Pienkone putosi Kontiolahdella

[Sauli Vuori 21]

Toki paljon se riippuu siitäkin, millainen toimintaympäristö sillä kotisimulla on. Jos on yhdellä näytöllä varustettu, joku väsynyt PC, jonka eteen on pultattu saitekin kahva ja kaasuvivut - ei varmasti saa sitten pienintäkään fiilistä todellisesta lentämisestä. Toisessa ääripäässä saattaa olla esim. Pietilän herrojen vehje - jossa on jo ilmiselvästi panostusta nimenomaan sen tunteen luomiseen, jossa liikutaan kun ollaan ohjaimissa. Uskon, että jo tuon tasoisella laitteella, mikä jätkillä on Porissa, pystyy jo jäljittelemään ( tai ainakin lähentymään ) sitä tunnetta, joka vallitsee mittariolosuhteissa oikeassa vastaavantyyppisessä koneessa.

 

 

[Eerik Kiskonen 5]

Toki paljon se riippuu siitäkin, millainen toimintaympäristö sillä kotisimulla on. Jos on yhdellä näytöllä varustettu, joku väsynyt PC, jonka eteen on pultattu saitekin kahva ja kaasuvivut - ei varmasti saa sitten pienintäkään fiilistä todellisesta lentämisestä.

 

Eihän siinä oikeastaan tarvitsekaan saada fiilistä lentämisestä, vaan saada mittareiden lukeminen riittävän automaattiseksi asiaksi. Ja siihen riittää kyllä ihan perus-simu yhdellä näytölläkin, mittarit näyttävät oikeilta ja ovat oikeilla paikoillaan toisiinsa nähden niin aivot oppivat hiljalleen omaksumaan ne tapana määrittää asento ja muut oleelliset tiedot.

[Sami Mäntyharju 12]

Kyllä simusta on varmasti hyötyä mittareiden lukemisen sisäistämiseen. Haasteellista siinä on se, että toimitko niiden näyttämien mukaisesti kun aivot väittävät muuta kuin mitä mittarit näyttävät.

 

Asentotajun menettäminen lienee sellainen asia jota ei usko, ennenkuin sen on itse kokenut. Itse onneksi koin tämän 20 vuotta sitten pilvikokeilussa purjekoneella, n. 30 sekuntia pilvessä ja...

 

Aivot väittää että kaarrat loivasti oikealle, vauhti kiihtyy. Loivennat mielestäsi kallistusta viemällä sauvaa vasemmalle ja antamalla vasenta jalkaa, samalla hiukan vetoa- mitä kummaa, vauhti  kasvaa entisestään ?? Humps! Ulos pilvestä 220km/h ja lähes selällään.. Onneksi Kajavan liimaukset kesti eikä käynyt kuten lyhyempisiipiselle sisarelleen n.17 vuotta aikaisemmin n.80km pohjoisempana. http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,49006.0.html

Vastaavaa on sattunut muillekin, eräs ASW hajosi samantapaisen episodin seurauksena pilvessä palasiksi, pilotin selviessä pelastusvarjon turvin.

[Mika Jääskeläinen 19]

Aivan, eli kyseessä on tilanne että uskallatko luottaa sokkona mittareiden näyttämään kun kroppa (ja sisäkorva) huutaa ihan muuta.

Näin tavan VFR-lentämisessä päivällä kun tuo ei ole ongelma kun aina on näkymä silmille tarjolla, mutta sitten kun se näkymä puuttuu täysin ja mittarit näyttävät jotain ja itse tuntee jotain aivan muuta, pitäisi olla luottamus siihen että kyllä ne mittarit silti ovat ne instrumentit mihin pitää luottaa. Tavallaan tuota mittareiden lukemisen ja luottamisen taitoa voi hioa simulaattoreilla ja ei todellakaan sen simulaattori tarvitse olla ihan OP Pietilän superupean simun tasoinen vaan ihan kotikoneella ja vaikkapa joystick riittää alkuun pääsemiseksi. Ajatus siis on että kun simuissa ei saa sitä "kropan" tunnetta, joutuu muutenkin mittareita katsomaan ja arvioimaan sitä lentotilaa sen pohjalta.

