Hyviä armeijatarinoita

[Juha Lampi 274]

Lomille lähtiessä tuli kyllä vihreitä pidettyä yllä, mutta ei olisi juolahtanut mieleenkään pitää itse lomalla ollessa yllä mitään puolustusvoimiin viittavaa.

 

Niin, en minäkään noista nykyisistä kurkkusalaattikamoista niin, mutta miksei sitä käyttänyt harvinaislaatuista tilaisuutta hyväkseen ja antanut valtion pyykätä kledjut   Olimme ilmavoimien eka kurssi, jolla oli siniset loma-asut ja kyllä oltiin NIIN naamaa että... 8)

 

Tuli noista ammuskeluista mieleeni, että juuri varusmiespalveluksen alla silmäni alkoivat eripariutua. Se siitä ohjaajakurssista sitten En kuitenkaan tarvinnut normaalisti rillejä - paitsi kun piti tähdätä. Kolmesta ampumakokeesta vain yhteen muistin ottaa kakkulat mukaan ja muut kaksi jouduin ampumaan väärältä puolelta ja väärällä silmällä. Tulokset olivat sen mukaiset. Yllätyin, kun siitä yhdestä onnistuneesta paukuttelukierroksesta minulle kuitenkin tarjottiin pronssista suoritusmerkkiä. Se oli niin hauska juttu, että olihan tuo otettava. Tosin ko. ...magneetti meni suoraan pöytälaatikkomuistoksi, mutta voihan sillä vanhana muistella, että olen minäkin kerran osunut tauluun.

[Lauri Liuhto 0]

Komppaniassamme palveli amerikansuomalainen 'Dave', jolla oli siis yhdysvaltain kansalaisuuden lisäksi meikäläinen kansalaisuus. Sanaakaan suomea Dave ei puhunut kun palveluksen aloitti, mutta kauaa ei kestänyt kun jo kiroili sujuvasti. Dave oli muutenkin oppimishaluinen kielen suhteen, ja halusi hoitaa asioitaan suomeksi. Jotain piti käydä alikersantille toimittamassa. Dave sai tupakavereiltaan sanatarkan ohjeistuksen - ja hyvinhän se sujui, vaikkakin vahvalla ameriikankorostuksella: "Herra alikersantti, minä olen makkaramestari" 

 

--

Lauri

[Tatu Kantomaa 2 907]

Pienen aasinsillan tästä kehittelin, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut haluvat edustaa juhlatilaisuuksissa, jotkut jopa omissa häissäänkin armeijan juhla-asussa.  Lomille lähtiessä tuli kyllä vihreitä pidettyä yllä, mutta ei olisi juolahtanut mieleenkään pitää itse lomalla ollessa yllä mitään puolustusvoimiin viittavaa.

 

Mistä tulikin mieleeni yksi toinen keikka. Se sovittiin aliupseerikoulun päällikön kanssa, oli jonkun kenraalin syntymäpäivät tai vastaavat Rovaniemellä ja sinne tarvittiin vähän musiikkia. No näppärästihän sitä nakitetaan varusmiespalvelusta suorittava tehtävään. Juhlat sattuivat lauantaille ja minä kotona lomilla niin kuin melkein jokainen viikonloppu. Oli sovittu, että minut haetaan kotoa klo se ja se. Saab kurvasi täsmällisesti pihaan ja hyppäsin kyytiin. Keikkapaikalla kenraali oli sitten vastassa. Katsoi minua ja sanoi:

- Tulit sitten siviilit päällä.

- Niin tulin.

 

Soitin sen minkä soitin, en taaskaan muista yhtään mitä tai kuinka kauan. Kenraali antoi "kenraalin kuksan" lahjaksi/muistoksi, siinä on leijona kyljessä ja poronluu kahvassa. Sen sijaan sen paha haju ei lähde edes konjakilla.  Sitten sain kyydin kotiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

[Jaakko Rissanen 53]

Kaappien päällä oli kuulemma usein "runkkaava-orava", joka juoksi villisti ympäri tuvan kaappeja.

