Jouduin keskeyttämään laskeutumisen

[Toni Heikkinen 21]

Oikein hyvää iltaa! 

 

Ajattelin laittaa pystyyn tämmöisen aiheen jossa voisi jokainen "lentäjä" kertoa, että onko joutunut keskeyttämään laskeutumista jostakin erikoisemmasta syystä.

 

Itsellä on parikin tapausta. Olin tulossa laskuun Kuhmon kentälle kun jouduin pikkusen ennen kynnystä tekemään ylösvedon koska peura juoksenteli kiitotielle. Aiemmin ei ole omalle kohdalle tämmöstä sattunut mutta täysin mahdollista aitaamattomilla kentillä.

 

Toinen tapaus oli Suomussalmella, olin tulossa Kajaanista päin pitkällä finaalilla. Tosin matalalähestymisen kautta, kuitenkin suunnitelmat muuttui hieman kun kiitotiellä oli auto. Kiertelin kenttää pari kolme kertaa ympäri katselin että liekkö kuskia maillakaan niin sitten pari metsuria kävelee sieltä kentän laidalta. Siirtivä sitten auton sivumpaan. Tämän jälkeen pääsin laskeutumaan.

 

Mikäli teillä muilla on vastaavia tilanteita niin voisitte kertoilla tänne. 

 

Hyvää illanjatkoa kaikille!

 

T. Toni H

 

 

[Tatu Koiranen 1 726]

mutta täysin mahdollista aitaamattomilla kentillä.

 

Eikä aidatkaan noita aina ole pitäneet, ainakaan Malmilla.

[Jaakko Männistö 268]

Eikä aidatkaan noita aina ole pitäneet, ainakaan Malmilla.

Metsien nautaeläimiä torveilee kiitotiealueella silloin tällöin Vaasassa. Seinäjoella taas on ollut ylösvetoja myös reittikoneilla lokkiparvien takia,ne kun istuvat kiitotiessä viimeiseen saakka.Lähistölle sijoitettu jätteenkäsittelylaitos( ent.kaatopaikka) pitää huolen siitä,että ongelma säilyy jatkossakin

[Guest Kiwipilot]

Pari-kolme kertaa on tullut keskeytettyä lampaiden takia tuolla tois puol maapalloa.

[Per-Elof Nyman 0]

Eihän se on ihan oikein että metsurit jättävät auto kiitoradalle voi tulla joku hätätapaus tarkoitan hätälasku ja auto kiitoradalla  ???????

[Vesa Laine 0]

Kerran jouduin tekemään ylösvedon melkein maasta Jämillä. Olin tulossa yläbaanalle yläpäästä laskuun ja aloitin loppuvedon kun kaveri karjaisi vierestä että AUTO!!. Työnsin hanan pohjaan ja onneksi 206:n nousi tyhjänä reippaasti. Tein uuden kierroksen ja tulin laskuun. Kyselin kuppilasta että onko usein tapana käyttää kiitorataa kiihdytysharjoitteluun ilmoittamatta siitä etukäteen. Ei kuulemma ollut mutta siellä oli joku JM-luokan porukka joka rikkoi sääntöä silloin tällöin. Kaveri kertoi että kyseessä oli musta kuplavolkkari jossa oli valkoiset ovet. Joten taisi olla näitä JM porukoita. Mulla oli n. 200 litraa 100ll:ää tankeissa. Olisi voinut tulla aika kokko radalle. Mutta hullujahan riittää.

[Juho Leinonen 0]

Eihän se on ihan oikein että metsurit jättävät auto kiitoradalle voi tulla joku hätätapaus tarkoitan hätälasku ja auto kiitoradalla  ???????

 

Totta puhut. Mutta monesti, ainakin joillakin korpikentillä luullaan, ettei tänne liikennettä koskaan tule ja sitten tapahtuu näitä..

[Marko Einamo 0]

Nummelassa kiitoteillä on useinkin yleisöä paikalla. Kaikki mahtuvat hyvin yhteiselle kentälle harjunpäällä. Ekaa kertaa se hieman yllättää kun ulkoilijoita hyppää kiitotin yli milloin mistakin. Ja rullaavaa konetta tulee vastaan rouva koiraa ulkoiluttaen jota tietysti lentokone väistää kohteliaasti.

