Wingsuit-lentämisestä

[Mikko Kartano 157]

Moro,

 

Nyt on pakko kysyä asiaa, joka on jo pidemmän aikaa vaivannut. Viimeisin niitti oli tuolta videoketjusta tämä pätkä.

 

Eli jos nyt ajattelen asiaa oman lentokoulutukseni kautta, niin tuo wingsuit on se siipi, jolla mahdollistetaan vapaan pudotuksen sijaan myös vaakasuoraan eteneminen eli lentäminen (vs. putoaminen, kuten perinteisessä laskuvarjohypyssä). Jotta puku kantaisi lentäjää, tulee nopeuden olla riittävä, aivan kuten lentokoneessa tulee olla riittävä nopeus, jotta siipi kantaa eikä sakkaa. Siksihän nuo vuorenhuipuilta hypätessään ensin vaihtavat vapaassa pudotuksessa riittävästi potentiaalienergiaa kineettiseksi, jotta tuo liito-oravamaisen asun "siipi" alkaa toimimaan.

 

Noh. Lentokoneessa meillä on kätevä nopeusmittari, josta kurkkaamalla selviää onko siivellä vielä kantokykyä jäljellä ja onpa useimmiten vielä sakkausanturi, jonka pillin rääkäisystä ymmärtää joko lisätä tehoa tai työntää sauvasta. Jotta lento jatkuu, eikä se siipi sakkaa.

 

Mutta entäs wingsuit-lentäjien mahdollisuudet havaita siiven lähestyvä sakkaus? Mistä he tietävät, että kohta saattaa sakata? Lentokoneet myös tyypillisesti täristävät hieman merkkinä alkavasta sakkauksesta, tunteeko pukupilotti jotain vastaavaa pukunsa kautta? Ja jos tuntevat, niin eikö silloin olla jo ns. kusessa. Ainakaan he eivät kykene lisäämään tehoa, joten ainoa vaihtoehto sakkauksen uhatessa lienee työntää nokkaa alaspäin eli syöksyä maata kohti jyrkemmässä kulmassa ja kerätä lisää nopeutta.

 

Noita videoita vaan kun katselee, niin näyttää aika hurjalta nuo marginaalit maahan nähden eli entäs jos eteen tuleekin vähän korkeampi kuusenlatva, voiko "sauvasta vetää" ja vaihtaa nopeutta korkeudeksi niin, että este tulee väistettyä. Mistä voi olla varma, että kokonaisenergia riittää väistöihin? Vai pidetäänkö tuossa laskettelussa niin suurta nopeutta yllä koko ajan, että ns. ylösvetoon on aina paukkuja?

 

Toisaalta, mikäli he lentävät lähellä Vne:tä, niin mistä sitten tietää, ettei lennetä liian kovaa, jolloin on riskinä, että ilma-alus hajoaa ilmassa eli wingsuit repeää?

 

Näyttävää hommaa yhtä kaikki ja epäilemättä lentämistä aidoimmillaan. Mulla ei vaan taida ikinä uskallus riittää moiseen ilmailun muotoon.

 

-m

 

[Matti Hyötyniemi 429]

Vähän mutulla, mutta jonkin verran tiedollakin..

 

Tuollaisessa wingsuitissa on "siiven", "flying bodyn" tms. sivusuhde pieni, virtaus kaverin ympäri on vahvasti kolmiulotteista (tavallaan siivenkärkipyörteet lähtevät kaverin kyljistä ja kohtaavat toisensa selkäpuolella) ja varsinaista äkillistä sakkausta tavallisen siiven tapaan ei välttämättä edes synny. Toki liidettäessä liian hitaasti tai nopeasti liukuluku kärsii ja tuollainen laaksonpohjia pitkin räimiminen on vähintäänkin rämäpäistä  .

[Antti Asikainen 1]

Noita videoita vaan kun katselee, niin näyttää aika hurjalta nuo marginaalit maahan nähden eli entäs jos eteen tuleekin vähän korkeampi kuusenlatva

 

Siihen saattaa vaikka kuolla. Eihän tuo turvallista ole. Varsinaisista marginaaleista tuskin voi puhua.

 

Seikkailulajien harrastajissa on paljon ihmisiä, jotka ottavat tietoisia riskejä ja flirttailevat kuoleman kanssa. Ilmailulle ominainen turvallisuutta painottava filosofia ei ole ainoa mahdollinen elämänasenne. Jotkut saavat elämän nautintonsa siitä, että elämä voi loppua yllättäen ja nopeasti.

