Veturien puhkaisut jatkosodan aikana

[Martti Kujansuu 180]

Talvisodan aikana neuvostokoneet puhkaisivat useita suomalaisvetureita 7,62 mm luodeilla. Esimerkiksi veturista № 672 (H9) rikkoutui konekivääritulessa 12. tammikuuta 1940 kattila ja tenderin vesisäiliö. Geustin kirjojen perusteella asialla olivat 5 AP:n I-16:t ja 13 OIAE:n I-15bis:t. Neuvostolähteiden mukaan iskussa olisi tuhoutunut kaksi veturia.

[Arne Wallen 72]

Mutta oliko kyseessä pienet 7,62 aseet vai mahdollisesti jotkut tykit.Lentäjätkään eivät tuolloin tunnistaneet lentokoneita 100varmasti puhumattakaan veturinkuljettajista.

En väheksy veturinkuljettajia lainkaan mutta mitkä koneet ja mitkä aseet tosiasiassa olivatkaan kyseessä.

Täällähän on junaporukkaa, millaisilla teräsmitoilla nuo höyrykoneet olivat ja mitä terästä niissä käytettiin.Tiedän että pyöreäpintaiseen rautametalliteräkseen on vaikea saada reikää jos hiukkakin liian vinoon osuu, muistan että veturilaitteiden kyljissä oli jos jonkinlaista putkea, jos sellaisen rikki sai niin ehkä höyryä tuli, samaten jos kuski päästi höyryä kylille.

En tiedä mutta spekuloin sekundäärisin argumentein. 8)

[Orvo Välilä 3]

Talvisodan aikana neuvostokoneet puhkaisivat useita suomalaisvetureita 7,62 mm luodeilla. Esimerkiksi veturista № 672 (H9) rikkoutui konekivääritulessa 12. tammikuuta 1940 kattila ja tenderin vesisäiliö. Geustin kirjojen perusteella asialla olivat 5 AP:n I-16:t ja 13 OIAE:n I-15bis:t. Neuvostolähteiden mukaan iskussa olisi tuhoutunut kaksi veturia.

 

Niin no spekulointiin tämäkin menee mutta eikös noissa Polikarpoveissakin ollut puolen tuuman Berezin kk:ta ja jopa 20mm ShVAK tykkejäkin....?

 

 

 

[Martti Kujansuu 180]

Niin no spekulointiin tämäkin menee mutta eikös noissa Polikarpoveissakin ollut puolen tuuman Berezin kk:ta ja jopa 20mm ShVAK tykkejäkin....?

 

Geustin mukaan I-15bis:ssä ja I-16 tip 5:ssä ei ollut kuin kaksi 7,62 mm konekivääriä. Uudemmassa Polikarpov I-16 tip 28:ssa oli konekiväärien lisäksi kaksi 20 mm konetykkiä. Valitettavasti kummassakaan Red Stars kirjassa ei mainita oliko näitä "tykkiratoja" kummassakaan yksikössä.

[Jukka Juutilainen 0]

Suomalaisista ei löydy matskua, mutta USAAF:n arkistoista kylläkin. Laittaa YouTubeen hakusanan vain "Train Straffing". 

 

1.

 

2.

 

Sehän on selvää, että Brewster-miesten päätehtävä oli muu kuin junien rynnäköinti. Morane-miehet ehkä turhautuivat ilmamaalien puuttumiseen ja tuhlasivat ammuksensa vetureihin. Konrad Knaben kirjassa on myös hyvä tarinointi Muurmannin radan liikenteen häiritsemisestä, heti kun tuli it-vaunut juniin, niin taktiikka piti uusia osv. Tiedustelu-Junnussahan oli aina muutama terveinen mukana.

[Martti Kujansuu 180]

"Muutama esimerkki läpäisyistä. Suomalaisen nykyisen tarkkuuskiväärin 8,6 mm halkaisijaltaan oleva 16,2 grammaa painava panssariluoti menee 500 metrin päästä 15 mm panssariteräksen läpi 90 asteen kulmassa (kovuus HB400). Se menee siis helposti esim. BTR-60 kuljetuspanssarivaunun kyljestä läpi tuolta matkalta. Vaunu on panssariterästä. Veturin pannussa on tavallista terästä.