Tätä viljeltiin meilläkin alikersanttien toimesta. Myöhemmin joukkueemme kokelaan esittäytyessä yhdenkään pokka ei pitänyt.

[Juha Lehtola 0]

Alokasaika ja sulkeisharjoitukset aseiden kanssa, taaksepoistumista, kolmiriviin järjestymistä sekä muuta asiaan kuuluvaa. Käsky kajahti ja alokkaat liikahtivat, jostain syystä eräällä taistelijalla pamahti lippaan pohja irti ja jousi nousi vieteriukon tavoin lippaasta ja väpättäen aiheutti hämmennystä. Kouluttaja ihmetteli, kuten muutkin ja avasi sanaisen arkkunsa "Ukko hei, täällä ei tarvita mitään Jäck tuu thö poks piloja, korjatkaa"

 

AU-kurssilla oli ollut tapana tehdä muistoksi linjakohtaisia vaakunamallisia tauluja jossa kurssin oppilaiden ja kouluttajien nimet, sekä jotain muuta koristetta tai joissain tapauksissa jotain taiteellista. Mietittiin miten voitaisiin erottua eduksemme ja tehdä todella hieno taulu. Joku keksi, että maalautetaan ammattilaisella joku kuva esim kynäruiskulla. Näin tehtiin ja viimein muistotaulu tuli valmiiksi ja paljastaminen lähestyi. Vilautettiin tekelettä eräälle kolmesta kouluttajasta, hän tuumasi "Eihän tuo ole yhtään ylil ******niemen näköinen!" Taulussa yläreunassa kuva jossa neito nousee sifonkikangas yllään merestä, rinnassa linjan koulutushaaramerkki, alhaalla kurssin kouluttajien ja oppilaiden nimet . Tungin itseni joitain vuosia myöhemmin omaistenpäivänä prikaatin alueelle ja kävin vilkaisemassa taulua, oli edelleen hienoin

[Esa Jansson 1]

Se oli vuonna 1989 kun N-liitto oli vielä voimissaan. Vierailulla Suomessa oli Varsovan Liiton kakkosmies(muistaakseni), joka kävi tutustumassa Armeijamme koulutukseen. Olimme Vekarajärvellä sulutusharjoituksissa, jota piti tietysti esitellä Herra Isoherralle. Pari päivää sitä harjoiteltiin ja joukostamme valittiin yksi pioneeri, jolle Venäjän Kentsu tulee kysymään jotain. Sitäkin harjoiteltiin muutaman kerran. Joku meistä sai näytellä kenraalia jolle se ilmoitus tehdään.

Koitti suuri päivää. Kaikki harjoitteen meni hyvin. Sitten tuli ilmoituksen teko. Iso delekaatio, joukossa oli kenraalia ja pienempää nappulaa pilvin pimein.

 

Pienikokoinen, julmetun iso koppalakki päässä Herra Isoherra pysähtyi pioneerimme eteen ja kysyi jotain häneltä venäjäksi.

Tulkki käänsi ja vastaus tuli kuin tykin suusta:

 

Herra Korpraali! Korjaan Herra Kenraali! Ja sit se vastaus joka on jo unohtunut....

 

Jälkeen päin sai kaveri kuulla asiasta koko loppuajan

 

 

[Arttu Lahdenperä 52]

Entinen pv:n komentaja, amiraali Kaskeala käväisi Afganistanissa. Seistiin siinä muodossa, ja hän kävi kättelemässä jokaisen. Kaikki tekivät vuorollaan ilmoituksen: "Herra amiraali, luutnantti se-ja-se". Ja sitten kättely. Heti, kun kierros alkoi, aloin odottamaan korvat höröllä. Ja tulihan se sieltä: "Herra arimaali...".