[Jaakko Männistö 268]

Nummelassa kiitoteillä on useinkin yleisöä paikalla. Kaikki mahtuvat hyvin yhteiselle kentälle harjunpäällä. Ekaa kertaa se hieman yllättää kun ulkoilijoita hyppää kiitotin yli milloin mistakin. Ja rullaavaa konetta tulee vastaan rouva koiraa ulkoiluttaen jota tietysti lentokone väistää kohteliaasti.

No johan on markkinat ??? ( piti oikein sortua tuohon vanhaan kliseeseen)

[Timo Hyvönen 208]

Malmilla joutunut keskeyttämään vain kerran kun kentällä oli peura (kuusi-, ei metsä kuten Kuhmossa). Aika useinhan Malmilla kuulee ylösvetoja ja go-aroundeja kun laskeutunut/nouseva kone ei ehdi pois alta. Lennojohto päättää sen.

 

Kymissä jouduin keskeyttämään kerran kun olin tulossa isoilla laipoilla loppuosalla ja n. 30 metrin korkeudessa puuskaisuus vain yltyi sellaiseksi, että laskeutuminen olisi ollut hankalaa.

 

Nummelassa havaitsin kerran loppuosalla, että käytössä olevalle kiitotielle pöllähti metsän reunasta mies ja koira, jotka lähtivät menemään kiitotien yli. Huutelin radioon josko joku kentällä olijoista olisi voinut varoittaa ko. kaveria siirtymään pois, mutta ketään ei ilmeisesti ollut kenttäradion ääressä.

 

Päivä oli kovin tuulinen, joten koneen äänikään ei ilmeisesti varoittanut häntä ennen kuin laskutelineet ottivat maahan. Silloin hän kääntyi katsomaan ja juoksi kovaa, kovaa vauhtia kentän yli piiloon. Katsoin häntä tosi vihaisesti kun rullailin ohi. En tehnyt ylösvetoa, kun ei siinä kierroksenkaan aikana ollut tuntunut yhtään nostoa joten purtsikalla piti vain sitten mennä laskuun.

 

Koulutuksen aikana tietenkin tehtiin erilaisia ylösvetoharjoituksia..

 

t. Timo

[Jaakko Kuusisto 3]

Koomisin näkemäni ja radiosta kuulemani ylösveto oli erään Mr Riwerin tekemä ylösveto Malmilla. Hän sanoi tornille tekevänsä ylösvedon, koska moottori kävi huonosti.

Oltiin Härski Hartikaisen (Mediheli 01) kanssa pomppimassa Ralleilla, kovassa tuulessa, laskuja 09:lle ja kuultiin ja nähtiin tuokin ylösveto  

Itselleni aiheutti aikoinaan ylösvetoja Aavahelukan porot radalla

[Erkki Pulkkinen 0]

Ei tuo nyt ihan harvinainen tapaus ole. Jokaisen laskeutumisen ajaksi olen valmistautunut ylösvedon tekemään, vaikka sen toteutumisprosentti onkin aika huono.

Minulle sattuneita tapauksia ovat mm.:

+Ylitorniolla normaalin lentopaikan tarkistamisen jälkeen ja loppuosalla ihmettelin silmieni kertomaa outoa tummaa möykkyä kiitotiellä, joka paljastui ylösvedon aikana hirveksi.

+Toisen kerran Ylitorniolla tultiin erään ultran kanssa lentopaikalle ja sehän oli porojen valtaama. Tapaus ei ollut varsinainen ylösveto, mutta siitä riitti hupia meille kummallekin kun peloteltiin tokka pois kiitotieltä.

+EFRH:lla tulimme 2:lla koneella kevään ensilennon jälkeen laskuu, ohjausvirheeni vuoksi siitä kertyi minulle ylösveto.

+EFRH:lla lähestyin todella pahoissa tuuliolosuhteissa ja koneen kyky loppui kesken, toinen yrittämä onnistui niukin naukin ja tuuli meinasi viedä koneen vielä plataltakin.

+Sitten on muutama tapaus näitä eteen rullauksia, auto/traktori/ihmisiä tupsahtanut kiitotielle/jäälle.

+EFHP:llä venytin laskuani lentelevän pahvilaatikon yli ja laskin hiukan pidemmälle.