 

[Mika Jääskeläinen 19]

Kiitoksia, täällä on ollut nyt keskustelu asiapitoista ja ei henkilöön käypää. Ottaen huomioon että keskustelemme edesmenneen kanssa ilmailijan onnettuomuudesta ja miten ennenkaikkea ei kukaan jatkossa tarvitsisi joutua samanlaiseen onnettomuuteen.

 

[Arne Wallen 72]

Hyvä ja edullinen tapa testata tuota tilannetajua on paikallisen sukellusseuran talvikurssi, alkanee monella puolin suomea näihin aikoihin.

Opettaja siinä vieressä sitten hihasta nykäsee ja kertoo mikä on ylös ja mikä alas, nimittäin eivät nuo vastakkaiset suunnat niin kummosia ole, lähes samat ongelmat ja vielä vähintäin yhtä suttusta täälläpäin.Moka kummassakin tapauksessa on hengelle hupaa.

[Peter Lord 195]

Aivan, eli kyseessä on tilanne että uskallatko luottaa sokkona mittareiden näyttämään kun kroppa (ja sisäkorva) huutaa ihan muuta.

Näin tavan VFR-lentämisessä päivällä kun tuo ei ole ongelma kun aina on näkymä silmille tarjolla, mutta sitten kun se näkymä puuttuu täysin ja mittarit näyttävät jotain ja itse tuntee jotain aivan muuta, pitäisi olla luottamus siihen että kyllä ne mittarit silti ovat ne instrumentit mihin pitää luottaa. Tavallaan tuota mittareiden lukemisen ja luottamisen taitoa voi hioa simulaattoreilla ja ei todellakaan sen simulaattori tarvitse olla ihan OP Pietilän superupean simun tasoinen vaan ihan kotikoneella ja vaikkapa joystick riittää alkuun pääsemiseksi. Ajatus siis on että kun simuissa ei saa sitä "kropan" tunnetta, joutuu muutenkin mittareita katsomaan ja arvioimaan sitä lentotilaa sen pohjalta.

 

 

Nyt tekisi mieleni ehdottaa käytännön koetta PA28:lla, joka lienee Miksulle tuttu.

Kuvaaja takapenkille, Jääskeläinen pilotiksi ja toinen pilotti oikealle penkille. VFR-lentoa ensin, sitten Jääskeläinen sulkee silmänsä, kuomu laitetaan ikkunaan ja konetta ... hmm...  hiukan kallistetaan epätavalliseen suuntaan. Ja siitä sitten simmut auki ja  kokenut simupilotti 25 vuoden kokemuksen turvin alkaa lentää konetta.

 

Olen aina kiinnostunut toteamaan kotisohvatiiman oikeaan lentämisen tuoman lisäarvon.

Lähdetkös Mika kokeilemaan?

 

Peter

[Mikko Maliniemi 5]

Kuvaaja takapenkille,

 

 

Lähdetkös Mika kokeilemaan?

 

Voin lähteä kuvaajaksi

[Jari Lindevall 0]

VFR-pilotti = "Simmu"-pilotti  , Suomeksi....

[Tero Partanen 1]

Nyt tekisi mieleni ehdottaa käytännön koetta PA28:lla, joka lienee Miksulle tuttu.

Kuvaaja takapenkille, Jääskeläinen pilotiksi ja toinen pilotti oikealle penkille. VFR-lentoa ensin, sitten Jääskeläinen sulkee silmänsä, kuomu laitetaan ikkunaan ja konetta ... hmm...  hiukan kallistetaan epätavalliseen suuntaan. Ja siitä sitten simmut auki ja  kokenut simupilotti 25 vuoden kokemuksen turvin alkaa lentää konetta.

 

Olen aina kiinnostunut toteamaan kotisohvatiiman oikeaan lentämisen tuoman lisäarvon.

Lähdetkös Mika kokeilemaan?

 

Peter

 

Minäkin voisin lähteä. 

 

Alla on tukevat nelisen tuntia mittaritiimaa ppl-kurssin pohjilta.

