Pienkone putosi Kontiolahdella

[Petri Hiltunen 21]

Tero, tsekkaa tutkinta OH-CSI. Siellä muistaakseni käytiin aikanaan asiaa kohtalaisella tarkkuudella läpi. Cessnalta löytyy lisämateriaalia jos pääset tyypitys dokumentteihin käsiksi. 

-P-

[Tero Partanen 1]

Tero, tsekkaa tutkinta OH-CSI. Siellä muistaakseni käytiin aikanaan asiaa kohtalaisella tarkkuudella läpi. Cessnalta löytyy lisämateriaalia jos pääset tyypitys dokumentteihin käsiksi. 

-P-

 

Kiitos näistä vinkeistä. Tuo Cessnan materiaali taitaa olla ulottumattomissa .

 

edit: tuota 1990 onnettomuutta ei löytynyt otkesin sivuilta, onkohan kellään tuohon heittää linkkiä johonkin skannattuun versioon?

 

Tero

[Peter Lord 195]

Peter,

 

Sinun vankkaa kokemusta olisi kiva vähän hyödyntää ja kysyä mitä mieltä olet jäästä/huurteesta C172 siivissä (yläpinta, johtoreuna), peräsimissä.

 

Meille on opetettu kurssilla erittäin tarkka suhtautuminen kaikenlaiseen jää/kuura kertymään olennaisilla nostetta tuottavilla pinnoilla (siivet, korkeusvakaaja/peräsin). Kuitenkin paljon kuulee tarinoita siitä, miten "tietynlainen" ja "tietyissä paikoissa" oleva huurre/kuura ei välttämättä haittaa.

 

Onko esim C172  (tai vastaava Piper) sillä tavalla tarkka, että nostetta tuottavista pinnoista on oltava kaikenlainen huurrekalvokin 100% pois ennen lentoa? Itse olen tämmöstä periaatetta pitänyt näillä vähäsillä talvikeikoilla. AOPA:n jäästä kertova matsku on myös hyvin selväsanainen tästä.

 

Mutta mua kiinnostais, että minkälainen kuura/huurre/jää ja tarkalleenottaen missä on sellaista, joka on varmuudella pahanlaatuista, vaikka saattaa yhtäkkiä näyttääkin merkityksettömältä?

 

Tero

 

Vuokrasin aikanaan Malmilta Piperin, OH-PDL, joka oli seissyt hangessa ja siivet olivat kauttaaltaan lumessa ja jäässä.  Minulla oli kai alle 100 h tiimaa. Koneen omistaja auttoi koneen kaivamisesta hangesta ja rapsuttelimme auton lumiharjalla jäitä pois siivistä.  Eivät ne tahtoneet lähteä.  Oli sellaisia kämmenen kokoisia 1-3 cm läikkiä siivissä siellä täällä. Omistaja ehdotti, että käyn lentämässä laskukierroksessa pari laskua että jäät lähtevät.  Ja minähän lähdin.  Ja lähtivät jäätkin.  Kas kummaa kun ei lähtenyt myös henki.

 

Kun siis palasin hengissä taivaalta, kone ei sakannut eikä muutenkaan käyttäytynyt kummallisesti niin nyt kai sitten tuli todistetuksi että siipeen kertyneet jäät eivät haittaa lentämistä?

 

Sen ymmärryksen mukaan joka minulla nyt on, voin olettaa lentäneeni hyvin lähellä sakkauksen rajaa, lipsahtamatta (sillä kertaa) vielä sinne hengemenon puolelle. Mutta olin jo käyttänyt kaikki turvamarginaalit.  Sitä se on lumisella/jäisellä/huurteisella siivellä lentäminen.

 

Minä EN lähde enää lentoon koneella, jonka siivissä on nostovoiman synnyn kannalta kriittisellä alueella huurretta tai jäätä.  Tiedän ja pidän totena, että ohutkin kerros huurretta huonontaa siiven ominaisuuksia merkittävästi.  Nyrkkisääntönä voin sanoa, että siiven etureunasta noin 30-40% verran taaksepäin on se alue jonka tulee olla puhdas.  Siiven jättöreuna ei ehkä ole yhtä kriittinen, mutta kyllä minä senkin yleensä huurteesta puhdistan.

 

Katsokaas kun minä haluan elää vanhaksi.

