Ne Wanhat 8-Bittiset

[Jari Vanhatupa 2]

[ attachment removed / expired ]

 

Olisikohan aika jo kullannut muistoja senverran, että näitä vanhoja 8-bittisiä kotitietokoneita pystyisi muistelemaan ja niistä kaikenlaista keskustelemaan. Varmaankin täällä foorumilla on paljon sen ikäluokan porukkaa jotka näitäkin ovat päässeet käyttämään. Ajatuksena olisi, että muisteloiden lisäksi voisi mukaan laittaa kuviakin mikäli vanha museokone vielä kaapeista löytyy.

Mukaan ei kelpuuteta mitään nyky Pc:tä vaan ehtaa 8-bittistä se olla pitää, pokkeuksena tietenkin Amiga ja Atari-ST jotka luonnostaan kuuluvat tähän joukkoon vaikka ovatkin 16-bittisiä. Pitkin hampain voidaan mukaan hyväksyä myös ensilähdön PC:t vaikkakaan kunnon pelimihet eivät semmoisia sietäneetkään 8-bittisten huumassa. Varhaiset pelikonsolit ajalta ennen Pleikkari-ykköstä saattaisivat ehkä kuulua mukaan tähän ketjuun . . . vai?

 

Aloitus kuuluu tietysti COMMONDORE 64:selle vaikkei se ensimmäisenä markkinoille tullutkaan. Lähes kaikillahan tämmöinen piti silloin aikoinaan olla. Alkuaikoina kuusnepa oli toivottoman kallis, enkä minäkään semmoista saanut hankituksi ennenkuin vasta 80-luvun lopulla, silloinkin laite piti hankkia käytettynä paikallisesta Expert-liikkeestä.

Huonoa onnea oli hankinnassa mukana sikäli, että laite oli ollut aiemmin ehkä jonkin verstaan käytössä koska oli sisältä aivan ruokottoman likainen, eikä toiminut kunnolla. No Vaasassa kun oltiin niin apu oli lähellä koska Commondoren maahantuojan huolto oli täällä. Kone saatiin kuntoon ja huollosta tuli tieto, että koneeni oli pahimman näköinen tapaus mitä olivat koskaan nähneet! Alla olevassa kuvassa samanlainen kone mutta ei sama. Tämän kaivoin komeroista esiin kuvauksia varten ja ympärille pistin jotain kuusnepa rekvisiittaa.

Kaikenlaista kuusnepa-tavaraa on tullut laitettua sivuun "pahan päivän varalle" itse koneita, kirjallisuutta jne. Tiedä sitten jaksaisinko enään odotella niiden kasettipelien latautumista, kuinkas se olikaan . .  lukiko siinä ruudulla lopuksi "ready" ja sitten piti kirjoittaa "Run"

[ attachment removed / expired ]

 

[Hannu Niemi 1]

Kuvaa ei enää ole, mutta aikanaan oli Telmac RCA 1802 prosessorilla ja 4kB muistilla

 

Näppiksessä (kaveri rakentama) oli 17 nappulaa (16 heksamerkkiä ja yksi, jota en enää tarkkaan muista, oiskohan ollut "break")

 

VIC-20 (ja C64) olivat elitistä hapatusta, konekoodilla (ei siis edes Assmblerilla) sitä vaan kirjoiteltiin

 

Siitä sitten FinnMetric (CompuCorp) koneiden kautta PC-maailmaan (PC, XT, AT,...) eikä vieläkään olla siitä irti päästy, koodattu on jo yli 2^5 vuotta

 

hannu (joka on tosiaan näköjään jo aika vanha)

 

[Jari Vanhatupa 2]

Kuvaa ei enää ole, mutta aikanaan oli Telmac RCA 1802 prosessorilla ja 4kB muistilla

 

Näppiksessä (kaveri rakentama) oli 17 nappulaa (16 heksamerkkiä ja yksi, jota en enää tarkkaan muista, oiskohan ollut "break")

 

VIC-20 (ja C64) olivat elitistä hapatusta, konekoodilla (ei siis edes Assmblerilla) sitä vaan kirjoiteltiin

 

Siitä sitten FinnMetric (CompuCorp) koneiden kautta PC-maailmaan (PC, XT, AT,...) eikä vieläkään olla siitä irti päästy, koodattu on jo yli 2^5 vuotta

 

hannu (joka on tosiaan näköjään jo aika vanha)

 

 

Olit näköjään mukana heti "alusta asti" paljon ennen näiden "elitisten" kaupallisten koneiden esiinmarssia. Eipä niitä henkilöitä varmaankaan niin paljon ollut jotka hallitsivat Telmacin ja FinMetricin koneet. Tuskimpa niihin pelejä ohjelmoit, vai miten on?

 

Itsekin koin alkuaikojen kaupalliset ja suurelle yleisölle tarkoitetut koneet "elitistisinä" tosin ehkä eri syystä kuin sinä ja se syy oli hinta. Ne olivat aivan sikamaisen kalliita!

 

[Jukka Siirilä 80]

Mukaan ei kelpuuteta mitään nyky Pc:tä vaan ehtaa 8-bittistä se olla pitää

 

Alkuperäinen IBM PC oli kuitenkin 8-bittinen.

[Jari Vanhatupa 2]

Alkuperäinen IBM PC oli kuitenkin 8-bittinen.

