(Sopimus)Lentotontun joulu IV

[Juha Klemettinen 28]

(Sopimus)Lentotontun joulu IV

 

Justus teputteli pitkin Aleksia, ehkä hiukan horjuen, mutta se ei harmaanuttuisen tontun etenemistä haitannut. Jouluvalot valaisivat jo hiljentynyttä katua, jouluaaton rauha oli laskeutunut Helsingin ydinkeskustastaankin. Oli vietetty hauska päivä ja ilta. Justus ei muistanut milloin viimeksi hänellä olisi ollut aikaa tavata kaikki vanhoja tuttuja näin joulun alla. Itse asiassa Justus oli ollut kaupungissa jo pari päivää. Edelliset yöt hän oli viettänyt… no viettänyt ja viettänyt. Pääkaupunki tarjoaa aina charmantisti harmaantuvalle 400-vuotiaalle tonttuherralle mahdollisuuksia, tuumi Justus hymyillen, ja loi lämpimiä ajatuksia tonttutyttöihin.

 

Justus istui Ateneumin portaille ja katseli hiljaista Rautatieasemaa. Jos joulun ammattilainen voi joulurauhaa tuntea, oli tämä se hetki. Vaikka epävarmuus olikin ollut Justuksen tuttava lähes vuoden ajan, se ei haitannut tällä hetkellä. Epävarmuus, Justus huokasi itsekseen. Epävarmuus oli astunut kaikkien Korvatunturin lentotonttujen elämään viime keväänä kun Korvatunturi oli palkannut pari vahvaa talousosaajaa selvittämään Korvatunturin taloutta. Tuskin Joulupukki oli ajatellut miten murskaavia seurauksia tällä oli.

 

Lopputuloksena selvisi, että Korvatunturi oli tuottanut tappiota viimeiset 200 vuotta. Tontut yrittivät selittää, ettei tämä ole mikään ihme, lahjoittaahan Joulupukki joka vuosi miljoonille lapsille lahjat ilman ulkopuolista rahoitusta. Lisäksi tontut epäilivät, ettei Korvatunturin tehtävä edes ole tuottaa voittoa. Selvityksen seurauksena tehtiin lahjapajassa kaikkien aikojen ensimmäinen inventaario, missä selvisi että nurkat ovat täynnä vanhoja lahjoja, joilla on vain vähäinen romuarvo. Joukossa oli mm. puunukkeja, iPadeja ilman retina-näyttöjä (nämä eivät kelpaa edes Flightfoorumin porukalle), tuohikuppeja, Nikon-kameroita, hyrriä ja NH-90-helikoptreita. Selvitysmiehet epäilivät, että lahjat hankitaan mieluummin Kiinasta kuin valmistetaan Korvatunturilta.

 

Selvitys johti laajoihin muutoksiin Korvatunturilla. Justus ja muut lentotontut seurasivat vierestä kun lahjapuolta virtaviivaistettiin. Pian muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa myös PukkiAirin puolella. Selvitysmiehet olivat huomanneet, että erityisesti Euroopan lahjaliikenne oli rankasti tappiolla.  Päätettiin aloittaa säästöohjelma, jonka tarkoituksena oli vähentää 140 miljoonaan kiloa joulupuuroa vuodessa. Tämän säästöohjelman päälle lätkäistiin vielä parin miljoonan lisäsäästöt, säästöt säästöistä oli jotain niin käsittämätöntä, että tontutkaan eivät enää osanneet esittää vastalauseita. Joulupukki päätti, että Euroopan lahjaliikenteeseen etsitään yhteystyökumppani. Eihän sellaista löytynyt, kuka haluaisi tulla peräpohjolaan kuskaamaan joululahjoja joiden päämarkkinat ovat jossain ihan muualla?

 

Osa tontuista lähti ja perusti omia lahjalentoyhtiöitä. Yksikin porukka perusti AirTuhat.yhtiön, jonka tarkoituksena oli aloittaa lahjalennot Perähikiältä, vaikka laskelmat osoittivat, ettei siellä korvessa ole tarvetta kokonaiselle lahjalentoyhtiölle.  Homma meni pulkkaan, kun valtio ei suostunut ministerin lobbaamisesta huolimatta vetämään Perähikiän lentokentällä asfalttia kuin kymmenen metriä. Selvitysmiesten seuraava veto oli ulkoistaa brasilialaiset ErikoislentoReet Joulupukin ja Pakkasukon yhdessä perustamalle yhteisyritykselle. Näiden rekien mukana pois Korvatunturin muonavahvuudesta siirtyville tontuille luvattiin ylimääräinen työsuhdepotkukelkka, ainutlaatuiset puuroannokset ja uramahdollisuudet neljäksi vuodeksi. 