 

Joskus lensin Navajolla lämpimän rintaman läpi talvella lounais-Suomessa pinnalla 100.  Jäänpoistokumit eivät toimineet kyllin tehokkaasti, jäätä tuli paikoin paljonkin, kohtauskulma kasvoi ja koneen 180 kt vauhti  puotsi noin 120 solmuun.  Se nauratti niin maan mahdottomasti. Katsokaas kun nauru se pidentää ikää.  Jäätä kertyi noin 15 minuuttia ja onneksi sen jälkeen pääsin lämpimään ilmamassaan jossa jäät sulivat.

 

Joskus lensin C402:lla jossain Madridin paikkeilla jäätävään sateeseen. Sadetta kesti enintään 15 sekuntia.  Siiven etureunassa oli sen jälkeen valkoinen jääkuorrutus, noin 3 ... 5 cm. Taas nauratti.

 

Tuohon aikaan opimme, että tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Kun jäätä alkaa kertyä, joko käännytään takaisin tai otetaan reippasti lisää korkeutta siinä toivossa että olosuhteet ylhäällä ovat paremmat.  Tai sitten mennään alaspäin jos siellä on tilaa ja lämpötila selvästi plussan puolella.  Jos ei ole, niin sitten ylöspäin. Vaikka pinnalle 200. Parhaatkin jäänPOISTOvarusteet on tarkoitettu mahdollistamaan jäätävästä alueesta poistumiseen, ei pitkitettyyn lentämiseen jäätävissä.  IFR:ssä on toki mahdollisuus valita eri korkeuksia ja lentää pilvessä. VFR:ssä taas ....

 

Joskus taas lensin talvella pilvessä Arrowilla, alueella jossa jäätämistä ei ollut ennustettu. Potkuriin alkoi kuitenkin kertyä jäätä mikä tuntui lisääntyvänä tärinänä (vrt auton renkaiden epätasapaino).  Se toki loppui kun sahasin kierroslukuvivulla edes takaisin, ja lapakulmat muuttuivat kun ns patopisteen paikka potkurin lavassa vaihteli. Jäät lähtivät.

 

Lennonopettajani oli 1980-luvulla kerran lastannut Piper Lancen, OH-PAS, 5 hengen kuormaan ja olivat ylittämässä Alppeja. Jäätävissä. Ilman jäänpoistolaitteita. Nokka pyrki jatkuvan jään kertymisen vuoksi nousemaan ja tarvittiin koko ajan lisääntyvää työntöä jotta kone ei sakkaa.  Etäisyyttä allaoleviin vuoriin 1000 ft, jos sitäkään. Lopulta ratti oli työnnettynä kojelautaan asti ja nokan nousu vaan jatkuu. Lopulta 5 ihmistä oli päällekkäin etupenkillä, kun jäätäminen loppui ja pääsivät parempaan ilmaan.  Oli lähtö lähellä....

 

 

Niin, asiaan.

 

Poistakaa se jää sieltä C172 siivestä ja vakaajasta.  Ainakin siitä siiven etupuoliskosta tarkasti. Myös vakaajan alapinnalta.  Lentäkää vasta sitten. Siinä jäätyneellä koneella lentoon lähdössä kun ei ole mitään sankarillista.  Tai onhan se hienoa kun kaverit lukevat lehdestä kuinka vainajaa pidettiin kokeneena lentäjänä, juu.

 

Peter

 

 

[Tero Partanen 1]

Poistakaa se jää sieltä C172 siivestä ja vakaajasta.  Ainakin siitä siiven etupuoliskosta tarkasti. Myös vakaajan alapinnalta.  Lentäkää vasta sitten. Siinä jäätyneellä koneella lentoon lähdössä kun ei ole mitään sankarillista.  Tai onhan se hienoa kun kaverit lukevat lehdestä kuinka vainajaa pidettiin kokeneena lentäjänä, juu.

 

Kiitos tästä  . Hyvä muistutus tuo vakaajan alapinta, erittäin hyvä…

 

Tero

[Arne Wallen 72]

Kiitos näistä vinkeistä. Tuo Cessnan materiaali taitaa olla ulottumattomissa .

 

edit: tuota 1990 onnettomuutta ei löytynyt otkesin sivuilta, onkohan kellään tuohon heittää linkkiä johonkin skannattuun versioon?

 

Tero

 

 

 

Ei taida löytyä skannattuna, minulla tuo oli aikanaan lainassa menehtyneen pojalta, tarkistin mutta ei ollut enään hänelläkään tallessa.