 

Juu, tiedän! Kyllä minä semmoista IBM:ää olen päässyt näpelöimään. Lähinnä tuossa nyt vain "pistin pahoja" muistellen niitä alkuaikojen Pc-koneiden peliominaisuuksia. Nehän olivat aluksi ihan pihalla siitä puuhasta. Muut 8-Bittiset ja Amiga sekä Atari jyräsivät silloin. Tosin Pc:t menivät kyllä sitten niiden ohi hetkessä kun se aika tuli.

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Ensimmäinen tietokoneeni oli Atari Mega ST2. Ja ensimmäinen softa siihen oli Steinbergin Cubase 1.1 sekvensseriohjelma. Vuosi oli 1988. Ohjelma ladattiin koneeseen käynnistyksen jälkeen korpulta, koska koneessa ei ollut omaa kovalevyä.

 

Kasvoin ajan oloon kiinni Cubaseen, ja tänä päivänäkin käytän kyseistä ohjelmaa. Kohta on 25-vuotisjuhlat. Rauta on vaan hiukan... hmm... sanoisinko kehittynyttä. 

[Erkki Pulkkinen 0]

Alkuperäinen IBM PC oli kuitenkin 8-bittinen.

 

Mulla on jossain tallessa mun eka PC:n emolevy. Se on muistini mukaan Bonwell 4.77 Mhz, 128Kb. Aluksi siinä oli 1 tai 2 kpl lerppuasemia ilman kovalevyä. Seuraavaksi ostin sellaisen näppärän täyskorkean 10 Mb kovalevyn, joka kiihtyi nollasta sataan pikkuhiljaa. Tämä siis oli sen jälkeen kun tajusin, että Commodore maailma ei vie minua oikeaan suuntaan.

Järkyttävää ajatella, että tuon 10 Mb:n levyn tallennuskapasiteetti menee satatuhatta kertaa nykyiselle 1Tb läppärin levylle ja läppärin levyjä mahtuu täyskorkean levyn tilaan äkkiä laskettuna 60 kpl.

[Tauno Hermola 111]

Alkuperäinen IBM PC oli kuitenkin 8-bittinen.

 

Eikös se ollut 8088 eli 16-bittinen 8086:n arkkitehtuuri, mutta ulkoisesti 8-bittinen.

[Hannu Niemi 1]

Olit näköjään mukana heti "alusta asti" paljon ennen näiden "elitisten" kaupallisten koneiden esiinmarssia. Eipä niitä henkilöitä varmaankaan niin paljon ollut jotka hallitsivat Telmacin ja FinMetricin koneet. Tuskimpa niihin pelejä ohjelmoit, vai miten on?

 

Itsekin koin alkuaikojen kaupalliset ja suurelle yleisölle tarkoitetut koneet "elitistisinä" tosin ehkä eri syystä kuin sinä ja se syy oli hinta. Ne olivat aivan sikamaisen kalliita!

 

 

Siis tuo FInnMetric oli ihan työn kautta koneena, sen Basicillä väänsin softaa, kun mitään ei juurikaan ollut valmiina. Oikeastaan ainoa valmistohjelma oli Omega tekstinkäsittelyohjelma. Tein koneella mm. väestöennusteohjlmia sekä tilastollisia taulukoita datasta.

 

Telmacilla koodasin jotain pientä lähnnä itselleni, jonkun pelin CHIP-8:lla ja pikkuisen liukulukuaritmetiikkaa (siis liukuluvat , niiden laskutoimitukset ja jokusen funktion) (opintoja sivuavasti) sekä kaikenlaista pikkusälää lähinnä ohjelmointia oppiakseni. Sen verran koodia on kulkenut aivojen läpi, ettei voi enää kaikkea muistaa Itse asiassa vähän väliä tulee töissä vastaan ohjelmia, joita en muista edes pari vuotta sitten koodanneeni

 

Myöhemmin hankin siihen CRT:n ja "lähes äärettömän" 12kt muistin ja TinyBasic-tulkin. Tässä vaiheessa alkoivat nuo työhommat ja Telmac jäi taustalle. Pyrin sitä säilyttämään, mutta yhdessä muutossa ex-lankoni istahti vahingossa emolevyn päälle ja se oli sen tarina siinä sitten.

 

Sen verran korjausta ekaan viestiin, että se heksanäppis tuli koneen mukana, vasta tuon CRT:n kanssa kaverini kolvasi toimivan qwerty:n (muisti palailee pätkittäin)

 

hannu

[Jari Vanhatupa 2]

Ensimmäinen tietokoneeni oli Atari Mega ST2. Ja ensimmäinen softa siihen oli Steinbergin Cubase 1.1 sekvensseriohjelma. Vuosi oli 1988. Ohjelma ladattiin koneeseen käynnistyksen jälkeen korpulta, koska koneessa ei ollut omaa kovalevyä.

 

Kasvoin ajan oloon kiinni Cubaseen, ja tänä päivänäkin käytän kyseistä ohjelmaa. Kohta on 25-vuotisjuhlat. Rauta on vaan hiukan... hmm... sanoisinko kehittynyttä. 