 

Valtion Kivääritehtaalla vuosina 1936 ja 1937 tehtyjen kokeiden mukaan 7,62 mm panssariluoti lävistää 100 metrin etäisyydeltä ainakin kaksi yhteen kiinnitettyä 7,8 mm panssarilevyä. Levyjen kovuus oli HRC 42-44 eli 380-400 HB. Tuolloin käytettyjen patruunoiden paino oli noin 10 grammaa. Tulokset löytyvät Ilmavoimien Esikunnan Asetoimiston kansiosta "Tuliaseet ja a-tarvikkeet 1938-42".

[Tero Lahtinen 3]

En väheksy veturinkuljettajia lainkaan mutta mitkä koneet ja mitkä aseet tosiasiassa olivatkaan kyseessä.

 

Melkoinen lentokoneharrastaja saa olla, jos joutuu ilmahyökkäyksen kohteeksi ja siinä alkaa tähystelemään, jotta mikäs kone se  mua ottaa hengiltä... Ainakaan itellä olettaisin ei ykkösprioriteetteihin kuuluisi koneiden ja aseiden tarkan mallin selvittely...

[Martti Kujansuu 180]

Melkoinen lentokoneharrastaja saa olla, jos joutuu ilmahyökkäyksen kohteeksi ja siinä alkaa tähystelemään, jotta mikäs kone se  mua ottaa hengiltä...

 

Uskon, että kysyttäessä suuri osa varusmiespalveluksen käyneistä suomalaisista osaa erottaa toisistaan konekiväärin ja konetykin äänen.

[Sakari K Pyörre 0]

Uskon, että kysyttäessä suuri osa varusmiespalveluksen käyneistä suomalaisista osaa erottaa toisistaan konekiväärin ja konetykin äänen.

 

Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä palvellessani minua masensi jonkin verran se että tupakaverit eivät millään oppineet erottamaan toisistaan Fougaa ja MiGiä.

[Arne Wallen 72]

Uskon, että kysyttäessä suuri osa varusmiespalveluksen käyneistä suomalaisista osaa erottaa toisistaan konekiväärin ja konetykin äänen.

 

 

Varmaankin näin mutta tilanne saattaa olla hiukka kaoottinen tuollaisen höyryveturin lähes avoohjaamossa, kolinaa melskettä muutoinkin, sitten kun sitä ainoata aletaan ilmasta vainoomaan, voisin melkein vannoa että havaintovirheitä saattaa tulla.

[Jukka Nisula 2 265]

Selasin äsken Jouko "Jussi" Huotarin elämäntarinaa allaolevasta muistelmakirjasta.

 

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=177

 

Siinä Huotari mainitsee, että elokuun alussa vuonna 1941 evl Magnusson kielsi Brewster-porukalta eli Lentolaivue 24:ltä nimenomaan rynnäkkölennot, koska pelkäsi turhia kone- ja miesmenetyksiä. Tuolloin vielä ylivoimaisia Brewstereitä säästettiin ilmataisteluihin ja ilmaherruuden pitämiseksi. Tämä on kyllä tuttua tarinaa, ja mainitaan täällä aiemmissa viesteissä, mutta laitanpa tänne kuitenkin asian vielä yhden BW-lentäjän suusta kerrottuna.

 

Jukka

[Martti Kujansuu 180]

Asiaan liittyen tein muutaman laskelman. Oletetaan, että Morane-Saulnier 406 lähestyy junaan nähden 350 km/h eli 97 m/s. Lentäjä on keskivertoa toisen maailmansodan saksalaislentäjää vastaava ampuja. Lentäjä alkaa tulittamaan maalia 500 metrin päästä ja väistää 200 metriä ennen junaa, tulitusaikaa on siis 3,09 sekuntia. Konekivääreiden tulinopeus on yhteensä noin 70 lauk./sek., kone ehtii ampua yhteensä noin 220 laukausta koko tulitusvaiheen aikana. Keskikokoisen höyryveturin lentokoneeseen päin olevan silhuetin koko pinta-ala on n. 53 neliömetriä ja kattilan yksistään 23 neliömetriä.

