Keräilijät kohtaavat

[Jari Vanhatupa 2]

Geloso härpäke sitten tuli, se on tuollainen nauhurin lisäväruste. Kaksikanavainen pieni mikseri alkuperäislaatikossaan.

 

Tähän on tarkoitus kytkeä toiseen kanavaan nauhurin mikrofoni ja toiseen radio, tv tms. Voi siis tehdä omia tyylikkäitä esityksiään nauhalle. Kuvassa näkyy nyt sitten myös tuo edellä paljon palstatilaa saanut geloson 5-millinen plugi. Eipä sitä näin hienosta vermeestä tietenkään irroiteta vaan niitä plugeja haeskellaan jostain lisää, johan tämän mikserin sisäänmenotkin niitä vaativat kaksin kappalein.

[Jari Vanhatupa 2]

 

Niin, onko oikeastaan missään keräilyssä mitään järkeä? Eipä oikeastaan muuta kuin, että se om kivaa ajankulua ja kiehtova harrastus mutta, että C-kasetteja . . . . kuulostaa jo vähän oudolta puuhalta.

 

Vinyylilevyt on sitten jo hyväksytympi keräilykohde, ovathan ne paljon kestävämpiäkin. Musiikki ei niistä itsestään häivy mihinkään kuten kaseteista, vai häipyykö se musiikki niistä kaseteista sittenkään?

 

Innostuin kokeilemaan vanhoja c-kasetteja jotka olin ostanut kymmeniä vuosia sitten. Niiden kunto oli vaihteleva, riippuen minkälaisissa nauhureissa ne olivat pyörineet, osa niistä oli surkeassa kunnossa ja nauha oli rypyssä sieltä täältä tai sitten epäpuhtaudet olivat painaneet nauhaan pieniä koloja ja viiruja jotka saivat nauhalta tulevan äänen huojumaan ja diskantit välillä häipyivät ja sitten taas palasivat takaisin.

 

Mutta sitten ne hyväkuntoiset kasetit! Ai, Ai mitä herkkua ne ovatkaan digitaalisen äänen ja rapisevien vinyylien jälkeen. Mikäli kasetti  on alkujaankin hyvälaatuinen eikä sitä ole soitettu kannettavalla "kasettisilppurilla" niin ei se ääni ole sieltä mihinkään häipynyt vaan se soi sieltä todella komean analogisesti eikä rassaa korvaa millään taajuuksilla. Tuli kyllä heti mieleen, että onko minut joskus jotenkin aivopesty sen suhteen, että digitaalinen ääni olisi joku lopullinen totuus?

???

C-kasetilta tuleva ääni on parhaimmillaan kuin samettia korville ja silti dynamiikkaa riittää niin, että välillä oikein hätkähtää sitä, että kuulostiko se tosiaankin näin hyvältä ja musikaaliselta. Poissa on Cd:n skarppi kliinisyys ja vinyylilevyn keskustaa kohden huononeva toisto ja lisääntyvä särö. C-kasetti tulee  helposti kuunneltua yhteen putkeen, koska huomaa musiikin vievän mennessään . . . Kasetin pyöreämpi dynamiikka nivoo eri soittimet paremmin yhteen ja kokonaisuus on jotenkin miellyttävämpi.

 

No joo . . . se siitä kasettien hekuttamisesta mutta tosiaankin, innostuin noita taas vähän keräämään.

Aikoinaan ostin kaupungin kirjaston poistolaarista pari muovikassillista musiikkikasetteja jotka olivat olleet kirjastossa lainattavina. Joku Topi Sorsakoski saattoi olla tosi paljon kuunneltu ja nauha kulunut mutta taasen vähänkin vaativampaa musiikkia sisältävä kasetti taasen aivan huippukunnossa ja soi komeasti edelleenkin.

Samaa juttua kun nyt ostin kirpparilta noita kasetteja, niiden hinnat  ovat edullisia, luokkaa 20-50 centtiä kappale ja parhaimmillaan voi saada aivan huikean musiikkielämyksen ja uudenveroisen kasetin kunhan katsoo vähän mitä artisteja ostaa. Arja Saijonmaan kasetti soi taatusti paremmin kuin Popedat ja Dingot jotka ovat rypeneet mukana kaikessa kovassa menossa. Popedaa ja Dingoa on paiskottu ja runnottu, suojakotelo on halki, etiketti ja nauha  rutussa ja rapa on lentänyt.

