Ne Wanhat 8-Bittiset

[Jukka Siirilä 80]

Nykyisiä pintasiitettyjä ja monikerrospiirilevyjä ei pysty, vaikka tietäisi missä vika piilee. Roskiin vain.

 

Toi on ihan kukkua. Miksei pystyisi korjaamaa? Viallinen komponentti vain irti ja uutta tilalle!

[Mikko Tuomi 398]

Juurikin näin. Ellei piirikortti ole mekaanisesti vioittunut (hyvin harvinaista), niin pintaliitoskomponenttien vaihto on kyllä paljon helpompaa, kuin vanhojen läpijuotettujen.

 

[Pekka Holopainen 96]

Toi on ihan kukkua. Miksei pystyisi korjaamaa? Viallinen komponentti vain irti ja uutta tilalle!

 

Varmaan onnistuu, jos on siihen tarkoitukseen soveltuvat välineet.

 

Ei oikein onnistunut perinteisillä välineillä (kolvi ja tina). Minkälaiset ja miten kalliit vehkeet siihen tarvitaan? Ei taida satunnaisen käyttäjän kannattaa hankkia (jos ei työkseen tuota tee)? Ei noita rikkoja ennen wanhaankaan joka päivä sattunut.

 

 

[Mikko Tuomi 398]

Kuumailmapuhallin (20eur), tinaimusukkaa (2eur), kolvi, tinaa, pinsetit (2eur).

 

[Pekka Holopainen 96]

Joo, kyllä mä vanhoilla vehkeillä irti olisin sellaisen pintasiitoskomponentinkin saanut, mutta miten ihmeessä saat sen pikkiriikkisen, jota ei kunnolla edes näe takaisin kohdalleen?

 

 

[Mikko Tuomi 398]

sen kun asettaa sen kohdalleen ja kolvia perään? Ei se niin vaikeaa ole. Sellainen "apukäsi" (5eur) voi jeesata kaikkein hankalimmissa paloissa.

 

 

[Pekka Holopainen 96]

Ettehän nyt vain juksaa vanhaa miestä? 

 

Opettelin piirilevyjen kolvaamisen joskus opiskeluaikana 70-luvulla (opiskelin mm. fysiikkaa) ja vedin möyhemmin koululla muutaman kerran elektroniikkakerhoja, joissa käytimme "perinteisiä menetelmiä". "Pintaliitoskaudella" en ole elektroniikkaa harrastanut. Jossain mieleni sopukoissa muistelen lukeneeni joskus jostain, että näitä pintaliitoskomponentteja on hankala tai ei voi perinteisin keinoin kunnolla käsitellä. Jos tuo oli/on harhatietoa, niin sitten kiitän teitä hyvät herrat, kun olette oikaisseet väärinkäsitykseni.

 

 

Edit: Voisitteko neuvoa jonkun nettiosoitteen, jossa tuota pintaliitoksien kanssa käytettävää tekniikkaa on kuvattu (mieluimmin videona). Ei, en aio enää alkaa piirilevyjen kanssa puuhastelemaan. Herätitte kuitenkin uteliaisuuteni. Voin tietysti etsiä itsekin. Kysyin vain jos sattuisitte tietämään jo jonkun.

 

 

[Heikki Tupala 0]

Taitaa ne pojat juksata vanhaa miestä - tai sitten ne ei tiedä mistä puhuvat. Vanha mies olen minäkin (66 v.) mutta olen entisen työni takia

joutunut/päässyt tutustumaan asiaan tarkemmin.

 

Tuollaisen isokokoisen smd-komponentin - esimerkiksi 1206-kokoisen - pystyy vaihtamaan kolvillakin. 1206 tarkoittaa että se on 12x0,254 mm pitkä

ja 06 että se on 6x0,254 mm leveä. Siis pyöreästi 3x1,5 millimetriä, paksuudeltaan luokkaa 0,3 mm oleva "roska".

 

Sitten kun mennään matkapuhelimissa käytettäviin komponentteihin, siellä piirilevyllä on vastuksia ja konkkia jotka ovat kooltaan minimissään

0,3x0,6 millimetriä ja naapurikomponentti on puolen millimetrin päässä. Semmosen vaihtaminen kolvilla onkin jo aikamoinen suoritus, ei onnistu

enää 50W Ersalla tai Wellerillä. Homman hoitamiseen tarvitaan korjausasema.