+Suksilla moottorikelkkailijan vuoksi on tullut myös vedettyä ylös.

Korpikentälle olen tullut vain yhden kerran "pitkän finaalin" kautta ja silloinkin varoittelin radiolla liikennettä hätätapauksesta, onneksi ei tarvinnut tehdä ylösvetoa.

[Harri Kontturi 17]

Rautavaaralle olin menossa tarkkarilla ja ensimmäistä kertaa koko kentälle ja vieläpä koneyksilöllä, jolla en ollu lentäny koskaan aiemmin. Meni siinä sitten finaali sen verran korkeelta ja kovaa, että piti vetää ylös, kun olis loppunu asfaltti ehkä kesken.

Toisella kierroksella sitten napakammin nopeudet kurissa ja vähän matalammalta lähestyminen.

 

Toisen kerran olin Joensuuhun kevättalvella tulossa kohtalaisen puuskittaisessa pohjoistuulessa (kiitotielle 28, eli melko suoraan sivulta). Tuuli voimistu siinä pintaan tullessa ja alko aurauspenkat silmäkulmassa lähestyä, joten arvelin vetää mieluummin ylös kun koittaa että pysyiskö se siinä baanalla.

[Joel Kajas 0]

Hyvinkään 22:lle laskeutuessa minulle tapahtunutta, nämä johtaneet ylösvetoon:

 

-koira kiitotiellä, usein nähtyä Hyvinkäällä

-purtsikka koukkasi alakautta edelle ja laskuun

-ilta-aurinko häikäisi niin pahasti, ettei kerta kaikkiaan nähnyt mitään aurinkolaseista ja -lipasta huolimatta. Muutaman minuutin kiertelyn jälkeen onnistui.

-oma huono lähestyminen joskus

[Tumi Hämäläinen 716]

En ole aivan varma jouduinko keskeyttämään laskeutumisen  , mutta junnarina (joskus 70-luvun alkupuolella) poikain kanssa mentiin Mikkelin lentokentällä kiitotielle 29 päästä (silloin ei vielä ollut turva-aitaa). Minulla oli uusi fillari, jossa matka- ja nopeusmittari. Pitihän se kiitotien pituus tsekata kun kovin kiinnosti. Tulokseksi saatiin 1450 m.

 

Palattiin samaa reittiä 11 päästä takaisin päin. Platalle johtavan rullaustien kohdalle päästiin, jolloin "tornin" ovesta juoksi vihainen valkopaitainen mies meitä kohti. Hän oli lentoaseman päällikkö ja lennonvarmentaja Paavo Jussi-Pekka. "Pojat, tänne ja äkkiä! Mitä te siellä kiitotiellä teette?" Vastattiin, että mitattiin tuo kiitotien pituus, oli 1450 m. Jussi-Pekka tähän: "Teillä on mittarivirhe. Se on 1350 m. Ja sitä paitsi, sieltä on vuorokone tulossa. Olisitte jääneet alle. Kiitotielle ei ole teillä mitään asiaa ennen kuin suoritatte lentolupakirjan!"

 

Tuota jäätiin miettimään toviksi asemarakennuksen nurkalle, jolloin Convairi pöllähti paikalle. Isäukolle kerroin että tuota mittaria on vähän säädettävä. Huuli oli hänellä hiukan pyöreänä kun kerroin, että lennonjohtajan vaatimuksesta. 

 

Noo, tämä nyt oli hiukan asian vierestä, mutta hilkulla oli ettei jouduttu keskeyttämään laskeutumista. Convairin siis. 

[Ari Simonen 28]

Eräänä keväänä huhtikuun alkupäivinä olivat lumet lähteneet jäiltä ja yöpakkaset kovettaneet järvet hyviksi lentokentiksi. Lähdin pyörävarusteisella Ikaruksella käymään mökillä. Mökiltä käsin lentelin muutamia lentoja, sää oli hieno ja kauempana näkyi pilkkimiehiä autoineen. Olin taas tulossa laskuun, ehkä viiden metrin korkeudessa kun oikealta välähti auto ja meni kovaa suoraan mahan alitse. Sekunnin murtoosan tuntui että nyt PAMAHTI. Vaistomaisesti sitä vain vetäisi sauvasta ja aloitti ylösvedon,pasmat meni sekaisin siihen laskuun.