Kasettien kuorien valmistustarkkudessakin on muuten yllättävän paljon eroa. Tässä vertailun vuoksi kuva jossa vasemmalla Alice Cooperin kasetti 70-luvulta ja oikealla Jaakko Ryhäsen kasetti vuodelta 1996. Tuonne välille ne muut laadullisesti sitten asettuvat.

Yllättävän usein muuten tuo kasetin huopapala on irti tai lähes irti varsinkin vanhemmissa kaseteissa, kannattaa olla tarkkana ettei se katoa, sen voisi kyllä ehkä liimata takaisin paikalleen tai uusia.

 

 

Kaikki kasetit eivät ole halpoja. Tästä The-Beatles kokoelmasta syntyi eBayn nettihuutokaupassa jo eräänlainen "kilpahuuto laulanta"

Päätin ne kuitenkin ostaa koska ne olivat uusia ja käyttämättömiä. Sininen ja punainen tuplakokoelma on vielä muoveissa. Toisekseen minulla ei ollut yhtään Beatles levyä vaikka lp-levyjä onkin tuhansia.

 

 

Mitenkäs se on noin päässyt käymään ettei Beatlesia levyhyllystä löydy?

 

Niinpä . . Kavereilla oli 70-luvn alkupuolella Beatlesin levyjä ja aina joskus lainasin sinistä ja punaista tuplaa ja kuuntelin niitä hittejä. Ne kuulostivat pahuksen hienoilta mutta en silti ostanut niitä levyjä itselle. Oikeastaan tavallaan hyväkin sillä en ole koskaan kuunnellut niitä sillälailla "puhki" etteivätkö ne vieläkin kuulostaisi tuoreilta. Näilläkin kaseteilla oleva materiaali on minulle suurimmaksi osaksi ennenkuulematonta.

 

Tuota valkoista tuplaa olen myös aikoinaan kuunnellut jonkinverran 70-luvulla. Kuunteleminen kuitenkin keskeytyi silloin  "KOVAAN RYSÄYKSEEN" Pari nuortamiestä kaahasi Taunuksellaan hirvittävän kuolonkolarin linja-auton kanssa lähes kotitalomme ikkunan alla! Levyn kuunteleminen jäi silloin siihen.

:'(

Nyt olikin sitten mielenkiintoista kokeilla yhdistänkö levyn kappaleet vielä tuohon tapahtumaan, kuten silloin aikoinaan. Aika oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, 40-vuoden tauko levyn kuuntelussa ja musiikki oli muuttunut jälleen vain musiikiksi eikä muuta, hyvä näin. Erikoinen levy se kuitenkin on kuten hieman muistelinkin. Siinä valkoisessa tuplassa on muitakin ääniä kuin musiikkia, kaikenlaisia kokeellisia juttuja aikansa studiotekniikalla toteutettuna.

 

p> 

Kasetteja on yhteensä 18-kpl kun ottaa huomioon nuo tuplakassut, lisäksi tuli mukana tuommoinen The Beatles korttipakka. Kasetit ovat tosiaankin aivan uutuuttaan kiilteleviä. Olen nyt kuunnellut läpi viisi kasettia ja mielenkiintoisen erilaisia kokonaisuuksiahan ne ovat. Outoja kappaleita suurin osa  mutta aina välillä kuuluu jokin iso hitti ja voi todeta  "ai jaa tällä levyllä tuo biisi on alunperin ollut"

Sitten tulee vastaan kappaleita jotka on joskus kuullut muttei ole ollut tietoa esittäjistä "ai jaa tämä on täällä"

Esim. aikoinaan Vaasan hietasaaressa oli ulkoilmakonsertti jossa soittivat Super Suikkis ja Yellow. Settinsä ekana biisinä Yellow heitti tosi komeasti jonkin rockin jonka alussa ja välillä kuultava kitaravingutus jäi soimaan  päähän vuosikymmeniksi. Sen koomin en kappaletta ole kuullut mutta nyt se tuli vastaan tuolla Help kassulla. Biisi oli B-puolen vimppa biisi coveri Dizzy Miss Lizzy.