 

Minulla oli syntikat ym. Midi-laitteet kiinni Amigassa vielä vuosi sitten! Setti oli täysin iskussaan ja teki mitä käskettiin, paitsi ei tietenkään äänittänyt elävää ääntä. Nyt muuton jäljiltä piuhat on irti ja mietin vielä, että kytkenkö Amigaa enään kiinni. Sekvensserinä oli ilmainen "Sequencer One" mikä riitti Vintage syntikoiden pulputtamiseen ihan hyvin.

 

Commondore 64:sta on muuten käytetty Syksyn sävelen suorassa live-ohjelmassa 1987, kun Kari Vahtiala esitti kilpailukappaleensa "Mainingit" Siinä kuusnepa ohjaa sekvensseriohjelman välityksellä ammattilais syntikkaa/äänimoduuleita. Eli mikäli ei ole tarvetta äänittää elävää ääntä niin periaatteessa kuusnepakin riittäisi!

Tässä linkki tuohon legendaariseen esitykseen: http://www.mtv3nettitv.fi/?progId=135770

 

Alla kuva kovia kokeneesta Amiga-500:sestani. Huomaa kätevä Amtrack pallohiiri, joka on kuin iso tavallinen hiiri mutta käännetty vain väärinpäin. Älyttömän kätevä ja tarkka, eikä vaadi hiirimattoa alleen vaan toimii hyvin vaikka sylissä. Amigaa ei voi liittää Midi-laitteisiin suoraan kiinni kuten Atari ST:n vaan se vaati kuvassa näkyvän sovitteen käyttämistä, no olihan siinä sitten noita Midi-liitäntöjäkin enemmän tosin eihän nekään mihinkään riittäneet vaan piti hankkia vielä "patch-bay"

 

Amiga:ssa kun on melko hyvät ääniominaisuudet niin joskus tapasin leikkiä sillä käyttäen vain sitä äänen tuottamiseen. Varsin vakuuttavaa neliäänistä musiikkia siitä sai pihalle ja hyvin jytäsi kun vähän aikaa ruuvasi.

[ attachment removed / expired ]

 

[Jukka Siirilä 80]

Eikös se ollut 8088 eli 16-bittinen 8086:n arkkitehtuuri, mutta ulkoisesti 8-bittinen.

 

Juurikin näin. Sisäisesti 16-bittinen ja osoitteet 16-bittisiä, mutta väylät ulospäin 8-bittisiä.

[Hannu Niemi 1]

Siis tuo FInnMetric oli ihan työn kautta koneena, sen Basicillä väänsin softaa, kun mitään ei juurikaan ollut valmiina.

 

Tuli vielä semmoinen juttu mieleen FinnMetricistä. Koneen käyttis oli jo vaihtunut Zebrasta CP:/M:n. En ollut sillä hetkellä töissä (olin siis on-off lomatyöntekijö/opiskelija) ja minulta tilattiin yksi ohjelma. Tein sen, enkä ikinä tule pääsemään samanlaiseen koodin määrä/hinta diiliin.. Sain ohjelmasta 300 silloista markkaa ja ohjelman koko (Assemblerilla tehtynä) oli kokonaista 22 tavua! Ohjelma palveli parin vuoden ajan, kunnes jäi käytöstä koneen vaihtumisen takia.

 

hannu

[Pekka Holopainen 96]

Pitäähän se minunkin vastata tähän "wanhojen ukkojen tietokoneketjuun". Otsikoksi sopisi kuitenkin paremmin "Ne wanhat 16-bittiset", sillä 8-bittinen oli vain tuo 8088:n ulkoinen dataväylä.

 

Ensikosketuksen tietokoneisiin sain 1970 opiskelijana Joensuun korkeakoulun (oliko se joku Honeywellin mainframe?) tietokoneella. Kone oheislaitteineen vei kokonaan sellaisen kohtuullisen kokoisen huoneen. Tieto syötettiin reikäkorteilla, joita varten oli sellainen pianon kokoinen lävistyskone ja tulostettiin ainakin yhtä kookkaalla rivikirjoittimella, jonka ääni pärjäsi hyvin nykyisten lentosimujen koneiden räväkimmille äänille. Kuten aina sen aikaisia koneita ohjelmoitiin suoraan jollain ohjelmointikielellä. Tuli opiskeltua Fortran, joka sopi matemaattisiin tehtäviin (olin matematiikan laitoksella opiskelijana). Olen kyllä unohtanut kyseisen kielen jo totaalisesti, koska en ole sitä tarvinnut noiden vuosien jälkeen.

 

Sittemmin koulun koneet vaihtuivat uusiin ja ohjelmointikieleksi tuli Basic, joka oli toinen opiskelemistani kielistä. Se saattaisi palautua vielä mieleen, jos sitä enää missään tarvitsisin - tuskin tarvitsen.

 

Ensimmäisessä työpaikassani oli myös (jo käytöstä poistettuna) sellainen antiikkinen "pientietokone", jota saattoi ohjelmoida jopa suoraan bittitasolla. Siihen oli kuitenkin hankittu oheislaitteeksi reikänauha, joka teki hommasta hieman sujuvampaa. Ensimmäinen kosketuksen mikrotietokoneisiin sain myös kyseisessä paikassa. Siihen aikaan (1970-luvun loppupuolella) IBM PC:tä ei ollut vielä kehitetty, joten konekanta oli hyvin kirjavaa. Yhden koneen ohjelmat eivät toimineet toisessa. Pääasiassa käytössä oli kuitenkin ns. minitietokone, jota käytettiin päätteiden ja niihin liitettyjen näyttöjen avulla merkkipohjaisella käyttöliittymällä.