 

Tämä oli viimeinen pisara monelle lentotontulle, ja monet pakkasivat potkukelkkansa ja lähtivät. Justuskin oli etsinyt töitä muualta. Finnairilta sanottiin, että kyllä tänne kunnon tonttuja tarvitaan, mutta juuri nyt ei ole yhtään vapaata paikkaa yhtiön johdossa. Justus oli inttänyt, ettei hänelle tarvitse edes ostaa asuntoa, hän voi asua tekniikan puolella hiljentyneen Nurkan kattopalkin päällä. SAS:lla kertoivat, että siellä tontut olivat jo tehneet niin halvat sopparit, ettei uusille tontuille ole enää tarvetta. Seinä nousi pystyyn monessa muussakin paikassa, ja niin Justuksen piti pitkin parroin mennä PukkiAirille sopimuslentotontuksi.

 

Menneet olivat leppoiset päivät lahjakuljetuksien parissa, mukavat siirtolennot BA:n busineksessa ja Manchesterin lentojen paremmat sämpylät. Seuraavat kuukaudet Justus ja muut sopimuslentotontut olivat menossa tonttulakki pitkänä pitkin Eurooppaa. Päivät olivat pitkiä, lentoreet olivat aina epäkunnossa, ja huomisen työvuoroista ei ollut tietoa. Melko pian tähän tottui, epävarmuus muuttui tavallisuudeksi. Mitä siitä, että porojen heinät joutui maksamaan omasta kukkarosta, tai nukkumaan reen alla vesisateessa? Lentotontun hommat olivat niitä mitä Justus oli halunnut tehdä siitä hetkestä lähtien kun luki ensimmäisen kerran Wrightin veljesten lennosta Korvatunturin Sanomista.

 

Toki lentotontut tiesivät että jos he eivät näitä hommia tekisi, olisi alalle tulossa uusia nuoria tonttuja, kaikki haluavat olla lentotonttuja. Vaikka tyyppikoulutus lentorekeen ajaa nuoret tontut vuosien puurovelkaan, kukaan ei pitänyt sitä ongelmana. Mutta sitten marraskuussa PukkiAir ilmoitti, että se leikkaa joulun ajaksi puuropalkkioita vielä 15%, ja kaikkien on tehtävä uudet sopimukset joulukuun ajaksi. Tämä riitti jo paatuneellekin lentotontulle. Justus ilmoitti, ettei tee sopimusta joulukuuksi, ja vaihtoi vapaalle.

 

Justus heräsi mietteistään ja katseli hiljaista kaupunkia. Ehkä keskustan ilot riittäisivät tältä illalta, tonttu tuumi. Pian Justus istuikin aaton viimeisen lähijunan katolla matkalla pohjoiseen. Matka kävi kohti hotelli Avionin aulabaaria. Sieltä löytää aina mukavaa seuraa, teutonispottereiden kanssa on mukavaa vaihtaa ajatuksia uusimmista kuvaustrendeistä, sankarilennonopettajista ja kunnon mädäreistä. Oli jo hyvin myöhä kun Justus poistui hieman enemmän horjuen hotelli Avionista. Luonnollinen jatkopaikka lentotontulle olisi Malmin lentoasema. Siellä oli terminaalitontun kanssa vietetty monta mukavaa iltaa pyöreän kuppilassa. Matka kävi siis kohti lentoasemaa. 

 

Justus liukui pepullaan mäkeä alas kohti Malmin pyöreää. Juuri kun vauhdin hurma oli kovimmillaan, tonttu havaitsi jotain lähestyvän pimeydestä, ja veti vaistomaisesti päänsä alas. Jotain vilahti Justuksen pään yli ja tonttu lakki katosi pimeyteen. Justus istui keskellä pyöreän pihaa tuijottaen eteensä silmät ymmyrkäisinä. Varovasti hän käänsi päätään, ja huomasi sen… puomi! Tonttu kömpi ylös, nappasi lakkinsa maasta ja sitä päähänsä sovitellessaan katseli ympärilleen. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Koko piha täynnä puomeja ja aitoja, tonttu ihmetteli. Vielä suuremmaksi ihmetys kasvoi kun hän tunnisti puomit.