[Jaakko Männistö 268]

  Sitä lähestymistä en unohda koskaan...  Elettiin vuotta 1978 ja lokakuu,taskussa tuore lupakirja,muste melkein märkää vielä. Niin,sitä pahvia piti päästä käytännössä kokeilemaan sitten.Pirautin tuttavalleni Matti J:lle, silloinen aktiivi ilmailija,nykyinen aktiivi poliitikko josko lähdettäisiin Kauhajoen Lamminmaahan starttailemaan hänen konettaan C-150 super  OH-CNZ. Sehän tietysti Matille sopi ja niin tavattiin iltapäivällä platalla.Jännitti niin perhanasti ja se varmaan näkyi jo ulospäinkin. Lopulta päästiin ilmaan,koneen omistaja tietysti vänkärin paikalla,hyvä näin! Koukattiin vartin lenkki lähimaisemissa ja sitten laskua sorvaamaan... 07 finaalilla oltiin ja kynnys lähestyi,kynnys jäi taakse jo puolipaanaa alla ja korkeutta edelleen 200f,kunnes Matti äkkiä tokaisi "no tälle kentälle ei kyllä päästä" ja tyrkkäsi tehot kaakkoon! Uutta laskua värkkäämään ja maihinkin päästiin,ehjänä! Läpäreitä taidettiin vedellä sitten kymmenkunta peräjälkeen! Hävetti niin perhanasti tuo haaveeksi jäänyt eka laskuyritykseni,etten meinannut selvitä siitä koko syksynä Jälkikäteen analysoinut tilannetta siihen malliin,että jospa olisin ollut yksin matkassa silloin,ei mitään kommellusta olisi päässyt muodostumaan? Vaan se on tuo "valkokaulussyndrooma"joskus ihmeellinen.

[Jaakko Kuusisto 3]

Mulle sattui aikoinaan Vehkakylässä erikoinen ylösveto, kun joudui, otsikon mukaisesti, keskeyttämään laskeutumisen.

 

Sain komennon lentää sinne uudella OH-SEE:lla, samalla varoitettiin, että laskupaikalla oli joku metsäkone möyrinyt radan pinnan paskaksi parinsadan metrin matkaltaja ja rata oln kuulemma liejuinen ja liukas.

Lähestyin ja meinasin mennä laskuun, mutta kun kävin maassa  vasta radan puolessa välissä totesin olemattoman kitkan ja vauhtia oli vielä olevan liikaa tuolle lyhyelle radalle.

Tein ylösvedon ja menin harjoittelemaan hidaslentoa OH-SEE:lla. Maassa ollut Vehkakylän vastaanottaja ihmetteli toimintaani.

Lopulta kun tulin laskuun täysillä laipoilla ja oikealla nopeudella oli rataa  vielä 100 metriä käyttämättä 

Oltiinhan siellä oltu laskussa monenlaisilla Rallyeillä ja BN-2;llakin ( Tönkkökoivellakin täydessä lastissa).

Radan pituus oli normaalisti ruhtinaalliset 450 metriä.

Sanomani on, pidä oikea minimi mittarinopeus kynnyksellä.

[Kari Kangasluoma 0]

Ultrapahvikurssilla käväistiin lennonopettajan kanssa naapurikentällä (Ranua) harjoittelemassa matkalentoa. Palatessamme Pudikselle näimme jo kaukaa, että kiitotiellä oli rekka-auto harjoittelemassa liukkaalla ajamista. Nääs kun Pudiksen lentokenttä on talvella myös liukkaankeli harjoittelurata. Kenttää kiertäessämme uskoimme porukan, jota oli kentän laidalla pipona, antavan merkin ko. rekalle, että siirtyy pois kiitotieltä. Finaalissa totesimme rekan vaan harjoittelevan jarrutuksia keilojen välissä, joten eipä auttanut muuta kuin keskeyttää lähestyminen.