 

Seuraavassa työpaikassa (peruskoulun yläaste) käytössä olivat Commodore 64:set, joita käytettiin pääasiassa koulun atk-kerhossa. Tein niille myös yksinkertaisia opetusohjelmia lähinnä fysiikkaan. Ongelmana ohjelmien teossa oli aina keskusmuistin riittäminen, sillä tuosta 64 kilotavusta suuren osan vei käyttöjärjestelmä. Koneeseen oli myäs saatavana Logo-tulkki. Kyseinen kieli soveltui hyvin jopa alkeisopetukseen eikä ainoastaan ohjelmoinnin opiskeluun. Oppimiskynnys oli hyvin matala, jopa ihan aloittelijoille. Myöhemmin (1990-luvulla) käytin sitä myös koulun LegoLogo-kurssilla, jossa suunnittelimme ja rakensimme erilaisia automaatteja Lego-palikoista. Näiltä tunneilta oppilaita piti hätistellä pois, kun perskoulussa tilanne usein on päinvastoin.

 

1987 koululle hankittiin ensimmäiset PC-yhteensopivat mikrot Nokian MikroMikot. Niissä oli jo "kehittynyt" värinäyttö EGA, joka pystyi esittämään jopa 16 eri väriä 640x350 resoluutiolla! Koneet oli yhdistetty toisiin myös Nokian opetusverkolla, joka antoi opettajalle mahdollisuuden tarkkailla oppilaiden työskentelyä, puuttua siihen, antaa oppilaiden näyttö muiden tarkasteltavaksi, jne. vähän samaan tapaan kuin nykyisinkin on esimerkiksi kielistudioissa. Näissä oli käytössä jo ensimmäisiä työkaluohjelmia, mutta ohjelmointi oli myös mukana. Käytimme paitsi Basicia myös Turbo Pascalia.

 

Noihin aikoihin aloin vakavasti paneutua PC-mikrojen "sielunelämään" ja toiminkin sitten kouluni mikrotukihenkilönä seuraavat parikymmentä vuotta. 1987 hankin myös itselleni ensimmäisen mikron OAJ:n tarjouksesta. Se oli joku Hyundain klooni - ensimmäinen ja viimeinen virhehankintani. Kone oli isokokoinen, mutta kömpelösti toteutettu. Siihen ei saanut kuin yhden kovalevyn kiinni (kovalevyn "täyttymissääntö" oli silloin jo voimassa) eli jos halusi lisää tallennustilaa, oli entisestä luovuttava.

 

Koska tuohon aikaan PC-mikroissa ei vielä ollut graafista käyttöliittymää (toisin kuin Maceissä), tuli komentojonotiedostojen muokkauksesta ja DOS:in komentojen opettelusta pakkopullaa. Samalla piti opetella x86-prosessorien assembly-kielen perusteet (hiuksia halkoen se assembler on vain kääntäjä). Toimin myös koulun tietotekniikan opettajana (tietotekniikka tuli 1987 peruskoulujen yläasteelle valinnaisaineeksi) ja koska aina ei ollut aiheisiin ja kouluun sopivia kirjoja käytettävissä, kirjoittelin niitä ja muita opetusmonisteita itse.

 

Luovuin heikkotehoisesta ja huonosti suunnitellusta Hyundain 8088-mikrosta pian ja tietämyksen kartuttua (itse opiskeltuna ja viimeistään kantapään kautta opittuna) seuraavan 80286-mikron kasasin itse. Se oli hyvä kone ja palveli minua monta vuotta. Seuraavan 386-mikron hankin 1992. Tilasin sen suoraan Yhdysvalloista, sillä siihen aikaan mikrot ja niiden oheislaitteet olivat Suomessa vielä varsin kalliita verrattun merentakaisiin hintoihin. Sen rahti maksoi nykyrahaksi muutettuna muistaakseni n. 60 euroa, joka ei mikron hintaan verrattuna ollut paljon. Kotimaasta tilattuna vastaava kone olisi tullut paljon kalliimmaksi. Suomalaisen huolintafirman kanssa meinasi vain tulla ongelmia (yrittivät kusettaa). Pyysivät (vaativat) koneen tullaamisesta ja Joensuuhun toimittamisesta summan, joka oli n. 100 euroa (nykyrahassa) eli paljon enemmän kuin kaikki kulut USA:sta Suomeen! Onneksi muistin, että koneen amerikkalainen toimittaja oli ilmoittanut rahdin olevan ovelta ovelle. Pakkohan niiden oli lopulta suostua, kun näytin dokumentit.

 

Tuo kone oli todellinen tehopakkaus ja palveli minua 5 vuotta. Suhteellisesti ottaen paras kone, joka minulla on ollut. Kovalevy tosin vikantui parin vuoden jälkeen, mutta senkin palautus/vaihto sujui ongelmitta (puhelinsoitto toimittajalle ja koodien kirjoitus pakettiin palautusosoitteen lisäksi). Tilalle sain nopeasti kuriiripostissa tuplasti suuremman (kapasiteetiltaan) ja nopeamman levyn. Siihen aikaan suomalaiset firmat olivat paitsi kalliita myös melko heikkoja asiakaspalvelun osalta (ainakin ne joihin olin yhteydessä). Eräskin koululle tilattu erä mikroja oli niin hutaisten koottu (ja toimitus venyi ...), että ne kaikki piti itse aukaista ja liittää mm. irronneita johtoja ennen kuin ne sai toimimaan.