 

Justus pyöritteli epäuskoisena päätään, ei voi olla totta! Vaikka Joulupukki onkin kultainen vanha ukki, yhtä asiaa tämä valoisa vanhus vihaa: parkkisakkoja. Miettikää nyt itse, liikutte reen ja 12 poron kanssa… Joulupukki oli joutunut jokin aika sitten käymään selvittämässä rajusti kohonneita laskeutumis- ja kausikorttimaksuja maailman suurimmalla suomalaisella lentokentällä. Ainoa vapaa parkkipaikka oli vanhan Toyotan mentävä reikä lumikasassa, eihän siihen reki mahtunut. Lopputulos oli, että yksityinen parkkivalvontafirma sakotti kaikkia Joulupukin 12 poroa erikseen. Tästä suivaantuneena Joulupukki lahjoitti Finavialle Korvatunturin nurkkaan jääneen parkkipuomisysteemin. Huhun mukaan saatekirjeessä pukki oli kehottanut Finaviaa tunkemaan puomit sinne mihin aurinko ei paista. Justus tuijotti Malmille ilmestyneitä tuttuja puomeja, ja mietti eikö Finavialla ole huumorintajua, vai ollaanko siellä sitä mieltä, että Malmi on paikka johon… Justus puisti päätään, ja harppoi pyöreän etuovelle.     

 

Justus koputteli pyöreän pääovea, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Hän heitti lumipallolla ikkunaan ja odotteli. Ketään ei kuulunut. Justus kirosi mielessään, tällaista se oli ollut siitä ravintolauudistuksesta lähtien. Pyöreän terminaalitonttu on varmaan taas pelehtimässä sen pinkin kissan kanssa, huokasi Justus. Lumisade oli alkanut voimistumaan ja kylmä tuuli kuljetti lumihiutaleita pitkin pihaa. Justus kietoi harmaan nuttunsa tiukemmin ympärilleen ja lähti kävelemään pihan poikki. Terroristin kestävä aita ei ole koskaan pidätellyt tonttuja, ja pian Justus kulki hiljaa seisovien lentokoneiden lomassa asematasolla.

 

Aikansa päämäärättömästi vaellettuaan Justus päätyi Malmin hylättyjen koneiden seisontapaikalle. Corrosion Cornerin suojissa hän kömpi tyhjään Cessnaan. Onneksi tonttujen aineenvaihdunta pitää heidät lämpiminä kovassakin pakkasessa, Justuksen taskumattikin oli unohtunut Hotelli Avionin aulabaarin pöytään. Justus veti tonttulakin silmilleen, pitäisi yrittää nukkua, ehkä tämä maailma tarvitsee lentotonttua taas huomenna. Kestikö uni vartin vai tunteja, sitä ei Justus osannut sanoa, mutta tonttu havahtui johonkin joka tunkeutui hänen mieleensä unen läpi.

 

Ulkona lumisade oli tauonnut ja puhdas valkea vaippa peitti Malmin lentoasemaa. Jouluyön sinisyys värjäsi taivasta, ja pakkasusva verhosi maisemaa. Justus nosti lakin korviltaan ja kuulosteli. Justuus… Juustus…….. Juus… Aivan kuin joku huutaisi hänen nimeään. JJJJUUUUUUSSSSTUUUUUUUSSSS! Kajahti sellaisella voimalla, että lumet tippuivat streevoilta ja robbarien lavat heiluivat. Puolessa sekunnissa tonttu oli ulkona Cessnasta ja kipittämässä kiitoratojen/teiden poikki. Hän tunnisti tuon äänen, tunnisti aivan varmasti. Ja siellä, asematasolla pyöreän edessä, seisoi tuttu reki ja 12 poroa.

 

Joulupukki seisoi reen vieressä tähyilemässä ympärilleen. Justus säntäsi Pukin luokse, ja pian tuo kaksikko kätteli toisiaan ilon vallassa. ”Voi tuhannen tulimmaiset jouluglökikattilat” noitui Joulupukki. Justusta hymyilytti, hänen oli jo ikävä Joulupukin sananparsia. Harva tietää, että Joulupukki vietti 1920-luvulla kesälomiaan Manner-Euroopassa, ja erityisesti Belgiassa, missä tutustui mm. paikalliseen kulttuuriväkeen. Asiaan perehtyneet ovatkin lähes varmoja, että tunnetun sarjakuvalehtimiehen seuralaisena tunnetuksi tulleen merikapteenin esikuva ei ole kukaan muu kuin itse Joulupukki.