[Mikko Palosvirta 0]

Entinen pv:n komentaja, amiraali Kaskeala käväisi Afganistanissa. Seistiin siinä muodossa, ja hän kävi kättelemässä jokaisen. Kaikki tekivät vuorollaan ilmoituksen: "Herra amiraali, luutnantti se-ja-se". Ja sitten kättely. Heti, kun kierros alkoi, aloin odottamaan korvat höröllä. Ja tulihan se sieltä: "Herra arimaali...".

 

Maailmalla sattuu ja tapahtuu! Eräällä edustusillallisella suomalainen kielikurssit käynyt upseerismies kohotti maljan vieraille, ja sujuvasti englanniksi toivotti "UP YOURS!"

 

Itselleni iski piru mieleen, kun joku ameerikan isoherra tarkasti paraatiamme. Heillä kun on tapana harrastaa small-talkia myös perusjanttereiden kanssa. Minulta kun kysyttiin kotipaikkakuntaa, oli pakko murjaista "I am from Läyliäinen, SIR!". Ei yrittänyt toistaa perässä 

 

Niin ja se ekat 11kk mukanani kulkenut morsian oli numeroltaan 923858 ja vielä neitsyenä sen kouraani sain. Sen jälkeisten sohlojen numeroita ei enää pää muista

[Topi Falkenberg 413]

Entinen pv:n komentaja, amiraali Kaskeala käväisi Afganistanissa. Seistiin siinä muodossa, ja hän kävi kättelemässä jokaisen. Kaikki tekivät vuorollaan ilmoituksen: "Herra amiraali, luutnantti se-ja-se". Ja sitten kättely. Heti, kun kierros alkoi, aloin odottamaan korvat höröllä. Ja tulihan se sieltä: "Herra arimaali...".

 

Arimaalista tuli mieleen laivaston pillerit - viikon kun olin maannut anginassa koko ajan yli +39 kuumeessa, niin tohtori viimein suostui vaihtamaan lääkityksen sopivaksi - uni alkoi ja jatkui uusilla pillereillä viimeistä ajatusta seuraten heti kun silmänsä sulki, ja uni - myös märkäuni - oli todellisempaa kuin itse todellisuus   Mitäköhän pillereitä mulle siellä Öbiksessä oikein syötettiin, osaatko Arttu yhtään arvioida stimulantin nykyistä kauppanimeä? Tautikin lähti muutamassa päivässä  vaikkei se enää vaivannutkaan..

[Mikko Maliniemi 5]

Ja tulihan se sieltä: "Herra arimaali...".

 

-Herra kensartti, tupa nro. 6 valmiina siisteystarkastustanne varten. Ilmoitti alokas L**anen...

-Alokas L**anen!

-Herra kensartti!

-Alokas L**anen!!

-Herra kensartti!!

-L**anen!!!

-HERRA KENSARTTI!!

-L**ANEN!!!!

-NO AUTTAKAA NYT JÄTKÄT S****NA!!

 

[Tarmo Kallio 240]

Hyvinä aikoina  "kovilla" pojilla oli moottoripyörät kasarmilla.  8).

Minullakin oli, mutta kypärä ja varusteet olivat piilosssa kaapissa.

 

Muistan yhden lomatarkastuksen. Kaikki viestimiehet olivat rivissä lomatarkastusta varten. Kaikilla oli lomapuku kauluspaitoineen  ja kravatit, tai liina.

Paitsi yhdellä oli päällä oma  nahkapuku ja päällä  oma hopeanvärinen kiiltävä takki. 

 

Hän olikin komppanian lähetti. Oli komppanian päällikön lupa !