 

Noita seurasi vielä koko joukko PC-mikroja keskimäärin 4-5 vuoden välein, mutta ehkä ne eivät ehkä enää kuulu otsikon "wanhat..." alle.

 

Pekka

 

[Jari Vanhatupa 2]

Pekalla on mielenkiintoinen historia tietotekniikan parissa. Meikäläinenkin joka on olevinaan vanhan tietotekniikan harrastaja, ei ole muuta kuin nähnyt vain kuvia noista alkuaikojen laitteista reikäkortteineen ja nauhoineen, Jaa, joskus olen pitänyt reikänauhaa käsissäni, se on varmaankin ollut jossain kirpparilla tms. Sanoit myös hauskasti "Vanhojen ukkojen tietokoneketju" Mutta näin se asia taitaa vain vääjämättä olla. Vaikka itsestä tuntuukin, että kaikki on tapahtunut aivan äsken, niin onhan siitä silti aikaa kymmeniä vuosia eivätkä nykyiset nuoret tietokonegurut olleet silloin vielä edes syntyneetkään. Toisaalta eihän se ole heidän vikansa.

Hypätään taas 80-luvun alun tunnelmiin:

 

Salora Fellow oli suomalaisen elektroniikkavalmistajan yritys päästä mukaan alati kasvaville kotitietokoneiden markkinoille. Tämä Z80- prosessorilla ja 4kt keskusmuistilla varustettu laite jäi kuitenkin melkoiseksi harvinaisuudeksi harrastajien keskuudessa. Kuminen "naksu-näppäimistö" oli kuitenkin samantyyppinen kuin suositussa Sinclair Spectrumissa. Laite ei ollut suomessa valmistettu vaan se oli klooni kiinalaisesta Video Tecnolocyn koneesta.

 

Kokeilin käyttää tätä Fellowia jonkin verran ja naputtelin sinne joitakin basic ohjelmia. Laite toimi hyvin! Paljon luotettavammin kuin myöhemmin markkinoille tullut Salora Manager, jolla oli taipumus kaatua ja jumittua kesken käytön, siis samalla tavoin kuin nyky PC:t tekevät tänäpäivänä. Sikäli siis uudempi Manager oli aikaansa edellä!

 

[ attachment removed / expired ]

 

Näitä "naksunäppäimistöllä" varustettuja koneita oli alkuaikoina muitakin merkkejä, kuten esim: Basic-2000, Micro-Professor, Aquarius jne.

Muistan kun Aquarius tuli myyntiin uutuutena. Olin silloin Expert-liikkeen pyöräosastolla töissä ja kuulin tästä uutuudesta joka oli näytillä radio-osastolla.

Menin myös katsomaan tuota ihmettä ja siellähän se oli! Kaiken ikäisiä ihmisiä oli aivan mustanaan sen pöydän ympärillä missä tämä ihmelaite oli esillä. Kauan sai jonottaa ja tungeksia, että pääsin tuolille istumaan koneen ääreen. Vieressä oli käyttöopas josta jokainen vuorollaan koitti kirjoittaa pientä basic-ohjelman pätkää. Lopputuloksena ohjelma sitten piirtsi kuvaruudulle alkeellisen oravan joka liukui vilkkuen ruudun poikki!

Oli sinänsä jo ihmeen aihe, että television kuvaruudulle tuli kirjaimia kun kumisia näppäimiä paineli. Kokeilin silloin ensimmäistä kertaa tietokonetta ja naputtelin sitä pientä tekstinpätkää jota myös kuulin "ohjelmaksi" sanottavan. Ihmismuuri ympärilläni odottivat kärsimättömänä nähdäkseen taas sen ihmeellisen oravan tai jotain muita ihmeitä. Olinhan minä "talon väkeä" varmaan jotain hienoa pian tapahtuisi. Lopputuloksena oli kuitenkin vain "Syntax error" sillä en voinut tietää sitä, että ohjelma täytyy kirjoittaa täsmälleen oikein.

 

Naisväki suhtautui hieman epäillen koko laitteeseen ja he kyselivätkin, että mitä hyötyä tuosta on kun orava juoksee ruudulla jne.

Miesväki sitävastoin oli innoissaan ja pöydän vieressä olikin sitten iso pino Aquarius tietokoneita josta halukkaat saivat sellaisen ottaa ja kävellä kassalle. Myyjät sitten seurasivat tapahtumia sivummalla seisoen, komeat Expert paidat päällään. Oltiin todistamassa uuden aikakauden alkua.

   

Edellä kerrottu vaikuttaa varmaan monen mielestä kuin unelta mutta tämä oli täyttä totta silloin. Kiinnostus kotitietokoneita kohtaan oli alkuaikoina valtava.

 

[Juha Klemettinen 28]

Tiedä sitten jaksaisinko enään odotella niiden kasettipelien latautumista, kuinkas se olikaan . .  lukiko siinä ruudulla lopuksi "ready" ja sitten piti kirjoittaa "Run"

 

Hhhmmm... Muistaakseni kasettipelit ladattiin kirjoittamalla LOAD (+jotain numeroita??). Sama käsky taisi tulla painamalla shift+run stop.