 

Korjausasema-asioita voi googlettaa hakusanoilla "smd repair station" tai "smd rework station". Youtubesta löytyy opettavaisia videoitakin

 

Tässä on yksi linkki saksalaisen Ersa-valmistajan sivuille

http://www.ersa.com/smt-bga-rework-en.html

[Pekka Holopainen 96]

Katselin tuossa juuri muutamia videoita aiheesta. Kyllähän se (ainakin niissä) näytti onnistuvan, ainakin jos on kyllin pienet vehkeet. Isomman palakomponentin uskoisin pystyväni kyllä itsekin vaihtamaan perinteisillä vehkeillä. On tuo kyllä silti nuorten miest... henkilöiden hommaa. Minä en noiden komponenttien jalkoja toisistaan erottaisi ilman kunnon suurennuslasia. Käden vapinan poistaminen voisikin sitten olla jo ylittämätön juttu. 

 

 

[Heikki Tupala 0]

Juu, kyllä tuollaisen pienenpienen palakomponentinkin pystyy pienenpienellä teräväpäisellä kolvilla vaihtamaan. Siinä hommassa

suurin vaikeus on saada komponentti pysymään paikallaan juotostapahtuman ajan. Siihen käytetään x/y/z-suunnassa

aseteltavaa/lukittavaa korjausaseman vakuumineulaa joka on vähän hyttysen piikkiä paksumpi. Vakuumi pitää komponentin neulan

päässä ja neula komponentteineen painetaan kiinni levyyn juotoksen ajaksi.

 

Toinen mahdollisuus on käyttää sulatus- eli reflowjuotosta tinapastalla (tina/lyijyseos on tyypillisesti 20 um mikropalloina ja juoksuteaine pitää

mössön kasassa). Dispenserillä (= niinku koneellinen pieni injektioruisku) annostellaan pienenpienet tipat tinapastaa piirilevylle

komponentin liitosalueiden päälle ja asetetaan komponentti paikalleen. Sen jälkeen pienen kolvin kokoisella kuumailmapuhaltimella (puhallusreikä

on millin luokkaa) sulatetaan tinapasta. Kun tinapasta on sulanut lopetetaan lämmitys ja annetaan juotoksen jäähtyä.

 

Useimmissa korjausasemissa on korjattavan piirilevyn alla lämpölevy. Sen tarkoitus on lämmittää koko piirilevy 80-100 asteen lämpötilaan ennen

kolvijuotoksen tai reflowjuotoksen suorittamista. Homman tarkoitus on että juotettaessa palakomponentti kuumenee jonnekin 230-270 asteen

hujakoille ja jäähtyessä palakomponentti voisi katketa tai irrota lämpölaajenemisen (tässä tapauksessa lämpökutistumisen) takia, ellei piirilevyn

80-100 asteen esilämmitys kompensoisi sitä.

 

Kaikissa korjausasemissa on joko 5-25 kertaa suurentava makroskooppi ja/tai pieni videokamera näyttöineen. Meikäläisten ikäisten

henkilöiden näkö ei enää niihin hommiin riitä. Ei siis ole valkoisen miehen hommaa (= vitsi)

[Mikko Tuomi 398]

Kai se on käden vakaudesta kiinni. Heikki antoi toki aika äärimmäisen esimerkin, noita kännykkäkokoluokan komponentteja on astetta hankalampi käsin enää korjata (muttei tosiaan mahdotonta!), mutta jos puhutaan näin pelikonsoli tms-kokoluokasta niin helppo rasti se on lopulta pikku harjoittelun jälkeen.

 

Itse käsittelen paljon mielummin pintaliitoskomponentteja kuin läpijuotettavia.

 

Joku TSOP56 flash-muisti sujuu vielä käsin paljaalla silmällä(tai oikeastaan mikä tahansa 0.5mm jalkavälillä oleva), sen jälkeen aletaan tarvitsemaan jo apuvälineitä. USB-mikroskooppi on loistava keksintö tähän käyttöön.

 

[Heikki Tupala 0]

No joo, ehkä mä hiukan liian kategorisesti tyrmäsin pintaliitostekniikan korjaamisen kolvilla - isot komponentit on OK, puolen millin

"pitch" eli jalkajako joissakin muistikomponenteissa niinku mainitsemasi TSOPit on vielä hoideltavissa perinteisillä menetelmillä.