 

En kokenut harhoja tms mittariharjottelussa. Saattaa olla, että omakin kohtuu "raskas" simuilukausi joitakin vuosia sitten auttoi ? En tiiä.

 

Tero

[Tatu Koiranen 1 891]

Kerran oon ollu yöllä imc:ssä ohjaajana (en päällikkönä) sellaisessa tilanteessa, että pienen liikehtimisen jälkeen tasapainoaisti ois halunnu ohjata kovastikin eri tavalla kuin mittarit. Tyydyin oikaisemaan kaarron ja päästin ohjaimista hetkeksi irti, kummasti se tilanne rauhoittui. Harha oli aika voimakas kuitenkin, ja olisi vaan voimistunut, jos sen mukaan olisi lähtenyt yhtään ohjaamaan.

 

Asentotaju menee muuten välillä myös autolla ajaessa pimeällä pitkillä suorilla tieosuuksilla. Ei osaa visuaalisen referenssin tai perstuntuman perusteella sanoa, ollaanko nyt ylämäessä, tasaisella vai alamäessä. Nopeusmittarin ja polttoaineen virtausmittarin yhdistelmä paljastaa

[Mika Jääskeläinen 19]

Nyt tekisi mieleni ehdottaa käytännön koetta PA28:lla, joka lienee Miksulle tuttu.

Kuvaaja takapenkille, Jääskeläinen pilotiksi ja toinen pilotti oikealle penkille. VFR-lentoa ensin, sitten Jääskeläinen sulkee silmänsä, kuomu laitetaan ikkunaan ja konetta ... hmm...  hiukan kallistetaan epätavalliseen suuntaan. Ja siitä sitten simmut auki ja  kokenut simupilotti 25 vuoden kokemuksen turvin alkaa lentää konetta.

 

Olen aina kiinnostunut toteamaan kotisohvatiiman oikeaan lentämisen tuoman lisäarvon.

Lähdetkös Mika kokeilemaan?

 

Peter

 

Hyvä ilmailuveli Peter, Lähden!   Kotisohvalentäminen kunniaan!

[Erkki Pulkkinen 0]

Omalla PPL-kurssillani opettajan kanssa haettiin tuota aistiharhaa, mutta ei sitä oikein löytynyt ja tuumasimme yhdessä, että jospa en osaa tuota tuntea.

Jälkeenpäin lennellessäni mittaria open kanssa, puhuttiin niitä näitä ja ajelin konetta rennosti mittareilla ja arvatkaas kun "se" tuli, kiljahdin riemusta ja ope katsoi hetken monttu auki että mikäs nyt. Opin tuosta sen, että harha tulee silloin kun sitä vähiten odottaa ja on pakko sanoa, että jos mittareihin ei ole luja usko, kaatuu kottero vuoren varmasti. Väitän, että jonkunlainen taito löytyy kaikilta, jotka ovat opetelleet perusmittarilentoa, mutta itsensä pakottaminen mittareiden orjaksi voi tehdä monelle tiukkaa.

[Toni Korppi 0]

Kerran oon ollu yöllä imc:ssä ohjaajana (en päällikkönä) sellaisessa tilanteessa, että pienen liikehtimisen jälkeen tasapainoaisti ois halunnu ohjata kovastikin eri tavalla kuin mittarit. Tyydyin oikaisemaan kaarron ja päästin ohjaimista hetkeksi irti, kummasti se tilanne rauhoittui. Harha oli aika voimakas kuitenkin, ja olisi vaan voimistunut, jos sen mukaan olisi lähtenyt yhtään ohjaamaan.

 

Asentotaju menee muuten välillä myös autolla ajaessa pimeällä pitkillä suorilla tieosuuksilla. Ei osaa visuaalisen referenssin tai perstuntuman perusteella sanoa, ollaanko nyt ylämäessä, tasaisella vai alamäessä. Nopeusmittarin ja polttoaineen virtausmittarin yhdistelmä paljastaa

 

Totta. Moottoripyörällä pimeässä ja sadesuttuisessa kelissä olen joskus joutunut pysähtymään ja laittamaan takajalat hetkeksi maahan asentotajun kadottua. Hankalampi homma ilmassa.