[Arttu Lahdenperä 52]

Arimaalista tuli mieleen laivaston pillerit - viikon kun olin maannut anginassa koko ajan yli +39 kuumeessa, niin tohtori viimein suostui vaihtamaan lääkityksen sopivaksi - uni alkoi ja jatkui uusilla pillereillä viimeistä ajatusta seuraten heti kun silmänsä sulki, ja uni - myös märkäuni - oli todellisempaa kuin itse todellisuus   Mitäköhän pillereitä mulle siellä Öbiksessä oikein syötettiin, osaatko Arttu yhtään arvioida stimulantin nykyistä kauppanimeä? Tautikin lähti muutamassa päivässä  vaikkei se enää vaivannutkaan..

Jaa-a... Ettei vaan olisi kuumeen tekosia nuo unet ? Mutta toisaalta minulla on vastaavanlaisia kokemuksia melatoniinista. Ostin sitä joskus Ameriikasta tarkoituksenani kokeilla sen vaikutusta jet lagin kumoamisessa. En tiiä, tokeninko jet lagista nopeammin, mutta unet muuttuivat aivan villeiksi. :-[

[Timo Koski 141]

Minulla oli joku kumma jalkavaiva ja jotain vemppaa päällä, mutta olin sitten kipinänä metsäkeikalla teltassa. Muut lähti hiihtämään ja jäin teltalle. Joku kapiainen siinä varoitteli, että komppanian päällikkö varmaan tulee tänne katsomaan tilannetta, että ole sitten skappina ja tee ilmoitukset jne. Näinhän kävikin ja siinä sitten istuskeltiin kaminan ääressä pitkä tovi ja parannettiin maailmaa jutellen niitä näitä.

 

Kerran odotti velvin jälkeen ma aamulla joku marssi eli metsässä ryynäys, joten ei ollut mieli kovin korkealla su illalla kassulle palatessa. Siinä sitten ilmoittautuessa, käski pässi katsoon listaa pöydällä, onko nimi siinä. Olihan siinä oma nimi, joten siitä tarkemmin katsomaan, mikä nakki ehkä viuhuu, tuskin marssia pahempaa on luvassa. Alkoi kuulostaa paremmalta, kun varustus olikin lomapuku yms. Selvisi että lähdemme kannustamaan PorPr:n jalkapallojoukkuetta Dragsvikiin. Tulihan päivästä hieman pidempi kuin marssilla, mutta emme valittaneet, kun sotkussa istuskelimme välillä ja välillä kentän laidalla.

 

Josku sitten fillarimarssilla kevätkesällä, ajoin ehkä viidentenä alikessun perässä. Siltä hajosi kulkupeli alta ja sopivasti ehti minut pysäyttämään. "Jääkäri Koski, pyörä tänne ja hommatkaa pyöräni perässä tulevan traktorin lavalle".  Tein työtä käskettyä ja kiipesin lavalle pyörän kera. Lämmin päivä ja cumuluksia kukki taivaalla. Siellä köllein lavalla naamioverkkojen päällä pitkän aikaa, kunnes joku perhana äkkäsi että kun alkaa viheltämään, niin Koski kanssa saa luvan myös loikata lavalta metsään. Hiukka harmitti, kun hyvän petin ja asennon olin saanut itselleni rakennettua.

 

Aukki oli loppunut juuri, ja minä sekä 5-6 muuta Säkylästä, oltiin haettu/päästy tvälau-kurssille Santikseen. Oltiin tultu metsäkeikalta juuri pe iltapäivällä, kiire samantien velville ja aikaisin ma aamuna lähtö Helsinkiin 3 vk kursseille. Eipä siinä huomannut, että jäi perunasopan tms jäänteet pakkiin kesällä kaappiin siksi aikaa. Oli aika mielenkiintoinen kasvusto siellä kun  takaisin tuli 3.5vk sen unohduksen jälkeen. Pakko jollain putsata pakkia ja saada se vaihtoon jollain tavalla, en muista miten/millä syyllä.  Oli muuten jääkäreillä ihmettelyä, kun ilmestyy 3vk jälkikäteen komppaniaan "vieraita" alikessuja yhtäkkiä.