[Simo Leminen 0]

Siihen saattaa vaikka kuolla. Eihän tuo turvallista ole. Varsinaisista marginaaleista tuskin voi puhua.

 

Seikkailulajien harrastajissa on paljon ihmisiä, jotka ottavat tietoisia riskejä ja flirttailevat kuoleman kanssa. Ilmailulle ominainen turvallisuutta painottava filosofia ei ole ainoa mahdollinen elämänasenne. Jotkut saavat elämän nautintonsa siitä, että elämä voi loppua yllättäen ja nopeasti.

 

Aika paljon on viime vuosina siipipuvun kanssa basehyppäämistä harrastavia tullutkin mäkeen syystä tai toisesta: http://www.blincmagazine.com/forum/wiki/BASE_Fatality_Listhttp://www.blincmagazine.com/forum/wiki/BASE_Fatality_List (listan loppupäässä melko paljon siipipuvulla hypänneitä suhteessa ilman pukua hyppääviin, tosin hyppymääristä en osaa sanoa miten paljon on siipipukuhyppyjä vs. ilman)

 

En itse kyseistä lajia harrasta, joten en osaa turvamarginaaleista tai lajista muutenkaan kommentoida, mutta luulisin, että mahdollisimman hyvin hypyt kuitenkin suunnitellaan (rinteen profiili yms. seikat huomioiden). Joskus sekään ei riitä kun homma viedään äärirajoille ja tarkoituksena on vetää niin läheltä maata kuin mahdollista:

 

Lähellä oli hengenlähtö kyseisellä kaverilla...

[O-P Pietila 1]

Uutisen mukaan pelastui vain automaattisen varavarjon avauduttua.

[Sami Virkkula 0]

Aika paljon on viime vuosina siipipuvun kanssa basehyppäämistä harrastavia tullutkin mäkeen syystä tai toisesta: http://www.blincmagazine.com/forum/wiki/BASE_Fatality_Listhttp://www.blincmagazine.com/forum/wiki/BASE_Fatality_List (listan loppupäässä melko paljon siipipuvulla hypänneitä suhteessa ilman pukua hyppääviin, tosin hyppymääristä en osaa sanoa miten paljon on siipipukuhyppyjä vs. ilman)

 

uskoisin että myös liitopukua käyttävät ottavat lähtökohtaisesti suurempia riskejä kuin perus rättisorsa

[Toni Korppi 0]

Norjalainen kollegani hyppii sekä perinteisiä base- että näitä liitopukuhyppyjä.

 

Siellä kavereita kuolee kuin Raatteentiellä. Kollegan juttujen mukaan tapana on nimenomaan pyrkiä avaamaan varjo mahdollisimman alhaalla, ihan pelkällä perstuntumalla.

 

Onni onnettomuudessa, että tuossa tappanee vain itsensä. Jotain samaa tässä touhussa silti on kuin suomalaisten nuorten miesten itsemurhahakuisessa autolla räppäämisessä perjantai-iltaisin. Adrenaliinia riittää ja kuolleita kavereita itketään porukalla. Järkeä ei vain riitä sen vertaa, että älyäisivät touhujensa seuraukset. Norjassa näillä alkaa olla orpokodin verran isättömiä lapsia.

[Mikko Maliniemi 5]

Lähellä oli hengenlähtö kyseisellä kaverilla...

 

Tämä kaikki kamerat ja kulmat sisältävä pätkä kertoo, että oli vielä lähempänä. Uskomaton mäihä, ettei lentänyt lusikka nurkkaan...

 

http://bonjourbluesky.tv/base-jump/jeb-corliss-crash-angles-cams-884

[Orvo Välilä 3]

Tämä kaikki kamerat ja kulmat sisältävä pätkä kertoo, että oli vielä lähempänä. Uskomaton mäihä, ettei lentänyt lusikka nurkkaan...

 

http://bonjourbluesky.tv/base-jump/jeb-corliss-crash-angles-cams-884

 

Ei kiesus sentään..... 

[Juha Lampi 270]

"Ei mun luonnollain, sano akka, ku sika sontaa söi..."

[Jukka Backlund 0]

"Ei mun luonnollain, sano akka, ku sika sontaa söi..."