[Mika Koski 0]

Simulaattorilla hankittu "mittarikokemus" oli tuolloin todellakin hyödyksi.

 

Omiin kokemuksiini (< 15 h) pilvessä, hupussa ja purjekonesimulla (ohjainten liikeradat jäljitelty ASK-21:stä)  perustuen väitän:

 

- simuilusta ei ole haittaa

- simuilu on kustannustehokasta ja helppoa

- simuilu tuo rutiinia mittareiden luentaan ja lisää ymmärrystä miten ohjainten liikkeet vaikuttavat lentotilan muutoksiin ja mittareiden näyttämiin

- edellisestä johtuen simuilu vähentää (mahdollisesti) pilotin henkistä kuormaa IRL lennolla

- kunnollisilla jalkapolkimilla varustetulla simulaattorilla pystyy hyvin todenmukaisesti harjoittelemaan lentotilan pitämistä samana (jatkuva kaarto, suora lento) ja  lentotilan rauhallisia muutoksia (kaarron aloitus, oikaisu suoraan lentoon, uusi kaarto, termiikkiin keskittäminen)

- simulaattorilla pystyy helposti havainnollistamaan itselleen erilaiset mittarinäyttämät epätavallisissa lentotiloissa (syöksy, yli 90 ast kallistus, syöksykierre, kierukka)

- simulaattorilla pystyy harjoittelemaan ns. selkäytimeen saakka oikaisut epätavallisista mittareiden avulla

- täällä käyty keskustelu ylikorostaa harha-aistimuksia, ne tulevat ja menevät

- simuilu EI kuitenkaan korvaa tai täydenna oikealla koneella saatua kokemusta; kiihtyvyydet, mittareiden toimintahäiriöt, jäätäminen jne.

 

T. Mika

[O-P Pietila 1]

Edellä nostettiin puheisiin Porin simulaattori ja sillä epätavallisten lentotilojen simulointi. Vaikka simulaattori tarjoaakin lähes samat puitteet kuin aito vastineensa, puuttuvat simulaattorilentämisestä

turbulenssin ja kiihtyvyyksien aiheuttamat voimat. Nämä lienevät visuaalisten havaintojen lisäksi tärkeimmät virheellistä informaatiota pilotille syöttävät elementit. Perusmittaria ja proseduureja voi kyllä

harjoitella, mutta ei mielestäni asentotajun menetyksiä, tms. Kiihtyvyyksien ja turbulenssin lisäksi mielestäni alitajuinen tieto (turva) siitä, että istutaan oikean koneen sijaan simulaattorissa ei koskaan vastaa

psykologiselta haastavuudeltaan todellista tilannetta. Rauhallisesti ja päämäärätietoisesti simulaattorilla lentävä henkilö voi tosipaikan tullen toimia täysin poikkeavasti kuin on koulutuksen yhteydessä opetettu.

 

Oma rajoittunut muutaman kymmenen tunnin lentokokemus aidolla C152 ja C172 auttoi huomaamaan sen, että pomppuisessa ja tärisevässä koneessa perustoimenpiteiden kuten navigoinnin ja kartan katselu on

äärimmäisen haastavaa verrattuna simulaattorin silkinpehmeään kyytiin. Kiihtyvyyksiä pääsin kokeilemaan ainoastaan jyrkkien kaartojen muodossa, mutta jo tällä saatiin vedettyä vähän G:tä mikä tuntui oudokseltaan

erittäin epämukavalta. Voin kuvitella, että yhdessä pimeys, yllättävät kiihtyvyysvoimat ja epätietoisuus koneen lentoasennosta on äärimmäisen kuormittava henkinen tila mitä ei siis mielestäni voi simulaattorilla mallintaa. Silloinen opettajani mainitsi myös tuon 30 sekunnin ajan asentotajun katoamiseen pilvessä lennettäessä (kokematon VFR pilotti).

[Tatu Koiranen 1 891]

tieto (turva) siitä, että istutaan oikean koneen sijaan simulaattorissa ei koskaan vastaa psykologiselta haastavuudeltaan todellista tilannetta. Rauhallisesti ja päämäärätietoisesti simulaattorilla lentävä henkilö voi tosipaikan tullen toimia täysin poikkeavasti kuin on koulutuksen yhteydessä opetettu.