 

Jotkut alik. kaverit oli lääkintäpuolella ja sairaalassa hommissa. Siellä oli aika lepsu kapiainen, ylivääpeli tms. Olipa sitten joku päivä sille tullut ylennys ja ja poijaat aamulla tervehti vanhasta muistista vanhalla arvolla häntä. Tämä kaappari sai melkoisen "yskänkohtauksen" ja alkoi osoitteleen kauluksiaan tms elehdintää ainakin ja sanoi pojille jotain, että katsokaas tarkemmin.

 

 

 

 

[Orvo Välilä 3]

Asekoulun kurssijuhlat oli pidetty ja koitti se vihoviimeinen aamu. Tapana oli joka aamu nykäistä strumffit niskaan ja käydä juoksemassa ohjattu aamulenkki. Tänä viimeisenä aamuna pidettiin kuitenkin nimenhuuto, poikkeuksellisesti. Nimenhuuto sujui enemmän tai vähemmän asiallisesti kalpeahkoiden tuoreiden kohta alikersanttien huojahdellessa sinisessä paririvissä tyyliin : "Oppilas Sejase!!" "herra Vääpeli, täällä"

 

Päästiin viimeiseen nimeen.  Vääpeli hihkaisi "Oppilas Öysti". Hiljaisuus. Uusi yritys kovennetulla volyymilla: "Oppilas Öysti!!!" Ei vastausta. Vääpeli tuskastui: " No missä perkele se Öysti on?!?!"

 

Kuului tukahtunut ääni "Herra vääpeli, täällä". Vääpelin silmät suurenivat, sillä viinanhuuruisesta rivistä se ei kuulunut. "Ja MISTÄHÄN tämä haudantakainen ääni mahtoi kuulua?!?!"

 

"Herra Vääpeli. Kaapista!!"

 

Oppilas Öysti oli krapuloissaan saanut nerokkaan idean ja pyytänyt kaveriaan lukitsemaan itsensä siviilikaappiin aamulenkiltä välttyäkseen. Idea toimi. Öysti ja oven lukinnut aseoppilas välttyivät lenkiltä ja viettivät senkin ajan Asekoulun päällikön toimistossa. Kuinka pitkään, sitä en tiedä koska kurssin poistuessa takaisin yksiköihinsä nämä kaksi sankaria eivät olleet vielä palanneet.....

 

 

 

 

[Lauri Liuhto 0]

Sotilaspoliisikomppaniassa Helsingin Taivallahden kasarmilla kokoonnuttiin aina iltavahvuuslaskentaan komppanian käytävälle. Järjestyttiin joukkueittain; Ensin neljä "tavallista" joukkuetta, joiden perässä viides joukkue, eli kuljettajat. Vahvuuslaskenta ei useinkaan mennyt ihan oppikirjan mukaan. Vaikka neljästä ensimmäisestä joukkueesta oltaisiin selvitty, oli kuljettajien kohdalla liian paha miina selvitettäväksi kunnialla.

 

Kuljettajista osa oli aina poissa vahvuuslaskennan aikaan - joku oli autohallilla päivystämässä, joku vielä ajossa tai ajon jälkeen autoa pesemässä tms. Normaali kaava olisi siis ollut kuitata huutamalla laskennan suorittajan sotilasarvoa; "Liuhto" -"Herra alikersantti!". Kuljettajien joukossa oli kaartinjääkärit Kanto, Kivi - ja Orava, muiden kuljettajien nimiä en muista, keksin ne nyt lennosta. Vahvuuslaskenta eteni siis yleensä kaavalla

 

-Aalto

-Herra alikersantti!

-Börjelin

-Ajossa!

-Celsius!

-Hallilla!

-Daavidson!

-Herra alikersantti!

...

-Kanto!

-Herra alikersantti!

-Kivi!

-Ajossa!

...

...

-Orava!