 

;D

 

Aloittajan kysymyksiin liittyen; Eikö wingsuit ole koko ajan ikään kuin sakkaustilassa? Ei kai sillä kukaan vaakalentoon pysty ilman moottorin apua, ja

vain sekunteja. Videoiden perusteella näyttää siltä, että ohjaaminen on käytännössä kallistelua eikä poikittaisakselilla ole oikeasti

. Voi vain valita mistä kohtaa uskaltaa mennä.

[Jouni Laukkanen 55]

;D

 

Aloittajan kysymyksiin liittyen; Eikö wingsuit ole koko ajan ikään kuin sakkaustilassa?

 

Ymmärtääkseni liitää kuten purjekone tai moottorikone moottori sammuneena. Huonosti tosin.

[Matti Hyötyniemi 429]

Mikäs tuollaisella wingsuitilla on paras liukuluku?

[Mikko Kartano 157]

Kattelin wikistä, että olis 2,5.

 

Se on ilmeisesti sellanen liuku, mitä pystytään ylläpitämään koko lennon ajan. Liekö se sitten mahdollista, että jos syöksyy vauhtia keräten jyrkemmällä kulmalla maata kohti, niin hetkellisesti voi sitten liukua paremmalla liukuluvulla? Sitä tuossa alkuperäisessä kysymyksessäni hieman hain, että pystyykö tukalista paikoista selviämään nopeuden turvin. Tuossa Jebin onnettomuusvideossa siitä olisi ollut hyötyä lunastamalla nopeudella pikkasen lisää korkeutta, ellei kaveri sitten vaan yksinkertaisesti tehnyt virhearviota yrittäessään hujahtaa mahdollisimman läheltä kalliota.

 

-m

[Heikki Uusitalo 2]

Mikäs tuollaisella wingsuitilla on paras liukuluku?

 

 

www.youtube.com/watch?v=lkOkY4PmpI8&feature=player_embedded#!

 

Näkyy tuossa oikeassa alakulmassa, vaihtelee käyden hetken jopa 1:3

 

Heikki

[Mikko Kartano 157]

Ei taida tämän lajin harrastajia flightforumilla olla? Liitopuvulla lentänyt varmaan tietäisi puvun käytöksestä ja ohjausopista jotain. Olisi se kait jotenkin järkeiltävissä, että jos liitoluvun rajoja kovasti koetellaan, niin jossain vaiheessa puku/siipi ei enää toimi suunnitellulla tavalla ja liito loppuu. Ei tietysti pitäisi kauheasti vetää johtopäätöksiä pelkkien nettivideoiden perusteella, mutta esim.

näyttää siltä, että ensin on haettu kaartelemalla sopivaa reittiä maisematasanteen fly-by:ta varten, mutta yhtäkkiä liitopuku ei enää kannakaan ja heppu tipahtaa kiven lailla ehtien juuri ja juuri avaamaan varjonsa ennen vuorenseinämää.

 

samasta paikasta niitä onnistuneita lentoja. Hurjaa hommaa.

 

-m

[Mikko Maliniemi 5]

ellei kaveri sitten vaan yksinkertaisesti tehnyt virhearviota yrittäessään hujahtaa mahdollisimman läheltä kalliota.

 

Nimenomaan niin siinä kävi (linkki tuosta ekasta youtube-videosta):

 

[Juha Lampi 270]

Tässä yhden liitopuvun manuaali. Eikun reenaamaan! (<= juu, tää ei ollut suositus eikä kehotus)

 

Sanoisin, että Ohjausoppi on esitelty jossain määrin kursorisesti...

 

For turns simply look where you want to go and make small movements as large movements may result in a steep dive or instability. Turns can be achieved with any part of the wingsuit; legs, hip, shoulders, feet etc. try experimenting!

 

Näyttäis vähän samanlaiselta hommalta kuin miten valkkaripullon näköiset koneet, kuten Konkordit ja lifting-bodyt toimivat. Kuten tuossa yllä todettiin, kohtauskulman kasvaessa ilma pyörteilee prinsessankiharoina eikä tuttua sakkausilmiötä tapahdu. Paras liitoluku saavutetaan kovassa vauhdissa ja minimi vajoamisnopeus haraamalla vastaan.

 

Tuossa saisi rinnebulevardin pensasaidan parturoiduksi aika joutuisasti, jos vain viikatteenterä pysyisi lennossa vakaana. Kuinkahan monessa jamesbondleffassa tätä vauhdin hurmaa on jo hyödynnetty?

