Kauhavan laskuvarjo-onnettomuus

[Guest Paperilennokki]

Olin joskus hyvin pienenä vanhenpieni kanssa lentonäytöksessä Kauhavalla (ilmeisesti juuri Juhannuksena) Mieleeni on jäänyt äänivallinylityspamaukset sekä laskuvarjohyppääjä, jonka varjo ei auennut kunnolla, joten hän putosi kuolemaansa muistaakseni aika lähelle, eli kutakuinkin katsojien joukkoon. Olen syntynyt tammikuussa 1956 ja olin tuolloin varmaankin korkeintaan neljävuotias - luultavasti paljon nuorenpikin.

Onko jollain antaa tietoa tai linkkiä asian tiimoilta? Googlettamalla en tietoja tapauksesta ainakaan vielä ole löytänyt.

[Tauno Hermola 113]

Ei ainakaan Seppo Jylhän kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot 1927-1994" näyttänyt olevan mitään tuohon sopivaa. Olisiko hyppääjä kuitenkin selvinnyt? Tai sitten tuo tapaus puuttuu kirjasta siksi, että tämä ei olisi ollut siviili-ilmailun vaan sotilasilmailun onnettomuus. Löytyisiköhän sitten Jaakko Hyvösen kirjoista, niitä minulla ei ole.

[Hannu Niemi 1]

Ei ainakaan Seppo Jylhän kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot 1927-1994" näyttänyt olevan mitään tuohon sopivaa. Olisiko hyppääjä kuitenkin selvinnyt? Tai sitten tuo tapaus puuttuu kirjasta siksi, että tämä ei olisi ollut siviili-ilmailun vaan sotilasilmailun onnettomuus. Löytyisiköhän sitten Jaakko Hyvösen kirjoista, niitä minulla ei ole.

 

Olen kuullut yhden vanhemman kerholaisen kertovan (melko varmasti) tuosta tapauksesta (oli paikalla), hyppääjä ei selvinnyt. Varmaan laskettu sotaväen onnettomuudeksi.

 

hannu

[Osmo Jalovaara 188]

Onnettomuus tapahtui Kauhavan juhannusjuhlissa 23.6.1954 kadettikurssi 39:n kymmenen kadetin suorittaessa vapaaehtoisen laskuvarjohypyn Viimoista ja Stieglitzeistä. Olin silminnäkijänä paikalla Lentoupseerikursi 22:n alokkaana. Olimme astuneet palvelukseen runsasta viikkoa aikaisemmin 15.6 ja toimimme erilaisissa juoksupoikaa vastaavissa avustustehtävissä Lentäjien juhannuksen organisatiossa. Tapaus on kerrottu Jaakko Hyvösen kirjassa "Kohtalokkaat lennot 1945 - 1988" tapauksena 495. Kuvaus vastaa hyvin omia muistikuviani. Onnettomuuden jälkeen kadettien vapaaehtoiset laskuvarjohypyt lopetettiin, ja niitä jatkettiin vasta laskuvarjorykmentissä Utissa keällä 1961. Vuoden 1954 jälkeen ei vastaavaa onnettomuutta ole ilmavoimissa tapahtunut, joten ketjun aloittajan (s.1956) oletetut muistelmat ovat mielikuvitusta tai kuullusta tarinasta muistikuviksi muuntunutta.

 

OJ

 

Ps. Ylläoleva toteamus ei tietenkään koske äänivallin rikkomisesta aiheutuneita paukahduksia. Lauri Pekurihan ylitti äänennopeuden virallisen historian mukaan ensimmäisenä Suomen taivaalla 31.7.58 Folland Gnatilla. Gnat on voinut olla esiintymässä juhannusjuhlilla kesästä 1959 lähtien ja tällöin ylittää äänennopeuden.

[Jukka Nisula 2 265]

Sotilashenkilöitä ei ole kuollut vuoden 1954 jälkeen Kauhavan juhannusjuhlilla.