 

Mulla on lähes 20 v kokemus (1992-2010) kännykkävalmistuksesta tuotantomittakaavassa. Siellä tuotannossa hyvin harvoin viallisia

puhelimia korjattiin vaihtamalla joku elektroniikkakomponentti. Yleensä sähköisessä testauksessa vialliseksi osoittautunut piirilevy

meni roskikseen, ei edes yritetty korjata. Kun valmistusprosessi oli saatu viilattua kohdalleen, susia tuli vain 2..3 kpl tuhannesta.

Nekin perskuleet oli yleensä piirilevyvikoja, 2000-luvun puolella kännykän piirilevy oli yleensä 6-kerroksinen.

[Jukka Siirilä 80]

Joo, kyllä mä vanhoilla vehkeillä irti olisin sellaisen pintasiitoskomponentinkin saanut, mutta miten ihmeessä saat sen pikkiriikkisen, jota ei kunnolla edes näe takaisin kohdalleen?

 

Yleensä olen töissä käyttänyt pihtijuotinta irroittamiseen. Hyvällä tinaimusukalla ja juottimella onnistuu myös.

Sitten 1206 ja 0603 palakomponentit saa hyvin takaisin kiinni kun puhdistaa juotosalueet piirilevyltä hyvin tinaimusukalla ja sitten pitää pinseteillä kiinni komponentista ja juottaa yhden pään kerralla piirilevylle.

 

Isommat piirit sitten lähtevät leveämmällä pihtijuottimella irti kivasti ja normaalilla juottimella kuppikärjellä juotetaan kiinni. Kun osaa tekniikan, niin kuppikärjellä voi vain vetää piirin jalkojen yli ja jalat juottuu paikoilleen. Toki siinä on riski jalkojen välisiin tinapalloihin, mutta hetken harjoittelun jälkeen sekin onnistuu aika helposti.

Toki voi juottaa myös jokaisen jalan yksitellen, mutta se on työlästä.

Toki piirin voi irroittaa napsimalla jokainen jalka poikki pienillä sivuleikkureilla ja sitten putsataan vain juotosalueet ja uutta tilalle.

[Mikko Tuomi 398]

Yleensä olen töissä käyttänyt pihtijuotinta irroittamiseen. Hyvällä tinaimusukalla ja juottimella onnistuu myös.

Sitten 1206 ja 0603 palakomponentit saa hyvin takaisin kiinni kun puhdistaa juotosalueet piirilevyltä hyvin tinaimusukalla ja sitten pitää pinseteillä kiinni komponentista ja juottaa yhden pään kerralla piirilevylle.

 

Isommat piirit sitten lähtevät leveämmällä pihtijuottimella irti kivasti ja normaalilla juottimella kuppikärjellä juotetaan kiinni. Kun osaa tekniikan, niin kuppikärjellä voi vain vetää piirin jalkojen yli ja jalat juottuu paikoilleen. Toki siinä on riski jalkojen välisiin tinapalloihin, mutta hetken harjoittelun jälkeen sekin onnistuu aika helposti.

Toki voi juottaa myös jokaisen jalan yksitellen, mutta se on työlästä.

Toki piirin voi irroittaa napsimalla jokainen jalka poikki pienillä sivuleikkureilla ja sitten putsataan vain juotosalueet ja uutta tilalle.

 

Itse tinaan ihan tottumuksesta jalka kerrallaan, mutta tuota jalkojen väliin jäävää tinapallero-ongelmaa korjaa hyvin se, että käyttää hyvälaatuista (multicore) tinaa ja hyvälaatuista juoksutetta.

 

[Nils Rostedt 13]

Hieman lisää Commodore-osastolta. Ensimmäinen oma kone oli Commodore 128D, joka vaikutti vuonna 1986 sopivan monikäyttöiseltä. Olihan siinä sekä Commodore-moodi peli- ja BASIC-käyttöön että lisäksi CP/M vakavammille sovelluksille.

 

Flight Simulator oli tietenkin peleistä tärkein  . Tämä oli siis SubLogicin alkuperäinen versio, jonka Microsoft sittemmin osti ja porttasi MS-DOS-käyttöjärjestelmälle PC-koneisiin.  Lentolaitteina C172 sekä 1 maailmansodan kaksitasoja, joilla saattoi jopa harrastaa ilmataistelua. Meigs Field, Greater Kankakee VOR, ym. ym.

 

CP/M oli vielä siihen aikaan aika kova sana ja sainkin hankittua sen ajan Top 3 "office" sovellukset: Wordstar tekstinkäsittelyyn, Multiplan taulukkolaskentaan (Multiplan tuli saataville hieman uranuurtaja VisiCalcin jälkeen) sekä dBASE II tietokantaohjelmisto.