[Tero Hannula 14]

Uutisen mukaan pelastui vain automaattisen varavarjon avauduttua.

 

Eikös Jeb avaa varjon käsipelillä kohdassa 1:26?

 

http://bonjourbluesky.tv/base-jump/jeb-corliss-crash-angles-cams-884

[O-P Pietila 1]

Näyttää tosiaan avaavan varjon itse. Uskomattoman vähän aikaa jäi tuon varjon avautumisen jälkeen varsinaiseen vauhdin hidastumiseen.

[Antti Laukkanen 15]

Tuommoinekin uutinen aiheesta:

 

http://www.stara.fi/2012/02/25/base-hyppy-rajusti-pieleen/?fb_ref=fbtykkays&fb_source=home_multiline

 

-A-

[Orvo Välilä 3]

Näyttää tosiaan avaavan varjon itse. Uskomattoman vähän aikaa jäi tuon varjon avautumisen jälkeen varsinaiseen vauhdin hidastumiseen.

 

Siltä tuo minunkin silmääni näyttäisi. Jebin FB sivun mukaan muuten on kuulemma keskiviikkona jo ollut omin jaloin liikkeellä ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon. Onni onnettomuudessa. Jos niin voi tässä tapauksessa sanoa.

[Guest BASE818]

Hyvää päivää kaikille !

 

Olen Tony Vilko (en omaa minkään valtakunnan lentolupakirjaa joten jos termit ei täytä aerodynamiikan vaatimuksia niin älkää ristiinnaulitko, yritän vain selventää asiaa hyppääjä vinkkelistä)

 

Harrastanut laskuvarjohyppyjä vuodesta 1996, hyppyjä ilma-aluksista n. 1500

Ja BASE hyppyjä hyppinyt vuodesta 2000, hyppyjä 1004 joista 249 mekolla (mekko = arkikielen vastine sanalle wingsuit tai liitopuku)

 

Joten tolta pohjalta koitan vähän kertoa miltä minusta toi homma tuntuu...

 

Ihan ensimmäiseksi "Buzz Lightyear:ia" lainaten: Kyllä mekkoilu on yhä putoamista alaspäin, mutta se on putoamista tyylillä

 

Ja kyllä mekko (siis wingsuit, liitopuku) yleensä lentää sitä paremmin mitä kovempaa sen saa lentämään eteenpäin kun löytää kyseiselle mekolle optimaalisen "liitokulman" (angle of attack) ...ja useasti noissa proximity videoissa, joissa siis lennetään lähellä vuorenseinää, mennään normaalia jyrkymmässä kulmassa ja kovaa, koska silloin on oikeasti hieman pelivaraa maahan/esteisiin nähden, ja pystyy siis tarvittaessa päästämään puvun loivempaan liitokulmaan ja tavallaan fleeraamaan ulos tai yli jostain esteestä -> puidenlatvat tai kalliokielekkeet...

 

Hetkellinen fleeraaminen mekolla on tietysti aika rajoitettua, mutta kuitenkin ihan merkittävä muutos liitolukuun, kun jossain vaiheessa lennettäessä kovalla kohtauskulmalla se vauhti loppuu ja juu kyllä se mekko sitten sakkaa... ja ne merkit siitä lähestyvästä sakkauksesta oppii kyllä tunnistamaan kun paljon hyppää... ja aivan niinkuin joku aikasemmin arveli, korjaus asiaan on vauhdin lisääminen "nokka alas" = kulma jyrkemmäksi ->lisää vauhtia...

 

En tiedä millä lailla mekon käyttäytyminen oikeasti täyttää lentämisen kriteereitä, niinkuin oikeasti lentokoneilla lentävät sen ymmärtävät, mutta kyllä joitakin aeromystiikan lakeja ihan käytännössä aistii kun mekolla lentää esim todella pienellä kokemuksella kyllä havaitsee sen että mitä enemmän vauhtia eteenpäin sen enemmän nostetta puku tuottaa ja sen aistii ihan fyysisenä tunteena koko alapuolisella alueella (siis hyppääjän etupuoli: rintakehä, vatsa ja jalat)

 

Puvun tuottama noste ei tietenkään riitä tuottamaan lisää korkeutta, mutta kohottaa huomattavasti liitolukua, ja tuo liitoluku siis tässä tarkoittaa yleensä vaihtelua välillä 1:1 -1:45 (joskus jopa enemmän...) joskus on jotkut jyrkän lentämisen oikaisun jälkeen saaneet hetkellisesti jopa lisää korkoa, mutta tosiaan vain hetkellisesti tai esim jos on hypätty lentokoneen peräportista niin mekot saa uloshypyn jälkeen "pomppaamaan" korkeammalle kuin se lentokone josta juuri hypättii, jonka tietty mahdollistaa se että lentokone lentää kovaa ja antaa jo valmiiksi kovan vaakavauhdin, joka taasen mahdollistaa todella jyrkän kohtauskulman mekolle...

