuksen toiminnasta

[Jaakko Rissanen 53]

Hätäkeskus tuntuu olleen viime aikoina melkoisen paljon otsikoissa. Millaisissa asioissa olette joutuneet tekemisiin keskuksen kanssa ja ovatko kokemukset olleet positiivisia?

 

Kahdessa neljästä tapauksesta olen ollut erittäin tyytyväinen ja noista huonoistakin kokemuksista toinen tapahtui etelänaapurin pääkaupungissa.

 

1. Ensimmäinen kosketus 112:een tapahtui Kehä III:lla kahden virolaisauton peruuttaessa vastaan. Lähin poliisipartio luvattiin lähettää katselemaan, josko ko. autot sattuisivat kohdalle.

 

2. Olin kaverin kanssa kävelemässä Tallinnassa, kun vanha mummo kaatui, löi päänsä katukivetykseen ja jäi maahan makaamaan syljen valuessa suupielestä. Soitto hätänumeroon toi linjan toiseen päähän kohtuu heikosti englantia taitavan henkilön ja pitkän odotuksen jälkeen paikalle saapui ambulanssin sijaan poliisi. Noh, ainakin he saivat asian toivottavasti hoidettua eteenpäin.

 

3. Road Rage in Leppävaara case, jossa kaksi autoilijaa suivaantuivat ja kävivät toisiinsa käsiksi jättäen autonsa tietenkin keskelle tietä blokaten koko kaistan. Menin tilanteeseen väliin, sain kaverit erotettua toisistaan ja siirtämään kulkuneuvonsa sivummalle. Yritin puhua heille järkeä, mutta toinen vaatimalla vaati poliisit paikalle. Soitti itse hätäkeskukseen, mutta kielitaito ei oikein riittänyt asian selvittämiseen ja lopulta sain kunnian puhua päivystäjän kanssa. Poliisit saatiin paikalle. Tilanne oli alkanut ulkomaalaisen kaverin ajettua "holtittomasti", jolloin suomalainen oli ottanut seuraavissa valoissa kuvan hänen rekisterikilvestään. Tästä aasialaisperäinen mieshenkilö oli sitten suivaantunut, kiilannut suomalaismiehen auton ja käsikähmä oli valmis. Suomalaisella tietenkin ~5-vuotias tyttö takapenkillä itku kurkussa.

 

4. Tänään sitten saunasta tuleva mies menetti tajuntansa ja lensi portaat alas lyöden päänsä. Hätäkeskuksen ollessa jo linjan toisessa päässä mies virkosi ja päivystäjä halusi puhua hänen kanssaan. Noh, niinpä keskus sitten yritti kysellä kannattaisiko ambulanssi jättää lähettämättä, jolloin puhelun soittanut mies nappasi puhelimen itselleen ja sanoi: "Tällaisessa tilanteessa ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä, ambulanssi tänne. Tämä ei ole neuvottelukysymys." Ambulanssi oli nopeasti paikalla.

[Mikko Palosvirta 0]

*kopkop*

 

Tähän mennessä pelkästään positiivisia kokemuksia. Muutaman kerran soitellut sekä poliisia että ambulanssia, ja aina on palvelu toiminut.

 

Viimeisimmällä kerralla oma roolini oli vain huudella soittajalle lisätietoja - itsellä oli kädet täys töitä enkä joutanut puhelinta ottamaan 

[Tommi Rossi 2]

Tapaninpäivän myrskyn aikaan soitin hätäkeskukseen kun suuri puu oli kaatumassa veneen päälle. En tiennyt mistä muualtakaan voisi apua kysellä Hätäkeskusvirkailija totesi heillä olevan hieman kiireitä ja ehdotti että voisinko mennä tukemaan sitä puuta jollain lailla ettei se sitten kaatuisi veneen päälle. Toinen vaihtoehto oli sitten että siirtäisen veneen muualle siitä puun alta. En kuitenkaan kehoituksia totellut, sen verran hurjan näköinen oli 30 asteen kulmassa heiluva 30 metrinen kuusi. Palokunta tuli sitten kuitenkin n. puolen tunnin päästä katsomaan ja ehdottivat hekin veneen siirtämistä. Eivät kuitenkaan itse tarjoutuneet sitä siirtämään. No, puu pian kaaduttuaan jäi konkeloon toista kuusta vasten turvallisesti ja venekkin on jo siirretty. Metsuria odotellaan ...