 

Jaakko Hyvösen Kohtalokkaat lennot 1945-1988 -kirjasta löytyy ainoastaan yksi tapaus, joka sattui juhannuksena Kauhavalla, mutta jo vuonna 1954. Kadetti Kari Halonen sai surmansa laskuvarjohypyssä juhannusaattona klo 22 aikaan ja päivämäärä on 23.6.1954. Tapaus nr 495 (sivulla 58) on yksityiskohtaisesti selostettu Hyvösen kirjassa.

 

Ilmasotakoulun historiikin lopussa olevassa onnettomuustaulukossa ei ole muuta mainintaa laskuvarjolla surmansa saaneista kuin kuin Halosen tapaus. Kauhavan Sotilaskodin seinällä olevassa muistotaulussa ei myöskään ole muita laskuvarjohypyssä surmansa saaneita vuodesta -54 eteenpäin kuin kadetti Halonen .

 

Tuosta Halosen surmanhypystä hypystä on asiaa täällä (lainaan tässä omaa tekstiäni):

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,70631.msg1215581.html#msg1215581

 

39:n kadettikurssin oppilas kadetti Halonen, 21 vuotta, oli suorittamassa vapaaehtoista laskuvarjohyppyä, joka kuului tuolloin koulutusohjelmaan. Ilmaan nousi hyppyesitystä varten 10 kaksitasokonetta, Stikuja ja Viimoja. Ne lensivät kahdessa viiden koneen kiilassa, korkeutta 700 metriä. Halonen hyppäsi lennonopettajansa, sotilasmestari Koskelan ohjaamasta Stieglitz- koneesta. Halonen siirtyi koneen alasiivelle, josta pudottautui kohtalokkaasti. Varjo ei auennut kokonaan, vaan jäi suppuun, kuten kuvasta näkyy. Yhdeksän varjoa avautui, yksi ei...

 

Onnettomuus oli harvinainen tapaturma. Varjo oli tutkimusten mukaan oikein ja huolellisesti pakattu sekä tarkastettu. Halonen joutui heti koneesta irtautuessaan pyörivään liikkeeseen, ja teki ikäänkuin kuperkeikkoja pudotessaan. Auki tempautunut apuvarjo takertui hänen saappaisiinsa, estäen samalla päävarjon aukeamisen, punosten kiertyessä kireiksi silmukoiksi.

 

Samalla hetkellä toisesta kiilasta hypännyt kadetti Parviainen oli lähellä onnettomuutta myös, sillä hänen jalkansa eivät olleet yhdessä hyppyhetkellä. Saman epäiltiin sattuneen myös Haloselle. Tämän vuoksi Parviainen tempautui pää alaspäin, koska apuvarjo veti päävarjon jalkojen välitse. Saappaan irrottua muutaman sekunnin kuluttua Parviainen kääntyi oikeinpäin, ja päävarjo aukesi kokonaan.

 

Halosen kuolemantapaus synkisti kovasti Juhannusjuhlien tunnelmaa.

 

EDIT: Osmolta tuli vahvistus asiasta juuri samaan aikaan kuin kirjoitin omaani.

 

Jukka

[Guest Paperilennokki]

Kerrassaan merkillinen juttu! Juuri eilen keskustelimme äitini kanssa asiasta kun muistin käyneen tälläisen onnettomuuden ollessamme isäni ja äitini kanssa näytöksessä. Tapahtumavuotta ei äitinikään muistanut. Äitini sanoi kuitenkin näin käyneen ja hyppääjän kuolleen tapahtumassa. Itselläni on valokuvamainen muistikuva tilanteesta jonka melkein voisin vaikka piirtää. Muistikuvan mukaan varjo tuli kuin sukka lepattaen hyppääjän yläpuolella kauhistuneiden katsojien tuijottaessa.

Mutta jos tuollaista ei kerran ole tapahtunut elinaikanani on täytynyt käydä niin, että myöhemmin (siis syntymäni jälkeen  ) olimme Kauhavalla lentonäytöksessä juuri Juhannuksena (äitini sanoi sen nimenomaan olleen Juhannus) ja joku mainitsi tälläisen onnettomuuden sattuneen ja sitten mielikuvitus teki jonkun ihme tepposen... Muuta selitystä ei liene.