-"Puussa!" - ja sitten punnerrettiin

 

--

Lauri

[Topi Falkenberg 413]

Jaa-a... Ettei vaan olisi kuumeen tekosia nuo unet ? Mutta toisaalta minulla on vastaavanlaisia kokemuksia melatoniinista. Ostin sitä joskus Ameriikasta tarkoituksenani kokeilla sen vaikutusta jet lagin kumoamisessa. En tiiä, tokeninko jet lagista nopeammin, mutta unet muuttuivat aivan villeiksi. :-[

 

Ehkä juuri näin  . Mukavaan pieneen nirvanaan päättyi sen taudin poteminen, kolmen vrk:n toipumislomalle sainkin sitten mukaan vaan normaalit apteekin antibiotit.

[Arttu Lahdenperä 52]

Kiitos Jukalle näistä skannauksista. Olipa mielenkiintoista luettavaa !

[Esa Jansson 1]

Iso kiitos Jukalle!

 

Näitä juttuja kannatta jakaa, jotta ei unohdeta mitä pari sukupolvea sitten tapahtui.

 

Omalta vaarilta ei jäänyt kerrottavaksi jälkipolville kuin kirjeet mummulleni rintamalta.

Jotain kirjallisen räpistyksen yritystä olen yrittänyt niistä saada ja nyt olen yli sata sivua saanut kolmessa vuodessa kirjoitettua.

 

Tässä esimakua loppukesästä 1941:

 

Lukijana Stefan Möller

 

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/Erikoissivustot/pvsh11/Suomeksi/Radio/Vaarin+kirjeita+rintamalta/

 

[Veli Hämäläinen 5]

Tässä keskustelussa on paljon mielenkiintoista ja/tai hauskaa luettavaa.   

 

Kannattaa käydä tutustumassa saittiin www.maanpuolustus.net

siellä on paljon keskustelua/tietoa aiheesta.

[Matias Pusa 0]

Omalta vaarilta ei jäänyt kerrottavaksi jälkipolville kuin kirjeet mummulleni rintamalta.

 

Vastaava aarre löytyi meillä mamman (äitini äitin) jäämistöstä, kaikki papan rintamalta lähettämät kirjeet kirjekuorineen. Niitä on mapillinen. Mielenkiintoista luettavaa ja ainut asia mitä on jälkipolville rintamalta jäänyt. En ole nähnyt ikinä isoisääni, mutta kirjeet olen lukenut.

[Esa Jansson 1]

Varmasti löytyy ja hyvä niin. 

 

 

Juu, eipä tässä olle tarkoitus rehvastella ko. asioilla. Tuli vaan mieleen, kun katselin aamun ajoissa noita kaikkia liehuvia Suomen lippuja. 

 

En rehvastele minäkään.

Se on vaan sellainen juttu tuon historian kanssa, että mielenkiintoisempia asioita ovat pienet yksityiskohdat.

Tarkoitan, että sotien jälkeen on kirjoitettu kymmenittäin kenraalien ja muiden isojen herrojen tarinoita siitä mitä joku Kannaksen Armeija teki tai 12.D hyökkäsi ja miten JR 1 sai turpiin Valkeasaaressa -44.

 

Minua kiinnostaa yksittäisen miehen ja lähipiirin kohtalo ja tunteet. Olenkin puhunut omissa piireissä mikrohistoriasta.

Siksi kolahti nuo laittamasi tarinat isästäsi.

 

Varmasti 50-luvun poliisijutut kiinnostavat tulevaisuuden tutkijoita, älä vaan hävitä niitä!

 

 

 

T. Esa

[Veli Hämäläinen 5]

Huttusen Jorma on Motti_matin paras kaveri! Kiittäkkä kaikki Suomen taksikuskit Huttusen Jormaa. Minä en voi olla syyllinen, koska Motti-Mattia häiritsi meikäläisen taksi. 

 

Minulla on joskus aikoinaan ollut kunnia tavata "Motti-Matti", eversti evp Matti Aarnio ja hetken aikaa keskustelimme "sotamuistoista".