 

Käännöksistä: mekolla pystyy kääntyilemään todella nätisti loivia käännöksiä juurikaan menettämättä korkeutta vs suora lentäminen ...ja jyrkkiä nopeita käännöksiä missä yleensä menettää vähän enemmän korkoo... ja ohjaamaan pystyy hartialinjalla, käsisiivellä/käsisiivillä, jaloilla/jalkasiivellä

 

Ja tyylejä lentää pukua on myös useita, jotku lentää flattinä (loiva kohtauskulma) hiljempaa ja pitkälle, jotku lentää kovaa jyrkemmällä kulmalla ja siis nopeammin samaan pisteeseen kuin flat:tinä lentävä. Lentotila riippuu myös hirmusti siitä millainen on hyppääjän ruumiinrakenne ja millaista mekkoa käyttää -> pitkä laiha hyppääjä tietty omaa aivan erilaisen pinta-ala paino suhteen kuin tykinkuula (lyhyt ja paksu) rakenteella varustettu hyppääjä 

 

Muutamia korjauksia aiempiin:

 

BASE hypyissä ei ole mitään "automaagisia" avaus mekanismeja (lehtitoimittajien väärinkäsityksiä)

 

Laji ei ole ,niinkuin joistakin ulkopuolisista tuntuu, kuolemalla flirttailua! Minulle se on rakas harrastus ja intohimo enkä halua kuolla siinä -haluan hypätä vielä huomennakin! Tosin jokainen joka enemmän hyppää BASE hyppyjä on hyväksynyt sen mahdollisuuden että siinä saattaa kuolla -> niin minäkin ! Ja uskon että se on ihan sama kaikissa voimakkaita elämyksiä tuottavissa harrastuksissa, ja en minä arvostele ihmisiä sen perusteella jos he harrastavat jotain hienoa lajia josta en tiedä mitään ja jossa he saattavat kuolla... esim Jenkkien ratalentokisat joissa lennetään pienillä marginaaleilla isosti ja kovaa -> upea laji jossa valitettavasti joskus tullaan mäkeen... mutta elämä tappaa any way -> kukaan ei oo jääny tälle pallolle tallailee sen takia että on elänyt koko ajan superturvallisesti !

 

Ja BASE hypyissä ei todellakaan tule raatoja kuin Raatteen tiellä! 1980 vuodesta lähtien on tullut yhteensä 182 hyppääjää mäkeen... onhan tuo valitettavan iso luku, mutta ei niitä tyyppejä joka päivä useita kuole !

 

Joku kommentoi tuolla aikaisemmin: "Jotkut saavat elämän nautintonsa siitä, että elämä voi loppua yllättäen ja nopeasti" -EI se mene noin, ku homma menee juuri niin että ihmiset harrastaa basehyppyjä sen takia että niitä voi hyppiä kuolematta ! En usko että tuon kirjoittanutkaan lentää sen takia että saattaa kuolla lentäessä vaan juuri sen takia että ihminen voi lentää kuolematta siihen !

 

Ja lopuksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=xmlAW_1hgT8

 

Noissa pätkissä on ukkoja joilla on tuhansia mekkohyppyjä ja tietävät mitä ovat tekemässä, mikä ei tietenkään tee heistäkään kuolemattomia tilanteessa jos kakka pahasti lentää tuulettimeen, mutta he osaavat lentää noilla puvuilla hyvin !

 

Ihmisellä on paha taipumus tuomita kaikki sellainen vieras ja outo josta ei itse tiedä mitään, joten avointa mieltä itsekullekkin ! 

 

-Tony Vilko-

 

[Osmo Jalovaara 188]

Moro,

 

Nyt on pakko kysyä asiaa, joka on jo pidemmän aikaa vaivannut. Viimeisin niitti oli tuolta videoketjusta tämä pätkä.