[Guest Paperilennokki]

Yliäänipaukaukset tulivat nopeasti peräkkäin melko varmaan kaksi (pitääköhän tämä muistikuva paikkansa?). Isäni tuolloin sanoi sen olleen Gnat. Vuosi -59 olisi hyvin mahdollinen koska olin silloin jo kolme ja puovuotinen enkä enää mikään vauva saatikka vasta kiilto isäukon silmäkulmassa...

[Osmo Jalovaara 188]

Minulla on vastaavanlainen muistikuva Talvisodan ajalta 1940, jolloin olin 3 1/2-vuotias. Ilmavoimien valkoinen Sääski teki pakkolaskun talvi-illan hämärtyessä muutaman kilometrin päässä olevan lammen jäälle. Kaikki kyläläiset riensivät tietenkin sitä katsomaan, minä isäni kanssa muiden mukana. Mielessäni  on selvä muistikuva siitä, kuinka lentäjäsedät nostivat minut etuohjaamoon, ja olen vieläpä muistavanani kaikki bensan, öljyn ja muut hajut sieltä. Voi olla, että vanhempani ovat kertoneet minulle tästä myöhemmin, jonka perusteella mielikuva on syntynyt. Varmaa on kuitenkin se, että kiinnostukseni lentokoneisiin ja ilmailuun heräsi tuona päivänä.

 

En ole vieläkään päässyt siitä irti ja pelkään, että se on kroonista ja parantumatonta.

 

OJ

 

 

[Timo Nieminen 5]

Onnettomuus tapahtui Kauhavan juhannusjuhlissa 23.6.1954 kadettikurssi 39:n kymmenen kadetin suorittaessa vapaaehtoisen laskuvarjohypyn Viimoista ja Stieglitzeistä. Olin silminnäkijänä paikalla Lentoupseerikursi 22:n alokkaana. Olimme astuneet palvelukseen runsasta viikkoa aikaisemmin 15.6 ja toimimme erilaisissa juoksupoikaa vastaavissa avustustehtävissä Lentäjien juhannuksen organisatiossa. Tapaus on kerrottu Jaakko Hyvösen kirjassa "Kohtalokkaat lennot 1945 - 1988" tapauksena 495. Kuvaus vastaa hyvin omia muistikuviani. Onnettomuuden jälkeen kadettien vapaaehtoiset laskuvarjohypyt lopetettiin, ja niitä jatkettiin vasta laskuvarjorykmentissä Utissa keällä 1961. Vuoden 1954 jälkeen ei vastaavaa onnettomuutta ole ilmavoimissa tapahtunut, joten ketjun aloittajan (s.1956) oletetut muistelmat ovat mielikuvitusta tai kuullusta tarinasta muistikuviksi muuntunutta.

 

OJ

 

Ps. Ylläoleva toteamus ei tietenkään koske äänivallin rikkomisesta aiheutuneita paukahduksia. Lauri Pekurihan ylitti äänennopeuden virallisen historian mukaan ensimmäisenä Suomen taivaalla 31.7.58 Folland Gnatilla. Gnat on voinut olla esiintymässä juhannusjuhlilla kesästä 1959 lähtien ja tällöin ylittää äänennopeuden.

 

 

Onnettomuushypyllä käytetyn PAK-laskuvarjon akilleen kantapää oli apuvarjo. Apuvarjon alapintaan oli ommeltu teräsjouset, jotka auetessa ponnahtivat levälleen avaten apuvarjon ilmavirralle. Apuvarjon kupu oli kiinnitetty päävarjon kupuun lyhyillä naruilla. Nämä apuvarjon narut olivat herkkiä takertumaan hyppääjän varusteisiin ja raajoihin, mikäli hyppääjän pyöriminen, kieriminen tai muu hallitsematon ilma-asento tähän tarjosi tilaisuutta.

 

Vaikka kadetti Halosen laskuvarjo oli osittain auki (ns. kynttilä) hidastaen jonkin verran putoamisnopeutta, jäi hänestä maahan selvä painauma, jota me Ilmasotakoulun kasarmin lapset kävimme jälkeenpäin useasti kunnioittaen ihmettelemässä. Useimmat meistä näkivät myös itse hyppytapahtuman.