 

Aivan. Mielestäni ammattireiskojen simulaattorikoulutus, varsinkin nämä zero flight time -kurssit on ehdottomasti kiellettävä jo huomispäivästä aikaen. Mars oikealla koneella taivalle moottoreita sammutellen ja breakereita mielivaltaisesti auki kiskoen...

[Tero Partanen 1]

Aivan. Mielestäni ammattireiskojen simulaattorikoulutus, varsinkin nämä zero flight time -kurssit on ehdottomasti kiellettävä jo huomispäivästä aikaen. Mars oikealla koneella taivalle moottoreita sammutellen ja breakereita mielivaltaisesti auki kiskoen...

 

Ymmärsitkö tahallaan väärin, mitä OP ajoi takaa?

 

Kyllä simulla lentäminen vs. tositilanne (mahd kuormittava sellainen) on kaksi eri asiaa. Ei se silti sitä tarkota, että ZFT koulutus olisi vaihdettava oikealla koneella tehtäväksi taikka, että se olisi muuten turhaa touhua. Ei tietenkään.

 

Tero

[Eerik Kiskonen 5]

Kyllä simulla lentäminen vs. tositilanne (mahd kuormittava sellainen) on kaksi eri asiaa. Ei se silti sitä tarkota, että ZFT koulutus olisi vaihdettava oikealla koneella tehtäväksi taikka, että se olisi muuten turhaa touhua. Ei tietenkään.

 

Uskomattoman äkkiä noilla ammattireiskojen simuilla muuten unohtaa että kyse ei ole oikeasta maailmasta ja ihan kohtuullisen henkisen kuormituksen saa aikaiseksi. Sen viitisen minuuttia riittävän uskottavaa informaatiota kaikille aisteille ja unohtui jo että istutaan simulaattorissa, käpälät hikoaa aika hyvin tunnin session jälkeen satunnaiskäyttäjällä.

[Eerik Kiskonen 5]

Minäkin voisin lähteä. 

Alla on tukevat nelisen tuntia mittaritiimaa ppl-kurssin pohjilta.

En kokenut harhoja tms mittariharjottelussa. Saattaa olla, että omakin kohtuu "raskas" simuilukausi joitakin vuosia sitten auttoi ? En tiiä.

 

Saman verran oikeaa mittaritiimaa täällä eli ne PPL-koulutuksen perusmittarit, ja yhtä lailla sitä lensi ja epätavallisista lentotiloista palautti kuin näköaistin varassakin. Ihmeempiä harhoja en silloin havainnut tai jos havaitsin niin en mitään pakottavaa tarvetta toimia niiden mukaan. Simukokemusta jonkin verran mullakin.

 

Voisin kuvitella että VFR-pilotin ajautuessa IMC:hen paljon riippuu etukäteisasennoitumisesta ja ehkä jopa sellaisesta tietynlaisesta teknisestä suuntautumisesta. Veikkaan että jos mä joskus koneen onnistun maihin vetämään se johtuu nimenomaan päinvastaisesta asiasta, eli liiasta luottamuksesta mittareihin niiden näyttäessä virheellisiä arvoja kuin siitä että mittareiden sijaan luottaisi omiin aisteihin. Näin teknisesti orientoitunut IT-mies kun tuppaa lentämään paljon enemmän mittareiden kuin aistiensa varassa jo VMC:ssäkin.

 

Joskus etenkin alkuaikoina tuli itse asiassa VMC:ssäkin huomattua satunnaisia aistiharhoja, joku ääni päässä sanoo että "tää ei nyt mene kuten pitäisi nopeuden/suunnan/jonkun muun osalta" mutta en ikinä ole kokenut ongelmia pakottaa siinä tilanteessa itsensä luottamaan vain niihin mittareihin.