 

Eli jos nyt ajattelen asiaa oman lentokoulutukseni kautta, niin tuo wingsuit on se siipi, jolla mahdollistetaan vapaan pudotuksen sijaan myös vaakasuoraan eteneminen eli lentäminen (vs. putoaminen, kuten perinteisessä laskuvarjohypyssä). Jotta puku kantaisi lentäjää, tulee nopeuden olla riittävä, aivan kuten lentokoneessa tulee olla riittävä nopeus, jotta siipi kantaa eikä sakkaa. Siksihän nuo vuorenhuipuilta hypätessään ensin vaihtavat vapaassa pudotuksessa riittävästi potentiaalienergiaa kineettiseksi, jotta tuo liito-oravamaisen asun "siipi" alkaa toimimaan.

 

Noh. Lentokoneessa meillä on kätevä nopeusmittari, josta kurkkaamalla selviää onko siivellä vielä kantokykyä jäljellä ja onpa useimmiten vielä sakkausanturi, jonka pillin rääkäisystä ymmärtää joko lisätä tehoa tai työntää sauvasta. Jotta lento jatkuu, eikä se siipi sakkaa.

 

Mutta entäs wingsuit-lentäjien mahdollisuudet havaita siiven lähestyvä sakkaus? Mistä he tietävät, että kohta saattaa sakata? Lentokoneet myös tyypillisesti täristävät hieman merkkinä alkavasta sakkauksesta, tunteeko pukupilotti jotain vastaavaa pukunsa kautta? Ja jos tuntevat, niin eikö silloin olla jo ns. kusessa. Ainakaan he eivät kykene lisäämään tehoa, joten ainoa vaihtoehto sakkauksen uhatessa lienee työntää nokkaa alaspäin eli syöksyä maata kohti jyrkemmässä kulmassa ja kerätä lisää nopeutta.

 

 

Tämän ketjun aloitusviestissä samoin kuin muutamassa muussakin on väärinkäsityksiä,

jotka johtavat aina Wrightin veljeksiin saakka ja heidän lentokokeiluihinsa vuosina 1904- 05. Veljekset olivat ensimmäiset, jotka rakensivat koneensa synnynnäisesti epästabiileiksi sekä alkoivat tehdä niillä kaartoja. Heikkotehoisilla moottoreilla varustettujen koneiden kallistuksen kasvaessa ja kuorman lisääntyessä g:n mukana ”vetoa” oli jatkuvasti lisättävä, kunnes kone lopulta sakkasi tai pahimmassa tapauksesa muljahti kierteeseen. Veljesten keksimä lääke oli nokan työntäminen alaspäin, jolla kone palautui jälleen ohjattavaksi. He yhdistivät tämän virheellisesti nopeuden lisääntymiseen, kun kysymyksessä oli itse asiassa kohtauskulman pieneneminen. Lääke oli siis oikea vaikkakin diagnoosi väärä. Tästä väärinkäsityksestä saivat lukuisat lentäjäpolvet kärsiä suuremmin tai pienemmin seurauksin monta vuosikymmentä. Itsekin olen kuullut opettajan äkäisen äänen huuvan kuulokkeissa:”Säilyttäkää riittävä lentonopeus!” Nykyään osaamme yhdistää sakkauksen kohtauskulmaan ja tiedämme, että sakkaus on mahdollinen kaikilla lentonopeuksilla (high speed stall) kohtauskulman ylittäessä tietyn rajan, yleensä 15-18º yleisimmillä profiileilla, jolloin nostovoiman kasvettua siihen saakka, virtaus irtaantuu äkillisesti.

Tilanne, jossa pyrimme liikaakin suurentamaan kohtauskulmaa, tulee jokapäiväisessä lentämisessä useimmiten vastaan pienessä nopeudessa. Suurilla nopeuksilla, esimerkiksi liian myöhään aloitetun syöksyn oikaisuun epätoivoisesti vetämällä joudutaan joskus muun muassa taitolennossa liian alhaalta aloitetussa liikkeessä. Vaikka nopeutta onkin paljon, kone tulee maahan suurella nopeudella ”läpisakkauksessa” pohja edellä. Toisin sanoen: Nopeusmittari ei ole luotettava instrumentti ilmaisemaan sakkauksen vaaraa ja sitä seuraavaa nostovoiman romahtamista. Kohtauskulmamittari, tai tietyssä määrin myös sakkausvaroitin, jos sellainen koneessa on, on ainoa luotettava varoittaja. Tietysti, jos seuraa nopeusmittaria jatkuvasti, voi (tai pitäisi) sen alhaisilla näyttämillä äkkiä tulla mieleen kysymys, mikähän kohtauskulmani oikein on, kun pysyn vielä ilmassa – pitäisiköhän sitä pienentää?