 

Timo Nieminen

[Tommi Borg 0]

Kerrassaan merkillinen juttu! Juuri eilen keskustelimme äitini kanssa asiasta kun muistin käyneen tälläisen onnettomuuden ollessamme isäni ja äitini kanssa näytöksessä. Tapahtumavuotta ei äitinikään muistanut. Äitini sanoi kuitenkin näin käyneen ja hyppääjän kuolleen tapahtumassa. Itselläni on valokuvamainen muistikuva tilanteesta jonka melkein voisin vaikka piirtää. Muistikuvan mukaan varjo tuli kuin sukka lepattaen hyppääjän yläpuolella kauhistuneiden katsojien tuijottaessa.

Mutta jos tuollaista ei kerran ole tapahtunut elinaikanani on täytynyt käydä niin, että myöhemmin (siis syntymäni jälkeen  ) olimme Kauhavalla lentonäytöksessä juuri Juhannuksena (äitini sanoi sen nimenomaan olleen Juhannus) ja joku mainitsi tälläisen onnettomuuden sattuneen ja sitten mielikuvitus teki jonkun ihme tepposen... Muuta selitystä ei liene.

 

Olen sinua vain hiukan vanhempi ja laskuvarjohyppääjä tuli juhannuksena joskus 60-luvun paikkeella sukkana alas juuri meidän kohdallemme, kun olin pienempänä aivan köyden reunassa ennen näytösaluetta.  Matkaa oli siihen meistä vain ehkä 30-50m.  Muistan sen vieläkin elävästi ja senkin, miten se tuli maahan, mutta enpä kerro siitä tällä.  Minun vanhemmat veivät sitten kovaa takamaastoon.  Lentäjien juhannusjuhlien tunnelma latistui koko juhla-alueella.   

 

Tietysti jotku ovat voineet pudottaa vain jonku nuken, tai tehneet muuta jäynää, mutta ylläoleva kertomani pitää kyllä paikkansa.  Jostain on jäänyt kuva, että vainaja olisi nainen, sen takia ei löydy ainakaan armeijan tiedostoista.  Kauhukuva on jo niin häipynyt, että annoin tyttäreni hypätä laskuvarjolla. Kerroin hänelle kyllä tämän tapahtuman.

 

[Tauno Hermola 113]

Sikäli outoa, että siviilipuolen kuolemaan johtaneet laskuvarjo-onnettomuudet pitäisi olla Jylhän kirjassa, mutta tuollaista tapausta ei sielläkään ole. Eikä sitä siis löydy sotilasilmailun onnettomuuksistakaan.

[Jukka Nisula 2 265]

Tapasin viime viikolla vaimoni sukulaismiehen, joka on kotoisin Kauhavalta. Hän oli paikalla tuolloin juhannusjuhlilla vuonna 1954 ja näki kadetti Halosen onnettomuuden. Kadetista vaan hän minullekin puhui, nimeä ei tietenkään muistanut tai tiennyt.

 

Tässä on tuo muistotaulu Kauhavan sotilaskodin seinältä, v. 2009 juhannuksena ottamani kuva:

 

Kadetti Halonen joka taulussa mainitaan, on ainoa varsinaisessa laskuvarjohypyssä kuollut.

 

Jukka

[Jukka Nisula 2 265]

Sikäli outoa, että siviilipuolen kuolemaan johtaneet laskuvarjo-onnettomuudet pitäisi olla Jylhän kirjassa, mutta tuollaista tapausta ei sielläkään ole. Eikä sitä siis löydy sotilasilmailun onnettomuuksistakaan.

 

Jylhän kirjassa on mainittu kersantti Lauri Frimanin kuolemaan johtanut hyppyonnettomuus, joka sattui muuten samana vuonna kuin Halosen, mutta hieman aiemmin eli 2.5 -54 Turengissa. Se tapahtui Pilvien Huimapäiden lentonäytöksessä. 1950-luvulta kirjassa ei ole muita tapauksia, -60-luvulla kuolonhypyt sattuivat vuosina -66 (Kuopio), -68 (Malmi) ja -68 (Hollola).