[Tero Partanen 1]

Uskomattoman äkkiä noilla ammattireiskojen simuilla muuten unohtaa että kyse ei ole oikeasta maailmasta ja ihan kohtuullisen henkisen kuormituksen saa aikaiseksi. Sen viitisen minuuttia riittävän uskottavaa informaatiota kaikille aisteille ja unohtui jo että istutaan simulaattorissa, käpälät hikoaa aika hyvin tunnin session jälkeen satunnaiskäyttäjällä.

 

Olen lentänyt ammattireiskojen simuilla useasti, ja olen sitä mieltä, että vaikka aikanaan osasin niitä simuja lentää hyvinkin, jopa käsin ja jopa "keleissä" laskeutua käsin, niin oikealla koneella ei kannattaisi lähteä yrittämään muuta kuin autopilotilla laskeutumista. Lisäksi, kyllä se on eri asia lentää sillä tavalla paineetta simua kuin oikeaa konetta. Niin se vaan on... Aiheeseen palatakseni, simussa voi harjotella mittarilentoa mutta en yhtään ihmettelisi vaikka nohevallekin mittaria teknisesti osaavalle tulisi paha paikka oikeassa koneessa, jossa joutuu esim pilveen joko päivällä tai yöllä. Kyllä se varmasti määrättyä rutiinia oikeasta koneesta vaatii sekä sen henkisen portaan nousua, että tietää osaavansa lentää sitä oikeaa konetta mittarikeleissä. No, sitä varten se IR koulutus on. Jos simu piisaisi noihin, niin se FTD:illä hyväksyttävä määrä olisi paljon isompi kuin nyt.

 

Tero

[Eerik Kiskonen 5]

Olen lentänyt ammattireiskojen simuilla useasti, ja olen sitä mieltä, että vaikka aikanaan osasin niitä simuja lentää hyvinkin, jopa käsin ja jopa "keleissä" laskeutua käsin, niin oikealla koneella ei kannattaisi lähteä yrittämään muuta kuin autopilotilla laskeutumista. Lisäksi, kyllä se on eri asia lentää sillä tavalla paineetta simua kuin oikeaa konetta. Niin se vaan on... Aiheeseen palatakseni, simussa voi harjotella mittarilentoa mutta en yhtään ihmettelisi vaikka nohevallekin mittaria teknisesti osaavalle tulisi paha paikka oikeassa koneessa, jossa joutuu esim pilveen joko päivällä tai yöllä. Kyllä se varmasti määrättyä rutiinia oikeasta koneesta vaatii sekä sen henkisen portaan nousua, että tietää osaavansa lentää sitä oikeaa konetta mittarikeleissä. No, sitä varten se IR koulutus on. Jos simu piisaisi noihin, niin se FTD:illä hyväksyttävä määrä olisi paljon isompi kuin nyt.

 

Joo, en mä sitä väittänytkään että piisaisi. Kunhan vähän aiheen sivusta kommentoin että noilla kunnon simuilla sitä henkistä painettakin saa jonkin verran aikaiseksi kun riittävän monelle aistille tarjottu uskottava informaatio yhdistettynä informaatiotulvan hallintaan ja keskittymiseen saa unohtamaan että se on simu. Kotisimulla ei oikein.

[Tero Partanen 1]

Joo, en mä sitä väittänytkään että piisaisi. Kunhan vähän aiheen sivusta kommentoin että noilla kunnon simuilla sitä henkistä painettakin saa jonkin verran aikaiseksi kun riittävän monelle aistille tarjottu uskottava informaatio yhdistettynä informaatiotulvan hallintaan ja keskittymiseen saa unohtamaan että se on simu. Kotisimulla ei oikein.

 

Muistelen yhtä 757 simulentoa, jossa katala teknikko konffasi Tukholmaan muistaakseni 50-100 solmua sivutuulta, siis jotain posketonta , ja hajotti vielä toisen moottorin. Yöllä ja IMC:ssä. Kone tuli ehjänä alas, mutta kädet ja paita oli kolmen tai neljän ylösvedon jäljiltä melkosen hiessä ja motioni päällä sai silloinen järjestelmäkamera kuskin puolen säilytyslaatikossa "elämänsä retuutuksen". Ei paljo kiinnostanut mitä kameralle käy, oli se niin huikea kokemus.