 

Oma kuusenpani on kotipuolessa, se tulee viriteltyä tulille joskus lomalla ollessa. Harmi vain, että load it -kasettiasema on tulossa tiensä päähän, play-nappi pitää kiilata alas esim. tulitikulla. Vieläköhän joku osaisi korjata noita? Hieman harmittaa se etten korjannut muutama vuosi sitten talteen asuintaloni rappuun hylättyä kuusnepaa ja 1541-levyasemaa...

Juha

[Mikko Maliniemi 5]

Mun eka tietsikka oli Sinclair ZX Spectrum.  Sillä vekottimella tuli myös ensimmäinen kosketus lentosimulaattoreihin

muodossa

 

Tuon jälkeen tuli sitten ensin MSX728 modulipeleineen, mutta aika nopeasti se vaihtui sitten C64:een. Ja voi sitä riemun päivää, kun sain siihen ensimmäisen lerppuaseman. Huikeita aikoja Tuon jälkeen talossa siirryttiin sitten PC-aikaan aikansa huippulaitteen, 286AT:n kanssa....

[Tomi Männistö 0]

Mulla oli TI-99/4A, joka tosin taitaa olla 16-bittinen. Mukana tuli suomenkielinen opaskirja, jossa oli koodi mm. hedelmäpelin tekemiseen. En saanut peliä ikinä toimimaan. Minkäänlaista tallenuslaitetta en omistanut.

[Jussi Rantala 1]

Ensimmäinen tietokone oli Commodore VIC-20, joka hankittiin Vaasasta Pitkäkadulla sijainneesta elektroniikkaliikkeestä 1982. Mukana tuli C2N-kasettiasema (pystymalli, aikaisempi versio tuosta Jarin kuvasta olleesta). Myöhemmin tuli hankittua Super Expander ja 16K lisämuisti. Liityin lisäksi Helsingin Seudun VIC-kerhoon, vaikka asuinkin etelä-Pohjanmaalla.

 

Vuonna 1984 vaihdoin VIC-20:n Commodore 64 + 1530 kasettiasemaan (taisi olla sama Vaasalainen Elektroniikkaliike). 1541 levyaseman hankin myöhemmin. 5.25" levyt maksoivat 30 markkaa kappale (leikkaamalla loven levyn reunaan sai myös toisen puolen käyttöön).

 

COmmodore 64 vaihtui Commodore 128D:een 1986. Joka sitten edelleen 1987 vaihtui Amiga 500:een.

 

Amigaa käyttelin aina vuoteen 1991, jolloin ostin ensimmäisen PC:n: 386DX prosessorilla ja VGA näytöllä.

 

[Jari Vanhatupa 2]

Ensimmäinen tietokone oli Commodore VIC-20, joka hankittiin Vaasasta Pitkäkadulla sijainneesta elektroniikkaliikkeestä 1982.

 

Tuossa samaisessa Pitkänkadun liikkeessä tuli notkuttua vähän väliä ihmettelemässä hyllyillä olevia kotitietokoneita. Siellä taisin myös joltain kuulla ensi kerran legendan siitä Laihialaisesta tietokone "Paapasta" joka eläkepäiviensä ratoksi pisti jokseenkin surutta rahaa palamaan erilaisiin 8-bittisiin tietokonekoneisiin ja hämmästytti ihmisiä perehtyneisyydellään ja tiedoillaan.

Myöhemmin sattumalta tutustuinkin häneen ja hän osotttautuikin vähintään maineensa veroiseksi "propellipääksi" jonka vauhti pisti heikoimpia hirvittämään ja vahvemmatkin menivät sanattomiksi. Ainakin osa hänen konekannastaan on nykyään meikäläisen kokoelmissa mutta palaan niihin sitten pikkuhiljaa kun aiheet iskevät ajankohtaisiksi.

 

Tomi tuossa kertoi omistamastaan TI-99:stä. Minulle se oli vain kaukainen unelma ja harvinainen kuin mikäkin. Empä ole sellaista päässyt koskaan edes näkemään. Mutta arvaa vaan olisinko sellaista aikoinaan halunnut kokeilla.

 

Mikko tuolla mainitsi MSX mikrot. Tuo kansainvälinen MSX standardi taisi lyödä läpi parhaiten Japanissa ja laitteet kehittyivätkin vuosien saatossa varsin laadukkaiksi. Eri valmistajien Msx laitteet olivat keskenään yhteensopivia, mikä oli silloin ennennäkemätön ihme. MSX:n ja C-64:sen välillä käytiin armotonta vääntöä alan lehdistössä sekä harrastekentällä.

Itse kallistuin Msx:n puolelle ja siitä pitikin tulla "ykköskoneeni" mutta sitten tulikin Commodoren Amiga markkinoille ja rupesin perehtymään siihen. Pari MSX:ää tuli hankittua, Toshiba ja Canon josta viimemainittu oli tosi makeen näköinen jos sitä vertasi C-64:seen tässä erikoinen, eh . . tuota . .  "taidekuva" Canonista ja Sonyn neliväripiirturista.

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Pekka Holopainen 96]

...