 

Tuo tämän ketjun kirjoittajien muistikuva, että Kauhavalla olisi sattunut joku muu hyppyonnettomuus juhannuksena kuin Halosen onnettomuus, on todennäköisesti väärä.

 

Sain varmasta lähteestä tietoa, että itse asiassa Kauhavan juhannusjuhlilla on ollut naisia hyppäämässä vain kaksi kertaa. Ensiksi Anneli "Luumu" Linna 50-luvun alussa ja sitten Anja Rasi v. 1969. Sen jälkeen juhannushypyt tilattiin Vaasan Laskuvarjokerholta, josta käytiin hyppäämässä vuoteen 1976 saakka. Utin laskuvarjojääkärit hoitivat homman siitä eteenpäin.

 

Jukka

 

 

[Lauri Oksanen 5]

Kauhavan Juhannusnäytöksessä 22.6.1973 hyppäsi Suomen Laskuvarjokerhon (SLK) seitsemän hyppääjää kaksi hyppyä 3000 metristä. Kone oli SLK:n Pilatus Porter OH-POA, jolla tulimme Helsingistä. Hyppypäiväkirjassani ei ole muiden hyppääjien nimiä, mutta muistaakseni ryhmässä ei ollut naisia.

 

Lake 

[Topi Falkenberg 412]

Tuo tämän ketjun kirjoittajien muistikuva, että Kauhavalla olisi sattunut joku muu hyppyonnettomuus juhannuksena kuin Halosen onnettomuus, on todennäköisesti väärä.

 

Vesan ja Tommin kertomukset tapahtuneesta ovat niin yhtenevät, että ehkä Tommin arvio jäynästä oikea. Luulisi tätä karmaisevaa jekkua kuitenkin hehkutetun sen ajan sanomissa?

 

edit. nimi korjattu

[Jukka Nisula 2 265]

Vesan ja Tommin kertomukset tapahtuneesta ovat niin yhtenevät, että ehkä Tommin arvio jäynästä oikea. Luulisi tätä karmaisevaa jekkua kuitenkin hehkutetun sen ajan sanomissa?

 

edit. nimi korjattu

 

Tuo jäynä alkaa tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta joskin sitäkin sotii epäillä, kun lukee seuraavan tekstin Kauhavan Ilmasotakoulun historiikistä (Martti Peltonen; Ilmasotakoulun Historia 1918-1980) sivulta 350. Noilla sivuilla kerrotaan vuonna 1945 alkaneesta ja nyt siis tänä kesänä loppuneesta perinteestä, eli Lentäjien Juhannuksesta:

 

"Ohjelman rungon muodosti lentonäytös laskuvarjohyppyineen. Juhannuksena 1954 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen laskuvarjohypyt kuitenkin lopetettiin. Vuosien saatossa lentonäytös muodostui myös ilmavoimien lentokaluston esittelytilaisuudeksi, ...jne"

 

Hypyt siis lopetettiin kunnes hyppytoiminta alkoi uudelleen myöhemmin -60-luvun lopulla. On kuitenkin hyvin arveluttavaa ajatella, että edes nukke olisi tiputettu, sillä kyseisestä onnettomuudesta ei ollut kulunut kovin montaa vuotta, ja onneton tapaus oli vielä kaikkien mielessä, niin järjestäjien kuin katsojienkin.

 

Jukka

 

 

[Tommi Hinkka 32]

Eikös näitä "nukkeja" pudoteltu myöhemmin ihan tarkoituksella siten, että niille oli puettu laskuvarjo, joka haluttiin testata? Muistelen ainakin Härmälässä näin tapahtuneen.

Tomppa

[Merja Pohjankoski 0]

Hei,

 

Olipa mielenkiintoista ihan sattumalta joutua (googlehaun kautta) tälle foorumille. Hain tietoa Kauhavan lentosotakoulun seinällä olevasta muistotaulusta, jonka olen siellä livenäkin nähnyt. Sitten päätin liittyä foorumiin.

