Museu do Ar, Alvecra Portugal.

Timo Partanen · Toukokuu 19, 2012

Portugalin ilmavoimilla on oikeastaan kaksi museota. Toinen sijaitsee Alvecran lentotukikohdassa Tejon varrella Lissabonista pohjoiseen ja toisen Sintran tukikohdassa hieman Lissabonista länteen. Sintran museo on selkeästi suurempi, mutta se on tällä hetkellä kiinni lattiarakenteissa esiintyneiden ongelmien vuoksi. Sintran museo avattaneen uudelleen kesällä 2012, joten jos joku on menossa Portugaliin kesällä, niin kannattaa suunnistaa Sintraan!!!!

Alvecran tukikohdan museo on melko pieni, mutta siellä on hyvä kokoelma mm. potkureita, lentokoneiden aseita, pienoismalleja ja heittoistuimia. Varsinkin potkureiden tekniikan kehityksestä saa oikein hyvän otteen tutustumalla museon valikoimaan. Koska museo sijaitsee lentotukikohdan yhteydessä ja kärsii varmaan kaikkien muiden maailman ilmailumuseoiden tavoin rahapulasta, säilytetään osaa koneista ulkona. Sotilasalueelle ei ole asiaa, joten esim. Beaufughter, jollainen Alvecrassa pitäisi olla, jäi näkemättä. Museon oppaan, nuoren kersantin mukaan kentän laidalla on ”romukasoja”, eli rahaa odottavia kunnostettavia aihioita (selvää lienee, että niitä ei mitenkään päässyt katsomaan – salaisia paikkoja kun nääs ovat nämä lentotukikohdat…). Toivottavasti rahaa löytyisi ja koneet saataisiin kunnostettaviksi ja esille yleisön ihailtavaksi.

Potkurivalikoimassa erityisen kiinnostavaa oli tutkailla aikaisia säätöpotkureita (variable pitch propeller / controllable pitch propeller), joita käytettiin jo toisen maailmansodan aikana. Ensimmäiset säätöpotkurit otettiin kuitenkin käyttöön jo ensimmäisessä maailmansodassa. Ensimmäisiä säätöpotkureita ei kuitenkaan voitu säätää lennon aikana, vaan potkuri tuli säätää ennen lennolle lähtöä (Zeppelin-Staaken R.VI nelimoottorinen raskas pommittaja 1918). Toisessa maailmansodassa säätöpotkureita käyttäneistä koneista ainakin Short Sunderlandin, Consolidated Catalinan ja Curtis Helldiverin potkurit ovat esillä museossa. Kuvat näistä potkureista alla. WW II:n aikana useat saksalaiset koneet oli varustettu VDM-yhtiön tuottamilla säätöpotkureilla. Aiemmista koneista Hawker Hurricane oli varustettu Rotol säätöpotkurilla, mikä lienee ollut ensimmäinen sarjatuotantokäyttö ko. potkurityypille. Ohessa muutamia potkuriteknologian kehtiystä kuvaabia sivustoja.

http://www.centennialofflight.gov/essay/Evolution_of_Technology/props/Tech14.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Controllable_pitch_propeller

Portugalin ilmavoimien tunnus on kehitetty ja perustuu alkujaan ristiretkien aikana perustetun organisaation, Temppeliritarien ristiin. Temppeliritarien organisaatio hävitettiin 1312, sen seuraaja (Ordem Militar de Cristo, Military Order of the Knights of Christ, aiemmin Real Ordem dos Cavaleiros de Nosso Senhor Jesus Cristo) perustettiin 1319. Tämän organsiaation tunnukseen Portugalin ilmavoimien tunnus siis perustuu. Väitetään, että ko. risti kuvaa Temppeliritarien Jerusalemin tukikohdan, eli nykyisen kalliomoskeijan pohjan kahdeksankulmaista arkkitehtuuria. Temppeliritareilla oli merkittävä asema mm. Maurien lyömisessä Portugalissa, eli siis paikallisessa reconquestassa, ja siksi mitä ilmeisimmin ko. organisaatiolle ja heidän symbolilleen symbolille tuli hyvin merkittävä asema Portugalissa.

Auster D5

Vuonna 1961 Portugalissa rakennettiin lisenssillä 84 kpl englantilaisia Auster D5 koneita. Koneita käytettiin pääasiassa Portugalin Afrikan siirtomaasodissa vuosien 1961 ja 1974 välissä taktisiin tiedustelutehtäviin ja medivaciin. Museossa koneita on kaksi, joista toinen on lentokuntoinen.