 

 

Kyllähän näiden kanssa saa aikansa kulumaan, saas nähdä tuleeko minusta vielä oikein Beatles fanikin? Iskee päälle oikein semmoinen Beatlemania!

 

>

p>

[Tarmo Kallio 240]

Mulla on vain alkuperäisiä LP-levyjä. Star Wars imperiumin vastaisku. Sekä ensimmäisen Star Trek elokuvan LP. Ym...

 

Nuoremmat lukijat eivät tunnista oikeaa levysoitinta. Tuskin ovat nähneet edes levyjä 

 

Köyhänä poikana haaveilin ennen Stereosta. Kaverin isällä oli stereot. Kuunneltiin steroetestiä, sekä Hurriganesia levyltä.

 

Vuosi oli 1976.

 

Tein sitten itse laitteet. 

[Jari Vanhatupa 2]

Mulla on vain alkuperäisiä LP-levyjä. Star Wars imperiumin vastaisku. Sekä ensimmäisen Star Trek elokuvan LP. Ym...

 

Nuo elokuvien soundtrack levyt sisältävät usein todella hyvää musiikkia ja laadukkaasti tehtynä. Minulla on myös niitä semmoinen "pino" tosin ne eivät ole henkilokohtaisia valintojani kuten sinulla ilmeisesti elokuvaharrastajana on.

 

Olen silloin tällöin kuunnellut niitä ja ne kuulostavat useimmiten hyviltä. Useimmat levyt on semmoisista ihme ja outous elokuvista, tuskin olisin koskaan semmoisia vapaaehtoisesti ostanut mutta kun ostin aikoinaan kaikki levyni kerralla ja joku muu oli ne jo kerännyt ja valinntansa minun puolesta tehnyt.

Kävin niitä soundtrac levyjä äsken katsomassa mutta pinot olivat hyllyssä sekaisin viime muuton jäljiltä, löysin vain osan.  Etsin sieltä Star Wars tai Trek levyjä, niitä piti oleman muistaakseni ainakin yksi mutten löytänyt kun time loppui, olisi ollut mukava niistä jotain jutella.

[Tarmo Kallio 240]

Minulla ei ole kovin paljon Lp-levyjä. Ostin aikoinani joitain erilaisia ja harvinaisia. Minulla on esimerkiksi ns. keinopää-äänitys: (binaural): https://en.wikipedia.org/wiki/Binaural_recording

 

Se on: Woofers Tweeters and All that Jazz. Soitinta ei minulla ole. Minulla oli ja on eräs Technics merkkinen suoravetoinen soitin hyvällä  Glanzin äänirasialla. Levysoittimeni on edelleen kaverilla "lainassa". Lainasin sen jo vuonna 1993 

[Tarmo Kallio 240]

Minkä Star Wars elokuvan alkuperäisen Soundtrack Lp-levyn takakannessa nuori Harrison Ford nojailee valtavaan miksauspöytään? 

[Tarmo Kallio 240]

Minulla on joitain musiikkikasetteja, mutta muut ovat Spectrumin pelejä.https://fi.wikipedia.org/wiki/ZX_Spectrum

 

Löytyy alkuperäisenä tämäkin. Eli hyökkäys Moskovaan: Raid over Moscow: https://fi.wikipedia.org/wiki/Raid_over_Moscow

[Jari Vanhatupa 2]

Minkä Star Wars elokuvan alkuperäisen Soundtrack Lp-levyn takakannessa nuori Harrison Ford nojailee valtavaan miksauspöytään? 

 

Tuo oli kyllä aika kinkinen kysymys ja hankala selvittää ellei omista kyseistä levyä. Jouduin jopa hakemaan laskutikkukokoelmani ja selvittämään antamasi arvoituksen matemaattisesti. Löysin sopivan laskutikun sekä vanhan foliohattuni joidenka avulla päättelisin, että Lp-levy on:   Star Wars Episode 1 The Phantom Menace Soundtrack.