 

Tämä kadetti Kari Halonen on minun setäni, isäni veli. Itse en koskaan setääni nähnyt; Karihan kuoli tosiaan 1954. Itse olen syntynyt 60-luvun lopulla. Isäni Raimo Halonen (synt Pohjankoski) oli yksi Karin veljistä. Isä nukkui pois kaksi vuotta sitten, mutta kaksi muuta Karin veljeä ovat vielä elossa; Esko ja Niilo (Nikke) Halonen.

 

Minua kiinnostaa kovasti suvun vaiheet; ja itse olen vapaaehtoispuolella myös pitkän linjan maanpuolustaja ja mm Karjala-asian harrastaja, ja muutenkin kovasti kiinnostunut historiasta ja sotahistoriasta muunmuassa.

 

Usein olen Karinkin kohtaloa miettinyt, ja toki siitä kuulluut isältäni ja Niilolta. Mahdatko Osmo Jalovaara nähdä tämän ilmoituksen? Olisi tosi mielenkiintoista, jos sinulle vain sopii, vaihtaa muutama rivi täällä tai sana puhelimessa - ihan miten sinulle sopisi. Olit silminnäkijänä tässä onnettomuudessa. Onkohan siitä illasta, tapahtumista, ehkä onnettomuudestakin, mitään valokuvia? Karista muuten mulla on pari kuvaa, ja hänen hautajaisistaan. Hänen oma isoisänsä (Juho Sauramo) oli kapellimestarina niissä hautajaisissa soittokunnan soittaessa.

 

Kiitollisena mahdollisista yhteydenotoista,

Merja Pohjankoski Helsingistä

[Timo Koski 141]

 

Usein olen Karinkin kohtaloa miettinyt, ja toki siitä kuulluut isältäni ja Niilolta. Mahdatko Osmo Jalovaara nähdä tämän ilmoituksen? Olisi tosi mielenkiintoista, jos sinulle vain sopii, vaihtaa muutama rivi täällä tai sana puhelimessa - ihan miten sinulle sopisi. Olit silminnäkijänä tässä onnettomuudessa. Onkohan siitä illasta, tapahtumista, ehkä onnettomuudestakin, mitään valokuvia?

Jos et "uutena" ole selvillä kaikesta, voit ihan hyvin lähettää Osmolle forumilla YV:n (yksityisviestin). Sen tultua Osmo näkee etusivullaan ilmoituksen viestistä, vaikka ei just tähän ketjuun sattuisi katsomaankaan.  Huomasitko että tuolla aikaisemmin Jukka N. lainasi omaa vanhaa juttuaan ja siinä oli linkki vanhempaan keskusteluun, josta voi olla apua myös.

[Osmo Jalovaara 188]

 

Tiedoksi: Olen tänään lähettänyt Merja Pohjankoskelle privana viestin, jossa on hieman lisätietoja sekä tietoja lisälähteistä.

Kiitän kaikkia palstalaisia, jotka ovat ystävällisesti kiinnittäneet huomiotani minulle osoitettuun viestiin. Näinhän tämän palstan tuleekin toimia.

 

OJ

[Pasi Pirttikoski 267]

Kirjasta Kohtalokkaat lennot 1945-1988 löytyy muutama rivi tapahtumasta

 

[Antti Kausalainen 0]

Tervehdys!