[Hanna Räihä 6]

Mä olen erään työni takia joutunut soittelemaan yhden jos toisenkin kerran häkeen ja aina oon saanu hyvää palvelua sieltä. Toisin kuin taannoin kaverit, jotka olivat baari-illan jälkeen vielä jääneet istumaan porukalla, oli vähän alettu kikkailemaan sillä seurauksella että yhdeltä käsi katkesi. Eihän se häke uskonut että se poikki on, väitti vaan että otatte taksin. No, siellä main ei taksit vastanneet enää puhelimeen aamu viiden pintaan ja lanssia soitettiin sitten jo useampaan kertaan kunnei häke uskonut. Kun sitten toinen ihminen saatiin häkessä linjoille, niin saatiin viimein  lanssi jolla potilas terveyskeskukseen, esilääkitys, sidonta ja taksilla omaan sairaalaan (kun nyt oltiin eri paikkakunnalla). Seuraavana päivänä pöydälle ja puukon alle, useamman kuukauden kuntoutus ja titaanilla vahvistettu käsivarsi ja todella miehekkäät arvet

 

Mitä opimme tästä... Kännissä kun soittelee ei helposti oteta vakavasti.  Niin, ja kädenvääntö on vaarallista turhan tasaisen parin kanssa...

 

http://hatakeskus.blogspot.com/ tuossa on mukavaa luettavaa, joskin viimeisin päivitys on jo parin vuoden takaa... reilustikin. Mutta niin totta ja realistista, hyvästä kynästä - jos niin voi sanoa.

 

 

[Roope Olli 0]

 

  Niin, ja kädenvääntö on vaarallista turhan tasaisen parin kanssa...

 

 

Sattuukohan meillä olevan yhteisiä tuttuja  Kuulin juuri pari viikkoa sitten saman tarinan lähisukulaiseltani

[Antti Salo 19]

Työn puolesta tullut monta kertaa soitettua ja pari kertaa käynyt niin, että soittaessani (Vantaalta) 112:een ja selostettuani tilanteen ja sijaintini, ihmettelivät miksi puhelu tulee Helsingin hätäkeskukseen kun avuntarve on Vantaalla, jonka jälkeen yhdistäminen Vantaan häkeen ja sama litania uudestaan.

 

Noh... Mallia toisesta sivistysvaltiosta eli Hollannista, jossa teloin kerran jalkani sellaiseen kuntoon etten pystynyt kävelemään enkä oikeastaan edes liikkumaan tuettuna. Kun tilanne oli se, etten edes päässyt kämpästä ulos ja taksiin, soitin paikalliseen hätäkeskukseen josko lanssimiehet tulisivat hakemaan. Tarkkaan tilanteen puhelimessa selostettuani päivystäjä oli sitä mieltä etten tarvitse lanssia vaikka kuinka painotin että ei pysty liikkumaan metriäkään. Impossible. Lopulta tämä suostui lähettämään lanssin kiireettömänä paikalle. Reilun kolmen vartin odottelun jälkeen ei näkynyt eikä kuulunut, joten ajattelin soittaa taas 112:een ja kysyä tilannetta. Puhelimessa oli toinen päivystäjä, jolle selostin taas tilanteen alusta alkaen. Päivystäjä sanoi, että antamaani osoitteeseen ei oltu tilattu koskaan sairasautoa! Jonkin aikaa tämän toisen häke-tädin kanssa puhuttuani ihmetteli tämä miksi en ole puhunut ensin "perhelääkärille", joka on ilmeisesti Hollannissa tapana kaikissa vähänkään kiireettömissä sairastapauksissa. Monen mutkan kautta päädyin sitten puhumaan puhelimessa perhelääkärille, jolle olin taas selostamassa tilannettani. Pitkän puhelun jälkeen lääkäri kehotti hankkiutumaan sairaalahoitoon. Sanoin että yritetty on mutta ei onnistu. Lääkäri sanoi voivoi ja puhelu päättyi siihen. Sairaalaan mentiin loppujen lopuksi taksilla tuskan ja tiukan särkylääkehumalan siivittämänä.