[Antti Laukkanen 15]

Huh, onpas kyllä upeata luettavaa nuo Jukan postittamat muistelut. Kaiken sen historian lisäksi välittyy erittäin hyvän kirjoittajan luomat tunnelmapalat sodan kauhunhetkistä. Toista tuntia jo luin ja vielä on hirmuinen määrä lukematta. Säästän vähän tuonnemmaksi.

 

Sinälläänkin nämä ovat aika ainutlaatuisia tarinoita, että loppujen lopuksi kovin moni sodat kokenut ei edes puhunut kokemuksistaan. Heistä aivan murto-osa kenties kirjoitti jotakin. Minun ukkini kyllä kertoili, mutta olin vähän liian nuori ymmärtämään asioita, joten sisältö ei tarkemmin jäänyt mieleen. Jänniä olivat tarinat lapsesta. Nykyään olisivat varmaan enemmänkin karmivia. Hän piti Jatkosodassa, etenkin alkuaikoina, muistikirjaa, johon kirjasi tapahtumia ja tunnelmia, mutta kovin suppeasti noihin teksteihin verrattuna. Nekin ovat silti olleet ihan hieno muisto ja toimivat aika kivasti rinnan sotapäiväkirjojen kanssa hänen sotaretkeänsä seuraten.

 

Ei taida tarvita omia juttuja paljon kertoilla noiden jälkeen 

 

-A-

[Ari Wan 51]

Menin helmikuussa 1975 suorittamaan lakisääteistä Uudenmaan jääkäripataljoonaan Santahaminaan. Alokasjoukkueen johtajana oli Irakin sodan ja Jugoslavian hajoamissotien TV-kommentaattorina tunnetuksi tullut, äskettäin edesmennyt, eversti (silloin yliluutnantti) Erkki Nordberg. Hän oli melkoinen persoona jo silloin. Tässä muutama esimerkki:

 

"Täällä vallitsee sotilasdemokratia. Sotilasdemokratian ensimmäinen periaate on yksi mies ja yksi ääni. Minä olen se mies ja minulla on se ääni."

 

"Sotilasdemokratian toinen periaate: tasapuolisesti kurjuutta kaikille."

 

Jalkaväkimiinan esittely alokkaille. Kädessä sakaramiina: "Tämä on miina - kun sen päälle astuu - se sanoo PAM - ja tappaa."

 

Parin viikon päästä oli lomakokeet ja parempi puolisko (minä myös  ) pääsi keskiviikkona iltalomalle. Seuraavana aamuna oli lähtö ekalle jalkamarssille. Eki motivoi: "tänään myös ne jotka eivät eilen päässeet iltalomalle saavat nähdä Helsingin." Lähdetään marssimaan kohti Santahaminan eteläkärkeä. Sopivassa kohdassa, kun tie kulkee rannassa, Eki komentaa:"osasto - seis, käännös oikeaan - päin, siellä se Helsinki näkyy."

 

Eki tulee alokas tupaan, tuvan vanhin säntää tekemään ilmoitusta: "herra alikersantti...". Johon Eki:" j***lauta, minä en ole ollut kuin neljä päivää alikersantti ja niistäkin puolet lomalla."

 

Motivointi polkupyörämarssille lähtiessä:" polkupyörällä ajaminen on maailman helpoin etenemistapa, ei tarvitse kuin istua satulassa ja heilutella jalkojaan niin maisema vaihtuu."

[Jaakko Rissanen 53]

Linjastomiehet olivat jakaneet ruokaa porukan ensimmäisille hieman liikaa ja viimeisten osaksi tuli nälkä. Allekirjoittaneen pakissa komeili puolikas peruna. Edelläni jonossa ollut alikersantti mainitsi tapahtuneesta eräälle yliluutnantille, joka tyylilleen uskollisesti vastasi: "Nopeat syövät, hitaat eivät."