Laskuvarjourheilijana olen joskus törmännyt tällaiseen asiaan:  Joku väittää kivenkovaan nähneensä, kuinka hyppääjän varjo ei auennut ja hyppääjä tuli suutarina alas.  Kyseessä on kuitenkin ollut ns. varavarjokeikka.  Varjo ei syystä tai toisesta ole kehittynyt normaalisti auki.  Tällöin hyppääjä kahvasta vetäisten irroittaa vajaatoimisen päävarjon ja avaa varavarjonsa. Toimenpiteen opettelu ja harjoittelu kuuluvat alkeiskurssiin, eikä oppilas hyppää, ennenkuin hän sen hallitsee.  Kyse on saattanut olla tällaisesta tapauksesta - jos Kauhavalla juhannuksena 1960 yleensä hypättiin laskuvarjolla.  Asiaa tuntemattoman huomio kiinnittyy myttynä putoavaan päävarjoon, eikä hän huomaa, että hyppääjä tuli turvallisesti alas varavarjollaan.  Mitä tulee laskuvarjohyppyyn Kauhavan juhannusjuhlissa 1960, löytyy kuitenkin joitakin seikkoja, joiden perusteella asiaa voi epäillä. Tällä palstalla on jo ilmennyt, että Ilmavoimat ei ollut asialla.  Suomen Laskuvarjokerho (Helsinki) perustettiin kyseisenä vuonna, mutta lupa- yms. epäselvyyksien vuoksi ensimmäiset hypyt Suomessa tehtiin vasta myöhemmin.  Muutama hyppääjä oli vasta saanut koulutuksensa ulkomailla (Kavo Laurila, Onni Kuusisto...).  Lisäksi muistini mukaan ei vielä silloin ollut valjaissa pikalukkoja, jotka olisivat mahdollistaneet kuvun irroituksen hypyllä. Olisi todella hyvä, jos löytyisi joku, joka ihan oikeasti tietäisi, mistä silloin oli kysymys.  Pelleilyyn en usko - se olisi liian raakaa pilaa.  Asialle saattaisi löytyä ihan luonnollinen selitys, jota on vain luultu joksikin muuksi - kuten tuo ylläkuvattu kuvunpäästökin on.

 

Terveisin

Antti Kausalainen

 

 

[Antti Kausalainen 0]

Terve taas!

 

Edellisestä viestistäni jäi pois eräs asia:  Suomessa on tarkkaan tilastoitu kaikki onnettomuudet.  Onnettomuuden tapahtuessa nimetään tutkijalautakunta tms., joka selvittää kaikki mahdolliset onnettomuuteen vaikuttaneet tekijät. On tuo Pirttikosken Pasikin  muistaakseni ollut sellaisessa mukana.  Raportti lähetetään tiedoksi kaikille kerhoille.  Jos onnettomuus tapahtuu, sitä ei voi lakaista maton alle.  Vaikka tuohon aikaan ei vielä laskuvarjourheilua Suomessa ollut, on varmasti jokainen onnettomuus tutkittu tarkkaan. Eli siis:  Jos onnettomuus yleensä on tapahtunut, se vuorenvarmasti näkyy jossain.  Tätä vain ei tunnu löytyvän, joten epäilyksiä on koko hypyn ajankohdasta.  Ehkä joku Suomen Laskuvarjokerhon veteraaneista voisi selvittää, milloin esim.  SLK oli ensi kertaa mukana juhannusjuhlien näytöshypyissä.  Haastetta Oksasen Lakelle!

 

Terveisin

Antti Kausalainen

[Ilpo Isoluoma 8]

Tässä kirjassa oli myös selostus laskuvarjo-onnettomuudesta:

PÄÄTEKIJÄ PAKARINEN, Eero

 

NIMEKE Lentosirkus Pilvien huimapäät / Eero Pakarinen

 

JULKAISUKIELI suomi

 

JULKAISUTIEDOT [Hämeenlinna] : Karisto, 1977

 

ULKOASU 230 s. : kuv. ; 22 cm

 

ISBN/HINTA 951-23-1078-3 (sid.) : 48 mk

 

 

[Jouni Laukkanen 55]

Tässä kirjassa oli myös selostus laskuvarjo-onnettomuudesta:

 

NIMEKE Lentosirkus Pilvien huimapäät / Eero Pakarinen

 

 

Ulkomuistista sanon kuitenkin, että tässä kirjassa oli kuvattu vähintään kaksi onnettomuutta. Tunnetuin on näistä ehkä Viktor Androsoffin hyppy Jämillä. Toinen oli niin ikään ilmavoimista tulleen hyppääjän Lauri ?, joka muistaakseni menehtyi Turengin näytöksessä. Kolmas saattoi olla tuo Halosen hyppy.