 

Tästä sitten toinenkin yhteys ilmailuun: Kerhoni järjesti 80-luvun lopun vuosina radio-ohjattujen 2-metristen liidokkien SM-kisat. Näissä tuo C128D- kone ja Multiplan sai kunnian toimia tuloslaskennan työkaluna. Eli ihan oikeata hyötykäyttöä  .

 

Valitettavasti C128D:n rajoitukset tulivat aivan liian pian vastaan. Vaikka koneessa oli "iso" 128 ktavun muisti, CP/M pystyi käyttämään siitä vain 64 kilotavua josta vielä käyttöjärjestelmä sekä Multiplan vei ison osan, eli varsinaiselle sovellusdatalle jäi vai noin puolet. Tämä ei enää tahtonut riittää kun SM-kilpailujen osanottajamäärä kasvoi. Lisäksi CP/M-suorittimen kellotaajuus oli vain vaivaiset 2 MHz, eli hitaus vaivasi. Joten aika pian tuli sitten vaihto PC-koneeseen ajankohtaiseksi. Mutta se on jo toinen ja 16-bittinen tarina.

 

 

 

 

[Erkki Pulkkinen 0]

Ennen joulua eksyin Ylitorniolle loppuunmyyntiä tekevään putiikkiin nimeltään Rautasähkö.

Siellä oli 2 kpl paketissa olevia Commodore 64:sia sekä niille lerppuasemia, C-kasettinauhureita ja heti useita syntikkakoskettimistoja. Kuulemma olivat uusia, minusta ne näyttivät hiukan saaneen aurinkoa.

Sitten siellä oli jotai Salora Fellowia ja olisko ollut myös jotain Amstradia. Myös sen ajan tietokonemonitoreita oli hyllyssä. Polkupyörien varaosia oli vaikka kuinka, 12" matkatelkkareita ja hiukan isompiakin, korjaamon puolella oli satamäärin kaikkea vanhaa, tuumakoon pulttihyllyä kuolasin mutta olivat 6.8 luokkaa, Uudemmasta päästä oli Nokian kännykkätarvikkeita aina 101:stä lähtien ja ehkä päättyen malliin 2110. Siis kaikkea, mitä vanhanajan monitoimirautakaupassa on voinut olla.

Tunnelma oli kuin olisi käyttänyt aikakonetta ja loikannut suoraan 1980 luvulle. Tuo liike ja kauppias ovat minulle tuttuja 1970 luvun alusta kun ostelin sieltä fillariini jääketjuja, niissä oli mahtava pito, mutta sladissa tahtoivat irrota 

[Matti Virta 0]

Tuli oikein nostalgiset ajat mieleen

Itsellä oli eka kone se paras kaupoista saatava kalliskin oli vs,64.

 

MSX kone ja sillä pyöriteltiin jos mitäkin peliä ja opeteltiin kirjoittamnaan omia pelejä, Myöhemmin hankin vielä C64:n ja oikean PC:n joilla jatkoin ohjelmointi harjoituksia,

Työssä sitten sai opetella suomalaisen PLC ohjelman koodaamista ja ohjelmia erilaisille koneille.

Siellä oli samat peek ja poket käytössä kuin msx/64 koneissakin ja hyvä oli että olin aikaisemmin jo opetellut ei meidän firmassa muut uskaltaneet edes mitään ohjelmia yrittää kirjoitella. Vein koneen kotio iltaisin ja opettelin

 

Oi niitä aikoja oli helppoa vielä , Nykyisin kun ei edes välillä osaa ohjelmia asentaa kun niin vaikeaksi mennyt ja ongelmissa saa hakea diplomi-insinöörin paperit omaavia guruja että osaa korjata mikä koneessa vikana

 

Zelda oli suosikki peli,Muistaakseni C64 koneella oli olemassa.

Toinen minkä nimeä en muista mutta jotain pyramidien läpi seikkaulua oli tunneleissa, adventure jotain

Tekisi mieli josksu sen sarjan pelit etsiä kaikki kun jäi ne uudemmat kokeilematta kun oli NIIN kalliita ja työt Haittasi vapaa-aikaa.

Vaan ei ole koneitakaan enää,Roskiinhan ne jossain vaiheessa meni muutto hässäkässä.

Eka lentosimu taisi olla se Falcon mutta ei toiminut aina ja jäi hyllyyn.

Lataus ongelkmia muistaakseni korpulta.

Taitaa se korppukin olla vielä jossain tallella, leisure larryn vieressä