 

Vielä muutaman hmm.. räimimisen jälkeenkään rekka ei siirtynyt pois kiitotieltä. Kentän laidalla olevat ihmiset vaan huiskuttelivat ja ottivat valokuvia hullusta ultralentäjästä joka räimii ja vaaputtaa siipiään. Onneksi, onneksi minulla oli opettaja mukana, jonka piti soittaa puhelimella kaverilleen ja pyytää häntä ajaan kentälle hätistelemään kiitotie tyhjäksi  ???

[Sami Mäntyharju 12]

Nääs kun Pudiksen lentokenttä on talvella myös liukkaankeli harjoittelurata. Kenttää kiertäessämme uskoimme porukan, jota oli kentän laidalla pipona, antavan merkin ko. rekalle, että siirtyy pois kiitotieltä. Finaalissa totesimme rekan vaan harjoittelevan jarrutuksia keilojen välissä, joten eipä auttanut muuta kuin keskeyttää lähestyminen.

.............  ???

 

Notam ?

[Erkki Ikonen 11]

Oon pitänyt olla tuhansia kertoja valmis ylösvetoon. 

[Tom Arppe 4]

Monta on ollut keskeytynyttä laskeutumista eri syistä mutta ehkä mieleenpainuvin on yksi jota ei voinut keskeyttää kun kysessä oli purjekone, mutta ylösveto silti kyseessä

 

Tämä tapahtui Nummelassa joskus 90 luvun puolivälissä, käytössä oli rata 04 ja tuuli oli ihan radan suuntaisesti. Kun olin myötätuulella näen moottorikoneen olevan ikään kuin myötätuulessa radalle 22, ajattelin että hän vain kiertää kentän ja liittyy sitten myötätuuleen radalle 04.

 

Kun olen perusosalla, niin näen että ko. moottorikone jatkaa lähestymistä ja on nyt kaartamassa loppuosalle radalle 22. Huutelin radioon varmuuden vuoksi että, ”Nummelassa on sitten rata 04 käytössä”. Tässä vaiheessa olin jo loppuosalla itsekin mutta siis vastakkaiselta suunnalta. Noh, ajattelin että kyllähän se nyt huomaa virheensä ja tekee ylösvedon... mutta eihän vaan tehnyt.

 

Kaveri tuli kylmän viileästi laskuun 22:lle vaikka koko toiminta, purjekoneet hinauskoneineen oli 04:sen päässä ja tuulipussikin yritti tätä kuviota selventää.

En ollut uskoa silmiäni kun katselin että sieltä se vaan tulee.  Laitoin sitten jarrut sisään n. 50m korkeudessa ja tuuppasin LS4:een vauhtia. Siinä piti sitten arpoa että mennäänkö ali vai yli. Onneksi sain sen verran nopeutta että päätin vetää ylös ja sain kaarrettua samalla oikealle puiden päälle, tässä vaiheessa kaveri sujahti vasemmalta ohi laskuun.  Sitten vain kaarto takasin kentän päälle ja laskuun Cessnan jälkeen, onneksi rata on pitkä mutta niin oli kyllä työntömatka takaisinkin.

 

Sen jälkeen kun silloinen kenttäpäällikkö Eki Hannnuksela oli käynyt tulikivenkatkuisen keskustelun koneen päällikön kanssa, niin sain kuulla että hän ei ollut missään vaiheessa huomannut minua, vaikka oltiin lähimmillään noin 20m toisistamme, eihän siinä purtsikassa tosin järin isoa otsapinta-alaa ole, mutta siinä minun ylösvetovaiheessa nyt viimeistään olisi jotain pitänyt nähdä. Oli sillä sitten vielä väärä kanava jne. mutta kait nyt silmät on päässä vaikka torni ei ole kertomassa mitä pitää tehdä.

 

Saipahan räimästä luvalla 

 

[Jaakko Männistö 268]

Oon pitänyt olla tuhansia kertoja valmis ylösvetoon. 

Juu,juuripa siitä syystä se laihennuskin työnnetään rikkaalle aina laskukierroksessa 

[Juha Lampi 270]

Monta on ollut keskeytynyttä laskeutumista eri syistä mutta ehkä mieleenpainuvin on yksi jota ei voinut keskeyttää kun kysessä oli purjekone, mutta ylösveto silti kyseessä

 

Tämä tapahtui Nummelassa joskus 90 luvun puolivälissä, käytössä oli rata 04 ja tuuli oli ihan radan suuntaisesti. Kun olin myötätuulella näen moottorikoneen olevan ikään kuin myötätuulessa radalle 22, ajattelin että hän vain kiertää kentän ja liittyy sitten myötätuuleen radalle 04.