Ai sinulla on myös ollut tai on spectrum tietokone. Muistan hyvin sen kuinka haluttu se oli aikoinaan mutta oli silloin kuumimpaan aikaan liian kallis hankittavaksi. Myöhemmin niita sitten ostin kun koneita alkoi löytyä kirppareilta muutamalla kympillä. Niitä löytyi silloin tällöin halvalla lisäosineen mutta eipä löydy enään, oikeastaan mitään kasibittisiä ei ole ollut kirppareilla myynnissä enään vuosiin. Kasettipelejä näkyy silloin tällöin.

 

eBayn hintatasoa katsellessa huomaa, että hinnat ovat karkaamassa käsistä pikkuhiljaa. Hyvällä onnella voisi Spectrumin ehkä saada alle satasella jos se on huutokaupassa mutta "osta heti" hinnat näyttävät olevan jo parinsadan molemmin puolin.  Spectrum plussat ovat sitten selvästi kalliimpia, kallein näytti hätyyttelevän jo tonnia!

 

Ohessa kuva laskutikkukokoelmastani:

 

[Tarmo Kallio 240]

Elokuva on se ensimmäinen, eli episode 4. Vuodelta 1977.

 

Minulla oli ja on edelleen Commodore Amiga 500 kaikilla lisämuisteilla. Sekä lisäkorppuasemilla.... Pelejä on tallessa muutamia.

[Jari Vanhatupa 2]

Lisää jänniä Geloso tarvikkeita Italian Palermosta!

 

Oikeastaan tilasin tuon oudon varusteen pelkästään tuon plugin takia ajattelematta sen kummemmin, että mikä tuo "Pickup-Radio" itseasiassa onkaan. Mieluisana yllätyksenä paketissa oli myös ylimääräinen plugi sekä toinen hieman kärsinyt "Pickup Radio"

Selvitin hieman, että mikä tämä laite voisi olla ja tulin siihen johtopäätökseen, että se on eräänlainen induktiivisesti toimiva "singnaalin sieppaaja" joka viedään radion tai TV:n lähelle jolloin se sieppaa äänisingnaalin joka sitten voidaan suoraan nauhoittaa Geloso nauhurilla.

 

Tästä laitteesta on toinenkin malli joka on tarkoitettu puhelimen äänen sieppaukseen ja itseasiassa tuo kuluneempi sieppaaja taitaa olla se laite, koska tekstit ovat olleet eri värillä kirjoitetut. Laitteet ovat umpinaisia, eikä niissä ole mitään mikrofonin äänireikiä. Kuinka mahtanevat toimia tämänpäivän laitteiden  kanssa, en ole niitä vielä kokeillut. Ehkä vanhan matkaradion kanssa voisi toimia?

 

[Jari Vanhatupa 2]

Laserlevyt saattavat olla nyt hyvä keräilykohde, ainakin ne ovat tällä hetkellä halvempia kuin koskaan ennen. 

 

Erilaiset netin suoratoistopalvelut ovat nyt päivän sana ja ihmiset hävittävät Cd-levyvarastojaan kovalla tohinalla. Kirpputorilla levyjen kappalehinnat asettuvat halvimmillaan 20-centin ja yhden euron välille!

Näin on ollut kyllä aiemminkin mutta tilanne on nyt sikäli muuttunut, että nyt lähtevät halvalla myös nimekkäiden artistien levyt.

 

Esimerkkinä tässä vaikkapa nuo viimeviikon aikana eri kirpputoreilta ostamani laserlevyt. Levyjä on 38-kappaletta joista osa on tuplalevyja. Koko kasaan meni rahaa noin 20-euroa elikkä kappalehinnaksi tuli noin 50-centtiä. Kauanko tilanne pysyy tälläisenä sitä on vaikea sanoa mutta ainakin tällähetkellä taidetaan hintojen suhteen olla jonkinlaisessa aallonpohjassa.

 

Keräilijöitä eivät suoratoistopalvelut kiinnosta mutta he ovat toki mielissään niiden aiheuttamasta tilanteesta jossa markkinoille tupsahtaa äkkiä hyviä ja edullisa keräilykohteita.

