Leonardo Firenze ja renessanssi

Timo Partanen · Tammikuu 6, 2012

Tämän jutun otsikko on Leonardosta ja Firenzestä, mutta itse tarina poukkoilee vähän tuon otsikon ympärilläkin. Leonardo di ser Piero da Vinci syntyi huhtikuun 15 päivänä , vuonna 1452 ja kuoli toukokuun 2 päivänä vuonna 1519, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä maailmahistorian suurimmista neroista, jonka tuotanto kattoi liki koko inhimillisen intressimaailman. Hänet muistetaan ainakin hönen kontribuutiostaan maalaustaiteen, arkkitehtuurin, insinööritieteet kuin lääketieteenkin aloilla. Herran kotipaikka oli Vincin kaupunki, ja siitä siis nimi. Leonardon tekee poikkeukselliseksi juuri hänen monipuolisuutensa, ja tuotannon erittäin korkea laatu kaikilla toiminta-aluilla.

Käväisin Joulukuun alussa Firenzessä Leonardon nimeä kantavassa museossa, jossa koko paikan idea oli rekonstruoida Leonardon keksintöjä pienoismalleiksi ja siten tuoda ne eläviksi ja yleisön tarkasteltaviksi. Siitä siis nämä kuvat.

Nyt kuitenkin aion poiketa perinteisen liturgian alueelta ja tuoda asiaan uutta näkökulmaa. Luin viime kesänä Gavin Menzies- nimisen brittiläisen evp laivastoupseerin kirjan nimeltä 1434. Menzieksen pääväittämä on, että koko renessanssi sai alkunsa siitä, että Kiinan laivasto vieraili Venetsiassa ja Paavin hovissa tuoden mukanaan koko maailman todellisen kartaston sekä siihen oleellisesti liittyvän navigointitaidon. Tässä lisukkeena olisi ollut sitten hyvin runsas esitys tekniikasta, riisinviljelytaidosta, kastelusta, jne. Navigoinnissahan pituuspiirin määrittely on suoraviivaista ja perustuu pohjantähden ja horisontin väliseen kulman märittämiseen. Leveyspiirin märittäminen sen sijaan on hankalampaa ja pelkistyy ajan ja kuljetun matkan määrittämiseen. Tästä varmaan jo käykin ilmi, että en ole asiassa asiantuntija. Käsittääkseni tähtien nousuaikojen erojen avulla voidaan paikka itä-länsisuunnassa arvioida jos vertailutieto saadaan kuljetun matkan, eli nopeuden integraalin ja ajan tarkan tuntemuksen perusteella. Tämä luonnollisesti edellyttää tarkkaa ajan mittaamista, mitä renessanssiajalla ei tekniikka vielä sallinut.

Menzieksen teksti ei ole tarkkaan ottaen tarkoitettu tieteelliseksi tekstiksi, mutta silti hänen esittämänsä materiaali on siinä määrin perusteellista, että ei hänen väitteitään voi ihan olan kohautuksella ohittaa. Menzieksen väite on, että löytöretkeilijät tiesivät ihan tarkkaan minne olivat menossa, ja heillä oli jo lähtiessään maailman kartat ja navigointimenetelmät käytössään. Samoin myös kiinalaisen laivaston mukana toimitetussa keisarin määräyksestä laaditussa Nong Shu-kirjassa, joka kattoi kaiken kiinalaisen maailman tiedon, oli materiaalia, joka oleellisesti auttoi renessanssin käynnistyksessä. Huomioitavaa on, että Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen ei Euroopassa ollut tapahtunut kovin paljoa. Kun renessanssi lähti liikkeelle, oli kehityksen vauhti sitten sitäkin hurjempaa. Euroopan kehityksen kannalta olisi siten ollut nöyryyttävää tunnustaa kiinalaisten merkitys, ja siksi Menzieksen mukaan renessanssin syntyyn vaikuttaneiden tekijöiden merkityksestä ei pidetty suurta ääntä.

Kirjassa 1434 on esitetty useita kiinalaisia piirroksia Nong Shu-kirjasta laitteista, pumpuista, kanavalaitteista jne. Kun rinnalle laitetaan esim. Leonardon piirroksia, ei yhdenmukaisuutta voi kuin ihmetellä. Miten siis Leonardo on kehitellyt nämä laitteet, onko hän keksinyt ne itse, vai onko hän inspiroitunut kiinalaisista ideoista – se on asia joka jokaisen kannattaa selvittää itse. Menziestä kohti on esitetty runsaasti kritiikkiä, mutta asia on vielä kesken…

Timo

Leonardon grilliuuni, jossa savukaasujen virtaus pyörittää grilliä