De Havilland DH-82 Tiger Moth

Portugaliin ostettiin vuonna 1934 yhteensä 20 kp Tiger Motheja ja vuodesta 1938 alkaen 91 yksilöä rakennettiin Portugalissa. Koneet olivat käytössä vuoteen 1974 asti. Kun koneet poistettiin ilmavoimien operatiivisesta käytöstä, lahjoitti ilmavoimat niitä ilmailuklubeille – kunpa meilläkin tehtäisiin tällaista…

De Havilland DHC-1 Chipmunk, lisenssillä rakennettu Portugalissa

10 englannissa rakennetun yksilön vahvuutta täydennettiin 66 Portugalissa rakennetulla yksilöllä. Koneessa on alkuperäinen de Havilland Gipsy Major 10 Series 2 (145 hp) moottori, ja tässä esitettyä yksilöä ei siis ole muutettu 180 hv Continental-moottorille. Konetta käytettiin ilmavoimissa kadettien peruskoulutukseen

Aviao Rolando Oliveira

Opettaja Rolando Oliveira, yksityishenkilö siis, rakensi tämän lentokoneen. Koneessa on alumiini-teräs runko ja kangasverhoilu. Koneen rakentamiseen kului 2000 työtuntia. Kone on rakennettu, näin siis väitetään, noudattamaan hyväksyttyjä kv ilma-alusnormeja, ja siitä uskotaan siis voineen tulla ensimmäinen amatööriin rakentama lentokoneen kaupallinen prototyyppi. Kaupallinen menestys kuitenkin jäi saavuttamatta, mutta kone ainakin on päätynyt museoon. Miksi se sitten on sotilasilmailumuseossa, jäi arvailujen varaan…

Grumman G44 Widgeon

Grumman Widgeon, kahdella 200 hv moottorilla varustettu vesikone, jota käytettiin tiedusteluun, ilmakuvaukseen ja kuljetuksiin. Kone oli käytössä vuodesta 1942 vuoteen 1968.

Fairey IIID.

Replika mainitusta koneesta – huokaus, museossa oli paljon replikoita. Rakennettu 1972. Fairey IIID-koneita on palvellut yhteensä 11 kpl Portugalin ilmavoimissa.

A-7P Corsair II

Alunperin amerikkalainen laivaston maataistelukone (attack). Kone oli alun perin varustettu HUD:lla, mikä oli mahdollisesti ensimmäisiä HUD sovellutuksia. Portugalin ilmavoimat osti vuonna 1981 44 yksipaikkaista AP-7P ja 6 kaksipaikkaista TA7-P konetta, ja seuraavana vuonna saapui toinen. Koneen viimeinen operatiivinen lento oli vuonna 1999.

Cessna Skymaster

Portugalin ilmavoimat hankki vuonna 1973 Cessna Skymastereita korvaamaan poistuvaa Dornier Do 27-kaulustoa, jota oli käytetty Portugalin siirtomaasodissa Afrikassa. Ensimmäinen toimitusterä, 337 konetta saapui kuitenkin vasta seuraavan vuoden Joulukuussa, sodan jo loputtua. Konetyyppi kuitenkin palveli ilmavoimissa vuoteen 2007 asti.

Fiat G91

Portugalin ilmavoimille hankittiin ensimmäiset fiatit vuonna 1966, ja ilmavoimien Fiat-vahvuus oli enimmillään 74 konetta yksipaikkaisena versiona ja 11 kaksipaikkaisena. Konetta käytettiin, kuinkas muute, siirtomaasodissa Guineassa, Mozambikissa, ja Angolassa. Koneen operatiivinen käyttö päättyi 1993. Museolla on yhteensä 5 kpl Fiateja, neljä yksipaikkaista ja yksi kaksipaikkainen.

Curtiss SB2C-3 Helldiver, moottori ja potkuri

Kone oli SB2C-1 joka varustettiin 1,900 hp (1,417 kW) Wrigth (Twin) Cyclone R-2600-20 moottorilla ja nelilapaisella säätöpotkurilla. Tässä on hieman epäselvyyttä, koska tuosta R2600-20 moottorista on kaksi versiota, aiempi 1700 hp tuottava ja uudempi, joka antoi 1900 hp, ja oli varustettu nelilapaisella potkurilla alkuperäisen kolmilapaisen sijasta. Alun perin tuo koneen moottori antoi 1700 hp, mikä luku ilmoitettiin myös museon kyltissä. Ilmeisesti kuitenkin vain noihin 1900 hp moottoreilla varustettuihin koneisiin asennettiin nelilapaisia Curtissin säätöpotkureita. Koneethan tulivat käyttöön lukuisten muutosten jälkeen juuri ennen Mariaanien taistelua 1944. Mainittakoon, että SB2C variantteja on ainakin 14, joista tosin useita on valmistettu vain yksittäisiä kappaleita. Kun tässä on kuitenkin tuo nelilapainen potkuri, niin otaksun, että kyseessä on tuo 1900 hp versio vaikka informaatio onkin puutteellista ja pelkän moottori-potkuriyhdistelmän perusteella ei vielä rakenneta koko konetta.

Short Sunderlandin De Havilland-, PBY Catalinan Hamilton Standard- ja Republic Thundelboltin Curtiss säätöpotkurit.

Timo

Auster D5