 

Saksalaisista tilastoista voimme lukea ja laskea, että tälläisen tulituksen aikana hajonnan keskimääräinen pinta-ala on 22,5 neliömetriä. Vielä yhdellä yksinkertaisella laskulla saamme selville, että teoriassa kaikki ammutuista ammuksista osuvat junaan. Kuitenkin Pääesikunnan vuonna 1952 julkaiseman Lentoampumaopin mukaan tästä tuloksesta voi vähentää vielä 50 % pois. Lopputuloksena on, että ammutuista 220 laukauksesta 130 osuu junaan ja näistä noin 56 kattilan alueelle.

[Marko Einamo 0]

Asiaan liittyen tein muutaman laskelman. Oletetaan, että Morane-Saulnier 406 lähestyy junaan nähden 350 km/h eli 97 m/s. Lentäjä on keskivertoa toisen maailmansodan saksalaislentäjää vastaava ampuja. Lentäjä alkaa tulittamaan maalia 500 metrin päästä ja väistää 200 metriä ennen junaa, tulitusaikaa on siis 3,09 sekuntia. Konekivääreiden tulinopeus on yhteensä noin 70 lauk./sek., kone ehtii ampua yhteensä noin 220 laukausta koko tulitusvaiheen aikana. Keskikokoisen höyryveturin lentokoneeseen päin olevan silhuetin koko pinta-ala on n. 53 neliömetriä ja kattilan yksistään 23 neliömetriä.

 

Saksalaisista tilastoista voimme lukea ja laskea, että tälläisen tulituksen aikana hajonnan keskimääräinen pinta-ala on 22,5 neliömetriä. Vielä yhdellä yksinkertaisella laskulla saamme selville, että teoriassa kaikki ammutuista ammuksista osuvat junaan. Kuitenkin Pääesikunnan vuonna 1952 julkaiseman Lentoampumaopin mukaan tästä tuloksesta voi vähentää vielä 50 % pois. Lopputuloksena on, että ammutuista 220 laukauksesta 130 osuu junaan ja näistä noin 56 kattilan alueelle.

 

Mietin tässä ja ihmettelen miksei sodanaikana junien kattiloita suojattu paremmin. Suojausta olisi helposti saannut parannettua vaikka pistämällä kattilan yläosan ja kylkien suojaksi 5-10 mm teräslevyä , tähän olisi voinut käyttää vaikka vanhoja jo hylyiksi ammutuista vetureista saatuja kattilan osia. Juna varmaan olisi kevyesti kantanut tämän lisäkuorman. Jos vielä olisi teräslevyn ulkopuolelle tai suojan ja kattilan väliin pistellyt hirsiä tai hiekkasäkkejä oli suoja ollut jo aika hyvä.

 

Olisi varmaan junankuljettajatkin arvostaneet pientä lisäsuojaa ohjaamonsa katolle.

 

 

[Arne Wallen 72]

Minulle on kerrottu, en tiedä että näitä lisäsuojia oli ainakin mietitty jossain vaiheessa, on kuulemma olemassakin jossain piirrokset tällaisista, kattilan ja ohjaamon katolle laitettu toinen mokoma peltiä.

Martti jos tällaiset löytäisi jostain, nimittäin näitä paperille laitettuja on ollut kuulemma kertoi edesmennyt VR henkilö.Jokunen veturityyppi, en niitä tunne oli kuulemma niin paksua peltiä ettei "kuularuisku" niitä puhkaissut.

VR pääkonttorilla tuolloin ollut isoäitini tämän kertoi, oli itse näitä nähnny ja ihmetteli kysyttäessä että eikö niitä ollut?Tiedä sitten, oli +70 kun aiheesta juteltiin.

[Jukka Nisula 2 265]

Pistetäänpä tänne vanhaan "veturiketjuun" yksi löytämäni maininta Lentolaivue 24:n 2. lentueen sotapäiväkirjasta vuodelta 1942. Bruusterilla käyty ruuttaamassa junaa...

 

 

Jukka

[Markku Kanninen 447]

Kyseessä näyttää olevan tuossa aiemmin mainittu tapaus kirjassa "Viimeiset syöksykierteet".....

Markku