Mikko tuolla mainitsi MSX mikrot. Tuo kansainvälinen MSX standardi taisi lyödä läpi parhaiten Japanissa ja laitteet kehittyivätkin vuosien saatossa varsin laadukkaiksi. Eri valmistajien Msx laitteet olivat keskenään yhteensopivia, mikä oli silloin ennennäkemätön ihme. MSX:n ja C-64:sen välillä käytiin armotonta vääntöä alan lehdistössä sekä

...

 

Kun IBM-jättiläinen kehitti 1980-luvun alussa IBM PC:n, se samalla loi mikrotietokoneille standardin, joka vähitellen tappoi monet erilaiset mikrotietokoneperheet. Siinä mukana saattoi mennä myös IBM PC:tä kehittyneempiä koneita. Kun IBM valitsi ensimmäisen PC:nsä käyttöjärjestelmäksi DOS:in (joka niin ikään saattoi olla kehnompi kuin monet vaihtoehdot), se loi toisen jättiläisen MicroSoftin, josta myös tuli standardin luoja.

 

Tuohon aikaan MSX oli tosiaan poikkeus, sillä mikroissa ei ollut mitään standardia. Ei edes "PC-yhteensopivissa" mikroissa. Ohjelmat, jotka toimivat yhdessä merkissä, eivät välttämättä toimineet toisessa, vaikka ne olisivat noudattaneet samaa arkkitehtuuria. Suurin syy tähän lienee ollut se, että silloin ei ollut vielä vahvistettu mitään yhtenäistä ohjelmointirajapintaa eri laittoistojen välillä. Kaikki ohjelmat käyttivät rautaa suoraan. Samoin alkeellinen DOS-käyttöjärjestelmä, joka nimensä mukaisesti (Disk Operating System) oli oikeastaan vain levyn käyttöjärjestelmä, salli jokaisen ohjelman käyttää koneen resursseja rajatta. Vikaan menemisen mahdollisuuksia oli paljon. Koska mistään ei varmuudella voinut päätellä mikron PC-yhteensopivuutta, sitä testattiin usein jollain laitteen rajoja koettelevalla ohjelmalla esimerkiksi MicroSoftin ensimmäisillä lentosimulaattoreilla. Jos MSFS toimi ongelmitta jossain "kloonissa", se oli riittävän yhteensopiva.

 

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut tietokonepeleistä (enkä muistakaan peleistä). Enkä ole vieläkään lentosimulaattoreita lukuun ottamatta, joihin hurahdin vasta FS9:stä lähtien. Sitä ennen olin jo kokeillut versiota 5, mutta se oli aivan liian "kökkö" mm. grafiikaltaan, jotta kiinnostus olisi jaksanut pysyä yllä. Tietokonepelien kehityksestä lyhyt esitys löytyy esimerkiksi täältä: http://www.cs.helsinki.fi/u/kerola/tkhist/k2007/alustukset/pelit/TKhist_Nurmi_Final.pdf .

 

Jari, tuo sinun otsikkosi rajaa oikeastaan tämän keskustelun mikroihin ennen IBM PC:tä, sillä PC oli 16-bittinen ja siitä lähtien koneiden "bittisyys" on vain kasvanut. Nyt eletään 64-bittisyyden aikaa. Bittisyydestä enemmän esimerkiksi täältä (jos joku lisätietoa kaipaa): http://fi.wikipedia.org/wiki/Bitti . Puhun/kirjoitan siis tavallaan aiheen vierestä tai ohi. 

 

Pekka

 

 

 

[Tarmo Kallio 239]

Minun ensimmäinen yhteys tietokoneisiin oli ABC-80. http://en.wikipedia.org/wiki/ABC_80.

Sitä tuli näpyteltyä ammattikoulussa 1980-1981. Viihdyin silloin vähän liikaakin sillä koneella !

 

Minun ensimmäinen oma tietokone oli  Sinclair ZX Spectrum . 16 kilotavun muistilla. Laajensin myöhemmin muistin 48 kilotavuun, ostamalla muistipiirejä kaupasta. Kaikki pelit latasin kasettedekistä: Nec:http://www.vintagecassette.com/nec/auk-9000e  Se oli minun ensimmäinen omalla työllä ostettu laite.

 

Lentosimuista puhuen. Minun ensimmäinen oli Specrumin koneessa :

 

Seuraava koneeni oli Amiga 500 . Kun hyppäsin PC maailmaan oli kone Pentium 2 , 233 Mhz .

[Erkki Pulkkinen 0]

Salora Fellow oli ... Laite ei ollut suomessa valmistettu vaan se oli klooni kiinalaisesta Video Tecnolocyn koneesta.

 

Enpäs tiennyt, mutta koskaan ei ole liian myöhään oppia uusia vanhoja asioita 

[Erkki Pulkkinen 0]

Super Expander ja 16K lisämuisti.

 

Wau, ja joihinkin tinailtiin jomppeja ja katkaisijoita.

Väistämättä mieleen putkahti myös:

-RF-modulaattorit, joilla kuva saatiin telkkariin joillakin härpättimillä

-kasettinauhureiden numerolaskurit, jotka eivät olleet ihan tarkkoja kasetille kynällä kirjoitetun ohjelman alkukohdasta

-myöhemmin lerppuaseman iihana raksutus ja ne krooook-äänet, jotka kuuluivat sen 1541:n sisältä huonoilla levyillä

-muistaako kukaan hienoa jalkoihin jäänyttä OS/2 Warp:ia

-ihan just muistin, että mulla on varastossa ainakin tuhat vanhaa lerppua täynnä kaikenlaista krääsää muistaakseni enimmäkseen PC:lle

[Petri Lehtovirta 899]

Ensimmäiset pelikonsolit ui taloon jostain jo 70-luvun lopulla, kuten tämä Conic ja sittemmin Philips VideoPac. Philips oli jo melkein tietokone, mutta siinä oli erittäin huonotuntumainen kalvonäppäimistö.