[Sami Virkkula 0]

Mitä opimme tästä... Kännissä kun soittelee ei helposti oteta vakavasti.  Niin, ja kädenvääntö on vaarallista turhan tasaisen parin kanssa...

 

Ei, vaan kun ollaan kännissä niin ei edes aloiteta sitä kikkailua

[Hanna Räihä 6]

Ei, vaan kun ollaan kännissä niin ei edes aloiteta sitä kikkailua

joo, ja lehmät lentää 

[Lari Nylund 161]

Konduktöörinä työskennellessä puhelut hätäkeskuksiin ovat tulleet tutuiksi. "Toimiston" liikkuessa on hyvä aina aloittaa kertomalla nimen lisäksi ammatti ja sen jälkeen seuraava mahdollinen pysähdyspaikka, mikäli tarve ei ole välittömästi avun paikalle tarvitseva. Maaseudulla pitkät etäisyydet aiheuttavat myös odotusaikoja, joiden kanssa pitää hahmottaa tilannetta. Hyvin usein kun käy niin, että sijainti on soittohetkellä vielä "naapurin" puolella eli puhelu yhdistetään tuonne seuraavan pysähdyspaikan hätäkeskukseen ja sitten onkin tarvittava vastaanottokomitea vastassa junan saapuessa. Näin vältetään ylimääräiset pysähdykset, myöhästymiset ja tilanteet saadaan lyhyen aikataulunmukaisen ajan puitteissa hoidettua. Asiaa auttaa myös valmiiksi paperille kirjoitettu selvitys tapahtumista ja yhteystiedot mahdollisia yhteydenottoja varten, jonka sitten luovuttaa partionjohtajalle tms. tilanteesta riippuen.

 

Eräs puhelu hätäkeskukseen on kyllä jäänyt mieleen. Työskentelin lähijunassa Helsingistä Kirkkonummella ja Kauniaisten asemalla havaitsin "virallisen valvojan" kaipaavaa toimintaa. Puhelimeen näppäily 112, jonka jälkeen puhelu meni näin:

 

112: "Hätäkeskus"

LNy: "Nylundin Lari VR:n konduktööreistä morjens.

112: "LARI!!"

LNy: "Hmmm... ööö... jooo... tuota tunnetaanko me?"

112: "Heh heh, X täällä moi" (samalla taustalta kuuluu naurua)

LNy: "Tämäpä sattui, mennääs asiaan... Kauniaisissa olisi tarvetta poliisille tarkastaa seuraavanlainen asia jne..."

 

Erittäin hyvä ystäväni oli kouluttautunut uuteen työtehtävään, eikä oltu hetkeen puhuttu puhelimessa. Tilanne oli niin sponttaani, että oli kuulemma kouluttaja taustallakin tipahtanut täysin tästä puhelusta. Työvuorojen päätyttyä oli aika nostaa luuri ja soittaa maksullinen puhelu ystävälle kuulumisten vaihtamiseksi.

 

Toinen tapaus sattui Keski-Pohjanmaalla. Tarvitsimme häiriökäyttäymisen vuoksi jälleen "virallista valvojaa" paikalle. Olimme lähestymässä pienempää paikkakuntaa, jonne hätäkeskus ilmoitti poliisilla kestävän 45 minuuttia saapua paikalle. "Toimistomme" kuitenkin liikkuu 140km/h, joten tiedustelin tilannetta seuraavalla isommalla paikkakunnalla. Sinne oli partio saatavissa heti paikalle, joten pikaisen välipysähdyksen jälkeen matka jatkui noin 20 minuutin päässä olevalle paikkakunnalle. Siellä oli vastaanottokomitea ehtinyt jo "levittämään punaisen maton" ja ottivat hellään huomaansa tämän erityispalveluita toivoneen henkilön.

 

Yhteistyö on toiminut moitteettomasti aina hätäkeskuksen kanssa. Veikkaisin, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"... Kiitos ja terveiset vain päivystäjille, jotka tätäkin keskustelua seuraavat. 

[Jaakko Rissanen 53]

Veikkaisin, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"...

Pätee muuten yllättävän moneen asiaan