Luullakseni wingsuit-lentäjille ja heidän luidensa terveydelle näiden asioiden perusteellinen ymmärtäminen on vähintään yhtä tärkeätä kuin kovemmistakin materiaaleista rakennetuilla laitteilla lenteleville ilmailijoille.

 

OJ

 

[Mikko Kartano 157]

Terve Tony,

 

Ja suuret kiitokset, kun maltoit ottaa hetken ajastasi ja rekisteröityä kertomaan lajista harrastajan näkökulmasta!

 

Aika hyvin sainkin jo vastaukset kysymyksiini siitä, miten puku toimii. Veikkaukseni oli siinä mielessä oikeaan osunut, että nopeutta voi vaihtaa hetkellisesti korkeudeksi, toi jos ei nyt ihan korkeudeksi, niin ainakin parantaa liitolukuaan. Eli noissa (minusta välillä melko reikäpäisiltä näyttävissä) proximity-lennoissa pidetään ylimääräistä nopeutta varuiksi ja sen turvin on kuitenkin vähän varaa väistellä eikä vaan toivoa, ettei reitille osu korkeampaa puustoa tai maastoa.

 

Vaan nyt kun voi kysyä lajin asiantuntijalta, niin kysynpä heti lisää. Osa noista puvuista näyttää siltä, että siipipinta-alaa on enemmän kuin toisissa ja joissain lennetään kädet melko lailla leveällä. Onko se fyysisesti raskasta? Näyttää nimittäin siltä, että jos käsiä ei jaksa pitää levitettynä, niin ei ole siipeäkään. Voiko kesken lennon hyytyä, jolloin meno muuttuu lentämisestä vapaaksi pudotukseksi? Tuotakin olen meinaan miettinyt juuri noita proximity-videoita katselleena, että entäs jos olkapäissä ja käsissä alkaa olemaan melkonen pumppi, lihakset hapoilla ja vielä pitäisi muutama kilsa vuorenseinää lentää, kun korkeus ei riitä varjon avaamiseen?

 

Toinen kysymys liittyy sitten itse pukuun ja sen kestämiseen. Proximity-lennoilla puvun kestäminen on käytännössä elämän ja kuoleman kysymys eli siihen täytyy pystyä luottamaan täysin. Onko puvulle määritelty joku maksimihyppymäärä, jonka jälkeen se tulee vaihtaa? Luulisi, että käytössä materiaalit kuitenkin väsyvät ja ompeleet ovat kovilla, koska vauhtikin on melko kova. Entäs onko niille määritelty joku maksiminopeus, mitä ei saisi ylittää ja jos on, niin mistä sen nopeuden tietää? Onko lennolla mukana muita mittareita kuin korkeusmittari?

 

 

Osmon viestiin on todettava, että olet ihan oikeassa. Nopeusmittari ei ole sakkausmittari ja nimenomaan kohtauskulma on se merkitsevä suure. Sen mittaamiseen noissa yleisilmailuhärveleissä monasti on vain se sakkausvaroitin, joka kertoo kun aletaan lähestymään kriittistä kohtauskulmaa. Vaan jos jätetään taitolento tai muu erikoisempi liikehdintä pois laskuista, niin eipä tuota siipeä taida normipilotti sakkauksen rajalla koetella muuten kuin laskussa kevityksen yhteydessä. Ei mulla ainakaan varoitin rääkäise lennon aikana (jotain tuulenpuuskia lukuunottamatta) ja teen lentoonlähdöt ja lähestymiset aika lailla nopeusmittarin avulla. Kun kirjoitin avausviestissäni, että "nopeusmittarista kurkkaamalla selviää onko siivellä vielä kantokykyä jäljellä", tarkoitin tietysti hidaslentoa. Jos vuokraamassani cessnapiperissä nopeusmittari näyttää jotain matalia lukemia, esim. alle 50kts, niin ei nyt enää niin kauhean suuria äkkinäisiä vetoja sauvasta tee mieli tehdä. Koitin siis saada vertauksellani selvyyttä siihen, mistä mekkopilotti tietää, että nopeus on niin pieni, ettei enää voi "lisätä vetoa".

 

-m