 

80-luvun alussa, vuosista -82 - 83 alkaen, myös Suomen betonipääkaupungin kodinkonekaupoista löytymään näitä uusia ihmeellisyyksiä, kotitietokoneita. Oli Vic20:tä, Sinclairia ja muita. Niitä käytiin iltasella liikkeissä näpelöimässä. Vanhemmat herrat oli ihan yhtä täpinöissään kuin me junnutkin. Ei vaan ollut vielä varoja hankkia sellaista, mutta kipinä oli isketty.

 

Tuohon aikaan meidän kouluissa ei vielä ollut  tietokoneita oppilaskäytössä, niinpä ainoa näppäimistökosketus oli yläasteen konekirjoitustunti - voi pikkusormiparkoja.

 

Joulu -83 taisikin olla valtakunnan virallisen tietokoneen läpimurto, pakkasilmoilla alkoi näkymään autojen maskin peittona Commodore -pakkausten pahveja.

 

Kesällä 1984 aika oli kypsä ja kiusaus oli liian suuri - marssin Mustaan Pörssiin ja kävelin ulos Kuusneban, kasettiaseman ja 1541-lerppuaseman onnellisena omistajana. Sain vielä myyjältä tingattua kaupan päälle Summer Games - pelilerpun - piraattikopion tietysti   Hinta oli muuten pauttiarallaa 5500mk tarvikkeineen. Mustavalko-matkatelkkari oli omasta takaa.

 

Kerran luulin rikkoneeni levyaseman, kun siirsin koneen huoneesta toiseen. Jostain syystä se ei ladannut ohjelmia uudessa paikassaan ollenkaan. Taisinpa käyttää sen huollossakin mutta turhaan. Ainoa ero toisessa sijaintipaikassa, että siellä levyasema oli välittömästi matkatelevision vieressä. Nähtävästi TV:n häiriösäteily/magneettikenttä tms. häiritsi levyaseman toimintaa.

 

Koska 5,25" lerput oli opiskelijalle kohtuullisen kalliita, ne tietenkin tallennettiin täyteen. Commodore 64:n 1541-levyasemahan tallensi vain lerpun yhdelle puolelle. Saksimalla lerppuun kirjoitussuoja-aukon myös toiseen reunaan, levykkeen pystyi kääntämään ja siten tallentamaan molemmin puolin.

 

Kasettiasemaa tuli käytettyä melkoisen vähän.

 

Koulussa oli pari muutakin 64:n omistajaa, niinpä ohjelmistotuotteiden vaihdanta oli ihan asiallisen vilkasta.

Tasan yhden pelin ostin joskus epähuomiossa koneeseen jostain kirjakaupasta. Brittilehdissä oli tavattoman pitkiä koodinpätkiä joita yritettiin naputella koneelle ja saada jotain toimivaa aikaiseksi. Mutta ei oikein tuo ohjelmistopuoli iskenyt.

 

Muutamaa vuotta myöhemmin alkoi autolla kulmien kiertely syömään kaiken liikenevän käteisen, niinpä vaihdoin kuusneban vähäiseen rahamäärään ja rahamäärän kivipestyihin farkkuihin  8)

 

Ei siitä kuitenkaan mennyt kovin pitkään, kun eteen tuli opiskelujen jatkuessa jälleen tietokoneen hankinta. Vuosi oli 1989 ja kone oli PC-AT -klooni. Hintaa kokonaisuudelle (AT/286, 1MB RAM, 40MB HDD, 14" VGA, matriisiprintteri) tuli hurjat 11 000mk ja käyttiksenä levyllä oli valmiina MS DOS 3 (piraatti jälleen). Se sitten tutkittiinkin niin perinpohjin, että kaikki seuraavat PC-koneet on heitetty kasaan omin voimin. Johtipa se sittemmin -90 luvulla kaupittelemaan niitä tiskin toiselle puolen.

 

[Erkki Pulkkinen 0]

Ei siitä kuitenkaan mennyt kovin pitkään, kun eteen tuli opiskelujen jatkuessa jälleen tietokoneen hankinta. Vuosi oli 1989 ja kone oli PC-AT -klooni. Hintaa kokonaisuudelle (AT/286, 1MB RAM, 40MB HDD, 14" VGA, matriisiprintteri) tuli hurjat 11 000mk ja käyttiksenä levyllä oli valmiina MS DOS 3 (piraatti jälleen). Se sitten tutkittiinkin niin perinpohjin, että kaikki seuraavat PC-koneet on heitetty kasaan omin voimin. Johtipa se sittemmin -90 luvulla kaupittelemaan niitä tiskin toiselle puolen.

 

Yksi typerimmistä hankinnoistani oli köyhänä opiskelijana tehty 80286:n päivitys Hauppauge 80386-16 Mhz emolevyllä, hintaa tuolla emolla oli muistaakseni 16 000 markkaa.