 

Kun olen perusosalla, niin näen että ko. moottorikone jatkaa lähestymistä ja on nyt kaartamassa loppuosalle radalle 22. Huutelin radioon varmuuden vuoksi että, ”Nummelassa on sitten rata 04 käytössä”. Tässä vaiheessa olin jo loppuosalla itsekin mutta siis vastakkaiselta suunnalta. Noh, ajattelin että kyllähän se nyt huomaa virheensä ja tekee ylösvedon... mutta eihän vaan tehnyt.

 

Kaveri tuli kylmän viileästi laskuun 22:lle vaikka koko toiminta, purjekoneet hinauskoneineen oli 04:sen päässä ja tuulipussikin yritti tätä kuviota selventää.

En ollut uskoa silmiäni kun katselin että sieltä se vaan tulee.  Laitoin sitten jarrut sisään n. 50m korkeudessa ja tuuppasin LS4:een vauhtia. Siinä piti sitten arpoa että mennäänkö ali vai yli. Onneksi sain sen verran nopeutta että päätin vetää ylös ja sain kaarrettua samalla oikealle puiden päälle, tässä vaiheessa kaveri sujahti vasemmalta ohi laskuun.  Sitten vain kaarto takasin kentän päälle ja laskuun Cessnan jälkeen, onneksi rata on pitkä mutta niin oli kyllä työntömatka takaisinkin.

 

Sen jälkeen kun silloinen kenttäpäällikkö Eki Hannnuksela oli käynyt tulikivenkatkuisen keskustelun koneen päällikön kanssa, niin sain kuulla että hän ei ollut missään vaiheessa huomannut minua, vaikka oltiin lähimmillään noin 20m toisistamme, eihän siinä purtsikassa tosin järin isoa otsapinta-alaa ole, mutta siinä minun ylösvetovaiheessa nyt viimeistään olisi jotain pitänyt nähdä. Oli sillä sitten vielä väärä kanava jne. mutta kait nyt silmät on päässä vaikka torni ei ole kertomassa mitä pitää tehdä.

 

Saipahan räimästä luvalla 

 

 

Moi Toma! Tämän stoorin kyllä muistan!

 

Malmilla noita ylösvetoja tulee aina välillä. Kerran kuulostelin finaalissa aikani tornin ja pulassa olevan koneen jutustelua. Kun kerran sitä "laskulupaa kynnyksellä" ei sitten ehditty antaa, sujautin väliin ylösvetoilmoituksen.

[Taneli Äikäs 0]

Kerran jouduin tekemään ylösvedon melkein maasta Jämillä. Olin tulossa yläbaanalle yläpäästä laskuun ja aloitin loppuvedon kun kaveri karjaisi vierestä että AUTO!!. Työnsin hanan pohjaan ja onneksi 206:n nousi tyhjänä reippaasti. Tein uuden kierroksen ja tulin laskuun. Kyselin kuppilasta että onko usein tapana käyttää kiitorataa kiihdytysharjoitteluun ilmoittamatta siitä etukäteen. Ei kuulemma ollut mutta siellä oli joku JM-luokan porukka joka rikkoi sääntöä silloin tällöin. Kaveri kertoi että kyseessä oli musta kuplavolkkari jossa oli valkoiset ovet. Joten taisi olla näitä JM porukoita. Mulla oli n. 200 litraa 100ll:ää tankeissa. Olisi voinut tulla aika kokko radalle. Mutta hullujahan riittää.

 

Ympäristölupa v. 2007 lopetti tuon touhun.. jotain hyvääkin siitä siis. Paras ylösvedon syy, (jos sillä hetkellä olisi joku laskuun pyrkinyt) olisi ollut pari vuotta sitten. Olin laskuvarjohyppääjien maahenkilönä, katsoin mitä ihmettä tuolla baanalla on..?!! Oli ihan pakko mennä vahinkovankkureita taluttavalta nuorelta parilta kysymään, että mitä te teette? "Ai, eikö tää ookaan pyörätie?"

 

Juu, ei ollut. Se oli 15/33.