CD-albumi tuotteena on sikäli mielenkiintoinen, että se on parhaimmillaan mietitty kokonaisuus kappalevalintojen suhteen, lisäksi mukana on taiteellinen kansi ja paperivihkonen jossa on artistin fanikuvia, laulujen sanat, kappaleiden nimilista ja tieto säveltäjistä ja sanoittajista, levyllä esiintyvien soittajien nimet, äänityspaikka ym. tietoa ko. levyn tekemisestä. Lisäksi on vielä tuo kätevä muovikotelo jossa kaikkea edellämainittua voi säilyttää. Kaiken lisäksi niistä saa järjesteltyä hyvännäköisen kokoelman koska kotelot ovat mitoiltaan samankokoisia ja ne voi asetella esille tyylikkäisiin rivistöihin.

 

[Tarmo Kallio 240]

Eikös nuo ole tavallisia CD-levyjä eikä laserlevyjä jotka LP-levyn kokoisia:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laserdisc

 

 

Myös LP-levyjä pystytään lukemaan laserilla ja sellaisia soittimia valmistetaan edelleen. Luin taannoin jostain lehdestä ja siinä esitelty soitin oli erittäin kallis. Ja soitinta valmistetaan vain tilauksesta.

 

CD-levyjen alkutaipaleella oli epäilyksiä levyjen kestoiästä. Minun ensimmäinen ostamani CD-levy on Dire Straitsin: Brothers in Arms. Levy on nyt 32 vuotta vanha ja soi edelleen hienosti. Tämä levy on muuten ehkä maailman ensimmäinen DDD-levy. Eli koko prosessi äänityksestä lähtien CD-levyksi oli kokonaan digitaalista.

 

 

 

 

[Tarmo Kallio 240]

Laitan jotain toiselta levyltä:

[Jari Vanhatupa 2]

Tuota Dire Straitsia käytettiin aikoinaan radiokaupoissa esittelylevynä kun asiakkaille myytiin stereopaketteja. Kyllähän ne biisit silloin tuntuivat soivan niin puhtaasti. Vaatimattomampikin stereopaketti kuulosti ihan asialliselta.

 

Itsekin silloin aikoinaan CD:n lumoissa myin pois vajaat sata vanhaa LP-Levyäni joka oli tietysti virhe. Myöhemmin tulin huomaamaan ettei sillä musiikkiformaatilla ole paljonkaan merkitystä, itse musiikki on kuitenkin se tärkein seikka.

Lp, Cd, C-Kasetti; Mp3 kaikki kyllä kelpaa, jokaisesta noista formaateista saa kyllä selvää siitä biisin musiikillisesta ideasta mikäli toistolaitteisto on edes radionauhuriluokkaa, hifi-laitteista nyt sitten puhumattakaan.

[Ilkka Kangastalo 8]

Myös LP-levyjä pystytään lukemaan laserilla ja sellaisia soittimia valmistetaan edelleen. Luin taannoin jostain lehdestä ja siinä esitelty soitin oli erittäin kallis. Ja soitinta valmistetaan vain tilauksesta.

 

CD-levyjen alkutaipaleella oli epäilyksiä levyjen kestoiästä. Minun ensimmäinen ostamani CD-levy on Dire Straitsin: Brothers in Arms. Levy on nyt 32 vuotta vanha ja soi edelleen hienosti. Tämä levy on muuten ehkä maailman ensimmäinen DDD-levy. Eli koko prosessi äänityksestä lähtien CD-levyksi oli kokonaan digitaalista.

 

 

 

 

 

Donald Fagenin The Nightfly tehtiin pari vuotta aiemmin mutta en ole aivan varma julkaistiinko se CD:nä ennen BA:ta.

[Markus Hatakka 30]

Aiheesta on keskusteltu mm. tuolla https://www.gearslutz.com/board/so-much-gear-so-little-time/466598-what-first-ddd-cd-released.html

 

Wikipedian mukaan ensimmäinen "täysdigitaalinen" cd-julkaisu olisi ollut tämä ABBAn albumi vuodelta 1981 https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Visitors