 

Justus ehti jo pelätä Joulupukin verenpaineiden kohoavan yli sallittujen rajojen, niin kiihtynyt hän oli. Joulupukki istutettiin rekeen, ja Justus alkoi selvittää tilannetta. Selvisi että selvitysmiehet olivat löytäneet lahjalentobisneksestä vakavan toimintahäiriön, joka aiheutti mittaamattomat tappiot joka vuosi. Jokaiselle lahjapaketille pitää ennen rekeen siirto tehdä niin sanottu sisään kirjaus. Ilman tätä toimenpidettä ei voida tietää kuinka paljon, ja mihin menossa olevia lahjoa reessä on. Lisäksi lahjapakettien painot on tiedettävä tarkkaan, jokaisen reen porot on optimoitu toimimaan juuri tietyllä painoalueella.

 

Selvitysmiehet olivat todenneet tällaiset sisään kirjaamiset täysin turhiksi, ja poistaneet ne. Lahjat voitaisiin vain heitellä rekiin valmistumisjärjestyksessä. Justus tuijotti Joulupukkia. Tehneet, mitä? Poistaneet sisään kirjaamiset? Tahaton huuto pääsi Justuksen huulilta. Mutta, ilman sisään kirjaamista kukaan ei voi tietää mikä lahja on menossa minnekin, ja koko systeemi ruuhkautuu. Joulupukki katsoi vakavana Justusta ja nyökkäsi, juuri näin oli käynyt. Aatto oli jo pitkällä, ja koko pohjoisen pallonpuoliskon lahjat olivat yksi iso kaaos. Pukki oli juuri kuuluut, että yksi lahjareki oli joutunut tekemään pakkolaskun Porvoon moottoritielle liian painavan kuorman takia.

 

Pukki oli onnekseen muistanut, että Justus oli niitä harvoja lentotonttuja jotka muistavat Korvatunturin käyttämän varsin sekavan koodijärjestelmän ulkoa. Justus jos kuka osaisi tehdä sisään kirjaamiset nopeasti. Justus oli kyllä aluksi sitä mieltä, että selvitysmiesten hankkima ulkopuolinen kehityspalvelu saisi tehdä tämän. Pukki pyöritti päätään, ei ne siellä Intian call centerissä osanneet edes Suomea, tai ymmärtäneet joululahjoista mitään, hän halusi Justuksen hommiin. Samaan hengen vetoon Pukki puuskahti erottaneensa myös koko selvitysmiesarmeijan.

 

Justus pomppasi ylös intoa täynnä, toki hän hoitaisi hommat! Tarmokkaana Justus alkoi kaivaa läppäriä esiin reen uumenista, ei tässä pitkään menisi kun lapset saisivat lahjansa. Joulupukki katsoi hymyillen pikkutonttuaan. Hän kyllä muistutti, että tämä sopimus kattaisi vain jouluaaton, mutta sitä ei Justus tainnut enää innoissaan kuulla…

 

Hyvää joulua kaikille!

 

[Kristian Pöykkö 8]

Mistä tietää, että Joulu on ovella? No Justuksen seikkailuista tietenkin. Kiitos taas tarinasta ja Oikein Hyvää Joulua! 

[Samuli Pänttäjä 1]

Loistava ja ajankohtainen pakina, tattis! 

[Petri Hiltunen 20]

[Osmo Jalovaara 188]

Kyllä moni on varmasti tyytyväinen, ettei tosielämästä sentään löydy esikuvia näille Justuksen mielettömille kiemuroille! 8)

Hyvää Joulua ja kiitos viihtyisästä hetkestä!

 

OJ

[Ari Aho 62]

Taatun ajankohtaistaista Lentotonttua jälleen - parhaita joulutarinoita 

[Klaus Wesa 4]

Kiitos!

[Hanna Räihä 6]

parhaimmuutta! 

 

Kiitos tänäkin vuonna, nyt voi joulu tulla kun Justuksesta on taas kuulunut.

 

Hyvää ja lämmintä joulua itse kullekin tontulle! 

[Tero Tuominen 264]

Aiemmat yhtä mainiot Lentotontun joulut voi kerrata täältä:

 

I, II ja III.

 

[Olli Karvonen 0]

Loistava tarina, jälleen kerran! Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!