 

Tero

[Tuomas Kuosmanen 52]

Kyllä toisaalta sitä ihan tolla MIK:in yksimoottorisimullakin (härveliä yhtään vähättelemättä, pointtina vain että siinä ei ole liikkuvaa alustaa) saa aikaan aikamoista hektisyyttä ja hikeä. Kyse on ihan simuloidusta tilanteesta ja omasta asenteesta millä hommaan paneutuu. Eristys ulkomaailmasta on riittävä moisen toteutumiseen.

 

Huomaan myös eron siinä miten mittarimenetelmien työkuorma käytännössä tuntuu, vertailuna aika jolloin SIM:illä lensi mittaria muutaman kymmentä tuntia suht pienessä ajassa perusmittaritreeninä ja simun avioniikan testaukseksi, ja taas nyt, kun moista on ehtinyt harrastaa vähemmän.

 

Uskoisin että huonosti käy siinä vaiheessa kun käsissä ja päässä on enemmän tekemistä kuin sinne mahtuu. Aika monia erilaisia asioita harjoittelemalla saa niitä eri osatehtävien työtaakkoja pienennettyä ihan vaikka pc + joystick- simullakin, joskus pienelläkin asialla saattaa olla merkitystä ettei se ämpäri tulvi yli. Mikään osatehtävähän nyt ei sinänsä ole se vaikea juttu vaan se kaiken summa.

 

//T

 

[Sami Launonen 34]

- simuilusta ei ole haittaa

- simuilu on kustannustehokasta ja helppoa

- simuilu tuo rutiinia mittareiden luentaan ja lisää ymmärrystä miten ohjainten liikkeet vaikuttavat lentotilan muutoksiin ja mittareiden näyttämiin

- edellisestä johtuen simuilu vähentää (mahdollisesti) pilotin henkistä kuormaa IRL lennolla

- simulaattorilla pystyy helposti havainnollistamaan itselleen erilaiset mittarinäyttämät epätavallisissa lentotiloissa (syöksy, yli 90 ast kallistus, syöksykierre, kierukka)

- simulaattorilla pystyy harjoittelemaan ns. selkäytimeen saakka oikaisut epätavallisista mittareiden avulla

- täällä käyty keskustelu ylikorostaa harha-aistimuksia, ne tulevat ja menevät

- simuilu EI kuitenkaan korvaa tai täydenna oikealla koneella saatua kokemusta; kiihtyvyydet, mittareiden toimintahäiriöt, jäätäminen jne.

 

T. Mika

 

Mo,

 

Tuli tuossa viimeisen vuoden aikana hankittua se IR, sen pohjalta tuli muutama pointti mieleen...

 

Simulla ajettiin ensin 20 tuntia, sillä oppii proseduurit, mallit ja miten asioissa pitäisi toimia. Mutta, kun alkoi se oikea lentäminen, ei se siihen paljoa auttanut, mielestäni.

 

Ensimmäisenä harjoituksena ystävällinen opettaja laittoi koneen vaateriin ja sanoi että ajas tätä silmät kiinni xxx minuuttia, näin tiedät miltä se pers tuntuma tuntuu. Mulla meni 1,5 min ja kaverilla tirpan vähemmän kun kone oli ns. kuoleman spiraalissa. Näin 20 h simulla ja kaikella vfr kokemuksella. Siitä ei olisi ollut montaa sekunttia kun siivet olisi jättänyt koneen...

 

Nyt sitten harjoituksissa kuin omilla lennoilla, harhat on pahat !  :'(  On ihan sama tiedätkö sen vai et, ainoa mikä auttaa on se että uskot että mittarit toimii ja ne kertovat missä ollaan. Kurssilla kävi jopa niin että mittarista visuaaliin siirryttäessä kaveri kuvitteli että visuaali kertoo totuuden ja mittarit ei, väärin !

 

Eli ainoa mikä auttaa on että osaa muuttaa ajatukset siihen että mittarit oikeasti tietää kaiken. Se on siis täysin korvien välissä ja se kurssi vain on siksi että siellä taotaan päähän se että horisontti etc. on niinkuin mittarit näyttää.

 

Simple as that !

 

S